(Post)modernin takkatulen räiskeessä

” Facebook is a social utility that connects you with the people around you.”

SuperPoke: Nyt ei sitten tarvitse enää mennä ulos tai soittaa, saati nauttia yksisuuntaisesta viihteestä. Voi kätevästi vain istua tietokoneen ruudun ääressä ja ihmetellä, kuinka muut tekevät samaa kotonaan.

ScoreMe: Kukapa nyt ei tämän uuden modernin takkatulen ääressä viihtyisi – siinä samalla Oktoberfest-tuoppeja jaellessa ja lampaita heitellessä. Se on vaan niin tooooosi kivaa ja kurja todellisuus unhohon jääköön!

SuperPoke: Postmodernia ajankäyttöä. Ei siinä mitään, lapsi on terve, kun se leikkii ja sillä tavalla. Vaikuttaa kovin tendenssinomaiselta ihmiselle, että tällaisia virtuaalitakkatulia yleensä tarvitaan.

ScoreMe: Ecce homo! …ja jos lapsi ei lopeta leikkiä, niin onhan se sairas. On surullista seurata länsimaisen ihmisen degeneroitumista sellaiselle tasolle, jossa se viihtyy mieluummin oluella virtuaaliympäristössä kuin kavereiden kanssa kantapaikassa. Facebookiin laitetulla energialla maapallo olisi pelastettu, ihmiskauppa ja lapsityövoima lopetettu, kuolemaantuomitut ja toisinajattelijat ihmisoikeutettu moneen kertaan. Silleen niinku aikuisten oikeesti.

SuperPoke: Virtuaaliolut saattaa tietenkin olla terveellisempää ja halvempaa kuin kapakin tosielämätuotteet. Rasvoittunut maksa korvautuu istumalihaskrampeilla ja käyristyneellä selkäruodolla. Ravintolatyöntekijöitä työllistävä vaikutus korvautuu IT-alan nousulla, makkaraperunat lämmitetään itse kotona Pirkka-paketista.

ScoreMe: Tosin, nämä sosiaaliset verkostot, kuten LinkedIn ja Facebook, alkavat olla julkisen minän rakentamisen ja olemassaolon välttämättömiä elementtejä, de facto. Pelottavaa, mutta kuulin työnantajaltani, että hän tarkastaa aina LinkedInistä työnhakijan urataustat ennen työsopimuksen allekirjoittamista, eli postmodernin ihmisen eksistenssi määritellään googlesta saatujen osumien perusteella. Ei taida taviksilla olla enää varaa pysytellä näiden verkostojen ulkopuolella tai kärjistetysti sanottuna: bloggaa tai kuole.

SuperPoke: Joko jää primitivistiseen maailmaan verkottumisen ulkopuolella vailla virtuaaliavataria, tai ottaa lapsenaskeleita internetissä ja vuotaa kaiken yksityisyytensä vahingossa julkiseksi. Internetkyttääminen korvaa pian luontoharrastukset, kun lajitovereitaan on helpompi ja kiinnostavampi vahdata kuin sinitiaisia.

ScoreMe: Juuri tuo on minusta outoa tässä koko verkottumisessa. Samalla kun bloggaajat ja feisbookkaajat muut sellaiset haluavat jakaa maailmankatsomustaan verkossa, niin sitä halutaan samalla itsesensuroida. Enää ei tarvitse olla oma tylsä ja typerä itsensä, vaan identiteetin voi muokata haluamakseen. Kutsuisin tätä ilmiötä sekä yksilön todellisuuspakoiseksi itsepetokseksi että identiteettikriisiksi.

SuperPoke: Toisaalta onhan internetpersoonallisuus jo tavoitteellisestikin parempien puolien näyttämistä, ihanneminän rakentamista toisessa ulottuvuudessa. Ja ärsyttäähän se, jos joku laittaa sitten väärän muotoisia kapuloita rattaisiin. Niinhän tietenkin pyritään tekemään oikeassakin kanssakäymisessä, mutta silloin se on vain niin paljon vaikeampaa.

ScoreMe: Harva yksilö pystyy samaan suoritukseen elävässä elämässä. Ihmistenvälinen kanssakäyminen on muodostunut elämänmuotomme vaikeimmaksi haasteeksi. Jos evoluutio jatkuu yhtä taantumuksellisena kuin miltä näyttää, niin ihmiset joutuvat keksimään pyörän – lajinsisäisen verbaalisen kanssakäymisen – uudestaan.

SuperPoke: Se on haaste, joka on otettava vakavasti – niin vakavasti, että teknologia täytyy ottaa avuksi. Seuraavan loogisen askeleen ennen paluuta alkuun täytyy olla mainostoimistojen palkkaaminen avuksi, hiomaan henkilökohtaista julkisuuskuvaa verkottuneessa yhteiskunnassa. Opiskelijoille järjestetään Facebook-klinikoita, hienojen harrastusten jargonia ja monimutkaisten kirjojen nimiä opetetaan kansanopiston kursseilla.

ScoreMe: Niin, surullinen se on skenaario jossa kommunikoinnista tulee ennen pitkää kansatieteen alan tutkimusaihe, jossa tutkitaan sitä, miten vain viisikymmentä vuotta sitten samaan yhteisöön kuuluneet yksilöt pystyivät sellaisiin kollektiivisen voiman näytteisiin kuten vaikkapa kuorolauluun. Yhteisöllisyyshän on jo menetetty ja siitä on muodostus arkeologiaa, jossa tutkitaan sellaisia postmodernille ihmiselle käsittämättömiä ilmiöitä kuten talkootyö ja kirkonmenot.

SuperPoke: Mutta tunteeko postmoderni ihminen sitten lopultakin jossain syvällä, entisen kulttuurin jäänteiden värittämässä ytimessään, kateutta näitä muinaisia yhteisöllisyyden osoituksia? Ovatko internetin sosiaalipalveluiden ryhmät ja joukot lopulta yksilöön eristetyn yhteiskunnan löyhiä imitaatioita latotansseista ja kirkkoretkistä?

ScoreMe: Kukin tietysti tavallaan, mutta jotenkin tässäkin villityksessä on sellainen tamagotchi-fiilis, että räpelletään juuri niin pitkään kun intoa ja puhkua riittää leikkien aikuista, joka ruokkii julkisuusminää mieleisekseen: “Nyt tää niinku seivais ton mielipidevangin, maahanmuuttajan, burmalaisen munkin ja sit tää niinku pelastas ton maapallon, sen jälkeen tää niinku olisi Amnestys’, rauhanpuolustajis’ ja kaikiss sellaisiss’ kuuleis jutuis ja heti mulle kaikki tänne nyt”. Jeesus Maaria, mitä pakoa todellisuudesta ja vastuusta! Mitä yhteisöllisyyttä siinä on, että pelastetaan maapallo yhdessä – virtuaalisesti, jumalauta!

SuperPoke: Tai ainakin liitytään juttuihin, jossa voi näytellä pelastavansa maapallon. Toisaalta, ehkä jos internetistä on tullut pelkkä ihmisyyden yhteisöllisyyden roskakori, niin silloin maapallostakin on tullut pelkkä oma roskakorinsa, jonka kunnossapidonkin voi hoitaa virtuaalisesti. Noin kehnosti Baudrillardia soveltaen.

