TYYn puheenjohtajan vapputervehdys!

TYYn hallituksen puheenjohtaja Laura Heinosen puhe vapunaattona!
“Rakkaat opiskelijat

Meidän opiskeluaikamme tullaan muistamaan historiallisesta yliopistouudistuksesta.

Käynnissä oleva lakiuudistus muuttaa koko yliopistolaitosta. Se vaikuttaa opiskelijoiden lisäksi yliopiston työsuhteisiin, rakenteisiin ja ylipäätään yliopistolaitoksen rooliin yhteiskunnassa.

Uudistuksen tavoitteena on yliopistojen autonomian lisääminen, millä tarkoitetaan yliopistojen ja liike-elämän lähentymistä. Onko kyseessä kuitenkaan enää perustuslain takaama itsenäisyys, jos valtio ja muut rahoittajat käyttävät korkeinta päätösvaltaa yliopistoissa? Vahvistuuko yliopistojen autonominen asema, jos opiskelijat ja henkilökunta jätetään täysin päätöksenteon ulkopuolelle?

Maan hallitus kannustaa yliopistoja hankkimaan ulkopuolista rahoitusta lupaamalla valtion tukea yksityisen rahan päälle. Näyttää siltä, että porkkanat ja kepit ovat menneet sekaisin.

Jos yliopisto nähdään tuotantolaitoksena, kohtaamme väistämättä myös muita vapaiden markkinoiden ilmiöitä. Vaarana on, että opiskelija muuttuu asiakkaaksi ja joutuu lopulta maksamaan opinnoistaan.

Suuri uhkakuva on myös eriarvoisuus tieteenalojen välillä. Yhteiskunnan inhimillinen ja kestävä kehitys edellyttää muutakin kuin tekniikkaa ja innovaatioita. Tarvitsemme myös kriittistä ajattelua ja kykyä ymmärtää ihmistä ja ihmisyhteisöä. Tieteen ja sivistyksen arvoa ei voi mitata kilpailukyvyllä.

Miten turvaamme valtion tuen yliopiston toimintaan jatkossa? Miten varmistamme tieteenalojen tasa-arvon? Miten kehitämme uutta Turun yliopistoa vahvana, monialaisena ja julkisena sivistysyliopistona?

Me opiskelijat voimme ja me haluamme olla mukana tässä työssä. Me olemme akateemisen yhteisön neutraalein ja harkitsevin jäsen. Me hahmotamme kokonaisuuden parhaiten. Meillä ei ole taakkanamme taloudellisia intressejä tai suppeaa eturyhmäajattelua. Meidän on huolehdittava siitä, että säilytämme asemamme osana sellaista yliopistoyhteisöä, jossa opetuksen ja tutkimuksen riippumattomuus on taattu ja, jossa yhteisö itse päättää yliopiston asioista.

Opiskelijat,

Emme hyväksy yliopistojen yksityistämistä. Emme hyväksy lukukausimaksuja kenellekään. Emmekä me hyväksy syrjäyttämistämme yliopistohallinnosta. Mutta me lupaamme ottaa vastuuta ja olla innokkaasti mukana uuden yliopistolaitoksen kehittämisessä.

Opiskelijan ääni kuuluu myös uudessa yliopistossa!

Ylioppilaat, lakit päähän!”

Ylioppilaslehtiä Ykköaamussa

Turun ylioppilaslehden, Ylioppilaslehden ja Joensuun ylioppilaslehden päätoimittajat (Jani Sipilä, Elina Kervinen, Juhana Venäläinen) keskustelemassa Pirjo Auvisen johdolla YLE Radio ykkösen Ykkösaamussa perjantaina 2.5. klo 8.15-9.00. Keskustelua politiikasta, opiskelijoista ja vaikutusmahdollisuuksista. Kuuntele!

Hyvää Vappua!

Viettäkääpä oikein mukavaa Vappua!

COLUMN: Money Can’t Buy Me Love?

THAT REALLY depends on where you go. In Sweden, for example, buying sex may land you a criminal offence. In other countries, however, the mores are less straightforward.

A COUPLE of months ago I came across a book called Living in the USA. The chapter on adult dating had very useful advice for, I would say, all men in general. The chapter revealed a stunning truth that having dinner with a young woman does not mean the two of you will later have sex even if you actually pay for the meal. “Unfair!” exclaimed my male friends and soon divided themselves into two opposing camps.

