TYYn pääsihteerivalinta uusiksi

Keskiviikkona tapahtuneen pääsihteerinvaalin menettely oli virheellinen. Edustajisto pitää uuden kokouksen ensi viikolla, jossa valinnasta äänestetään uudestaan. Aiheesta lisää seuraavassa Tylkkärissä.

Oi, muistatkos sen sillan, jolla melkein kuljettiin?

SYNKKÄ KAKSINPUHELU

Syysflunssaa pukkaa, mutta rokotukset toimivat. Turun tauti ei iskenytkään päälle, vaan rakennusalan ammattilaiset Rauno Puolimatka ja Turun kaupunki alkoivat perua kytkykauppojaan paikallismedian muistuttaessa reilun pelin säännöistä. Nyt näyttääkin siltä, etteivät Kirjastokorttelin kiinteistöt menekään ensiksi mainitulle aivan ilmaiseksi. Jos kunnallispolitiikan selkääntaputteleva hyvä veli -mentaliteetti ja kaupanpäälliset ovat vakio, niin joskus saa poikkeustapauksissa nähtävästi yllättyä positiivisestikin. Lehdistökin ottaa patalaput pois silmiltä ja kommentoi edes räikeimpiä tapauksia.

KITINÄ:

Ei tainnut sitten Puolimatka saada itselleen sitä mausoleumia Turun keskustaan. Oli jo kaiketi jonkin aikaa etsinyt sopivaa hyväntekeväisyyskohdetta, joka muistuttaisi hänen elämäntyöstään. Olisikohan hänellä mielenkiintoa rakentaa Pennisilta ilman hallintaoikeutta Aurajoen rannan puutaloihin? Saanen epäillä.

NARINA:

Epäilysi on oikeutettu, eihän nyt mausoleumia voi rakentaa ilman yleisöpaikkoja sen ihailulle – puhumattakaan hyötymisestä jo tänään. Entisaikoina sentään filantroopit yleensä tyytyivät kivilaattoihin rakennusten seinässä, nykyään pitää näemmä saada monumentin lisäksi alihintaisia rakennuksia kaupan päälle.

KITINÄ:

No suurena lahjoittajana saa mielestäni esiintyä, kunhan se tapahtuu vilpittömästi yhteisön yhteistä hyvää ajatellen. Tässä tapauksessa eduntavoittelu taisi kohdistua oman vyön seutuville. Jos Herra Mesenaatti olisi ostanut rakennukset ja saanut lähes ilmaiseksi kaupungin maata muistomerkilleen, niin vähimmäishintana olisin pitänyt sille kauppasumman moninkertaistamista ja ylimääräisen hyvän sijoittamista esimerkiksi Turun joukko- ja kevyen liikenteen kehittämiseen, sairaan- ja vammaisten hoitoon, puhumattakaan siitä, että aikaisemmin rakennuksessa sijainnut A-klinikka saisi jatkaa toimintaansa uusissa ja ajanmukaisissa tiloissa. Puolimatkan piikkiin, tietenkin. Siinä tapauksessa, pitäköön siltansa!

NARINA:

Ehkä siinäkin on kyseessä sitten vain se, että rahan lahjoittaminen materiaalittomaan vuosittaista rahoitusta vaativaan toimintaan ei vain tunnu niin hyvälle, kun eihän sitä sitten edes oikeastaan näe. Samaa ajattelua saattaa haistaa hieman koko kulttuurikaupunkiprojektissa. Halutaan ikuista, ja sitten samalla tapetaan sitä päivittäisen, viikoittaisen ja kuukausittaisen tason toimintaa. Kulttuuria ei nähdä tapahtumisena, vaan jonkinlaisena kiinteänä käsitteenä. Ei silti, ei sillan idea välttämättä ihan tuulesta tempaistu juttu ole, mutta kyllä kulttuurikaupungista tulee pelkkä pannukakku, jos sen sillan ympärillä kaupungissa ei kerta kaikkiaan enää tapahdu mitään.

