Kuorrutetut painajaiset

Maailmassa on tosi pelottavia asioita: hommafoorumin nettikeskustelut, Pohjois-Korea ja hauet. Mutta se mikä saa minut oikeasti vapisemaan on kakkublogit.

Harrastan ruokaa, sen tekemistä, ajattelemista ja syömistä. Eikä minulla ole mitään kakkuja vastaan. Varsinkaan juustokakkua. Sellaista amerikkalaista, jonka päällä on tummaa kirsikkahilloa. Mutta kakkublogit. Niiden lukeminen aiheuttaa saman reaktion kuin näkisi jonkun puristavan mätää haavasta. Oksettaa ja kuitenkaan ei pysty kääntämään katsetta pois.

Ensimmäiseen kakkublogiini eksyin muutama vuosi sitten. Sen jälkeen olen klikannut monen niistä kirjanmerkkeihini.
Kakkublogin idea ei ole leipominen, se ei ole viaton innostus pykätä mansikkakiillekakkuja mummon syntymäpäiville ja napata siitä kuva samanmielisten katsottavaksi.

Kakkublogin pitäjä haluaa kuorruttaa sokerikakkunsa marsipaanilla, suklaaliljoilla ja passion-valkosuklaamoussella. Hän tekee täydellisen pinkin kopion Lois Vuittonin käsilaukusta ja koristelee komeuden syötävällä kimallelakalla.

Ristiäiskakku koristellaan muotilla tehdyllä sokerimassavauvalla sillä marsipaani ei kovetu täydellisesti. Villiin tyttöjen iltaan voi päätyä leopardikuosilla kuorrutettu komeus, jonka päälle makaavat marsipaanikäsiraudat.

Äitienpäivänä ei suinkaan tyydytä lasten väsäämään banaanimansikkasurvoskäärretorttuun vaan kootaan kolmikerroksinen sokerihunnutettu unelma, jossa on tilaa amerikkalaisen nettikaupan mallin mukaan luoduille purppuraisille pionikoristeille.

Kakkublogi on paikka, jossa sukupuoliroolit ovat kunniassaan, poikavauvoilla on aina vaaleansinistä ja pikkutytöille tehdään barbikakku. Kuvissa kakkublogien pitäjät poseeraavat blondattuina ja hoikkina pastelliväreihin puetun jälkikasvunsa kanssa. He hymyilevät kuin robotit ja puhuvat itsestään kisuleina ja äisköinä.

Taideteokset joutuu syömään viaton perhe, joka tuhoaa kakkublogistin luomat bulimiset painajaiset.

Kun kakkublogisti kirjoittaa, että ”nämä sokerikerubit olivat ihana haaste” hän on pursottanut niitä niska hikoillen koko yön. Virkkaus ja tee oma helminauhasi -blogeista kakkublogit erottaa niiden maaninen luonne. Kokenut kakkublogisti kehottaa hätätapauksessa pursottamaan koristeet vaikka pahvilaatikon päälle, jos täytteitä ei ole riittävästi kotona.

Kakkublogin pitäminen on ihmisen hätähuuto. Unohda kämppiksesi, jonka epäilet oksentavan rystyset verissä yliopiston vessassa. Naapurin Elisa taisi ostaa korinpohjapunospursottimen. Ensiapuna voi toimia vaikka kakkumokia listaava sivusto: cakewrecks.blogspot.com

Leena Parkkinen

Kirjoittaja on kirjailija, joka on pitänyt ruokablogia

Fahrenheit 2010

Yhdysvaltojen salainen palvelu on ruostunut sitten kylmän sodan aikaisten elokuvien.

Äskettäin kävi niin, että Tiedustelupalvelun sedät ja tädit heräsivät myöhässä. Kirja nimeltä Operation Dark Heart oli ehditty jo painaa ja siitä oli lähetetty näytekappaleet kriitikoille. Kyseessä on kahden Afganistanissa työskennelleen yhdysvaltalaisen tiedustelupalvelumiehen muistelmateos, joka sisältää New York Timesin mukaan arkaluonteista aineistoa.

Pentagon vaati oitis saada ostaa koko painoksen polttaakeseen sen. Ilmeisesti Pentagon on kuullut herra Guttenbergista, mutta ei ole perehtynyt tarkemmin sen jälkeiseen tietoyhteiskuntaan.
Kirjan kustantamolle Tiedustelupalvelun töppäily on tietenkin kultakaivos. Ensimmäinen painos ostetaan heti. Menekki on parempi kuin Oprahin kirjakerhossa ja seuraava hiukan sensuroitu painos luultavasti lykätään eteenpäin kiireellä kunnon mainosten saattamana. Kielletty on kirjalle vielä sellainen leima, että se myy.

