Kaikkitietävä kertoja

Milloin moraalia voi olla, mikä jää ulkoisen ja sisäisen pakon ulkopuolelle? Silloin, jos uskomme oikeudenmukaisuuteen, karmaan, tässä elämässä tai seuraavassa: pahuus on lyhytnäköistä ja johtaa kolminkertaiseen menetykseen tai ikuiseen kadotukseen. Hyveen perikuviakin on olemassa, mutta he eivät ole tilastollisesti merkittäviä. Moraalisuus on laskelmointia ja ehdollistumista: saanko tunnustusta hyvyydestäni, piiskaa pahuudestani? Vain kaikkitietävä tuomari voi täyttää moraalin edellytykset.

Oikeudenmukaisuus edellyttää, että joku tietää kaikki tekomme ja punnitsee ne hyvän ja pahan vaa’alla; viimeistään kun veremme pysähtyy ja siirrymme seuraavaan maailmaan. Mutta ajattelevat koneet tuovat oikeudenmukaisuuden tähän maailmaan: akvaarioyhteiskunnassa joku tietää kaiken meistä – Facebook-statuksistamme, sähköposteista, turvakameroista hän kutoo koko elämämme. Ja sitä me pelkäämme: että koko se laittomuuden ja moraalittomuuden ryönä, jota joka ainoa meistä piilottelee, yhtäkkiä valahtaisi esiin yksityisyyden alban repeytyessä auki. Kuka tahansa, joku, näkisi, miten alasti ja likaisia me olemme.

Uusliberalistinen maailmanselitys voi tyydyttää jonkun oikeudenmukaisuuden tajua: kyvykäs ja ahkera niittää sadon; laiskuri itkee ja pyytää armoa. Se vetoaa ihmiseen kuten skientologia ja pyramidin huipulla oleva kulta-aarre. Ja kuten skientologia ja pyramidihuijaukset, se jättää olennaisen piiloon: järjestelmän voittajia ovat kovimmat kusettajat ja vallan hyväksikäyttäjät. Toki tarvitaan kyvykkyyttä ja ahkeruutta luomaan järjestelmä, jossa itse on aina voittaja ja häviäjänä aina veronmaksajat.

Yhteiskunnallinen epätarkkuusperiaate kuuluu: kokonaisvaltaisuus on kusetusta. Sosiaalinen maailmanselitys on aina vajavainen, sillä yhteiskunta on induktoinnin tavoittamattomissa. Liberalistit ja kommunistit onnistuivat ensin piilottamaan ja sitten unohtamaan tämän, ja siksi molempien aatteet kyettiin valjastamaan massojen hyväksikäytölle. Filosofien valtiot on puettu viattomuuden ja ristiriidattomuuden albaan, mutta lumivalkean puuvillan alla ne ovat likaisia.

VISA KURKI

Suhmuroinnin aika

Ehkäpä merkittävin vuosituhannen alun poliittisista taisteluista koskee “poliittisen” ja ei-ihmisten suhdetta. Kamppailun kulusta riippuu muun muassa se, missä määrin poliittisen käsite tai sen puhujat ovat tulevan todellisuuden osia.

Ilmastonmuutos ja eläimet ovat ilmeisimmät poliittiset ei-ihmiset. Ainoita ne eivät tietenkään ole: kaikki ihmisen ulkopuolelle määrittyvä kuuluu ei-ihmiseen, ja poliittinen koskee olentojen vaikuttavaa osallistumista. Ei-ihmisten poliittisuus on siis taistelukysymys, koska sillä on seurauksia.

Yhtäältä ei-ihmisille on vaadittava poliittinen subjektius; toisaalta ei riitä, että ne mielletään liberaaleiksi subjekteiksi oikeuksineen ja velvollisuuksineen. Mitä merkitsisi todeta, että ilmastolla on oikeus muuttumattomuuteen? Onko otsonikerroksella velvollisuus säilyttää status quo? Liberaali subjekti on antroposentrinen biopoliittinen fantasia, eikä sitä ole mahdollista soveltaa suoraan ei-ihmisten politiikkaan.