KITINÄ:

Turun kaupungin näkökulmasta kulttuurin tekeminen ei totta tosiaan ole ollut pitkäjänteistä. Nytkin tuntuu siltä, että sitä kulttuuria nimenomaan pitää luoda, koska sitä muka ei muuten ole. Kauhuskenaariona on se, että kun kulttuurivuoden saldoa vuosien päästä laskettaisiin, niin Pennisilta edustaisi ainoana lajissaan kulttuuria, jonka kyseinen hanke on tuottanut. Kaupungin johtamana koko kulttuuripääkaupunkihanke on yhtä ummehtunut kuin vanhan piian pesä. Samoin kuin yhdyskuntasuunnittelu keskusta-alueella. No, kerrankin koira älähti ja koplausta ei nielty purematta. Kaupunki joutui perääntymään ja avaamaan samalla myös Eskelinin parkkitalon ja Tähtitornin tapaukset uudelleen auki. Ehkä joku virkamies sai kupoliinsa. Niin… Ja uutinen Pennisillan rahalahjoituksesta ja Kirjastokorttelin kiinteistöjen myymisestä onkin jo poistettu kaupungin verkkosivuilta.

NARINA:

Tutkan alla lentely ei tällä kertaa onnistunut. Sitä vain ihmettelee miksi kaupungissa, joka on käynyt niinkin synkkiä aikoja läpi, kuin ne jolloin rakennuksia laitettiin suoraan lekan alle, on näin huonosti aukiajateltu kiinteistöpolitiikka. Tai ehkä se onkin juuri tietoisesti jätetty utuisaksi vyöhykkeeksi. Toisaalta nähtävästi ainakin rakennusten käyttöehtoja on sentään kiristetty, joten suunta ei sinänsä ole välttämättä huono. Voihan tämän Pennisillan ympärille nousseen keskustelunkin nähdä jonkinlaisena hyvänä enteenä.

KITINÄ:

Sitä parempaa tulevaisuutta ja avoimempaa päätöksentekoa minäkin toivoisin tämän tapauksen tuovan. Se tekisi herkullisen hyvää Turun kähmivälle sulle–mulle -päätöksenteolle. Suurempi mokaaja tässä tapauksessahan oli nimenomaan Turun kaupunki eikä Puolimatka – pöljä myy halvalla, eikä ostaja mitään sikaa säkissä ollut ostamassa. Toisaalta… Kun puutalojen käyttöön olisi joka tapauksessa ollut omat rajoituksensa; vain museokäyttöön tms., niin mitä luulet rakennuttajan kiinteistöihin kaavailleen?

Itse ajattelin, että olisi ollut verratonta saada sinne tiloja, joissa esiteltäisiin turkulaista elementtitalojen rakentamista 1960-luvulla rakennuskiellon aikaan, jolloin työmaan pauke kävi niin, etteivät rakennuttajatkaan tienneet mihin työmaakoppiin olisivat kävelleet. Kerrankin ukko-Puolimatka oli kävellyt parakkiin ja haukkunut duunarit pystyyn laiskuudesta ja patistanut miehiä töihin kovin sanankääntein. Kymppi oli huomauttanut isolle herralle kohteliaasti että se teidän työmaa on muuten tuossa kadun toisella puolen.

NARINA:

Joskus kyllä tuntuu, ettei tässä kaupungissa muisteta menneitä tehtyjä erehdyksiä ennen kuin niille tosiaan rakennetaan museo ja laitetaan vitriiniin ihmeteltäviksi. Olisihan siinä sellainenkin tietoa jakava hyötyvaikutus, ettei tarvitsisi aina toistaa laatikkorakennuksia äimisteleville ulkopaikkakuntalaisille lyhyttä oppimäärää kunnallispolitiikan historiasta.

”Historia opettaa kuinka sitä pitää väärentää” – Stanisław Jerzy Lec

synkka.kaksinpuhelu@gmail.com

Seuraava lehti 5.10

Ensi viikon perjantaina (5.10) ilmestyy syksyn kolmas Tylkkäri. Kaupunkijakoonkin menevän lehden sisällöstä tässä vaiheessa sen verran, että vanhaan tyyliin valmistuvien kannattanee ottaa huomioon pientä graduruuhkaa keväällä, Turkua voi kartoittaa muutenkin kuin maantieteellisistä näkökulmista, hyväntekeväisyys saattaa välillä ärsyttää ja miltä ne kansallismieliset keskustelupalstat tuntuvat Wali Hashista.

