Opiskelijatoiminnan hullu vuosi

Uusi yliopistolaki. Uudesta laista seuraavat paikalliset sovellukset uusine hallintomalleineen ja henkilövalintoineen. Kahden yliopiston yhdistyminen. Kahden ylioppilaskunnan yhdistyminen. Opintotuen uudistus. Uusi poliittinen linjapaperi sekä omalle ylioppilaskunnallemme että Suomen ylioppilaskuntien liitolle. Vuosi 2009 oli opiskelijatoiminnan hullu vuosi.

Yliopistolaki
Alkuperäinen yliopistolakiehdotus sekä sen valmisteluprosessi kirvoittivat opiskelijoista virallisen kritiikin lisäksi myös spontaanin opiskeljaliikkeen, joka piti hautajaisia vapaalle tieteelle ja yliopistodemokratialle. Yhteisvoimin saatiin paikkailtua joitan lain pahimpia puutteita. Pykälien viilaamista suurempi arvo oli kuitenkin keskustelulla, jota kevään aikana käytiin. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Johtosääntö
Parhaiden lainvalmisteluperiaatteiden mukaisesti tietoja uutta lakia soveltavasta uudesta Turun yliopiston johtosäännöstä sai välillä kiskoa rehtorinvirastosta ulos hohtimilla. Kun yhden henkilön laajapohjaisesti valmistelema johtosääntö pölähti lausuntokierrokselle, oli tarvetta jälleen yksille hautajaisille sekä massiviselle puhelin- ja sähköpostikampanjalle. Lopputuloksena saatiin laitosneuvostot, jotka eivät päätä mistään. Päätöksiä tekevät tulevaisuudessa Turun yliopistolla johtajayksilöt.

Ylioppilaskuntien yhdistyminen
Eteni Turussa käsittämättömän sopuisasti. Ei uusittuja edustajistovaaleja, ei oikeusjuttuja. Hautajaisia tosin saadaan viettää taas kerran, kun Turun kauppakorkeakoulun ylioppilaskunta lakkaa vuodenvaihteessa olemasta. Onneksi ensi keväänä päästään juhlimaan myös syntymää, kun muistetaan ensi kertaa ylioppilaskuntien yhdistymisen vuosipäivää.

Opintotuen uudistus
Opintotukea käänneltiin ja väänneltiin kevään aikana, mutta lopulta TYYn hallituksen puheenjohtajakin joutui vappupuheessaan toteamaan, että seteli on sama seteli, vaikka sen välillä leikkaisi palasiksi ja liimaisi palaset taas yhteen. Kun vihdoin syksyllä saimme lukea lehdistä ensimmäiset uutiset välillä maan alle painuneen opintotukityöryhmän työstä, joku ehti jo alkaa puhaamaan – arvasitte oikein – tasapuolisen opintotukijärjestelmän hautajaisia. Työryhmän lopullinen raportti näyttikin sitten jo huomattavasti paremmalta. Lieneekö johtunut siitä, että erään työryhmässä istuneen virkamiehen mukaan hän ei ole koskaan 25 vuoden työryhmissä istumisen aikana ollut ainoassakaan työryhmässä, jota yksi osapuoli olisi tanssittanut niin kuin SYL tanssitti tätä.

Poliittisia linjoja papereille
TYYn ja SYL:n linjapapereita sorvattiin vuorotellen ja limittäin, välillä saman työpäivän aikana. Lopputuloksena SYL hyväksyi liittokokouksessaan linjapaperiinsa osin sanasta sanaan samoja muotoiluja kuin TYY edustajistonsa välityksellä omaansa liittokokousta seuranneella viikolla.

Vuoden aikana olen saanut huomata, että ylioppilaskunta ja opiskelijat ovat olleet vähintään yhden askelen muita edellä. Lupaa hyvää, jos jatkamme samaan tahtiin myös valmistuttuamme. Olkaa ylpeitä itsestänne, isänmaan toivot.

