Utupaikalla: Ostovoima olkoon kanssanne

Tarkkasilmäiset todistavat näillä tienoin kopulaatiota. Runoilija ja yhteiskuntatieteskelijä vapauttavat nuijapäänsä vuoroviikoin.

Vielä vuosisata pari sitten höperöt pöperöparrat pinnistelivät teollisen ja teknologisen edistyksen nimissä etujoukkoajatteluaan ja päättivät yhdessä tuumin, että kaikki mahdolliset teollistumisen tuottamat ongelmat pystyttäisiin vaivatta ratkaisemaan teollisuutta lisäämällä, rakentamalla koneita, jotka puhdistavat toisten koneiden jäljet, mikä tietenkin asetti vaatimuksen tehdä vielä vähän koneita edellisiä koneita auttaneiden koneiden rakentamisesta aiheutuneen sotkun siivoamiseen jne. jne…
Se ei tietenkään onnistunut ja tästä onkin opittu paljon nykyiseen avaruusaikaan saavuttaessa.

Suomessa on näet ilmeisesti jo aivan selväpäistä ajatella, että rahamarkkinoiden ylivallan mukanaan tuomista ongelmista selvitään rahamarkkinoita kiihdyttämällä − vain kulutus estää laman! …enemmän kivääreitä ja sota loppuu! Jos piestyä piestään lisää, lakkaa se ainakin valittamasta. Älköön mikään viherpiiperrys tai kukkahattuhörhöily estäkö pahan valtakuntamme vastuullista viskaalijoukkoa ajattelemasta parastamme patistamalla varatonta ottamaan lainaa ja ostamaan itselleen omatuntoa.
Sillä kuten Kekkonen, myös Vanhanen hiihtää tätä nykyä ja ennen pitkää, kun alamäki on alkanut, myös kalastaa muutakin kuin nukkuvien ääniä. Luonnon äärellä suositellaan ostamaan, sitten ostamaan lisää, jotta ainakaan ostaminen ei loppuisi, vaikka mitään myytävää ei enää olekaan. Imperiumin vastaisku on uusi tarjouskampanja jälleen muodikkaiden sähkökärpäslätkien saattamiseksi joka kotiin.

Suosittelen kuitenkin päinvastoin, että kaikki sulkeutuvat kotiinsa ostamatta mitään. Kieltäytykää kaikista kaupoista, jopa sinunkaupoista, sillä niidenkin avulla mielevät hidalgomme saavat meidät mukaan taistelemaan tuulivoimaa vastaan. Viettäkää joutoaikaa, oi oblomovit, kuluttakaa ainoastaan älyänne, ja ryömikää pois sopistanne laman viimein loputtua ja todetkaa ettei teille käynyt kuinkaan, vaikka ette ostaneetkaan itseänne valtion kansalaisiksi. Kun näet tähyämme ylimpiin kerroksiin, rehellisen sinivalkoisen kulutuksen penthouseihin, me myös puramme samalla alimpia kerroksia pois.
Kun niiden huomataan hävinneen, on jo liian myöhäistä − vielä hetkisen äimistynyt kuluttaja leijuu ilmassa kuin piirretyn sankari, joka on juossut yli kuilun reunan, mutta harhan hälvetessä hänkin putoaa ja liittyy poikkeustilan kaupunkiin kuljettamaan rosvojoukkoon, joka varastaa televisioita puodeista päästäkseen katsomaan rappiomerkantilisminsa hilpeää apokalypsia suorana lähetyksenä.
Ville-Yoda Sutinen

Turun ylioppilaslehti 6/2009 (27.3.)

Hallituksessa

TYY pitää yliopistolakiuudistuksen tavoitteita yliopistojen taloudellisen ja muun autonomian lisäämisestä hyvinä ja suhtautuu uudistukseen tältä osin positiivisesti. Lakiesityksessä on kuitenkin joitain merkittäviä kohtia, jotka sotivat uudistuksen alkuperäisiä tavoitteita vastaan tai ovat TYYn mielestä muuten huonoja, eikä TYY näin ollen voi kannattaa lakiesitystä nykyisessä muodossaan.

