Sadan vuoden väriharha

Luin Taloussanomien artikkelia Oulun yliopiston henkilökunnan ulosmarssista. Selasin läpi myös lukijakommentit, koska olen itsetuhoinen raivomasokisti.

Ensimmäisessä kommentissa puhuteltiin reippaasti porvareita, niitä pahoja, jotka yksityistivät yliopistot. Kyseistä kommenttia oli lainattu myöhemmässä vaiheessa, ja vastineen kirjoittaja puhutteli alkuperäistä kommentoijaa punikiksi. Punikkiporvarimitvit? Kahvi lensi näytölle kaaressa.

Ensimmäinen intuitioni oli syyttää Timo Koivusaloa ja hänen Täällä pohjan tähden alla -elokuvaansa, mutta en taida voida. Timpalla ei liene tarpeeksi karismaa kansankiihottajaksi.

Kansalaissota, punaiset ja valkoiset, likaiset punikit. 92 vuotta ja muutaman sukupolven hiippakunnanvaihdos eivät tietenkään kansalaissodan retoriikan mielivaltaista roiskimista estä. Ohittamattoman humoristiseksi punikittelu menee, kun se kohdennetaan kuvaamaan akateemista tutkimus- ja opetushenkilökuntaa. He ovat aika kaukana torppareista.

Kansallissodan traumat hämmentävät. Itselläni ei ole konkreettista kontaktia tuohon aikaan, sillä äitini vanhemmat syntyivät vasta sisällissodan jälkeen ja isäni vanhemmat ovat kuolleet ennen omaa syntymääni. Siitä huolimatta minulla on hyvin tiedossa, että valkoisia oltiin puolin ja toisin. Teininä piti selitellä, miksi meiltä löytyy suojeluskuntamuki, ja jo silloin tiesin, että Venäjälle kuuluttaisiin nyt, jos valkoiset eivät olisi voittaneet – ai mitä – no vapaussotaa tietenkin.

Kun lapsuuden aivopesun unohtaa, miten tämä kaikki liittyy minuun – puoluekirjattomaan yliopisto-opiskelijaan vuonna 2010? Kansakuntansa historian tunteminen ei pitäisi vaatia puolien ottamista. Mikään verisiteen velvoittama taakka ei sido minua aatevalkoisuuteen. Todellisiin puoluekantoihin porvari-punikki -asettelu tuskin liittyykään.

Ehkä kansalaissota on verrattavissa lapsuuden traumaan. Aivan kuten yksittäisellä yksilöllä, lapsuudessa tapahtuneet kauheudet pulpahtelevat pintaan aina, kun kansakunta jakautuu. Ikävää ja hajanaista arvo- ja mielipideverkostoa on vaikea mieltää tai omaksua, joten asioita kärjistetään sokeasti. Vasemmasta nurkasta on helppoa stereotypistellä porvarit ylimielisesti hohotteleviksi sikaripohatoiksi ja oikeasta punikit epäsiisteiksi kommareiksi.

Kuka näihin sata vuotta vanhoihin, 70-luvulla päivitettyihin stereotypioihin voi enää samastua? Ilmaisena trendivinkkinä Taloussanomien nimimerkeille ”tulossa aikuisikään” ja ”A.P.” sekä kaikille muillekin hihamerkkien kiinnittäjille: harmaa on uusi punainen ja valkoinen.

LOTTA AARIKKA

Suomi vs. Ihmiskauppa

Poliittisesti ihmiskauppa tunnustettiin suomalaiseksi ongelmaksi vuonna 2005. Suomi toimii ihmiskauppaa vastaan, mutta vielä on paljon työtä jäljellä, jotta ihmiskaupan vastainen toiminta hyödyttäisi uhreja itseään.

IHMINEN SULLOTAAN VÄKIVALLOIN auton takakonttiin kohteessa A. Hänet kuljetaan kohteeseen B ja sidotaan patteriin. Ilmiselvästi ihmiskauppaa, eikö?

”Ihmiskauppa voi olla kuvatun kaltaista toimintaa. Yleinen käsitys on, että ihmiskauppa on orjakauppaa ja edellyttää todella vakavaa vapaudenriistoa. Usein ihmiskauppa kuitenkin  toteutetaan psykologisen pakottamisen ja manipuloinnin keinoin”, tammikuussa Turun yliopistosta oikeustieteiden tohtoriksi väitellyt Venla Roth purkaa ihmiskaupan stereotypiaa.

”Ihmiskaupassa on kyse toisen ihmisen hyväksi käyttämisestä erilaisten kontrollikeinojen avulla. Ihmiskauppa voi olla esimerkiksi taloudellista ja seksuaalista hyväksikäyttöä sekä pakkoavioliittoja. Toinen ihminen pyrkii käyttämään toista ihmistä hyväkseen – yleensä pyrkimällä hyötymään taloudellisesti. Alisteisessa asemassa olevalla uhrilla ei ole mahdollisuutta luopua hyväksikäyttösuhteesta”, Roth jatkaa.

Vähemmistövaltuutetun toimistossa ylitarkastajana työskentelevä Roth tarkasteli väitöskirjassaan, miten Suomen ihmiskaupan vastainen toiminta tällä hetkellä täyttää ne odotukset ja vaatimukset, jotka sille on asetettu.

Suomessa ihmiskauppa on lähinnä työperäistä ja seksuaalista hyväksikäyttöä. Työperäinen ihmiskauppa tai siihen rinnastettava hyväksikäyttö on Rothin mukaan Suomessa hämmästyttävän yleistä. Sitä tapahtuu monilla aloilla, kuten marjanpoiminnassa ja siivousalalla. Tähän ihmiskaupan muotoon voi sisältyä esimerkiksi erittäin vakavan väkivallan uhkaa, velkasuhteisiin pakottamista ja palkkojen takaisin perintää.

