Yliopiston verkkosivut uudistuvat

Sähköinen työpöytä aukeaa opiskelijalle yliopiston tunnuksilla maaliskuussa.

Turun yliopiston uudistunut intranet-sivusto aukeaa käyttäjille maaliskuussa.

Uusille sivuille kirjautuvan henkilön ”sähköisellä työpöydällä” näkyy informaatiota, uutisia ja työkaluja sen mukaan, onko hän opiskelija vai henkilökunnan edustaja ja mikä on hänen tiedekuntansa.

Aluksi suurimman hyödyn uudesta intrasta saavat pilottitiedekuntien opiskelijat, joita koskevaa tietoa parhaillaan syötetään julkaisujärjestelmään.

Pilottiyksiköitä ovat kauppakorkeakoulu, oikeustieteellinen tiedekunta, yliopistopalvelut ja viestintäyksikkö.

”Pilotit ovat tehneet sähköisen työpöydän pohjatyön ja miettineet, miten tietoa tulisi intraan järjestää”, Turun yliopiston viestintäyksikön toimituspäällikkö Anne Paasi sanoo.

Muut tiedekunnat siirtyvät uuteen intraan kuluvan vuoden aikana. Pilottien jälkeen sisältöjensä läpikäynnin aloittavat kasvatustieteiden ja lääketieteellinen tiedekunta, ja syksyn aikana myös humanistinen ja yhteiskuntatieteellinen tiedekunta alkavat siirtää sisältöä uuteen järjestelmään.

Viimeisenä vuoden 2013 alussa mukaan tulee matemaattis-luonnontieteellinen tiedekunta.

”Ajatuksena on, että kaikkea ei saa kertarytinällä vaan ajan kanssa. Nyt luomme perustyökalut, mutta kehitystyö jatkuu pitkään”, Paasi lisää.

Myös verkkosivujen uudistus on tarkoitus aloittaa kuluvan kevätlukukauden aikana.

Intraan
hakukone

Uusi intra korvaa täysin tällä hetkellä toiminnassa olevan eWertin.

Uusi järjestelmä sisältää erilaisia henkilökohtaisia työkaluja ja tietopalveluja. Kenties suurin parannus aiempaan on intran sisäinen hakukone, joka nykyisestä eWertistä on puuttunut. Toinen merkittävä uudistus on kertakirjautuminen.

Opiskelijan etusivu sisältää yliopistoelämää ilmiöiden tasolla tarkastelevan Kampuselämää-palstan, Yliopistouutiset-palstan sekä uutisvirtapalstan, johon käyttäjä voi tilata itseään kiinnostavia uutisia.

Lisäksi opiskelijan näkymään nostetaan erityisesti opiskelijan oman tiedekunnan ja opiskelijapalveluiden tuottamia uutissisältöjä.

Etusivulla näkyvillä ovat myös opiskelijan omat työkalut, joihin voi valita esimerkiksi NettiOpsun ja Moodlen. Halutessaan opiskelija voi ylläpitää työpöydällään linkkilistaa, johon voi lisätä esimerkiksi linkin Facebookiin.

Paasin mukaan keskeinen muutos on aiempaa selkeämpi kohderyhmäajattelu. Tällä hetkellä opiskelijoita koskevaa tietoa on tarjolla hajanaisesti verkkosivuilla, ja se saattaa koskea niin potentiaalisia opiskelijoita kuin jo yliopistossa kirjoilla olevia.

Jatkossa intran materiaalia ei enää syötetä verkkosivuille, jotka suunnataan ensisijaisesti ulkoisille ryhmille. Tarkoitus on panostaa myös kansainväliseen viestintään.

”Nykyinen intra on tiedotuskanava, joka ei palvele opiskelijoita parhaalla mahdollisella tavalla. Opiskelijat eivät välttämättä edes tiedä, mikä eWert on. Uudessa intrassa tiedekunnilla on omat alueensa, jolloin opiskelijoille pystytään tarjoamaan sitä tietoa, joka koskee heitä”, hän summaa.

Sekä eWert että yliopiston verkkosivut pysyvät uusien sivustojen rinnalla toiminnassa niin kauan kunnes uusi sähköinen työpöytä on kokonaisuudessaan käyttövalmiina.

Stalkkaa
opettajasi

Paasin mukaan uuden julkaisujärjestelmän hankinnassa haluttiin kiinnittää huomiota vuorovaikutusta lisäävään toiminnallisuuteen. Palvelualustaksi valikoitui Microsoftin SharePoint 2010.

Alusta toimii pienen yhteisöpalvelun tavoin. Järjestelmässä käyttäjästä luodaan käyttäjätunnuksilla tunnistettava profiili, jonka kautta käyttäjä toimii ja vaikuttaa yhteisössä. Opiskelija voi esimerkiksi tutustua opettajaansa vierailemalla tämän profiilissa ja perehtymällä tämän tutkimushistoriaan.

Järjestelmä sisältää myös niin sanottuja työryhmätiloja, joita esimerkiksi ainejärjestöjen hallitukset voivat tulevaisuudessa mahdollisesti hyödyntää. Sähköisten tilojen tarkoituksena on korvata yliopiston verkkolevyä ja sähköpostiliikennettä.

”Vuorovaikutus tarkoittaa myös sitä, että jatkossa käyttäjän on mahdollista kommentoida uutisjuttuja. Tulevaisuuden visiona on myös kehittää yhteisön sisäistä pikaviestijärjestelmää”, Paasi sanoo.

Samankaltainen sähköisen järjestelmän uudistaminen on käynnissä myös monissa muissa Suomen yliopistoissa. Turun yliopistosta on käyty tutustumassa Helsingin yliopiston hankkeeseen, ja turkulaiset ovat vastaavasti jakaneet kokemuksiaan Oulun ja Itä-Suomen yliopistoille.