Toinen inhimillisyyden rintamalinja kulkee ei-ihmisten osallisuudessa poliittiseen järjestelmään. Parhaillaan on rakentumassa käytäntö, jossa tieteilijät sekä erilaiset arvioitsijat ja mallintajat ikään kuin edustavat ei-ihmisiä ilman mandaattia. Tietyt agendavallan elementit siirtyvät näille valtakirjarohmuille, mutta viimeinen sana säilyy poliitikoilla. Tulokset ovat luettavissa vaikkapa Kööpenhaminan ilmastokokouksen päätöslauselmasta.

Ensimmäiset yhteenotot ihmisen ja ei-ihmisen rajapinnalla on jo käyty. Kun valtiot, nuo suvereenin lippulaivat, runnoutuvat uusiin muotoihin yhä kesyttömämmän myrskyn kourissa, hivuttautuvat inhimillisen toimijan sieraimet vääjäämättä vesirajalle. Tieteen kulut tietoisuus- ja alkeishiukkashavaintoineen sabotoivat jo pilssipumppuja. On suhmuroinnin aika, ystävät.

SAMI TORSSONEN

Elä ja anna muidenkin elää

Tiedätte mistä kirjasta puhun: vanhempien kunnioittamisen ja huorimattomuuden välistä löytyy käsky nimeltä ”Älä tapa”. Lamantappohengessä voisimme kenties kääntää käskyn positiiviseksi: ”Anna elää”. Vaan kenen elämän jättäisimme kyseenalaistamatta?

Mooseksen tullessa hapenpuutteisena vuorelta kivitaulujen kera hän ei suinkaan välittänyt viestiä universaalista oikeudesta olla tulematta tapetuksi. Kyse oli niinkin radikaalista ajatuksesta, kuin ettei ihan huvin vuoksi viipaloitaisi valittua kansaa – siis oman heimon porukkaa.
Vanhan testamentin Jumala ei toki seurannut omia sääntöjään, mikä perinne jatkuu valtion taholta edelleen esimerkiksi Yhdysvalloissa: ”Ei saa tappaa! Nyt kuolet.”
Jeesuksen teesit universaalista ihmisarvostakin kokivat pienen inflaation seuraavaksi muutamaksi tuhanneksi vuodeksi. Lähimmäisiksihän voi toki jättää laskematta esimerkiksi ämmät, neekerit, pakanat ja homoseksualistit ilman, että lihaksi syntyneen Jumalan oppi sen kummempia muutoksia kokisi.
Viesti oli silti sama kuin Gandhilla ja nykyään Tom Reganilla: anna lähimmäisesi elää. Kyse on vain siitä, kuinka lähellä lähimmäisen pitää olla.

Nyt olemme lähellä, lähempänä kuin koskaan. Joskus jopa tuntuu, että valkoinen kristitty heteromies ja musta lesbo musliminainen olisivat samanarvoisia – vaikka Sellon tragedia olikin kaikkien likaisten ulkomaalaispaskojen syytä (lähde: internet).
Mutta eräs korpimaa on vielä rämpimättä. Vain harvoin päästämme muita eläimiä kuin ihmisiä lähimmäisiksemme. Joskus toki. Groteskein esimerkki lähimmäisyyden mielivaltaisuudesta on kaupungissamme jälleen viime kulutusjuhlana julistettu eläinten joulurauha: saastaisten, kinkkuna tunnettujen sorkkaeläinten jonottaessa teurastajalle saavat ”Maija-vuohi sekä Mc Hehkun jäsenistöön kuuluva motoristipossu Orson” (lähde: MTV3) poseerata kameralle papin kanssa.

