Valpas vuokralainen

Vuokralaisen vaikuttamismahdollisuudet riippuvat asumismuodosta, asukkaan aktiivisuudesta ja tuurista.

Kun vuokranantajan valitsemat kukkatapetit riitelevät modernin sisustustyylisi kanssa, saattaa mieleesi hiipiä ajatus pienestä pintaremontista. Arvuuttelet suostuisiko vuokranantaja ajatukseesi vai olisiko parempi vain toimia omin päin. Mitkä ovat oikeutesi?

TYYn oikeusaputoimikunnan puheenjohtajan Juha Postin mukaan vuokralaisella ei ole oikeutta tehdä asunnossaan muutos- tai korjaustöitä, ellei perusteena ole välittömän vahingon estäminen. Kaikista toimenpiteistä on lain mukaan neuvoteltava vuokranantajan kanssa.

Vuokralainen on monessa asiassa vuokranantajan ja taloyhtiön päätösten armoilla. Idea hauskoista grillijuhlista talon pihalla saattaa kaatua osakkeenomistajien vastustukseen. Innokkaalla vuokralaisella on kuitenkin mahdollisuus saada äänensä kuuluviin osallistumalla yhtiökokouksiin.

”Jos taloyhtiössä on osakehuoneisto vähintään viidellä eri omistajalla, vuokralaisella on oikeus osallistua sellaiseen yhtiökokoukseen, jossa käsitellään esimerkiksi yhtiön yhteisten tilojen käyttöä”, Post huomauttaa.

Arava-asunnossa asuvan vuokralaisen vaikutusmahdollisuudet ovat huomattavasti paremmat. Valtion tukemissa asunnoissa kutsutaan koolle vähintään kerran vuodessa kokous, johon voivat osallistua kaikki taloissa vakituisesti asuvat täysi-ikäiset. Kokouksessa valitaan asukastoimikunta, joka päättää muun muassa askartelu- ja kerhohuoneiden käytöstä.

Selkoa sekaviin sopimuksiin

Mitä tehdä, kun kiikarissa olevan unelma-asunnon vuokrasopimus velvoittaa asumaan asunnossa vuoden, mutta sitoutuminen vuodeksi arveluttaa? Irtisanomisaika on vuokralaiselle kuukauden ja vuokranantajalle kuusi kuukautta silloin, kun kyseessä on toistaiseksi voimassa oleva vuokrasopimus. ”Suomessa on hyvin laaja sopimisen vapaus”, Post huomauttaa. Näin ollen lainmäärämät irtisanomisajat astuvat voimaan vasta, kun sovittu määräaika on umpeutunut.

Vuoden asumaan velvoittava vuokrasopimus on riesa etenkin kimppakämpässä asuville. ”Kun yksi kolmesta kämppiksestäni muutti pois, me jäljelle jääneet jouduimme tekemään uuden vuokrasopimuksen. Vaikka olimme asuneet asunnossa jo vuoden, velvoitti uusi sopimus sakkojen uhalla asumaan toisen vuoden”, kertoo 30-vuotias mies. ”Muutimme asunnosta pois vuoden sisällä ja olimme lopulta onnekkaita, sillä vuokravälitystoimisto ei koskaan vaatinut sakkorahoja ja maksoi takuuvuokristakin takaisin liikaa!”

Kello kuudelta alkava porakonekonsertto tai reistaileva lämmitys saattavat saada vuokran tuntumaan epäreilun korkealta. Onko vuokranantaja velvoitettu alentamaan vuokraa silloin, kun asumismukavuus kärsii? ”Automaattisesti vuokraa alentavia asioita ei laista löydy, mutta tuomioistuin voi vuokralaisen vaatimuksesta alentaa vuokraa tai muuttaa vuokran määräytymisehtoja silloin, kun vuokra ylittää saman alueen samanarvoisten vuokra-asuntojen vuokrat ilman hyväksi katsottavaa syytä”, Post kertoo.

Myös putkiremontti aiheuttaa päänvaivaa vuokralaiselle. Turkulainen nuoripari kertoo joutuneensa asumaan putkiremontin ajan ystäviensä nurkissa Raisiossa. ”Remontti kesti puolitoista kuukautta ja vuokrasta maksoimme puolet sillä ehdolla, että tavaramme saivat jäädä asuntoon”, mies 22v. kertoo. ”Järjestely sopi meille hyvin. Harmittamaan jäi kuitenkin remonttimiesten epärehellisyys. Harvinaisia euroja sisältänyt säästöpossumme varastettiin!”
Prameiksi remontoitujen tilojen kääntöpuolena on toisinaan vuokrankorotus. Vuokran tarkistaminen ei kuitenkaan saa olla mielivaltaista. Vaikka vuokrasopimus sallisikin yksipuoliset vuokrankorotukset, tulee korotuksella olla perusteet ja asiasta on tiedotettava kirjallisesti etukäteen. Takuuvuokra puolestaan saa olla korkeintaan kolmen kuukauden vuokra.

Ihana kamala vuokranantaja

Välillä kuulee kerrottavan varsinaisia kauhutarinoita vuokranantajista, jotka menevät liian pitkälle ja käyttäytyvät sopimattomasti.

”Asuin 18-vuotiaana kaksi kuukautta asunnossa, jonne vuokraisäntäni tunkeutui omilla avaimillaan kolme kertaa. Jokaisella kerralla hän tuli ilmoittamatta hoitamaan kunnostustöitä aamuisin, kun olin vielä nukkumassa. En uskaltanut vuokranantajan takia olla kotona, vaan vietin paljon aikaa kavereideni luona. Ilmoitin vuokraisännän toiminnasta vuokravälitystoimistolleni, minkä ansiosta hän uhkasi haastaa minut oikeuteen kunnianloukkauksesta”, tilittää 23-vuotias nainen.