Viestintäyksikkö järjestää parhaillaan piloteilleen käyttöjärjestelmäkoulutuksia, joiden aikana on tarkoitus kouluttaa 135 yliopiston työntekijää.

”Tämä vaikuttaa hyvältä. Käytettävyys on parantunut paljon eWertiin nähden. Visuaalinen ilme on selkeä ja aiempaa paremman näköinen”, arvioi koulutukseen osallistunut Turun yliopiston työelämäpalveluiden projektipäällikkö Sanna Putila.

Paasin mukaan pilottiyksiköiden työntekijät ovat suhtautuneet uudistukseen myönteisesti. Kysymyksiä ovat kuitenkin herättäneet resurssit, kun esimerkiksi oppiaineissa sähköisen työpöydän suunnittelutyötä on tehty muiden töiden ohella.

”Sähköinen työpöytä tarjoaa monenlaisia välineitä kommunikointiin, mutta on hyvä muistaa, että onnistunut viestintä edellyttää edelleen ihmisten aktiivista osallistumista”, Paasi painottaa.

Teksti: LAURA MYLLYMÄKI

Kuva: LAURI HANNUS

Sopivan asiallisesti

Tylkkärin tyyliä tarkastelevassa juttusarjassa kysytään, minkälaisissa vaatteissa yliopistolla uurastetaan. Kevään ensimmäisessä osassa pukimiaan esittelevät TYYn toimiston sihteerit.

Anna Kahra, TYYn kansainvälisten asioitten sihteeri:
”Aamulla tuli hieman kiire lähtö töihin. Tänään minulla on päälläni villatunika, legginsit, tuubihuivi ja siistit kävelykorkokengät. Työvaatteiden pitää olla mukavat mutta myös sopivan asialliset. Käytän aina korvakoruja ja rannekorua. Kuvailisin tyyliäni yksinkertaisen tyylikkääksi. Aamuisin käytän korkeintaan puoli tuntia laittautumiseen. Käytän paljon tummia värejä syksyllä ja talvella, ja kesällä taas pukeudun värikkäisiin ja valkoisiin vaatteisiin.”

Jukka Vornanen, TYYn koulutuspoliittinen sihteeri:
”Tänään minulla on päällä Adidaksen tennarit, mustat sammarit, huppari ja kirpparilta ostettu pikkutakki. Kädessä minulla on wixarica-rannekoru, jonka työkaverini Anna toi minulle Meksikosta. Tyylini on rento mutta asiallinen. Käyn aina silloin tällöin kirppareilla. Työvaatetukseni ei eroa paljon vapaa-ajan vaatetuksestani. Kaikkein rennoimmat vaatteet karsiutuvat kuitenkin pois töihin mennessä. Viime aikoina olen harrastanut paljon harmaata ja mustaa. Aamuisin käytän noin kymmenen minuuttia pukeutumiseen.”

Tuulikki Grönholm, TYYn taloussihteeri:
”Ei minulla ole mitään tyyliä. Tänään minulla on päälläni farkut, huppari ja Crocsit. Crocseja käytän aina töissä. Minulla on niin kuuma työhuone, etten voi käyttää talvikenkiä sisällä. Samalla perusteella valitsen työvaatteeni. Niiden täytyy olla niin kevyet, että minulle ei tule kuuma. Se tuo kuitenkin haastetta, sillä töihin tullessa ulkona on näin talvisin todella kylmä. Vihaan pakkasta ja kylmyyttä. En suosi tietoisesti mitään värejä. Joku voisi sanoa, että minulla on paljon punaista vaatekaapissa.”

Teksti: LAURA MYLLYMÄKI

Kuvat: LAURI HANNUS

Arkkihumanisti

Filosofian opettaja Tuomas Tolosen elämänohje on olla vuorovaikutuksessa todellisuuden kanssa. Turhinta hänestä on istua pohtimassa ”miltä minusta nyt tuntuu”.

Tuomas Tolosen kotiin astuessa ei voi olla huomaamatta kirjoja. Hyllyt peittävät lähes koko seinäpinnan ja nousevat portaiden mukana ylös makuhuoneeseen. Siellä on kaikkein pyhin, filosofia. Kirjat ovat Toloselle harrastus ja työ, erottamaton osa elämää.

Turun yliopistossa tuntiopettajana toimiva Tolonen on opettanut uransa aikana omien sanojensa mukaan ”pöyristyttäviä määriä” kursseja filosofiasta, estetiikasta, taide- ja kulttuurihistoriasta sekä kirjallisuudesta – kaikesta mikä käsittelee humanististen tieteiden avainkysymyksiä. Hänen estetiikan kurssinsa on jo klassikko. Sen hän piti ensimmäisen kerran jo vuonna -79.

Lukion filosofian ja uskonnon opettajan työstä Tolonen on jäänyt eläkkeelle, mutta opettamista hän ei ole lopettanut. Yliopiston lisäksi hän opettaa edelleen Taideakatemialla.

”Minun identiteettini on sataprosenttisesti filosofian opettaja. Sieluani voi raapia alitajuntaan asti, mutta muuta ei tule löytymään.”

Tolonen puhuu paljon ja värikkäästi. Vakava äänensävy purkautuu velmuilevaan hymyyn tuon tuosta. Häntä kuunnellessa ei voi olla huomaamatta, kuinka omistautunut hän on opettamilleen asioille. Hän sanoo olevansa ”hirmu onnellinen” siitä, että työ ja harrastus ovat aina olleet sama.

