Valokuvan monet muodot

Äärimmäisyyksien yhteinen tekijä juhlistaa 20-vuotiasta turkulaista valokuvakoulutusta kokoamalla saman katon alle teoksia hyvin erilaisilta taiteilijoilta.

KUVATAIDE. Wäinö Aaltosen museon yhdessä Turun AMK:n Taideakatemian kanssa toteuttamassa näyttelyssä Äärimmäisyyksien yhteinen tekijä on esillä teoksia yhteensä 26:lta Turussa valokuvausta opiskelleelta taiteilijalta. Valokuvien lisäksi näyttelytiloista löytyy myös installaatioita ja videoteoksia.

Näyttely tuntuu runsaudestaan huolimatta yhtenäiseltä kokonaisuudelta. Näyttelyn nimi viittaa valokuvaan taiteilijoiden työskentelyn lähtökohtana. Muitakin yhdistäviä piirteitä voi löytää, varsinkin teemojen tasolla. Monet näyttelyn taiteilijoista ammentavat teoksissaan luonnosta, ja myös ihmisyyttä käsitellään eri tavoin.

Näyttely on rakennettu sen ajatuksen ympärille, että kaikkia näitä taiteilijoita yhdistää valokuvakoulutus Turussa. Useat heistä ovat kuitenkin jatkaneet koulutustaan muualla ja profiloituneet esimerkiksi Taideteollisen korkeakoulun kasvatteina. Turkulainen valokuvakoulutus onkin monella näyttelyn taiteilijoista ollut vahva pohja, josta on ponnistettu kohti uusia mahdollisuuksia.

Mukana on monia sellaisia nuoria valokuvaajia, joiden teoksia on ollut esillä viime aikoina näyttelyissä myös ulkomailla. Esimerkiksi Anni Leppälän, Nelli Palomäen ja Susanna Majurin valokuviin on aina ilo törmätä, mutta tällä kertaa kuvien tuttuus syö hieman niiden vaikuttavuutta.

Tällaisessa laajassa yhteisnäyttelyssä on tietysti väistämätöntä, että jotkut teokset jäävät toisten varjoon.

Ripustuksessa muutama ratkaisu kummastuttaa. Esimerkiksi Maria Ylikosken erään perheen arkielämää kuvaava Det smakar lite konstigt -videoteos (2011) on sijoitettu niin, että sen kertojaääni kaikuu viereiseen tilaan saakka ja luo tahattomalta tuntuvan ristiriidan sinne ripustetun Kirgisian väkivaltaisuuksia käsittelevän Japo Knuutilan Situation in Osh -teoskokonaisuuden (2010–2011) kanssa.

Videoteoksista karmivalla tavalla kiehtovimman elämyksen saa aikaan Mikko Kuoringin kaksikanavainen projisointi Turn the Light (2011). Katsoja kääntyilee avuttomana kahden kuvan välillä, kun vastakkaisilla seinillä mies kääntää spottivaloja ympäri uhkaavassa talvimetsän pimeydessä.

Kristian Jalavan Odotushuone-installaatiossa (2012) kuvat muuttuvat arkisiksi käyttöesineiksi selailtavien kuvapäiväkirjojen muodossa. Elämä on lyhyt, siitä kannattaa ottaa kaikki irti eikä vain jäädä seuraamaan vierestä vuodenaikojen vaihtumista, tuntuu teos sanovan. Olisi hienoa nähdä Odotushuone esillä yksinään jossain galleriassa, jolloin sen ääressä voisi viettää pidemmänkin ajan. WAM:issa täytyy kiirehtiä jo seuraavan luokse.

Jari Silomäki yhdistää tyylilleen uskollisena kuviin tekstiä ja luo valokuviensa ympärille tarinoita, pieniä novelleja. Toinen kiinnostava tekstin ja kuvan yhdistelmä on Kuoringin Vision #5 (2012), jossa taiteilija luo sanoilla katsojan mieleen elävän kuvan arkisesta mutta silti kauniista hetkestä.

AURA NIKKILÄ

Äärimmäisyyksien
yhteinen tekijä
27.1.–15.4.2012
Wäinö Aaltosen museo
Itäinen Rantakatu 38
ti–su klo 10–18

Täyteen ahdettu ihmemaa

Ensin tulee vapaa pudotus ja sitten syvä sukellus fantasian maailmaan, jossa arki muuttuu kieroksi ja vääntyneeksi, mutta samalla siinä on jotain tuttua. Logomon näyttely Liisa Ihmemaassa tarjoaa 31 taiteilijan voimin kurkistuksen kaninkoloon, kuviin arjen ja fantasian väliltä.

Näyttely on jaettu kolmeen lukuun, joista ensimmäinen esittelee ihmemaan.
Ulla Jokisalon Aikakone -valokuvassa (2010) musta, pyöreä aukko keskellä metsää vetää puoleensa. Sitten tulee Näkijä (2010), linssin läpi katsojaan kurkistava nainen toistuu kuvassa kahdesti. Katsojan ja kuvatun roolit sekoittuvat, kumpi katsoo kumpaa ja mistä maailmasta?

Hanna Haaslahden videoinstallaatio Space of Two Categories (2006) kuvaa katsojan varjossa leikkivää pikkutyttöä.  Katsoja on kahden kategorian tila, samalla aikuinen ja lapsi. Ensimmäisessä luvussa tuodaan katsoja mukaan taiteilijan luomaan fantasiamaailmaan. Suoria viittauksia Lewis Carrollin Liisaan esiintyy sekä Jokisalon teoksissa että Tuula Närhisen alastonta tyttöä kuvaavassa hiilipiirustussarjassa ja Hatutekijän pöytää muistuttavassa installaatiossa. Lue lisää