Punahilkat suden suussa

Tämä palsta on koko kevään käyttänyt kallista aikaansa vihakirjoitteluun ja perussuomalaisten arvojen soimaamiseen. Viime viikolla oli vappu ja punahilkat ampaisivat jälleen kaduille 60-luvun kirstuista kaivetut banderollit käsissään kumoamaan maailmaa, joka on ajanut heidän ohitseen jo aikoja sitten siinä missä isänmaalaistenkin ohi. Koska täysin viattomia ihmisiä on syytetty vasemmistolaisiksi, stallareiksi ja ties miksi, on aika kumota myytti poliittisesta kahtiajaosta ja hyväntahtoisten ihmisten sitoumuksista.
Baskimaata mytologisoidaan kumouksellisuuden ytimenä Euroopassa. Moni kuvittelee että siellä kytee Espanjan sisällissodan anarkistien ajattelu ja vapaa itsenäisyys. Jos kokee hotellin baarissa pilvipäissään ja punatähtibaskerissaan junttimurhaaja Nikolae Ceasescua kehuvat nelikymppiset teinit jälki-EU:n uusina cheguevaroina on kuitenkin pahasti hakoteilla. He ovat hyvinvointikapinallisia, eivät muuta.

Nykyinen kotikaupunkini on Berliini, ”vapaa kaupunki”, kuten monet sitä kutsuvat. Vasemmiston vappumarssien aikana monet ravintolat ovat kiinni, ihmiset pysyvät kodeissaan ja kaupat pitävät ovensa sulki, koska uusi vasemmisto marssii. Yleensä loukkaantuneita on satoja, kuolleitakin kymmenkunta. Anarkistit ovat yhtä hukassa agendassa kanssa kuin uusnatsitkin, eivätkä selvästi kunnioita Berliiniä sellaisena kuin se on: satojen eri kansallisuuksien ja miljoonien yksilöiden peilinä, jota ei tarvitse särkeä.
Esimerkkejä on loputtomiin. Siinä missä taantumusneisto ja oikeisto myös vasemmisto ja radikaalit ovat hakoteillä. He kaikki haikailevat maailmaa jossa heidän toiminnallaan oli merkitystä. Onneksi sellainen maailma on mennyt eikä palaa. Taisteluillaan ja kampanjoillaan he tekohengittävät liikkeitä jotka ovat pystyyn kuolleita. Vasemmiston punahilkat ovat joutuneet vanhaa vastustaan pahemman suden suuhun.

Minä en kannata anarkisteja, vasemmistoa, vihreitä tai kommunisteja, en kannata perussuomalaisia, uusnatseja tai Muutos 2011 -puoluetta, minä en kannata edes humanismia, hyvinvointivaltiota tai evoluutiota enkä kristinuskoa, buddhalaisuutta, katolilaisuutta tai islamia. Vapulla ei alun perin ollut mitään tekemistä joukkoliikkeiden kanssa, vaan sitä juhlittiin kevään ja uuden alun kunniaksi. Kenties meillä on vielä mahdollisuus aloittaa jotain uutta ennen kuin tukehdumme aatteellisen tunnelin sisään.

VILLE-JUHANI SUTINEN

Suosi ulkomaan lasta

Suomalaiset! Maahamme on pesiytynyt syöpä, joka syö veronmaksajien rahoja kohtuuttomalla ja suhteettomalla tavalla. Viime vuonna uusien tulijoiden määrä kasvoi jo korkeimmaksi sitten kamalan kuusikymmenluvun. Kyseessä on lapsiväestömme, joka häikäilemättä käyttää hyväkseen julkisen sektorin palveluitamme antamatta itse mitään takaisin.
Päiväkodeissa ne kiusaavat toisiaan ja näin aloittavat vuosikymmeniä kestävän prosessin, joka maksaa miljoonan per syrjäytynyt. Ne kansoittavat maamme koulut ja haukkuvat opettajia, eivätkä silti opi edes kirjoittamaan Suomenkieltä. Miten täällä voi odottaa selviytyvänsä, jos ei vaivaudu edes opettelemaan Maamme kieltä? Suomen kieli, Suomen mieli!
Kesät ne katsovat oikeudekseen loikoa vanhempiensa elätteinä. Töihin pitäisi mokomat laittaa! Ja vielä kehtaavat väittää, että töitä ei löydy. Muualla maailmassa sentään osataan pitää lapset töissä ja nuhteessa. Tänä talvenakin oli monessa kaupungissa pulaa lumenluojista, ja silti lapset vain katsoivat oikeudekseen istua koulussa toimettomana. Se on hyysäystä se!