”Kaiken filosofian, runouden ja taiteen tarvitsen oman elämän ymmärtämiseen ja ylläpitämiseen.”

Epämuodikkaasti
fenomenologi

Tolonen valmistui ”joskus seitsemänkymmentäluvulla” filosofian laitokselta ja päätyi sinne assistentiksi. Tutkijanura ei kuitenkaan jatkunut pitkään, sillä analyyttinen filosofia valtasi Suomen yliopistot, ja fenomenologit Tolonen mukaan lukien tippuivat viroilta.

”Se oli likaista peliä”, Tolonen sanoo, mutta hymy suupielessä ei kieli katkeruudesta.

”Ihan vahingossa laitoksen johtoon tuli väärä mies.”

Fenomenologiaan keskittynyttä filosofian laitosta ei Suomesta löydy. Tolosen mielestä se on sääli, sillä siksi maassamme kulttuurikeskustelu kulkee toisella polulla kuin Keski-Euroopassa. Monet aikamme tunnetuimmista ajattelijoista – kuten Michel Foucault ja Jacques Derrida – pohjaavat fenomenologeihin, Martin Heideggeriin ja Edmund Husserliin. Fenomenologia eroaa analyyttisestä filosofiasta siten, että se ei erota kieltä ja tajuntaa toisistaan ja on siten kiinnostunut kokemuksesta itsestään.

”Oikea filosofia on jännittävää puuhaa, se tempaa mukaansa. Mutta sitä filosofiaa ei harrasteta Suomen yliopistoissa. Suomesta on tullut suoraan sanoen filosofinen takapajula.”

Todellinen opettaja opettaa kuitenkin myös vapaa-ajallaan. Tolosen keittiönpöydän ääressä on tilaa niille, joita fenomenologian kysymykset kiinnostavat.

”Minun luona käy suurempi trafiikki kuin monella laitoksella.”

Veljeskatraassa kasvanut Tolonen ymmärsi jo pienenä porukassa oppimisen merkityksen.

”Koulunkäynnissä olin virtuoosi. Mutta se johtui ainoastaan siitä, että me veljien kanssa muodostettiin porukka, jossa vanhempi opetti nuorempaa. Meillä oli hirmuisen hyvä motivaatio.”

Yliopistossa opiskelu sen sijaan ei ole Tolosen muistoissa kulta-aikaa. Hän kertoo olleensa vähän eksyksissä opinnoissaan ja vaihteli pitkään kirjallisuuden ja filosofian välillä. Hän sanoo ymmärtävänsä opiskelijoita hyvin, koska kamppaili itse samojen ongelmien kanssa.

”Kukaan ei jaksa opiskella, jos ei ole motivaatiota. Motivaatio syntyy siitä, kun tajuaa, mistä asiasta opiskelussa on kyse. Mutta miten opiskeluiden alussa voi tajuta sen asian, mikä pitäisi oppia?”

Tolonen suosittelee opiskeluporukoiden muodostamista kaikille, sillä keskustellessa oppii paremmin kuin yksinään.

Luennoitsijana
herätyssaarnaaja

Tolosen opettajamaisuus näkyy luennoilla siinä, ettei hän tyydy ainoastaan etäisesti luennoimaan, vaan ottaa yleisönsä huomioon. Yli neljäkymmentä vuotta opetettuaan hän tietää miten puhua niin, etteivät kuulijat nukahda.

”Luennoidessa olen kuin herätyssaarnaaja: mitä suurempi innostus yleisössä näkyy, sitä suuremman innostuksen se minulle antaa, ja panokset kovenevat.”

Vuosikymmenten kokemus ei ole tehnyt opetuksesta automaatiota. Hän sanoo, että joka ikinen kerta asiat on mietittävä alusta loppuun paikan päällä.

”Aina kun luennoin Platonista, kysyn itseltäni, mistä siinä Platonissa on oikein kyse. Tällä tavalla löytää outoja ja uusia juttuja tutusta asiasta.”

Hän kertoo myös vaihtelevansa puhetyyliä.

”Välillä puhun yleiskieltä ja välillä pudottelen filosofiaa kuin riittitekstiä. Sitä on vaikea ymmärtää, joten sen jälkeen pitää demonstroida.”

Augustinuksen kieliteoria avautuu kertomuksella siitä, kuinka Tolosen veljekset opettivat koiraa puhumaan. Vapaan tahdon käsite puolestaan selkenee tarinalla isoäidistä, joka tahtoi saada rippikoulupastorin omakseen.

”Olen muuttanut filosofian opettamisen lähes yksityiselämän juoruiksi”, hän nauraa.

Tolonen korostaa, että tarvitsemme taidetta ja filosofiaa oman elämämme käsittämiseen. Hän ei halua, että opiskelijalle jää käsitys, että on olemassa kahtiajako korkeakulttuurin ja yksityiselämän kokemusten välillä. Ihmisen pitäisi syventyä omiin kokemuksiin ja antaa niille oikeutta.
Myös taiteen ymmärtämisessä avainsanana on kommunikaatio.

”Nykytaidetta katsotaan sen suhteen, onko se hyvännäköinen objekti. Se luo esteettistä distanssia, eikä teos pääse vaikuttamaan suoraan sydämeen. Taidekin on kommunikaatiolaji. Kuvia on katsottava kuin toista subjektia.”

Hän sanoo taideinstituution olevan nykyään vain rahanvaihtojärjestelmä. Kaupankäynti rapauttaa koko systeemiä.