”Viime vuosina Suomessa on tehty paljon ihmiskauppaa vastaan. Uskon, että toimenpiteillä on ollut huomattava vaikutus ihmiskaupan uhrien auttamiseen, ihmiskaupan ennaltaehkäisemiseen ja rikostorjuntaan. Vielä on kuitenkin paljon tehtävää. Meidän pitäisi uudelleen ymmärtää ihmiskauppa-käsite, sillä se vaikuttaa uhrien tunnistamiseen ja kaikkiin ihmiskaupan vastaisiin toimenpiteisiin.”

Uhrien tunnistaminen on tärkeää. Siten tunnistetut uhrit saisivat ne oikeudet, joihin heillä on lainmukainen oikeus, ihmiskauppaan syyllistyneet saataisiin paremmin rikosoikeudelliseen vastuuseen ja heiltä korvaukset uhreille. Roth painottaa, että meidän pitää keskustella, mitä ihmiskauppa on suomalaisessa ympäristössä.

Suomessa on ihmiskaupan uhreille auttamisjärjestelmä, joka tarjoaa peruspalveluita niillekin, joilla ei ole mahdollisuutta saada apua muuta kautta. Rothin mukaan sen paremmin uhrit kuin viranomaisetkaan eivät kuitenkaan tunne järjestelmää kyllin hyvin.

Miltä näyttää ihmiskaupan vastaisen toiminnan tulevaisuus Suomessa?

”Suomessa on paljon omistautuneita ihmisiä, jotka tekevät töitä sen eteen, että mentäisiin parempaan suuntaan. Uskon, että jonain päivänä voimme sanoa, että rakenteet ovat kunnossa. Nyt  tilanteen ei voi sanoa olevan sellainen kuin sen pitäisi olla. Kaiken edellytyksenä on ilmiön tunnistaminen ja vastuun ottaminen.”

Teksti: Sanna Läylönen

Kuva: Lauri Hannus

CEDAW-sopimus 30 vuotta

NAISTEN SYRJINNÄN POISTAMISTA koskeva CEDAW-sopimus hyväksyttiin YK:n yleiskokouksessa vuonna 1979 yli kolmekymmentä vuotta sitten. Vaikka Suomi ratifioi sopimuksen jo vuonna 1986, sopimusta ei vieläkään noudateta kaikilta osin.

Yksi keskeisimmistä CEDAW-sopimuksen piiriin kuuluvista ongelmista on ihmiskauppa. Vuosina 2007-09 Etyjin ihmiskaupan vastaisen erityisedustajana toiminut Eva Biaudet korosti Turun oikeustieteellisen tiedekunnan järjestämässä CEDAW-juhlaseminaarissa, että ihmiskauppaa on tarkasteltava uhrin näkökulmasta.

Biaudet nosti erityisenä ongelmana esiin sen, että ihmiskaupasta ei ole selvää kokonaiskuvaa, mikä vaikuttaa myös tuomioihin.

”Tilannetta tulee katsoa uhrin näkökulmasta. Jos uhri on ollut alistetussa asemassa, tulee tilanne tulkita ihmiskauppana. Vaikka tuomari arvioisi, ettei hän olisi itse ollut tilanteessa hyväksikäytetty, sillä ei ole mitään merkitystä.”

”On ongelmallista, että parittamisen alle lasketaan tapauksia, jotka kuuluisivat ihmiskaupan puolelle”, Biaudet huomauttaa.

Biaudet vaatii yhteiskuntaa ottamaan vakavammin ihmiskauppaan liittyvät ongelmat. Ihmiskaupan uhreiksi joutuneita ei saa pitää syyllisinä esimerkiksi luvattomiin rajanylityksiin, vaan heille pitäisi tarjota inhimillistä apua.

Huolestuttavana Biaudet pitää sitä, että Dublinin sopimuksen nojalla saatetaan ihmiskaupan uhreja käännyttää lähtömaahan heidän iästä tai avuntarpeesta huolimatta.

”Esimerkiksi lapsen etu ei voi koskaan olla se, että häntä heitellään eri maiden välillä”, Biaudet huomauttaa.

HEIKKI ISOTALO

Vereen tahritut johtajat

Kenelle yhteisö pystyttää patsaansa ja miksi?

Turun katukuvaa miehittävät lukuisat merkkihenkilöiden patsaat, mutta suuria valtionjohtajia ei löydy tungokseksi. Ainoat kolme julkista patsasta valtakuntien johtohahmoista kantavat kaikki veristä taakkaansa.

Ruotsin kuninkaan Kustaa II Adolfin patsas seisoo vaatimattoman kokoisena Turun hovioikeuden rakennuksen edustalla sormi ojennettuna kohti jalkojensa juurta kuin käskemässä alamaisiaan kumartumaan.

Uudistuksia toimeenpannut kuningas on katsottu historian henkilöksi, joka halutaan muistaa. Kuninkaan saavutuksiksi lasketaan muun muassa Turun hovioikeuden perustaminen ja Ruotsin suurvaltakauden aloittaminen. Kustaa II Adolfia eivät kaikki kuitenkaan kohtele muistopatsaan arvoisena. Pohjoisen Leijonan lempinimen saanut kuningas johdatti Ruotsin sotajoukot Pohjois-Saksaan kolmikymmenvuotisessa sodassa, ja vaikka ruotsalaiset saapuivat Saksaan protestanttien vapauttajana, vapauden sivutuotteena tulivat ryöstöt ja raiskaukset. Suomeen Pohjoisen Leijona toi ehkä lain, Saksaan vain teräksen.