Toisen ääripään kokemukset vuokraisännistä ja -emännistä eivät nekään ole tavattomia. ”Vuokraemäntä laati vuokrasopimuksen omasta pyynnöstämme, ja takuuvuokraa hän ei halunnut lainkaan”, 25-vuotias nainen kertoo. ”Herttainen vuokraemäntä tarjosi meille leivoskahvit vuokrasopimusta tehdessämme. Hän oli huolissaan viihtyvyydestämme, soitteli silloin tällöin ja pois muuttaessamme muisti meitä läksiäislahjalla.”

Teksti: JENNI VALTA ja INKERI JUNTUNEN

Kuva: ELLI VUORINEN

TYYn oikeusaputoimikunta
tarjoaa ilmaista oikeudellista neuvontaa keskiviikkoisin
klo 18–20 TYYn toimistolla.

Lumimiehen vapaat askeleet

Naamioiden ja nimettömyyden taakse piiloutuva Jeti-suunnittelijakollektiivi antaa tuotteidensa puhua puolestaan.

Turkulainen suunnittelijaryhmä Jeti syntyi vuoden 2009 alkupuolella Polkka Jam -vaatemerkin kylkeen. Printtipaitojen markkinointinimenä aloittanut merkki on parissa vuodessa muotoutunut tiiviin ydinporukan ja vaihtelevien vierailijoiden design-kollektiiviksi.

Jeti tunnetaan sympaattisista hirviöpaidoistaan, digitaalisuuden iloja ylistävistä huppareistaan sekä käsityöperinnettä huokuvasta kivijalkakaupastaan Yliopistonkadun alussa.
Graafikoista, tekstiilimuotoilijasta, kuvataiteilijasta, valokuvaajasta sekä markkinointivastaavasta koostuva kollektiivi tahtoo paisua, muttei välttämättä kasvaa isoksi. Ideoinnin alla on esimerkiksi piparkakkuworkshop.

Jetiläiset hehkuvat tekemisen iloa. Tuotteet suunnitellaan ja valmistetaan alusta loppuun Turun keskustassa sijaitsevassa kellaritilassa. Tuotteita myydään Helsingissä, Tampereella, Kuopiossa ja Lingköpingissä. Jeti Studio suunnitteli juuri tilaustyönä amerikkalaisen rocktrion The Jon Spencer Blues Explosionin Euroopan kiertueen julisteen ja tilattiinpa Jetiltä mikkipussukat tämän vuotiseen Big Brotheriinkin.

Ryhmän markkinointibudjetti on niukka, joten parhaana mannekiinina toimii kaupungista toiseen tyytyväisenä kulkeva paidan kantaja. Näkyvyyttä haetaan myös tapahtumista. Ajoittain järjestettävän Jeti-klubin lisäksi on suunnitteilla näytöksiä ja näyttelyitä. Myspacesta löytyy lumimiehen äänille pyhitetty Sound of Jeti -sivu ja kaupassa pidetyssä maksupäätejuhlassa soi visanvingutin.

Jeti-kauppa ei olekaan perinteinen vaateliike, vaan se toimii Jeti-hengen etäpesäkkeenä. ”Turkulaisen undergroundin perinne viitoittaa toimintaamme”, suunnittelijat summaavat.
Jetiläiset näkevät vierailevien suunnittelijoiden roolin tärkeänä. Uusi kädenjälki lisää tuoreutta ja estää turhaa henkilöitymistä. Ryhmän sisällä anonyymiys merkitsee tasa-arvoa: tähtisuunnittelijan valokeilaan nostamisen sijaan kaikkien työpanosta arvostetaan. ”Olennainen osa Jetiä on yhteisöllisyys, tietty työpajameininki.”

Teksti ja kuva: LAURI HANNUS
Jeti mukana Design-
myyjäisissä Hansassa
11.-12-12.2010

Salakirjoituksen aatelia

Kryptologia eli salausoppi on vuosituhansien saatossa kehittynyt piirrostöherryksistä tietoliikenteen tutkimukseen.

”Vain pikkulapset kirjoittavat salakieltä.”

Niin varmaan.

Ihmislajin historiassa myös aikuiset ovat aina lähetelleet toisilleen viestejä, joita on haluttu varjella ulkopuolisten silmiltä.

Nykyään salakirjoituksella on oma tieteenalansa. Kryptologia tarkoittaa salausoppia, kryptografialla tarkoitetaan salakirjoitusta.

Sana krypto on lainaus kreikan kielestä, ja se tarkoittaa piilotettua tai salaista. Salattua tekstiä kutsutaan siten kryptotekstiksi ja salauksen purkamista kryptoanalyysiksi.

Kryptologia kehittyi tieteenalaksi vasta 1900-luvulla. Mutta osattiin sitä ennenkin.
Antiikin kreikkalaiset kuljettivat salaisia viestiä tatuoimalla kuvallisen viestin orjan kaljuksi ajeltuun päänahkaan. Tukan annettiin kasvaa takaisin, minkä jälkeen orja lähetettiin määränpäähän, jossa hiukset leikattiin taas.

Yhden viestin teettäminen ja perille toimittaminen kesti useita kuukausia. Aika hidasta.
Nopeamman viestittelyn takasi varsinkin ylemmissä yhteiskuntaluokissa alamaisten lukutaidottomuus. Sisältö pysyi salassa, koska vain harva osasi lukea.

