Loft Apartment syntyi kattohuoneistossa

Turkulaiset psykologian opiskelijat Aaro Vahtera ja Sanni Pesonen ovat saavuttaneet hipsterimäisellä elektropopillaan jo pienen kulttimaineen.

Aurajoen varrella pienessä kattohuoneistossa puuhaillaan suomalaisen indie-musiikkiskenen tuoretta ilmiötä. Näyttöinä on useita mainintoja suosituissa musiikkiblogeissa ja jo pari tupaten täynnä ollutta keikkaa Turussa. Se on paljon bändiltä, jonka meriitit ovat pitkälti SoundCloud-musiikkipalvelussa verkossa.

Auranhelmen yläkerroksen sisätiloja koristavat kosketinsoitin, mikrofoni ja Mac-kannettava, joiden takana hääräävät Aaro Vahtera ja Sanni Pesonen. Asunnon ikkunasta avautuu näkymä ympäröiviin kerrostaloihin.

Aaro ja Sanni ovat Turun yliopiston psykologian opiskelijoita. Opiskelujensa lomassa kaksikko alkoi jutella musiikista, ja viime kesänä he päättivät lyödä voimansa yhteen. Tuloksena oli Loft Apartment, joka tekee tunnelmallista elektropoppia.
”Loft Apartment oli aluksi pelkästään mun juttu, mutta kun Sannin kanssa teimme musiikkia, nimi alkoi koko ajan tuntua suussa paremmalta”, Aaro kuvailee nimivalintaa.

Kun laitetaan brittiläinen elektro, garage-musiikki, house ja katebushmainen pop tehosekoittimeen, saadaan aikaan se, mistä Loft Apartmentissa on kyse. Aaro ja Sanni ja eivät peittele, etteikö heidän lempimusiikkinsa olisi vaikuttanut linjaan. Erikoisella reseptillä saa aikaan erikoisen cocktailin.

”On ollut hauskaa huomata, miten erilaisista piireistä tulevat ihmiset ovat diggailleet meidän musiikkiamme. Oli taustalla sitten poppia, rokkia tai elektronista musiikkia, biisimme ovat saaneet kehuja kautta linjan”, Sanni kuvailee.

Musiikkibisnes on muuttunut paljon siitä, mitä se oli ennen internetiä. Kun aiemmin bändien piti lähettää demoja levy-yhtiöille, nykyisin tilanne on kääntynyt päälaelleen. Levy-yhtiöt etsivät internetin syövereistä sopivia kandidaatteja listoilleen.

Aaro ja Sanni ovat olleet yllättyneitä bändin saamasta positiivisesta palautteesta. He ovat saaneet yhteistyökyselyjä jopa ranskalaisesta levy-yhtiöstä. Duo pitää edelleen jalat maassa ja keskittyy nyt keikkailuun levyn tekemisen sijaan.
”Tykkäämme siitä, mitä tällä hetkellä teemme. Voimme rauhassa tehdä uusia biisejä ja julkaista niitä SoundCloudissa. Lisäksi keikkailu tuntuu mukavalta, vaikka tietenkin näin ensi alkuun todella jännittävältä. Esitämme keikoilla biisejä, joita ei ole verkossa saatavilla”, Aaro kertoo.

Mistä Loft Apartmentin biisit sitten kertovat? Elämästä, ihmisyydestä ja ihmismielestä. Yhtä teemaa sanoituksiin ei ole haluttu valita. On kuitenkin jotain teemoja, joita ei käsitellä.

”Rakkauslauluja on tehty jo niin paljon, ettei meidän tarvitse tehdä sellaisia”, Sanni naurahtaa.

Loft Aparmentin sanoituksista ja laulusta vastaa Sanni. Aaro taas puuhailee soitinten takana. Molemmilla on taustaa instrumenttien parissa, joten työnjakoa katsotaan aina biisien mukaan.

Maailmalla poika- ja tyttöbändit ovat huomattavasti yleisempiä kuin miehen ja naisen muodostamat duot. Sannin ja Aaron mukaan yhteistyö toimii kuitenkin mutkattomasti.

”Yhteistyö on toiminut todella hyvin. Voi olla, että yksi vahvuuksistamme on nimenomaan se, että saamme biiseihin sekä mies- että naisnäkökulmaa”, Aaro analysoi.

Jatkossa Loft Apartment keskittää voimiaan keikkailuun. Etenkin Turussa yhtye aikoo keikkailla sekä mahdollisuuksien mukaan kauempana Aurajoen liplatuksesta. Lisäksi SoundCloudiin on tulossa lähitulevaisuudessa uutta materiaalia.