Suomalaislapsi maksaa vanhemmilleen suoraan yli 100 000 euroa, ja verorahojen kautta vielä paljon enemmän. Eikö nämäkin rahat voisi käyttää tehokkaammin, vaikkapa maahanmuuttajien kotouttamiseen? Kotouttamisessa kyse on miljoonista, hyysääjävaltion järjestämässä suomalaislasten koulutuksessa taas miljardeista! Miljardeja näiden toivottomien nulikoiden opintiehen! Helmiä sioille!
Tämä järjetön resurssien tuhlaus sietää loppua. Ehdotankin, että passitamme lapset sinne mistä ovat tulleetkin ja otamme tilalle kunnon mamuja. He ovat sentään tehneet työtä koko elämänsä. Kovat kokemukset ovat varmasti kitkeneet turhat kiukuttelunpuuskat. Viimeistään karkotuksen uhalla saisimme varmasti pidettyä mölyt mahassa.
Mitä säästöjä! Voisimme lakkauttaa koko koulu- ja päiväkotilaitoksen ja korvata ne parilla Suomenkielen opettajalla! Hesen tiskille ei enää tarvitsisi kouluttaa filosofian maistereita mamuväestön ottaessa halukkaana paikkansa yhteiskunnassa! Kun peruskoulutus olisi tehokkaasti ulkoistettu muihin maihin, voisimme keskittyä poimimaan rusinat pullasta.

VISA KURKI

Mitkä keitä millaisiksi?

Karamelli on moraalis-eettinen seikka. On nimittäin niin, että makeus kieltäytyy kiteytymästä sokeriin, kieleen tai mieleen. Herkun hekumainen semantiikka kätkeytyy yksinomaan näiden sekä muiden seikkojen tähtikuvioon, josta hyvä ilmaantuu ihmeen lailla kuin pohjoinen Pohjantähdestä tai kauha Otavasta. Syödäkö vai eikö syödä? Kuka teki tikkarin? Kestääkö garderobini? Haluaisivatko muutkin? Onko tänään pyhän Karlin karkkilakkopäivä?

Moraali on perkeleellinen keksintö: se tunkee kaikkialta kaikkialle. Todellisuuden paratiisissa on sisäänrakennettu käärme, jota ilman koko rakennelma olisi mahdoton. Alkeishiukkaset himoitsevat toisiaan riettaalla riemulla. Kalat pelaavat reviiritaistoissaan tit for tat -strategiaa: ne rankaisevat yhteistyökyvytöntä aseistakieltäytyjää. Hyvä on relationaalista mutta absoluuttista, sillä suhteista syntyy olemassaolo, eikä massa ole oloa ilman hyvää.

Moraalintutkimuksen tehtävä ei siis ole selvittää, tuleeko velvollisuus ennen seurausta tahi hyve ennen yhteiskuntasopimusta – eikä varsinkaan, mikä formalismi kykenee osoittamaan valitun asiaintilan tarkimmin. Etiikka on hyvää jos ja vain jos se pystyy olemassaolonsa johdosta esittämään, minkä tähden ja millä tavoin jokin on tai voisi olla ja mitä tämä merkitsee.

Konkretisoidaan: Moraalisessa katsannossa ei ole oleellista yksinomaan se, onko vihaaminen oikein, tuottoisaa tai hyveellistä. Merkitystä on vihaamisen merkityksellä. Vihatako tuholainen Björn Wahlroosia, humanismi (sic!) Pertti Virtasta, agitaattori Ähläm Sutista, maahanmuuttaja Steros Typosta vai ilmastonmuutosta? Vihatako Sutisen jokaista orgaanista solua, Wahlroosin pankkien tiliä, Virtasen symboliarvoa, Typos’n ihoa, ilmaston logiikkaa? Vihatako nyrkein vai sanoin, pelottaen vai raivostuttaen; menneisyyttä, nykyisyyttä, tulevaisuutta? Kuka vihaa keneksi, mitkä keitä millaisiksi?

