Maisteri Toivo Suulas vastaa

Rakas Toivo, eräs pitkäaikaisimmista unelmistani on SHO:n postituslistalta pois pääseminen. Uskotko haaveideni käyvän toteen vai saanko kaiken toivon jo heittää?
Virheistään oppinut

Haaveet, kaikki turhat haaveet, minut on jo saaneet, huutamaan huomiseen lauloi Sorsan Riki, tuo lemmen jättiläinen ja keltaisten katujen yskivä tulkki, jonka hurmaava ääni oli kuin korallinsininen tunnelmavalo vasten puuaitaa betoniviidakossa. Soi musiikki sielussa ja syvällä korvissa; ja silloin kesällä yhdeksäntoistajotain me kaikki lapset istuimme joen penkalla onget viritettyinä valmiina vastaanottamaan sen, mitä maailmalla oli meille tarjota, haaveidemme kehäpäätelmät ja kukka-asetelmat, vasten saarnipuuta ahventa ja siika. Ja Riki Sorsa, lähti purjelaivalla vailla määränpäätä, vain haaveet, nuo kirotun kauniit haaveet taskussaan. Ja taustalla soi foni nuoruuden muistolle, kenties vielä joskus muistamme, mitä on viattomuus. Ja onks siin jotain liikaa kysyy jo Rikikin.

Toivo on sitä mieltä, että toivoa ei kannata heittää kuin saapasta suvikarnevaaleilla. Kas millainen maailma meillä olisi jos meillä ei olisi toivoa, ei janoa uneksia, että vielä kerran se purjelaiva saapuu satamaan, siihen kotisatamaan, jossa on kirjepaperia ja silkkiä ja nailonsukkia ja Raikkaan Ensio vilkuttamassa lippunauhojen ynnä kreppipaperin alla. Niin, olisiko Metsolan Erkkikään kyennyt luopumaan viinapirusta ilman haaveiden viimeistä kättä, korttipakkaa, jossa pekka oli joka kerta se Kaukovaaran Kari, tuo inha, mutta yksinäinen kunnanvaltuuston kuningas. Vaan ei jäänyt pekka käteen, kiersi Erkki koijarilta jalat solmuun ja sivakoi kohti lakeuden huippua.

Kullatut kruunut, lottovoitot, ensijulkaisut, sähköpostilistat ja päiväkirjojen sivuille piirretyt kuvat suutelevista rakkaista, kaikki kuorrutettu pelolla, vuorattu levottomuuden usvaisella elmukelmulla. Oi miksi, oi miksi sinä Virheistäsi oppinut pelkäät ja piiloudut? Tartu leiviskää sarvista, ole Erkki ja usko, ravutkin uivat takaperin, vaikka ne ovat etuperäiseläimiä. Haaveet on tehty valloittamista varten, niin kuin Everest, kuu ja syrämmet, tai siis, miksi kukaan muuten olisi keksinyt laittaa pinnojen väliin viilipurkinpalaa jos se ei olisi mahdollista.

Maisteri Toivo Suulas vastaa

Kerro Toivo, Moro. Kuin mont mitallii Suomi saa olympialaisista, voittaako Leijonat viimeinki kultaa ja miten käy Virpi Kuitusen?
Raipe