Teksti: JOEL KANERVA
Kuva: LAURI HANNUS

Loft Apartment
SoundCloudissa: http://soundcloud.com/loft-apartment

Yöravintoloiden top 5

Mille Turun snagareista on syytä suunnistaa, kun öinen nälkä yllättää?

Kello lähestyy aamuneljää. Valomerkki on välähtänyt aikoja sitten. Illan viimeisen hitaan loppusoinnut hivelevät humalaisen korvaa. Narikkajonossa kestää ja kestää. Ulkona seurueet kerääntyvät taksitolpille autokyytejään odottamaan. Kännisen silmään osuu kivenheiton päässä sijaitseva grillikioski. Viiden minuutin päästä mahassa sulaa kolmen ja puolen euron makkaraperuna-annos.

Öinen snagarisessio tuntuu vastustamattomalta ajatukselta. Humalatilassa kielen alle kerääntyy suolaista kuolaa, joka jääräpäisesti vaatii seuralaisekseen rasvakeittimessä uitettua muonaa. Kulahtaneen kaljan maku huuhtoutuu suusta, kun saa yhdenkin ranskanperunan kitaansa. Mutta onko sillä mitään väliä, minkä yökioskin valitsee?

Sijainnin
merkitys

Kokemuksettakin oivaltanee, ettei aamuyöllä viitsi vaeltaa kilometrejä päästäkseen nauttimaan kehutuimman gourmetgrillin kulinaristisista elämyksistä. Valinnaksi jää useimmiten ensimmäinen kioski, joka eteen sattuu. Sijaintinsa puolesta Turun parhaimmistoon lukeutuvat torin ruokapaikat.

Torin läheisyydestä löytää monipuolista yösyömistä. Perinteistä nakkikioskisafkaa saa Tori Burgerista. Orientaalisia ruokailijoita palvelee Turun Torikiinalainen. Herkutella voi myös Hesburgerissa.

Toisaalta taas voi olla nerokasta pysähtyä murkinoimaan vasta kotimatkalla: näin välttyy torigrillien pitkistä jonoista ja yökansan pahimmasta mellakoinnista. Mutta kuinka moni on kärsivällinen, kun kello käy viittä ja mahalaukku kiljuu grilliruokaa?

Hintojen
merkitys

Snagari on erinomainen valinta henkilölle, joka ei tahdo satsata syömiseen hirveästi rahaa. Myös Torikiinalaisessa on kukkaroystävällinen hinnasto. Halvin ateria maksaa kolme euroa, kalleimmat ateriat 5,50 euroa. Hinnasto on merkillisen suotuisa siksi, että tyypillisesti kiinalaisissa ravintoloissa hinnat ovat selvästi korkeammat.

Kalliimpaa sapuskaa saa suurten hampurilaisketjujen ruokalistoilta. Tuttu ja turvallinen Hesburger-ruoka on kieltämättä maukasta, mutta haittapuolena on annosten pieni koko verrattuna esimerkiksi Tori Burgerin suurempiin ja halvempiin annoksiin.

Laadun
merkitys

Laadulla on sijainnin ja hinnaston lisäksi tärkeä rooli ravintolan houkuttelevuudessa. Yömyöhään torilla voi kuulla kommentteja, joissa haukutaan tyypillinen grillihamppari maanrakoon ja suunnataan määrätietoisesti kohti Hesburgeria.
Grilliruoka tuottaa usein eittämättä pettymyksen. Ranskanperunat eivät ole yhtä ohuita ja rapeita kuin suurissa hampurilaisketjuissa eivätkä hätäisiltä hutaisuilta haiskahtavat hampurilaisetkaan aina säväytä. Työntekijät käyvät puolen tunnin välein tupakalla ja aterioissa voi lymyillä pitkiä hiuskarvoja.

Sijainnin, laadun ja hinnaston perusteella Turun parhaimmisto koostuu alla olevista ravintoloista.

1. Semiburger
Sijainti: * * * *
Hinnasto: * * *
Laatu: * * * *

Eerikinkadun ja Humalistonkadun risteyksessä – tai yöklubi Marilyniä vastapäätä – sijaitseva Semiburger ei petä. Ruoka on grilliruoaksi makoisaa, hinnastossa ei ole valittamista ja sijainti on hyvä. Semiburger on auki jokaisena viikonpäivänä yöviiteen saakka.

2. Torin Hesburger
Sijainti: * * * * *
Hinnasto: * *
Laatu: * * * * *

Hesburger on valinta henkilölle, jolle kelpaa ainoastaan paras. Torin Hesburgerin sijainti on täydellinen, palvelu ystävällistä ja ruoka maittavaa. Ehkä isoin haittapuoli torin Hesburgerissa on jonottaminen. Jonot ovat usein pitkiä ja ihmiset arvaamattomia.