SAMI TORSSONEN

Avoin kirje Anu Saukon äänestäjille

On osuvaa, että Perussuomalainen puolue järjesti viikko sitten laivaristeilyn: he voivat peräti käväistä ulkomailla, mutta missään nimessä ei rantauduta, ei ainakaan vilkaista toista kulttuuria tai yritetä tutustua siihen – ollaanhan perussuomalaisia, puhtaita venäläisiä ja ruotsalaisia kaukaa historian takaa.

Monet ovat kritisoineet Pertti ”Veltto” Virtasen tempausta mainitulla risteilyllä: hän piti monologin itsestään, lauloi hassun laulun ja kommentoi rasistisesti sähkökatkoa. Puoskarit ovat kuitenkin väärässä: Veltto Virtanen puolusti kansakuntamme perinteisiä arvoja, jotka ovat leimanneet sukuamme pitkään.

Mitä siniristinen kansamme muka olisi ilman ruotsinlaivoja, neloskaljasalkkuja, baskeripäistä narria, Piña Coladaa ja autokannen alapuolen pienissä hyteissä väärää ehdokasta äänestäneen vaimoa kuksivia kunnallisvaaliehdokkaita? Juuri näinhän syntyy seuraava sukupolvi puhtoisia suomalaisia karaokemikki kädessä, leijonapaita päällä ja HK:n kuorettomat nakit silmillä. Se on sukumme selviytymismekanismi.

Kun vanha kaveriporukkamme oli jotakuinkin 16-vuotiasta, lähdimme ruotsinristeilyille. Laivan infossa kerroimme huolestuneina virkailijoille, että ystävämme Anu Saukko on kadonnut. He kuuluttivat: ”Anusaukko, anusaukko, teitä pyydetään saapumaan kannelle kuusi Tax Free -myymälän eteen.”

Perussuomalaisten risteily palautti mieleen näitä kalliita teini-iän muistoja. Pian kaiken maailman musulmaanit vievät meiltä kuitenkin naisten ja työpaikkojen lisäksi myös ruotsinlaivat ja juhannusyöt –  ja tietenkin lapsuuden ikimuistoisen klassikon, Hottentottilaulun. Siihen katkeaa honkien katveessa koheltava suomalainen sukuhaara ja oluen tuontirajoitusten poistamisen puolesta sotinut kansa.

Maahanmuuttajia kritisoidaan kunniamurhista. Vuoden pakolaisnaiseksi valittu afganistanilaissyntyinen Nasima Razmyar on vastustanut aktiivisesti juuri kunniaväkivaltaa. Onneksi tomera suomenniemen asukki ei voi syyllistyä kunniaväkivaltaan, sillä kunniansa hän on jo menettänyt kasikannen kasinolla hoilatessaan ”Den glider in, den glider in” kaljamäyräkoirasta taiteltu lagerinseppele päässään.

VILLE-”VELTTO” SUTINEN

Kaikkitietävä kertoja

Milloin moraalia voi olla, mikä jää ulkoisen ja sisäisen pakon ulkopuolelle? Silloin, jos uskomme oikeudenmukaisuuteen, karmaan, tässä elämässä tai seuraavassa: pahuus on lyhytnäköistä ja johtaa kolminkertaiseen menetykseen tai ikuiseen kadotukseen. Hyveen perikuviakin on olemassa, mutta he eivät ole tilastollisesti merkittäviä. Moraalisuus on laskelmointia ja ehdollistumista: saanko tunnustusta hyvyydestäni, piiskaa pahuudestani? Vain kaikkitietävä tuomari voi täyttää moraalin edellytykset.