ScoreMe: Anekauppaa, ei minulle kiitos. Hei, mentäisiinkö sittenkin parantamaan se maailma menemällä kaljalle kantakuppilaan?

SuperPoke: Hyvä idea. Katso blogistani onko minulla aikaa tänään illalla.

Utu paikalla: Lampaita laskemassa

VANHA klisee kuuluu, että ihminen on ihmiselle susi. Rohkenen kuitenkin arasti takarivistä väittää, että sudet ovat vähemmistönä kun tarkkaillaan sosiokulttuurista eläimistöä Suomessa – suurin osa virastojen, kapakoiden, akatemioiden ja sairaaloiden väliä poikkeuksellisesti alaraajojensa varassa laahustavista oireilevat vakavaa lammasmaisuutta. Silloin kun omaehtoinen ja tietoinen ajattelu kielletään mikrolounaan menettämisen uhalla ja superkulttuurin medioituneet paimenkoirat räksyttävät laumaa kasaan, tyytyy hyväksyjä rooliinsa ja pukee ylleen näkymättömäksi tekevän suojapuvun.

ONKO sillä sitten merkitystä, jos valtaosa ei vaivaudu valittamaan epäoikeudenmukaisuuksista pelätessään muuttuvansa näkyviksi ja kolahtelevansa vasten todellisuuden aitauksia? Tietosanakirja auttaa ymmärtämään miksi nöyristely koittuu massoittain harjoitettuna turmioksi: “Lampaiden laidunnus on muun muassa monesti aiheuttanut [--] jopa vakavaa eroosiota.” Tämä eroosio kohdistuu parhaillaan kulttuuriin, joka nielee keinotekoisessa ylemmyydentunnossaan Big Brothel (ei kirjoitusvirhe) -moskaa, mutta ei osaa suhteuttaa asioita toisiinsa. Tärkeintä on nähdä palaset paikoillaan, ei vain tuijottaa omaa, pankin omistamaan selliin rajattua sirpalettaan, josta tätitaivas (ei kirjoitusvirhe) heijastuu.

NYKYÄÄN ylimielisyys ikävä kyllä tarkoittaa muiden alistumisen ja itsensä häpäisemisen aiheuttamaa keinotekoista ylemmyyden tunnetta. Julkisuuden säälittävään häpeäpaaluun itseään sinnikkäästi sitovat pyrkyrit uhrautuvat silmiemme edessä, lunastavat oman laiskuutemme, rimpuillevat ristillä kuin reippaat miniatyyrijeesukset vuotavine tunnustuksineen. Tämä rituaali ei kuitenkaan johda katsojan omaehtoiseen ajatteluun, edelleen “rima pysyy ylhäällä kun riman alittaa.”

JOKAVIIKKOINEN lauantaiselkäsauna kukaties pitäisi kansan pirteänä. Meistä kukaan ei ole toista ylempänä, mutta osa luulee olevansa muita alempana – heidän on herättävä, jotta edes jokin muuttuisi. On lakattava pureskelemasta jokapäiväistä leipää varovasti ja nielemästä marenkikuorrutettua myrkkyä vain sietämisen vuoksi. Ihmisen pitäisi olla poliittisen lampaan sijaan aktivistinen eläin, enkä nyt tarkoita laimeaa kansalaisvaikuttamista, hassuja hattuja mielenosoituksessa, vaan sitä, että elämä on tehtävä lausunnoksi, aatteelliseksi performanssiksi.

ITSESTÄÄNSELVYYKSIEN hyväksyminen takaa turvapaikan keskiluokkaisten pakolaisten telttakylässä. Lampaiden matemaattisen laskemisen sijaan elukat olisi laskettava vapaaksi. Oven voi avata kehittymällä muidenkin vaatimusten kuin mainostaukojen, kuponkien ja virkatodistusten talmudeja tulkitsemalla. Ihmisen pitäisi olla ihmiselle susi, jotta naamiaiset loppuisivat. Todellisuuskrapulaan auttaa ainoastaan purreen koiraeläimen karva.

ME tiedämme kuinka kelvottomaan yhteiskuntaan ajaudumme jos vain harvojen valinneiden joukko rohkenee ajatella itse. Tiedämme myös kuinka kelvottomasti toimi roomalainen vapaiden miesten demokratia. Mutta millainen maailma on se, jossa suurin osa uskaltaa nostaa kätensä kun pyydetään mielipidettä?

Ville-Juhani Sutinen

Julkaistu alunperin Turun ylioppilaslehden numerossa 13/2007 (19.10.2007)

Vuoden valkosipuli näyttää kyntensä

Arte ry:n Vuoden valkosipuli -palkinto on tänä vuonna myönnetty toimittaja Tuike Alitalolle. Palkinto jaetaan vuosittain turkulaiselle henkilölle, jolla on ”puhtaat ideat ja kitkerät kynnet sekä tervehdyttävä ja vahva vaikutus”.

Tapaan toimittaja Tuike Alitalon kirpeän syksyisenä iltapäivänä. Hän saapuu haastatteluun tuohtuneena väännettyään jälleen kerran kättä Turun kaupungin tilalaitoksen kanssa taiteilijoiden työtiloista. Asiassa saavutettiin viime
keväänä näennäinen konsensus, mutta tämän hetkinen tilanne ei näytä hyvältä.

”Tähän mennessä tilalaitokselta on saatu vain pala paperia. Lautakunta on tehnyt myöntävän päätöksen Pääskyvuoren kasarmin saamisesta taiteilijoiden käyttöön. Tilat pitäisi luovuttaa lokakuun 2007 alussa, mutta tilalaitos ei luovuta niitä.”
Nuoruudessaan Alitalo taisteli Turun Ylioppilasteatterin tilojen puolesta. Silloin teatterille saatiin tilat, jotka se on taas menettämässä. Kuvataiteilijoiden tämän hetkinen tilanne muistuttaa hänestä Ylioppilasteatterin tilannetta.

”Taiteilijoiden työtiloja hoitamaan tulisi luoda organisaatio. Esimerkiksi Helsingissä muodostettiin työryhmä selvittämään, voiko tyhjenevien liikekeskusten tiloja ottaa taiteilijoiden käyttöön. Myös Turkuun tulisi saada tällainen työryhmä. Näin estyisi aavekortteleiden syntyminen, eikä kiinteistöjen arvo laskisi. Tästä hyötyisivät kaikki osapuolet”, Alitalo toteaa.
”Kaupungin tulisi huolehtia työskentelyolosuhteista. Virkamiehet ja poliitikot eivät tällä hetkellä hoida hommaansa. Tulisi saada aikaan laki, joka velvoittaisi kunnat huolehtimaan tästä”, Alitalo kiteyttää.