Kirjojen polttaminen vaikuttaa olevan tämän syksyn uusi musta. Ensin sytkärinsä kanssa sekoili amerikkalainen pastori Terry Jones, sitten eräs lakimies sytytteli sauhuja Koraanin ja Raamatun lehdistä. Vapaa-ajattelijat sentään vaihtoivat aiemmin Raamattuja pornoon. Tulitikut olivat jääneet kotiin.

Kirjan tuhoaminen on takuuvarma tapa saada mediatilaa, mutta tuntuu kuin nykylänsimaiselta ihmiseltä olisi mennyt muisti. Saksalaiset kun tekivät tämänkin tehokkaammin. Kristalliyönä marraskuussa 1938 yksistään Frankfurt am Mainissa poltettiin 16 000 juutalaista teosta. Nürnbergissä rovioille saapui 100 000 ihastunutta katselijaa. Kokonaisia “vääriä” kirjastoja tuhoutui.

Tuoreempi esimerkki on lähinaapurista Venäjältä. Vuonna 2002 ilmestyi Vladimir Sorokinin teos Goluboje salo (Vaaleansinien ihra), joka joutui Putinia tukevan nuorisojärjestön silmätikuksi. Eniten kirjassa järkytti Stalinin ja Hrushtshevin lemmekäs homokohtaus. Kirjailija haastettiin oikeuteen ja kirjoja koottiin toreille pystytettyihin rovioihin. Kirjailijalle kävi suhteellisen hyvin. Teoksesta tuli bestseller ja ulkomaiset kustantamotkin kiinnostuivat.
Samoin ei ole käynyt kaikille. Vuoden 1992 jälkeen Venäjällä on tapettu 77 kirjailijaa ja toimittajaa.

Jotain polttouutiset sentään meille kertovat. Vaikka kirjan kuolemaa on hehkutettu meille jo ainakin vuosikymmen, sen symboliarvo on muuttumaton. Sähkökirja ei ole lyönyt itseään läpi ja Pentagonkin pääsee vähemmällä. iPadejen polttamisesta tulisi paljon pahempi käry.

LEENA PARKKINEN

Kirjoittaja on kirjailija ja sananvapausjärjestö Suomen PENin sihteeri.

Luovuta, kun voit!

TURUN SEKSUAALI- ja sukupuolivähemmistöön kuuluvia opiskelijoita edustava Homoglobiini ry. jakoi keskiviikkona 15. syyskuuta Educariumin edessä tietoa homojen verenluovutuskiellosta.

Tempauksen tarkoituksena oli kritisoida Suomen Punaisen Ristin veripalvelun sääntöjä, joiden mukaan miesten välistä seksiä harrastaneet miehet saavat pysyvän verenluovutusesteen.

Mielenilmaus oli järjestetty Opexin ja TYYn edunvalvontavaliokunnan järjestämän verenluovutuksen yhteyteen.

”Jaoimme tietoa homojen verenluovutuskiellosta sekä kannustimme ihmisiä, joita kielto ei koske, luovuttamaan vertaan, koska itse emme pysty”, homoglobiinin jäsen Antti Solin kertoi.

Solinin mukaan useissa Euroopan maissa homojen verenluovutuskiellosta on jo luovuttu tai ollaan luopumassa.

SAMULI MAXENIUS

Päänavauksia yhteiskunnasta, kulttuurista ja viihteestä

TYYn KULTTUURIVALIOKUNTA järjestää 13.10. Klubilla väittelyillan, jonka aikana kuullaan kolme erilaista väittelyä alojensa asiantuntijoilta ja erityisosaajilta.

Kauko Röyhkä ja kulttuurihistorian lisensiaatti Kimi Kärki pohtivat, voiko rockilla enää sanoa mitään. Ex-kansanedustaja Rosa Meriläinen ja valtiotieteiden tohtori Markku Jokisipilä asettuvat puolestaan piinkovan kysymyksen ääreen väitellessään yhteiskunnan ja yksilön menestymisen pakosta.

Illan viihdepläyksestä vastaavat elokuvatutkimuksen dosentti Veijo Hietala sekä viime vuoden Big Brother-voittaja Aso Alanso, jotka keskustelevat siitä, voiko julkisuuden valokeilassa olla oma itsensä.

Väittelyillan tarkoitus on toimia keskustelunavaajana kulttuurin monipuolisella ja muuttuvalla kentällä.

”Puhujat ja aiheet on valittu niin, että ne tavoittaisivat mahdollisimman laajalla skaalalla eri asioista kiinnostuneita opiskelijoita”, kulttuurivaliokunnan tiedotusvastaava Heini Kilpamäki sanoo.