Oikeudenmukaisuus edellyttää, että joku tietää kaikki tekomme ja punnitsee ne hyvän ja pahan vaa’alla; viimeistään kun veremme pysähtyy ja siirrymme seuraavaan maailmaan. Mutta ajattelevat koneet tuovat oikeudenmukaisuuden tähän maailmaan: akvaarioyhteiskunnassa joku tietää kaiken meistä – Facebook-statuksistamme, sähköposteista, turvakameroista hän kutoo koko elämämme. Ja sitä me pelkäämme: että koko se laittomuuden ja moraalittomuuden ryönä, jota joka ainoa meistä piilottelee, yhtäkkiä valahtaisi esiin yksityisyyden alban repeytyessä auki. Kuka tahansa, joku, näkisi, miten alasti ja likaisia me olemme.

Uusliberalistinen maailmanselitys voi tyydyttää jonkun oikeudenmukaisuuden tajua: kyvykäs ja ahkera niittää sadon; laiskuri itkee ja pyytää armoa. Se vetoaa ihmiseen kuten skientologia ja pyramidin huipulla oleva kulta-aarre. Ja kuten skientologia ja pyramidihuijaukset, se jättää olennaisen piiloon: järjestelmän voittajia ovat kovimmat kusettajat ja vallan hyväksikäyttäjät. Toki tarvitaan kyvykkyyttä ja ahkeruutta luomaan järjestelmä, jossa itse on aina voittaja ja häviäjänä aina veronmaksajat.

Yhteiskunnallinen epätarkkuusperiaate kuuluu: kokonaisvaltaisuus on kusetusta. Sosiaalinen maailmanselitys on aina vajavainen, sillä yhteiskunta on induktoinnin tavoittamattomissa. Liberalistit ja kommunistit onnistuivat ensin piilottamaan ja sitten unohtamaan tämän, ja siksi molempien aatteet kyettiin valjastamaan massojen hyväksikäytölle. Filosofien valtiot on puettu viattomuuden ja ristiriidattomuuden albaan, mutta lumivalkean puuvillan alla ne ovat likaisia.

VISA KURKI

Suhmuroinnin aika

Ehkäpä merkittävin vuosituhannen alun poliittisista taisteluista koskee “poliittisen” ja ei-ihmisten suhdetta. Kamppailun kulusta riippuu muun muassa se, missä määrin poliittisen käsite tai sen puhujat ovat tulevan todellisuuden osia.

Ilmastonmuutos ja eläimet ovat ilmeisimmät poliittiset ei-ihmiset. Ainoita ne eivät tietenkään ole: kaikki ihmisen ulkopuolelle määrittyvä kuuluu ei-ihmiseen, ja poliittinen koskee olentojen vaikuttavaa osallistumista. Ei-ihmisten poliittisuus on siis taistelukysymys, koska sillä on seurauksia.

Yhtäältä ei-ihmisille on vaadittava poliittinen subjektius; toisaalta ei riitä, että ne mielletään liberaaleiksi subjekteiksi oikeuksineen ja velvollisuuksineen. Mitä merkitsisi todeta, että ilmastolla on oikeus muuttumattomuuteen? Onko otsonikerroksella velvollisuus säilyttää status quo? Liberaali subjekti on antroposentrinen biopoliittinen fantasia, eikä sitä ole mahdollista soveltaa suoraan ei-ihmisten politiikkaan.

Toinen inhimillisyyden rintamalinja kulkee ei-ihmisten osallisuudessa poliittiseen järjestelmään. Parhaillaan on rakentumassa käytäntö, jossa tieteilijät sekä erilaiset arvioitsijat ja mallintajat ikään kuin edustavat ei-ihmisiä ilman mandaattia. Tietyt agendavallan elementit siirtyvät näille valtakirjarohmuille, mutta viimeinen sana säilyy poliitikoilla. Tulokset ovat luettavissa vaikkapa Kööpenhaminan ilmastokokouksen päätöslauselmasta.

