Kirjamessuille halvalla

Humanistisen tiedekunnan ainejärjestö Humanitas myy ensi keskiviikkona (1.10) ja torstaina (2.10) lippuja Turun kansainvälisille kirjamessuille alennettuun hintaan. Humanitaksen kautta lippu irtoaa 7 eurolla, kun varsinainen hinta opiskelijalle on 9 euroa.

Humanitas myy lippuja Assarilla klo 10-14 välisenä aikana.

Varkaita assarilla

Assarin naulakosta on kadonnut takkeja. Tylkkäri kehoittaa opiskelijoita pitämään huolta omaisuudestaan.

Etnomusikologi tutkii ihmisyyttä

Turun yliopiston Monikulttuurisuus ja taiteet -seminaarissa esitelmöivä etnomusikologi soittaa kuulijoilleen socaa ja calypsoa, lempimusiikkejaan Karibialta. Rakkaus musiikkiin näkyy hänessä iloisena leimahduksena, kun musiikin rytmit tulvahtavat Publicumin saliin.

Etnomusikologi Jocelyn Guilbaultille tiede on intohimon asia, eikä se tarkoita objektiivisuuden puuttumista. ”Tutkin ainoastaan musiikkia jota rakastan. Tutkija voi olla hyvin kriittinen ja arvostelukykyinen, vaikka suhtautuisi intohimolla kohteeseen”, hän vakuuttaa, ”On nimenomaan tärkeää olla omakohtainen yhteys musiikkiin, jota tutkii. Vain siten voi ymmärtää, miksi ihmiset kuuntelevat ja käyttävät sitä.” Nykyään Guilbault hoitaa professuuria huippuyliopisto Berkeleyssä Yhdysvalloissa. Guilbaultin tie musiikintutkijaksi alkoi musikaalisesta kodista.

Neljävuotiaana soittamisen aloittanut pianisti ei uskonut olevansa tarpeeksi poikkeuksellinen erottuakseen muusikkona, joten suuntasi yliopistoon. Kun nuori opiskelija kuuli etnomusikologiasta, hän tiesi löytäneensä elämäntyönsä. ”Rakastan musiikkia, matkustelua ja kieliä – etnomusikologia yhdistää nämä kaikki, se oli ehdottomasti minun juttuni!”, Guilbault hehkuttaa. Etnomusikologia on hänen mukaansa myös aidosti monitieteellinen oppiaine, jonka kautta pääsee tutustumaan moniin näkökulmiin. Lähtökohtana on musiikki, mutta esimerkiksi filosofia, ekonomia, viestintä ja politiikka tulevat väkisinkin mukaan.

Maailmanmusiikin harha

Moni ei ole kuullutkaan etnomusikologin ammatista. Mitä tällainen marginaalinen tutkijaryhmä voi antaa maailmalle? Guilbaultin mielestä tutkimusalalla on valtava merkitys. ”Musiikin kautta voidaan huomata ja tutkia sitä mikä ihmiselle on tärkeää. Minua kiinnostaa tutkia ihmisten tunteita ja haluja – arkipäivän ja mielihyvän politiikkaa”, hän kertoo. ”Haluan tietää mikä ihmistä ajaa elämässä eteenpäin – what makes people tick.” Siksi Guilbault onkin kiinnostunut massoista ja populaarikulttuurista, ei niinkään perinteisestä etnomusikologian tutkimuskohteesta, pienistä alkuperäiskansoista. ”Populaarikulttuuri paljastaa kuluttajistaan paljon”, Guilbault uskoo. Etnomusikologin työ on paitsi maailmojasyleilevää, myös seikkailua ja selviytymistä. Kenttätyön tekeminen vieraassa kulttuurissa on aina ennakoimaton haaste, ja tutkija joutuu laittamaan itsensä peliin ollen milloin tanssija, milloin valokuvaaja. Etnomusikologit voivat kuitenkin vahingossa tehdä myös hallaa.

