Isäni on Turbomies, 1996

Arnold Schwarzenegger etsii pojalleen joululahjaksi loppuunmyytyä robottilelua tässä nolossa muka-hassuttelussa. Katsoja kiemurtelee ahdistuneena penkillään viimeistään kohtauksessa, jossa nykyisin Kalifornian kuvernöörinä tunnettu Arnold uhoaa mahtipontisesti: ”Who told you you could eat MY COOKIES?”

Tim Allenin tähdittämät jouluelokuvat, 1994-

Tim Allen on hallinnut diktaattorin ottein koko perheen joulumössömarkkinoita vuonna 1994 ilmestyneen, Disneyn tuottaman Mutta mitä tapahtui joulupukille -elokuvan jälkeen, jossa Allenin esittämä päähenkilö onnistuu vahingossa tappamaan joulupukin kesken lahjojen jakamisen  ja joutuu itse tämän paikalle. Elokuva sai kaksi karmivaa jatko-osaa, joissa katsojia vauvasta vaariin ovat hykerryttämässä lihoneen Allenin lisäksi esimerkiksi piereskelevät porot.
Allen tähditti myös vuoden 2004 kammotusta Skipataan joulu, jossa hänen näyttelemänsä perheenisä päättää olla juhlimatta joulua, kunnes ymmärtää tehneensä hirvittävän virheen – ja lopulta kaikilla on taas kivaa. Elokuvan eräässä kohtauksessa Allen tipahtaa katolta. Mutta toisin kuin joulupukki, Allen ei kuole. Ei sitten millään.

Silent Night, Deadly Night 2, 1987

Mikä on hölmömpää kuin slasher-elokuva joulupukiksi pukeutuvasta murhaajasta? Vastaus: jatko-osa, jossa ensimmäisen elokuvan pukin veriteoista traumatisoitunut pikkuveli päättää itse jatkaa tuhmien ihmisten lahtaamista.
Pääosassa pökkelöivä Eric Freeman liikuttelee kohtalokkaasti kulmakarvojaan elokuvan läpi kunnioitettavalla antaumuksella – tai oikeastaan vain puolet elokuvasta, suuri osa alkupuolen materiaalista kun on suoraan kierrätetty ykkösosasta. Monet kohtaukset ovat vielä kaksikymmentä vuotta elokuvan valmistumisen jälkeen kulttisuosikkeja esimerkiksi Youtube-sivustolla. Tämä ei ole yllättävää, sillä ne ovat absurdiudessaan lyömättömiä – kukapa olisi osannut kuvitella vielä näkevänsä joulupukin iskemässä nunnan pään poikki kirveellä.

TUOMAS JALAMO

Julkaistu alunperin Turun ylioppilaslehden numerossa 18/2008 (12.12.2008)

UTUPAIKALLA: Heikompi astia

Kansako tyhmää? Harva päätään puisteleva akateemikko on edes tajunnut, että helposti ymmärrettävän totuuden lehdistö on kirkuvissa otsikoissaan sivunnut sivistyssanoja, joiden abstrahointiin on aikoinaan kulutettu mittaamaton määrä punaviiniä. Väittäkää toki, ettette tiedä mistä on kyse – Arkadianmäelle asti ei hömppä luonnollisesti ulotu, ei ei. Jotenkin hermes keltaisine lööppitohveleineen lienee silti jälleen päätynyt Turunkin olympoksen kahvipöytiin: paimen haluaa pässistä lampaaksi!

Mitä pappimme, fenomeenin kasvot, on oikeastaan postuloinut? Metafysiikkaa: että Kaikkivaltias ei tee taikatemppuja vaan on antanut omalle kuvalleen järjen tehdä itse jotain, jos maailma on pielessä. Etiikkaa: että saattaa olla jopa ihan ok tehdä itse jotain, jos maailma on pielessä. Kristologiaa: että Jeesus ei syntynyt mieheksi tai naiseksi vaan ihmiseksi. Kirkon dogmatiikkakin on jälleen osoittanut dynaamisuutensa: arkkipiispa on oikeassa missä vain, kunhan ei esitä jäsenkatoa yllyttäviä mielipiteitä.