Lakiesitys mahdollistaa lukukausimaksut EU- ja ETA-alueen ulkopuolelta tuleville opiskelijoille. Tämän on nähty vaarantavan maksuttoman koulutuksen periaatteen ja Suomen koulutusjärjestelmän hyvän maineen maailmalla sekä olevan ongelma opiskelijoiden tasavertaisen kohtelun kannalta. Maksuilla toteuttaviin projekteihin on ladattu täysin ylisuuret odotukset siihen nähden, että maksut eivät missään tapauksessa tule kattamaan kokonaan edes ulkomaisille opiskelijoille suunnattujen maisteriohjelmien kustannuksia.

Lakiesityksessä määritellään, että julkisoikeudellisissa yliopistoissa puolet hallituksen jäsenistä mukaanlukien hallituksen puheenjohtaja on valittava yliopiston ulkopuolisista ryhmistä. Vaikka ulkopuolisten läsnäolo yliopistojen hallituksissa on nähty hyvänä asiana, niin heidän ehdottoman enemmistönsä hallituksen päätöksenteossa on nähty uhkaavan yliopistojen autonomiaa, jonka lisääminen oli alun perin yksi lakiuudistuksen keskeisistä tavoitteista. On myös pelättävissä, että päätöksenteko tällaisella kokoonpanolla heikentää ratkaisevasti yliopistoyhteisön luottamusta yliopiston hallintoon ja vaikeuttaa näin päätösten toimeenpanoa.

Uusimpana asiana TYY on ollut mukana nostamassa keskusteluun sitä, että yliopistokollegion tulisi pystyä erottamaan hallitus tai sen jäsen myös kesken kauden. TYYn hallitus pitää riittämättömänä nykymuotoista kirjausta, jossa erottaminen voi tapahtua ainoastaan hallituksen omasta aloitteesta.
Näiden asioiden lisäksi TYY kannattaa niin sanotun tasakolmikantaperiaatteen kirjaamista lakiin yliopistokollegion osalta. Tasakolmikanta tarkoittaa, että opiskelijoilla, professoreilla ja muulla henkilöstöllä on kullakin yhtä monta edustajaa.

 

Juha Isotalo
Elias Laitinen
kirjoittajat ovat TYYn hallituksen koulutuspoliittisia vastaavia.

Turun ylioppilaslehti 6/2009 (27.3.)

Kauppat. yo.: Kaikki tahtoo lämpöö

Tässä kolumnissa maailmaa tarkastellaan kauppatieteellisestä näkökulmasta. 

Vaihdossa ollessa arvostaa kovasti sitä, että tutustuu kantaväestön edustajiin. Se tuntuu edesauttavan kotiutumista ja viihtymistä kummasti.
Olen miettinyt niitä ulkomaalaisia vaihtareita, joihin olen tutustunut Turussa. Muistan miten surkeana he välillä olivat, kun suomalaisiin ei saanut mitään kontaktia, ei kadulla eikä yliopistolla. Tervetulopäivänä oli teroitettu moneen otteeseen, että Suomessa on vaikeaa ja pimeää ja YTHS tarjoaa kattavat mielenterveyspalvelut, joita kannattaa ehdottomasti käyttää.
Eli kavereita et saa mutta mielipahaasi voit kyllä hoitaa terapeutin kanssa, jotta jaksat vaihtoaikasi loppuun saakka.

Meillä on tapana ylpeillä sillä, että vaikka suomalaisiin on vaikea tutustua, niin meistä saa elinikäisiä ystäviä sitten kun tutustuu kunnolla. Se on aika paska ylpeilyn aihe. Se ettei pysty tutustumaan ihmisiin eikä huomioimaan ympärillä olevia ei ole mikään kansallinen luonteenpiirre tai jalo ominaisuus.
Niin se ystävystyminen etenee kaikkialla muuallakin, ystävystyminen ottaa aina aikansa. Monissa kulttuureissa ystävyyttä edeltävänä aikana voidaan kuitenkin jutella ja hymyillä ja pyytää mukaan.

Ranskassa asuminen on ollut virkistävää, koska tuntuu siltä, että ympäristö vihdoin kutsuu osallistumaan. Suomessa taas on tullut parikin kertaa juostua kadun toiselle puolelle, jotta välttyisi tutun moikkaamiselta. Herra yksin tietää, miksi sellaista tulee tehtyä. Kai siinä on joku yritys säästää itseä ja toista huonosti kulkevan keskustelun aiheuttamalta ahdistukselta.