Väittelyitä kommentoi ja arvioi Turun Sanomien päätoimittaja Riitta Monto. Myös yleisön kysymyksille on varattu aikaa väittelyiden väliin.

VENLA PÖYLIÖ

Turun väittelyilta keskiviikkona 13.10. klo. 19.00 Klubilla

Hinnanlasku toi avoimeen lisää opiskelijoita

ELOKUUN ALUSSA tuli voimaan yliopistoja koskeva maksuasetus, joka määritteli avoimen yliopiston kursseille hintakaton, joka on kymmenen euroa opintopisteeltä.  Asetus on vaikuttanut jonkin verran Turun yliopiston avoimen yliopiston hintoihin ja opiskelijamääriin.

”Etenkin yksittäisille kielten ja kauppakorkeakoulun kursseille opiskelemaan hakeutuneiden määrä on kasvanut”, kertoo avoimen yliopiston johtava suunnittelija Mervi Varja.

Laajempien opintokokonaisuuksien hintoihin uudistus ei ole vaikuttanut huomattavasti.
Uusi säädös on vaikuttanut myös kurssitarjontaan.

”Asetus edellyttää, että avoimen yliopiston opinnot ovat yliopistojen tutkintovaatimusten mukaisia opintoja, mikä pakottaa meidät lopettamaan muutamia kursseja.”

SAMULI MAXENIUS

Vornasesta kopo-sihteeri

TYYn HALLITUS valitsi ylioppilaskunnan uudeksi koulutuspoliittiseksi sihteeriksi Suomen ylioppilaskuntien liiton hallituksessa tänä vuonna toimineen Jukka Vornasen.Vornanen toimi vuonna 2009 TYYn hallituksen puheenjohtajana.

Vornanen on innoissaan paluusta Turkuun. Merkittävimmiksi tehtävikseen Vornanen näkee tulevassa työssään yliopiston uuden opintojohtosäännön toiminnan valvomisen sekä koulutuspoliittisiin kysymyksiin vaikuttamisen tulevissa vaaleissa.

Vornanen pystyy näillä näkymin aloittamaan tehtävässään vasta marraskuun alussa. Siihen saakka sijaisena toimii Saku Lehtinen.

Koulutuspoliittisen sihteerin paikka tuli avoimeksi, kun edellinen sihteeri Tomi Nyström valittiin ylioppilaskunnan TYY:n pääsihteeriksi.

SAMULI MAXENIUS

Gillesille pääsy kielletty!

TURUN YLIOPISTON ylioppilaskunnan alajärjestöt ovat saaneet käyttökiellon keskustassa sijaitsevaan Gillesgårdenin juhlatilaan ainakin täksi syksyksi.

Gillesgårdenia hallinnoivan Åbo svenska föreningsrådin toiminnanjohtajan Hedda Halosen mukaan kielto johtuu viimeaikaisista häiriöistä, jota TYYn alayhdistykset ovat aiheuttaneet Gillesgårdenin tiloissa ja niiden ulkopuolella.

”Taloyhtiö sekä föreningsrådin hallitus tekivät päätöksen, etteivät TYYn alayhdistykset voi enää vuokrata tiloja tänä syksynä”, Halonen kertoo. Ennen kieltoa tehdyt syksyn vuokrasopimukset jäävät kuitenkin voimaan.

Halosen mukaan tilanne tilojen vuokraamisesta arvioidaan keväällä uudestaan. Tilojen vuokraus saatetaan silloin sallia, mutta muutoksia esimerkiksi tilojen hintoihin voi olla luvassa.

SAMULI MAXENIUS

WebOodin menetys kismittää kauppiksessa

TURUN YLIOPISTON opiskelijoiksi vuoden vaihteessa siirtyneet kauppakorkeakoulun opiskelijalta ovat huolissaan tietoliikennejärjestelmän vaihtumisen aiheuttamista muutoksista.

Turun kauppakorkeakoulun ylioppilaitten hallituksen puheenjohtajan Mikko Leinon mukaan erityistä huolta aiheuttaa kauppakorkean opiskelijoiden siirtyminen WebOodi -tietojärjestelmästä Turun yliopiston NettiOpsu -tietojärjestelmään.

”NettiOpsun kurssi-ilmoittautuminen ei ole yhtä monipuolinen kuin WebOodissa”, Leino kommentoi. Ongelmana on erityisesti aikasidonnainen kurssi-ilmoittautuminen, joka ei ole samalla tavalla käytössä yliopiston ohjelmassa.

Lisäksi huolta aiheuttaa pelko siitä, että vanhat kauppakorkean opiskelijat menettäisivät vanhat tse.fi -loppuiset sähköpostiosoitteensa utu.fi -osoitteiden myötä.