“Minulle riitti ensimmäiset kaksi riviä foorumeista. Luin vähän ja huomasin, että he keskustelevat sellaisista asioista, joista heillä ei ole minkäänlaista käsitystä. Siellä on kaikennäköistä ihan hirveää keskustelua.” – Wali Hashi

Ai kuka Kekkonen? – Ylioppilaslehti

Pieni kevennys alkavaan viikkoon:

Yliopistonlehtori Heikki Pesonen ehtii luennon aikana kysyä viisi kertaa, onko jotain kysyttävää. Minulla on:
”Haluaisin tehdä gradun aiheesta ’Onko Jumala olemassa?’ Voisinko päästä siinä johonkin lopputulokseen, että onko se olemassa?”
Sali räjähtää nauramaan.

Lue koko juttu:
www.ylioppilaslehti.fi 

Blogi: Seitsemän oikein

(1/39)^7 = ~0,00000000000728
Siinä on todennäköisyydet (jos laskin oikein), että onnistuu raapustelemaan lomakkeeseen samat numerot kuin miten pallot telkkariruudussa asettuvat. Nyt olisi kerrankin humanistiakin tyydyttävää kvalitatiivista materiaalia aiheesta “miltä tuntuu olla lottovoittaja”: Nyt se tärähti! -blogissa suomalaisen ydinperheen emäntä kertoo, miltä tuntuu, kun jokunen miljoona humpsahtaa tilille. Kirjoittaja on lukenut Aristoteleensa: rahan poikimista tilillä maaten ei meinata mieltää.

http://www.7oikein.vuodatus.net/

(jos et löydä sivulta mitään, käytä Googlen välimuistia)

Visa Kurki

Muoks: En minä mitään oikein laskenut. Laskuhan menee (1/39)*(1/38)*(1/37)*(1/36)*(1/35)*(1/34)*(1/33). Tajusin sentään itse.

Muoks2: No nyt on koko blogi näemmä kadonnut ilmaan. Korvauksena jotain melkein yhtä dramaattista (kauankohan se jaksaa tuota kirjoittaa…): http://2oikein.vuodatus.net/

Opiskelijoille oma radiokanava!

Tänään aukesi myös opiskelijoille suunnattu radiokanava Kryptoradio.
Kryptoa voi kuunnella kahden viikon ajan osoitteessa www.kryptoradio.net.

Ensi sanat

Kuten jo huomasittekin, Tylkkärin verkkosivut ovat viimein uudistuneet. En jaarittele tässä nyt sen enempää, mutta kerron vähän mitä uutta sivuilla on.

Ehkä keskeisin uusi ominaisuus on kommentointi. Blogi-pohjalle tehdyt sivut mahdollistavat jokaisen artikkelin kommentoinnin nimimerkillä tai oikealla nimellä. Ärsyttikö jokin lehdessä? Oletko eri mieltä Bremerin tasokkaasta palvelusta? Onko sinulla lisättävää Ugaso Jaman kertomuksiin? Tekeekö mielesi Puida nyrkkiä?
Kommentointi onnistuu jokaisen artikkelin lopusta löytyvällä boksilla.

Uusimman lehden sisällön lisäksi oikeasta reunasta löytyy Toimituksen blogi, jota siis luet juuri nyt. Tähän blogiin tulee kaikkea mitä lehdestä et löydä. Tällä hetkellä varmaa on vain joka torstaisin ilmestyvä pakina Jari Pitkän ja Jussi-Pekka Hakkaraisen kynästä. Aika näyttää miten blogi lähtee rullaamaan.

Verkkosivujen vasemmasta laidasta löytyy vaivattomasti lehden artikkelit uutisista ilmiöihin. Sieltä on myös hyvä seurata mitä täällä on viimeksi kommentoitu ja mikä jutuista kiinnostaa lukijoita.

Pohja verkkosivuille on nyt luotu ja loppu on kiinni meistä! Keskustellaan, kritisoidaan, kehutaan, tuodaan julki mielipiteitä… Muistetaan vain hyvät tavat!

Joka tytön painajainen

”Luetteloa vaikeuksista, joita ympärileikkaus naisen elämään tuo, voisi jatkaa loputtomiin”, somalialainen kätilö Ugaso Jama Guleid sanoo ja näyttää hetken siltä, ettei tiedä mistä aloittaisi. Kaukainen vieras on tullut Suomeen kertoakseen paikallisen Candlelight for Health, Education and Environment -järjestön ympärileikkausten vastaisesta työstä Somalimaassa.