Mutta entäs karpaasit, nuo kivivesurilla veistetyt jykevät jäälohkareet, Suomen mäntyisten petäjien kasvattamat happi-ihmeet, nuo Salpausselän voidellut sankarit… Vai oliko sittenkin kysymys karpaateista? Nämä esteistä suurimmat, viimeiset hiljaiset, kevyt rapa poskilla yskivät vuosituhantista vertaan mättäälle alppimajan juurelle, missä odottavat kisaoluensa perimmäiseen pisaraan imuttaneet suurlähettiläät, lippu tanassa vartoaa kansa ja huutaa nyrkki ruotsalaisen aristokraatin poskessa: missä olet LapinMies, ja Hartsa, pää kenossa kohti uusia seikkailuja, kymppikassi ja matkaradiossa telluksen lauluja. Ja missä olet Mika, kuivatettuna Suopursussa (?); fingerporillisiin vaihdetut kullatut kokardit, katkennut sauva cocktailtikkuna ja sen päässä sokerisompa, oman maan juurikkaista tottakai. Kyllä karpaattien kelpaa levätä, antaa kansan odottaa, kyyneleitä ne vain ovat, jotka jäätyvät kotiterassin muovituoleille. Vaan mitä noista muista, toteaa optimistinen kisaturisti ja ruttaa samalla myös tanskalaisten pulkat: Eläköön kotimaa, Vennamo ja Saaristomeri, lippujen iskulauseet ja neitomme kurvit, siellä alhomme sankarit ovat kypsyneet vastaamaan avokämmenellä julman globaalin maailman haasteisiin ja tässä on sulle ja tässä on sulle!
Vaan ei auta edelliskesän talit olaksissa, ei pidä liisteri sohjosäällä. Proteiinipuuro paloi pohjaan ja siitäkös iso parku syntyy. Onneksi on lama ja yhteiskunnassa syvä hätä, kas säästyy kunnilta tonttimaat ja heeroksilta autoverot. Nimimerkki kysyy, minne nyt rakennetaan kivipuutarha ja auringon mukaan kääntyvä erkkarilapa, ketä kansa nyt palvoo? Taas(han) meitä poloisia, sorrettuja fennomaaneja syrjitään ranskalaisten ja hollantilaisten ja korealaisten toimesta ja ruotsalaisten tuomareiden toimesta, ja voi sitä ikävää kun starttipyssyllä osoittelevat. Kyllä nyt vanha Thunberg kääntyisi sinkkiarkussaan jos kurjan tilanteemme tietäisi. Vanhat kansiin ja uutta lunta tykkiin, sillä onneksenne ei Suomen maasta supisuuresta lopu sankarit, ei katoa katajaiset kipsipatsaat eikä mynthonpastillit. Huraa, huraa, huraa!

Maisteri Toivo Suulas vastaa

Kerro Toivo, mitä on filiaalit ja mihin me niitä tarvitaan?

Kemisti

Aikoinaan kirjoittamassani Varsinaisen Suomen sivistyksellisten sanojen ja akateemisten fraasien käyttö pääpiirteittäin -oppisanakirjassa määrittelin termin filiaali seuraavasti: ”Se [filiaali] tarkoittaa päämerkitykseltään haarakonttoria, mutta on tunnettu kuitenkin tutummin yliopistoyksikkönä, joka on eroteltu emäyksiköstään ja ripoteltu ties minne, ties miksi (?), kuitenkin niin, että sillä on joku ennalta määritelty käyttötarkoitus, jonka maamme isät ovat käärineet kreppipaperiin ja antaneet filiaalille, jotta filiaali voi läiskytellä sillä funkkispöydän kulmaan ja huutaa isä, älä unohda minua.”
Niin, filiaali sananahan juontuu latinan kielen termistä filius, joka tarkoittaa pyhässä yksinkertaisuudessaan poikaa. Filiaali on siis yliopiston poika; yliopisto on Hugh Grant; poika laulaa epävireisesti, hänen nimensä on Marcus. Älkää hyvät valistuneet alumnoni sekoittako Marcus-poikaa kuitenkaan vanhaan stoalaiseen filosofiin Marcus Aureliukseen, joka nousi isänsä kustannuksella orpopojasta Rooman keisariksi. Ei, filiaalipojalle maksetaan kyllä elatusmaksuja. Kyllä, poika voi hyvin, vaikka vihelteleekin salaa Marseljeesia ja muita modernin ajan marssilauluja. Niin, isä lähettäisi pojan mielellään kauas merille, mutta poika onkin ylpistynyt, ei alistu tappelematta.
Väitetään myös, että filiaalit ovat merkkiosoitus siitä, mihin maalaisliittolainen aluepolitiikka raaimmillaan (tahi kauneimmillaan, riippunee marinadista) kykenee. Kas, kerran nousi talonpoika takajaloilleen, iski talikon porstuaan ja lähti kaupunkiin. Tästä pelästyneenä tekivät herrat frakeissaan sopimuksen talopojan kanssa: hävittäkää Karthago, mutta säästäkää meidät niin saatte Porin ja kolme viisasta opettajaa. Ja niin sivistys saapui Poriin. Vaan ei tähän tyytynyt talonpoika, meni pesuveden mukana myös Kajaani ja Mikkeli ja joku muukin, kunnes allekirjoitukset vaihtoivat omistajaa. Tätä niin sanottua pax Alkiota on nyt kestänyt hyvän tovin, mutta kuulkaa minä kerron, kerran vielä kajahtaa pitäjäin laulu ja silloin merrassa ei ole rapu, vaan maaseudun päivälehden päiväkäsky.