Joo, meillä on huono itsetunto, kansallisesti ja usein myös henkilökohtaisesti. Suomi on nuori maa, jolla on vähän historiaa, kulttuuria ja persoonallisuutta. Paskassa säässä ei myöskään paljon naurata. Ei ole helppoa olla sosiaalisesti säkenöivä näillä rasitteilla.
Se että meihin on vaikea tutustua, ei kuitenkaan ole tietoisen valinnan tulos. Se on ympäristön vihjeistä omaksuttua ajautumista ja ulkoisilla tekijöillä ratsastamista.
Puudelin ydin tässä on se, että ihmisistä (myös suomalaisista) on mukavaa kun ollaan mukavia. Aion soveltaa tätä palattuani, kunnes omaksun ympäristön käyttäytymismallit ja alan taas juosta naapureita karkuun.
Päivi Surakka

Turun ylioppilaslehti 6/2009 (27.3.)

Pajunkissoja ja lamapeikkoja

Tällä palstalla asioidaan politiikan ja yhteiskunnan välimaastossa.

Elämme mustia aikoja. Roskapankit, romahdukset, leikkaukset, varoitukset ja valtion velat.  Arkea synkistävä lama nostattaa puheisiin joukon negatiivislatautuneita sanoja ja fraaseja, jotka ehtivät painua unholaan viideksitoista vuodeksi. Edellisessä kurjuudessa vähemmälle käytölle jääneitä termejäkin pulpahtelee pintaan. Kellumisen sijasta nyt sukelletaan.
Elvytystä on kaikkialla.  Se kuulostaa tehokkaalta ja lääketieteellisen toimivalta. Painallus, puhallus. Tasainen rytmi.  Hiipii rajalla kuin tekohengitys. Sama riskikin molemmissa merkityksissä – väärin suoritettuna tappavan tehoton.

Tätä ei ehkä kannattaisi myöntää, mutta en alkuunkaan ymmärrä, mistä tässä lamassa on kysymys. En kerta kaikkiaan tajua, miten vallitsevan taloustilanteen kaltainen kriisi saattoi yllättää koko maailman ihan housut kintuissa. Edellinen lama oli ihan oma vika, mutta ei kai rahan tuhlaus ja holtiton velkaantuminen Amerikan maallakaan ole vailla seurausta.
Jokuhan tästä tulevasta kai taatusti tiesi, mutta ei kertonut muille.
Viimeisen kuukauden ajan olen yrittänyt pähkäillä, miten tähän puskan takaa puikahtaneeseen lamaan tulisi suhtautua. Kaikki tietävät, että lamaa ei saisi ruokkia ja taantumaa pitäisi torjua. Kuuluuko silti tuudittautua apatiaan? Vajota pelkoon? Vai hyristä sittenkin vielä tyytyväisyyttä ja unohtaa koko mörköolento?
Meneekö paha pois, jos sitä ei ole huomaavinaan?

Istuin eilen iltaa pankkiirin kanssa. Hänen mielestään melankolian kyllästämä ahdistus ja kurjuuden voivottelu ovat oleellinen osa lamaa. ”Kaikki muu on suomalaisilta teeskentelyä.” Talouden rattaat on voideltava kärvistelyllä. Siitä syntyvät kansakunnan yhteiset kokemukset, joita voi lapsilleen joskus tulevaisuudessa muistella.  Ei tässä ole hymyyn aihetta. Sisulla, perkule, on noustu ennenkin.
En uskonut pankkiirin pessimististä taantumakantaa suosiolla. Päätin vielä viidennen kerran katsoa internetistä valtiovarainministerin puheen. Siis sen, jossa hän vaikuttaa sokerihumalaisen innokkaalta pikkupojalta, joka on syönyt liikaa karkkia ja juonut överisti limsaa.

Katson, kuuntelen. Muistan, että sama mies kertoi jo syksyllä tarinaa suomalaisesta, joka meni nukkumaan ja heräsi kymmenen vuoden päästä. ”Hän ei edes ollut kuullut lamasta. Niin hyvin olivat asiat kun hän heräsi.” Sen pituinen se.

