TYYn hallituksen johtoon nousi teekkari

Ulkopuolelle jääneet ryhmät ovat jo ehtineet kritisoida kokoonpanoa ”poliitikkohallitukseksi”.

Viime viikon keskiviikkona pidetyssä edustajiston kokouksessa valittiin TYYlle hallitus vuodeksi 2012. Hallituksen puheenjohtajaksi valittiin 27-vuotias tekniikan ylioppilas Jukka Koivisto.

Puoluepoliittisesti sitoutumatonta Koivistoa esitti hallituksen johtoon luonnontieteilijöiden edustajistoryhmä Hybridiaani. Koiviston vastaehdokkaana oli kauppatieteilijöiden ryhmän Juho Harmaa, joka hävisi äänestyksen äänin 23–18.

Hallituksen jäseniksi valittiin Vihreän listan Heikki Isotalo, Kokoomuksen Sami Siipola, Vihreän vasemmiston Salla Mistola, Demariopiskelijoiden Juuso Suutari sekä yhteiskuntatieteilijöiden edustajistoryhmän Soihdunkantajien Juha Laurila ja Lauri Mikkulainen.

Lue lisää

Erään ystävyyden muotokuva

Hiljaisuus on sotaelokuva, joka ei käsittelee suoraan sotaa.

Suomi oli ainoa maa, joka toi toisen maailmansodan aikana kaatuneet sotilaat kotiin. Aiheesta olisi voinut saada aikaiseksi puisevan isänmaallisen draaman. Käsikirjoittaja Esko Salervo ja ohjaaja Sakari Kirjavainen eivät onneksi ole sortuneet tähän. Hiljaisuus on ystävyyden teemoja monisäikeisesti pohtiva elokuva, joka voisi periaatteessa sijoittua mihin tahansa.

Lue lisää

Filmitähti sekoilee kuvauksissa

Apulaisohjaajan muistiinpanoihin perustuva elokuva Marilyn Monroesta jää ontoksi.

Legendaarinen brittinäyttelijä Sir Laurence Olivier halusi tehdä elokuvan Marilyn Monroen kanssa. Aiheeksi valikoitui Terence Rattiganin näytelmä Prinssi ja revyytyttö. Monroen vierailu Brittein saarilla oli kaikkea muuta kuin ongelmaton. Tähden mukanaan tuoma henkilöohjaaja aiheutti harmia, samaten Monroen runsas päihteidenkäyttö. Vuorosanat unohtuivat, eivätkä kohtaukset valmistuneet ajallaan. Tapahtumat kirjasi päiväkirjoihinsa elokuvan kolmantena apulaisohjaajana toiminut Colin Clark.

Lue lisää

Pintakiiltävää novellipettua

“Toivoin että minunkin maailmani olisi ollut pelkästä tahdonvoimasta kiinni. Toivoin että se olisi jämerä laatikko, jonka pohjalla olisivat isienisien kirveenjäljet ja homma olisi jämpti.”

Janica Brander vääntelee esikoisteoksessaan tiheiden tunnelmien ruosteista peukaloruuvia sukkelasti eri asentoihin. Lihakuun novelleissa ihmissuhteiden jännitteet kiristyvät ja paikoin purkautuvatkin pääosin tummasävyisten tarinanrankojen kehyksissä.

Brander tuntuu omaksuneen erinomaisesti suomalaiskansallisen kerrontatradition olennaisimmat niksit. Teoksen kieli on lievästä novellikohtaisesta tyylittelystään huolimatta äärimmäisen ekonomista, lause lyhyttä ja tarinat pysyvät tiiviinä.

Kaunokirjalliseen pettuleipään tottuneelle lukijakunnalle olisi tietysti riskaabelia tarjoilla juhlavampaa sahramipullaa, saati sitten molekyyligastronomisia kokeiluja. Branderin esikoinen on kuitenkin hiottu ilmaisultaan aivan erityisen sileäksi, särmättömäksi ja sujuvaksi. Tylsäksi, sanoisi kyynisempi.

Pelkistetty kieli tekee toisaalta tilaa tekstin voimakkaille tunnelmaefekteille. Kokenutkin lukija saa varautua vatsanväänteisiin, siksi kylmää teoksen vuoristoratakyyti on tylyssä lohduttomuudessaan. Henkilöhahmojen kohtalot tihkuvat vääryyttä, onnellisempia keikauksia on harvakseltaan.

Lihakuu on etenkin esikoisnovellistiikaksi ilahduttavan eheä paketti. Tarinoita nivoo yhteen ajatus maailmanmenon hallitsemattomuudesta: elämä on asennekysymys, sopeutumista siihen, ettei olosuhteisiin voi aina vaikuttaa.

Tekstien temaattista likeisyyttä alleviivataan onnistuneesti lajityypin traditioihin kuuluvan sisällysluettelon puuttumisella. Fokukseen kohoaa irrallisten novellien sijaan teoskokonaisuus.
Linjakkaasta yhtenäisyydestään huolimatta tarinatarjonta jää laadultaan epätasaiseksi. Teoksen avaava niminovelli esimerkiksi puhkuu lapsivinkkeliin sommiteltuna epätoivon kuvauksena tahmeaa sentimentaalisuutta. Marssijärjestyksessä toisena seuraava Sielumies taas edustaa tekstien parhaimmistoa sadunomaisen, miltei myyttisiin mittasuhteisiin kohoavan kerrontansa ansiosta.