Roomalainen diktaattori Julius Caesar keksi käyttää kirjaimille siirto- eli transpositiometodia. Hän asetti kirjaimet aakkosjärjestykseen ja korvasi jokaisen kirjaimen systemaattisesti liikkumalla kolme kirjainta rivissä eteenpäin.
Aakkosten loppupäässä sijaitsevat kirjaimet korvattiin alkupään kirjaimilla. Näin esimerkiksi sana ”kissa” olisi salattuna ”nlvvd”.

Caesarin loogista korvausmenettelyä noudattavaa koodikieltä on kuitenkin ulkopuolisenkin helppo murtaa.

Yksinkertaisen menetelmän tilalle tulikin pian epäloogisuus. Sattumanvaraisessa korvaavuusmetodissa jokainen kirjain korvataan mielivaltaisesti. Tällaisella metodilla tuotettua viestiä on lähes mahdotonta arvailla, koska 26 aakkosen joukosta saa biljoonia anagrammeja.

Ratkaisuun tarvitaankin tieto käytetystä metodista. Näin ainakin pitkään luultiin.

Arabialainen yleisnero Al-Kindi ratkaisi sattumanvaraisen korvaavuusmetodin 800-luvulla huomattuaan, että kryptotekstistä voi kokeilemalla korvata kirjaimet niiden yleisyyden mukaan.

Al-Kindin frekvenssianalyysissa kryptotekstistä etsitään yleisin kirjain ja verrataan käytettävän kielen yleiseen kirjaimeen. Suomen kielessä esimerkiksi a-kirjain on korvattu todennäköisesti kryptatekstissä yleisimmin käytetyllä kirjaimella. Englannin kielessä käytetyin on puolestaan e-kirjan.

Paperiin raapustamisesta siirryttiin 1900-luvun alussa teknologian kehittyessä langattomiin radioaaltoihin. Samalla salaamismetodit mutkistuivat entisestään ja niiden ratkaisu vaati yhä useammin matematiikkaa.

Amerikkalainen Gilbert Vernam kehitti vuonna 1917 ratkaisemattoman salakirjoitusmenetelmän. Siinä sanoman merkit korvataan toisilla merkeillä käyttäen apuna sattumanvaraisesti valittua merkkijonoa, joka on yhtä pitkä kuin sanoma. Sattumanvaraista merkkijonoa kutsutaan avaimeksi.

Ongelma metodissa oli, että useammin käytettäessä koodin murtaminen helpottui. Vernamin kollega  Joseph Maubougne kehittikin menetelmää rajaamalla sana-avaimet kertakäyttöisiksi. Menetelmä tunnetaan osuvasti nimellä one time pad.

Ensimmäisen maailmansodan jälkeen saksalaiset Arthur Scherbius ja Richard Ritter kehittivät ensimmäisen sodankäyntiin käytettävän teknisen koodauslaitteen, Enigman.

Enigma muistuttaa ulkonäöltään kirjoituskonetta.  Näppäimistölevyn alla on kolme pyörivää sekoittajaa, joissa jokaisessa on aakkoston mukaisesti numerot yhdestä kahteenkymmeneen kuuteen. Jokaisen näppäimen painalluksen jälkeen sekoittajien asennot muuttuvat. Kun ensimmäinen sekoittaja on tehnyt täyden kierroksen, toinen sekoittaja käännähtää yhden numeron eteenpäin ja niin edelleen.

Täten koodi muuttui jokaisen kirjaimen kohdalla.

Viestin salaaminen ja purkaminen tapahtuvat sähköisesti. Kun sekoittajat käännetään samoihin asentoihin, jossa alkuperäinen viesti on kirjoitettu, kirjainnäppäintä painamalla syttyy pystylautaan palamaan se kirjain, jota on alkuperäisessä tekstissä tarkoitettu.

Viestin lähetys toimi perinteisen morsetuksen avulla. Kun teksti piti vielä purkaa käsin, viestin kuljettaminen oli suhteellisen aikaa vievää.

Saksalaiset käyttivät Enigmaa toisen maailmansodan aikana. Liittoutuneet onnistuivat murtamaan Enigman Englannissa Alan Turingin ja monen muun eri alan asiantuntijan yhteistyönä.
Murtaminen helpottui, koska Enigmassa oli rakenteellinen ominaisuus: kirjain ei koskaan voinut olla kryptotekstissä sama kuin alkuperäisessä.

Maailmalla koodausvanhuksia kiertää vain yksi, yksityisomistuksessa oleva Enigma XXII.

Turussa konetta kävi syyskuussa esittelemässä Cambridgen yliopiston matematiikan tutkija James Grime. Kiertueen tarkoitus oli tehdä kryptologiaa ja sen kautta yleisemmin matematiikkaa tutuksi myös ei-matemaattisesti suuntautuneiden ihmisten keskuudessa.

Nykyisen kaltaiseksi tieteenalaksi kryptologia eli salausoppi kehittyi vasta 1970-luvulla. Tällä hetkellä se on osa matematiikan ja tietojenkäsittelytieteiden yliopisto-opintoja. Turun yliopistossa puhutaan kryptografiasta.

Salaus ei ole vuosituhansien saatossa kadonnut minnekään, vaan sitä käytetään yllättävänkin arkipäiväisissä asioissa, kaikkialla.

Tutkimusmetodit ovat tosin muuttuneet.

Nykyään tietoliikenteessä käytetään asymmetristä eli niin sanottua julkisen avaimen salausta. Esimerkiksi verkkopankkitunnuksilla kirjautuessa pankki generoi jokaiseen yhteyteen julkisen avaimen. Itse kommunikointi pankin ja asiakkaan välillä tapahtuu tavallista symmetristä salausta käyttämällä. Asymmetristä salausta käytetään puolestaan vaihtamaan avaimet symmetristä salausta varten.