3. Tori Burger
Sijainti: * * * * *
Hinnasto: * * * *
Laatu: * * *

Torin laidalla sijaitsevasta Tori Burgerista saa maukasta herkkua halvalla hinnalla. Palvelu on nopeaa. Miinuksena pitkähköt jonot.

4. Turun Torikiinalainen
Sijainti: * * * * *
Hinnasto: * * * *
Laatu: * *

Torikiinalainen on oudohko tapaus; missään ei lue, milloin ravintola on auki ja milloin ei. Hinnasto on opiskelijaystävällinen. Ruoan laatu voisi olla parempi. Sijainti on yksi Turun parhaista. Kallein ateria maksaa 5,50 euroa.

5. Tuomiokirkon grilli
Sijainti: * * *
Hinnasto: * * * *
Laatu: * * *

Tuomiokirkon grilli sijaitsee kauempana keskustasta kuin muut TOP-listauksen ravintolat. Hyvää Tuomiokirkon grillissä ovat alhaiset hinnat, sopivat aukioloajat sekä tasavarma laatu. Parasta tässä grillissä ovat upeat maisemat, joita on ilo ihailla hampurilaistaan pureskellessa.

Teksti: Eetu Lehtinen
Kuva: Lauri Hannus

Pariutumisen biologiaa

Luonnontieteilijöiden mukaan se, keneen ihastumme, on kiinni kumppanin lisääntymisarvosta, hajusta, kasvonpiirteistä ja feromoneista.

Evoluutiobiologian dosentti, ihmisen parinmuodostusta ja seksuaalivalintaa tutkineen Markus J. Rantalan mukaan kumppanin valinta perustuu loppujen lopuksi kokonaisuuteen, eikä ulkoisia ja henkisiä ominaisuuksia voi erottaa toisestaan.

Kasvonpiirteet viestittävät evoluutiobiologin mukaan yksilökehityksen vakaudesta, kyvystä seksuaaliseen kanssakäymiseen sekä kyvystä huolehtia jälkeläisistä.

”Maskuliiniset kasvonpiirteet, kuten jykevä leuka ja vahvat kulmat viestivät voimasta ja seksikkyydestä. Jos nainen etsii yhden illan juttua, hän viehättyy yleensä tällaisista kasvonpiirteistä”, Rantala sanoo.

Jos kiikarissa puolestaan on parisuhde ja perheen perustaminen, puoleensa vetävämpiä ovat feminiinisinä pidetyt kasvonpiirteet, kuten suuret silmät, vähäinen karvaisuus, pieni nenä ja pieni leuka.

Rantalan mukaan seksuaalivalinta tapahtuu tiedostamattomana, genetiikan ja hormonien tasolla.

”Sikiökauden hormonisuhteet kohdussa vaikuttavat sikiön kehitykseen ja myöhemmin aikuisiässä parinvalintaan. Bi- ja homoseksuaalit kantavat enemmän vastakkaisen sukupuolen hormoneja kuin täysin heterot ja valitsevat siksi itsensä kaltaisia kumppaneita.”

Tiedekään ei kuitenkaan tarjoa homoseksuaalisuudelle tyhjentävää selitystä.

Evoluutiobiologisen näkökulman mukaan myös omat ulkoiset piirteet vaikuttavat parinvalintaan: kaikista maskuliinisimmat miehet vetävät puoleensa feminiinisimpiä naisia ja päinvastoin. Androgyynit valitsevat jotain siltä väliltä.

Ensi tapaamisella oman viehätysvoimansa voi päätellä myös vastapuolen pupilleista.

”Pupillien laajeneminen silmiin katsottaessa kertoo katsojan mieltyneen katsomisen kohteeseen. Pienet pupillit taas viestittävät vastenmielisyydestä”, Rantala sanoo.

Huumaavat
feromonit

Myös kumppanin tuoksu on parinvalinnan kannalta tärkeä valintaperuste.

”Haju on naisille ylitsepääsemätön juttu. Jos mies haisee pahalta, sitä ei kompensoi komeus eikä korkea älykkyys”, Rantala sanoo.

Selkeästi aistittavan hajun lisäksi ihminen erittää hajuitiöitä, feromoneja, joita ei tavallisessa tilanteessa pysty haistamaan. Ne vaikuttavat alitajuntaisesti ja säätelevät sekä seksuaalivalintaa että yksilön viehätysvoimaa toisten silmissä.