Pohjoisen Leijonan patsas kohosi Turkuun yllättävänkin myöhään, vasta vuonna 1992. Miksi sotapäällikkö nostettiin jalustalle näin myöhään?
”Ennen Neuvostoliiton romahdusta ei Suomessa juuri paisuteltu Ruotsin tai tsaarin aikoja”, kertoo kulttuurihistorian dosentti Rauno Lahtinen.
”Kyseessä on kuitenkin keskeinen ruotsalainen hallitsija, ei patsaassa sinänsä ole mitään pahaa”, Lahtinen toteaa.

Karvalakkipäinen vapaaherra sen sijaan tarkkailee rauhakadun liikennettä paikaltaan Mikaelinkirkkoa vastapäätä. Carl Gustav Mannerheim on saanut kunniakseen Turusta patsaan, kuten myös nimikkopuiston. Suomen sisällissodassa valkoista armeijaa johtanut Mannerheim ei ole kuitenkaan kaikille kansakunnan pelastaja. Vielä vuosikymmeniä kansalaissodan jälkeenkin hän oli monille lahtaripäällikkö vailla vertaa. Murha Kustaa.

Turun patsas päätyi paikalleen vasta vuonna 1994. Patsashanke oli vireillä vuosikymmeniä, sotavuosina Turun kaupunginvaltuusto ehti jopa ehdottaa Turun kauppatorinkin uudelleennimeämistä Mannerheimintoriksi. Sittemmin valkoinen Mannerheim on saanut julkisuudessa verta käsiinsä ja sukkahousut jalkaan. On silti monia jotka muistelevat yhä mielellään vanhaa marsalkkaa.

”Veteraanijärjestöt ovat olleet innokkaita pystyttämään muistomerkkejä toiseen maailmansotaan liittyen”, Lahtinen kertoo.

Taidemuseonmäellä ehkä joukon kiistanalaisin kaljupää katselee kaupunkia metallin harmain silmin. Patsaan kasvot kuuluvat Vladimir Iljitš Uljanoville, jonka jälkipolvet tuntevat paremmin Lenininä.

Lenin sai Turkuun patsaan lahjana ystävyyskaupungilta Leningradilta vuonna 1977, ja patsas päätyi kunniapaikalleen kaupungin ylle Leninin oletetun majapaikan viereen. Kaikki eivät patsaan edessä kuitenkaan laula Kansainvälistä, sillä osalle Lenin on vallanhimoinen diktaattori joka tasoitti tietä Stalinin ajan totalitarismille ja kommunismin hirmuvallalle. Sosialistisen utopian sijaan syntyi vankileirien saaristo.

Vaikka Leninin patsaan olemassaolo on kyseenalaistettu, ei sen vastustus riitä patsaan kumoamiseen.
”Suomessa ei juuri kaadeta patsaita samalla tavalla kuin esimerkiksi Itä-Euroopassa tai Lähi-idässä”, Lahtinen pohtii.

Minkä takia juuri nämä kyseenalaiset herrat ovat valikoituneet patsaiksi Turun julkiseen tilaan? Kertovatko ne jotain nykyisestä Turusta, vai ovatko ne vain vanhan aikakauden jäänteitä? Miksi ihmisiä ylipäätänsä nostetaan jalustalle?
”Patsaan pystyttämisen taustalla on aina yhteisö tai ihmisryhmä, joka katsoo että henkilö tai asia on sen arvoinen, että sen arvovaltaa tarvitsee ikään kuin korottaa ja nostaa julkiseen tilaan nähtäväksi, jotta ihmiset muistaisivat kyseisen henkilön tai asian”, virkavapaalla oleva kulttuurihistorian professori Kari Immonen kertoo.
”Jokainen aikakausi tekee omat valintansa siitä mikä on merkittävää.”

Patsaat ilmentävät yhteiskunnan arvojen hierarkiaa ja järjestävät yhteiskunnan arvovaltaa. Samalla ne kertovat yhteisön suhteesta menneisyyteen ja toimivat julkisena muistina.
”Esimerkiksi Leninin muistomerkki kertoo hyvin konkreettisesti tietystä vaiheesta suomalaisen yhteiskunnan ja ulkopolitiikan historiassa, ja liittyy hyvin keskeisesti toisen maailmansodan jälkeiseen tilanteeseen, jossa rakennettiin YYA sopimuksen hengessä suhdetta suureen itänaapuriimme”, Immonen toteaa.

Suomalaisten suhde patsaisiin on aina ollut voimakas. Niin patsaiden esittävyydestä, sijoituspaikoista kuin myös patsaiden arvoisista henkilöistä on kiistelty runsaasti.

Patsaat voivat kuitenkin menettää alkuperäisen funktionsa. Muistomerkit ilmentävät historiaa vain niin kauan kun niiden viittaussuhde muistetaan. Kun patsas menettää asemansa merkitsijänä, se muuttuu kuolleeksi aineeksi ilman sielua.

”Viimeaikoina on noussut esille patsaisiin kohdistuva puhdas vandalismikin. Ilmiö kertoo siitä, että on ihmisiä, joille patsaat eivät merkitse yhtään mitään, minkä seurauksena niitä voidaan töhriä ja vaurioittaa ilman että itse tapahtumaan liittyy mitään merkityksiä”, Immonen pohtii.