Nykyään suurin osa salausta vaativasta tietoliikenteestä hoituu symmetrisen salauksen keinoin. Tämä merkitsee sitä, että kommunikoivilla osapuolilla tulee olla vastapuolen salausavain käytössään. Tällaista kommunikaatiota pidetään erittäin turvallisena, mutta ongelmaksi jää avainten vaihto osapuolten kesken. Tätä varten on kehitetty asymmetrinen eli ns. julkisen avaimen kryptografia, jossa osapuolten ei tarvitse tavata toisiaan ennen kommunikaatiota.

Asymmetrisessä kryptografiassa ideana on, että kommunikaation osapuolilla on kummallakin oma salakielensä, ja sitä varten sekä julkinen että salainen avain. Julkinen avain voidaan antaa kaikille tiedoksi, salainen avain pidetään luottamuksellisena.

Viestin lähettävä taho käyttää vastaanottajan julkista avainta kirjoittaakseen viestin salakielelle, jota vain vastaanottaja osaa salaisen avaimensa avulla tulkita.

Yksi mahdollinen toteutus julkisen avaimen salaukselle on ns. RSA, jossa salainen avain koostuu kahdesta suuresta jaottomasta luvusta ja julkinen avain näiden tulosta.
Viestin salaus perustuu tiettyihin laskutoimituksiin, joissa käytetään tuloa (julkinen avain), kun taas sen purkaminen perustuu laskutoimituksiin, joissa käytetään niitä jaottomia lukuja (salainen avain).

Käytännön sovelluksissa kommunikoivat tietokoneet generoivat tarvittavat luvut.
Viesti pysyy salattuna, koska julkisesta avaimesta (lukujen tulo) ei nykytietämyksen mukaan voi perinteisillä tietokoneilla selvittää tulon tekijoitä mielekkäässä ajassa, jos tekijät ovat suuria.

”Kukaan ei ole kuitenkaan vielä todistanut, että tekijöihinjaon vaikeuteen perustuvaa salausta ei voida purkaa järkevässä ajassa. Jos joku todistaa, että edellä kuvattua salausprosessia ei voi purkaa mielekkäässä ajassa, teoreettisen tietojenkäsittelytieteen syvällisin ongelma on ratkaistu.Pelkkä salausjärjestelmän purku ei riitä”, Turun yliopiston matematiikan laitoksen lehtori Mika Hirvensalo sanoo.

Yhdysvaltalainen Clay Mathematics Institute on luvannut miljoona dollaria sille, joka onnistuu ratkaisemaan tämän P. vs. NP -ongelman. Pulma on nykymuodossa esitetty vuonna 1976.

Nykyinen kryptologia perustuu pitkälti laskennan kompleksisuusteoriaan. Onko esimerkiksi oleellisesti vaikeampaa löytää luvun tekijät tyhjästä kuin tarkistaa tekijät oikeiksi?

Kompleksisuusteoria keskittyy tämänkaltaisiin laskennan vaativuutta koskeviin kysymyksiin.
Vaikka salakirjoituksesta on tullut tiedettä, on kotikutoisuus edelleen sallittua. Jos hifi-puuhastelu ei kiinnosta, on omien salametodien keksiminen ja käyttäminen edelleenkin sallittua. Jopa aikuisille.

Teksti: VENLA PÖYLIÖ

Kuvat: LAURI HANNUS

- – -

SALAKIELTEN MAISTERIKSI YLIOPISTOSTA

Turussa alkaa dataturvallisuuden maisteriohjelma.

Turun yliopiston entinen matematiikan emeritusprofessori, nykyinen akateemikko Arto Salomaa opetti Turun yliopistossa julkisen avaimen salausmenetelmiä jo 1980-luvun alussa.

Nykyään matematiikan laitoksella on yksi kryptografiaan täysin suuntautunut tutkija sekä muutamia muita tutkijoita, joiden tutkimustyössä on kryptografisia kytköksiä. Turun yliopiston matematiikan laitos suoritti vuonna 2008 opetusministeriön toimeksiannosta sähköisen äänestyksen tietoturvallisuutta koskevan auditoinnin.

”Matematiikan laitoksen oman kryptografian professuurin eteen on viime vuosina tehty paljon töitä ja viisivuotinen professuuri julistettaneen haettavaksi lähiaikoina,” kertoo lehtori Mika Hirvensalo.

Turun yliopisto on saanut rahoituksen uuteen maisteriohjelmaan, ja 1. joulukuuta alkaen voi ensimmäistä kertaa hakea tietoturvallisuuden maisteriohjelmaan. Ohjelmaan voi hakea kuka hyvänsä kandin tutkinnon tai vastaavan soveltuvalla alalla suorittanut.

Miten kryptografia sitten liittyy tulevaan maisteriohjelmaan? Kryptografian avulla voidaan välittää tietoa luottamuksellisesti, ja kryptografian hallinta onkin oleellinen osa tietoturvallisuutta ja tulevaa maisteriohjelmaa.

Tietoturvamaisterikoulutuksen toteuttamiseen osallistuu matematiikan laitoksen lisäksi informaatioteknologian laitos sekä johtamisen laitos.

VENLA PÖYLIÖ

Ohjelman sivut:

http://infsec.utu.fi.

Ensimmäinen haku
1.12.2010-31.1.2011.
Hakuohjeet www.it.utu.fi/
mastersprogram/apply.html

TYY laski jäsenmaksuaan

Ylioppilaskunnan jäsenmaksu on ensi vuonna 90 euroa.