Yliopiston tietohallintojohtajan Yrjö Saarikon mukaan NettiOpsun kehittämiseen tullaan laittamaan paljon voimavaroja seuraavan vuoden aikana.

”Keskusteluja ongelmista on käyty kauppakorkeakoululaisten kanssa”, Saarikko kertoo.
Kauppakorkean opiskelijoiden on tarkoitus siirtyä NettiOpsun käyttäjiksi tulevan lukukauden aikana. Ensi syksynä sisään tulevat uudet opiskelijat liitetään jo pelkästään NettiOpsun käyttäjiksi.

Lisäksi ensi vuonna aloittavien kauppakorkean opiskelijoiden sähköpostit ovat utu.fi -loppuisia.

SAMULI MAXENIUS

Kiven sisässä

Keskellä Turkua sijaitsee valtava, 21,5 hehtaarin suljettu saareke. Lukittujen kalteriporttien takana ovat tyhjillään Kakolan rangaistusvankila sekä lääninvankila. Oppaan johdolla portit aukeavat kaupunkilaisillekin.

”TÄLLÄ KIERROKSELLA on oikeastaan vain yksi sääntö. Älkää missään nimessä teljetkö kaverianne selliin”, toteaa opas Leena Tiusanen, kun kierros alkaa.

Telkeäjällä riittäisikin hommia kaverinsa kaltereiden takaa vapauttamisessa. Kakolassa on lähes neljäsataa selliä – ja tuntomerkittömiä avaimia jokaiseen yksi.

Kahdesta vankilarakennuksesta lähestymme ensin Ernst Lohrmannin suunnittelemaa, vuonna 1853 valmistunutta päärakennusta. Aina se ei ole kuulunut suomalaisille. Krimin sodan aikana rakennus oli venäläisten hallussa, ja Suomen hallintaan se siirtyi vuonna 1862.

Rakennus on hyvin viehättävä, vaikka kalterit ikkunoissa muistuttavatkin ihastelijaa sen käyttötarkoituksesta.

Alkusyksyn lämmin aurinko saa ”kakoliitin” lähes kimaltamaan. Kakoliitti kuuluukin turkulaiseen sivistyssanakirjaan. Siis Kakolanmäeltä louhittua harmaagraniittia, josta vankila on rakennettu.

Kakoliittia näkyy Turun kaupunkikuvassa muuallakin: The Old Bankin ja Taidemuseon rakennusaineena.

Maisemat kaupungin yli ovat upeat, mutta vankilan sijoitus korkealle kukkulalle on ollut muutakin kuin esteettinen päätös. Sen syynä on ollut miasmi-oppi, 1800-luvulla vallinnut uskomus siitä, että rikollisuus erittyy rikollisista myrkyllisinä kaasuina. Kun rikolliset sijoitettiin kaupungin muuta asutusta ylemmäs, kaasut nousivat suoraan taivaaseen tartuttamatta ketään.

Kolkko kodiksi

Sisään linnakeikalleen vangit kuljetettiin Huokausten siltaa pitkin. Sen päätepisteeseen mekin astumme sisälle. Siellä todellisuus on toinen kuin avarilla pihamailla käyskennellessä, jolloin Turku näytti parhaita puoliaan.

Sisällä on hämärää, kosteaa ja tunkkaista. Nenässään saattaa yhä haistaa kaikkien vuosikymmenten saatossa tuprutelleiden vankien pinttyneet tupakansauhut.

Kun seisomme vankilan philadelphialaisen siiven lukitulla sisäänkäynnillä, opas kääntyy varoittamaan meitä jälleen.

”Kun astumme sisään, te petytte. Olette jo nähneet saman jokaisessa amerikkalaisessa vankilaelokuvassa.”

Oven auetessa odotan jotakin Vihreän mailin interiöörin kaltaista. Kakolassa on kuitenkin ikkunoita. American History X saattaisi antaa osuvamman kuvan.

Kakolassa kilpailivat kaksi Amerikasta saapunutta, rikollisten parantamiseen tähdännyttä ideologiaa pohjakaavoineen. Ensin kiertämämme philadelphialainen länsisiipi hoiti sieluja uskonnollisella, yksinäisellä pohdiskelulla.

Auburnilainen ideologia taas painotti yhteisöllistä työntekoa. Sen puolen vangit kävivät selleissään vain nukkumassa, ja häkkien koko on sen mukainen. Se niistä hotellinomaisista oltavista, joista joskus kuulee suomalaista lepsua vankilajärjestelmää kritisoitavan.

Vankilan ylemmissä kerroksissa eristyssellien ja kellareiden viemärinkatkuinen tunnelma saattaa olla muisto vain. Suurista ikkunoista näkyy jälleen ulkomaailma. En silti enää koskaan erehdy pitämään ruotsinlaivan hytissä viettämiäni 24-tuntisia ahtauden ilmentyminä.