Novelli Penkit toimii mitenkuten konstailemattoman suorapuheisena tunnejargonina, mutta sopisi sittenkin paremmin Valittujen Palojen romaanilyhennelmäksi tai jaksoksi Inhimillistä tekijää. Teoksen päättävä Aaprahamin taakka taas on järkyttävyydessään onnistuneimpia suomalaisia uuteloita nais-, saati sitten miesmuistiin.

Lihakuussa jää häiritsemään tekstin hajuton pintakiilto ja tarinoiden aukiselittämisen pakko. Synkissä novelleissa kun tuntuisi olevan kosolti ainesta myös aukkoisempaan – ja siten ainakin tämän lukijan vinkkelistä herkullisempaan – lähestymistapaan.

MIIKKA LAIHINEN

Janica Brander:
Lihakuu
Otava 2011

Vaihtoehtoinen joululevy

Brittiläisen taidepopin voimanainen Kate Bush on ennättänyt pitkän uransa kymmenenteen studioalbumiin. Artistin uusin julkaisu kantaa sisältöään erinomaisesti kuvaavaa nimeä, 50 Words for Snow.

Lue lisää

Katoava malja

MUISTAN lukeneeni joskus kuninkaasta, joka murskasi jokaisen maljansa juotuaan siitä kerran. Tarina tuli mieleeni, kun join pahvimukista kahvia IC-junan taittopöydän ääressä. Käytön jälkeen heitin kupin pois nopeammin kuin päivän lehden. Silti pahvikahvin juominen säteili aamuun outoa ruhtinaallisuutta. Miksi?
Lue lisää

Luonnontieteiden talo II remonttiin ensi vuonna

Peruskorjauksessa parannetaan rakennuksen energiatehokkuutta ja muutetaan tilaratkaisuja.

Luonnontieteiden talo II:ssa työskentelevä henkilökunta ja toiminnot muutetaan kesällä 2012 väliaikaisiin tiloihin.
Kuntoarvion pohjalta rakennuksen remontissa korjataan rakennuksen ulkovaippa, eristeet, pinnat, talotekniikka ja valaistus.

Lue lisää

TYY luopui kehitysyhteistyölinjauksestaan

Ylioppilaskunnan budjetista ei enää tulevaisuudessa ohjata 0,7 prosenttia kehitysyhteistyöhön.

Ylioppilaskunnan edustajisto päätti marraskuun kokouksessaan, että linjapaperista poistetaan kirjaus, jonka mukaan ”TYY ohjaa 0,7 prosenttia toimintataloutensa budjetista kehitysyhteistyöhön”.

Lue lisää

Elävää sekasotkua

KUN äitini vietti 1950-luvun lopulla lapsuuttaan Jyväskylässä, hänen kotitalonsa jokaiselle ikkunalle piti sytyttää itsenäisyyspäivänä kaksi kynttilää. Talonmies antoi kynttilöiden sijainnista sentintarkat ohjeet. Mikäli asukkaat eivät olleet juhlapäivänä kotona, talkkari tuli omilla avaimillaan sisään sytyttämään juhlavalaistuksen.
Nyky-Suomessa ajatus tuntuu mahdottomalta. Kynttilät koristivat Turussa tiistai-iltana joitakin ikkunoita. Kukaan kuitenkaan tuskin kehtaisi vaatia asukkaita päästämään talonmiehen tyhjään asuntoonsa kynttilöitä sytyttelemään.
Suomi, jossa palaa itsenäisyyspäivänä kaksi kynttilää joka kodin ikkunalla, on kuitenkin se Suomi, jota moni tänään muistelee kaiholla.

Lue lisää

Joukossa tyhmyys tiivistyy

IHMISELLÄ on sisäänrakennettu tarve olla osa ryhmää.
Jopa niin kutsutut oman tiensä kulkijat muodostavat klikkejä, vaikka eivät sitä haluaisi itselleen saatikka muille myöntää. Pahimpia heistä ovat musiikkielitistit.
Musiikkielitistejä yhdistää ”hyvä” musiikkimaku. Hyvä maku on heistä tavallisesti yhtä kuin sopivassa suhteessa shufflattuna vaihtoehtomusiikin pioneereja ja ensi elokussa Flow-festivaaleilla esiintyviä tulokkaita.
Alansa asiantuntijoina esiintyvät musiikkielitistit ovat laumaeläimiä, jotka luottavat usein hämmästyttävän vähän omaan arvostelukykyynsä. Mediat ovat elitistin onneksi pullollaan laumanjohtajia, tuttavallisemmin kriitikoita, jotka päättävät elitistin puolesta mitä milloinkin kuunnella ja mistä keskustella.
Mutta ei ole elitistinkään elämä aina helppoa.

Lue lisää

Seuraava sivu »