Turvallisuus ennen kaikkea

TYÖVAATTEISSA. Tylkkärin tyyliä tarkastelevassa juttusarjassa kysytään, minkälaisissa vaatteissa yliopistolla uurastetaan. Kevään kuudennessa osassa toimitus teki täsmäiskun
yliopiston puutyöverstaalle.

Lue lisää

Ideoi uusi laki

Kaikki 50 000 allekirjoitusta keränneet kansalaisaloitteet  otetaan  eduskunnan käsittelyyn.

Puuttuuko Suomesta mielestäsi jokin olennainen laki?

Maaliskuun alussa voimaan tullut kansalaisaloitelaki mahdollistaa sen, että 50 000 Suomen kansalaisen allekirjoittamat lakialoitteet käsitellään eduskunnassa.

Lue lisää

Osakunnat muuttavat pois kampukselta

S-Osis löysi omakotitalon Kirkkotieltä ja TVO kerhotilan Ursininkadulta.

”S-Osiksen uusi tila on keltainen omakotitalo Ekotorin vieressä”, kertoo Savo-Karjalaisen Osakunnan toinen kuraattori Petri Teräspuro.

Ylioppilastalo B:ssä tähän saakka sijainnut S-Osis joutuu muuttamaan B-talon remontin tieltä viimeistään toukokuun alkuun mennessä. Uusi Kirkkotiellä sijaitseva kerhotila löytyi sattumalta osakuntatoimijoiden tuttavien kautta.

Lue lisää

Suden jäljillä

Gradunsa suden ja ihmisen valtasuhteesta tehnyt Heta Lähdesmäki ei lähtisi susisafarille, muttei panisi pahakseen, jos törmäisi suteen sattumalta.

Filosofian maisteri Heta Lähdesmäki, periikö hukka sinut?
Ehkä lopulta. Tai todennäköisesti.
Lue lisää

Keskustelua aiheen vierestä

Turun yliopiston digitaalisen kulttuurin oppiaine julkaisi korttipelin, joka ei pelkää Suomi24:n tai Vauva-lehden keskustelualueita. Lue lisää

Muotiblogi dokumentoi Jusleniaa

Väitöskirjantekijät Minna Seppänen ja Inkeri Kinnari valokuvaavat blogiinsa purkutuomion saanutta rakennusta. Lue lisää

Eduhipsterin jäljillä

Tylkkärin tyyliä tarkastelevassa juttusarjassa kysytään, minkälaisissa vaatteissa yliopistolla uurastetaan. Kevään viidennessä osassa toimitus teki Politiikan tutkimuksen päivien kunniaksi iskun Publicumin ja Educariumin kulmille ja katsasti yhteiskuntatieteiden opiskelijoiden vaateparret.

Essi Railo, poliittisen historian opiskelija
Tämä ovat perusvaatteeni, vaikka usein minulla on vähän enemmän värejä päälläni. Pyrin tyylissäni ehkä vähän boheemiuteen. Haluaisin pukeutua yksilöllisesti: niin ettei kaikilla vastaantulijoilla ole samanlaiset vaatteet. En ole housuihminen, vaan käytän useimmiten hameita. Tyylini on muuttunut yliopistoaikana rennommaksi, sillä opinnot aloittaessani pukeuduin paljon konservatiivisemmin.

Mikael Marisa, valtio-opin opiskelija
Takkini on ostettu pari vuotta sitten puolalaiselta H&M:ltä. Tyylini on käytännöllinen ja rento. Pukeudun aika paljon kauluspaitoihin, koska niitä on helppo ostaa. Vihaan vaatteiden ostamista ja teen sitä harvoin, mutta sitten kun menen ostoksille, saatan ostaa kerralla niin paljon, että tili menee tyhjäksi. Töissä pukeudun pukuun ja se on ihan jees. Joskus ennen yliopistoaikoja pukeuduin monipuolisemmin ja mietin vaatteitani enemmän – enää ei tarvitse rakentaa identiteettiä vaatteilla.

Niina Mäkelä, psykologian opiskelija
Minulla on päälläni tavalliset arkivaatteeni. Pukeudun välillä hameeseen, välillä housuihin. Kengät olen tilannut eBaysta ja T-paidan ostin vitosella H&M:n alennusmyynnistä. Minulla ei oikeastaan ole erikseen vaatteita eri käyttötarkoituksiin, vaan menen esimerkiksi bileisiin samoissa vaatteissa kuin yliopistolle. Psykologit voivat pukeutua miten haluavat, joten minun ei tarvitse muuttaa tyyliäni valmistuttuanikaan.