CAMP “gentleman” sustained that dinner bills should be split or that the woman should offer a dinner in exchange at some later time. This camp was composed of Germans, Swedes, English and Irish: make no mistake about it, they do expect you take out your wallet, no discount for your pretty eyes. The official excuse behind such frugality is that women are nowadays emancipated and may be offended by having someone offer to pay their bill. Many of these men, by the way, gladly accept me paying for them, so much for the equality of sexes. It will take forever to convince me why a woman – or anyone for that matter – would not like presents, money, and, why not, free dinners. In terms of monetary investment, the “gentleman” camp believes that both parties should take equal financial risk that they may not enjoy each other at the end of the date and, if they do, should equally pay for the pleasure of each other’s company.

CAMP “macho” was no better. Composed of Italians and Latin Americans, its proponents maintained that it is unworthy a man to make a lady pay. They would sell their last shirt and overdraft on their credit card to make a good impression with a gorgeous woman (= anything alive that wears a skirt) and they will invariably expect something in return. A king of barter payment for their monetary investment, beyond a simple pleasure of conversation. A form of prostitution, though very cheap, allowed by the social norms. If dinner is financial investment, then it is a secure one for an Italian: by having accepted his invitation the lady sends our Latin man a message that she agrees, and paying a bill is nothing more than delivering his part of the deal.

IN AMERICA, both camps would meet some serious trouble – camp “macho” most likely for sexual harassment when trying to exert their “legitimate” payment for something that, in his mind, has already been settled; camp “gentleman” for lack of generosity and obvious rudeness towards the female invitee. In America, the book sustained, the man should usually pay, expect nothing in return, be patient and crystally honest.

AS YOU may have already intuited, I like free dinners. I like them often and in expensive restaurants. I like them truly free, which leaves Italians desperate, Germans puzzled, and Finns completely freaked out. For now, sadly enough, I cook and wash the dishes until I meet my perfect dinner date. Any Americans out there?

ANNA KOCHAROV

Julkaistu alunperin Turun ylioppilaslehden numerossa 8/2008 (25.4.2008)

ONKO PYÖRÄSI RIKKI?

Kevät on huono aika huollattaa pyöränsä. Tylkkärin vertaillessa huollon hintoja eri turkulaisissa liikkeissä useasta kerrottiin, että huoltoon on monen viikon jono. Renkaanvaihto luvattiin nopeammin. Sijaintinsa vuoksi opiskelijalle houkuttelevassa AAB Pyörähuollossa (Hämeenkatu 1) hinnat sovitaan vasta pyörän tuomisen jälkeen. Tylkkärin tietojen mukaan sisäkumin vaihto maksaisi liikkeessä kuitenkin jopa 20 €.
Vertailun hinnat ovat toimittajan Tunturi Park Café -pyörän huoltohintoja.

VISA KURKI

Julkaistu alunperin Turun ylioppilaslehden numerossa 8/2008 (25.4.2008)

Lintuinfluenssa ja muita leikkejä

Kouluikäiset lapset leikkivät kuvitteluleikkejä kaiket päivät, vaikkeivät sitä välttämättä myönnä. Ideoita leikkeihin poimitaan mediasta, mutta vain tarpeen mukaan.

Helsingin yliopiston tutkija Reeli Karimäki on tutkinut koululaisten kuvitteluleikkejä tekeillä olevaan folkloristiikan väitöskirjaansa. Folkloristiikan alalla vähän tutkittuun aiheeseen Karimäki tarttui, koska piti vallitsevaa keskustelua mustavalkoisena.
”Olin kyllästynyt jatkuvaan puheeseen siitä, kuinka suomalaiset lapset eivät enää leiki.”
Karimäki teetti vuosina 2001–2003 yhteensä 800 helsinkiläisellä ja tallinnalaisella 7-13 -vuotiaalla koululaisella leikkikuvauksia.