Vaikka Turusta löytyykin kiistanalaisia, jopa unohdettuja patsaita, on niiden olemassaolo silti tärkeää.
”On kunniaksi Turun kaupungille ettei patsaiden kaato-operaatioihin ei ole ryhdytty. Yhteisö, joka kaataa patsaita, ei ole valmis keskustelemaan oman historiansa kanssa. Sillä on omat seurauksensa kansakunnan ja ihmisten itsensä itseymmärrykselle, eivätkä nämä seuraukset ole positiiviset”, Immonen korostaa.

Kolme mielipiteitä jakanutta mahtimiestä seisovat yhä paikallaan järkähtämättä. Historia ei katoa, vaikka vielä joku päivä patsaat siirtyisivätkin julkisesta tilasta museon holvien syvyyksiin. Historia korkeintaan unohtuu. ”Muistakaa meidät”, tuntuvat kolme rautaista herraa sanovan.

Teksti: Heikki Isotalo

Kuvat: Lauri Hannus

Naamakirja kirjoina

Kaksi suomalaista kirjailijaa pani palan Facebookia kansiin. Paperisilta sivuilta nousee esiin kysymys facebook-kielestä ja ohimenevien kuulumisten arvosta jälkipolville.

VERKKOPALVELU FACEBOOK on varmasti yksi alkaneen vuosituhannen suurimpia menestystarinoita. Yli 400 miljoonaa käyttäjää maailman ympäri on liittynyt ”naamakirjaan”, joka mahdollistaa omien kuulumisten ja kuvien jakamisen valikoidun tuttavapiirin kanssa. Suomalaisia käyttäjiä arvellaan olevan miljoonan paikkeilla.

Kaltaiselleni nuorelle aikuiselle ”lärvikirjasta” on tullut huomaamaton osa arkea. Tätäkin artikkelia laatiessani Facebook nakertaa työaikaani.

On vaikea sanoa, johtuuko huima suosio ihmisten narsistisesta tarpeesta toitottaa omista tunnoistaan vai luontaisesta yhteenkuuluvuuden sekä verkostoitumisen tarpeesta. Joka tapauksessa pörssiin menemistä suunnitteleva palvelu on tehnyt Forbes-lehden mukaan luojastaan Mark Zuckerbergistä jo nyt nuorimman itse omaisuutensa hankkineen miljardöörin.

Faktan luulisi mietityttävän ilmaisen palvelun ystäviä.

FACEBOOKIIN TUOTETAAN valtavasti tekstiä ja muuta materiaalia. Osa tästä jokapäiväisestä materiaalista ikuistui kahden suomalaisen kirjailijan käsissä kahdeksi perinteiseksi kirjaksi. Juri Nummelinin Päivitysten kirja – 11 kuukautta Facebookissa on kooste tekijänsä tilapäivityksistä. Karri Kokon Das Leben Des Anderen-  teos on alkurunoa lukuunottamatta kirjailijan fb-ystävien päivityksiä.

Kirjallisuudella on sanottu olevan kyky tarjota peili sosiaaliselle todellisuudelle, katsella nykypäivän ilmiöitä ja kieltä etäämmältä. Päivitysten kirjan yhdentoista kuukauden aikana Nummelinin statuspäivityksiin heijastuu muun muassa Kauhajoen surmat. Millainen kuva tekijästä valottuu kirjan sivuille?

”Sekava. Surkeasti vitsailevan, satunnaisesti älyllisiä asioita ajattelevan, huonoista vitseistä pitävän ja joskus myös provosoivan”, Nummelin tiivistää.
”Mutta olennaista on kai se, että siitä saa päiväkirjamaisen katsauksen siihen, mitä on tehnyt ja ajatellut. Olennaista on myös se, että näinkin voi kirjan tehdä.”

Entä onko kirjalla on kaunokirjallista arvoa?
”Kun kaikkien eri puhujien tekstityylit laitetaan yhteen, syntyy outo kollaasi – mikseivät omatkin päivitykset olisi outo kollaasi? Siinä on se pointti, että näin tilapäiskirjoituksesta tulee pysyvää ja siitä hakee väkisinkin kirjallista arvoa tai sisältöä. Se toisaalta löytyy vasta siinä kokonaisuudessa, jonka päivitykset muodostavat – jos muodostavat.”

KARRI KOKON Das Leben Des Anderen -teoksessa ääneen pääsevät kirjailijan ystävät. Kirjan nimi viittaa saksalaiseen elokuvaan, joka käsittelee poliittista urkkimista. Tietosuoja onkin ollut yksi suurimpia huolenaiheita Facebookin suhteen.

Kokko ei kuitenkaan painota facebookkaamista tirkistelynä tai narsistisena omakehuna, vaan positiivisena, moniäänisenä ja luomisvoimaisena yhteisteoksena.
”Ihmiset kirjoittavat asioistaan Facebookiin spontaanisti ja rennosti omalla persoonallisella kielellään ja kun seuraa päivitysten virtaa, huomaa kuinka ainutlaatuisesta materiaalista on kysymys. Syntyy satojen erilaisten äänten kuoro – tämän ajan soundtrack – ja ajattelin, että edes pieni otos siitä on syytä tallentaa jälkipolville.”

Kokko on Nummelinin linjoilla siitä, että kun naamakirjaan naputeltu tilapäivitysten virta tallennetaan kirjaksi, sen merkitys muuttuu.

”En ajattele, että lopputulos on nyt jotenkin alkuperäistä arvokkaampi kun aineisto on saatettu kirjan muotoon. Se on vain erilainen”, Kokko pohtii.