Vaikuttaminen ei ole helppoa

Kysyttäessä tuntoja Vuoden valkosipuli -tunnustuksen saamisesta Alitalo toteaa, että on hyvä saada kiitostakin. Hän on tehnyt asioiden hyväksi paljon töitä, mutta toteaa, että mitään ei ole vielä saavutettu.
”Uskon kiittämiseen ja palkitsemiseen. Kyllä taiteilijoidenkin pitäisi saada tukea työssään”, hän pohtii.
Alitalolla on pitkä toimittajan ura valtakunnallisessa mediassa. Hän painottaa silti työskentelevänsä taiteen ja kulttuurin arvostamisen hyväksi ennen kaikkea turkulaisena ja taiteen kuluttajana. Tällä hetkellä hän on työssään mm. aivan toisenlaisen projektin parissa, jossa koulutetaan kolmannen maailman journalisteja. Tässä haastattelussa hän on kuitenkin nimenomaan taidevaikuttajan roolissa.
”Esimerkiksi Taideakatemian rooli on tärkeä Turun kokoisessa kaupungissa, että kulttuuri pysyisi balanssissa. Alasajolla tulee olemaan vielä suuret vaikutukset; Turku on asiassa lyhytnäköinen. Koko taiteen opetus tulee tällä hetkellä jälkijunassa.”

Taiteilijoiden tulisi myös itse vaikuttaa asioihin. Tätä tulisi opettaa jo koulussa.
”Vaikuttaminen ei ole kuitenkaan helppoa, enkä halua osoitella ketään sormella. Taiteilijan työ on vaativaa ja kuluttavaa. Miksi ihmeessä meillä on tällainen VanGogh-myytti yksinäisestä ja kärsivästä taiteilijasta? Suomessa taiteilija saa arvostusta, kun hän on kuuluisa, menestyvä ja kuollut”, Alitalo pohtii.

Turun kafkalaiset mysteerit

Eräs Alitaloa suututtavista aiheista on kulttuuripääkaupunkihanke. Hän kertoo olevansa siitä vihainen ja pitävänsä sitä ihmisten pilkkaamisena.
”Jos hanke tehtäisiin oikein, se mahdollistaisi fantastisia projekteja! Siihen täytyy vielä yrittää vaikuttaa ja tehdä siitä kaupunkilaisten hanke. Tämän hetkinen suunnitelma muistuttaa vuoden mittaista Taiteiden yötä. Turku on täynnä kafkalaisia mysteerejä. Samat henkilöt, jotka hankaloittavat kaupungin kulttuurielämää, haluavat tehdä siitä kulttuuripääkaupungin. Se on suuri paradoksi.”

Hän kertoo huomanneensa, että hankkeen taustalla vaikuttaa selvä kiinteistökauppa-ajattelu. Tässä on kyse Suurtorin ja kirjaston alueista, joille suunnitellaan ravintoloita ja putiikkeja turismia ajatellen.
”Tässä on kyse on siitä, kuka saa valtuuksia arvokiinteistöihin”, Alitalo toteaa ihmetellen, miksi kiinteistöbisnes täytyy sotkea kulttuuripääkaupunkihankkeeseen.

Alitalo tuo esille Titanik-gallerian hienon kulttuuripääkaupunkihankkeen, joka tuo lukuisia ulkomaisia taiteilijoita Suomeen.
”Titanik on ikkuna. Se on kohta, missä turkulainen kulttuuri on elinvoimaisinta. Se tuo esiin uusinta ja mielenkiintoisinta taidetta puhumattakaan kansainvälisestä yhteistyöstä. Taide itsessään on ikkuna, josta tulee raitista ilmaa ja uusia ajatuksia”, hän hymyilee.

Maria Koski

Julkaistu alunperin Turun ylioppilaslehden numerossa 13/2007 (19.10.2007)

Elokuva: Vankka psykodraama

Musta jää on projekti, jota ohjaaja Petri Kotwica on muokannut intohimoisesti jo vuosia. Fanaattisella asenteella työstetty hanke ajoi Kotwican yksityiselämän kriisiin. Se on kova hinta. Paluu elävien kirjoihin alkoi vuonna 2005, kun Kotwica ehti ohjata kehuja keränneen esikoiselokuvansa Koti-ikävä. Nyt ensi-iltaan tulee tinkimättömän taiteilija-asenteen taidonnäyte.
Asetelmaltaan Musta jää on varsin tyypillinen kolmiodraama. Lääkärinä työskentelevä Saara (Outi Mäenpää) saa tietää arkkitehtuuria opettavan miehensä Leon (Martti Suosalo) suhteesta opiskelija Tuuliin (Ria Kataja). Saara hakeutuu Tuulin lähelle salaten henkilöllisyytensä. Valheen ja todellisuuden rajat hämärtyvät, kun ihmissuhteiden teoria ja todellisuus kohtaavat.

Pitkään hiotun aiheen vahvuutena on näyttelijöiden saumaton yhteistyö. Mäenpää ja Kataja harjoittelivat roolejaan ensimmäisen kerran jo viisi vuotta sitten ja se näkyy. Myös muuntautumiskykyinen Suosalo selviää roolistaan kunnialla, vaikka vahvojen naisten taustalle jääkin.

Kotwica malttaa pitää aiheen ihmisten kokoisena, eivätkä tarinan trilleriainekset pääse määräämään kerronnan kulkua liiaksi. Lopun ratkaisevissa vaiheissa tarina kuitenkin hajoaa hieman. On helppo kuvitella, että juuri näiden käänteiden kohdalla Kotwica on tuskaillut eniten.

Erityismaininnan ansaitsee elokuvan musiikki. Apocalypticasta tutun Eicca Toppisen luoma äänimaailma toimii vavahduttavana kerronnallisena elementtinä.
On ilahduttavaa huomata, ettäSuomesta vielä löytyy elokuvaan intohimoisesti suhtautuvia ohjaajia, jotka ovat valmiita käsittelemään ihmisen aidoimpia tunteita. Yhtä ilahduttavaa on se, että tämä elokuva lopulta sai rahoituksen kuntoon, osittain saksalaisen rahan turvin.

Onnimanni Liukkonen

Julkaistu alunperin Turun ylioppilaslehden numerossa 13/2007 (19.10.2007)

Näyttelyt: Mustetta ja kahvia seinillä

Kolme vuosisataa sitten mustat maalaukset nostivat arvostustaan. Mitä tummempi ja mustempi teos, sitä parempi. Teosten pintojen tummentamiseen käytettiin muun muassa tupakan savua. Marjatta Holman B-galleriassa esillä olevan Maalaus -näyttelyn teokset leikkivät maalauseleiden lisäksi synkillä sävyillä. Holma on tupakan sijaan käyttänyt kahvia, mustetta ja temperaa. Hänelle maaliaines ja maalaustapahtuma ovat aiheita itsessään sekä tapoja muotouttaa maailmassa olemista. Teokset puhuvat kiiltävää ja siloteltua kuvapintaa vastaan ja siten kritisoivat nykyajan ylitsevuotavaa kuvatulvaa. Holman mukaan ”maalaaminen on aina yritystä enempään kuin maailmaan tuntuu mahtuvan.”

Näyttelyssä tekeminen konkretisoituu Sylipiirustuksia -teoksessa, jossa taiteilija on piirtänyt pitkille taitetuille paperiliuskoille tietämättä, miten taitoksen jälkeen jatkaa. Avatuissa liuskoissa näkyvät tajunnanvirta ja materian sekä pinnan tuntu. Kahdelle seinälle maalattu suuri Nurkkamaalaus taas hätkähdyttää aggressiivisilla vedoilla ja valuvilla maaleilla. Teos muistuttaa palamisen jälkiä ja on siten uhkaava sekä pelottava.