Kiveen kirjoitettua

Selleihin tirkistellään uteliaina ja huvittuneina. Seinillä on iänikuisia pornokuvia, mutta niistä voi lukea myös elämäntarinoita. Erääseen oveen on kirjoitettu punaisella ”SPEED. It’s my life forever”, ja vieressä komeilee hakaristi.

Monet ovat kyhänneet seinilleen kalentereita: x päivää vapautumiseen. Myös syitä menolipulle kiven sisään on seiniltä luettavissa. Jotkut ovat osanneet vitsaillakin toistuvilla oleiluillaan: ”Elämä on intohimoja. Kakola on meidän INTOHIMO.”

Liikuttavin tuherrus on epäsymmetrinen sydän, jonka sisälle on kuin lapsen horjuvalla käsialalla kirjoitettu: ”Rakas Jeesus varjele meitä varoilta ja pahasta.” Niinpä. Monet sellien asukit ovat oppineet lukemaan ja kirjoittamaan vasta vankilassa. Monet tulivat siellä myös uskoon, ja se on vielä nykyäänkin merkittävin tie kaidalle polulle pääsemiseksi.

Hätkähdyttävää on myös se, että suurin osa seinäkirjoituksista on päivätty vuosille 2006 ja 2007. Erään sellin kaappiin on jäänyt jopa vanhenemaan yksinäinen näkkileipä. Alkaa tuntua epätodelliselta kierrellä ja naureskella muutaman neliön kokoisille ikkunattomille häkeille ja niihin syöpyneille hävyttömyyksille.

Myyttien muinaiset murhamiehet konkretisoituvat jäljiksi todellisista ihmisistä – keskimäärin 36-vuotiaista omaisuusrikkomuksen tehneistä miehistä. He saattavat hyvinkin yhä olla uudessa vankikodissaan Saramäessä. Siellä heillä on kuulemma vielä Kakolaakin ahtaammat oltavat yhteisselleissään.

Eläviä legendoja

Kakolaan liittyy myös paljon myyttejä. Suuri osa niistä taitaa olla myös totta. Ainakin oppaamme tietää kertoa mitä hurjimpia tarinoita vankien moninaisista yrityksistä paeta tai hirttää itsensä. Kaikki niistä eivät jääneet pelkiksi yrityksiksi.

Joskus vangeille riitti vain muutamankin päivän loma, vaikkapa niin mukavassa ympäristössä kuin sairaalassa. Siksi vangit saattoivat hyvinkin syödä teipillä päällystettyjä partaveitsenteriä suuren leikkauksen ja pitkän toipumisajan toivossa. Vatsalaukuista on löydetty myös huumeita toinen toistaan omituisemmissa muodoissa, ja löydetään yhä.

Totta on Tiusasen haastattelemien vankien kertomuksissa myös se, että jokainen uusi vanki raiskataan pian saapumisensa jälkeen.

Museoitu selli nro 22 herättää kuhinaa. Oviaukossa kulkevat keltaiset nauhat pitävät vierailijat ulkona. Selli on kuulunut Matti Haapojalle, 1800-luvun pahamaineiselle puukkojunkkarille. Tarinoiden mukaan hän murhasi yli 20 ihmistä, joista ainakin kolme on todistettu.

Kun kierros lähenee loppuaan, astumme jälleen raikkaaseen ulkoilmaan. Siellä opas paljastaa pakotarinoista suosituimman. Saavumme Hammarin portille.

Haapojan ohella kenties kuuluisin Kakolasta koskaan paennut vanki, Reijo Hammar, oli muutamia viikkoja sitten itse osallistunut kulturellille kierrokselle vankeutensa maisemiin. Tällöin hän myös paljasti tähän saakka mysteerinä säilyneen salaisuuden pakonsa onnistumisesta vuonna 1988: vastikään vapautunut kaveri oli sujauttanut hänelle aseen ulkoilukentän vajan alle.

Äkkiä kierros onkin jo ohi. Kakola on kiehtova yhdistelmä kaunista arkkitehtuuria ja rujoja ihmiskohtaloita. Se jättää vierailijan pysähtyneen, onttona kaikuvan tunnelmansa valtaan, ja on takuulla mielenkiintoinen vierailukohde.

Teksti: KAROLIINA KERPPO

Kuvat: LAURI HANNUS

Opastuskierroksista vastaa
Turku Touring. Vierailuja järjestetään vielä lokakuun aikana, mikäli kysyntää riittää. Hinnat määräytyvät ryhmän koon mukaan.

Portit aukeavat vielä?