Biseksuaalit barbit

Karimäki korostaa tutkimuksensa eettisyyttä, koska kokee olevansa vastuussa mukana olleille lapsille. Hän toivoo, ettei lasten leikeistä etsittäisi väkisin sellaista, mitä niissä ei ole.
”Eräät tytöt kertoivat leikkivänsä barbeilla, jotka ovat biseksuaaleja. He kuitenkin painottivat sen johtuvan vain siitä, ettei heillä ollut miespuolisia nukkeja. ”

Lapset poimivat leikkeihinsä paljon aiheita ympäristöstään. Toisin kuin väitetään, media ei Karimäen mielestä passivoi lapsia, vaan antaa virikkeitä.
”Leikkien sisällöt kuvastavat lasta kiinnostavia asioita, ja niitä ilmiöitä, joita he mielessään pohtivat.”
Karimäen mukaan monesti on vaikea sanoa, kuinka paljon medialla on vaikutusta. Lapset kun valikoivat mediatulvasta aineksia tarpeen mukaan.
”Leikkien toimijoiden nimet saattavat olla mediasta tuttuja, mutta sisältö voi olla täysin eri.”

Joskus yhtymäkohdat todellisuuteen ovat kuitenkin päivänselvät. Tutkimuksentekoaikana monien pihojen ykkösleikki oli Lintuinfluenssa, joka on mukailu hipasta.
”Siinä yksi on lintu, joka yrittää tartuttaa muihin lintuinfluenssaa. Tartutetuilla on kuitenkin myös mahdollisuus parantua, jos he saavat rokotetta ajoissa”, kertoo Karimäki.

LEIKKI ON HAUSKAA!

Koululaiset eivät vain istu kaiket päivät tietokoneruudun ääressä. He myös siirtävät digitaaliset pelit kuvitteluleikkeihin. Karimäen mukaan digitaalisten pelien ja leikin rajat ovat entisestään hämärtymässä.

Toisin kuin tietokonepeleissä, lapset luovat itse säännöt ja muuttavat leikin tarinaa sen edetessä.
”Lapset eivät toista pelien valmiita tarinoita, vaan luovat niiden pohjalta uuden, oman leikin.”
Karimäen mielestä aikuiset helposti arvioivat leikkejä vain hyödyn kannalta. Vanhempien näkökulmasta leikkiessäänkin lapsi opettelee asioita tulevaisuutta silmällä pitäen.

Siksi esimerkiksi sotaleikit nähdään usein haitallisina. Karimäki kyseenalaistaa käsityksen.
”Lapset eivät sen paremmin sota- kuin kotileikeissäkään harjoittele oikeaa elämää varten. He leikkivät, koska se on hauskaa.”

PIRITA MÄNNIKKÖ

Mitä ovat tunteet?

Juttusarjassa esitetään tärkeitä tunteita koskevia kysymyksiä eri tieteenalojen tutkijoille ja pyritään näin ymmärtämään paremmin tunnekyllästettyä minuuttamme.

Hannu Salmi on kulttuurihistorioitsija, joka on tutkinut laajasti 1800- ja 1900-lukujen kulttuurihistoriaa. Tunteista hän on ollut kiinnostunut 1990-luvulta lähtien, jolloin teki kirjan Atomipommilla kuuhun teknologiaan liittyvien tunteiden historiasta.

Mitä ovat tunteet?

Minulle tunteet ovat vuorovaikutusta: ne liittyvät olennaisesti siihen, miten ihmiset, niin menneet kuin nykyisetkin, ovat suhteessa ympäristöönsä.

Miten kulttuuri vaikuttaa tunteisiin?

Kulttuuri ja tunne ovat aina erottamattomia. Koska tunne on vuorovaikutteinen, sitä ei voi ymmärtää pelkästään biologisena ilmiönä. Tunteet ovat sosiaalisia. Tunteiden ilmaisusta tulee yhteisöä koossa pitävä voima, kuten urheilujoukkueessa, joka ilmaisee tunteitaan ruumiillisesti. Toki se voi olla myös yhteisöä hajottava tekijä, joka repii hajalle (kateus, viha). Erinomainen esimerkki tunteen kulttuurisuudesta on häpeä: esimerkiksi alastomuuteen liittyvä häpeä voidaan liittää niihin normeihin, joilla säädeltiin sukupuolisuutta ja seksuaalisuutta.

Onko meidän kulttuurimme historiallisesta perspektiivistä tarkasteltuna erityisen tunnepitoinen?