Istumme Kansainvälisen solidaarisuussäätiön toimistolla Helsingin Kalliossa. Solidaarisuussäätiö rahoittaa ja kouluttaa järjestöä, jossa Ugaso Jama työskentelee ympärileikkauksia vastustavana terveysneuvojana ja paikallisena asiantuntijana.
”Ympärileikkauksesta johtuvat psyykkiset vauriot alkavat oikeastaan jo ennen leikkausta, pelkona. Ympärileikkaus on jokaisen tytön painajainen, ja sen aiheuttama trauma seuraa naista läpi elämän”, Jama aloittaa. Leikkaus tehdään useimmiten tytön ollessa 6–9 vuotias.
Ympärileikkaus itsessään on hyvin väkivaltainen toimenpide, arvostettu kätilö jatkaa. Sidottu, voimakeinoin paikoillaan pidettävä lapsi voi saada luunmurtumia koettaessaan tempoilla irti. Avohaavaa lääkitään yrteillä, jotka voivat aiheuttaa kasvaimia ja epämuodostumia.
Somaliassa lähes sata prosenttia tytöistä ympärileikataan. Kyseessä on melkein aina WHO:n luokituksen mukaan vaikein, ns. faraoninen leikkaus, jossa naisen ulkoiset sukuelimet poistetaan kokonaan ja emätin ommellaan umpeen, niin että jää vain pieni aukko virtsaa ja kuukautisverta varten. Leikkauksesta puhutaan myös silpomisena, ja se aiheuttaa usean tytön kuoleman.
”Tulehdusriski on suuri aina kun ympärileikatulla naisella on kuukautiset tai hän on raskaana. Ja joka kerta kun hän synnyttää, haava puretaan auki ja ommellaan sen jälkeen taas uudelleen kiinni. Joskus koko haava-alue aina peräaukkoa myöten hajoaa kokonaan”, Jama kertoo ykskantaan.
”Juuri faraonista ympärileikkausta pidetään syynä siihen, että synnytys- ja äitilapsikuolleisuuden taso on Somaliassa kansainvälisesti niin korkea.”

Ei oikeutta omaan ruumiiseen

Naisten ympärileikkauksia tehdään 28:ssa, lähinnä Afrikan, maassa. Unicefin arvion mukaan jonkin ympärileikkauksen muodon läpikäyneitä naisia on 100–140 miljoonaa. Joka vuosi 3 miljoonaa tyttöä leikataan.
”Somalimaassa ympärileikkauksia harjoittavat naiset kuuluvat yhteen klaaniin, jolle tehtävä on perinteisesti kuulunut. Tytöt perivät ammatin äideiltään. Ympärileikkaus on vanha rituaali, johon liittyy monia uskomuksia”, Jama selittää.
”Ajatellaan, että tyttö ei ole puhdas, jos häntä ei ole leikattu, hänessä on likaisia osia, jotka pitää poistaa. Leikkaamaton tyttö ei esimerkiksi voi teurastaa eläimiä. Lisäksi leikkaus ja umpeenompelu ikään kuin varmistavat tytön neitsyyden ja sinetöivät hänet avioliittoa, tulevaa miestä varten. Perheelle on kunnia-asia, että oma tyttö on leikattu.”
Ympärileikkausta voikin pitää eräänä sukupuolten välisen epätasa-arvon äärimmäisenä ilmentymänä. Traditiota ylläpitävän ajattelutavan mukaan naisen sukupuolisuus nähdään jonain niin radikaalisti pahana, että hän tulee ihmisenä hyväksytyksi vasta kun hänestä on veitsellä vuollen poistettu osia ja käsin ommellen muokattu uusiksi.
”Nainen on kuin esine, joka muotoillaan sellaiseksi kuin muut haluavat. Hänellä ei ole valtaa eikä oikeutta omaan kehoonsa eikä elämäänsä”, Jama tiivistää.
Alistavaa perinnettä ylläpitää koko yhteiskunta, naiset itsensä mukaan lukien.
”Naiset ovat omaksuneet tradition heille osoittaman paikan. Kun tyttö huutaa ja valittaa silpomisen aiheuttamaa tuskaa, muut naiset voivat sanoa hänelle, että tämä on prosessi joka on vain käytävä läpi. Turha itku ei kannata, muutkin ovat kivun kestäneet”, kertoo Jama, joka on itsekin leikattu pienenä tyttönä.
Ympärileikkaus vaikuttaa konkreettisemminkin naisten mahdollisuuksiin yhteiskunnassa esimerkiksi vaikeuttamalla tyttöjen koulunkäyntiä.
”Kotitöiden vuoksi tytöillä on valmiiksi vähemmän aikaa koululle kuin pojilla. Jos hän lisäksi aina kuukautisten aikaan sairastaa viikon, koulunkäynti saattaa käydä mahdottomaksi.”