Feromonien eritys muuttuu hormonitoiminnan mukaan. Kun nainen ovuloi, hän näyttää miesten silmissä paremmalta, koska eritys on tuolloin runsaampaa. Myös miehet näyttävät tuolloin keskivertoa paremmilta naisen silmissä.

”Heteroseksuaalinen mies viehättyy naisen erittämästä feromoneista ja päinvastoin. Oman sukupuolen feromonit aiheuttavat tällöin aistijassa luotaantyöntäviä reaktioita. Homoseksuaaleja viehättää pelkästään oman sukupuolen edustajan erittämä feromoni, kun taas biseksuaali innostuu molemmista”, Rantala sanoo.

Teksti: VENLA PÖYLIÖ

Kuka keksi rakkauden?

Tiukan, uskonnollisen siveyskontrollin rauettua länsimainen ihminen on tullut tilanteeseen, jossa kumppanivaihtoehtoja on paljon ja parisuhteelle asetettuja odotuksia vielä enemmän.

Platonin Pidot-teoksessa komediakirjailija Aristofanes esittää tulkintansa rakkaudesta. Hänen perusajatuksensa on, että alun perin ihmiset olivat pallonmuotoisia, kahdeksanraajaisia olioita, kaksoisihmisiä. Myöhemmin jumalat halkaisivat oliot kahtia. Syntyi yksilö, kaksijalkainen ihminen.

Oman vastaparin etsintä jatkuu ihmisten elämässä. Myytin mukaan kaipuu läheisyyttä ja omaa puoliskoa kohtaan on luonnollinen osa ihmisenä elämistä, eikä ilman toista voi olla kokonainen.
Aristofaneen myytti ei liputa pelkästään heteroseksuaalisen rakkauden puolesta, sillä sen mukaan ihmisiä on alun perin ollut kolmenlaisia: miesmiehiä, naisnaisia ja miesnaisia. Homoseksuaalit ovat peräisin miesmiehestä ja naisnaisesta ja heteroseksuaalit puolestaan miesnaisista.
Jakautumisajatus on myös sukupuolisesti tasa-arvoinen verrattuna Raamatun luomiskertomukseen, jossa Eeva veistetään Aatamin kylkiluusta.

”Puhe rakkaudesta ulottuu historiallisesti yhtä kauas kuin kirjoitettu historia. Raamatun Vanhan Testamentin Laulujen Laulu on esimerkiksi pelkästään rakkauden ylistystä ja rakastumisen kohteen palvontaa”, Turun yliopiston kulttuurihistorian professori Hannu Salmi muistuttaa.
Nykypäivänä rakkaus on tullut takaisin alkukotiinsa, sielunkumppanin ja toisen puoliskon etsintään.

Jumalasta
yksilöön

Romanttisen rakkauden historia on kuitenkin pitkä ja mutkikas. Se on toisaalta nähty sukujen välisenä sopimuksena, toiveen täyttymyksenä ja toisaalta vaikeana ja vahingoittavana asiana.
Intiassa ajateltiin, että rakkaus etenee sairauden kaltaisena: ensin intohimo täyttää mielen muuttuen maniaksi. Tämän jälkeen tulevat fyysiset oireet, kuten unettomuus, ruokahalun menettäminen järjen sumeneminen ja lopulta kuolema. Myös antiikin filosofit tunnistivat rakkauteen liittyvän tuskan.

Keskiajan eurooppalainen kulttuuri peri ajatuksen rakkaudesta tautina. Kirjallisuudessa romanttinen rakkaus yhdistettiin usein kuolemaan, mutta Jumalan rakkaus pelastukseen.

” Tärkeää on toki muistaa, että keskiajalla myös kysymys Jumalan rakkaudesta oli keskeinen. Maallinen rakkaus ja tunteiden osoittaminen ovat puolestaan olleet sääty-yhteiskunnassa kontrolloituja, ja esimerkiksi julkinen suudelma on ollut luettavissa avioliittolupauksena”, Salmi sanoo.

Idea romanttisesta rakkaudesta alkoi saada laajemmin kannatusta, kun ajatus modernista yksilöstä ja yksilön itsemääräämisoikeudesta nousi esiin uuden ajan alussa ja 1700-luvulla. Kyseenalaistamisen kohteeksi joutuivat säätyjärjestelmä ja sukujen väliset, sovitut avioliitot.

Riutuva
rakkausutopia

”1800-luvulta lähtien olemme eläneet romanttisen rakkauskäsityksen dominoivaa aikakautta. Kirjallisuudessa täyttymättömän rakkauden kuvauksia ja palvojia oli useita, esimerkiksi Brontën sisarukset, Austenin Ylpeys ja ennakkoluulo sekä Goethen Nuoren Wertherin kärsimykset”, Salmi sanoo.