Jo 1990-luvulla nykyhetkeä alettiin julkisuudessa kutsua tunteiden aikakaudeksi. Oikeastaan näissä puheenvuoroissa tunne-käsitettä käytettiin rajallisessa merkityksessä, sillä se viittasi lähinnä uusromantiikkaan. Mutta toisaalta viime vuosikymmeninä on keskusteltu paljon tunteista myös yleisellä tasolla. On puhuttu tunnetyöstä, tunneyhteisöistä, tunnetaloudesta, tuntemisen oikeutuksesta, tunneilmaisun tärkeydestä, jne. Tuntuu, että meidän aikanamme puhutaan yleisellä tasolla tunteista enemmän kuin koskaan – jo pelkästään siksikin, että julkisen sanan ja median vyöry on laajempaa kuin koskaan. Tunnepuheesta puuttuu silti konkreettisuus. Miksi ei puhuta kateudesta tai säälistä? Onko oma aikamme erityisen ahne? Onko nykypäivän työntekijän kokema riittämättömyyden tunne uusi tunteen laji?

Miten tunteita tutkitaan?

Voittopuolisesti tunteiden historian tutkimus on ollut negatiivisesti ladattujen tunteiden historiaa. Tutkimuksia on kirjoitettu vihan, ahdistuksen, häpeän ja syyllisyyden historiasta. Paljon vähemmän on tutkimusta positiivisista tunteista, ilosta, säälistä, armosta… Tunteita tutkitaan kulttuurihistoriassa kokonaisvaltaisesti, monipuolisen aineiston valossa, ristiinlukemalla kirjallista ja kuvallista aineistoa, tunteisiin liittyviä aikalaispohdiskeluja ja -oppaita, kaunokirjallisuutta, muistelmia ja päiväkirjoja.

Miksi tutkia tunteita?

Näen tunteiden historian osana arkipäivän historian tutkimusta, jossa menneisyyttä ei enää haluta nähdä vain järkeilevän ja laskelmoivan ihmisen näkökulmasta. Tunteiden historiallinen tutkimus on tärkeätä, jotta tutkimus kohtaisi menneisyyden koko kirjossaan. Voi jopa väittää, että historia pitäisi uudelleen kirjoittaa tunteiden näkökulmasta.

Mikä on paras tunne?

Rakkaus, kaikissa muodoissaan.

Julkaistu alunperin Turun ylioppilaslehden numerossa 8/2008 (25.4.2008)

TÄÄLTÄ TULEVAT HERRASMIEHET

Herrasmiespunkbändi The Maaseudun Tulevaisuus saapuu TVO:lle 2.5. Laulaja-rytmikitaristi Juissi Vainiolan mukaan vauhdista ja energiasta pidetään keikkasetissä tiukasti kiinni.
”Olemme valinneet vauhdikkaimmat, energisimmät ja aggressiivisimmat biisimme.”

Unenpöpperössä tavoitettu verbaali-Vainiola lupasi vauhtia ja räimettä keikalle.
”Taiteilua voi harrastaa sitten studiossa.”
The Maaseudun Tulevaisuuteen kuuluvat Vainiolan lisäksi seisaaltaan soittava pienviljelijärumpali Jaakko Uusisalo ja kumileimasinbasisti Jouni Nieminen.

The Maaseudun Tulevaisuus, Seksihullut ja joku muu TVO:lla 2. toukokuuta klo 21.00, liput 4e.

VISA KURKI

Julkaistu alunperin Turun ylioppilaslehden numerossa 8/2008 (25.4.2008)

Jonglööri elää!

Kaj-Mikael Schütt eli Kai Kuutamo ei iskelmälaulajaan viittaavasta nimestään huolimatta laula tangoa, vaan hän on jonglööri. Koulutuskeskus Salpauksesta vuonna 2004 valmistunut jonglööri opiskelee nyt Turun Taideakatemiassa sirkuspuolella kahden vuoden opiskelutauon jälkeen.
”Tauon aikana toteutin haaveeni ja todistin, että sirkuksella voi elää.”
Kuutamo teki kaksi vuotta keikkoja sekä Suomessa että ulkomailla ja Turkuun tullessaan perusti sirkusalan välineitä myyvän Sirkussirkus-liikkeen. Kahden vuoden jälkeen liike on nyt saanut vakituiset aukioloajat.