”Maailma on turvallinen paikka”

Kasvatustieteen opiskelija Lukas Priklopil kiersi polkupyörällä maailman ympäri ja muistelee kaikkea matkalla kokemaansa hyvällä – jopa sitä, kun kulkukoira puri häntä reiteen Tiibetissä.

Lukas Priklopil, sinulla on turkulaisopiskelijaksi epätavallinen nimi. Mistä se on peräisin?
Tsekeistä. Muutin perheeni kanssa Suomeen vuonna 1984, kun olin kaksivuotias.

Palasit syyskuussa 14 kuukauden maailmanympärysmatkalta, jonka teit polkupyörällä. Mikä sinut sai ryhtymään moiseen?
Päätin vuonna 2006 kävellä maailman ympäri. Ostin myöhemmin matkan varrelta pyörän ja taitoin osan matkaa myös liftaten. Pääsin sillä kerralla vain Israeliin saakka, mutta minussa syttyi jano nähdä maailmaa. Maailman ympäri käveleminen vaatisi suuremman budjetin, sillä se veisi kolmesta neljään vuotta. Polkupyöräily on toteutettavissa oleva idea. Aloitin matkan Saksasta ja jatkoin Aasian sekä Etelä- ja Pohjois-Amerikan halki. Valtameret ylitin lentokoneella.

Sinulle kertyi 22 000 ajokilometriä. Mikä oli matkassa hienointa?
Ihmisten vieraanvaraisuus ja se kuinka lämpimästi minut otettiin vastaan kaikkialla mihin menin. Sain ihmisiltä apua aina, kun sitä tarvitsin.

Entä ikävintä?
Jälkeenpäin muistelen kaikkia vaikeuksia ja vastoinkäymisiäkin hyvällä, joten en oikeastaan osaa sanoa.

Educariumin toisessa kerroksessa on Safely Around the World -niminen valokuvanäyttelysi maailmanympärysmatkasta. Etkö kohdannut matkalla lainkaan vaaroja?
Totta kai. Esimerkiksi kulkukoirat ovat pyöräilijälle tosi ilkeitä. Tiibetissä koira puri minua reiteen ja jouduin ottamaan viikon välein vesikauhurokotteita. Muistelen sitäkin kuitenkin hyvällä, sillä en lopulta sairastunut vesikauhuun. Myös ihmiset saattoivat suhtautua epäluuloisesti: esimerkiksi Intiassa ihmiset tuijottivat ja seurasivat minua omilla polkupyörillään jopa kymmenien kilometrien ajan, vaikka yritin karkottaa heitä kannoiltani ajamalla kovaa. Tutustuttuani kaikki ihmiset olivat kuitenkin avuliaita ja ystävällisiä ja aloin ymmärtää heitä. Tiedon puute luo ennakkoluuloja ja pelkoja. Opin, että maailma on oikeasti turvallinen paikka.

Pyöräilit keskimäärin kymmeniä kilometrejä päivässä. Eikö se käynyt tylsäksi?
Välillä saatoin pyöräillä viisi tuntia tasaisella maalla ilman, että vastaan olisi tullut yhtään tienristeystä tai karttaan merkittyä paikkaa. Siksi kuuntelin ajaessani paljon musiikkia. Pidän musiikista, joka herättää ajatuksia. Monet kuuntelemani kappaleet liittyivät myös matkustamiseen. Esimerkiksi Bob Dylan toimii loistavasti pyöräilymusiikkina.

Näyttelet parhaillaan pyörivässä Turun ylioppilasteatterin Grandiosity-näytelmässä, joka käsittelee suuruudenhulluutta. Etkö pitänyt maailman ympäri pyöräilemistä suuruudenhulluna ajatuksena?
Uskoin, että se on toteutettavissa oleva idea, mutta ajattelin, että palaan kotiin ennen joulua, koska sairastun tai polkupyöräni hajoaa tai jotain sellaista. Siinä vaiheessa, kun olin päässyt Intiaan saakka, tajusin olevani niin pitkällä, että matkan keskeyttäminen alkoi tuntua mahdottomalta.

Vieläkö jaksat pyöräillä Turussa?
Kun syksyllä palasin Suomeen, otin tavakseni kävellä kaikki alle muutaman kilometrin matkat. On mukavaa olla kiirehtimättä ja ottaa kävelyyn tarvittava aika. Joulun jälkeen olen kuitenkin alkanut taas pyöräillä lyhyempiäkin matkoja, kun on ollut kaikkia kiireitä.