Miten tähän nyt pitäisi suhtautua? Joku jossain Itä-Suomessa aikoo vaihdattaa haarovälivarustuksensa?
Voinemme ensinnäkin todeta, että vaihdokki lienee älyllisesti vähälahjainen, kun ei ymmärrä ajatella omaa taloudellista etuaan: vaihtaa nyt miehinen euronsa naisen sentteihin. Onkin syytä kysyä, tulisiko tuomioistuimen määrätä asianomaiselle taloudellinen edunvalvoja, kun hän tällä tavoin heikentää omaa materiaalista elintasoaan sekä – mikä tärkeintä – vähentää kokonaiskulutusta ja näin horjuttaa kansantalouden kestävyyttä laskusuhdanteessa.

Kuten tiedämme, koko miessukupuoli on syyllinen, yhdessä ja erikseen, sen jokaisen edustajan tekemiin rötöksiin. Juridiseksi kysymykseksi nousseekin, voiko sukupuolensa hylännyt edustaa meitä kirkkoherrana. Herroittelu ei muutenkaan sovi moderniin syväjohtamiseen ja on alentavaa kanssatyöntekijöitä kohtaan – kirkko voisikin harkita konsultointia.
Laupeudentyö on alentavaa asiakkaita kohtaan, joten tulevien public relations managereiden työnkuva tulisi uudelleenorganisoida. Tahtotilan ylläpitämisessä auttaisi tulospalkkaukseen siirtyminen osana tehokkuusohjelmaa. Tehokkuuden määrittely taas onnistuisi kirkon kaltaisessa organisaatiossa helposti: luonnollisen poistuman yhteydessä pelastetut sielut jaettuna investoinnin määrällä.

Modernisaatioprosessissa voitaisiin pohtia organisaatiorakennetta laajemminkin – muuten kovin demokraattisena esiintyvässä kirkossa ei ole pidetty puheenjohtajan vaaleja ainakaan pariin tuhanteen vuoteen. Uusillekin yrittäjille pitäisi antaa tilaa, jos halutaan päästä eroon mielikuvasta, että kaikki todelliset päätökset tekee partasuinen herra pilvilinnassaan.

VISA ANTON JULIUS KURKI

Julkaistu alunperin Turun ylioppilaslehden numerossa 18/2008 (12.12.2008)

PANIMOKSI SE RAKENNETTIIN

Kun ylipistolla jokin oppiaineista tai muista yksiköistä menettää tilansa, on edessä muutto Variaan. Tällä hetkellä vanhassa rakennuksessa majailee mediatutkimus – ja yliopiston varasto.

Variaa nimitetään leikkisästi huopatossutehtaaksi. Kellarin hiljaisuutta kuunnellessa nimityksen ymmärtää. Yläkerrassa sen sijaan voi päivisin olla vilkaskin työtahti, kun mediatutkijat ja opiskelijat hoitavat asioitaan. Nimityksellä on kuitenkin perää myös todellisuudessa. Varia oli aikoinaan tuottoisa kenkätehdas, jolla oli paljon vientiä etenkin Neuvostoliiton suuntaan.

Varian kortteli on rakennettu alun perin olutpanimon tarpeita varten 1870-luvulla. Varsinainen päärakennus valmistui vuosina 1891–1895.

”Turun Uusi Panimo tuotti yhteensä miljoonia litroja olutta vuoteen 1920 saakka. Kaupungissa vallinnut akara painimojen välinen kilpailu sekä vuotta aiemmin voimaan astunut kieltolaki tekivät toiminnan mahdottomaksi. Tilalle tuli muutamaksi vuodeksi nahkoja ja vuotia jalostanut Edvard Åströmin Nahkateollisuus Oy. Sittemmin rakennus on toiminut ainakin nahkavarastona”, kertoo rakennuksesta gradua poliittiseen historiaan kirjoittava Pekka Mäntylä.