Elias Laitinen,
kirjoittaja on TYYn hallituksen ympäristö- ja kopovastaava ja vuoden 2010 hallituksen puheenjohtaja.

Vaikutat kun syöt

Worldwatch-instituutin tuoreen raportin mukaan ruoaksi kasvatetun karjan tuotannosta aiheutuvien kasvihuonekaasupäästöjen osuus kaikista kasvihuonekaasupäästöistä on merkittävästi suurempi kuin mitä tähän asti on arvioitu. Raportin kirjoittajien analyysin mukaan vähintään 51 % kaikista kasvihuonekaasupäästöistä aiheutuu lihantuotannosta, kun tähän saakka arvio on ollut 18 %. Ero on merkittävä. Niin merkittävä, että sen on oltava jo merkityksellinen. Lue lisää

Nuoret ja nuorten tulevaisuusajattelu

Poliittista uraa aloitellessani olen saanut tottua olemaan ennen kaikkea nuori. Välillä se tarkoittaa, että täytyy huutaa vähän kovempaa, mutta yleensä kaupunginvaltuuston nuorinkin jäsen otetaan päätöksenteossa vakavasti. Vastakkainasettelua syntyykin lähinnä silloin, kun eri osapuolten ajatusmaailmat eivät syystä tai toisesta kohtaa. Erään eroavaisuuden voisi liittää ikäeroon.
Olen nimittäin talouskeskusteluun osallistuessani huomannut, miten eri-ikäiset ihmiset katsovat asioita erilaisella aikakäsityksellä. Yleensä nuoret edustavat pidemmän aikavälin näkökulmaa: osataan katsoa yli ensi vuoden ja yli vaalikauden. Varmaankin juuri siksi, että tulevaisuus koskettaa meitä enemmän. Me löydämme edestämme ne kymmenien miljoonien velat, jotka nyt päätetään ottaa.

Sen sijaan, että keskitytään pohtimaan miten kasvavat sosiaali- ja terveysmenot saadaan ensi vuonna kustannettua, tulisikin keskustelua laajentaa pidemmälle eteenpäin.
Kun kaikki ymmärrämme, ettei Turun taloutta tasapainoteta hetkessä, pitäisi keskustelun painopisteenkin olla kauempana tulevaisuudessa. Se ei tarkoita sitä, ettei tasapainottamiseen tähtääviä päätöksiä pitäisi tehdä heti. Jo kuntalain alijäämän kattamisvelvoite määrää, että vaikeiden päätösten aika on nyt. Mutta tasapainoon voidaan pyrkiä useammalla tavalla: keinoilla, jotka näkyvät heti, mutteivät ole kovin kestäviä, tai vähän pidemmän tähtäimen keinoilla, joiden säästövaikutukset näkyvät tulevaisuudessa. Esimerkiksi satsaukset ennaltaehkäisevään nuoriso-, kulttuuri- ja liikuntatyöhön tuottavat moninkertaiset säästöt 5-8 vuoden viiveellä. Siinä olisi jo sitä tulevaisuusnäkökulmaa.

Tulevaisuussuuntautuneella otteella päätöksentekoa katsoo myös 30 000 turkulaisen opiskelijan joukko. Ryhmä 30 000 julkaisi ennen vaaleja kunnallispoliittisen ohjelman, jossa tartutaan tärkeisiin asioihin nimenomaan pidemmän tähtäimen näkökulmasta.
Esimerkiksi liikennejärjestelyjen kestävä kehittäminen ja nuorten työllistymisen tukeminen vaativat kaupungilta pieniä satsauksia, mutta maksavat itsensä takaisin tulevaisuudessa. Aktiivinen ryhmä 30 000 on tuonut opiskelijoiden näkökulmaa ohjelman muodossa ansiokkaasti esiin, mutta päätöksentekoon täytyy vaikuttaa myös suoraan. Sen olen jo ehtinyt oppia, että hyvät ohjelmakirjaukset sellaisenaan eivät kehitä yhtään mitään. Kannattaa myös muistaa, että tulevaisuudestamme päättävät sellaiset henkilöt, jotka saavat vaaleissa ääniä. 30 000 opiskelijan äänellä olisi ehkä voinut saada valtuustoon useammankin opiskelijan, tai alta kolmekymppisen.