Katson, kuuntelen. Päätän uskoa parempaan huomiseen, joka on menestyksen muotoinen ja Jyrki Kataisen näköinen. Siinä sukseessa jokainen pärjää yksinään ja kuluttaa paljon.
Yritän samastua patioremontin tuottamaan iloon. Samalla tajuan nolona, etten tunne ketään, jolla on patio.
Valtiovarainministerin ohjeistamana käännän ajatukseni pääsiäiseen. Keltaista väriä, pajunkissoja ja tipuja. Haaveilen iloisesta siivoojasta, joka tulisi kotiini, putsaisi pölyt harmaasta elämästäni ja toisi tuoreita kukkia maljakkoon. Lama olisi huitaistu höyhenenkevyellä pyyhkäyksellä pois.
Mietin, mistä saisin 3000 euroa rahaa, jonka voisin valtiolta kotitalouden etuutena vähentää. Mielessä käy myös, mistä summan taskuihinsa taikoo firmasta pihalle potkittu palkansaaja tai keskituloa huomattavasti heikommin tienaava naispalkansaaja.

Katson, kuuntelen. Jossain kohdin ministerin katse kääntyy yleisöstä papereihin. Riemu kaikkoaa äänestä loitommalle. ”Pahimmillaan tämä talouskriisi voi johtaa siihen, että tulevien vuosien aikana me velkaannumme ehkä noin 40–60  miljardia euroa.” Kun puhuja ei katso päin, eivät menoleikkaukset ja veronkorotuksetkaan kolahda katsojaan niin voimakkaasti.  Humanistina minun on muisteltava erityisen tarkkaan lukuja. En ole edes ihan varma, miten monta nollaa noin suuressa summassa on.
Puhe päättyy. Ihmiset hämeenlinnalaisessa salissa taputtavat, mutta minun oloni on tyhjä. En uskalla olla taantumapeikon edessä yhtä reipas kuin ministeri on. Minut valtaa häivähtävä ikävä lamalapsuuden mielikuvaa, jossa harmaapukuinen hymytön Iiro Viinanen puhuu kameralle. Valtiovarainministeri oli silloinkin reipas, mutta jotenkin eri tavalla. Viinanen myönsi, että häntäkin pelotti.
Annika Saarikko

Turun ylioppilaslehti 6/2009 (27.3.)

Kyllä kehitykselle, ei toriparkille

Turussa on käynnissä kunnallispoliittinen farssi: päättäjät kääntelevät takkejaan niin että kaupungissa tuulee, ja julkisuudessa pyörii täysin fiktiopohjaisia väitteitä toriparkista. Parkkiluolasta halutaan tehdä myönteinen päätös turkulaisten vastustuksesta huolimatta, koska muutaman päättäjän rahat ja ego ovat kiinni toriparkkihankkeessa.
Keskustan kehitykseen kuuluvat kävelykadut, puistoalueet, pyörätiet, ja muut keskustan viihtyisyyttä, turvallisuutta sekä vetovoimaa lisäävät hankkeet. Jarruna tälle kaikelle keskustan asemakaavassa komeilee kuitenkin hyödytön ja kaikin tavoin kallis parkkisyöveri. Turun keskusta ei ole automarket eikä sitä näin ollen voida automarkettina kehittääkään.
Turussa on jo Louhi-niminen toriparkki ja seitsemän muuta puolityhjää parkkihallia kahden korttelin säteellä kauppatorista. Niissä on tilaa jokaisena päivänä vuodesta. Toriparkin toteuttamista on argumentoitu myös laskusuhdanteella. Rakennustyöt voidaan kuitenkin aloittaa aikaisintaan 4,5 vuoden kuluttua, jolloin työllisyystilanne rakennusalalla on täysin erilainen.
Sen lisäksi että muun muassa pohjavesikysymykset ja geotekniikka on toriparkkiasiassa selvitetty puutteellisesti, aiheuttaisi toriparkki pysyvää vahinkoa joukkoliikenteelle ja torikaupalle. Kaukaa autolla keskustaan tuleville on jo parkkipaikkoja. Lyhempiä etäisyyksiä on kannustettava kulkemaan joukkoliikenteellä, pyörällä tai jalan.
Toriparkkihanketta ei tarvitse tai voi verrata muiden erikokoisten kaupunkien vastaaviin projekteihin. Sen sijaan Turusta löytyy vertauskohde: puutori, joka näivettyi torikauppaa myöten maanalaista parkkiluolaa rakennettaessa.
Kauppatori on Turun kaupungin sydän, jonka pitää olla avoin kaikille, ei yhtiön yksityistä mellastusaluetta. Turun on edettävä rohkeasti omalla tiellä, kehittämässä kestävää keskustaa. Tämä on mahdollista tehdä ainoastaan ilman ilmansaasteita, terveysriskejä ja kulttuurin tuhoa aiheuttavaa toriparkkia.
Saara Ilvessalo
Turun vihreät nuoret ry:n
puheenjohtaja