Yksi Varian pitkäikäisimmistä asukeista oli Auran kenkätehdas, joka tuotti jalkineita erityisesti Neuvostoliittoon vietäväksi. Tehtaan erikoisuutena olivat naisten saappaat. Tehdas toimi talossa vuosina 1955-1978. Myynnin kasvettua tilat kävivät ahtaaksi ja kenkätehdas siirtyi isompiin tiloihin Lausteelle.

”Teollisuusneuvos Jukka Tuominen vuokrasi tilat yliopistolle ja rakennuksesta muotoutui eri laitosten evakkopaikka. Rakennus siirtyi täysin Turun Yliopistossäätiön omistukseen vasta vuosituhannen vaihteessa”, kertoo Mäntylä.

Jäänteenä tehdasmenneisyydestä talossa on säilynyt Turun vanhin toimiva tavarahissi vuodelta 1925.

Mediatutkimuksen laitos muutti Varialle Old Millistä tammikuussa 2004.

”Nykyään laitoksessa toimii mediatutkimuksen ja varastojen lisäksi myös mm. kaksostutkimus, Turun Yliopistosäätiö sekä Turun Suomalainen Yliopistoseura”, selittää Jarkko Koskinen yliopiston tilapalvelusta.

Myös suomalais-neuvostoliittolainen biologian yhteislaboratorio toimii rakennuksessa edelleen, vaikka Neuvostoliiton hajoamisesta on jo toistakymmentä vuotta.

Evakkopaikkana Varia on aikojen saatossa toiminut niin monelle eri yliopiston yksikölle, että niitä kaikkia on vaikea listata. Tilassa on toiminut esimerkiksi rehtorinvirasto, yliopiston pääkirjasto, hammaslääketieteen valokuvauskeskus sekä kemian hiililaboratorio ja laitekeskus.

Merkkejä rakennuksen eriskummallisesta menneisyydestä on edelleen havaittavissa. Villejä huhuja rakennuksen tapahtumista liikkuu yhä sekä rakennuksen työntekijöiden että opiskelijoiden keskuudessa. Yksi suosituimmista urbaanilegendoista koskee kellarista löytyviä omituisia pakastearkkuja.

Mediatutkimuksen väki on alusta alkaen huomannut myös rakennuksessa liikkuvan lääketieteilijöiden oloista porukkaa. Arkuissa ei kuitenkaan säilytetä ruumiita, vaan hammaslääketieteellisen oppimateriaalia.

Mediatutkimuksen lehtori Jukka-Pekka Purolla on mielenkiintoinen anekdootti.

”Keskikerroksesta löytyi veivattava puhelin, joka oli vielä toiminnassa. Soitin puhelimella numerotiedusteluun ja kysyin, mistä numerosta puhelu tuli. He antoivat takaisin jonkin epämääräisen herätysliikkeen numeron.”

Vuoden päästä tapahtuvien uudistusten myötä mediatutkimus muuttaa uusiin tiloihin Sirkkalaan. Mediatutkimuksen seuraajaa rakennuksessa ei olla vielä lyöty lukkoon.

Paavo Ihalainen

Weird Wild Web

Internetin ihmeellinen maailma on täynnä yllätyksiä, ja kaikkein tavallisimmatkin osoitteet saattavat tuoda ruudulle jotain ihan muuta. 

Tekemisen puutteesta kärsivät Tylkkärin toimittajat ovat haravoineet kyberavaruudesta odottamattomia outouksia ja esittelevät nyt löydöksiään lukijoille.
Mukana ei ole yhtään pornosivua. Pahoittelemme, jos joku odotti niitä tässä näkevänsä.