Eurooppalaisen kaunokirjallisuuden laaja leviäminen Suomeen 1800-luvulla tarkoitti rakkausutopian suosion kasvua varsinkin kaupunkilaisten keskuudessa.  Modernia ajatusta rakkaus- ja kumppanuusavioliitosta alettiin varjella, vaikka avioliiot olivat hyvin pitkään järjestettyjä.

Henkiset ominaisuudet ovat kuitenkin pikkuhiljaa sivuuttaneet aineelliset. Siinä missä vielä pari sataa vuotta sitten avioliitto ja rakkaus olivat eri asioita, nykyisen ajatusmallin mukaan rakkaus on avioliiton edellytys.

Aikaisemmin rakkaus ja avioliitto saattoivat olla puhtaasti eri tavoin tyydytettäviä tarpeita toisen täyttäessä yksilön käytännön vaatimukset ja toisen henkiset ja ruumiilliset, rakkaudelliset tarpeet. Rakkaudesta saatettiin haaveilla sekä avioliiton sisällä että sen ulkopuolella.

Onnen ja ikuisen, kaiken kestävän rakkauden tavoittaminen on noussut nuoren sukupolven silmissä tärkeimmäksi, vaikka vanhemmat saattavat edelleen odottaa sopivan puolison löytyvän ”omien” parista.

”Rakkaus-käsite on muuttunut muun tunnekulttuurin mukana ja on laajemmassa mittakaavassa osa käyttäytymiskulttuurin muutosta. Nykyään tunteita on lupa näyttää vapautuneemmin kuin aikaisemmin.”

”Rakkauskulttuurista on tullut valtava mielikuvituksen maailma. Rakkaus on fantasiaa. Rakastamme rakastumisen tunnetta ja rakastamisen ajatusta.”

Niin moni
tulee vastaan

Syy rakastumiseen on yksinkertainen ja biologian keinoinkin selvitettävissä. Rakastumisen euforian tuottaa hermovälittäjäaine serotoniini, kiihdyttävä välittäjäaine dopamiini sekä amfetamiinin kaltainen fenyylietyyliamiini, jonka tuotanto rakastumistilanteessa kaksinkertaistuu.

Kun rakastumisen huuma laskee, fenyylietyyliamiinin tuotanto normalisoituu. Sekä dopamiini että fenyylietyyliamiini kehittävät riippuvuussuhdetta, ja parisuhteen vakiintuminen voi tuntua tylsältä. Toisaalta vakiintuneessa parisuhteessa ollessaan ihminen erittää mielihyvää tuottavaa oksitosiini-hormonia kosketuksen ja yhdynnän yhteydessä. Tämä vahvistaa yhteenkuuluvuuden tunnetta.

Ihastumisen tunteeseen jää kuitenkin helposti koukkuun. Hormonien lisäksi suuri vaikuttava tekijä on rakkausutopian luoma ajatus täydellisestä kumppanista. Virpi ja Jaakko Hämeen-Anttila kertovat teoksessaan Rakkauden atlas, että ihastuminen eli tuntemattoman rakastaminen on pysähtymistä rakkauden miellyttävimpään vaiheeseen.

”Rakkauden kohde on jatkuvasti kiinnostava, koska tiedämme hänestä niin vähän. Voimme täyttää tyhjät kohdat omilla toiveillamme ja mielikuvillamme.”

Vaikka rakkaus on vuosituhansien kehityksen myötä vapautettu, voi rakastaminen olla entistä vaikeampaa. Haasteet, joita rakkaudessa kohdataan, ovat erilaisia.

Kun saa suudella julkisesti ketä tahtoo, houkutus kumppanin vaihtamiseen voi olla suuri ja kärsivällisyys suhteen parantamisesta olematon.

Odotukset kumppania ja parisuhdetta kohtaan voivat olla myös mahdottoman epärealistisia. Se rakkauden hurmostila, joka aikaisemmin jätettiin subjektiivisen haaveilun tasolle, halutaan löytää todellisesta elämästä.

Toisaalta rakastuminen voidaan nähdä yksilökeskeisessä maailmankuvassa myös vapauden riistona. Koetaan, että vakiintuminen pakottaa luopumaan omista unelmista ja oman tien etsimisestä.

Brittiläinen filosofi Bertrand Russel puolestaan ajattelee, että pohjimmiltaan ihminen pelkää yksinäisyyttä ja maailman kylmyyttä ja että ainoastaan toisen ihmisen tuoma syvä rakkaus voi antaa turvan tunteen. Myös kovanaamat kaipaavat henkistä kotia.