Maalausten paksut ja nopeat siveltimenjäljet tekevät töistä eläviä ja vellovia. Toisaalta ne myös muistuttavat tutkielmia maalaamisen tavoista. Teokset eivät ole esittäviä, vaan kaikissa toistuu samanlainen siveltimen tuntu ja materia. Tämä korostaa edelleen näyttelyn aihetta, maalausta sinällään, ilman viittaussuhteita ulkopuoliseen todellisuuteen.

Muotoutuu on kahden vuoden aikana syntynyt maalaus, jonka pintaan sekä aika että maali ovat pinttyneet. Ajan jäljet saavat tässä näkyvän osansa ja siitä tulee yksi tekemisen keinoista. Maalauksissa maailmassa olemisen muokkaajina eivät siis toimi vain kahvi ja muste, vaan myös aika. Näin näyttely ilmeentää teostensa kautta olemista, ilman yhteyksiä yhteiskuntaan tai muuhun maailmaan. Teokset ovat hyvin pelkistettyjä ja absurdeja mutta välittävät kokonaisuuden merkityksen: maalaus syntyy kaikesta siitä, mitä on.

Ennisofia Salmela

Marjatta Holma – Maalaus B-galleria 5.- 28.10.2007
Aninkaistenkatu 5, avoinna ti-pe klo 14-18, la-su klo 12-16

Julkaistu alunperin Turun ylioppilaslehden numerossa 13/2007 (19.10.2007)

Levyt: Hey Venus!

Vaikea sanoa mistä Super Furry Animalsin verrattain vähäinen suosio ja arvostus on johtunut. Kahdeksanteen studioalbumiinsa ehtinyt walesiläisviisikon katalogin laatu ja monimuotoisuus vetää vertoja lähes mille tahansa 90-luvun brittirock-yhtyeelle. Kenties kyse on asenteesta: siinä missä Verve tai Radiohead ovat kirjoittaneet lauluja modernista ahdingosta, SFA on keskittynyt sarjakuvamaiseen huumoriin ja monitulkintaisuuteen.

36-minuuttinen Hey Venus! on kahta edeltäjäänsä (Love Kraft, Phantom Power) huomattavasti tiiviimpi ja perinteisempi. Biisit ovat edelleen 60-lukulaisen harmonian ja surisevan powerpoppiksen riemuvoittoja, mutta pitkälle koneelliseen ja melodramaattiseen soundisfääriin ei enää kuroteta. Laulaja Gruff Rhysin hauskat sanoituksetkin tuntuvat suoremmilta. Biisintekoon ja studiotyöskentelyyn osallistuivat kaikki yhtyeen viisi jäsentä – musiikkimakujen erilaisuus kuuluu pienissä nyansseissa ja laajassa instrumenttivalikoimassa.

Hey Venus! osoittaa, että SFA on osannut vanheta arvokkaasti. Vaikka levy ei alkuaikojen levyjen tapaan sekoita päätä psykedeelisellä poppunkilla eikä saavuta viimeisten levyjen hienon vetäytyvää lopunajan tunnelmaa, on se kuitenkin lastattu kadehdittavan vahvalla biisimateriaalilla.

Petri Rautiainen

Julkaistu alunperin Turun ylioppilaslehden numerossa 13/2007 (19.10.2007)

Kirjat: Yhden illan monumentti

Iva ja pilkka ovat taitolajeja. Sarkasmin ja halveksunnan kohdistaminen niin, että sanottavassa on vielä sisältöäkin, vaatii älyä ja kielellistä tarkkuutta. Itävaltalaiskirjailija Thomas Bernhardille (1931-1989) näitä molempia oli suotu roppakaupalla. Tästä todistaa ensimmäinen Bernhardilta suomennettu romaani, Hakkuu, Muuan mielenkuohu (Teos), jota voisi erehtyä luulemaan yksioikoiseksi näytökseksi yhden henkilön kyvystä analysoida ihmisiä ja tuomita heidät hyvin imartelemattomaan sävyyn. Teos on kuitenkin paljon enemmän.

Ilmestyessään vuonna 1984 teos järkytti monia Itävallan arvostettuja taiteilijoita ja Wienin seurapiirien vakiokasvoja, sillä sen sivuilta saattoi helposti tunnistaa todellisia ihmisiä, joista kirjailija kirjoitti avoimen halveksuvasti. Romaanin avain on kuitenkin siinä, että sen kertoja on itseään kohtaan aivan yhtä säälimätön.

Hakkuu on monologin muotoon puettu kertomus yhdestä illasta wieniläisillä seurapiiri-illallisilla. Juhliin kutsuttu kirjailijan alter ego seuraa illan kulkua ja ihmisten toimintaa viiltävällä tarkkuudella paljastaen heidän teennäisyytensä ja kaksinaismoralistisuutensa. Juhlijat juhlivat, vaikka samana päivänä on vietetty isäntäväen ja kertojan yhteisen ystävän hautajaisia. Ystävän menetyksen ja juhlallisuuksien välisen ristiriidan keskellä kertoja tekee tiliä tapahtumista. Hän väheksyy ja haukkuu, suorastaan sanallisesti ruoskii ulkokultaisen seurueen kermaperseitä. Paatosta riittää, mutta riittää myös kykyä nähdä se, ettei kertoja pysty pakenemaan samankaltaisuuttaan kutsuille osallistujien kanssa. Hän on aivan yhtä elitistinen, filosofisiin viittauksiin ja klassisen sivistyksen ylivertaisuuteen nojaava snobi, kuin muutkin juhlijat.

Näin pilkan takaa paljastuu humaani, suorastaan syvä lämpö ja ymmärrys inhimillistä keskinkertaisuutta kohtaan. Bernhard vain tuo sen esiin hitaasti lauseiden väliin ujuttaen, tekniikalla, joka hakee vertaistaan. Bernhardin tekstiä on usein verrattu musiikkiin, eikä syyttä. Hänen kerrontansa toistaa ja varioi samaa teemaa kuljettaen kuitenkin juonta eteenpäin huomaamattoman pienieleisesti. Hakkuu on kuin kirjallinen sinfonia, joka pauhaa eteenpäin ja hiljaisimmillaankin tekee aiemmin luetusta muunnelmia, jotka paljastavat uusia palasia kertomuksesta. Kerronnan kierrokset kasvavat loppua kohti ja niiden kautta paljastuu hienosti rakennettu kuvaus ihmisestä, joka elää suuren ristiriidan kanssa: miten voi rakastaa ja vihata jotain, tässä tapauksessa Wieniä ja sen asukkaita, niin suurella vimmalla samanaikaisesti?

Thomas Bernhardia pidetään Euroopan saksankielisellä kirjallisuusalueella yhtenä merkittävimmistä 1900-luvun kirjailijoista, ja Tarja Roinilan erinomainen suomennos osoittaa kiistattomasti, että siihen on syynsä. Suomentajan kirjoittamat jälkisanat, joissa käsitellään Bernhardin kirjallista uraa ja ristiriitaista suhdetta kotimaahansa ovat myös huolella laaditut ja valottavat hyvin Hakkuun merkitystä teoksena.