”Toisin sanoen elämme huumausainekulttuurissa. Uskonto tuottaa uskonnollisia elämyksiä, taide taide-elämyksiä ja benjihyppy jotain mukavaa. Taide ei perimmäisessä merkityksessä ole tekemisissä elämysten kanssa. Nykytaide yrittää keinotekoisesti stimuloida tunteita. Jos lähtee seuraamaan tuntemuksia, menettää kosketuksen todellisuuteen.”

Tolosen mielestä ihmisen pitäisi suuntautua ulospäin eikä miettiä vain itseään.
Samasta syystä hän on pysytellyt etäällä tietokonemaailmasta. Hänestä sosiaalisuuden harjoittaminen tietokoneen kautta on kumma juttu.

”Sosiaalisuus on todellista läsnäoloa. En ymmärrä, miten läsnäoloa voidaan harjoittaa tietokoneen kautta.”

Hän myöntää kaipaavansa lapsuuden kimpassa olemista.

”Osaan vanhanaikaisen olemisen tavan. Osaan lukea tekstiä kirjasta, mutta tietokoneelta lukeminen on vierasta. Netistä saa tekstin nopeasti käsiin, mutta pitää se silti lukea ja ymmärtää.”

Filosofia
= ilo

Tolonen kertoo, että hän kykenee edelleen uppoutumaan romaaniin samalla intensiivisyydellä kuin pikkupoikana. Sama pätee myös filosofiaan.

”Mitä syvemmälle olen päässyt filosofian maailmassa, sitä hauskempaa elämä on ollut. Olen vakavissani miettinyt, miten saisin todistettua, että filosofia on yhtä kuin ilo.”

”Lukeminen tuntuu ruumissa, se on kuin aivot tanssisivat. Sen kautta maailma valkenee mukavasti”, Tolonen sanoo ja vakavoituu.

”Pidän filosofiaa äärimmäisen tärkeänä. Mitä vähemmän filosofiaa harrastetaan, sitä pahempi se on yhteiskunnalle.”

Menneiden aikojen tekstien lukemisen tarkoituksena ei ole kuitenkaan vanhojen asioiden pyörittely vaan yhteys toisenlaiseen ajatteluun. Tolonen sanoo filosofian olevan tärkeää, koska se luo yhteistä merkitystilaa. Esimerkiksi monet keskeiset käsitteet kuten vapaus ja demokratia ovat 1700-luvun perintöä. Filosofian tarkoitus on kritisoida ja tuottaa uudelleen merkitystilaa elävänä.
Kommunikaation tärkeys näkyy myös filosofian luonteessa. Tolonen sanoo lukemalla keskustelevansa muiden filosofien kanssa. Ajattelukin on pohjimmiltaan keskustelua itsensä kanssa.

”Filosofian avulla mietin, mikä on todellisuus. Sellainen todellisuus, joka on tärkeä minun omalta kannaltani.”

Tolosen elämään kuuluu toki muutakin kuin filosofia. Lastenlapset toistuvat usein puheessa, ja heidän kanssaan isoisä-Tolonen viihtyy erinomaisesti. Ruumiillinen puoli tulee hoidetuksi remontoidessa ja tennistä pelaamalla. Siihenkin löytyy esikuva filosofien maailmasta.

”Gadamer harrasti myös tennistä. Satavuotiaana tosin katsoi sitä vain televisiosta. Siinä minulla on idoli!”

Ttolonen elää kuten opettaa. Hän sanoo yrittävänsä herätä jokaiseen päivään kuin kaikki alkaisi alusta.
”Se ja tulevaisuuden suunnitelmat pitävät mielen hilpeänä. Istua kiikkustuolissa ja miettiä miltä minusta nyt tuntuu – se on turhinta mitä tiedän!”

Teksti: KATI SAONEGIN

Kuva: LAURI HANNUS

Hifi nimeltä ruoka

Onko molekyyligastronomialla jotain uutta tarjottavaa kuumana porisevaan ruokakeskusteluun?

”Ruoka on nyt valtavan kiinnostava asia. Siitä puhutaan ja se herättää intohimoja”, Turun yliopiston funktionaalisten elintarvikkeitten kehittämiskeskuksen tutkimusprofessori Anu Hopia aloittaa.

Hänen työtään on ruoan kemia, tarkemmin molekyyligastronomia, jolla tarkoitetaan ruoanvalmistuksen ilmiöiden luonnontieteellistä tarkastelua.

Ensialkuun molekyyligastronomia kuulostaa taviksen korvaan hienostelulta. Tosin 2010-luvulla ruokahifistelystä on tullut osa suomalaista elämäntapaa.

TNS Gallupin teettämästä RISC Monitor Ruoka 2011 -tutkimuksesta selviää, että noin kolmannes kuluttajista on ruokahifistelijöitä. Termi määriteltiin tutkimuksessa halulla kokeilla vaativia reseptejä ja keskustella ruoasta. Ruoka on ruokahifistelijälle keskeinen osa elämää ja vahvasti myös sosiaalinen asia. Ruoan terveellisyyden ja alkuperän lisäksi hifistelijälle tärkeää on vaihtelunhalu.

”Tutkimuksessa ruokahifistelijöillä oli sekä vihreitä arvoja että vahvaa hedonistista nautinnonhalua, joten ruokahifistelijän ruokamaailma on hyvin moniulotteinen”, muotoilee tutkimuskonsultti Tarja Pentilä.

Myös Turun yliopiston Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen ruokatiimin tulevaisuustutkija, projektipäällikkö Riikka Saarimaa uskoo hifistelyn voimistuvan.

”Ruoasta tulee yksilön identiteetin määrittäjä. Kuluttaja räätälöi ruokavalionsa omannäköisekseen”, hän katsoo.

Sipulikeiton
kemiaa

Tänään Hopia on luvannut näyttää Funktionaalisten elintarvikkeitten kehittämiskeskuksen koekeittiössä, miten ananaksia liekitetään.