”Toinen muutosta määräävä seikka on aika: yksittäisten tekstinpätkien sisäiset ja keskinäiset viittaussuhteet hämärtyvät ja katoavat kokonaan. Kieli jonkun asian kommunikoimisena menettää merkityksensä. Se mikä jää jäljelle on ilmaisu, tapa kirjoittaa ja käyttää kieltä tiettynä aikana.”

Aika kertoo millaisessa valossa nettielämiämme katsellaan. Ja montako peukkua ne tulevat osakseen saamaan.

Teksti: Petri Rautiainen

Kuvitus: Heikki Isotalo

Eroon soveltumattomista

Lakiesitys ehdottaa kovia toimia sellaisia opiskelijoita kohtaan, joiden ei katsota soveltuvan alalleen. Keinoja on karsittu sitten edellisen esityksen, mutta opiskeluoikeuden peruutus säilyi työkalupakissa.

OPETUSMINISTERIÖN soveltumattomuuden ratkaisuja pohtineen SORA-työryhmän opetusministeri Henna Virkkuselle (kok) luovuttamaan esitykseen sisältyy mahdollisuus opiskeluoikeuden peruuttamiseen, jos opiskelija osoittautuu alalleen soveltumattomaksi. Lakiesitys antaisi mahdollisuuden myös päihdetestaukseen työturvallisuutta vaativilla aloilla. Esityksen tavoitteena on opiskeluturvallisuuden kasvattaminen.

Esitys mahdollistaisi myös yhden vuoden määräaikaisen erottamisen kurinpidollisena toimena. Työryhmän alkuperäisessä esityksessä olleesta pysyvästä erottamisesta luovuttiin ja esitystä lievennettiin sen herättämän laajan kritiikin vuoksi.

Lakimuutoksen juuret ovat viime vuosina tapahtuneissa äärimmäisissä veriteoissa, jotka herättivät tarpeen lisätä korkeakoulujen turvallisuutta. Vaikka toimenpide-ehdotukset ovat uudessa esityksessä ensimmäistä versiota maltillisempia, ne herättävät yhä vastustusta.

”Koko ehdotus on yhä opiskelijan kannalta melko huono”, TYYn koulutuspoliittinen vastaava Rauli Elenius toteaa.
”Ehdotus ei poista perusongelmaa. Ratkaisun pitäisi pureutua siihen, miten psyykkisiä ongelmia hoidetaan, eikä vain poistamaan niistä kärsiviä meidän silmistämme.”

Esityksessä annettaisiin korkeakouluille oikeus peruuttaa opiskeluoikeus sellaisissa opinnoissa, joihin sisältyy alaikäisten turvallisuutta tai potilas-, asiakas- tai liikenneturvallisuutta koskevia vaatimuksia. Peruuttaminen tulisi kyseeseen myös, jos opiskelija on vaarantanut toisen henkilön turvallisuuden toimillaan tai mahdollisesti vaarantaa sen terveydellisten seikkojen vuoksi.

”Opiskelijan, jolla on psyykkisiä ongelmia tai ahdistusta, tulisi voida hakeutua hoitoon ilman että hänen täytyy pelätä opiskeluoikeutensa peruuttamista”, Elenius korostaa.

”Ehdotus ei edes tee ympäristöä todellisuudessa yhtään turvallisemmaksi, sillä korkeakoulujen tilat ovat avoimia. Se että opiskelijaa kielletään tulemasta tänne, ei poista vaaraa mitenkään.”

Kyseenalaista on myös yliopiston hallituksen rooli päätöstä tekevänä tahona, jonka tulisi arvioida opiskelijan terveydentilaa.

Myös itse opetusministeriön työryhmä saa Eleniukselta kritiikkiä.

”Esitystä on ollut laatimassa ministeriö, jonka ei kuuluisi käsitellä oikeusturvaan ja terveyteen kuuluvia asioita. Koulutus- ja sosiaalipolitiikkaa ei saisi sekoittaa toisiinsa, vaikka niillä on toki tietyissä asioissa yhteistä”, Elenius huomauttaa.

Julkisuudessa opetusministeriön ehdotuksia on käsitelty melko ongelmattomina. Helsingin Sanomissa esitystä nostettiin puolustamaan kaksi terveydenhoidonopiskelijaa. Turun Sanomien pääkirjoituksessa (11.3.2010) painotettiin tarvetta ”ihmisten yleistä turvallisuutta suojaavien normien ja sanktioiden soveltamisesta myös opiskelijoihin”.

”Uutisoinnissa on keskitytty liikaa niihin puoliin jotka on helppo esittää hyvinä asioina”, Elenius toteaa harmistuneena.
Esitys on vielä valmisteluvaiheessa. Lakimuutoksen on tarkoitus tulla voimaan syksyllä 2011.

Työryhmän ehdotukset pähkinänkuoressa:

- Opiskeluoikeuden peruuttaminen tulisi mahdolliseksi
- Kurinpitosäännöksiä ja opiskelijaksi ottamisen esteitä tarkennettaisiin
- Päihdetestaus tulisi mahdolliseksi esimerkiksi työharjoittelun yhteydessä
- Säädettäisiin oikeudesta turvalliseen opiskeluympäristöön myöskorkeakoulusektorilla
- Voimaantulo 1.8.2011

Teksti: Heikki Isotalo

Kuva: Lauri Hannus

Sähköinen työpöytä kokoaa työkalut yhteen

TURUN YLIOPISTON INTRANET uudistuu. Tavoitteena on koota kaikki yliopistolaisten työssään ja opiskelussaan käyttämät verkkopalvelut yhdeksi sähköiseksi työpöydäksi.