Ensimmäiset yhteenotot ihmisen ja ei-ihmisen rajapinnalla on jo käyty. Kun valtiot, nuo suvereenin lippulaivat, runnoutuvat uusiin muotoihin yhä kesyttömämmän myrskyn kourissa, hivuttautuvat inhimillisen toimijan sieraimet vääjäämättä vesirajalle. Tieteen kulut tietoisuus- ja alkeishiukkashavaintoineen sabotoivat jo pilssipumppuja. On suhmuroinnin aika, ystävät.

SAMI TORSSONEN

Elä ja anna muidenkin elää

Tiedätte mistä kirjasta puhun: vanhempien kunnioittamisen ja huorimattomuuden välistä löytyy käsky nimeltä ”Älä tapa”. Lamantappohengessä voisimme kenties kääntää käskyn positiiviseksi: ”Anna elää”. Vaan kenen elämän jättäisimme kyseenalaistamatta?

Mooseksen tullessa hapenpuutteisena vuorelta kivitaulujen kera hän ei suinkaan välittänyt viestiä universaalista oikeudesta olla tulematta tapetuksi. Kyse oli niinkin radikaalista ajatuksesta, kuin ettei ihan huvin vuoksi viipaloitaisi valittua kansaa – siis oman heimon porukkaa.
Vanhan testamentin Jumala ei toki seurannut omia sääntöjään, mikä perinne jatkuu valtion taholta edelleen esimerkiksi Yhdysvalloissa: ”Ei saa tappaa! Nyt kuolet.”
Jeesuksen teesit universaalista ihmisarvostakin kokivat pienen inflaation seuraavaksi muutamaksi tuhanneksi vuodeksi. Lähimmäisiksihän voi toki jättää laskematta esimerkiksi ämmät, neekerit, pakanat ja homoseksualistit ilman, että lihaksi syntyneen Jumalan oppi sen kummempia muutoksia kokisi.
Viesti oli silti sama kuin Gandhilla ja nykyään Tom Reganilla: anna lähimmäisesi elää. Kyse on vain siitä, kuinka lähellä lähimmäisen pitää olla.

Nyt olemme lähellä, lähempänä kuin koskaan. Joskus jopa tuntuu, että valkoinen kristitty heteromies ja musta lesbo musliminainen olisivat samanarvoisia – vaikka Sellon tragedia olikin kaikkien likaisten ulkomaalaispaskojen syytä (lähde: internet).
Mutta eräs korpimaa on vielä rämpimättä. Vain harvoin päästämme muita eläimiä kuin ihmisiä lähimmäisiksemme. Joskus toki. Groteskein esimerkki lähimmäisyyden mielivaltaisuudesta on kaupungissamme jälleen viime kulutusjuhlana julistettu eläinten joulurauha: saastaisten, kinkkuna tunnettujen sorkkaeläinten jonottaessa teurastajalle saavat ”Maija-vuohi sekä Mc Hehkun jäsenistöön kuuluva motoristipossu Orson” (lähde: MTV3) poseerata kameralle papin kanssa.

Spesismi, lajisyrjintä, on karva ja suomu kerrallaan murenemassa. Ihmisoikeudet ovat olemassa, jotta emme kohtelisi toisiamme kuin eläimiä – mikä kertoo karua kieltä siitä, miten heitä kohtelemme. Nykypäivän suurin syntinen löytyy kaupan lihatiskiltä: vaikka pihvin punnitsemista ei ehkä tappamiseksi luetakaan, ei tilanteessa todellakaan anneta elää.

Todistusaineisto kasvaa. Sika on itsetietoinen ja delfiini niin fiksu, että delfinaarioiden lähin vastine ovat Colosseumin orjat. Espanjassa ihmisen lisäksi myös neljä muuta ihmisapinalajia ovat saaneet oikeuden elämään ja vapauteen kidutuksesta. Saksassa eläinten oikeudet ovat jo perustuslaissa. Lihansyönnille ja turkistarhaukselle löytyy vielä yksi peruste: itsekkyys. Kantaako se pitkään?