Politiikan rehellinen vastuu

Kaikissa Suomen yliopistojen ylioppilaskunnissa sitoutumattomat listat ovat keränneet suurta suosiota, ainakin sen vähemmistön piirissä, joka on käyttänyt oikeuttaan äänestää. Samaan aikaan ongelmaksi on muodostunut puoluepolitiikan mustamaalaaminen, ja tätä kautta demokratian keikuttaminen. Sitoutumattomiksi esittäytyvät toimijat on monissa puheenvuoroissa esitetty parempana vaihtoehtona puoluepoliittista kantaa tunnustaviin ryhmiin nähden, aina siihen pisteeseen asti, että jotkut ovat ääneen toivoneet puolueiden toiminnan kieltämistä ylioppilaskunnissa.
Politiikka on kansankieliseltä määritelmältään yhteisten asioiden hoitoa. Näin ollen kaikki ylioppilaskuntatoiminta on politiikkaa. Onnistunut poliittinen toiminta vaatii tuekseen sitoutumista ja pitkäjänteisyyttä, eli omien arvojen tunnustamista ja niiden toteuttamista käytännössä. Poliittisten puolueiden nuoriso- ja opiskelijajärjestöt soveltuvat tähän työhön erinomaisesti. Ensinnäkin niiden jäsenille huomautetaan tarpeen vaatiessa liiallisesta omaan napaan tuijottamisesta sekä katto-organisaation että yhteistyökumppanien taholta. Toisekseen poliittista listaa äänestäessään voi luottaa siihen, että vaikka juuri oma ehdokas ei paikkaa saisikaan, listalta valituksi ei tule sikaa säkissä, vaan kaikki sitoutuneen listan ehdokkaat tuntevat ryhmänsä yhteiset arvot ja tavoitteet, vaikka olisivatkin kyseenalaistaneet ne jossain vaiheessa.
Ylioppilaskuntien edustajistovaalien tärkein ongelma on onneton äänestysaktiivisuus. Edustajiston toiminnan edustuksellisuus on kyseenalaista, kun äänestämään vaivautuu kolmasosa äänioikeutetuista. Huolehtikaa siis siitä, että kaverinnekin äänestävät itsensä kuuluviin. Tasa-arvon nimissä älkää syrjikö niitä listoja tai opiskelijoita, jotka ovat julkisesti uskaltaneet altistaa itsensä kompromisseille eli tunnustavat jonkin puolueen arvot omakseen.
Poliittisesti sitoutuneet ovat myös korvaamaton linkki poliittisen elämän päättäjiin oman puolueensa osalta. Tuskinpa eduskuntaan vielä hetkeen olla valitsemassa maamme terävimpiä sitoutumattomia.
Turun kokoomusopiskelijat

TYYn kirjasto tärkeä palvelu opiskelijoille

Kirjaston käytöltä on vaikea välttyä opinnoissaan. Monelle tenttikirjojen lainaaminen on tuttuakin tutumpaa hommaa, ja kurssikirjoja on saatavilla kohtuullisen hyvin.
TYYn kirjasto on erittäin tärkeä osa tätä järjestelmää. Sieltä löytyy monipuolisesti tenttikirjoja eri tiedekuntien ja aineiden tarpeisiin. Se on myös Suomen ainoa ylioppilaskunnan ylläpitämä kirjasto.
TYYn kirjaston ongelmana kuitenkin on se, että opiskelijat eivät sinne löydä tai eivät edes tiedä sen olemassaolosta. Keskustaopiskelijat ehdottaa, että TYY ryhtyy konkreettisiin toimiin kirjaston resurssien parantamiseksi. Kirjasto on tuotava opiskelijoiden tietoisuuteen ja helposti saataville.
TYYn taloudellinen tilanne ei ole kehuttavassa tilassa, ja kun säästöjä aletaan miettiä, on helppoa karsia sellaisesta palvelusta, joka ei toimi täydellä teholla. Kirjaston puolella teholla käyminen johtuu siitä, että sitä ei ole osattu tuoda tarpeeksi esille. Kirjaston lakkauttaminen heikentäisi olennaisesti TYYn opiskelijoille tarjoamia palveluita. Kirjaston jatkuminen tulee varmistaa Yo-taloilla tulevan remontin jälkeenkin. Remontti avaa monia mahdollisuuksia kirjaston kehittämiseen. Kirjasto voitaisiin esimerkiksi siirtää remontin myötä katutasoon näkyvämmälle paikalle, joilloin sen toimintaedellytykset paranisivat huomattavasti. Tilaan voitaisiin yhdistää muitakin palveluita. Kirjastoa voitaisiin aktiivisemmin käyttää näyttely- ja kokoustilana, johon voisi yhdistää myös kahvilatoimintaa.
Kirjasto on yksi niistä palveluista, joita jäsenmaksua vastaan saamme. TYYn kirjasto kuuluu opiskelijoille. On ehdottomasti panostettava siihen, että yhä useampi opiskelija käyttää kirjastoa ja tulee tietoiseksi palvelun saatavuudesta.
Pitäkäämme huoli siitä, että Suomen ainoa ylioppilaskunnan ylläpitämä kirjasto palvelee opiskelijoita jatkossakin.