”Nykytilanne rakkaudesta puhuttaessa ja sen sosiaalisen ilmentymän oikeuksista on hyvin jännitteinen. Toisaalta vallalla ovat liberaalit arvot. Toisaalta romanttisen, 1800-luvulle tyypillisen ajattelutavan piirteet ovat nousseet uudestaan esille esimerkiksi hääkulttuurin prinsessa-prinssi-asetelmassa”, Salmi sanoo.

Niin Aristofanes kuin nykymaailman fiktio eli elokuvat, kirjallisuus ja musiikki nostavat tärkeäksi ajatuksen siitä, että jokaiselle olisi olemassa se oikea.

”Käsite on viktoriaanisen moraalin maailmassa syntynyt ajatus, joka minimoi seksuaalisen kanssakäymisen mahdollisuutta. Ajatus yhdestä sielunkumppanista voi olla lohdullinen, mutta siihen ei pidä takertua”, Salmi sanoo.

Lue myös, miten evoluutiobiologinen näkökulma lähestyy rakkautta.

Teksti: VENLA PÖYLIÖ
Kuvitus: ANJA KARPPINEN

Hifi nimeltä ruoka

Onko molekyyligastronomialla jotain uutta tarjottavaa kuumana porisevaan ruokakeskusteluun?

”Ruoka on nyt valtavan kiinnostava asia. Siitä puhutaan ja se herättää intohimoja”, Turun yliopiston funktionaalisten elintarvikkeitten kehittämiskeskuksen tutkimusprofessori Anu Hopia aloittaa.

Hänen työtään on ruoan kemia, tarkemmin molekyyligastronomia, jolla tarkoitetaan ruoanvalmistuksen ilmiöiden luonnontieteellistä tarkastelua.

Ensialkuun molekyyligastronomia kuulostaa taviksen korvaan hienostelulta. Tosin 2010-luvulla ruokahifistelystä on tullut osa suomalaista elämäntapaa.

TNS Gallupin teettämästä RISC Monitor Ruoka 2011 -tutkimuksesta selviää, että noin kolmannes kuluttajista on ruokahifistelijöitä. Termi määriteltiin tutkimuksessa halulla kokeilla vaativia reseptejä ja keskustella ruoasta. Ruoka on ruokahifistelijälle keskeinen osa elämää ja vahvasti myös sosiaalinen asia. Ruoan terveellisyyden ja alkuperän lisäksi hifistelijälle tärkeää on vaihtelunhalu.

”Tutkimuksessa ruokahifistelijöillä oli sekä vihreitä arvoja että vahvaa hedonistista nautinnonhalua, joten ruokahifistelijän ruokamaailma on hyvin moniulotteinen”, muotoilee tutkimuskonsultti Tarja Pentilä.

Myös Turun yliopiston Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen ruokatiimin tulevaisuustutkija, projektipäällikkö Riikka Saarimaa uskoo hifistelyn voimistuvan.

”Ruoasta tulee yksilön identiteetin määrittäjä. Kuluttaja räätälöi ruokavalionsa omannäköisekseen”, hän katsoo.

Sipulikeiton
kemiaa

Tänään Hopia on luvannut näyttää Funktionaalisten elintarvikkeitten kehittämiskeskuksen koekeittiössä, miten ananaksia liekitetään.

Tykötarpeina on yksi tuore ananas, voita ja pullo Cointreau’ta.

Tutkimusasetelma on tyypillinen molekyyligastronominen kokeilu. Tutkimuskysymyksenä on, muuttuuko ananaksen maku liekityksessä. Tosin Hopia tietää vastauksen jo.

”Meillä oli ananasten liekitys käsittelyssä MG-klubissa”, hän sanoo.

MG-klubi on Hopian ja keittiömestari Tatu Lehtovaaran vetämä ruokakerho, joka kokoontuu kuukausittain Helsingin palvelualojen oppilaitoksen tiloihin testaamaan molekyyligastronomisia hypoteeseja.

Ero perinteisen elintarvikekemian ja molekyyligastronomian välillä on ennen kaikkea kontekstuaalinen. Jos perinteinen elintarvikekemia tutkii sipulien flavonoideja, tutkii molekyyligastronomia sipulikeiton valmistuksessa tapahtuvia kemiallisia ja fysikaalisia ilmiöitä.

”Ei voisi kuvitella, että elintarviketieteellinen tutkimuskohde olisi kohokas tai kastike”, Hopia nauraa.

Yhteistä perinteisen elintarviketutkimuksen kanssa on taustalta löytyvä ymmärrys kemiasta.
Kokkaussessio alkaa kangerrellen, kun toimittaja alkaa pilkkoa ananasta väärin. Hopia ottaa veitsen käteen ja näyttää, miten hedelmä leikataan keittiömestari Gero Hottingerin oppien mukaisesti.

