Kulkureiden kuningas

Ylioppilasteatterin näytelmä on lystikäs kertomus tunnollisesta pikkuvirkamiehestä.

TEATTERI. Yrjänä Ermalan ohjaama Mielipuolen päiväkirja on 1980-luvun ylioppilasteatteriaktiivien esitys, joka pohjautuu Nikolai Gogolin vuonna 1835 kirjoittamaan klassikkomonologiin.

Pikkuvirkamies Aksenti Ivanovitsh Poprishtshinin (Rauli Mickelsson) työpäivät täyttyvät lyijykynien teroittelusta ja vähäpätöisten juoksevien asioiden hoitamisesta. Vapaa-aikaan Poprishtshin harrastaa pohdiskelua ja haaveilee saavansa kauniin Johtajan tyttären (Iina Hautala) morsiokseen. Lue lisää

Paratiisin orjat

Ylioppilasteatterin näytelmässä pohditaan, mikä on saanut ihmisen kautta aikojen tavoittelemaan paratiisia, ja miksi tuo pakkomielle ei ole luonut paljonkaan hyvää.

Tuukka Jukolan ohjaama Paratiisi koostuu yhdeksästä käsiohjelmassa nimetystä kohtauksesta, joista kukin kertoo oman tarinansa diktatuurista, suljetuista yhteiskunnista ja kauhutekojen historiasta. Jotkut kohtauksista ovat tunnistettavissa todellisten kansanryhmien kuvauksiksi, toiset ovat pelkistyksiä maailman ilmiöistä.

Lue lisää

Saatanan metkut

Jo-Jo teatterin Saatana saapuu Moskovaan -näytelmässä käsitellään vanhaa klassikkotarinaa uusin keinoin.

Saatana saapuu Moskovaan, ja Manillassa raikuu. Jo-Jo teatterin dramatisointi neuvostokirjailija Mihail Bulgakovin kuuluisasta romaanista Saatana saapuu Moskovaan (1966–67) on kutkuttava. Teoksen on ohjannut Jatta Stepanoff Harakkamäki, jonka kädenjälkeä on myös näytelmän käsikirjoituksen sovitus. Lue lisää

Hyväntekeväisyysjännäri

Fobialaiset esittävät analyyttisen murhamysteerin ja tekevät hyvää siinä sivussa.

Turun yliopiston psykologian opiskelijoiden ainejärjestö Fobia ry. esittää yhteistyössä Psykologien Sosiaalinen Vastuu ry:n kanssa näytelmän Ettei naapuri kuule. Lokakuussa Kuuvuoren nuorisotalolla nähtävässä psykologisessa dekkarissa käsitellään parikymppisen Tomin (Aaro Vahtera) mielenliikkeitä. Lue lisää

Paljon mölyä tyhjästä

Vastarinta MY ASSissa huudetaan, vastustetaan, kiroillaan ja kritisoidaan järjestelmää. Jukka Kittilän ohjaus on kouluesimerkki ylioppilasteatterista.

Jukka Kittilän käsikirjoittama ja ohjaama Vastarinta MY ASS on juuri sellainen näytelmä, jota ylioppilasteatterilta sopii odottaa. Mellastetaan. Ylinäytteleminen on muotia ja viesti menee parhaiten perille, jos huutaa oikein lujaa. Lue lisää

Torni tanssii sodissa ja suloissa

Venäläisen, luomisvoimaisen koreografin Sasha Pepeljajevin Tanssiva torni jättää katsojansa hapuilemaan sanoja. Oliko se upea? Outo? Mitä lavalla tapahtui?

Huima teos juhlistaa niin Aurinkobaletin 30-vuotista taivalta kuin Turun ja Tallinnan kulttuuripääkaupunkivuottakin sirkuksen, teatterin ja tanssin keinoin.  Aurinkobaletin tanssijoiden lisäksi lavalla esiintyvät venäläisvirolaiset taiteilijakokoonpanot. Lue lisää

Nainen, pysy kotona ja ole hiljaa?