Elina Helmanen
Turun Keskustaopiskelijat

Uskaltaisiko joku mahdollistaa

Turun Sanomat uutisoi 21.3., että opiskelijoiden mielenterveyspalveluiden jonot venyvät kuukausiin ja samalla YTHS:n rahoitus vähenee. Tarkemmin määrittelemättömästä syystä erityisesti mielenterveyspalveluiden kysyntä on kasvanut kasvamistaan.
Osansa asiaan on varmaan luodulla ”putkiopiskeluajattelulla”, jonka mukaan opiskelijoiden tulee aloittaa opintonsa heti kun se on mahdollista, suorittaa oppimäärä tehokkaasti ilman ylimääräisiä krumeluureja ja valmistua pätkittyjen työmarkkinoiden käyttöön mielellään alle tavoiteajan.
Pääministeri Matti ”kaksitoistavuottayliopistossa” Vanhanen (kesk) on ottanut unilukkarin roolin opiskelijoiden patistelussa. Opintoihin käytetty aika on hänen näkökulmastaan haaskattua aikaa; verotuloja ei kerry, kun nuoret hilluvat kahviloissa.
Sosiaali- ja terveysministeri Liisa Hyssälä (kesk) lisää lusikkansa soppaan vaatien opiskelijoilta myös lisääntymistä opintojen ohessa (TS 27.7.2008). Perhe tulisi perustaa ennen työelämään siirtymistä. Hillumista lisääntyminen ei haittaa, työmarkkinoilla lasten saamisesta tulee ongelmia.
Loppuun poltetuista, visiottomista kirjanoppineista ei ole yhteiskunnalle ainakaan mitään hyötyä, sanovat valtiovarainministeriön pojat mitä tahansa.

Pasi Ajola
demariopiskelijat

Turun ylioppilaslehti 6/2009 (27.3.)

Pääkirjoitus: Kannattaako äänestää?

Turun yliopiston ”uuden” ylioppilaskunnan edustajistovaalit pidetään huhtikuun ensimmäisellä viikolla. TYYn toimistolla on jo veikkailtu vaalien voittajia ja häviäjiä sekä tietysti äänestysaktiivisuutta.
Äänestysaktiivisuus on ylioppilaskuntien edustajistovaaleissa ollut viime vuosikymmeninä hyvinkin alhainen.
Edellisissä edustajistovaaleissa käyttöön otettu sähköinen äänestys helpotti äänestämistä ja prosentti nousikin juuri 30:n hujakoille.

Vilkaisut menneiden vuosien Turun ylioppilaslehtiin vaikuttavat tässä valossa häkellyttäviltä. Numerossa 13 vuodelta 1973 Porvarintama patistaa opiskelijoita uurnille:
”35 % Ylioppilaskunnan jäsenistä katsoi viime vuonna äänestämisen tarpeettomaksi. Miksi? Niinkö vähän meitä todella kiinnostaa, mitä meidän nimissämme meidän rahoillamme tehdään? Kävitkö Sinä äänestämässä viime vuonna? Mene tänä vuonna.”