Ruokaa
moniarvoisesti

Molekyyligastronomia tieteenä sai alkunsa ranskalaisen tutkija Hervé This’n ja Oxfordin yliopiston fysiikan professori Nicholas Kurtin tutkimuksista 80-luvun lopulla. Kaksikko katsoi, että silloisessa elintarvikekemiallisessa tutkimuksessa ei huomioitu gastronomista näkökulmaa ollenkaan. 90-luvun aikana he kokosivat kasaan kansainvälisen joukon asiantuntijoita, jotka kokoontuivat aktiivisesti gastronomia-aiheisiin kongresseihin Euroopassa.

Fyysikkojen ja kemistien lisäksi seminaarien kutsulistoilla oli keittiömestareita.

”Siitä alkoi tutkijoiden ja keittiömestareiden vuoropuhelu. Yhteistyö poiki ruokakulttuuriin uusia genrejä”, Hopia kertoo.

Suomessa tutkimusala on verrattain uusi. Siinä, missä ruoan turvallisuuden ja ekologisuuden tutkimus ovat olleet elinvoimaisia, on gastronomis-luonnontieteellinen näkökulma pysytellyt marginaalissa.

Tieteenalaansa ahkerasti popularisoiva Hopia pitää perinnettä arvokkaana, mutta soisi keskustelun rikastuvan.

”Jos oikeasti haluamme olla ruoan ammattilaisia, meidän pitäisi tarkastella tutkimuskohdettamme mahdollisimman moniarvoisesti.”

”Vodka palaa,
Koskenkorva ei”

Hopia kertoo, että innokkaimpia molekyyligastronomiaa harrastavia kokkeja ovat insinöörimiehet.

Kyse on juuri insinööreillekin tutusta kemiallis-fysikaalisten ilmiöiden tiedostamisesta.
”Isoäidillä oli vaniljakastikkeen valmistuksessa omat niksinsä välttää juoksettuminen. Minä teen samaa kastiketta ja ehkä tiedostan, mitä tapahtuu, kun se juoksettuu”, Hopia muotoilee.

Hän johtaa ananaskoetta eteenpäin kohti liekitysvaihetta. Ensin hedelmänpalasia paistetaan voissa. Tovin kuluttua rautapannulle lorautetaan fingerporillinen 40-prosenttista likööriä. Toimenpiteen seurauksena pannulla roihahtaa miltei kattoon saakka ulottuva liekki. Hopia tarkentaa, että liekityksessä palaa alkoholihöyry, ei itse ruoka.

”Liekki syttyy, kun höyryn etanolin ja hapen suhde on sopiva. Vodka palaa, Koskenkorva ei”, hän säestää.

Scifiruoka ei
korvaa herkkuja

Maa- ja metsätalousministeriön kansallisen ruokastrategian taustaraportissa todetaan, että keskeinen tulevaisuuden ruokaan liittyvä kansanterveydellinen uhka on lihavuus. Suomessa syödään edelleen vain vähän hedelmiä ja vihanneksia.

Hopia ennättää vakuuttamaan, että lopulta myös molekyyligastronomisen tutkimuksen tavoitteena on tavallisen ihmisen arjen helpottaminen. Myös molekyyligastronomiaguru This uskoo tieteenalan tutkimuksen tuovan ratkaisuja lihavuusongelmiin, kun terveellisestä ruoasta voidaan tehdä entistä maistuvampaa juuri molekyyligastronomisten löydösten avulla.
”Kaikki hyötyvät siitä, että me saamme ruoasta iloa ja nautintoa. Siihen tässä tuotetaan innovaatioita”, Hopia sanoo.

Molekyyligastronomisen tutkimuksen avulla on etsitty keinoja esimerkiksi vanhusten ruokailun kehittämiseen ja laitosruoan maun parantamiseen. Hienoista ravintoloista tavallisiin keittiöihin on esimerkiksi kulkeutunut oppi lihan matalalämpökypsentämisestä.

Alan asiantuntijat uskovat, että scifi-elokuvienkin esittelemä vitamiinipilleriravinto ei tulevaisuudessa korvaa valmistettua ruokaa, sillä ruoanlaittoon ja maistuvaan ravintoon liittyy vahvasti tunne nautinnosta. Tulevaisuudentutkijat ovat samoilla linjoilla. Vaikka erilaiset energiapatukat ja vitamiinivedet ovat jo nyt tietynlaisia versioita tulevaisuuden pillereistä, eivät valmisteet täysin korvaa perinteistä ruokaa.