Spesismi, lajisyrjintä, on karva ja suomu kerrallaan murenemassa. Ihmisoikeudet ovat olemassa, jotta emme kohtelisi toisiamme kuin eläimiä – mikä kertoo karua kieltä siitä, miten heitä kohtelemme. Nykypäivän suurin syntinen löytyy kaupan lihatiskiltä: vaikka pihvin punnitsemista ei ehkä tappamiseksi luetakaan, ei tilanteessa todellakaan anneta elää.

Todistusaineisto kasvaa. Sika on itsetietoinen ja delfiini niin fiksu, että delfinaarioiden lähin vastine ovat Colosseumin orjat. Espanjassa ihmisen lisäksi myös neljä muuta ihmisapinalajia ovat saaneet oikeuden elämään ja vapauteen kidutuksesta. Saksassa eläinten oikeudet ovat jo perustuslaissa. Lihansyönnille ja turkistarhaukselle löytyy vielä yksi peruste: itsekkyys. Kantaako se pitkään?

Visa Kurki

Sellon sävel

Ja kävi niin, että vuodenvaihteessa kuului käsky suomalaisten omatunnosta, että kaikki kansa oli liikkeellepantava. Ja niin jokainen omaa historiallista pienuuttaan aggressiivisella käytöksellä suojeleva syrjämaailmalainen lähti saalistamaan verenhimoisena ulkomaalaistaustaisia henkilöitä, sillä näiden oli otettava syy niskoilleen erään Ibrahim Shkupollin kauppakeskus Sellossa tekemistä pahoista teoista.

Onneksi oikeusministeriöstä kaikui tasa-arvon, vapauden ja hyvinvoinnin ääni: sähköinen jalkapanta! Rikoksiin puututaan fasistisillakin keinoilla entistä rivakammin, mutta samalla entistä vähemmän tehdään sen eteen, ettei rikoksille olisi pohjaa. Se ei onnistu ainakaan tekemällä ihmisestä koiraa.

Meillä olisi sekä varaa että velvollisuus lieventää muiden kärsimyksiä, mutta syljemme heidän päälleen ja aiheutamme näitä purkauksia. Pääpyöveli Vanhanen naukuu, että kyseessä oli yksittäistapaus, mutta miksi pakolaiset nähdään yksilöinä vasta sitten kun he tappavat? Shkupolli oli oma luomuksemme, arvon hidalgot. Tohtori Frankensteinin on lopulta otettava vastuu rakentamansa hirviön teoista.

Ibrahim Shkupollin teko oli väärin. Mutta onko oikein, että tuhannet sydämeltään verevän suomalaiset isänmaanystävät perustavat viharyhmän, joka ajaa samaa sairautta kuin Shkupolli itse – tappamista? Onko oikein, että tapauksen jälkeen keskustelut täyttyvät sympaattisen junttimaisia ”mamu”- ja ”moku” -käsitteitä käyttävien saaliinhimoisten ihmistorsojen tanssista vääristyneen ihmisen haudalla. Ei ole. Heillä on ollut turvallinen kasvualusta, ja sen pohjalta Shkupollin tasolle taantuminen ei ole oikein.

Shkupollin juuret eivät antaneet hänelle suopeita lähtökohtia elämään. Hän eli läpi Kosovon kauhut Serbian ikeessä, pakolaisen rasitteet ja lopulta suomalaisen yhteiskunnan vastaaoton, jonka selkein viesti kaikuu: vittuun täältä, me olemme parempia kuin te kärsivät ihmiset. Onneksi hän kuitenkin meni töihin vielä kuolemansa jälkeen: MTV3 ja Iltalehti kun ostivat kaikki Shkupolli-hakusanat Googlelta.

Keskustelin kerran Albaniassa sellonsoittoa opiskelevan nuoren miehen kanssa. Hänen kosovolainen ystävänsä oli 8-vuotiaana saanut serbisotilailta lahjan: oman äitinsä irtileikatun pään. Sitä voi olla vaikea unohtaa aikuisena. Se ei ole peruste murhalle, mutta itse en näkisi syytä vittuilla enempää.