Samassa lehdessä mielipidekirjoituksessa Tapani Katila kritisoi poliittisuuden vähentymistä korkeakoulupolitiikassa:
“Viime vuosina ylioppilaskuntien politisoituessa ovat irralliset sitoutumattomat ryhmät hävinneet kuvasta, mutta nyt kehitys näyttää TYYssä ottaneen pari askelta taaksepäin. Toivottavasti sitoutumattomien ilmestyminen ei ole merkki taantumuksellisen ja konservatiivisemman suuntauksen voimistumista turkulaisessa opiskelijaliikeessä.”
Äänestysinto liittyy vahvasti ylioppilaskuntien poliittisuuteen. 1960- ja 1970-luku olivat ylioppilasliikkeiden ylipolitisoituneita vuosikymmeniä. Näiden vuosien jälkeen seurasi poliittinen krapula ja ylioppilaskunnat vetäytyivät omaan kuoreensa.
Nyt liikehdintä on jälleen alkanut, mutta ei ylioppilaskuntien vaan opiskelijaverkoston toimesta. Opiskelijaverkosto on kevään mittaan järjestänyt kaksi mielenosoitusta ja pyrkinyt suoraan vaikuttamiseen yliopistolakia vastustaessaan.

TYY osoitti varovaisuutensa suhteessa liikehdintään, kun se päätti olla kustantamatta bussikuljetusta jäsenilleen perjantaina 13. maaliskuuta opiskelijaverkoston järjestämään yliopistolain vastaiseen suurmielenosoitukseen Helsinkiin. Omituista sinänsä, sillä ymmärtääkseni myös enemmistö TYYn edustajistosta suhtautuu kriittisesti yliopistolakiin. Bussikuljetuksesta vastasi lopulta Vasemmistonuoret ja noin 40 TYYn jäsentä pääsi ilmaisemaan mielipiteensä tuhannen muun yliopistolaisen joukkoon.

Jani Sipilä

Turun ylioppilaslehti 6/2009 (27.3.)

Yliopistolakia vastustettiin karnevaalitunnelmissa

Toiseen Helsingissä järjestettyyn yliopistolakia vastustavaan suurmielenosoitukseen perjantaina 13. maaliskuuta osallistui noin 1300 ihmistä. Joissakin tiedotusvälineissä heitetyt arviot muutamasta sadasta osallistujasta osuivat reilusti alakanttiin.
Pelkästään Turusta mielenosoittajia tuli kaksi bussilastillista: henkilökuntaa ja tutkijoita Tieteentekijöiden liiton järjestämällä kuljetuksella ja opiskelijoita Vasemmistonuorten organisoimalla bussilla.

Helsingissä opiskelijat, yliopistojen työntekijät ja muut lain vastustajat marssivat karnevalistisessa tunnelmassa Senaatintorilta Aleksanterinkatua pitkin Mannerheimintielle ja eduskuntatalon edustalle ja siitä takaisin yliopistolle. Musiikki raikui, ihmiset tanssivat, punaiset soihdut savusivat ja saippuakuplat liitelivät kevätauringossa.
Tuhatpäisen joukon kulkua rytmittivät luovasti rimmaavat iskulauseet.
”Kenen yliopisto? Meidän! Kenen ehdoilla? Meidän!”
”Huudamme huolesta, uusi laki on suolesta!”
”Vi vill studera, inte producera!”
”OPM, häpeä, lakinne on typerä! OPM:n uudistus, vuosisadan munaus!”
Vaatimuslistalle pääsi muitakin tärkeitä aiheita:
”Opiskelijoille rahaa, kilju on pahaa!”
Eduskuntatalon portailla haudattiin sivistysyliopistoksi nimetty musta arkku ja sitä saattamassa ollut Henna Virkkunen -pahvi­-n­ukke. ”Henna, Henna, meiltä palaa pinna!”, mielenosoittajat huusivat, mutta opetusministeri ei ilmestynyt paikalle.
Marssin päätteeksi muutaman sadan mielenosoittajan joukko valtasi yliopiston päärakennuksen viikonlopun ajaksi.

Teksti: Silja Ylitalo
Kuva: Jani Sipilä

Miksi vastustat uutta yliopistolakia?

”Koska olen ollut virkamiehenä yliopistolla 35 vuotta. Vastustan sitä että valta menee muualle. Valta kuuluu oppilaille! Toimiva yliopisto on sitä että kaikki valta on oppilailla, aivan kuin Pariisin kommuunissa valta oli kansalla. Ai Turun ylioppilaslehdestä? Turusta tulee hyviä animaatioita.”
Kyösti Mankamo, elokuva- ja televisiotutkimus, Helsingin yliopisto.

”Osallistuin myös edelliseen mielenosoitukseen. Varsinkin maksulliset tutkinnot ja rahoituksen muutos huolestuttavat minua.”
Venla Kaleva, eläinlääketiede 1. vuosi, Helsingin yliopisto.