Pienin askelin eteenpäin

Ympärileikkausten vastainen työ on Somalimaassa nykyään jo näkyvää, kiitos Jaman, hänen kymmenen kollegansa ja lukuisten aktiivisten yksityishenkilöiden. Työhön kuuluu seminaarien järjestämistä ja koulutusta sekä terveysalan henkilökunnalle että ruohonjuuritasolla.
Ehkäisevässä työssä on mukana myös uskonoppineita ja imaameja, ja uskonnollisissa tapahtumissa kerrotaan, että kyse on perinteestä, joka ei mitenkään liity uskontoon.
”Toimintamme on suunnattu koko yhteiskunnalle, myös niille naisille, jotka leikkauksia tekevät. He ovat yleensä lähtöisin alemmasta luokasta eivätkä ole käyneet koulua. Autamme heitä hankkimaan toisen ammatin. Äideille kerromme asiasta esimerkiksi uskonnon näkökulmasta: jos Jumala on luonut ihmisen, miten hänessä voisi olla osia, jotka ihmisen pitää poistaa? Nuoria miehiä rohkaistaan menemään naimisiin ympärileikkaamattoman naisen kanssa ja nuoria naisia kieltäytymään leikkauksesta”, Jama kuvailee työtään.
Eräs tapaus on jäänyt erityisesti hänen mieleensä.
”Seminariini osallistunut nuori mies vakuuttui siitä, ettei hänen siskoaan saa ympärileikata. Mies puhui vanhempiensa kanssa ja sai heidätkin kannalleen. Isoäidin päätä poika ei kutenkaan saanut käännettyä.
Eräänä päivänä isoäiti otti ohjat omiin käsiinsä ja vei itse lapsenlapsensa leikattavaksi. Seurasi pahoja komplikaatioita; verenvuoto ei lakannut. Veli halusi viedä tytön sairaalaan, mutta muut perheen jäsenet vastustivat: voisi seurata puheita, ja koko perhe joutuisi häpeämään.
Siskon tila oli vakava, ja lopulta veli päätti mennä kertomaan poliisille, mitä oli tapahtunut. ’Et voi ilmiantaa omaa isoäitiäsi’, poliisit soimasivat ja pidättivät nuorukaisen.
Miehen viruessa putkassa sisko kuoli, sillä kukaan ei huolehtinut häntä sairaalaan.”
Jaman mukaan tarina on tyypillinen, sillä tyttöjen kuoleminen ympärileikkauksen jälkiseurauksiin on tavallista. Toisaalta kertomus ilmentää myös sitä, että nuorten suhtautuminen ympärileikkauksiin on muuttunut kielteisemmäksi.
”Vanhempaan sukupolveen kuuluvien voi olla vaikea ymmärtää, miksi traditio pitäisi lopettaa, mutta monet nuoret ovat leikkauksia vastaan.”
Kaupungeissa on alettu jonkin verran siirtyä faraonisesta lievempään sunnaleikkaukseen. Jama uskoo, että ympärileikkauksista on mahdollista päästä joskus kokonaan eroon.
”Työ on raskasta, mutta pienin askelin menemme eteenpäin ja saamme tuloksia aikaan”, Jama sanoo.

Silja Ylitalo

Julkaistu alunperin Turun ylioppilaslehden numerossa 11/2007 (21.9.2007)

Tyhjästä nyhjäiseminen

Opintojen aikana seuraavanlainen tilanne tulee varmuudella eteen: tenttipäivä ponnahtaa esiin seuraavalta kalenterisivulta, vaikkei tenttikirjoista ole mitään tietoa. Panikoimisen sijaan kannattaa lukea tämä artikkeli.

1. Läheltä on hyvä aloittaa

Hyllyjen summittaisen selailun sijaan kannattaa hyödyntää nettiä. Volver-haulla saa haettua lautaselle kaikkien tiedekuntien, kurssikirjaston sekä TYYn kirjaston valikoimat. Nopea testaus syksyn suurten peruskurssien tenttikirjoilla tuo ruudulle surullisen tiedon: Kirjastojen hieman yli parikymmentä kappaletta eivät olekaan riittäneet suosituimmille yli sadan hengen kursseille. Kurssikirjaston kirjat ovat jo pitkälle syksyyn varattuja, eikä muiden kirjastojen tilanne ole juuri parempi.