Huhujen mukaan Kakola sulki porttinsa vierailijoilta syyskuun lopussa viimeistä kertaa, eikä enempää turistikierroksia ole tulevina vuosina luvassa. Mitä suljetulle saarekkeelle sitten tapahtuu?

Tulevaisuus on vielä hieman epävarma. Tällä hetkellä Kakola on Senaatti-kiinteistöjen omistuksessa.

”Asemakaavan mukaiset tontit rakennuksineen ovat myynnissä, ja kolme kohdetta on jo myyty”, kertoo Erkki Vaalasranta Senaatti-kiinteistöistä.

”Alueelle kohoaa paljon asuintaloja. Rakentaminen aloitetaan katutöillä syksyllä. Itse vankilarakennusten käyttömahdollisuudet ovat moninaiset. Länsiselliä on kaavailtu Turun verotalon käyttöön.”

Vankilarakennuksia ei niiden historiallisen arvon vuoksi saa purkaa, mutta muutostyöt ovat sallittuja niissäkin.

Turku Touringin opas Leena Tiusanen kertoo, että turkulaisten haaveissa olisi luoda viihtyisä ja houkutteleva asuinalue lapsiperheille. Rikkaiden kaupunginosaksi kukkulan ei toivota muodostuvan.

”Vankiloita on ehdotettu myös reppufirmojen käyttöön tai retkeilymajaksi, mutta Kakolassa on näille aivan liikaa tilaa”, Tiusanen mietiskelee.

”Hotellikäytöstäkin on liikkunut huhuja, mutta ne ovat kyllä todella vain huhuja.”

Sekä Vaalasranta että Tiusanen sanovat, että Kakolanmäen uusien käyttötarkoitusten etsiminen ja rakennustyöt ovat hidas prosessi. Näihin viehättäviin rikollisuuden maisemiin on siis toivoa päästä kiertelemään vielä ensi kesänäkin.

KAROLIINA KERPPO

Sukset ristissä

Parisuhdekiemurat ja yksinäisyys ovat merkittävä syy opintojen viivästymiseen,  vaikka kukaan ei sano sitä ääneen. Opiskelijan ei tarvitse olla ongelmiensa kanssa yksin.

MONI SITOO ensimmäiset vakavat parisuhteensa yliopisto-opiskelujensa aikana. Suuri osa solmituista parisuhteista myös päättyy.

Ei ole nynnyä myöntää, että ihmissuhdesopat vievät voimia. Mentaalisen puolen järkkyminen vaikuttaa suoraan opinnoissa jaksamiseen, ja pahimmassa tapauksessa tällaista ”vaikeata elämäntilannetta” seuraa masennus ja sairausloma.

Pirujen seinille maalaamiselta voi myös välttyä. Pariterapiaan hakeutumiseksi ei tarvitse olla naimisissa, eikä muitakaan vakavan parisuhteen todisteita tarvita. Kuka vain voi kävellä sisään YTHS:n mielenterveyspalveluihin ja ilmoittautua juttusille. Tunteita ei mitata.

YTHS tarjoaa opiskelijalle parisuhde- ja seksuaalineuvontaa. Turun toimipisteessä on kaksi parisuhteisiin erikoistunutta psykiatria sekä useita teemaan koulutusta saaneita. Kynnys hoitoon hakeutumiselle pyritään pitämään mahdollisimman matalana, jotta apua haettaisiin mahdollisimman nopeasti ongelmien ilmettyä. Silloin terapia voi ehkäistä vakavampia ongelmia.

Pulmien pohjalla

Tunkua pariterapiaan ei kuitenkaan ole. YTHS:n Turun toimipisteen pariterapiaan hakeutuu noin 30 paria vuodessa. Syyt pariterapian tarpeeseen liittyvät usein siihen, että suhde on ajautunut mahdottomaan tilanteeseen esimerkiksi uskottomuuden tai kommunikaatiovaikeuksien vuoksi.

Terapiassa pyritään avaamaan suhteen sisäisiä keskustelulukkoja ja auttamaan osapuolia ymmärtämään toisiaan paremmin. Monesti pelkästään ulkopuolisen läsnäolo auttaa.

Useammin juttelemaan tullaan kuitenkin yksin. Parisuhdekriisin vuoksi hoitoon hakeutuu noin 50 opiskelijaa vuodessa. Määrä on pieni, mutta usein monella muullakin ilmenee ongelmien taustalla jonkinasteisia parisuhdepulmia.

”Ongelmat yhdistyvät toisiinsa: ahdistuksesta tai masennuksesta seuraa parisuhdekriisi tai päinvastoin”, YTHS:n psykiatri Ilpo Lahti sanoo.