”Eikö syyt ole aika ilmeiset? Se on ainakin omituista, että yliopiston hallituksen jäsenistä yli puolet olisi ulkopuolisia, ja itselleni tärkein syy vastustaa lakia. Se ei minua niin haittaa, vaikka rahaa virtaisi yliopistoon jostain ulkopuoleltakin.”
Juho Haavisto, kulttuurihistoria 6. vuosi, Turun yliopisto. Mukana mielenosoituksessa myös Pessi, 1 v.

”Tässä on tapahtunut näille ajoille tyypillinen sanoinkuvaamaton skandaali. Yliopistojen itsemääräämisoikeus murskataan kuin kärpänen. Tämä on hirveän törkeää tulevia sukupolvia kohtaan. Tällainen käytös on ollut tälle hallitukselle tyypillistä, eikä tätäkään mielenosoitusta luultavasti kuunnella. Yliopiston rehtorien täällä pitäisi olla, heidän pitäisi olla lyömässä nyrkkiä pöytään ja menemässä lakkoon, eikä jättää tätä viattomien opiskelijoiden harteille.”
Peter von Bagh, ohjaaja, Taideteollisen korkeakoulun elokuvahistorian professori.

”Olen huolissani yliopistodemokratiasta ja perustutkimuksen asemasta.”
Heini Väisänen, sosiologia 5. vuosi, Helsingin yliopisto.

Teksti: Silja Ylitalo

Ville Lahtivuori:
“Pitää järjestää haloo”

Edustajistoryhmä Vihreän vasemmiston puheenjohtaja Ville Lahtivuori ihmettelee TYYn suhtautumista yliopistolain vastustamiseen. Hänen mielestään TYYn pitäisi toimia näkyvästi, eikä turvautua ainaostaan kannanottoihin tai lausuntoihin.
”TYYn linja yliopistolakiin vaikuttamisessa on kulkenut virallisia teitä pitkin kannanottoina ja lausuntoina. Se ei tässä tapauksessa riitä. Välillä pitää järjestää haloo, jotta asiat voivat muuttua”, Lahtivuori sanoo.
TYYn hallituksen puheenjohtaja Jukka Vornanen on samaa mieltä, mutta ei näe mielenosoittamista TYYn tapana vaikuttaa.
”Mielenosoitukset keräävät kyllä huomiota ja herättävät keskustelua, mutta vaikuttavuudessa uskon enemmän suoriin yhteydenottoihin. TYYn edustajat ovat henkilökohtaisesti päässeet esittämään lakikritiikkinsä niin opetusministeri Henna Virkkuselle kuin koko sivistysvaliokunnallekin. Mielenosoituksilla on toki roolinsa, mutta ei haloon järjestäminen ole yksistään mikään autuaaksi tekevä voima. Vuorovaikutteista vaikuttamista eivät mielenosoitukset korvaa”, Vornanen sanoo.

Vihreä vasemmisto ei ole TYYssä yksin yliopistolakia vastustamassa, mutta heidän vaikuttamistapansa on suorempi.
”Uskon, että edustajistossa suurin osa vastustaa yliopistolakia, mutta vastustuksen taso on hyvin lievää. TYYssä on pitkään ollut sellainen omituinen toimintakulttuuri, jossa poliittisuus koetaan pahaksi. Edustajistosta on tullut liian tiedekuntapainotteinen. Siellä ei uskalleta toimia tai edes tukea toimintaa”, Lahtivuori sanoo.
Hän viittaa TYYn hallituksen päätökseen olla tarjoamatta bussikyytiä Helsinkiin yliopistolaisten mielenosoitukseen.
”En ymmärrä, miksi TYY ei lähtenyt tähän mukaan. Se, että TYY olisi tukenut tätä bussimatkaa, ei tarkoita, että TYY suoranaisesti vastustaisi yliopistolakia. TYY olisi tarjonnut mahdollisuuden jäsenilleen päästä mielenosoitukseen; se olisi ollut jäsenpalvelua.”
Vasemmistonuoret joutuivat lopulta järjestämään bussin TYYn jäsenille itse.
”Mielenosoituksista TYY on pysynyt sivussa siitä syystä, että mielenosoituksilla on ajettu myös sellaisia tavoitteita, joita TYY ei allekirjoita”, Vornanen sanoo.

Teksti: Jani Sipilä
Turun ylioppilaslehti 6/2009 (27.3.)

Seuraava sivu »