Ylioppilaskunta laski jäsenmaksuaan tämänvuotisesta 91 eurosta 90 euroon ensi vuodelle. Jatko-opiskelijoiden jäsenmaksu pysyy 34 eurossa. Asiasta päätettiin edustajiston marraskuun kokouksessa.

TYYn taloustoimikunnan puheenjohtajan Tuomo Liljenbäckin mukaan jäsenmaksun alentamisesta ei ole haittaa TYYn taloudelle. ”Jäsenmaksua olisi voinut alentaa useammallakin eurolla, mutta sitä ei taloustoimikunta kannattanut, sillä ensi vuonna voimaan tulevan passiivirekisterin vaikutuksia jäsenmaksutuloihin ei voi vielä tarkkaan ennustaa”, Liljenbäck kommentoi.

Ensi vuonna voimaan tuleva passiivirekisteri saattaa vaikuttaa suurestikin TYYn talouteen, sillä sen myötä jopa pari tuhatta opiskelijaa saattaa poistua ylioppilaskunnan jäsenkirjoista ja lakata maksamasta jäsenmaksua. Ensi vuoden talousarviossa on valmistauduttu 1400 opiskelijan jäsenmaksujen menettämiseen passiivirekisterin vuoksi.

Esityksen jäsenmaksun alentamisesta edustajiston kokouksessa tehneen TYY Terveeksi -ryhmän puheenjohtajan Juho Hurmeen mukaan maksun alentamista ehdotettiin, koska TYYllä on nyt siihen varaa. ”TYYn talous on ollut usean vuoden ylijäämäinen ja näyttää siltä, että se tulee olemaan sitä myös ensi vuonna”, Hurme kommentoi.

Hurme itse ollut valmis alentamaan jäsenmaksua parillakin eurolla. ”Maksu olisi mielestäni hyvä määrittää joka vuosi tulevan vuoden talousarvion mukaan”, Hurme toteaa. Viime vuosina kertynyttä ylijäämää Hurme käyttäisi siten, että ylioppilaskunta hyväksyisi mahdolliset pienet alijäämät, joilla pyrittäisiin pienentämään ylioppilaskunnan kertynyttä ylijäämää.

Esitystä vastustaneiden edustajiston jäsenten mielestä alennus aiheuttaa turhaa edestakaista liikettä jäsenmaksun suuruuteen ja lisäksi syntyvä ylijäämä olisi syytä olla olemassa passiivirekisteriä ja ylioppilastalojen remonttia varten.

Ylioppilaskunnan jäsenmaksun alentaminen on harvinaista. Monissa ylioppilaskunnissa painitaan talousvaikeuksien kanssa ja maksuja on jouduttu korottamaan. Syy korotuspaineeseen on ollut vuoden 2009 tutkintouudistuksen aiheuttama valmistumispiikki, joka laski ylioppilaskuntien jäsenmääriä.

TYYssä piikki ei kuitenkaan johtanut jäsenmäärän laskuun. Ylioppilaskunnan jäsenmäärä päinvastoin nousi, kun yliopisto ja kauppakorkeakoulu yhdityivät vuoden 2010 alussa. Kauppakorkean opiskelijoiden siirtyminen TYYn jäseniksi ei lisännyt menoja, mutta toi lisää jäsenmaksutuloja.

Ylioppilaskunnan jäsenmaksusta puhuttaessa on hyvä muistaa, ettei koko 90 euron summa mene ylioppilaskunnalle. YTHS:lle menee jmaksusta 42 euroa ja Suomen ylioppilaskuntien liitolle 4,90 euroa. Näihin kuluihin TYY ei pysty suoraan vaikuttamaan. Tuomo Liljenbäckin mukaan YTHS on suunnitellut vuodelle 2013-14 nostavansa opiskelijakohtaista maksuaan noin kolmella eurolla.

TYYn talous 2011

– Jäsenmaksu on ensi vuonna 90 euroa.
– Summasta 42 euroa menee YTHS:n terveydenhuoltoon, TYYn osuus on 48 euroa.
– 48 euron osuudesta reilut 40 prosenttia menee ylioppilaskunnan henkilöstömenoihin.
– Toiseksi eniten rahaa kuluu alayhdistysavustuksiin.
– SYL:n jäsenyys ja Tylkkäri maksavat noin viisi euroa per jäsen, TYYn kirjasto kolme ja puoli euroa.
– TYYn  ensi vuoden 780 000 euron tuloista 90 % tulee jäsenmaksuista. Muita tulonlähteitä ovat vuokrat ja yritysyhteistyö.

Teksti: SAMULI MAXENIUS

Kuva: LAURI HANNUS

Hymytyttöpatsas Tarja Haloselle

Kasvatustieteen professori Soili Keskisen mielestä pojalle kannattaa antaa lahjaksi nukke.

Kasvatustieteen professori Soili Keskinen, mikä on lempijuomasi ja missä joit sitä viimeksi?
Lempijuomani on samppanja. Olen minä sitä tänäkin syksynä jossain juonut, mutta en nyt muista missä. Tulin juuri Helsingistä luennoimasta ja junassa tuli jano, joten myös tämä valkoviini toimii.

Mikä juoma lähin kollegasi olisi?
Professori Marjaana Soininen olisi juuri samppanja. Hän osaa nauttia elämästä ja on esteetikko.

Minkä ikäisenä nuori saa juoda ensimmäiset humalansa?
Kun on täysijärkinen. Jos humalajuominen yleensä on edes tarpeellista.

Elokuvassa Prinsessa mielisairaan päähenkilön ei anneta uskoa, että hän on prinsessa. Jos ihmisellä on harha, että hän on esimerkiksi koira, miksei hän saa käyttäytyä kuin koira, jos on silloin onnellinen?
Uskon, että ihminen menettää paljon, jos hän kuvittelee olevansa koira. Esimerkiksi työnhaku ja elämänkumppanin löytäminen voivat osoittautua hankaliksi tehtäviksi koirana.