Millaisesta matkasta haaveilet seuraavaksi?
En halua päästä mahdollisimman kauas mahdollisimman nopeasti. Mieluiten ehkä pyöräilisin kiireettä Afrikan halki pohjois–etelä-suunnassa. Mutta matkan toteuttamisella ei ole kiirettä, voin tehdä sen vaikka eläkepäivinäni.

Teksti: Anna-Elina Matilainen

Kuva: Lauri Hannus

Safely Around the World  -näyttely Educariumin toisessa kerroksessa.
Turun ylioppilasteatterin Grandiosity-näytelmä pe 16.3., la 17.3., pe 23.3. ja la 24.3.

Näin asuvat lottovoittajat

Uusin TYS:n asuntokohde Ikituuri sai ensimmäiset asukkaansa arvonnan kautta toukokuussa 2011. Tylkkäri teki tupatarkastuksen kolmeen pyöreän talon yksiöön ja kysyi, miltä tuore onni tuntuu.

Hillitty, vaalea sisustus ja
näköala Caribialle

Lääketieteen opiskelija Anna Lampion parvekkeelta on näkymä Caribialle. Katseen suunnassa on myös hänen entinen asuntonsa, Yo-kylän klassinen ”itsemurhayksiö”.

”En paljoakaan muistele asuneeni siellä joskus. Olen ehkä halunnut unohtaa”, hän sanoo nyt naurahtaen.

Pohjapiirrokseltaan pyöreän talon asunnot ovat jännittävän muotoisia: kuin sektorin palasia.

Lampion mielestä asunnon muoto on miellyttävä. Tupakeittiön näkymää hallitsee ympyränmuotoinen pöytä, joka myötäilee Ikituurin ulkoseinien pyöreyttä.

”Neliön mallinen pöytä olisi näyttänyt seiniin nähden oudolta.”

Lampio on viihtynyt hyvin uudessa kodissaan. Hän arvostaa sitä, että kaikki on uutta. Erityisesti laminaattilattiat viehättävät, eikä sijaintikaan ole huono.

”En ehkä haluaisikaan asua ihan keskustassa. Tästä pääsee hyvin lenkkeilemään jokirantaan ja Halisiin.”

Ja sitten niihin huonoihin puoliin.

”Vaatteille voisi olla enemmän tilaa. Keittiön kaapistot ovat myös aika silmiinpistävän väriset, mutta olen käyttänyt sisustuksessa vaaleita värejä.”

Kukka ei kestänyt
Ikituurin ekologisuutta

Yleisen historian opiskelija Juho Wilskan olohuoneeseen on rakennettu erityinen musiikinkuuntelukeskus. Kaiuttimet ovat isän perua 1980-luvulta. Seinällä roikkuu Picasson Guernica ja sähkökaapin ovessa on Wilskan itse ottamia valokuvia.

Sisustukseen kuuluu myös puhallettava pehmokrokotiili. Se on kulkenut Wilskan mukana hänen jokaisessa kodissaan, myös vaihdossa.

”Tämä on neljäs TYS-kämppäni. Olen aiemmin asunut kahdessa itsemurhayksiössä ja yhdessä yksiössä. ”

Wilska kehuu uutta kotiaan siitä, että alkovin oven saa kiinni ja makuuhuone on mahdollisimman pimeä. Lämmitetty pyöräsuoja ja hyvä äänieristys saavat myös kehuja. Kokonaisuus on hänen mielestään toimiva.

Ikituurin ensimmäinen talvi on ollut kuitenkin kylmä. Rakennus on suunniteltu kestävän kehityksen arvojen mukaisesti matalaenergiataloksi.

”Kultaköynnöksestä varisi lehdet, kun alkoi olla liian kylmä.”

Asuntojen jokaisessa huoneessa on myös sprinklerit.

”Olen miettinyt, että kuinkahan kauan kestää, kun joku keksii laukaista nuo. Palohälytin alkaa kuitenkin soida ennen kun ne alkavat toimia. Tämä on testattu”, hän naureskelee.

Hyvät puitteet
kerrostalokyttäykseen

Historianopiskelijoiden ainejärjestö Kritiikki ry:n puheenjohtaja ja SohonTorwien aktiivi Leena Leppänen kastelee jukkapalmuaan. Leppäsen viherkasvit ovat viihtyneet Ikituurissa emäntänsä tavoin erittäin hyvin.

”Täällä on paljon ikkunoita ja jukkapalmu on tykännyt valoisasta. Asuin aiemmin Varissuolla, jossa kasvi ei juuri kukoistanut. Se ei sopinut siellä juuri muualle kuin nurkkaan.”