Juuso Janhunen

Julkaistu alunperin Turun ylioppilaslehden numerossa 13/2007 (19.10.2007)

Kirjat: Lapsisotilaan muistelmat

”Joka kerran, kun keskeytin ampumisen vaihtaakseni lippaan ja näin elottomat ystäväni, käänsin aseeni suolle ja tapoin lisää ihmisiä. Ammuin kaikkea, mikä liikkui, kunnes meidän käskettiin vetäytyä, sillä tarvitsimme toisenlaisen strategian.”

Leikin loppu on pysäyttävä kuvaus siitä mitä lapsille tapahtuu äärimmäisissä olosuhteissa. Sierra Leonen sisällissodassa taistelemaan joutunut Beah itse asiassa kertoo varsin vähän vaiheistaan sotilaana. Suurin osa kirjasta käsittelee aikaa ennen ja jälkeen pahinta kautta, lapsuutta sodan keskellä ja palautumista takaisin normaalimpaan elämään. Se on matka epävarmuudesta taisteluihin ja sitten, aikanaan, ensin ”toipumiseen” ja lopulta oikeaan toipumiseen. Suurin osa tarinaa etenee kronologisesti, mutta tietyt tapahtumista on tarkoituksellisesti jätetty takautumiksi.

Kerronnallinen ratkaisu on yksinkertaisen nerokas. Kun se yhdistyy Beahin erittäin tehokkaaseen ilmaisuun, syntyy kuva tapahtumista jotka ovat läsnä tässä ja nyt. Pahuus on suoraan lukijan silmien edessä, ei jossakin kaukana toisella mantereella. Kirja tempaisee lukijan mukaansa heti alusta, ja vaikka tapahtumien kaari on tiedossa, sen käänteet pitävät tarinan jännittävänä loppuun asti.

Itse sisällöstä suurin osa on todella kammottavaa. ”Sota” on lähempänä järjetöntä murhien sarjaa kuin mitään muuta, ja läsnä kirjassa silloinkin kun väkivaltaa ei tapahdu. Silloin kun sitä puolestaan tapahtuu, se on pysäyttävän todellista ilman tippaakaan mässäilyä: huumeriippuvaisia, aivopestyjä teinejä tappamassa kaikki kohtaamansa ihmiset ja hävittämässä jokaisen löydetyn talon, jotta vastapuoli ei voisi käyttää niitä.

Leikin loppu on erittäin onnistunut teos, mutta vie helposti yöunet lukijalta, jolla on vähänkään myötäelämisen kykyä. Se muistuttaa siitä, kuinka julma maailma voi olla. Ja ainakin minun mielestäni sellainen tekee meille turvassa eläville ihmisille välillä varsin hyvää.

J. Tuomas Harviainen

Julkaistu alunperin Turun ylioppilaslehden numerossa 13/2007 (19.10.2007)

Edustajistovaalien vaalikone avattu

Äänestys hoituu jo netissä, ja nyt ei tarvitse poistua koneen ääreltä edes ehdokkaita tarkastamaan. Suomen ylioppilaskuntien liitto avasi tänään vaalikoneen osoitteessa www.edustajistovaalit.fi.

Koneessa on kysymyksiä ennen kaikkea opiskeluun ja ylioppilaskuntiin liittyvistä asioista, kuten automaatiojäsenyydestä ja opintotuesta.
Edustajistovaaleissa on äänioikeutettuja kaikki ylioppilaskunnan jäsenet. Vaalien tulokset selviävät keskiviikkona 7. marraskuuta.

Edustajistovaalit 6.-7.11.

Eli kuka vaikuttaa puolestasi?

Ennakkoäänestys alkaa jo ennen kuun loppua ja varsinaiset vaalipäivät osuvat marraskuun toiselle viikolle. Edustajistoon pyrkivät sitoutumattomat ja poliittiset puolueet vastaavat näillä sivuilla muutamaan keskeiseen kysymykseen alkaen yliopistolakimuutoksista päättyen kampusalueen parantamiseen.
Ennakkoäänestys on 29.-1.11.

YLIOPISTOLAKI

Yliopistolain muutoksella tarkoitetaan Suomen korkeakouluihin kohdistuvaa rakenteellista mylläystä, jonka lopputuloksena on vähemmän, mutta isompia ja tehokkaampia (?) sekä taloudellisesti autonomisia korkeakouluja. Esimerkiksi Turussa yhdistyvät Turun yliopisto ja Turun kauppakorkeakoulu vuoteen 2011 mennessä. Yliopistolakiin liittyy paljon muutakin, kuten ylioppilaskuntien aseman muutos ja sitä kautta se, miten opiskelijat saavat äänensä kuuluviin päättäjien korviin.

1. TYYn ja ylioppilaskuntien tärkeimmät haasteet tulevana vuonna/lähivuosina.

2. Valitse yksi haasteita ja pohdi miten ylioppilaskunnat voivat vaikuttaa siihen, että opiskelijat huomioidaan päätöksen teossa.

3. Yliopistolain muutoksen myötä on myös puhuttu paljon pakkojäsenyydestä. Onko opiskelijan edelleen oltava myös ylioppilaskunnan jäsen, jotta hän voi opiskella yliopistossa?

4. Keskeiset perustelut pakkojäsenyydelle.

DEMARIOPISKELIJAT
1. TYYn tavoitteiden toteutuminen konsortiossa. Kolmikannan säilyminen yliopiston hallinnossa.
2. TYYn tavoitteet konsortiossa. TYYn on osallistuttava aktiivisesti konsortion valmisteluun ja oltava aloitteellinen opiskelijoille tärkeissä asioissa.
3. Kyllä. Jatko- ja vaihto-opiskelijoille jäsenyys voi edelleen olla vapaaehtoinen.
4. Hyvien, kattavien ja edullisten terveydenhoitopalveluiden säilyminen kaikkien ulottuvilla, opiskelijoiden edunvalvonnan turvaaminen sekä parempi mahdollisuus neuvotella opiskelija-alennuksista.

EDUXI
1. Opintoaikojen rajausten ja mahdollisen passiivirekisterin vaikutukset jäsenmäärään sekä ylioppilaskuntien yhdistyminen.
2. Ennakoimalla.
3. Se on opiskelijoiden kannalta ainoa oikea vaihtoehto.
4. Jotta ylioppilaskunta voi toteuttaa vahvaa edunvalvontaa, sen jäsenyyden tulee perustua automaatioon.