Onko lasten kasvattaminen vaikeaa?
Kyllä, minun mielestäni se on vaikeaa. Olen ollut Turun yliopistossa töissä vuodesta 1975 alkaen, ja esimerkiksi nyt johdan yhdeksi laitokseksi yhdistyneitä Rauman ja Turun opettajankoulutuslaitoksia. Yhdistymisessä on ollut paljon hankaluuksia. Silti kolmen lapsen kasvattaminen on ollut vaikeinta mitä olen tehnyt. Se johtuu siitä, että äitiydessä asettaa itselleen hyvin korkeat tavoitteet ja potee virheistään valtavaa syyllisyyttä. Enkä minä silti koe epäonnistuneeni.

Sopivatko kaksi samaa sukupuolta olevaa henkilöä lapsen kasvattajiksi?
Sopivat. Haasteet voivat ympäröivän maailman vuoksi olla keskimääräistä kovemmat, mutta edellytykset heillä on varmasti.

Missä iässä lapselle on syytä kertoa, ettei joulupukkia ole olemassa?
Siinä vaiheessa kun lapsi itse ilmaisee epäilyksensä. Ei ole mitään haittaa, vaikka lapsi uskoisi joulupukkiin vielä 8-vuotiaana.

Onko perheen ainut lapsi aina hemmoteltu?
Siinä voi olla perää. Kiinassa on tehty tutkimuksia, joiden mukaan perheen ainokaiset ovat vähän itsekeskeisempiä kuin lapset, joilla on sisaruksia. Vaikutukset eivät kuitenkaan ole pelkästään kielteisiä. Ainokaiset ja esikoiset ovat myös verbaalisesti taitavampia ja heillä on jopa korkeampi älykkyysosamäärä, sillä vanhemmat puhuvat heille enemmän.

Olet tutkinut uran ja perheen yhteensovittamista. Minkä ikäisenä lapsen voi laittaa päivähoitoon?
Olen itse tässä huono esimerkki. Sain yliopistolta viran juuri kun esikoiseni syntyi. Hän aloitti päivähoidossa neljän kuukauden ikäisenä ja minä kävin luentojen välillä imettämässä häntä. Jos perheen taloudellinen tilanne sallii, olisi ihanteellista, että lapsi saisi olla kotona 1,5–2 vuoden ikäiseksi, eli kunnes hän osaa ilmaista itseään ja kertoa tarpeistaan. Tämä aika ei ole vielä äidin urakehityksenkään kannalta katastrofi – ainakaan jos isä pitää myös vanhempainvapaata.

Olet tutkinut lasten kasvattamista tytöiksi ja pojiksi. Kannattaisiko sukulaispojalle ostaa joululahjaksi nukke?
Joululahjaksi kannattaa ostaa jotain, mitä lapsi on itse toivonut, mutta vaikkapa tuliaisiksi pikkupojalle kannattaa ilman muuta tuoda nukke.

Kenelle suomalaiselle antaisit hymypoika- tai hymytyttöpatsaan näin itsenäisyyspäivän korvalla?
Tarja Haloselle koska hän on Suomen ensimmäinen naispresidentti. Hän on tehnyt hienon uran ja on kansainvälisestikin arvostettu. Hän on myös tuonut inhimillistä puoltaan esiin kissoineen ja vatsatanssiharrastuksineen – eikä se ole vähentänyt pätkääkään presidentti-instituution uskottavuutta.

Teksti: ANNA-ELINA MATILAINEN

Kuva: LAURI HANNUS

Esteettömämmän opiskelun puolesta

Yliopistomaailmassa erilaiset oppijat ja vammaiset jäävät helposti muiden jalkoihin.

Turun yliopiston ylioppilaskunta perusti tänä vuonna esteettömyystyöryhmän, jonka tarkoitus on lisätä opiskelijoiden vaikutusmahdollisuuksia Turun yliopiston esteettömyystyössä.
Opiskelua vaikeuttavia esteitä ovat esimerkiksi näkö- ja liikuntavammat. Kakki esteet eivät kuitenkaan ole fyysisiä. Lukivaikeuksista kärsivä opiskelija saattaa tarvita erityistä apua, eivätkä kaikki opiskelijat eivät ole samalla viivalla silloinkaan, kun tehtävänä on pitää esitelmä seminaarihuoneen edessä.

Turun yliopiston esteettömyys saa vammaisopiskelijoilta ja erilaisilta oppijoilta moitteita.
”Yliopistolla vedettävät ovet ovat hankalia. Luentosaleissa muistiinpanojen kirjoittaminen varsinkin käsin on vaikeaa, jos luennoitsija on nopea tai puhuu liian hiljaa”, sanoo kasvatustieteitä opiskeleva Jukka Väisänen.

Esteettömyystyöryhmän puheenjohtajan, TYYn hallituksen jäsenen Hannele Karilaisen mukaan fyysisiä esteitä otetaan Turun yliopistossa kuitenkin jo suhteellisen hyvin huomioon, mutta esimerkiksi kuulo-, luki- ja näkövaikeuksia ei juurikaan. Myös sosiaalinen esteettömyys on yliopistoyhteisössä suhteellisen vieras käsite.

Turun yliopiston henkilökunnalle lähetettiin marraskuussa esteettömyyttä koskeva kirje, jossa muistutettiin esteettömyyden edistämisestä opetustilanteissa. ”Luentomateriaalien toimittaminen etukäteen verkon välityksellä helpottaisi kaikkien opiskelijoiden oppimista ja edistäisi erityisesti monien erityisryhmien opetukseen osallistumista”, Karilainen muistuttaa.