Turun ylioppilasteatterin uutukainen Vielä samanlainen näyttää parituntisensa aikana onnistuneesti monta naisen asemaa ja roolia kyseenalaistavaa tarinaa.

Chisun Sama Nainen -kipaleen inspiroima Vielä Samanlainen on pohdinto naisen paikasta kotona, makuuhuoneen puolella ja yhteiskunnassa.

Näytelmä on rakennettu kolmen serkuksen, Sylvin, Liisin ja Marian sekä heidän äitiensä ympärille. Äidit edustavat näytelmässä perinteisiä naisten ”malleja” (kotihengetär, moraalinen seksuaalisuuden kieltäjä sekä alkoholisoitunut hakattu/hakkaava nainen.)

Lue lisää

Miehisen hevin tykitystarina

Nuoret näyttelijät ja vahva juonivyyhti loistavat Turun Nuoren Teatterin hevimusikaalissa.

Teatteri Turku vapisee, sillä Logomon lava on tulessa. Liekkejä syöksevät paitsi erikoistehosteet, myös Turun Nuoren Teatterin 1827 Infernal Musicalin näyttelijöiden palava eläytyminen.

Maailman (tiettävästi) ensimmäisessä hevimusikaalissa on jytyä. Teatterin on käsikirjoittanut Mike Pohjola ja ohjannut Juha-Pekka Mikkola.

Musikaalin tapahtumat sijoittuvat Turun vuoden 1827 paloon. Tarinan keskiössä loistaa palon sytyttämisestä vieläkin toisinaan syytetty piika Maria Vass (Emmi Kaislakari) liekehtivän punaisessa tukassaan. Marian isäntäperheen poikaa, kehnoa runoilijaa ja Mariaan palavasti rakastunutta Elias Hellmania näyttelee Lauri Kukkonen, roolisuorituksessaan uskottava ressukka.

Ensi-illan onnettomuuden vuoksi Väinö Ilmarinpoikana, Karjalasta kaapattuna Suomen muinaisrotujen näytekappaleena, nähdään ohjaajan assistentti Matias Tähtinen. Alkuperäinen Väinö Pekko Honkasalo tekee kuitenkin yhden teatterin vakuuttavimmista rooleista – kulisseista kumisee Väinön jylhä ääni.

Turun palon tapahtumat on kiedottu vahvaksi juonten vyyhdiksi tunteikkaine rakkaustarinoineen ja taitavine akrobaatteineen. Kohtaukset ovat näyttävyydessään välillä jopa liiallista liekkien ja hevin tykitystä. Hämmästyttävän nuoret näyttelijät yltävät kuitenkin loistaviin roolisuorituksiin.

Varsinaisen narratiivin lisäksi menneisyyden tapahtumat rinnastetaan nyky-yhteiskunnan ongelmiin. Musikaali käsittelee uskonnon ja yhteiskunnan suhdetta ja luokkayhteiskunnan epäoikeudenmukaisuutta, johon varsinkin piian asemassa olevan Marian on vaikea sopeutua. Esityksen läpi kantava teema on myös miehuus, johon hevin pauhu oivallisesti sopii.

Musiikkivalinnoissa ei turhia nöyristellä. Esityksessä kuullaan maailman tunnetuimpien bändien, Iron Maidenin, Black Sabbathin, Rammsteinin ja Metallican tunnetuimpia kappaleita.

Musikaalisesti ihastuttavinta antia on arkkipiispatar Tengströmin (Helena Haaparanta) kuulas Nightwishin tulkinta. Näyttelijät tarttuvatkin vaikeisiin kappaleisiin pelotta ja taitavasti, mutta kappaleiden alkuperäinen ja tuttu maagisuus jättää esitykset hetkittäin hieman vaisuiksi.

Osan hevimusikaalin kiehtovasta tunnelmasta luo myös Logomo: vanha radanvarren teollisuushalli on kulttuurin pesiytymispaikkana ja teatterinäyttämönä sielukas.