Syyt parisuhdeongelmiin ovat usein pintaa syvemmällä. Traumat, pelot ja käyttäytymismallit periytyvät useimmiten perhe- ja kasvatustaustasta. Vanhempien parisuhde vaikuttaa tiedostamattakin opiskelijan omiin seurustelusuhteiseen.

”Hyvin usein jomman kumman osapuolen perhetaustasta löytyy rikkinäisen kodin uskottomuutta, väkivaltaa tai lasten henkistä laiminlyöntiä”, Lahti tiivistää.

Seksuaalisuuden askarruttaessa opiskelija voidaan ohjata myös seksuaalineuvojan vastaanotolle. Valtakunnallisesti YTHS:llä on seitsemän seksologisen koulutuksen saanutta työntekijää, joista yksi työskentelee Turussa. Yleisimmät opiskelijoiden seksuaaliongelmat liittyvät toimintahäiriöihin, kuten haluttomuuteen, yhdyntäkipuihin tai erektio-ongelmiin.

”Moni helpottuu kuullessaan, että on täysin normaalia olla joskus haluton. Median antama kuva seksielämästä saatta muokata kokemusta omasta seksuaalisuudesta,  ja se itsessään voi aiheuttaa suorituspaineita”, YTHS:n seksuaalineuvoja (NACS) ja sairaanhoitaja (AMK) Merja Lusenius sanoo.

Onneton yksinäisyys

Opiskelijat käyttävät mielenterveyspalveluita Turussa enemmän kuin muualla Suomessa.
Niitä käyttää vuosittain noin kahdeksan prosenttia kaikista Turun ylipiston ja Åbo Akademin opiskelijoista, kun valtakunnallinen keskiarvo on vähän reilut kuusi prosenttia.

Myös parisuhteen puuttuminen tuottaa päänvaivaa. Yksinäisyys ahdistaa ja seurustelemattomuudesta tulee häpeä ja pakkomielle.

YTHS:n teettämän terveyskyselyn mukaan joka kolmas Turun yliopiston ja Åbo Akademin ensimmäisen vuosikurssin opiskelijoista tunteekin olevansa yksinäinen. Osaltaan tämä selittyy sillä, että toisin kuin Uudeltamaalta opiskelijoita vetävään Helsingin yliopistoon, Turkuun tullaan ympäri Suomea. Vertaisverkostot ovat opintojen alussa vähissä.

Yksinäisyys on myös yleinen syy nuoren kääntymiseen YTHS:n mielenterveyspalveluiden puoleen. Samalla tavalla kuin mahdottomassa parisuhteessa elävä ajattelee ihmissuhdettaan, yksinäinen kuluttaa aikansa murehtimalla sitä, ettei seurustelukumppania ole.

”Yksinäisyys hävettää. Nuori tuntee helposti, että hänessä on jotakin vikaa, kun seurustelukumppania ei ole löytynyt. Opiskelijan itsetunto laskee epävarmuuden myötä, jos kokee, ettei kelpaa kenelläkään. Yksinäisyyden mukanaan tuomat pelot leimaavat valmiiksi rikkinäistä minäkuvaa vielä entisestään”, Lahti sanoo.

Myös seksuaalisuus mietityttää. Seksuaalineuvojan vastaanotolla voidaan pohtia seksuaalista identiteettiiä ja suuntautumista..”Helposti ajatellaan, että yli kaksikymppisenä asioiden pitäisi olla jo selvillä”, Lusenius sanoo.

Jaksatko jonottaa?

Vaikka palveluita on kattavasti opiskelijan käden ulottuvilla, jonot ovat pitkät. Resurssipulasta on turha hyssytellä. Kymmenessä vuodessa YTHS:n mielenterveyspalveluiden asiakaskunta on kasvanut 40 prosenttia, kun henkilökunnan määrä on samassa ajassa kasvanut vaivaiset 10 prosenttia.

YTHS:n mielenterveyspalveluiden ajanvarauksesta sanotaan suoraan, että ilman akuuttia kriisitilannetta ensimmäistä vastaanottoaikaa saa odottaa ainakin kuukauden päivät.

”Pyrimme kuitenkin ehkäisemään ongelmat ennen kuin ne paisuvat niin suuriksi, että opiskelija joutuisi turvautumaan sairauslomaan työkyvyttömyyden vuoksi. Akuutissa tilanteessa jonotusaika on noin kaksi viikkoa, ja samana päivänäkin voi saada kriisiapua kunnallisen tai yleisterveydenhuollon puolelta”, Lahti sanoo.