Maisteri Toivo Suulas vastaa

Hän on saapunut tulivaunujen kanssa kaupunkiin. Hän on paikantanut surumielisen kansan, jota kalvaa tieto tietävyytensä riittävyydestä. Hän on kaiken informaation absolutismi ja Folke Westin kalakaveri ja hauki. Hän on kryptoniittia ongelmille ja sulaa sananvapautta. Hän on Maisteri Toivo Suulas.

Toivo rakas, kertoisitko paljonko herrat yliopistonmäen ovat
käyttäneet rahaa kerätäkseen rahaa?
Ylioppilas

Kuvailisin asiaa musikaalisti näin: Olipa kerran Yliopisto-niminen henkilö, joka käveli päällään entisen loistonsa kadottanut villafrakki ja shampanskojen tahrima valkoinen, taskussaan kolme lanttia, kaksi markkaa ja penni. Tuli vastaan mäki sinisellään ruiskukkia ja apiloita ja vähän nurmikkoa, ei ollut häävi tuo tulevaisuuden virsi. Kirjaton, karjaton, sanoisi Leino. Lue lisää

Maisteri Toivo Suulas vastaa

Hän on saapunut tulivaunujen kanssa kaupunkiin. Hän on paikantanut surumielisen kansan, jota kalvaa tieto tietävyytensä riittävyydestä. Hän on kaiken informaation absolutismi ja Folke Westin kalakaveri ja hauki. Hän on kryptoniittia ongelmille ja sulaa sananvapautta. Hän on Maisteri Toivo Suulas.

Parahin maisteri Suulas!Waltarin teosta “Nuori Johannes” kritisoitiin siitä, että päähenkilö on niin kummallinen. Se oli mies, joka alastoman naisen nähdessään himoitsee hänen kädessään olevaa kirjaa. Onko tuo nyt niin käsittämätöntä?
Nimim. Vix sciunt Lue lisää

Maisteri Toivo Suulas vastaa

Hän on saapunut tulivaunujen kanssa kaupunkiin. Hän on paikantanut surumielisen kansan, jota kalvaa tieto tietävyytensä riittävyydestä. Hän on kaiken informaation absolutismi ja Folke Westin kalakaveri ja hauki. Hän on kryptoniittia ongelmille ja sulaa sananvapautta. Hän on Maisteri Toivo Suulas.

Toivo, mitä mieltä olet huippu-urheilusta? Onko siinä mitään järkeä, että yhteiskunnan varoja syydetään kahmalokaupalla muutamien ihmisten hyväksi samalla kun leipäjonot kasvavat ja yhteiskunnan vähäosaisimmat kärsivät porvarihallituksen ikeessä? Lue lisää

Maisteri Toivo Suulas vastaa

Hän on saapunut tulivaunujen kanssa kaupunkiin. Hän on paikantanut surumielisen kansan, jota kalvaa tieto tietävyytensä riittävyydestä. Hän on kaiken informaation absolutismi ja Folke Westin kalakaveri ja hauki. Hän on kryptoniittia ongelmille ja sulaa sananvapautta. Hän on Maisteri Toivo Suulas.