Ville-Mamu Sutinen

Osallistua vapauteen

Ohjaan lampun valonsäteet peiliin, siitä silmiini. Tunnistan sairauden merkit. Sukupolvikaupalla lääketieteen harjoittajia osallistuu tiedolliseen vapauteen, jota hyödynnän kiitos insinöörien, lasinvalajien ja kaivostyöläisten.
Katson oikeamieliseksi turvautua penisilliiniin. Aine vastaa toimintamekanismiltaan rotanmyrkkyä: Bakteerieni soluseinämät heikkenevät. Lopulta otusressukat puhkeavat. Olen vastuussa miljoonista. Lue lisää

Vapaus, veljenmurha ja tasa-arvo

Totuuden torvet toitottavat, että elämme vapauden aikakautta: saamme valita hammastahnamerkkimme, pipomme, eineksemme ja puolisomme vapaasti. Tosiasiassa olemme sidotumpia ja vangitumpia kuin koskaan ennen millään kidutuksen tai julmuuksien aikakautena, sillä meille on annettu vapaus, jota emme osaa käyttää. Se on itsekästä, sulkeutunutta vapautta, jonka lunastamme muiden kärsimyksen hinnalla. Lue lisää

Tarvitsemme numeroita

Tarkkasilmäiset todistavat näillä tienoin kopulaatiota. Ex-runoilija ja  kaksi yhteiskuntatieteskelijää vapauttavat nuijapäänsä vuoroviikoin.

1 artikla. Kaikki ihmisolennot syntyvät vapaina ja tasavertaisina arvoltaan ja oikeuksiltaan. Heille on annettu järki ja omatunto, ja heidän on toimittava toisiaan kohtaan veljeyden hengessä.
(YK:n yleismaailmallinen ihmisoikeuksien julistus)

Kansalaiset, teitä on petetty! Ette ole äärettömän samanarvoisina äärettömän arvokkaita. Retorisen ylistetty harha on juuri sitä – harha.
Katsokaa vaikka äärettömän laskusääntöjä: Kaksi ääretöntä on ääretön. Ääretön kertaa kuusi miljardia on ääretön. Onko koko ihmiskunta samanarvoinen kuin yksi meistä? Tämä nozicklainen harha nostaa jälleen päätään. Lue lisää

Rasisti on tyhmä

Tarkkasilmäiset todistavat näillä tienoin kopulaatiota. Runoilija ja yhteiskuntatieteskelijä vapauttavat nuijapäänsä vuoroviikoin.

Ennakkoluulot ovat väistämättömyytensä ohella perin tarpeellisia. Ilman niitä törmäilisimme seiniin oviaukkoja etsiessämme, kuten tapaavat toimia objektifikaatiokykynsä aivovaurion vuoksi menettäneet henkilöt; emme saattaisi ottaa huomioon uskonnollisten vieraidemme ruokavalioita; suututtaisimme ulkomaisen isäntäväkemme kaikissa käänteissä; ja ihmettelisimme kaupassa asioidessamme, miksi rumasti pukeutuneet prekaarit seisovat epämukavan näköisesti liukuhihnojensa takana. Lue lisää

Alavilla mailla hallanvaara

Tarkkasilmäiset todistavat näillä tienoin kopulaatiota. Runoilija ja yhteiskuntatieteskelijä vapauttavat nuijapäänsä vuoroviikoin.

Suomi, tekopyhän ja proosallisesti sepitetyn historiansa laskiämpärissä piehtaroiva onneton tilkku joutomaata jossain pohjoisessa. Historiallisesta ja sielullisesta vähyydestä huolimatta maahamme on kehkeytymässä klikki, joka pitää kaikkea ulkoa tulevaa vieraana ja vihattavana, ja peittoaa sen milloin milläkin tekaistulla vastaväitteellä vain jotta voisimme säilyttää puhtautemme – mutta minkä puhtauden? Lue lisää

Utu paikalla: Joulusikaa niskaan

Kun yhdeksän jokelalaista joutui teuraaksi, syntyi maailmanlaajuinen hätä ja hämmennys. Kun pari tuhatta ruskolaista paloi Suomen suurimman sikalan mukana, tienoo haisi viikkokaupalla kuolemalta ja paikallislehdessä oli pikku-uutinen. Vahingot kuulemma kohosivat satoihin tuhansiin euroihin. Sitä ei kerrottu, että kymmenen vuoden aikana palojen määrä on tilakokojen pöhöttymisen myötä monikymmenkertaistunut.