2. Hätä lainat keksii

Yksi vaihtoehto on jäädä lukusaliin lukemaan ja kärkkymään niitä muutamaa kappaletta, joita saa vain yö- ja viikonloppulainoiksi. Saalis täytyy sissimäisesti hamstrata ajoissa, sillä et saalista yksin.

Iltapäivän kirjataistelua inhimillisempi vaihtoehto on opiskelijasolidaarisuuteen vetoaminen. Pienillä ainejärjestöillä tenttikirjojen kierrätys onnistuu tuttavapohjalta; joillain isommilla avuksi on luotu esimerkiksi nettifoorumeita.

Kolmantena vaihtoehtona ovat kaupungin kirjastot. Saatavuus on yleisesti tunnetuissa teoksissa hieman yliopistoa parempi, mutta kirjoja saattaa joutua naaraamaan lähiöiden kirjastoista. Usein kysyttyjä nimikkeitä tilataan jatkuvasti, mutta kirjastotätejä kannattaa hoputtaa hankintaehdotuksilla.
Suopeaa byrokratiaa kannattaa rukoilla, sillä hankinta-aika vaihtelee lähes välittömästä kuuteen kuukauteen.

Neljäs ja radikaalein keino on isku Åbo Akademin tyylikkäästi sisustettuun kirjastoon. Operaatio kannattaa suunnitella etukäteen Alma-hakukoneella. Tiedustelu ilmoittaa kohteita löytyvän kahdessa kolmesta testihaustani. Lainausoikeuden hankkiminen ei ole mikään vaikea temppu. Pakolliseen ruotsin kielen opintosuoritukseen voi harjoitella samalla käynnillä, mutta
suomellakin lainausoikeus lohkeaa.

3. Rahalla pälkähästä

Kukkarovihamielisempi vaihtoehto on marssia kauppaan. Ennakkotiedustelua kannattaa tehdä suurimpien kirjakauppojen ja Turun yliopiston kirjakaupan verkkosivuilla.
Kolmesta hakemastani kirjasta yksi löytyy puoleen hintaan Yliopiston kirjakaupasta verrattuna kahteen suurimpaan kirjakauppaan.
Turun yliopiston kirjakauppa vastaa kyllä kursseilla luotuun kysyntään. Koska se on suoremmassa yhteistyössä itse opinahjon kanssa, yliopistolla julkaistut kirjat saa tavallisia kauppoja edullisemmin. Varastossa pyritään kätevästi pitämään kirjoja, joiden kysyntä on opiskelijoiden keskuudessa suurinta. Henkilökunnan avustuksella myös harvinaisemmat tilaukset ulkomailta onnistuvat.

Uhkarohkea voi etsiä vielä epätoivoisesti kirjoja antikvariaateista. Kärsivällisyyttä kuitenkin vaaditaan – lyhyellä haravoinnilla Huuto.netistä, Antikvariaatti.netistä ja Antikka.netistä ei jää oikein mitään käteen. Tietyn kirjan etsiminen antikvariaateista ja kirppiksiltä on turhauttavaa ja useimmin tuloksetonta. Sen sijaan umpimähkäinen selailu tarjoaa eskapismia tenttistressille. Vai miltä kuulostaisi 1920-luvun nahkakantisen, ”Sisu-fonttisen” lähdeteoksen tuominen proseminaariin?

4. Viimeinen valttikortti

LUKEMATTAKIN tenttiin voi toki mennä, mutta se tuskin on ilmaisen koulutuksen yliopiston tai opintotuella nylkyttävän opiskelijan etujen mukaista.

Petri Rautiainen

Julkaistu alunperin Turun ylioppilaslehden numerossa 11/2007 (21.9.2007)

Laatu tuottaa lisää laatua – mutta kestääkö se?

Laatuyksiköksi vuosille 2007-2009 valittu taiteiden tutkimuksen laitos osoittaa palkinnon tuoman hyödyn lisäämällä opetusta. Nyt pitäisi varmistaa, että laadusta pidetään kiinni ja uusi kausi saadaan vuonna 2009.