ENSIMMÄINEN tapaus: TYL – Turun Ylioppilaslehti.

Omaan napaan on helppo tuijottaa, koska se on aina lähellä. Tylkkärin lukijat tietävät lehtensä olevan varsinaissuomalaisen akateemisuuden järkkymätön instituutio, joten ei liene kohtuutonta olettaa, että osoitteesta www.tyl.fi löytyisi Tylkkärin uskomattoman hienot kotisivut.

Paitsi että ei löydy. Tampereen Yliopiston Laulajat ehtivät ensin. Tällainen syö miestä. Pitikö sen olla kaikista maailman ihmisistä juuri tamperelaisten, juuri noiden hitaiden hämäläisten. No, nyt ainakin tiedämme, että kyseinen kuoro harjoittelee tiistaisin klo 17.45–21.00.

TOINEN tapaus: SPL – Suomen Palloliitto

Jalkapallo on maailman suosituin urheilulaji, joten ei liene kohtuutonta olettaa, että kuningaslajin kotimaisen liiton sivut löytyisivät lyhenteen mukaisesti osoitteesta www.spl.fi.

Paitsi että ei löydy. Osoitteeseen on haudattu koira jos toinekin, sillä kotisivuilla jyrää piskiporukka. Tarkemmin sanottuna kyseessä sivusto kuuluu Saksanpaimenkoiraliitolle. Minusta tässä olisi nyt haukut paikallaan.

KOLMAS keissi: OPM – Opetusministeriö (tai oma pullo mukaan, toim. huom.).

Ministeriöt ovat Suomessakin ihan kohtuullisen kokoisia lafkoja, joten ei liene kohtuutonta olettaa, että Opetusministeriön kotisivut löytyisivät lyhenteen mukaisesti osoitteesta www.opm.fi.

Paitsi että ei löydy. Eikä sieltä löydy edes ohjeita bilettäjien nestetasapainon säilyttämiseen, vaan OPM Kalastustarvike Oy:n verkkosaitti. Hyvä tietää siltä varalta, jos vaikka tarvitsisi katiskaa…

NELJÄS tapaus: JYP ja KalPa – kiekkojoukkueille käy kalpaten.

Keski-Suomen ja Savon kiekkoylpeydet ovat tällä hetkellä kovassa kurssissa lajin SM-liigassa. Kun joukkueiden nimetkin ovat noin outoja, niin ei liene kohtuutonta olettaa, että lätkätiimien kotisivut löytyisivät lyhenteiden mukaisesti osoitteista www.jyp.fi ja www.kalpa.fi.

Paitsi että eivät löydy. Jyväskyläiseltä liigajohtajalta saa ilmaista vetoapua Järvenpään Yrityspalvelu Oy ja KalPan menestyksellä ratsastaa (rummun päristystä, kiitos) helsinkiläisten seurakuntien nuorisotyön nettisivut. Pääkaupunkiseudun sudeettisavolaiset ovat toki tunnettu joukkio, mutta tämä asiayhteys yllätti jo toimittajankin.

LARI VESANDER

Julkaistu alunperin Turun ylioppilaslehden numerossa 18/2008 (12.12.2008)

TYYn talous heikolla pohjalla?

Edustajistoryhmä Ryhmä LEX:n ja TYYn taloustoimikunnan puheenjohtaja Matti Lajunen kirjoitti LexPress-lehdessä (4/2008), että ”TYYn taloudellinen rakenne on ollut vuosia matkalla kohti katastrofia. Kuluja on kasvatettu holtittomasti henkilöstön lisäyksillä ja palkkojen ja palkkioiden tolkuttomalla kasvattamisella.”

Onko TYYn talous kriisissä hallituksen varapuheenjohtaja Satu Airas?
Ei TYYn talous kriisissä ole. Se on totta, että TYYn taloudellinen rakenne ei ole ollut järkevällä pohjalla. Asian eteen on kuitenkin tehty töitä ja aloitetun kulukuurin tarkoituksena on varmistaa, että opiskelijoiden jäsenmaksut eivät mene hukkaan.