HYBRIDIAANI
1. Yo-kuntien yhdistäminen; se pitää hoitaa mahdollisimman yksinkertaisesti ja paikallistasolla. TYYn haasteena on TYn ja TuKKKn sekä TYYn ja TuKYn yhdistymiset.
• Kolmikantamallin tulee säilyä yliopistojen uudessa asemassa.
• Kasvava ulkopuolinen rahoitus ei saa vaarantaa tutkimuksen riippumattomuutta.
2. TYY vaikuttaa jo TYn ja TuKKKn konsortiohankkeeseen olemalla mukana kaikissa valmistelevissa elimissä. Lakimuutoksiin vaikutetaan tehokkaimmin SYLn kautta.
3. On
4. Automaatiojäsenyyden säilyttäminen riippuu siitä, millaisia opiskelijoiden halutaan olevan. Maksava asiakas ei TYYaa kaipaa. Nykyisessä asemassaan yliopistoyhteisön jäseninä opiskelijat tarvitsevat järjestäytynyttä edunvalvontaa, sillä isoissa organisaatioissa yksittäisen jäsenen kuuntelu on hankalaa. Automaatiojäsenyys takaa parhaiten sen, että yo-kunta huomioi kaikki opiskelijat tasa-arvoisesti.

KESKUSTAOPISKELIJAT
1. Koulutuksen­ rahoituksen muutospaineet, yliopistolain uudis­taminen ja korkeakouluverkoston uudistaminen.
2. Kaikkien haasteiden osalta ylioppilaskuntien tulisi hyödyntää enemmän poliittisia toimijoitaan ja heidän suoria kontaktejaan sekä paikallisiin että valtiollisiin päättäjiin.
3. On.
4. YTHS, keskitetyt taloudelliset edut sekä opiskelijoiden edunvalvonta yliopistossa ja yhteiskunnassa.

KOKOOMUSOPISKELIJAT
1. Opiskelijaedustajien säilyttäminen yliopiston hallinnossa. Opintotukikeskustelun jatkaminen. Jäsenyysetujen parantaminen.
2. Aktiivista keskustelua opiskelijoiden asemasta yliopiston hallinnossa on jatkettava.
3. Opiskelijalle on annettava mahdollisuus erota ylioppilaskunnasta ja jatkaa opintojaan normaalisti.
Vaikutustyötä on tehtävä SYL:n ja eri opiskelijajärjestöjen kanssa.
4. Pakkojäsenyyttä perustellaan yleisesti ylioppilaskuntien tekemällä edunvalvontatyöllä. Jokaisella tulee olla oikeus itse päättää haluaako hän kuulua tällaiseen etujärjestöön vain ei

LEX
1. Opiskelijoiden vaikutusmahdollisuuksien turvaaminen monimutkaisessa päätöksentekojärjestelmässä. TYYn toiminnan kehittäminen ilman tuntuvia jäsenmaksun korotuksia.
2. TYYn tulee opastaa alayhdistysten välityksellä tiedekuntien hallintoelimissä vaikuttavia opiskelijoita heidän vaikuttamismahdollisuuksistaan.
3. Ei ole.
4. Onko niitä?

SOIHDUNKANTAJAT
1. Turun yliopiston ja kauppakorkeakoulun sekä näiden ylioppilaskuntien yhdistyminen, koulutuksen säilyttäminen maksuttomana ja yliopistolain muutoksiin sopeutuminen.
2. Aktiivisella osallistumisella asioiden valmisteluun ja omien kantojen esiintuonnilla voidaan vaikuttaa päätösten sisältöön.
3. Opiskeleminen yliopistossa ilman ylioppilaskunnan jäsenyyttä olisi huomattavasti nykyistä vaikeampaa.
4. Noin 80 euroa on pieni hinta jäsenyyden mukanaan tuomista alennuksista, edunvalvonnasta ja palveluista (esim. matkustusalennukset, opiskelijaruokailu ja YTHS).

TURUN YLIOPISTON VIHREÄ VASEMMISTO
1. Yliopistolain uudistuksen myötä muuttuva yliopiston rahoituspohja asettaa sivistysyliopiston vaakalaudalle. Sivistysyliopisto, tieteen sisäinen kriittisyys ja autonomisuus, on muutosten keskellä turvattava, samoin opiskelun maksuttomuus. Uusimmissa lakimuutoksissa on avattu tie maksullisen tilauskoulutuksen järjestämiselle. Se voi johtaa ajan myötä perustutkinnon maksullisuuteen.
3. Yo-kunnan pakkojäsenyys takaa opiskelijoiden vaikutusmahdollisuudet omiin asioihinsa parhaiten. Yo-kunta voi periaatteessa edustaa kaikkia yliopiston opiskelijoita suhteessa esim. yo:n hallintoon. Tämä on yliopistodemokratian perusedellytys.

VIHREÄLISTA
1. On varmistettava, että opiskelijoiden ja ylioppilaskuntien asema säilyy vahvana yliopistoissa ja että yliopistoreformia ei toteuteta vapaan tieteenteon tai maksuttoman ja laadukkaan opetuksen kustannuksella.
On tärkeää, että TYY on mukana TYn ja kauppakorkeakoulun konsortiohankkeessa aktiivisena osapuolena vaikuttamassa siihen, että opiskelijoiden asema uudessa yliopistossa vahvistuu ja että koulutuksen laatuun panostetaan.
2. Hallinnon opiskelijaedustus tulee säilyttää. TYYn tulee tukea hallinnon opiskelijaedustajia sekä tehdä tiivistä yhteistyötä aine- ja tiedekuntajärjestöjen kanssa. Opiskelijoiden vaikuttavuus perustuu avoimeen keskusteluun, yhteistyöhön sekä tiiviiseen vuoropuheluun yliopiston johdon, hallinnon ja opetushenkilökunnan kanssa.
3. Automaatiojäsenyys on ylioppilaskunnan julkisoikeudellisten ja muiden tehtävien kannalta välttämätöntä.
4. Yliopistosta ja valtiosta taloudellisesti riippumaton ylioppilaskunta vastaa parhaiten tarkoitustaan. Jäsenmaksutulojen pienentymisen myötä pitäisi tinkiä edunvalvonnasta, jäsenpalveluista, alayhdistysten tuista. YTHS:n ylläpitäminen ei olisi mahdollista ilman vakaata ja ennustettavaa jäsenmaksutuloa.

OPISKELIJAT & TYY

Turun yliopiston ylioppilaskunta (TYY) on vuonna 1922 perustettu Turun yliopiston opiskelijoiden etu- ja palvelujärjestö, johon jokainen Turun yliopiston opiskelija automaattisesti kuuluu. Jäseniä TYYssä on yhteensä noin 13 000. TYY toteuttaa edunvalvontaa koulutus-, sosiaalipoliittisissa ja kansainvälisissä asioissa sekä yliopistolla, kaupungissa että valtakunnallisella tasolla. TYY myös tarjoaa jäsenilleen opiskelija-, kulttuuri- ja liikuntapalveluita sekä alayhdistyksilleen järjestö- ja tukipalveluita.

1. Mitä TYYn alayhdistysten toiminta-avustuksia päättäessä olisi hyvä huomioida?
2. Mistä TYYn viimevuotisista saavutuksista olette ylpeitä?
3. TYYtä on myös Turun ylioppilaslehdessä kritisoitu sen etäisyydestä opiskelijoihin. Onko tässä mielestänne perää, ja mitä olette valmis tekemään asian parantamiseksi?
4. Luetelkaa kolme keskeistä aihetta tai aluetta, joihin TYYn pitäisi ottaa kantaa.