Tutkijoiden esittelemät kulttuurit ovat länsimaiden levyteollisuudelle mehukasta materiaalia, jota hyödynnetään kaupallisesti tekijänoikeuksista välittämättä. Moni nappaa ostoskoriinsa world music –nimikkeellä leimattuja levyjä toiveenaan kuulla ja tukea alkuperäiskansojen musiikkia. Tähän kategoriaan kuuluu yleensä länsimaissa tuotettua musiikkia, jossa perinteiset musiikin muodot ”ympäri maailmaa” on yhdistetty länsimaisiin soundeihin. Guilbaultin mukaan aito ja alkuperäinen on usein tästä ns. maailmanmusiikista kaukana. ”Vaikka nimi viittaa koko maailman musiikkiin, on maailmanmusiikki tosiasiassa hyvin rajoitettu, etnosentrinen määritelmä. Se on jähmeä, suppea kategoria joka näkee maailman länsimaista käsin. Termi kertoo enemmän käyttäjänsä asenteista kuin musiikin luonteesta”, tutkija summaa. ”Nykyään moni artisti kieltäytyy paitsi niputtamaan musiikkiaan world music -kategorian alle, myös tekemästä sopimuksia isojen levy-yhtiöiden kanssa. Illuusio siitä, että sopimus ison levy-yhtiö kanssa tekee ihmeitä, on murtunut. Isot yhtiöt eivät usein ymmärrä pieniä artisteja.” Guilbault kertoo.

Hybridikulttuureja

Turun seminaarissa Guilbault nosti esiin erityisesti tämän hetken tutkimuskohteensa Trinidadin. Karibianmeren eteläisimmällä saarella elää ainutlaatuinen kulttuuricocktail muun muassa afrikkalaisia, aasialaisia ja eurooppalaisia ihmisiä, joiden yhdistävä tekijä ei ole rotu vaan kulttuuri. Maan yhtenäisyyttä on rakennettu vaihtelevalla uskottavuudella nimenomaan moninaisuuden pohjalle. Guilbaultin mukaan musiikkikulttuurista voidaan lukea yhteiskunnan kirjoittamattomia arvostuksia ja politiikkaa. Taiteella on myös tärkeä tehtävä monikulttuurisessa yhteisössä, eikä markkinavoimiakaan tule aina nähdä vain negatiivisessa valossa. ”Kulttuurien kirjon ja kansallisvaltion yhtenäisyyden ei tarvitse olla ristiriidassa. Trinidadissa vapaiden markkinoiden mukaantulo on lisännyt musiikkitarjonnan monipuolisuutta, uudet musiikin ilmaisut ovat saaneet tilaa. Mitä enemmän erilaisia kulttuurintuotteita, sen parempi valtiollekin.” 2000-luvulla eletään koko maailmassa yhä enemmän fuusioiden aikaa. Suomi on monikulttuurisuudessaan vielä lapsenkengissä, mutta maahanmuuttajaväestö lisääntyy koko ajan. Trinidadin kaltaisten sulatusuunien kulttuuria voi pohdiskella omaakin tulevaisuutta silmällä pitäen.

VERA SAARIVUORI

Julkaistu alunperin Turun ylioppilaslehden numerossa 11/2008 (19.9.2008)

Tylkkärin menovinkit:

11.9.-13.4. – Kuvan kauniit – naiset katseen kohteena
Turun taidemuseon suurnäyttely paneutuu naisaiheisiin teoksiin 1800-luvun lopulta ja 1900-luvun alusta.
Turun taidemuseo (Aurakatu 26).

25.9. – YouTubeJukeboksi
MC Juha Nousiainen ja yleisön toivemusavideot, hupiclipit sekä muut räävittömyydet.
Dynamo (Linnankatu 7).

29.9 – KAVA-elokuvasarja
Kansallisen audiovisuaalisen arkiston (KAVA) elokuvasarja alkaa Kino Juliassa. Ensimmäisenä näytetään Bertoluccin Fasisti. Näytökset ovat maanantaisin klo 20.30. Sarja osoitteessa http://www.kava.fi/esitykset/turku/.
Kino Julia (Eerikinkatu 4).

1.10. – Klubi 5v!
Klubi juhlii synttäreitään! Esiintymässä Veto (DEN), Mr Velco Fastener, Rubik, Laika & the Cosmonauts ja Boomhauer.