Tulevaisuudessa yliopiston henkilökunnan ja opiskelijoiden ei toivottavasti enää tarvitse kirjautua erikseen esimerkiksi sisäiseen verkkoon, sähköpostiin, NettiOpsuun ja erilaisille ryhmätyöalustoille. Kun työkalut on koottu sähköiselle työpöydälle, kertakirjautuminen järjestelmään riittää.

Nykyisin hajallaan olevat sähköiset palvelut ja tiedekunnan, laitoksen ja oppiaineen uutisoinnit löytyvät tulevaisuudessa jokaisen käyttäjän omalta työpöydältä. Käyttäjä voisi itse vaikuttaa työpöytänsä näkymään ja lisätä siihen itselleen tärkeitä palveluita ja linkkejä.

Hanketta kehitetään yhdessä yliopistolaisten kanssa. Tänä keväänä järjestettävissä työpajapäivissä kerätään kokemuksia ja toiveita suunnittelun tueksi.

Ensimmäiseen tilaisuuteen osallistui enimmäkseen hallintohenkilökuntaa. Työpajoja pidetään kevään aikana vielä ainakin kaksi: perjantaina 23.4. klo 8.30-12.00 opettajille ja opiskelijoille sekä keskiviikkona 5.5. 12.00 – 16.00 tutkijoille. Työpajoihin pitää ilmoittautua erikseen.

Työpajoihin osallistuneille lähetetään käyttäjäkyselyt, ja toukokuussa toteutetaan koko henkilökunnalle ja kaikille opiskelijoille suunnattu kysely.

Tavoitteena on, että sähköistä työpöytää päästään pilotoimaan vuoden 2011 alkupuolella ja vuonna 2012 se on täydessä käytössä. Lisätietoa työn etenemisestä ja vaikutusmahdollisuuksista löydät hankkeen blogista osoitteesta http://blogit.utu.fi/sahkoinentyopoyta/.

ANNA-ELINA MATILAINEN

Lyhyet uutiset: Turun eurooppalaiset nuoret tukkivat Posankan suun

Turun eurooppalaiset nuoret tukkivat Posankan suun

Euroopan nuoret federalistit alajärjestöineen laittavat torstaina 18. maaliskuuta patsaille suukapuloita ympäri Eurooppaa osana Belarus Actionia. Jo viidennen kerran järjestettävän tempauksen tarkoituksena kiinnittää huomiota Valko-Venäjän ihmisoikeustilanteeseen.

Myös TYYn alayhdistys Turun eurooppalaiset nuoret (TENu) on mukana vaientamassa patsaita.
”Tukkimalla patsaiden suita kuvastetaan ihmisten ja järjestöjen tilannetta Valko-Venäjällä, sekä siellä vallitsevaa sananvapauden puutetta”, Turun eurooppalaisten nuorten puheenjohtaja Suvi Uusitalo kertoo.

Viimevuonna TENu:n kohteeksi joutui Taidemuseonmäen Lenin, tänä vuonna Ylioppilaskylän Posankka.
”Valitsimme kohteeksemme Posankan, koska se on keskeisellä paikalla ja riittävän iso, että ihmiset kiinnittävät siihen huomiota”, Uusitalo kertoo uhriksi valikoituneesta töpselinenästä.

Opiskelijaedustajiksi ei tungosta

Hallinnon opiskelijaedustajien haku päättyi viikolla 11. Samalla kertaa haettiin edustajia yliopistokollegioon, tiedekuntien johtokuntiin sekä laitosten laitosneuvostoihin.

Suurimpaan osaan tehtävistä tuli hakemuksia enemmän kuin paikkoja oli tarjolla, mutta laitosneuvostoihin tuli kautta tiedekuntien hakemuksia heikosti.

”Hakemusten määrässä näkyy, että laitosneuvostoista tehtiin neuvoa-antavia eikä päättäviä elimiä. Hakuaktiivisuus oli aikaisempia vuosia huonompi”, TYYn koulutuspoliittinen sihteeri Tomi Nyström kommentoi.

Etenkin matemaattis-luonnontieteellisessä ja kasvatustieteellisessä tiedekunnassa jäi laitosneuvostohakemuksia puuttumaan. TYYn edustajisto valitsee yliopistokollegion opiskelijaedustajat 25. maaliskuuta, TYYn hallitus tiedekuntien johtokuntien ja laitosneuvostojen opiskelijaedustajat 26. maaliskuuta.

Yliopistojen lakko peruuntui

Henkilökunta ja palkanmaksajapuoli pääsivät sopuun työehdoista.

Yliopistoja koskevasta työehtosopimuksesta päästiin sopuun 10. maaliskuuta tiistain ja keskiviikon välisenä yönä. Samalla työtaistelu peruutettiin, eikä 18. päivän lakkoa pidetä.

Palkankorotukseksi tuli vajaa prosentti, jonka lisäksi maksetaan keskipalkasta 5,5 prosentin suuruinen kertaerä marraskuussa. Keskeisempää on kuitenkin, että työnantajapuolen esittämät työehtojen heikennykset poistuivat sopimuksesta.

Uusi sopimus on voimassa 2012 helmikuuhun asti.

TYYn kirjastolle  myönteistä palautetta

Turun yliopiston kirjaston asiakastyytyväisyyskyselyssä ei ollut mukana TYYn kirjastoa, mutta se ei estänyt vastaajia kehumasta ylioppilaskunnan kirjastoa.

”TYY:n kirjasto on kiittäen nostettu esille monissa kyselyymme saapuneissa avoimissa kommenteissa”, asiakastyytyväisyyskyselyn tiedotteessa todetaan.