DEMARIOPISKELIJAT
1. Monipuolisuus, jäsenmäärä, toiminnan riippuvuus avustuksesta.
2. Aktiivisuus opintorahakampanjassa ja kehitysyhteistyöasioissa Yhdenvertaisuusohjelman luominen.
3. Osittain kyllä, edunvalvontatyö saattaa olla riviopiskelijalle näkymätöntä toimintaa. Alayhdistykset ovat opiskelijoille läheisimpiä, joten niitä lisää tukemalla parannetaan tilannetta. Haluamme, että TYY panostaa palveluidensa saatavuuteen (esim. parantamalla kanslian aukioloaikoja) ja että TYY tukee alayhdistyksiä entistä enemmän toiminnassaan. Tuutoriryhmille järjestettyjä esittelyjä TYYstä tulee jatkaa.
4. Opetuksen määrä ja laatu, opiskelijan toimeentulo ja kaupunkivaikuttaminen.

LEX
1. Toiminta-avustusten tulisi kannustaa alayhdistyksiä aktiiviseen toimintaan ja sen kehittämiseen. Avustusta saavien alayhdistysten tulee pyrkiä laajentamaan toimintaansa ja etsimään myös muita rahoitusvaihtoehtoja toiminta-avustusten lisäksi.
2. Opintorahan korotus oli kaikkien Suomen ylioppilaskuntien yhteistyön saavutus.
3. On. TYYn ja sen toimijoiden tulee jakaa opiskelijoille enemmän tietoa siitä, mitä erilaiset hankkeet (mm. strategia, yliopistolain muutos) käytännössä tarkoittavat ja miten näihin voi yksittäinen opiskelija konkreettisesti vaikuttaa.
4. Opintotuki, konsortiohanke ja yliopistolain muutos.

EDUXI
1. Avustusten tulee perustua tarpeeseen, eikä esimerkiksi alayhdistyksen kokoon.
2. Tenttien palautusten aikarajaa ja graduohjausta on kehitetty. TYY oli myös mukana vaatimassa opintotuen korottamista.
3. TYY toimii 13000 jäsenensä yhdyssiteenä 106 alayhdistyksen kautta, joita sen on tuettava jatkossakin tarjoamalla koulutusta, neuvontaa ja taloudellista tukea.
4. TYYn pitäisi ottaa kantaa opiskelijan asemaan ja opiskeluun liittyviin asioihin omassa yliopistossa. Lisäksi opiskelijan toimeentuloon ja terveydenhoitoon liittyvät kysymykset ovat tärkeitä.

HYBRIDIAANI
1. Toiminta-avustuksen tarkoitus on tukea vähävaraisia alayhdistyksiä. Aktiivisuudesta voi palkita projektiavustuksin.
2. Nouse jo! -mielenosoitus oli hyvä saavutus vähällä varoajalla. TYY on lähentynyt alayhdistyksiä ja parantanut näin kontaktia jäsenistöön.
3. Perää on. TYYn tärkein tehtävä, edunvalvonta, ei tuo TYYaa lähemmäksi jäseniä. TYY voi käyttää alayhdistyksiä enemmän kontaktipintana jäseniin. Päätöksenteon tulee olla avointa, jotta yksittäisellä jäsenellä on helppo seurata sitä ja vaikuttaa ajoissa.
4. Turun yliopisto, Turun kaupunki ja Valtakunnalliset opiskelija-asiat (SYL)

KESKUSTAOPISKELIJAT
1. Opiskelijoiden hyvinvoinnin ja yhteisöllisyyden edistäminen sekä aktiivisuus. TYYn tulee suunnata alayhdistykselle merkittävästi enemmän rahallisia resursseja.
2. Alayhdistyksiin ja hallinnon opiskelijaedustajiin on pidetty enemmän yhteyttä. Lisäksi TYYllä on välittömät suhteet yliopistohallintoon.
3. Osittain. TYYn tulee lähentää suhteitaan alayhdistyksiin tapaamisten ja jäseniin uusien toimintamuotojen kautta.
4. Opiskelijaperheille luotava joustavia päivähoitojärjestelmiä. Turkulaisten korkeakoulujen yhteistyötä tiivistettävä paikallisten opiskelijaetujen saamiseksi, Opinto-ohjausta lisättävä kaikilla koulutusasteilla.

KOKOOMUSOPISKELIJAT
1. Päätöksissä on huomioitava toiminnan laatu. Tuella pitää luoda mahdollisuus aktiivisempaan toimintaan.
2. TYY on onnistunut erinomaisesti opiskelijaedustajien mukaan saamisessa yliopiston ja kauppakorkeakoulun konsortiohankkeeseen.
3. TYY on jäsenilleen etäinen organisaatio. Kokoomusopiskelijat haluavat parantaa TYYn jäsenetuja, sekä toiminnasta tiedottamista.
4. Opiskelijoiden toimeentulon turvaaminen, toimivien joukkoliikenneyhteyksien kehittäminen ja laadukkaan opinto-ohjauksen tarjoaminen kaikille.

SOIHDUNKANTAJAT
1. Aktiivisuus, toiminnan monipuolisuus ja yhdistyksen omat toimintaedellytykset.
2. Onnistunut kampanja opintorahan nostamiseksi ja kehitysyhteistyötoiminta, mm. oma kehy-hanke.
3. TYY voisi tulla lähemmäksi opiskelijaa panostamalla avoimuuteen ja tiedotukseensa, sekä luopumalla monen vieroksumasta poliittisesta kähminnästä. Perinteisten tapahtumien järjestäminen ja niissä näkyminen on myös hyvä keino.
4. Alueellisiin asioihin, Turun kaupungin asioihin ja muihin opiskelijaa lähellä oleviin aiheisiin.

TURUN YLIOPISTON VIHREÄ VASEMMISTO
3. TYY on etäinen opiskelijoihin nähden. Opiskelijapolitiikan keskeisin funktio tuntuu olevan virkamiehiltä vaadittavien taitojen opettelu ja oman työuran rakentaminen. Toiminnallisuuden vahvistaminen on avain asian korjaamiseen. Se ei korjaannu paperia pyörittämällä ja strategioita laatimalla. Tässähän erityisesti istuva edustajisto kunnostautui. Tarvittaisiin lisää kansalaisjärjestötoimintaa.

Tylkkärin kotipostitukseen pitää palata. Lehti ei nykylevikillään muodosta riittävän vahvaa julkisuutta, joka kokoaisi oisöä yhteisten asioiden äärelle.piskelijayhte

VIHREÄ LISTA
1. Sekä avuntarve että aktiivisuus tulee huomioida.
2. TYYn panos Nouse Jo –kampanjaan ja maksuttoman koulutuksen puolustamiseen, parantunut yhteistyö hallinnon opiskelijaedustajien sekä aine- ja tiedekuntajärjestöjen kanssa, Reilun kaupan ja luomun tulo Unican ravintoloihin, toimiston siirtyminen kierrätyspaperiin.
3.Opiskelijaelämä keskittyy luonnollisesti alayhdistyksiin, jotka ovat osa 13 000 jäsenen TYYtä.. TYYn tehtävä on tukea laajaa yhdistyskenttää ja järjestää palvelut ja edunvalvonta niin, että jokainen jäsen voi niistä hyötyä tasapuolisesti.
.4. TYYn tulee ottaa kantaa yliopistoon ja tiedeyhteisöön liittyviin asioihin ja ajaa kannanotoillaan opiskelijan etuja. TYYn on otettava kantaa myös sellaisiin jäsenistölle tärkeisiin yhteiskunnallisiin kysymyksiin, jotka eivät liity suoraan opiskeluun vaan esimerkiksi ympäristö- ja ilmastopolitiikkaan, tasa-arvoasioihin, globaaleihin kehityskysymyksiin tai Turun alueen kehittämiseen.