Julkaistu alunperin Turun ylioppilaslehden numerossa 11/2008 (19.9.2008)

UTU PAIKALLA: vallattomat – eli demokratian sula ydin

Ihmiset ovat niin kirotun tyhmiä, että he syöksisivät itsensä suin päin turmioon, jos jokin taho, toistaiseksi välttämättä valtiovalta, ei puuttuisi kiljahtelevan sikalauman toilailuihin – sillä sika, tunnetusti, syö mitä vain, minkä jälkeen se syödään.

Ranska on viime aikoina pyrkinyt hillitsemään hillittömyyksiin pyristelevää kansaansa: ensin pursotettiin kelpo lisävero ravintoarvoltaan syöjiensä älykkyysosamäärää käänteisesti vastaavalle rasvaiselle roskaruoalle, mikä on vain oikeus ja kohtuus tupakoitsijoita tekopyhästi sortaville ihrakyljille, jotka heiluvat Subway-patongit käsissään kulttuurinsa lopun rauniolla ja jatkavat karnevaalia vaikka se on ohi, koska muuten se loppuisi.*

Tämän jälkeen maassa kiellettiin imeväisikäisille lapsille suunnattu kaupallinen televisiokanava – kenties vanhemmat siis tapaavat äidinmaitovastiketta television edessä latkineet kolmekymppisiksi tapamurhaajiksi kukkineet pikku potsinsa jälleen pitkästä aikaa.

Lopulta viime viikolla ounasteltiin, että ranskalainen oikeusistuin julistaa elokuvatähtien ja muiden tuhoisten pyrkyrien suosiman kattavan sairaalloisen punaniskahuijauksen eli skientologian ”järjestäytyneeksi petokseksi”. Maa voi jälleen paremmin, mutta entä sitten?

Jättäkää Jaques Brel soimaan, älkää poistuko huoneistanne. Kaikki on toistaiseksi hyvin.

Ranskan ohella Euroopassa on näet eräs toinen maa: Euroopan tulevaisuus, Iso-Britannia. Siellä monarkkinen kakistokratia on sallinut kansalaisilleen kaikenlaisen apokalypsin vapaan harjoittamisen, minkä seurauksena Lontoo maan ainoat oikeat asukkaat eli maahanmuuttajat (yli 40% kaupungin väestöstä) mukanaan irtosi, ajelehti pois kohti utopiaa ja jätti saaren mätänemään omien fish n’ chips -rasvaan liuenneiden sanomalehtiotsikoidensa pariin.

Englannissa kukaan ei ole turvassa. Missään ei ole roskakoreja, koska roskakoriin rättipää tajuaa työntää pommin mutta brittipää ei edes roskaa. Mikään maisema ei enää ole viaton… yksikään idylli ei ole rauhassa: irvokasta kulttuuria tuotetaan vapaasti, kehyksen ulkopuolelle tuhoutumattomaksi jää ainoastaan kantilainen transsendentti – ei mahdoton saavuttaa, mutta välinpitämättömyyden vuoksi tuntematon. Todellisuus on kuin Claude Monet’n maisema, jonka keskelle graffititaiteilija Banksy maalasi CCTV-turvakamerat: “For your safety”.

Ihmiset – kuten minä – ovat niin kirotun tyhmiä, että uskovat tämän kolumnin kaltaisen pikkutuhman moralismin vaikuttavan vielä johonkin, vaikka kyse on vain välttämättömän pitktittämisestä. Minusta on kuitenkin viehättävää puhua teloitusjoukon eteen käveltäessä vielä hetkisen aikaa siitä kuinka kaikki alkoi – kunnes sika syö peilin, kun oma kuva ei sitä miellytä. Kenties ei ole ollenkaan väärin, että ihmiset syöksevät itsensä suin päin turmioon.

VILLE-JUHANI SUTINEN
Runoilija ja kaksi yhteiskuntatieteskelijää vapauttavat nuijapäänsä vuoroviikoin.

* Ei, en puolusta tupakointia mutta totean, että kaikkien paskaeinestä botox-huuliensa välistä happojuomilla kuritettuun mahalaukkuunsa mättävien ylilihavien tomppelien pitäisi saada vastaavaa syrjintää ja ylimielistä halveksuntaa osakseen kuin savukkeidenkin kuluttajien.