Taiteiden tutkimuksen laitoksen opetusohjelma on tänä syksynä entistä paksumpi. Laitoksen oppiaineiden yhteiset kurssit tekevät poikkitieteellisestä opiskelusta sujuvaa; valittavaa on visuaalisuuden tutkimuksesta nykyfilosofian pähkäilyihin. Kaikki hyvin siis. Laatupalkinto on osoitus siitä, kuinka muutamankin vuoden rahoitus takaa opetuksen ja tutkimuksen tason nousun. Tosin laaturahoitus on myönnetty vain vuoteen 2009 saakka, eikä jatkosta ole tietoa. Odottaako rahoituksen loppuessa paluu arkeen?
”Meidän kaikki toimintamme tähtää tällä hetkellä siihen, että olemme laatuyksikkö vuoden 2009 jälkeenkin. Tietysti on varmaa, että jonakin vuonna laaturahoitus loppuu ja toimintaa on mietittävä uudelleen”, sanoo taiteiden tutkimuksen laitoksen koordinaattori Kaisa Ilmonen.

Taiteiden tutkimuksen laitoksen johtaja asetti työryhmän koordinoimaan nimityksen hyötyjä. Työryhmän opiskelijajäsen Jussi Jaakkola on hieman skeptinen työryhmän kykyyn vaikuttaa opetuksen kehittämiseen, sillä työryhmä on epävirallinen, mikä myös heijastuu sen menettelytavoissa. Jaakkolan mukaan laatupalkinnon tuomia hyötyjä viedään oikeaan suuntaan, joskin suunta voi vain joillekin opiskelijoille tuntua etäiseltä.
”Taiteiden tutkimuksen laitoksella on havaittavissa kiinnostuksen keskittyminen tiettyihin tutkimussuuntiin, mikä luonnollisesti kallistaa opetusta hieman rajatuille alueille. Perustutkinto-opiskelijan kannalta olisi parempi, jos rahaa käytettäisiin riittävän alkeellisen tason opetukseen. Tämä sopisi tilanteeseen, jossa tavoitteena on myös laitoksen oppiaineiden yhteinen opetus”, Jaakkola sanoo.
Laitoksen käytävillä vaellellessa monikin opiskelija on sattunut kuulemaan sellaisia lausahduksia kuten ”giganttinen seminaari”, ”tuodaan starat Turkuun” jne. Käyttääkö taiteen tutkijat laaturahansa suurella kohinalla ja heti?
”Rahoituksen luonteeseen kuuluu, että se on vain kolmivuotinen. Opiskelijat hyötyvät näinä vuosina eri alojen vierailevissa asiantuntijoista ja tieteidenvälisyyteen painottavien kurssien kasvusta. Tutkijat ja opetushenkilökunta taas hyötyvät pidemmällä aikavälillä uusista kontakteista, pedagogisista valmiuksista ja yhteisen toiminnan mukanaan tuomista ideoista ja visioista”, Ilmonen sanoo.

Jaakkolan toivomaa kestävää laatua ei muutaman lukukauden mittaisella laaturahoituksella kyetä oikein toteuttamaan. Ainoa keino tähän olisi se, että rahoituskausi olisi pidempi tai se jatkuisi pitkälle seuraavalle vuosikymmenelle.
”Tietysti on huomioitava, että näiden kolmen vuoden ajalta tutkijoille ja opetustyötä tekeville jää tietty henkinen pääoma, jota voidaan sitten hyödyntää koulutuksessa”, Ilmonen sanoo.
Muita opetukseen liittyviä hankkeita on myös koko ajan vireillä.
”Yhtenä tavoitteena on toteuttaa laaja ja
pysyvä Cultural management –kokonaisuus, joka voisi olla taiteiden tutkimuksen opiskelijoille vapaasti valittava sivuaine”, Ilmonen sanoo.
Uusia opetukseen ja oppimiseen liittyviä hankkeita ja ajatuksia on olemassa, mutta Ilmonen toivoo myös opiskelijoita aktivoitumaan.
”Haluaisin ehdottomasti enemmän ajatuksia opiskelijoilta. Sitä varten laitoimme verkkosivuillekin palautelomakkeen, johon voi nimettömästi jättää palautetta ja ajatuksia vaikkapa juuri toivottavista kursseista ja opetusmuodoista. Yhtään palautetta tai toivomusta en ole vielä saanut”, Ilmonen harmittelee. ”Mahdollisuuksia on nyt paljon, ja niitä pyritään toteuttamaan niin monipuolisella tavalla kuin mahdollista.”

Jani Sipilä

Julkaistu alunperin Turun ylioppilaslehden numerossa 11/2007 (21.9.2007)

Seuraava sivu »