OPISKELU

Viime aikojen näkyvin opiskelijaelämään vaikuttanut tempaus TYYltä muilta ylioppilaskunnilta, oli opintorahan korottamisen puolesta järjestetty mielenosoitus. Mielenosoituksen ja sitä edeltäneen aktiivisen vaikuttamisen tuloksena opintotuki nousee 1.9.2008. Mutta toimintaa on syytä myös kritisoida. Valtiovalta osasi aivan itse nostaa myös opiskelijan tulorajaa vaikka sitä ei edes vaadittu. Kysymys kuuluukin, olisiko ylioppilaskuntien pitänyt vaatia palkkarajaan suurempaa korotusta?

1. Opintotuki nou­si vaatimalla ja tuloraja ilman vaatimusta. Mikä on seuraava askel?

2. Nousiko tuloraja riittävästi?

3. Olisiko kam­pus­alueessa parannettavaa?

4. Onko TYYn tämänhetkisissä palveluissa puutteita?

DEMARIOPISKELIJAT
1. Opintotuki tulee sitoa indeksiin ja asumislisä tulee irrottaa opiskelukytkennästä.
2. Kyllä.
3. Kevyen liikenteen väylää Rehtorinpellonkadulla tulisi leventää, esteettömyyttä tulisi edelleen parantaa ja kampusalueen viihtyisyyttä voisi lisätä tilaamalla taidetta nuorilta taiteilijoilta.
4. Kanslian suppeat aukioloajat

EDUXI
1. Opintotuen osal­ta tärkein on asumislisän ympärivuotistaminen.
2. Kyllä
3. Osaan rakennuksista ja luentosaleista on hankala päästä pyörätuolilla eikä esteettömyys toteudu myöskään näkö- tai kuulovammaisten kohdalla. Kampusalueelle tulisi lisätä pyörätelineitä.
4. TYYn kanslian aukioloaikojen tulisi olla selkeämmät. Olisi toivottavaa, että edustussaunan lisäksi TYYllä olisi kunnon juhlahuoneisto alayhdistysten ja jäsenistön käyttöä varten.

HYBRIDIAANI
1. Opintotuki tulee sitoa yleiseen kustannusindeksiin. Opintotuki on saatava sellaiselle tasolle, että tuki yksinään mahdollistaa kokoaikaisen opiskelun.
2. Kyllä
3. Ravintoloi­den toimintaan parannusta, rakennusten peruskorjaus ja Rehtorinpellonkadulle pyöräilykaista.
4. TYYlta puuttuu ”hengailutila”.

KESKUSTAOPISKELIJAT
1. Osana sosiaaliturvauudistusta opintotukijärjestelmää on muutettava kannustavammaksi ja joustavammaksi.
2. Kyllä.
3. Pitkän aikavälin tavoitteena tulee olla parempien liikunta- ja alayhdistystilojen hankkiminen. Nopeina parannuksina: lapsiparkki, pyöräpaikoitus ja hiekoitus.
4. TYYn painopistettä tulee siirtää edunvalvonnasta hiukan jäsenpalvelujen suuntaan jakamalla tiedotus- ja järjestösihteerin toimi kahtia ja parantamalla alayhdistyksille suunnattuja palveluja.

KOKOOMUSOPISKELIAT
1. Seuraava haaste on asumistukijärjestelmän remontointi. Tuesta on tehtävä ympärivuotinen ja paremmin eri vuokratasot huomioon ottava.
2. Tulorajat nousivat riittävästi.
3. Educariumin ym­pä­ristö on saatava viihtyisämmäksi. Hiekka-alueen parkkipaikat on laitettava kuntoon.
4. Useimmille opis­kelijoista TYY ei tarjoa mitään. Uuden Lyyra- kortin ominaisuuksia ei voi hyödyntää ja hinta on korkea.

LEX
1. Opintotu­keen ja tu­lorajoihin on tehtävä vuosittain vähintään inflaatiota vastaavat korotukset.
2. Ei. Opiskelijaa ei saa rangaista työkokemuksen hankkimisesta.
3. Kampusalue on saatava ekologisemmaksi. Lisää hyötyjätepisteitä.
4. TYY omistaa Unica-ravintoloista 51 %. TYYn tulee vaikuttaa siihen, että asiointi ruokaloissa sujuu nykyistä joustavammin (pienemmät jonotusajat, Visa Electron maksuvälineeksi). Kampusalueen liikuntatilojen kunto ja niiden parantaminen. Yliopiston kirjastojen maksujärjestelmien kehittäminen (käyttöön pankki- ja Visa Electron -kortit).

SOIHDUNKANTAJAT
1. Valtakunnallisesti sovittavien ylioppilaskuntaliikkeen tavoitteiden edistäminen. TYY ei voi toimia yksin.
2. Suhteessa opintotuen 15 % nousuun tulorajojen nousu 30 % oli riittävä.
3. Ruokajonojen lyhentäminen, liikuntatilojen lisääminen ja kävelyreittien hiekottaminen talvella.
4. Kunnon biletila puuttuu, TYYn kanslian aukioloajat liian lyhyet.

TURUN YLIOPISTON VIHREÄ VASEMMISTO
1. ja 2. Opintoraha on sidottava indeksiin ja asumistuki on ympärivuotistettava. Näitä tukia on kehitettävä ensisijaisesti tulorajoihin nähden. Opintotuella pitää tulla toimeen ilman työntekoa.
3. Kampusalueen kevyenliikenteen yhteyksiä pitäisi edelleen parantaa, samoin joukkoliikenneyhteyksiä. Kevyt- ja joukkoliikenne ennen henkilöautoja.

VIHREÄ LISTA
1. Opintotuki tulee sitoa indeksiin ja asumislisä ympärivuotistaa. Pitkällä aikavälillä jokaiselle maksettava perustulo palvelisi myös opiskelijoita parhaiten.
2. Kyllä.
3. Kampusta tulee kehittää kevyen liikenteen ja jalankulkijoiden ehdoilla.
4. Kanslian pitäisi olla auki joka arkipäivä yhtäjaksoisesti vähintään neljä tuntia. Saunan käyttöaikaa pitää pidentää. TYYn kirjasto pitää tehdä tutummaksi niin, että jäsenistö pystyy hyödyntämään sen palveluita nykyistä paremmin.

Sähköinen äänestys alkaa 29.10. osoitteessa: http://vaalit.tyy.fi

Koonnut Jani Sipilä

Julkaistu alunperin Turun ylioppilaslehden numerossa 13/2007 (19.10.2007)

Seuraava sivu »