Karut, betoniset puitteet ja sadat teatterivieraat luovat tilaan välittömän ja konstailemattoman ilmapiirin. Positiivinen yllätys on, että yleisönä on enimmäkseen nuoria.
”Tätä tietä kulttuuriin” -kylttiä Logomon pihalla kannattaa tällä kertaa seurata.

KAROLIINA KERPPO

1827 – Infernal Musical
Turun Nuori Teatteri
Ohjaus: Juha-Pekka Mikkola

Teatteri: Kuolema koneelle

Teatterisali pimenee ja lavalla alkavat liikehtiä lapset, joilla ei ole lapsuutta. Heidän pukunsa ovat räikeitä ja liikkeensä liioiteltuja, ilmeissään synkkyyden koko tunneskaala. He ovat ekspressionismin pelkistämiä yhteiskuntakritiikin henkilöitymiä.

Turun ylioppilasteatterin Koneitten murskaajat on matka teollistuneen työelämän ongelmien juurille. Jouko Turkan suomentama Ernst Tollerin käsikirjoitus (1922) tuo lavalle saksalaista ekspressionismia ja on ohjaaja Elina Kilkun Työelämä-trilogian viimeinen osa.

Trilogian aiempaa tyylien kirjoa edustivat Bertolt Brechtin Teurastamojen pyhä Johanna (2008) ja Darion Fon Työnantajan hautajaiset (2009).

Koneitten murskaajat on kuvaus 1810-luvun koneellistuvan Englannin työläisten ahdingosta: siitä, kuinka kurjuus synnyttää lisää kurjuutta ja hyvä muuttuu pahaksi, kun olosuhteet ovat tarpeeksi huonot. Kun lapset kuolevat tehdastyöhön tai nälkään, koneet vievät miesten työt ja kukaan ei auta, on valmis mihin tahansa.

Lavalla nähdään siis Ned Ludd (Sami Sainio), myyttinen koneiden vihollinen, joka johdattaa lakkoilevan työläisten joukon koneiden murskaukseen. Syntyy luddismina tunnettu ilmiö – kuolema koneelle!

Vaikutuksen tekee myös Tuomas Pullolan Jimmy Cobbet, mies, joka jaksaa uskoa yhteisön voimaan ja ammattiliiton perustamiseen väkivaltaisen oman edun tavoittelun sijasta.
Saksassa ekspressionismi liitetään usein juuri Ernst Tollerin nimeen. Koneitten murskaajien hahmoista jotkut esittävät henkilöitä, mutta vaikuttavissa joukkokohtauksissa abstraktit henkilöhahmot ovat ekspressionismin tyyliin ennemmin ilmiöiden ja tunteiden symboleita.

Hahmojen ja miljöön epätoivo on onnistuttu luomaan myös puvustuksella ja kohtalokkaalla lavastuksella. Voimakkaassa valojen ja varjojen kontrastissa katsoja uppoaa maailmaan, joka on epätodellisuudessaan vangitseva.

Tollerin yhteiskuntakriittisessä hengessä myös Koneitten murskaajat hyökkää kapitalismin arvoja vastaan. Tarinana se on vaikuttava. Näyttelijöiden intensiivinen eläytyminen pitää otteessaan loppuun saakka.

Länsimaisen nyky-yhteiskunnan kritiikkinä se jää kuitenkin hieman hataraksi rinnastukseksi tehtaiden saneerauksiin ja voiton tavoitteluun: hyvinvointivaltiossa vaihtoehtoina eivät enää ole työ tai kuolema. Kehittyvien maiden tilanteeseen näytelmä sen sijaan on ajankohtainen kannanotto.

Lisäksi se on voimakas kuvaus ihmisestä, työstä ja ongelmista, joita työelämässä on aina ollut. Näytelmä kuitenkin loppuu toiveikkaisiin sanoihin. ”Meidän jälkeemme tulee viisaampia.”

KAROLIINA KERPPO

Koneitten murskaajat

Turun Ylioppilasteatterissa 18.12. saakka

Ohjaus Elina Kilkku
Käsikirjoitus Ernst Toller