Julkaistu alunperin Turun ylioppilaslehden numerossa 11/2008 (19.9.2008)

Vuokralaisella on oikeutensa

Uuteen asuntoon muuttaneet vuokralaiset ovat aina vähän ulalla oikeuksistaan. Heidän elämäänsä helpottaakseen Tylkkäri on päättänyt vastata muutamaan hyvinkin yleiseen kysymykseen.
Pitääkö vuokralaisen maksaa välityspalkkio?

Ei, ellei hän ole ollut välitysfirman toi­meksiantaja. Välitys­palkkion mak­­saa aina välitysfirman kanssa sopimuksen tehnyt toimeksiantaja.

Pitääkö asunnon vuokraamisesta olla kirjallinen sopimus?
Ei pidä, mutta kannattaa kyllä. Asunto vuokrataan aina vuokrasopimuksella, joka voi olla kirjallinen tai suullinen. Kirjallinen sopimus on tehtävä, jos jompikumpi osapuoli sitä vaatii. Vuokralaisena sitä kannattaa vaatia.

Asunnosta hajosi liesi. Mitä tehdä?
Ota yhteyttä vuokranantajaan tai isännöitsijään. Lieden korjaaminen tai uuden ostaminen ei kuulu vuokralaiselle. Sama pätee myös vaikkapa jääkaappiin.

Saako vuokra-asunnon seinälle laittaa tauluja ilman vuokranantajan lupaa?
Voi kyllä. Vuokralainen voi vaikka vuorata koko asuntonsa Juhani Palmun tuotannolla, jos siltä tuntuu. Ja mikäli vuokranantaja erikseen kieltää kyseisen toiminnan, hänen pitää mahdollistaa taulujen ripustaminen esimerkiksi taulukiskoilla. Huonon maun voittokulkua ei voi pysäyttää.

Petaako huoltomies sängyn?
Ei. Huoltomiehen venyminen loppuu useimmiten jotakuinkin lampun vaihtamiseen. Myös sängyn petaamisesta ja likaisten astioiden tiskaamisesta vuokralainen joutuu selviytymään itse.

Mitä velvollisuuksia vuokralaisella on?
Vuokralaisen on huolehdittava vuokranmaksusta (mieluusti ajallaan), noudatettava järjestyssääntöjä ja hoidettava vuokrahuoneistoaan huolellisesti. Vuokralainen vastaa huoneistolle aiheuttamistaan (tai vieraidensa aiheuttamista) vahingoista. Vastuu ei koske huoneiston normaalia kulumista. Huoneiston vahingoittumisesta täytyy ilmoittaa viipymättä vuokranantajalle.

LARI VESANDER

Julkaistu alunperin Turun ylioppilaslehden numerossa 11/2008 (19.9.2008)

MIELIKUVIA

Muistatko vielä keiju-tytön, joka hinkkasi itseään margariiniin? entä omituisen tupla-miehen? juuri mikään ei kommentoi aikaansa paremmin kuin mainoskulttuuri. tätä oli ysäri

1980-luvulla muuttunut mainoskenttä korosti 1990-luvulla yhä vahvemmin mielikuvia; tuoteinformaatio alkoi osoittaa hiipumistaan. Yllättävätkin tahot, kuten printtimedia joutuivat laman tullen etsimään menetettyä lukijajoukkoaan tämän trendikkään markkinointikeinon avulla. Yhtyneet kuvalehdet lupaili lukuhaluisille VIP-pääsyä uskomattomiin fantasiamaailmoihin. Samalla selvennettiin hyvän ihmisen ominaisuuksiin kuuluvan tarpeen seurata lehtiä. Aikakauslehtien liitto vetosi puolestaan terveysfriikkiin kansaan kertomalla lukemisen olevan ”vitamiinia korvien väliin”. Lue lisää

Lavakoomikoiden kerma kokoontuu Turkuun

Kolmatta kertaa järjestettävä Stand Up, Turku! -komiikkafestivaali kokoaa lavakoomikoiden kerman Turkuun syyskuun 26. ja 27. päivänä. Järjestäjät mainostavat tapahtumaa vaatimattomasti vuoden hauskimmaksi viikonlopuksi, ja uholle löytyy katetta komeasta esiintyjälistasta.