Koonnut Heikki Isotalo

Uusi asetusmuutos huolestuttaa lääkisläisiä

Lääketieteen opiskelijoiden keskustelutilaisuudessa oltiin yksimielisiä siitä, ettei eurolääkäriasetusmuutos ole ratkaisu lääkäripulaan.

TYY TERVEEKSI -EDUSTAJISTORYHMÄ ja Turun Lääketieteenkandidaattiseuran opinto- ja ammattiasiaintoimikunta järjestävät tänä keväänä lääketieteen opiskelijoille suunnattuja keskustelutilaisuuksia yhteiskunnallisista aiheista. Ensimmäisen illan teemana oli tänä keväänä voimaan astuvat muutokset niin sanotussa eurolääkäriasetuksessa.

Asetusmuutoksen tavoitteena on helpottaa terveyskeskusten lääkäripulaa. Se velvoittaa nuoret lääkärit suorittamaan yhdeksän kuukauden pituisen pätevöitymisjaksonsa kunnan tai kuntayhtymän palveluksessa. Tähän saakka jakson on voinut suorittaa myös vuokralääkäriyrityksen kautta ja lyhyemmissä pätkissä.

Asetusmuutosta ovat kannattaneet peruspalveluministeri Paula Risikon (kok) lisäksi terveyskeskusten johtavat lääkärit. Asetuksen hyvinä puolina pidetään koulutusvastuun selkiytymistä. Koulutusvaiheessa olevat lääkärit eivät saa toimia itsenäisinä ammatinharjoittajina, vaan ainoastaan laillistetun lääkärin valvonnassa, minkä ei ole nähty toteutuvan vuokratyöyritysten kautta työskenneltäessä.

Asetuksen toivotaan myös sitouttavan nuoria lääkäreitä pitkäjänteiseen terveyskeskustyöhön ja osaksi työyhteisöä.
Lääkisläisten keskustelutilaisuudessa oltiin kuitenkin yksimielisiä, ettei uudella asetuksella saavuteta näitä tavoitteita.
Asetusta vastustavat sekä Suomen Lääkäriliitto, Suomen Medisiinariliitto että Nuorten lääkärien yhdistys, joiden kaikkien edustajat saivat keskusteluillassa suunvuoron. Asetuksen nähdään rajoittavan työvoiman vapaata liikkuvuutta ja asettavan Suomessa ja ulkomailla opiskelleet lääkärit eriarvoiseen asemaan.

Tilaisuuden puheenvuoroissa korostettiin, että nuoret lääkärit sitoutetaan parhaiten terveyskeskustyöhön hyvällä ohjauksella. Asetusmuutoksen tavoitteena on selkeyttää eurolääkäreiden kouluttamisen vastuutahoa, mutta useat puhujat kyseenalaistivat, saavatko nuoret lääkärit kunnallisen työnantajan palveluksessa laadukkaampaa koulutusta kuin tehdessään europalvelusta vuokrafirman kautta.

Tilaisuudessa puhunut Lääkäriliiton toiminnanjohtaja Heikki Pälve epäili vaikutusten olevan jopa päinvastaisia.
”Kun pakotetaan töihin, koulutusta ei ole pakko järjestää”, hän huomautti.

Uuden asetuksen pitäisi näillä näkymin astua voimaan toukokuun alusta. Tilaisuuteen kokoontuneet eturyhmät puhkuivat vastarintaa  – asia luvattiin viedä tarpeen vaatiessa vaikka EY:n tuomioistuimeen. TYY terveeksi -ryhmän ja TLKS:n seuraavassa keskusteluillassa on kuitenkin vuorossa jo uudet aiheet.

”Iltojen tarkoituksena on tuoda päivän poliittista tietoa lääketieteen opiskelijoille ja aktivoida ihmisiä keskustelemaan. Yhteistyötä tehdään jatkossakin myös muiden edunvalvojien kanssa ja pyrimme saamaan kulloiseenkin aiheeseen hyvin perehtyneitä puhujia keskustelemaan, väittelemään ja herättämään kysymyksiä”, TYY terveeksi -ryhmän Martti Merikari kertoo.

ANNA-ELINA MATILAINEN

Kohti ydintä

KESKUSTANUORET ja Keskustaopiskelijat, Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden Liitto, Svensk Ungdom, Sosialidemokraattiset opiskelijat ja Vasemmistonuoret sekä Vasemmisto-opiskelijat liittyivät viime viikolla Äänestä ydinvoima historiaan -kampanjaan.

Kampanjan ajatus on yksinkertainen. Kansalaiset lupaavat äänestää kevään 2011 eduskuntavaaleissa sellaista kansanedustajaa, joka vastustaa tänä keväänä eduskunnassa ydinvoiman lisärakentamista. Kampanjan takana olevat järjestöt vahtivat kansanedustajien napinpainalluksia ja kertovat tiedon äänestäjille, jotta nämä osaavat äänestää mielipiteensä mukaan.

Eduskuntapuolueiden rivit ovat ydinvoiman suhteen hajallaan. Helsingin Sanomien (12.3.) kartoituksen mukaan vasta harva kansanedustaja oli päättänyt kantansa tai halusi sen julkistaa. Vihreät ovat yksituumaisesti ensimmäistäkin voimalaa vastaan, kokoomuksesta enemmistö taas kolmen laitoksen kannalla. Nollalinja sai laajaa kannatusta myös vasemmistoliiton ja RKP:n riveistä.