Ainoat oleelliset erot jokelalaisten ja ruskolaisten pikkupossujen välillä liittyivät heidän kohteluunsa: Jokelalaiset karsinoitiin pulpettien, ruskolaiset metallikalterien taa. Jokelalaiset söivät hormoneja satunnaisesti roskaruokansa mukana, ruskolaiset päivittäin. Jokelalaiset pääsivät ulos. Jokelalaisten hampaat ja kivekset revittiin puudutuksessa, jos ollenkaan.

Ruskolaisten kohtalo on moraalisessa katsannossa määrättömästi kauhistuttavampi. Vaikka heidän vankilansa ei olisi palanut, he olisivat kohdanneet pitkällisen verenhukkakuoleman pikku tokkurassa. He joutuivat suoran, yhteiskunnan sanktioiman, järjestelmällisen kidutuksen ja väkivallan uhreiksi.

Myös jokelalaisten surmat voitaisiin, ja ehkä tulisikin, kuvitella syy-yhteyteen rakenteellisen väkivallan kanssa. Karuissa oloissa ja suurissa kasvatusryhmissä eläimet turhautuvat. Heille on tarjolla vain yksinkertaisia virikkeitä, kuten ketju, pallo tai tosi-tv. Pahoinvointia puretaan lajitovereihin, jolloin syntyy tappeluita. Tällainen väkivalta ei kuitenkaan ole yhteiskunnan näkökulmasta suunnitelmallista. Ero on sama kuin Ranskan lähiömellakoiden ja punakhmer-politiikan välillä.
Kaikkia väkivallan lajeja yhdistää se, että niistä on päästävä eroon. Tämä on mahdollista ainoastaan, mikäli eläimet koulutetaan kieltäytymään kategorisesti väkivallasta. Kun näin on toimittu, mieliteko, maanpuolustus, masennus tai kansainvälinen mediahuomio ei voi näyttäytyä riittävänä perusteena murhalle. Totaalista vähäisemmät kannustukset eivät kanna. Kinkkutehtaat, autopommit ja koulusurmat saavuttavat aina jotakin, vaikka niiden teho pyrittäisiin pehmentävin toimin minimoimaan.

Kategorinen kielto on kuitenkin yksinään tyhjä. Muutos syntyy vain, mikäli väkivallan kokijoiden joukkoon lasketaan kaikki olennot. Älyllisesti tämän ei pitäisi olla vaikeaa. Olennot kykenevät kärsimykseen, joten niille on mahdollista tehdä väkivaltaa. Ikävä kyllä väkivallan subjekteiksi päästetään käytännössä ainoastaan ”meikäläiset” eli heidät, jotka muistuttavat itseä tai ovat liittoutuneet itsen kanssa.

Tahtoisinkin toivottaa Teille, hyvä lukija, rauhanomaista kinkunodotusta. Muistattehan, että kun raastatte ruhoa kuusen alta pokaamallanne ruhonraastimella, osallistutte kulttuuriseen konventioon lihansyöjästä. Logiikkanne ontuu: ette saa murhata ja kiduttaa; kuinka siis kehtaatte osallistua murha- ja kidutusrituaaliin?
Ruskolle on jälleen suunnitteilla Suomen suurin tehosikala. Sen puoleen neliökilometriin aiotaan mahduttaa noin 15 000 sikaa. Ruskon kunnan pinta-ala on 50 neliökilometriä ja asukasluku nelisentuhatta pystyeläintä.

SAMI TORSSONEN