Onko henkilöstön lisääminen ollut tolkutonta TYYssä hallituksen puheenjohtaja Laura Heinonen?
TYYssä on lisätty henkilöstön määrää viimeksi vuonna 2000, jolloin edustajisto perusti järjestö- ja tiedotussihteerin toimen. Sihteeristön viikottaista työaikaa lisättiin kahdella ja puolella tunnilla vuonna 2007, jatkuvien ylityötuntien poistamiseksi. En sanoisi, että henkilöstön lisääminen on ollut holtitonta.

Miksi työntekijöiden palkat ovat nousseet Laura Heinonen?
Työntekijöiden palkat ovat nousseet kustannuskehitysten myötä. Nykyään ei ole tupoja, joten palkannousu on työpaikka kohtaista. Mielestäni TYYn henkilökunnan palkat ovat nousseet hyvin maltillisesti.

TURUN YLIOPPILASLEHTI

Julkaistu alunperin Turun ylioppilaslehden numerossa 18/2008 (12.12.2008)

Ismit: KRAPULISMI

Krapulismi on tarpeettoman suurta kunnioitusta krapulaa kohtaan.
Suomi on ainoa kansa, joka merkitsee krapulansa kalenteriin. Meillä krapula näyttelee suurta osaa kulttuurissamme. On silliaamiainen, eli sillis, jolla syödään sillejä tai muuta suolaista, jota krapulassa tekee mieli. On iltapäivätapaamisia, sillä se nyt on varmaa, että aamu kuluu sängyssä pahassa olossa ja ahdistuksessa kärvistellen. On krapulamantra, jota hoetaan uikuttavalla pienellä äänellä: ”Määeeenjuoenää koskaan.”

Krapulasta keskustellaan jo edellisen illan juhlien huippuhetkinä: ”Huomenna on takuu varmasti niin kova grabbe. Minä latasin Planet Earthin ensimmäisen tuotantokauden netistä ja aion katsoa sen krapulalääkityksenä.” ”Joo, minäkin hain kaupasta pizzaa ja viinirypäleitä. Kari Grandi on myös kaikkien krapulaisten sankari.”

Krapulastaan on oikeus lesoilla. Facebook on täynnä darra-statuksia sunnuntaiaamuisin, ihmiset kertovat maanantaina ylpeinä koulussa ja työpaikoilla, kuinka kauan vessanpönttö sai tällä kertaa kuunnella norjan sulosointuja.
Krapulismin vastakohtana on niin sanottu Normipäivä. Tämä Kummelin sketsistä peräisin oleva käsite osoittaa, miten kovat kaverit pystyvät työhön kuin työhön ties millaisen pahanolon tunteen velloessa ympäri ruumista. Hammaslääkäri sorkkii potilaan suuta tärisevin käsin. Lentokapteeni lähtee nousuun nestehukan riivaamana.

Krapulassa ei ajatella, ei harrasteta liikuntaa, eikä lueta tentteihin. Krapulassa ihminen voi levätä, tehdä sellaisia asioita, mitkä ovat kivoja. Katsoa Leijonakuningasta kyynelehtien (krapulassa tunteilla on oikeus nousta pintaan!). Hortoilla hitaasti koko päivän mukavassa unenpöpperössä. Lukea sarjakuvia sängyssä. Soitella pitkiä puheluita kavereille.
Krapulismi on selkeä osoitus suomalasten tiukasta protestanttisesta työmoraalista. Täällä ei ole oikeutta laiskotella, ellei siihen ole painavaa syytä. Ja viina on tarpeeksi painava.

JULIA THURÉN

Julkaistu alunperin Turun ylioppilaslehden numerossa 18/2008 (12.12.2008)