Toivo,
mitä mieltä oot Turun elokuvatilanteesta? Kohta meillä on enää yks elokuvateatteri, josta tulee vaan massatuotantopaskaa eikä kukaan tee asialle mitään. Ratkaise Toivo tää ongelma.
nimim. Tuohtunut Lue lisää

Maisteri Toivo Suulas vastaa

Kerroppa Toivo miks meidän täytyy edelleen lukea pakollisena kielenä ruotsia, vaikka on olemassa kaikki todisteet, et siitä ei oo mitään hyötyä?
Sapettaa joka kerta

Ja-haa, ruotsin kieltäkö sinä poloinen pelkäät? Vai kieltä lautasella, lakkahilloa? Vai johtuuko kenties rauhattomuutesi vanhojen aikojen kateudesta läntisen naapurimme, tuon ikikestävien puulelujen ja ikuisen sosiaalidemokratian kamaran luomaan satukakkulinnaan, jossa kaikilla on hilpeää, onnellista, eikä vihan sanoja saati hedelmiä tunneta? Muistot hävityistä finaaleista, Wassbergista, Ahvenanmaasta, Torniojokilaakson rajansiirroista ja halvoista vaatteista, jotka lyövät allensa hapansilakkavasaralla kaiken sen, minkä suomalainen raavas kansa on suosta itselleen nostanut.

Mutta kuules juippi, ei hätä ole tämän näköinen, eikä se ole Svenssonin, Petterssonin tahi Ulrikan näköinenkään. Ruotsi on tulevaisuuden maa, se on kuin metro, jonka kyytiin meidän petäjäisten tulee hypätä vauhdilla, ilman väkeviä sanoja laiturilla, kas ilmassa on Nallen partavettä. Nalle meni jo aikaisemmalla veturilla, osti itselleen vaaleanpunaiset Jamekset ja hyppäsi Carl Gustavin syliin Pripps-pöhnässään ja huusi kurkkuaan uhmaten Livet är härligt, saattana!

Ja tiesithän, että Nallen partavettä saa pyhäpäiviä uhmaten liikkuvista autolautoista, jossa ruotsinkielisille on aina työtä, sano lama är dum ja nosta peukkusi ylös maitolaiturilla, sillä tosi on kuin pillifarkut talvella, notta valtioliitto se on, joka pelastaa. Alas vanha Unioni, täällä ulvoo Heikki ja Liisa susiturkit yllään: ota meidät Kalmari.

Mihin minä kieltä tarvitsen, minähän osaan jo englantia ja sitten suomea ja kyllä se on niin, että kahta en vaihda, kysyt itseltäsi makkara suussa kesken sydänkohtauksen. Vaan ei tarttis vaihtaa eikä Ilkan nuijia. Puhumalla ruotsia saat paremman työn, kauniimman puolison, sivistyneemmän tarjonnan, pidemmän elinikäodotteen ja kutsun Svenska Klubbeniin Toast skagenille. Ja kaiken kukkurakaupaksi sivistys löytyy Höblästä kun vain lukea osaa. Voiko enää olla paremmasta väliä, perään ja replikoin: Eläköön monarkia, eläköön monarkia!

Totuus on Toivossa

Hän on saapunut tulivaunujen kanssa kaupunkiin. Hän on paikantanut surumielisen kansan, jota kalvaa tieto tietävyytensä riittävyydestä. Hän on kaiken informaation absolutismi ja Folke Westin kalakaveri ja hauki. Hän on kryptoniittia ongelmille ja sulaa sananvapautta. Hän on Maisteri Toivo Suulas.

Haluaisin poikaystävän itselleni. Mistä sellaisen löytäisin?
Impi Haarakiila

Vai haluat sinä itsellesi oman yrttisilmän, sokeripekan, perunaposkisen maailmanmatkaajan, jolle rinkka, retkikeitin ja kolme frangia burmalaisen kauppiaan tekemässä kangaskalussa on saavutus, josta viiksensä kaljaan upottaneet kulmapöydän asessorit voivat vain unelmoida. Eläköön unelmat, sillä heille se suotakoon, jotka unelmoimaan pystyvät tässä tehostamisen ja kanaleikkureiden hektisessä luottotaloudessa. Älä sinä kuitenkaan unelmoi, kun et kuitenkaan sitä osaa, vaan valitse samettitakki, samettikruunu, eau de sametti, joka ei kuole edes villapesussa. Lue lisää