Opiskelutilanteissa painotetaankin niin sanottua moniaistikanavaisuutta eli sitä, että luennoitsija esittäisi asian mahdollisen monella tavalla, ainakin puhuen ja kirjoittaen.

Turussa ollaan Suomen mittakaavassa esteettömyyden pioneereja. Missään muussa ylioppilaskunnassa ei ole esteettömyystyöryhmää saati yliopiston palkkalistoilla työskentelevää vammaisasiamiestä.

”Muualla mietitään esteettömyyttä lähinnä uusia rakennuksia tai remontteja suunniteltaessa”, Karilainen sanoo.

Valtakunnallisella tasolla keskustelua onkin pyritty herättämään Esteetön opiskelu korkea-asteen oppilaitoksissa -hankkeen eli ESOK-hankkeen kautta. Hanke järjestää Yhdessä eteenpäin -verkostoseminaarin Helsingissä 2. helmikuuta.

Esteettömyys ei kuitenkaan ole pelkästään opetustilanteiden tai -henkilökunnan haaste. Myös opiskelijatapahtumat sekä esimerkiksi tuutorointiohjelmat tarvitsisivat lisää tietoa esteettömyydestä.

”Erilaiset oppijat pitäisi saada ryhmäytymään osaksi yhteisöä heti opiskelun alussa. Monesti syrjäytymiset sekä sosiaalinen ulkopuolisuus johtuvat pelkästään siitä, ettei kanssaopiskelijoilla tai tuutoreilla ole asioista tarpeeksi tietoa. He eivät tiedä, miten erilaisuutta pitäisi käsitellä”, Karilainen sanoo.

Yliopistomaailmassa voikin kohdata konkreettisten haasteiden lisäksi myös tahattomia, syrjiviä ennakkokäsityksiä.

”Vammaisia kohtaan on paljon ennakkoluuloja. Erittäin yleistä on, että vammaista pidetään tyhmänä ja muita kyvyttömämpänä, mikä ei tosiaankaan pidä paikkaansa”, Väisänen sanoo.
Yksi esteettömyystyöryhmän tärkeimmistä tavoitteista on asenneilmapiirin muuttaminen ja esteettömyystyön vakiinnuttaminen sekä yliopistoyhteisössä että valtakunnallisesti.

Erilaisen oppijan on monesti hyvin vaikeaa työllistyä tai saada edes harjoittelupaikkaa.
”Vammaisen opiskelijan on hankalaa saada töitä tai edes harjoittelupaikkaa verrattuna valtaväestöön. Aikaisemmassa koulutuksessani sain vasta 21. paikan, josta kysyin palkatonta harjoittelupaikkaa”, merkonomiksi ennen yliopisto-opiskeluja opiskellut Väisänen sanoo.

Teksti: VENLA PÖYLIÖ

Kuva: LAURI HANNUS

Haku TYYn esteettömyys-
työryhmään ensi vuodeksi
käynnissä. Lisätietoja
www.tyy.fi, tyy-tasa-arvo@utu.fi

Häpeämätön ministeri

”Isällä on aina ollut pokkaa. En usko hänen tuntevan häpeää missään muodossa, niin kuin ei tunne hänen poikansakaan.”
Ylläoleva sitaatti on peräisin joulukuun 2010 Helsingin Sanomien Kuukausiliitteestä, jossa ulkoministeri Alexander Stubb ja hänen isänsä Göran Stubb puhuvat suhteestaan. Epäilemättä äidinkieleltään ruotsinkielinen Stubb samaistaa häpeän ja pelon. Rohkea ihminen on häpeämätön, ei piittaa muiden mielipiteistä vaan pyrkii omaan päämääräänsä keinoja kaihtamatta. Häpeäminen on luusereiden hommaa.

Stubbin väite kuulosta hurjalta. Häpeänhän pitäisi olla se joka tekee meistä ihmisiä. Häpeä saa meidät pohtimaan tekojemme seurauksia ennalta, ottamaan toiset huomioon ja miettimään miten muut näkevät meidät.

Häpeää kokematon ihminen kuulostaa sosiopaatilta, tyypiltä, joka ei ymmärrä sosiaalista koodistoa tai tekojensa vaikutusta muihin. Ja tuskin hovikelpoinen sliipattu ulkoministerimme on sellainen, joka edes polttareissaan maalaisi takapuolensa punaiseksi ja yrittäisi piereskellä porilaistenmarssin. Jotain huolimattomasti heitetty lausahdus silti kertoo.

“Häpeä on kadonnut”, sanoi kulttuuriantropologian emeritusprofessori Matti Sarmela vuosi sitten Helsingin Sanomissa. ”Nykyään ei ole enää mitään, minkä edessä hävetä, sillä yhteisöä ei enää ole”, hän selvensi. Vanha häpeän tunne oli sidoksissa asemaan kyläyhteisössä. Kun joku mokasi, koko kylä sai hävetä.

Kysyin siskoltani määritelmää ihmisestä, joka ei tunne häpeää. Nilsiän öljysheikki, hän vastasi hetkeäkään epäröimättä. Kahdeksankymmentäluvulta vuoteen 2008 asui Nilsiässä, Pohjois-Savossa, mistä äitini on kotoisin, mies, joka kutsui itseään Nilsiän öljysheikiksi. Tauno Kuosmanen väitti jalostavansa keittiönsä nurkassa öljyä, pukeutui pilailupuodista ostettuun sheikkiasuun ja etsi filippiiniläistä toista vaimoa työvoimaksi. Kaksinnaimiseen oli saatu lupa oikeusministeriltä.