Sekä keskustalaisissa että demareissa oli huomattavasti enemmän niitä, jotka kannattavat ainakin yhtä rakennuslupaa, kuin niitä, jotka vastustavat koko tuotantotapaa. Siksi on kiinnostavaa, että puolueita lähellä olevat nuorisojärjestöt ovat päätyneet nollalinjaan.

Tästä voisi päätellä, että tulevaisuus on tuulivoiman. Onko ydinvoiman kannattajilla kiire tehdä päätökset lisäydinvoimasta nopsasti ennen kuin nuoret pääsevät valtaan? Vai onko sittenkin niin, että nuorista sukeutuu vanhemmiten ydinvoiman kannattajia?

USEIN TUNTUU, että kokoomusnuoret ovat kokoomuksesta oikealla, vasemmistonuoret taas -liitosta vasemmalla. Ikääntyminen tarkoittaa lipumista kohti keskustaa. Näkökulmasta riippuen se on viisastumista tai luovuttamista.
Sama kysymys on mielenkiintoinen suhteessa toiseen viime viikkojen ykköspuheenaiheeseen. Kiristyneiden asenteiden keskellä nuoret, kaupunkilaiset, naiset ja korkeakoulutetut suhtautuvat avarakatseisimmin maahanmuuttajiin.

Mitä tästä voi päätellä tulevaisuudesta? Naisia on tulevaisuudessa sama osuus väestöstä kuin nytkin, korkeakoulutettuja ja kaupunkilaisia enemmän. Nuoria on vähemmän, koska ikäluokat pienenevät. Meitä nykyisiä – silloin entisiä – nuoria, on kuitenkin suhteellisesti suurempi osuus. Paljon riippuu siis siitä, mihin suuntaan me viisastumme.

Lehden linja

TOIMITTAESSANI AVUSTAJIEN kirjoituksia olen pyrkinyt johdonmukaisesti vaihtamaan asiaankuulumattoman pistämiset ja laittamiset panemisiksi. Mielessäni on kyllä käynyt, että poloinen avustaja saattaa kiusaantua. Tylkkärin virallinen linja mukailee kuitenkin Aku Ankan oikolukijalta oppimaani nyrkkisääntöä: ”Neulalla pistetään, ruokaa laitetaan ja kaikki muu pannaan.”

Tuttavani oli saanut yleisötilaisuudessa puhuessaan kritiikkiä panna-verbin käytöstä. Eikä yleisötilaisuus ollut yläasteen oppitunti, kuten voisi helposti luulla. Verbin kaksoismerkitys ei ole uusi juttu. Se ei kuitenkaan ole muutamaan sataan vuoteen estänyt sanan käyttöä. Miettikääpä mitä tämä sievistely kertoo rohkeasta avoimuuden ajastamme.

Anna-Elina Matilainen

Avoin kirje Anu Saukon äänestäjille

On osuvaa, että Perussuomalainen puolue järjesti viikko sitten laivaristeilyn: he voivat peräti käväistä ulkomailla, mutta missään nimessä ei rantauduta, ei ainakaan vilkaista toista kulttuuria tai yritetä tutustua siihen – ollaanhan perussuomalaisia, puhtaita venäläisiä ja ruotsalaisia kaukaa historian takaa.

Monet ovat kritisoineet Pertti ”Veltto” Virtasen tempausta mainitulla risteilyllä: hän piti monologin itsestään, lauloi hassun laulun ja kommentoi rasistisesti sähkökatkoa. Puoskarit ovat kuitenkin väärässä: Veltto Virtanen puolusti kansakuntamme perinteisiä arvoja, jotka ovat leimanneet sukuamme pitkään.

Mitä siniristinen kansamme muka olisi ilman ruotsinlaivoja, neloskaljasalkkuja, baskeripäistä narria, Piña Coladaa ja autokannen alapuolen pienissä hyteissä väärää ehdokasta äänestäneen vaimoa kuksivia kunnallisvaaliehdokkaita? Juuri näinhän syntyy seuraava sukupolvi puhtoisia suomalaisia karaokemikki kädessä, leijonapaita päällä ja HK:n kuorettomat nakit silmillä. Se on sukumme selviytymismekanismi.

Kun vanha kaveriporukkamme oli jotakuinkin 16-vuotiasta, lähdimme ruotsinristeilyille. Laivan infossa kerroimme huolestuneina virkailijoille, että ystävämme Anu Saukko on kadonnut. He kuuluttivat: ”Anusaukko, anusaukko, teitä pyydetään saapumaan kannelle kuusi Tax Free -myymälän eteen.”

Perussuomalaisten risteily palautti mieleen näitä kalliita teini-iän muistoja. Pian kaiken maailman musulmaanit vievät meiltä kuitenkin naisten ja työpaikkojen lisäksi myös ruotsinlaivat ja juhannusyöt –  ja tietenkin lapsuuden ikimuistoisen klassikon, Hottentottilaulun. Siihen katkeaa honkien katveessa koheltava suomalainen sukuhaara ja oluen tuontirajoitusten poistamisen puolesta sotinut kansa.

Maahanmuuttajia kritisoidaan kunniamurhista. Vuoden pakolaisnaiseksi valittu afganistanilaissyntyinen Nasima Razmyar on vastustanut aktiivisesti juuri kunniaväkivaltaa. Onneksi tomera suomenniemen asukki ei voi syyllistyä kunniaväkivaltaan, sillä kunniansa hän on jo menettänyt kasikannen kasinolla hoilatessaan ”Den glider in, den glider in” kaljamäyräkoirasta taiteltu lagerinseppele päässään.

VILLE-”VELTTO” SUTINEN

« Edellinen sivu — Seuraava sivu »