Kaj-Mikael tajusi tarpeen sirkusalan liikkeelle huomattuaan, ettei kukaan Suomessa tuotteita myyvä tiennyt välineistä juuri mitään.
”Viisi vuotta sitten eivät maahantuojatkaan osanneet juuri antaa ammattitaitoista palvelua. Nyt harrastajien ja ammattilaisten iloksi markkinat ovat löytyneet ja niihin panostetaan”
Alalla pärjääminen ei kuitenkaan ole ollut helppoa.
”Oman liikkeen suhteen on tehnyt mieli jo monta kertaa luovuttaa, mutta toisaalta ajan myötä liikkeestä on tullut minulle myös hyvin rakas. Tärkeää on ollut oppia priorisoimaan menoja ja tekemään itselle tärkeitä päätöksiä.”
Omanlaisensa päätös oli jo lähteä opiskelemaan sirkusta. Kaj-Mikael suosittelee alaa muillekin, muttei varauksetta.
”Jos varmasti tietää, mitä haluaa, voi suositella. Mutta tulee tiedostaa myös se, että riskit eivät ole vain työnsaannissa”.
Sen myös huomaa nopeasti, jos ei ole omalla alallaan.

Sirkus tuo monelle mieleen temput, mutta Kaj-Mikaelin mukaan hyvässä sirkusesityksessä on paljon muutakin. Alalla tarvitaan luovuutta, varsinkin iän karttuessa. Ikääntyminen ja sen tuomat rajoitukset tuleekin Kaj-Mikaelin mielestä tiedostaa. Hän ei kuitenkaan näe ikääntymistä alati huolestuttavana.
”Sen mitä omat taidot ja kyvyt rajaavat pois, luovuus ja kokemus korvaa”.
Vaikka Kaj-Mikael on jo aiemmin kouluttautunut sirkusalan ammattilaiseksi, hän ei koe Taideakatemiassa opiskelua turhauttavana, päinvastoin: hän sanoo saaneensa koulusta paljon uutta kipinää ja neuvoja.
”Turun taideakatemiassa minua on ensimmäistä kertaa opetettu ajan kanssa. Ilman koulua minulta olisi jäänyt paljon saavuttamatta.”
Kesällä Kai Kuutamon voi nähdä Turun keskiaikaisilla markkinoilla sekä Kupittaan seikkailupuistossa.

Sirkusirkus-putiikki, Jarrumiehenkatu 3b. Aukioloajat: ke ja to klo 15-19.
www.sirkussirkus.com.

ENNISOFIA SALMELA

Julkaistu alunperin Turun ylioppilaslehden numerossa 8/2008 (25.4.2008)

Reading Screens

Last year, the Turku University Library was one of six research libraries participating in a survey on e-books and the future of electronic publishing. The survey was conducted by Springer, one of the leading publishers of scientific journals.
According to the research report, the representatives of each library agreed that there will be a significant transition from printed to electronic resources. The report also states that research libraries have begun to expand their electronic collections from scientific journals to academic books.

The question is, has the Turku University Library caught up with progress?
”In terms of purchased resources, the university libraries have already shifted over to mainly electronic resources,” says Tuulikki Nurminen, the chief librarian of the Turku University Library.
She adds that the Turku University Library has acquired about 50 000 e-books in the last two years.
”This is a significant number when you compare it to the library’s purchases of printed literature, which amount to 9 000 titles a year”.
However, she points out that the number of printed books acquired as purchases has not decreased.
”The collection of electronic resources at the University of Turku is among the best in our country,” Nurminen states.

Nurminen concedes that the sufficiency of funding is uncertain because the growth of the library’s electronic resources requires continuous acquisition, and the expenses increase as the amount of usage and the cost of materials increase.
”If funding does not increase, the amount of material the library acquires has to be reduced in the coming years. This can cause serious problems for the research activities of the university if the latest resources and new volumes of periodicals cannot be provided on demand,” she says.

Undoubtedly, many students want to know why it is so difficult to find course books in the electronic format.
”We have roughly 100 electronic titles that match course requirements,” Nurminen says. ”We acquire electronic course books when they are available, but for now course books are mainly acquired in the printed form (some 4 000 titles a year).”
”There are two problems here,” she explains. ”On the one hand, not that many course books are published in the electronic medium, and on the other hand, when material is being selected to be included in the degree requirements, the possibility of choosing books that are available in the electronic collection is still being overlooked.”

TOMI PAAKKINEN

Julkaistu alunperin Turun ylioppilaslehden numerossa 8/2008 (25.4.2008)

Seuraava sivu »