Rankimmissa tapauksissa opiskelijan psyyke romahtaa parisuhdekriisin tai yksinäisyyden myötä. Joskus opinnot voivat väliaikaisesti keskeytyä, ja opintopistemäärät jäävät alle vaatimusten. Kela on opiskelijaa kohtaan helläkätinen, jos masennus tai ahdistus täyttää työkyvyttömyyden perusteet. Kyvyttömyydestä vaaditaan kuitenkin aina kirjallinen dokumentti. Harvoin sairauslomaa kirjoitetaan pelkän parisuhdekriisin takia.

Kaikkein kauheimmat kauhuskenaariot ovat kuitenkin suhteellisen harvinaisia. Useimmat pariskunnat saavat apua ongelmiinsa pariterapiasta ja suuremmilta ongelmilta vältytään. Pariskunnan tiet eivät kuitenkaan aina jatka samaan suuntaan. ”Joskus ero voi olla ainoa oikea vaihtoehto parisuhteessa, joka on ajautunut mahdottomaan tilanteeseen”, Lahti sanoo.
Uskalla etsiä apua

YTHS on koonnut vuonna 2008 parisuhdeoppaan, joka löytyy YTHS:n nettisivuilta. Muita tahoja, joihin opiskelija voi olla yhteydessä kriisitilanteessa ovat esimerkiksi kirkon perheasiainneuvottelukeskus sekä yksityisellä puolella esimerkiksi perhekriisi-ja terapiakeskus Pilari. Opiskelijoiden tukikeskus Nyyti puolestaan tarjoaa ujoille tai yksinäisille nettiryhmiä, vertaistukea ja virtuaaliolkapään.

Turun yliopistolla järjestetään keskiviikkona 6.10. Feel Good -päivä, jonka tarkoitus on herätellä keskustelua parisuhdeongelmien ja seksuaalisuuden teemojen pohjalta. Päivän aikana kampusalueella ja YTHS:n ajanvarauksessa jaetaan rakkausrunoja ja seksologi Katriina Bildjuschkin luennoi seksuaalisuudesta.

Päivän toivotaan avaavan avointa keskustelua sellaisten teemojen äärellä, joita opiskelijat liian usein karttavat tai vähättelevät, mutta jotka vaikuttavat suoraan hyvin suuren opiskelijajoukon elämään ja jaksamiseen sekä opinnoissa että tulevaisuuden työmarkkinoilla.

Teksti: VENLA PÖYLIÖ

Kuva: LAURI HANNUS

Uusia tuttavuuksia pikatreffailusta

Åbo Akademin ja Turun yliopiston ylioppilaskunnat järjestävät leikkimielisen Speed Dating -tapahtuman 6.10. iltakahdeksalta Kårenilla.

”Tarkoitus on lähentää molempien yliopistojen opiskelijoita jotka voisivat olla keskenään enemmänkin tekemisissä. Myös vaihto-opiskelijoita kaivataan mukaan”, Åbo Akademin ylioppilaskunnan sosiaalipoliittinen vastaava Anette Uuttu sanoo.

Käytännössä Speed Dating tarkoittaa sitä, että osallistujat jaetaan kahteen ryhmään, joista toinen istuu paikallaan ja toinen kiertää. Osallistujat istuvat vastakkain ja juttelevat toisilleen, kunnes Speed Datingin järjestäjä-tirehtööri rinkauttaa kelloa, ja parit vaihtuvat.
Aikaa vaikutuksen tekemiseen on noin neljä minuuttia.

Tapahtuman tarkoitus ei ole pelkästään poika- tai tyttöystävän hankkiminen, vaan paikalle voi tulla tapaamaan myös uusia kavereita. Speed Dating ei noudata heteronormatiivista tyttö-poika -jaottelua.

Kielimuuria tai itsensä nolaamista ei kannata pelätä, sillä vaikka ruotsin taito olisi peruskoululaisen tasoa, yhteinen sävel voi löytyä englannista tai elekielestä. Suurimmalle osalle Åbo Akademin opiskelijoista suomi ei kuitenkaan ole mikään ongelma.

Osallistujat tekevät itselleen nimilaput, ja tapahtuman järjestäjille voi jättää viestejä, jos kierrokselta löytyykin ihminen, johon olisi mukava tutustua paremmin.

”Kårenin pubi on auki yhteen asti, joten treffikierroksen jälkeen on hyvin aikaa jäädä hengailemaan”, Uuttu muistuttaa.

VENLA PÖYLIÖ

Speed Dating 6.10. alkaen klo 20.00
Kårenin toisen kerroksen ruokasalissa osoitteessa
Hämeenkatu 20. Ei ennakkoilmoittautumista.

Kerro mitä mieltä olet!
Palautteen antajien kesken
arvotaan Kinokoplan kausi-
kortteja ja kirjapalkintoja.
tyl@utu.fi, www.tylkkari.fi

Seuraava sivu »