Tykötarpeina on yksi tuore ananas, voita ja pullo Cointreau’ta.

Tutkimusasetelma on tyypillinen molekyyligastronominen kokeilu. Tutkimuskysymyksenä on, muuttuuko ananaksen maku liekityksessä. Tosin Hopia tietää vastauksen jo.

”Meillä oli ananasten liekitys käsittelyssä MG-klubissa”, hän sanoo.

MG-klubi on Hopian ja keittiömestari Tatu Lehtovaaran vetämä ruokakerho, joka kokoontuu kuukausittain Helsingin palvelualojen oppilaitoksen tiloihin testaamaan molekyyligastronomisia hypoteeseja.

Ero perinteisen elintarvikekemian ja molekyyligastronomian välillä on ennen kaikkea kontekstuaalinen. Jos perinteinen elintarvikekemia tutkii sipulien flavonoideja, tutkii molekyyligastronomia sipulikeiton valmistuksessa tapahtuvia kemiallisia ja fysikaalisia ilmiöitä.

”Ei voisi kuvitella, että elintarviketieteellinen tutkimuskohde olisi kohokas tai kastike”, Hopia nauraa.

Yhteistä perinteisen elintarviketutkimuksen kanssa on taustalta löytyvä ymmärrys kemiasta.
Kokkaussessio alkaa kangerrellen, kun toimittaja alkaa pilkkoa ananasta väärin. Hopia ottaa veitsen käteen ja näyttää, miten hedelmä leikataan keittiömestari Gero Hottingerin oppien mukaisesti.

Ruokaa
moniarvoisesti

Molekyyligastronomia tieteenä sai alkunsa ranskalaisen tutkija Hervé This’n ja Oxfordin yliopiston fysiikan professori Nicholas Kurtin tutkimuksista 80-luvun lopulla. Kaksikko katsoi, että silloisessa elintarvikekemiallisessa tutkimuksessa ei huomioitu gastronomista näkökulmaa ollenkaan. 90-luvun aikana he kokosivat kasaan kansainvälisen joukon asiantuntijoita, jotka kokoontuivat aktiivisesti gastronomia-aiheisiin kongresseihin Euroopassa.

Fyysikkojen ja kemistien lisäksi seminaarien kutsulistoilla oli keittiömestareita.

”Siitä alkoi tutkijoiden ja keittiömestareiden vuoropuhelu. Yhteistyö poiki ruokakulttuuriin uusia genrejä”, Hopia kertoo.

Suomessa tutkimusala on verrattain uusi. Siinä, missä ruoan turvallisuuden ja ekologisuuden tutkimus ovat olleet elinvoimaisia, on gastronomis-luonnontieteellinen näkökulma pysytellyt marginaalissa.

Tieteenalaansa ahkerasti popularisoiva Hopia pitää perinnettä arvokkaana, mutta soisi keskustelun rikastuvan.

”Jos oikeasti haluamme olla ruoan ammattilaisia, meidän pitäisi tarkastella tutkimuskohdettamme mahdollisimman moniarvoisesti.”

”Vodka palaa,
Koskenkorva ei”

Hopia kertoo, että innokkaimpia molekyyligastronomiaa harrastavia kokkeja ovat insinöörimiehet.

Kyse on juuri insinööreillekin tutusta kemiallis-fysikaalisten ilmiöiden tiedostamisesta.
”Isoäidillä oli vaniljakastikkeen valmistuksessa omat niksinsä välttää juoksettuminen. Minä teen samaa kastiketta ja ehkä tiedostan, mitä tapahtuu, kun se juoksettuu”, Hopia muotoilee.

Hän johtaa ananaskoetta eteenpäin kohti liekitysvaihetta. Ensin hedelmänpalasia paistetaan voissa. Tovin kuluttua rautapannulle lorautetaan fingerporillinen 40-prosenttista likööriä. Toimenpiteen seurauksena pannulla roihahtaa miltei kattoon saakka ulottuva liekki. Hopia tarkentaa, että liekityksessä palaa alkoholihöyry, ei itse ruoka.

”Liekki syttyy, kun höyryn etanolin ja hapen suhde on sopiva. Vodka palaa, Koskenkorva ei”, hän säestää.

Scifiruoka ei
korvaa herkkuja

Maa- ja metsätalousministeriön kansallisen ruokastrategian taustaraportissa todetaan, että keskeinen tulevaisuuden ruokaan liittyvä kansanterveydellinen uhka on lihavuus. Suomessa syödään edelleen vain vähän hedelmiä ja vihanneksia.

Hopia ennättää vakuuttamaan, että lopulta myös molekyyligastronomisen tutkimuksen tavoitteena on tavallisen ihmisen arjen helpottaminen. Myös molekyyligastronomiaguru This uskoo tieteenalan tutkimuksen tuovan ratkaisuja lihavuusongelmiin, kun terveellisestä ruoasta voidaan tehdä entistä maistuvampaa juuri molekyyligastronomisten löydösten avulla.
”Kaikki hyötyvät siitä, että me saamme ruoasta iloa ja nautintoa. Siihen tässä tuotetaan innovaatioita”, Hopia sanoo.

Molekyyligastronomisen tutkimuksen avulla on etsitty keinoja esimerkiksi vanhusten ruokailun kehittämiseen ja laitosruoan maun parantamiseen. Hienoista ravintoloista tavallisiin keittiöihin on esimerkiksi kulkeutunut oppi lihan matalalämpökypsentämisestä.