MUKANA ovat niin André Wickström, Jaakko Saariluoma kuin Teemu Vesterinenkin – ja taatusti uudella juttuarsenaalilla aseistautuneina. Kaikkiaan naurutykitystä tarjoillaan 25 koomikon ja 18 täysimittaisen esityksen voimin. Kotimaisesta komiikkakattauksesta erityisesti Wickströmin syksyn ainut Suomen keikka on harvinaista herkkua.

EIKÄ yleisön tarvitse tyytyä pelkästään supisuomalaiseen tarjontaan. Siitä pitävät huolen amerikkalainen Filip Schultz ja ruotsalainen Magnus Betnér. Schultz toimi viime syksynä huippusuositun Pablo Franciscon lämmittelijänä ja saapuu nyt yleisön pyynnöstä tekemään oman Suomen-kiertueensa, jossa ovat mukana myös Ismo Leikola ja Ilari Johansson. Kolmikon esitys on kokonaan englanninkielinen ja siksikin mainio menovinkki myös vaihto-oppilaille.

Schultzin show nähdään vanhassa elokuvateatterissa Dominossa, joka on tuorein lisäys komiikkafestivaalien areenoihin. Muita esityspaikkoina toimivat aiemmilta vuosilta tuttuun tapaan turkulaiset ravintolat ja teatterit: Alvar, Bar Kuka, Klubi, Linnateatteri,

LARI VESANDER

Lisätietoja tapahtumasta löytyy osoitteesta www.standupturku.fi.

Syyskuun 26. ja 27. päivinä järjestettävillä Stand Up, Turku! -festareilla esiintyvän mm. Andre Wikström ja Ismo Leikola.

Julkaistu alunperin Turun ylioppilaslehden numerossa 11/2008 (19.9.2008)

Kosmorama pärähtää käyntiin Dome Karukosken vierailulla

Turun Klubilla järjestettävä Kosmorama aloittaa syyskautensa ensi sunnuntaina, 21. syyskuuta. Ensimmäisen näytöksen kunniaksi ohjaaja Dome Karukoski näyttää Kosmoramassa lyhytelokuviaan. Lisäksi dosentti Veijo Hietala haastattelee häntä muun muassa elokuvan estetiikan kuolemasta.

Kimmo Välimäki kertoo, että Karukoski valittiin ensimmäisen Kosmoraman vieraaksi siksi, että hän on nuori ohjaaja, joka on tehnyt tuoreita lyhytelokuvia.
”Karukoski sanoi itse, että häntä kiinnostaisi puhua siitä, miten useimmat elokuvat ovat nykyään aivan toistensa näköisiä”, Välimäki paljastaa.

Kosmoramaa järjestetään tänä syksynä kerran kuukaudessa sunnuntai-iltaisin. Ohjelmassa on pääasiassa lyhytelokuvia sekä näyttelijä- ja ohjaajavieraita. Seuraavan kerran ohjelma pyritään julkistamaan aina edellisessä Kosmorama-illassa.

Loppuvuonna järjestetään myös muutama erikoisklubi: esimerkiksi yhden illan teemana on se, että livebändit luovat uudelleen lyhytelokuvien äänimaisemaa.
”Mykkäelokuvien aikakaudella teattereissa oli tavallisesti livebändit soittamassa elokuvan taustalla. Ajattelimme koettaa tätä näyttämällä esimerkiksi Chaplinin elokuvia bändin soittaessa”, Välimäki kertoo Kosmoraman suunnitelmista.
Välimäki toivoo, että Kosmorama saavuttaisi ainakin samanlaisen suosion kuin viime kevään viitenä esityskertana.

JULIA THURÉN

Klubi-illat syksyllä: klo 20–04, leffa-esitykset klo 20–22. Klubi, Humalistonkatu 8a
21.9., 19.10., 16.11., 14.12. 

Julkaistu alunperin Turun ylioppilaslehden numerossa 11/2008 (19.9.2008)