Onneksi yhteinen näkökulma on kuitenkin mahdollista löytää myös sukupolvien välillä. Toisinaan olen saanut käydä oikeinkin rakentavia tulevaisuuskeskusteluja eri-ikäisten ihmisten kanssa. Pian nähdään jääkö ”tulevaisuuden Turku” -ajattelu vain hienoiksi strategisiksi ohjelmakirjauksiksi.

Leikin jäljet on korjattava

Opiskelijat jos ketkä tietävät, mitä tehdä, jos tulot eivät riitä omaan elämäntyyliin. Voi viivyttää syntisesti opintojaan hankkimalla lisätuloja töissä, ruveta ylioppilaskunta-aktiiviksi, joka ajaa opiskelijaetuuksien lisäämistä, leikata elintasoaan tai uskoa tulevaan ja ottaa lainaa.

Turku on saman kysymyksen äärellä. Tulot eivät riitä menoihin. Näin oli jo hyvinä aikoina, kun lama ei ollut iskenyt työllisyyteen ja verotulot pudonneet. Loppua kuilun kasvamiselle ei ihan lähitulevaisuudessa näy. Niiden osuus, jotka käyttävät runsaasti palveluja, kasvaa. Lue lisää

Kuka sammuttaa valot?

Rahat on loppu, huutaa kaupunginjohtaja. Kaupungissa on yritetty keksiä poppaskonsteja, on lomautettu, talkoovapailtu, säästetty, suljettu ja lopetettu. Toki on myös mietitty, että mitä nyt myytäisiin, kun puhelinlaitoksen myynnistä aikanaan saadut tuotot on hussattu. Toivottavasti viimeiseksi ja ainoaksi vaihtoehdoksi ei jää valojen sammuttaminen kaupungin toimipisteistä. Lue lisää

Kapitalismia kaupungissa

Lama iskee tulevana talvena koko voimallaan Suomen kuntiin. Työttömyys nousee huippuunsa, verotulot pienenevät entisestään ja kunnallisten palveluiden tarvitsijoiden joukko kasvaa. Talouskriisin syyt juontavat – toisin kuin on annettu ymmärtää – paljon syvemmälle kuin Yhdysvaltojen subprime-asuntoluottoihin ja ahneisiin johdannaiskeinottelijoihin. Kriisin perussyynä on yksityisen pääoman tarve kasvattaa jatkuvasti voittojaan.

Pääomatulojen verotuksen keventäminen 90-luvun laman aikaan on osaltaan turvannut pääomien kasvua. Pääomatulot ovat nykyisin kunnallisverosta vapaita. Vuoden 2007 verotietojen mukaan Turunkin reilun parinkymmenen yli miljoonan euron vuosituloja nauttivan joukossa miltei kaikkien tulot ovat lähinnä pääomatuloja. Nämä koroillaan eläjät käyttävät silti kunnallisia palveluita siinä missä muutkin turkulaiset. Tätä voi täydellä syyllä sanoa vapaamatkustamiseksi! Pääomatulot tulisi välttämättä saattaa kunnallisveron piiriin. Kuntien talous paranisi verotulojen kasvun myötä ja muutos olisi ennen kaikkea oikeudenmukainen.