Alan asiantuntijat uskovat, että scifi-elokuvienkin esittelemä vitamiinipilleriravinto ei tulevaisuudessa korvaa valmistettua ruokaa, sillä ruoanlaittoon ja maistuvaan ravintoon liittyy vahvasti tunne nautinnosta. Tulevaisuudentutkijat ovat samoilla linjoilla. Vaikka erilaiset energiapatukat ja vitamiinivedet ovat jo nyt tietynlaisia versioita tulevaisuuden pillereistä, eivät valmisteet täysin korvaa perinteistä ruokaa.

”Sosiaalisuuden ja yhdessä tekemisen trendit voimistuvat. Vitamiinipillerit eivät myöskään fyysisesti riitä ihmiselle vielä pitkään aikaan. Elimistömme tarvitsee myös kuituja ja nesteitä”, Saarimaa toteaa.

Filosofiana
arvostaminen

On aika koemaistaa liekitettyjä ananaksia. Ne maistuvat makeilta ja miltei sulavat suussa.
”Tämä on jäätelön kanssa aivan mielettömän hyvää”, Hopia suosittelee.

Professorin MG-klubin koemaistajaryhmä kykeni tunnistamaan makueron liekitettyjen ja ei-liekitettyjen ananasten välillä. Tulos oli yllättävä, sillä hypoteesina oli ollut, että liekitys ei vaikuta makuun. Päätelmä on, että lämpötilan on noustava liekityksessä niin paljon, että prosessissa käynnistyy uusia aromiaineita tuottavia reaktioita.

Siirtyessään koekeittiöstä työhuoneeseensa Hopia pohtii vielä molekyyligastronomian filosofista olemusta. Hän sanoo sen olevan ruoan arvostamista.

”Luin äskettäin norjalaisesta koulupojasta, joka oli voittanut tiedekilpailun. Hän oli pohtinut, miksi räiskäleen paistopinnan toisella puolella on enemmän rinkuloita kuin toisella puolella. Tällaisten kysymysten kautta pääsee käsiksi aivan tavallisiin luonnontieteellisiin ilmiöihin.”

Nautinnon
mittarit

Tulevaisuuden kauhuskenaario enteilee kaikenlävistävää ruoan resurssipulaa, kun maailman väestönkasvu jatkaa kasvuaan ja ilmastonmuutos etenee.

”Pulaa on energiasta, vedestä, viljelysmaasta ja lannoitteista. Niukentumisen myötä elintarvikkeiden tuotevalikoima kaventuu, eikä kaikkia ruoan raaka-aineita ole saatavilla ympäri vuoden samalla tavalla kuin nyt”, Saarimaa maalaa.

Tulevaisuudentutkijoiden tekemien skenaarioiden tarkoituksena on auttaa tämänhetkisessä päätöksenteossa ja avata uusia ajatuskulkuja.  Vielä on kuitenkin vaikea sanoa, minkälaista ihmisten suuhun laittama ruoka tulevaisuudessa on. Ekologisuuden, jäljitettävyyden, eettisyyden, terveellisyyden ja lisäaineettomuuden antitrendinä nähdään jopa sula välinpitämättömyys ruokaa kohtaan.

Hopian toiveissa siintävät ajatukset nautinnon ja hyvän ruoan mittareista, jotka täydentäisivät ajattelua talouden ja hiilijalanjäljen mittaamisen yhteiskunnassa.

”Miksi emme ottaisi huomioon myös esimerkiksi maun, miellyttävyyden tai rentoutuneisuuden mittareita?” hän kysyy.

Teksti: LAURA MYLLYMÄKI

Kuvat: AAKE KINNUNEN

Suosittu omalla tavallaan

TYYn edustajiston puheenjohtaja Ville Valkonen harrastaa fiktion kirjoittamista ja ihailee Jyrki Kataista.

Järki vai tunteet, TYYn edustajiston uusi puheenjohtaja Ville Valkonen?
Sekä että. Uskon, että ne eivät ole toisensa poissulkevia asioita vaan täydentävät toisiaan.

Sinulla on Facebookissa yli 900 kaveria. Oletko suosittu?
Omalla tavallani olen. Minun on helppo tulla toimeen erilaisten ihmisten kanssa. Nautin ihmisten seurasta enkä ole kovin nirso. Kaikista ihmisistä löytää jotain hyvää.

Minkälaisia tavoitteita sinulla on edustajistokaudelle?
Ensimmäinen tavoite on edustajiston tietotason parantaminen. Seuraava tavoite on avoin ja luottamuksellinen keskusteluilmapiiri. Kolmas tavoite on edustajiston johdolla koko TYYn tuominen jäsenistöä lähelle. Se tarkoittaa sitä, että jäsenistö tietää, mitä TYY tekee, ja kokee työn myös tärkeäksi.

Olet kokoomuksen jäsen, mutta kannatat puoluepoliittisesti sitoutumatonta ylioppilaskuntaa. Miksi et ollut kokoomuksen ehdokkaana TYYn vaaleissa?
Mielestäni ylioppilaskunnan ei pidä olla poliittinen järjestö. Ymmärrän poliittisuuden viittaavan siihen, että vaikutetaan koko yhteiskuntaan. TYYn tehtävä on olla Turun yliopiston opiskelijoiden edunvalvoja eikä yleismaailmallinen yhteiskunnallinen toimija, joita puolueet ovat.

Opiskelet kauppakorkeakoulussa. Mitä muiden tiedekuntien opiskelijat voivat oppia kauppatieteilijältä?
Kauppakorkeakoululaiset ovat usein määrätietoisia ja pystyvät tietynlaiseen laskelmoivaan prosessiajatteluun. Se esimerkiksi erottaa TuKYn monesta muusta opiskelijajärjestöstä. Lisäksi verkostoituminen on meille tärkeää, ja kauppakorkeakoulun ja TuKYn rakenteet tukevat sosiaalisen kanssakäymisen taitojen harjoittelua.