”Sosiaalisuuden ja yhdessä tekemisen trendit voimistuvat. Vitamiinipillerit eivät myöskään fyysisesti riitä ihmiselle vielä pitkään aikaan. Elimistömme tarvitsee myös kuituja ja nesteitä”, Saarimaa toteaa.

Filosofiana
arvostaminen

On aika koemaistaa liekitettyjä ananaksia. Ne maistuvat makeilta ja miltei sulavat suussa.
”Tämä on jäätelön kanssa aivan mielettömän hyvää”, Hopia suosittelee.

Professorin MG-klubin koemaistajaryhmä kykeni tunnistamaan makueron liekitettyjen ja ei-liekitettyjen ananasten välillä. Tulos oli yllättävä, sillä hypoteesina oli ollut, että liekitys ei vaikuta makuun. Päätelmä on, että lämpötilan on noustava liekityksessä niin paljon, että prosessissa käynnistyy uusia aromiaineita tuottavia reaktioita.

Siirtyessään koekeittiöstä työhuoneeseensa Hopia pohtii vielä molekyyligastronomian filosofista olemusta. Hän sanoo sen olevan ruoan arvostamista.

”Luin äskettäin norjalaisesta koulupojasta, joka oli voittanut tiedekilpailun. Hän oli pohtinut, miksi räiskäleen paistopinnan toisella puolella on enemmän rinkuloita kuin toisella puolella. Tällaisten kysymysten kautta pääsee käsiksi aivan tavallisiin luonnontieteellisiin ilmiöihin.”

Nautinnon
mittarit

Tulevaisuuden kauhuskenaario enteilee kaikenlävistävää ruoan resurssipulaa, kun maailman väestönkasvu jatkaa kasvuaan ja ilmastonmuutos etenee.

”Pulaa on energiasta, vedestä, viljelysmaasta ja lannoitteista. Niukentumisen myötä elintarvikkeiden tuotevalikoima kaventuu, eikä kaikkia ruoan raaka-aineita ole saatavilla ympäri vuoden samalla tavalla kuin nyt”, Saarimaa maalaa.

Tulevaisuudentutkijoiden tekemien skenaarioiden tarkoituksena on auttaa tämänhetkisessä päätöksenteossa ja avata uusia ajatuskulkuja.  Vielä on kuitenkin vaikea sanoa, minkälaista ihmisten suuhun laittama ruoka tulevaisuudessa on. Ekologisuuden, jäljitettävyyden, eettisyyden, terveellisyyden ja lisäaineettomuuden antitrendinä nähdään jopa sula välinpitämättömyys ruokaa kohtaan.

Hopian toiveissa siintävät ajatukset nautinnon ja hyvän ruoan mittareista, jotka täydentäisivät ajattelua talouden ja hiilijalanjäljen mittaamisen yhteiskunnassa.

”Miksi emme ottaisi huomioon myös esimerkiksi maun, miellyttävyyden tai rentoutuneisuuden mittareita?” hän kysyy.

Teksti: LAURA MYLLYMÄKI

Kuvat: AAKE KINNUNEN

Raina talkoohengellä

Internet voi mahdollistaa yhteisöllisen, perinteisistä rakenteista vapaan tavan tehdä elokuvia.

Lue lisää

Tiedettä kuin apteekin hyllyltä

Blackmarket-tapahtumassa kuka tahansa voi istahtaa keskustelemaan asiantuntijoiden kanssa vaikkapa viittomakielen estetiikasta, tinnituksesta, avaruuden hiljaisuudesta tai kaupungin äänimaisemista.

Lue lisää

Kolme gradua kulttuuripääkaupungista

Turun yliopistossa tehdään useita Turku 2011 -vuoteen liittyviä opinnäytetöitä. Apuraha motivoi,  mutta tärkeintä projektissa on aito innostus aihetta kohtaan. Tylkkäri selvitti, minkälaisia kulttuuritutkimuksia opiskelijat tekevät.

Lue lisää

Fingerpori-fani kirjoitti kirjan

Maijastiina Vilenius oli jättää opintonsa kesken, kunnes löysi kiinnostavan graduaiheen.

Lue lisää

Oo siellä jossain mun

Seurustelukumppanin vaihto-opiskelu voi vesittää parisuhteen, jos yhteispeli ei etänä toimikaan. Miten pitää suhteen kipinä yllä, kun välimatkaa on tuhansia kilometrejä? Vai pitäisikö sittenkin lähteä vaihtoon yhdessä?  Tylkkäri uteli muutaman pariskunnan kokemuksia  vaihto-opiskelun aikana seurustelusta sekä kilautti YTHS:n psykologille.

Lue lisää

Seuraava sivu »