Leppäsen punaisen sisustus sopii hyvin yhteen keittiön kaapinovien värin kanssa. Punainen väritys seuraa kuitenkin jo Varissuon ajalta. Sielläkin oli punaiset keittiöelementit.

”Turussa asuessa on ollut pakko alkaa tykätä punaisesta väristä.”

Näkymät Inspehtorinkadulle päin mahdollistavat oivan lähialuekyttäyksen.

”Saatan miettiä joskus aamulla, miksi joku tuttu, joka ei asu Yo-kylässä, kävelee sieltä aamulla pois”, hän virnistää.

Teksti: HEINI KILPAMÄKI
Kuvat: LAURI HANNUS

Ei työ- vaan elämää varten

Tänä suorittamisen ja vinoutuvan huoltosuhderakenteen aikakautena ihminen kasvaa veronmaksajaksi. Veroa ihmiset maksavat muun muassa palkasta. Palkkaa saa, kun tekee töitä mahtipontisen kuuloisessa työelämässä, jossa akateemiset ihmiset eivät juuri saamamme tiedon mukaan osaa lainkaan toimia. Tällainen kuva maalautuu julkisessa keskustelussa, jossa ”työelämäosaamisen kursseja” vaativat vuorollaan Akavan opiskelijavaltuuskunta AOVA* ja Helsingin Sanomien uutisointi koulutuksen arviointineuvoston raportista**.

Työelämäosaaminen. Mitä se oikeastaan tarkoittaa? Että osaa herätä aamulla seitsemältä ja viitsii sanoa moikka sille hienhajuisellekin kaverille vesiautomaatin vieressä? Että tietää, missä excelissä on summapainike ja osaa ”toimia tehokkaasti tiimissä” vaikka kaikki muut olisivat mulkkuja? Parempia vastauksia otetaan vastaan – itse en ole sellaisia jatkuvan ja tarpeettoman aggressiivisen tivaamisenkaan jälkeen saanut.

On toki aivan ensisijaisen tärkeää, että yliopisto kykenee koulutuksen lomassa hahmottamaan opiskelijalle, mitä opituilla tiedoilla ja taidoilla voi tehdä. Sivistysyliopiston pitäisi suhtautua vakavasti laissa määritettyyn koulutustehtäväänsä, joka käytännössä tarkoittaa osaavan työvoiman kouluttamista julkiselle ja yksityiselle sektorille. Tällä hetkellä valitettavan moni opintopolku vertautuu työkalupakkiin, jota opiskelijat vuosikaudet keräävät sokkona kasaan. Korjattavan vipstaakin luokse saapuessa alkaakin sitten arpominen, että mitäs näillä vehkeillä oikein saa aikaan. Kokeilemalla oikea ase löytyy, mutta olo ei ole varma. Välineet ovat ehkä passelit, mutta niiden alkuperäiset käyttötarkoitukset epäselviä.

Juuri, koska ongelma on aito ja vakava, geneeristen työelämätaitokurssien väläyttely  nappaisee allekirjoittanutta otsalohkosta kahta kauheammin. Sen sijaan, että keskustelu ohjataan laastariratkaisuun, joka sisällyttää opetussuunnitelmiin kaiken- muttei minkään kattavaa työelämätaitosössötystä, pitäisi nähdä metsä puilta. Opetussuunnitelmatyössä pitäisi tarttua pelottomasti oppimistavoitteisiin ja keksiä keinot, joilla ne saadaan näkyväksi myös opiskelijoille. Pitäisi löytää tapa, jolla alan tiede ja käytäntö voivat olla jatkuvassa dialogisessa suhteessa toistaan ruokkien, ei resursseja varastaen.

Loppujen lopuksi, gradun ja kimaltelevan tutkintotodistuksen tuolla puolen, työelämä kaikessa mystisessä yleistermiydessään tarkoittaa työyhteisöjä. Niistä jokainen on oma mikrokosmoksensa, jonka luonnonlakeihin ei varsinaisesti voi varautua. Työelämän sijaan tuota todellisuutta voi kutsua vaikka elämäksi.

LOTTA AARIKKA
Kirjoittaja on tällä hetkellä työelämässä ilman erityisiä työelämätaitoja, iik.

*http://www.akava.fi/opiskelijat/akavan_opiskelijat/ajankohtaista/yliopistojen_tyoelamaopintojen_maaraam_ja_laatuun_panostettava.html
**http://www.hs.fi/kotimaa/Arviointi+Lukio+ei+valmenna+korkeakouluun/a1305556203219

« Edellinen sivu — Seuraava sivu »