Ministeri ymmärsi kuulemma hyvin miehen ongelmaa. ”Sillä pitäähän sheikillä useampi muija olla.” Julkisuuteen sheikki ponkaisi Karpolla on asiaa -ohjelmassa vuonna 1986. Yli kaksikymmentätuhatta ihmistä jonotti kuuntelemaan kylähullun esiintymisiä. Suosio hiipui vasta kun sheikki alkoi myydä öljyään pikkupulloissa lääkkeeksi mm. AIDSiin, syöpään, truumaan, sydämen tukkeutumiseen ja vapinaan. Sisko muisti miehen hyvin kylältä. Lapsilla oli tapana seurata häntä. Turistejakin hän veti, vaikka nilsiäläiset tosin muistivat terottaa ettei mies ollut kyliltä vaan Vesijärveltä.

Tosi-TV:n aikana Tauno Kuosmasta ei pidettäisi hulluna vaan miehenä, jolla on vahva myyvä brandi. Hänelle pedattaisiin oma ohjelma-aika ja nettikauppa. Hävetä saisivat ne, jotka eivät koskaan pääse televisioon. Ne, jotka ovat liian tylsiä, rumia tai köyhiä. Menestyjät puolestaan. Heillä ei ole aikaa pysähtyä häpeämään.

LEENA PARKKINEN
kirjoittaja on kirjailija, joka uskoo Mikko Rimmisen
opetukseen: ”Kirjoittamista ajaa eteenpäin häpeä.”

Yliopistonmäelle uusi kirjakauppa

Yliopistonmäelle Luonnontieteidentalo 1:een avataan ensi vuoden alussa opiskelijoiden pyörittämä kirjakauppa. Kaupan perustaa KY-Dealing Oy, joka on Turun kauppatieteen ylioppilaiden TuKY ry:n omistama yritys. Uuden kirjakaupan nimeksi tulee Yliopistonmäen kirjakauppa.

KY-Dealingilla on ennestään kirjoja myyvä liike kauppakorkeakoulun tiloissa. ”Tahdoimme lisäksi tarjota mahdollisuuden kaikille yliopiston opiskelijoille edulliseen palveluun”, yrityksen markkinointipäällikkö Maisa Mattila kertoo.

Kirjakaupan on tarkoitus tarjota opiskelijoille tentti- ja kurssikirjoja sekä virvokkeita. ”Tiedekuntien kanssa on käynnistetty neuvottelut printattujen kurssimateriaalien myynnistä kirjakaupassa”, Mattila kertoo.

Myös TYYn alayhdistyksille on tarjottu mahdollisuutta tuoda kirjakauppaan myyntiin omia tuotteitaan, kuten haalarimerkkejä ja julkaisuja.

Tilat järjestyivät yliopistolta Mattilan mukaan helposti. Uudelle kirjakaupalle kampuksella on tilausta sen jälkeen, kun yliopisto lakkautti oman kirjakauppansa viime kesänä.

SAMULI MAXENIUS

TYY liittyi SETAan

TYYn edustajisto teki marraskuun kokouksessaan päätöksen liittyä Seksuaalinen tasavertaisuus ry:n kannatusjäseneksi. Kasvatustieteen opiskelijoiden edustajistoryhmä Eduxin tekemä esitys meni edustajistossa läpi yksimielisesti.

Kannatusjäseneksi liittymällä ylioppilaskunta osoittaa tukensa SETAn tekemälle yhdenvertaisuustyölle. Tänä vuonna kannatusjäsenen jäsenmaksu yhdistyksessä on 250 euroa.

Myös Åbo Akademin Studentkår teki päätöksen liittyä SETAn kannatusjäseneksi samalla viikolla TYYn kanssa. Turkulaisten ylioppilaskuntien lisäksi Helsingin yliopiston ylioppilaskunta on SETAn kannatusjäsen.

SAMULI MAXENIUS

Joka neljättä opiskelijaa kiusattu

Turun yliopiston ylioppilaskunta ilmaisi yhdessä kolmen muun ylioppilaskunnan kanssa huolensa korkeakoulukiusaamisesta.

TYYn hallituksen sosiaalipoliittisen vastaavan Hannele Karilaisen mukaan uusien tutkimusten mukaan jopa joka neljäs opiskelija on korkeakouluopintojensa aikana kokenut vähintään satunnaista kiusaamista. Kiusaaminen usein myös seuraa kiusattua koulusta toiseen ja kiusattuja on usein kiusattu jo peruskoulussa tai lukiossa.

Kiusaamiseen puuttumista korkeakouluissa pitää TYYn mielestä parantaa. ”Korkeakouluissa ollaan siitä erikoisessa tilanteessa, ettei täällä ole välineitä puuttua kiusaamiseen samalla tavalla kuin peruskouluissa ja työelämän puolella”, Karilainen sanoo.

Ylioppilaskunnassa aiotaan kiinnittää ensi vuonna erityistä huomiota kiusaamiseen. Karilaisen mukaan tarkoituksena on saada alayhdistykset mukaan ehkäisemään kiusaamista sekä nostaa kiusaaminen edunvalvontavaliokunnan yhdeksi ensivuoden teemoista.

Asia on noteerattu myös yliopiston puolella. “Yliopiston opintohallinnon kanssa on sovittu, että ensi vuonna kartoitetaan kiusaamista Turun yliopistossa ja ryhdytään suunnittelemaan keinoja sen hoitamiseksi”, Karilainen toteaa.

TYYn lisäksi kannanotossa olivat mukana Helsingin, Tampereen ja Jyväskylän yliopistojen ylioppilaskunnat.

SAMULI MAXENIUS

Seuraava sivu »