Ei liene yllätys, ettei keino kuulu oikeiston ohjelmiin. Juuri pääomatuloillaan elävien vapaamatkustajien ja heidän poliittisten edunvalvojiensa joukko tarjoaa talouslääkkeeksi kaikkein heikoimpiin kaupunkilaisiin kohdistuvia säästöjä. Ne purevat lapsiin, sairaisiin, vanhuksiin ja muihin pienituloisiin peruspalveluista riippuvaisiin ihmisiin. Kokoomuksen johdolla Turussa on nyt käynnistetty raju palveluiden karsinta, joka pahentaa talouskriisin vaikutuksia. Leikkauslistalla ovat asuinalueille tärkeät lähipalvelut, kuten terveysasemat. Kaiken takana on tavoite lisätä peruspalveluiden ulkoistamista.
Julkisten palveluiden kilpailuttaminen avaa uusia markkinoita yksityiselle pääomalle. Viime vuosikymmeninä pääoma on suuntautunut tavaratuotannosta yhä enemmän paitsi paremman tuoton tarjoaville finanssimarkkinoille, myös hyvinvointivaltioiden vielä kapitalisoimattomalle palvelusektorille.

Kaupunkien palvelumarkkinoita pidempi historia kapitalistisen kasvun turvaamisessa on kaupunkirakentamisella. Tunnetuimpia kaupunkirakentamisen projekteja lienevät Haussmannin Pariisi-sunnitelmat, joilla kaupunkia modernisoitiin radikaalisti 1850-luvulta alkaen. Brutaalilla tavalla pyyhittiin pois keskiajalta periytynyt kaupunkirakenne ja siihen kytkeytynyt elämänmuoto. Haussmannin Pariisia voidaan pitää hankkeena, jolla valtiovetoisesti pyrittiin torjumaan laajenevan kapitalistisen talouden taantuma tarjoamalla runsaasti tuottoisia rakennusprojekteja pääomalle.

Turku oli varsinkin takavuosina tunnettu vanhan arvokkaan rakennuskannan hävittämisestä uuden tieltä kaupunkilaisten mielipiteistä välittämättä. Toriparkki ja ainutlaatuisten Satavan ja Kakskerran saarien kaavoittaminen tuhansien ihmisten asuinalueiksi ovat esimerkkejä tulossa olevista pääoman kasvua turvaavista hankkeista.
Talouslama näyttää Turussakin kapitalismin ja kaupungin paljaan symbioosin. Olennainen kysymys on, pystymmekö itse määrittelemään sen, millaisessa kaupungissa tulevaisuudessa elämme vai saneleeko sen meille suppea vapaamatkustajien joukko yhdessä virkamiesten ja poliitikkojen muodostaman eliitin kanssa.

Oma linjansa kullakin

Paikalliset sanomalehdet ovat syksyn koittaessa päässeet revittelemään otsikoita Turun ”poliittisesta kahtiajaosta”. Aihe kumpuaa muutamista viime viikkojen päätöksistä, jotka on tehty äänestyksen jälkeen. Päätökset ovat koskeneet sosiaali- ja terveyspuolen lomautuksia, it-palvelujen ulkoistamista ja luottamushenkilöiden ansionmenetyskorvauksia. Mielenkiintoista asiassa on toki se, että rintamalinja on kulkenut jokaisessa päätöksessä samassa kohtaa.

Kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä ei toimittajien, poliitikkojen tai äänestäjienkään pitäisi tältä pohjalta kuitenkaan vielä tehdä. Turussa on edelleen voimassa ns. ryhmien välinen sopimus, jossa on sovittu yhteisiä suuntaviivoja vaalikaudelle. Mikään tunteita nostaneisiin äänestyksiin päättyneistä asioista ei tähän sopimukseen sisälly.
Siksi onkin omituista, että erityisesti vihreiden taholta moititaan sosialidemokraatteja irtiotosta ryhmien välisestä sopimuksesta. Ilmeisesti kokoomuksen kanssa liittoutuneet vihreät ajattelevat sopimuksen tarkoittavan sitä, että kaikissa paitsi kaavoitukseen liittyvissä kysymyksissä pitää olla esittelijän ehdotuksen kannalla. Muuten on hankala ymmärtää, miksi esimerkiksi täydennysrakentamiseen liittyvissä kysymyksissä vihreät ovat olleet muiden kanssa eri linjoilla, ryhmien välistä sopimusta vastaan. Lue lisää

« Edellinen sivu