Visa Kurki

Sellon sävel

Ja kävi niin, että vuodenvaihteessa kuului käsky suomalaisten omatunnosta, että kaikki kansa oli liikkeellepantava. Ja niin jokainen omaa historiallista pienuuttaan aggressiivisella käytöksellä suojeleva syrjämaailmalainen lähti saalistamaan verenhimoisena ulkomaalaistaustaisia henkilöitä, sillä näiden oli otettava syy niskoilleen erään Ibrahim Shkupollin kauppakeskus Sellossa tekemistä pahoista teoista.

Onneksi oikeusministeriöstä kaikui tasa-arvon, vapauden ja hyvinvoinnin ääni: sähköinen jalkapanta! Rikoksiin puututaan fasistisillakin keinoilla entistä rivakammin, mutta samalla entistä vähemmän tehdään sen eteen, ettei rikoksille olisi pohjaa. Se ei onnistu ainakaan tekemällä ihmisestä koiraa.

Meillä olisi sekä varaa että velvollisuus lieventää muiden kärsimyksiä, mutta syljemme heidän päälleen ja aiheutamme näitä purkauksia. Pääpyöveli Vanhanen naukuu, että kyseessä oli yksittäistapaus, mutta miksi pakolaiset nähdään yksilöinä vasta sitten kun he tappavat? Shkupolli oli oma luomuksemme, arvon hidalgot. Tohtori Frankensteinin on lopulta otettava vastuu rakentamansa hirviön teoista.

Ibrahim Shkupollin teko oli väärin. Mutta onko oikein, että tuhannet sydämeltään verevän suomalaiset isänmaanystävät perustavat viharyhmän, joka ajaa samaa sairautta kuin Shkupolli itse – tappamista? Onko oikein, että tapauksen jälkeen keskustelut täyttyvät sympaattisen junttimaisia ”mamu”- ja ”moku” -käsitteitä käyttävien saaliinhimoisten ihmistorsojen tanssista vääristyneen ihmisen haudalla. Ei ole. Heillä on ollut turvallinen kasvualusta, ja sen pohjalta Shkupollin tasolle taantuminen ei ole oikein.

Shkupollin juuret eivät antaneet hänelle suopeita lähtökohtia elämään. Hän eli läpi Kosovon kauhut Serbian ikeessä, pakolaisen rasitteet ja lopulta suomalaisen yhteiskunnan vastaaoton, jonka selkein viesti kaikuu: vittuun täältä, me olemme parempia kuin te kärsivät ihmiset. Onneksi hän kuitenkin meni töihin vielä kuolemansa jälkeen: MTV3 ja Iltalehti kun ostivat kaikki Shkupolli-hakusanat Googlelta.

Keskustelin kerran Albaniassa sellonsoittoa opiskelevan nuoren miehen kanssa. Hänen kosovolainen ystävänsä oli 8-vuotiaana saanut serbisotilailta lahjan: oman äitinsä irtileikatun pään. Sitä voi olla vaikea unohtaa aikuisena. Se ei ole peruste murhalle, mutta itse en näkisi syytä vittuilla enempää.

Ville-Mamu Sutinen

Osallistua vapauteen

Ohjaan lampun valonsäteet peiliin, siitä silmiini. Tunnistan sairauden merkit. Sukupolvikaupalla lääketieteen harjoittajia osallistuu tiedolliseen vapauteen, jota hyödynnän kiitos insinöörien, lasinvalajien ja kaivostyöläisten.
Katson oikeamieliseksi turvautua penisilliiniin. Aine vastaa toimintamekanismiltaan rotanmyrkkyä: Bakteerieni soluseinämät heikkenevät. Lopulta otusressukat puhkeavat. Olen vastuussa miljoonista. Lue lisää

Vapaus, veljenmurha ja tasa-arvo

Totuuden torvet toitottavat, että elämme vapauden aikakautta: saamme valita hammastahnamerkkimme, pipomme, eineksemme ja puolisomme vapaasti. Tosiasiassa olemme sidotumpia ja vangitumpia kuin koskaan ennen millään kidutuksen tai julmuuksien aikakautena, sillä meille on annettu vapaus, jota emme osaa käyttää. Se on itsekästä, sulkeutunutta vapautta, jonka lunastamme muiden kärsimyksen hinnalla. Lue lisää

Seuraava sivu »