Entä mitä kauppatieteilijä voi oppia muilta?
Paljon. Oman kokemukseni mukaan erityisesti humanistisessa tiedekunnassa arvostetaan sivistystä itseisarvona. Kauppakorkeakouluun taas ehkä hakeutuu sellaista väkeä, joka näkee koulutuksen välineenä. Toivoisin, että myös kauppakorkeakoululaiset voisivat oppia ajattelemaan, että jo oppiminen itsessään tuo elämään paljon uutta.

Mihin käytät vapaa-aikasi?
Jos en käytä aikaani mihinkään muuhun, harrastan liikuntaa ja kirjoittamista. Kirjoitan blogia ja ihan omaksi ilokseni fiktiotakin. Luen myös mielelläni. Nyt loppumetreillä on Sota ja rauha, joka on ihan huippu.

Oletko luonteeltasi enemmän sovittelija vai haastaja?
Tämä on haastava kysymys. Ehkä olen kuitenkin sovittelija varsinkin toisten ihmisten kanssa työskennellessäni. Olen asioiden problematisoija.

Pidät yhteiskunnallista blogia, joka kantaa nimeä Järkiaate. Mikä maailmassa mättää?
Ärsyttävää on epäoikeudenmukaisuus, joka liittyy kansainväliseen taloudelliseen epäoikeudenmukaisuuteen sekä monien yhteiskuntien sisällä vallitsevaan epäoikeudenmukaisuuteen. Se tarkoittaa sitä, että kaikki eivät saa yhtäläisiä edellytyksiä elämään. Toinen on lyhytnäköisyys. Ihmiskunta toimii valitettavan lyhytnäköisesti. Meidän poliittiset rakenteemme kannustavat tähän toimintaan.

Olet kasvissyöjä. Mitä mieltä olet sikatilavideoista?
Mielestäni on tärkeää nostaa epäkohtia keskusteluun. Minustakin löytyy se pieni radikaali. Se, että jokin asia on laiton, ei välttämättä tee siitä väärää.

Sinulla on saksalainen tyttöystävä. Mitä ohjeita antaisit kaukosuhteessa eläville?
Kannattaa tehdä määrätietoisesti töitä suhteen eteen. Se ei ole asia, joka tapahtuu itsestään. Mikäli sen ottaa itsestäänselvyytenä, edellytykset suhteelle ovat huonommat kuin jos sen ottaa tosissaan. Viime vuonna olin kolme kertaa Saksassa ja tyttöystävä sitten useammin täällä.

Mikä haluat olla isona?
Hyvä ihminen. Lisäksi kauppatieteilijän on aina pakko vastata yrittäjä. Haluan olla esimies haasteellisessa tehtävässä yksityisellä puolella, kirjailija tai poliitikko. Uskon, että elämässä voi tehdä monia asioita. Jos elämän jakaa viiden vuoden jaksoihin, käytettävissä on 7−9 eri elämää.

Kuka on esikuvasi?
Mahatma Gandhi. Hän on sekä hengellinen että poliittinen esikuvani. Hänellä oli vahva näkemys, ja hän teki kaikkensa sen eteen, mikä oli hänen mielestään oikein. Kunnioitan myös Jyrki Kataista. Hän on alusta asti ollut aatepoliitikko. Hän on pystynyt riittävän nuorena luomaan selkeän kuvan yhteiskunnasta ja työskennellyt määrätietoisesti sen eteen.

Teksti: LAURA MYLLYMÄKI

Kuva: LAURI HANNUS

”Kiusaaminen on koko yhteisön ongelma”

Turun yliopiston kiusaamiskyselyn pohjalta halutaan luoda malli kiusaamistilanteiden ratkaisemiseksi.

Turun yliopisto ja TYY tekevät tammi-helmikuussa kyselytutkimuksen korkeakoulukiusaamisesta. Kysely lähetettiin maanantaina 16. tammikuuta kaikille Turun yliopiston opiskelijoille.

Aloite kiusaamisen tutkimisesta tuli opiskelijoilta.

”TYYlle tuli useita aloitteita opiskelijoilta, jotka toivoivat, että kiusaamisesta keskusteltaisiin ja siihen puututtaisiin yliopistolla enemmän”, ylioppilaskunnan sosiaalipoliittinen sihteeri Minttu Naarminen kertoo.

Pahimmillaan kiusaaminen voi johtaa opintojen viivästymiseen, keskeyttämiseen tai sairauslomiin. Silti kiusaamista yliopistoilla ei ole juuri tutkittu. Toisin kuin koulu- ja työpaikkakiusaamisesta, korkeakoulukiusaamisesta tiedetään toistaiseksi vähän.

Jyväskylän yliopiston puheviestinnän professori Maili Pörhölä selvitti korkeakoulukiusaamisen laajuutta vuonna 2008 valtakunnallisen opiskelijaterveystutkimuksen yhteydessä. Intensiivisesti kiusatuksi tunsi silloin tulleensa noin viisi prosenttia vastaajista.

Samansuuntaisia lukuja paljastui myös Itä-Suomen yliopistosta vuonna 2010 kerätystä aineistosta.

Turun yliopiston tutkimusta koordinoi opintopsykologi, psykologian lehtori Ari Kaukiainen. Hän on ollut alusta saakka mukana esimerkiksi mainetta niittäneen KiVa Koulu -hankkeen suunnittelussa.

Kaukiainen uskoo, että yliopistolla kiusaaminen on luultavasti enimmäkseen sanallista kiusaamista: opiskelutoverin mielipiteitä vähätellään, hänet suljetaan pois ryhmästä, hänestä levitetään juoruja tai hänen annetaan ymmärtää, ettei häntä arvosteta.

Turun yliopiston kyselyn tarkoituksena on selvittää paitsi kiusaamisen laajuutta myös sen seurauksia. Niitä voivat olla esimerkiksi ongelmat opintojen etenemisessä, fyysiset sairaudet tai ongelmat perheen kanssa. Kiusaaminen rapistaa luottamuksen niin itseen kuin muihin.

”Toivon, että kyselyn avulla saadaan sellaista tietoa, jonka avulla pystytään luomaan keinoja kiusaamiseen puuttumiseen ja myös sen ennaltaehkäisemiseen”, Naarminen korostaa.

Kyselyn perusteella aiotaankin muodostaa toimintamalli asian ratkaisemiseksi.

”Kiusaaminen on yhteisön ongelma. Siksi yhteisöllä pitäisi olla herkkyyttä puuttua ja keinot ratkaista tilanne”, Kaukiainen painottaa.

Kaukiaisen mielestä olisi ihanteellista, että jo oppiainetasolla olisi nimetty henkilö, jonka puoleen voi kiusaamistapauksissa kääntyä.

”Yhteisössä on niin paljon kiusaamista kuin yhteisö sitä sallii.”

Kiusaamiskyselyssä kertyvän aineiston pohjalta on tarkoitus tehdä myös kaksi pro gradu -työtä, yksi psykologiaan ja yksi folkloristiikkaan.
Teksti: ANNA-ELINA MATILAINEN

Kuva: ANJA KARPPINEN

Turkulainen tähtää ulkomaille

Hulluna Saraan -elokuvan ohjaaja hankki jo ensimmäiseen pitkään elokuvaansa tähtinäyttelijän Hollywoodista.

Ohjaaja Samuli Valkama on kerännyt palkintoja kansainvälisillä elokuvafestivaaleilla lyhytelokuvillaan Alright Love (2004) ja Feelings and Stuff (2007). Tällä kertaa hän lähtee valloittamaan yleisöjä ensimmäisellä kokopitkällä elokuvallaan Hulluna Saraan.

Elokuvan magneettina toimii tv-sarja Lostista tunnettu näyttelijä Emilie de Ravin, jonka taidoista Valkama vakuuttui katselemalla näyttelijän tähdittämiä tv-sarjoja ja elokuvia.

”Emiliellä on näytellessään hyvä fiilis. Hän vaikutti niin oikealta, että päätimme pyytää häntä mukaan. Kesti kauan, ennen kuin pääsimme hänen kanssaan edes kontaktiin, koska monen ihmisen piti ensiksi hyväksyä käsikirjoitus.”

Aussitähden vuoksi tiimin työskentely tapahtui luonnollisesti englanniksi. Alun kömmähdyksiä lukuun ottamatta työ sujui kuitenkin tavanomaisesti.

”Kerran pyysin Emilietä tekemään jutun pienemmin, mutta englanniksi käytinkin sanaa lower, jolloin pyysin siis tyttöä menemään kyykkyyn.”

Hollywood-tähden läsnäolo ei Valkaman mukaan muutoinkaan vaikuttanut kuvauksissa.

”Myös elokuvan suomalaiset näyttelijät ovat huippuammattilaisia, joten suuria eroavaisuuksia ei ollut. Emilie on toki ollut eniten kameran edessä, joten hän osasi tarvittaessa toistaa kohtauksia melkein konemaisesti.”

Turkulainen
näkökulma

Turkulaisyleisö saa elokuvasta erityisnautintoa, sillä monet tapahtumat sijoittuvat tuttuihin maisemiin. Yöllinen jokiranta ja ydinkeskustan risteykset eivät päätyneet elokuvaan sattumalta.

”Olen syntyjäni turkulainen ja tunnen paikat hyvin. Halusin luoda elokuvaan aivan oman visuaalisen maailman. Turussa on paljon paikkoja, jotka eivät ole monille tuttuja. Helsingissä tällaisen järjestäminen on vaikeampaa.”

Vaikka Turussa kuvaaminen oli Valkamalla lähtökohtaisesti helpompaa, kohtasi elokuvatiimi haastaviakin hetkiä.

”Yökuvaus Aurasillalla mietitytti jo etukäteen, koska jouduimme pysäyttämään liikennettä. Pelkäsimme paikalle saapuvan paljon uteliaita katselijoita, mutta ilta osoittautuikin rauhalliseksi. Aluksi kuitenkin huolestutti, kun toisella puolella siltaa meille huutelivat juopuneet nuoret ja toisella puolella taas vedettiin subutexia. Onneksi tilanne rauhoittui”, Valkama naurahtaa.

Festareille

Vaikka Suomessa elokuva tunnetaan nimellä Hulluna Saraan, on sen virallinen nimi Love and Other Troubles. Valkama kuitenkin suhtautuu vaatimattomasti elokuvan mahdollisiin ulkomaanmatkasuunnitelmiin.

”Nyt kun elokuva on valmis, on tarkoitus aloittaa levitys ainakin ulkomaisille festareille. Vielä ei voi tietää, kuinka meidän käy.”

Myös ohjaajan omat suunnitelmat ovat vielä auki.

”Toki uusi elokuvahanke on jo ollut mielessä, mutta odotan nyt ensiksi tämän elokuvan ensi-iltaa.”

”Animaatiosarjaa olen tosin jo päässyt kehittelemään,” Valkama paljastaa.

Teksti: IDA KANKAANPÄÄ

Kuva: VILLE KOSKI/BRONSON CLUB

« Edellinen sivu