Nuudelilinja jatkuu

Opintotukea ei sidota indeksiin ainakaan vielä ensi vuonna.

Opintotuen uudistamista keväällä pohtinut työryhmä ehdotti opintotuen sitomista indeksiin. Sillä tarkoitetaan, että elinkustannusten noustessa myös opiskelijoille maksettavia tukia korotettaisiin automaattisesti.

19. elokuuta julkistettu hallituksen budjettiesitys jätti kuitenkin opintotuen indeksiin sitomisen valtion budjetin ulkopuolelle.

Kulttuuriministeri Stefan Wallinin (r.) asettaman työryhmän tavoitteena oli kehittää opintotukea sellaiseksi, että se nopeuttaa opiskelijoiden valmistumista. Indeksiin sitominen oli vain yksi monista työryhmän ehdottamista uudistuksista.

”Hallitus otti työryhmän paketista pelkät tiukennukset ja jätti parannukset budjettiesityksen ulkopuolelle”, toteaa TYYn hallituksen puheenjohtaja Elias Laitinen.

TYY ja monet muut opiskelijajärjestöt ilmaisivatkin pettymyksensä hallituksen päätöksestä.
Työryhmän paketista toteutunee opintotuen jakaminen erikseen kandi- ja maisterivaiheen opintoihin, opintotukeen vaadittavan opintopistemäärän korottaminen tukikuukautta kohden 4,8 pisteestä viiteen pisteeseen sekä pelkän asumislisän noston muuttaminen tukikuukausia kuluttavaksi.

Pelkän asumislisän nostamisen muuttaminen tukikuukausia kuluttavaksi johtaa Laitisen mielestä siihen, että opiskelijat pakotetaan kuluttamaan nopeammin opintotukikuukautensa ja hankkimaan elantonsa pelkästään työtä tekemällä. Tällöin syntyy vaara opiskelujen keskeytymisestä töiden vuoksia tai siirtyminen muiden minimitulot takaavien tukimuotojen pariin.

Työryhmän esittämistä parannuksista toteutumassa ovat vain kymmenen sentin korotus ateriatukeen sekä lupaus perheellisille opiskelijoille tarkoitetun huoltajakorotuksen luomisesta vuoden 2012 alussa.

Opiskelijajärjestöt ihmettelivät budjettiriihen päätyttyä hallituksen tapaa jättää lähes huomioimatta ministeriön ja opiskelijajärjestöjen yhteistyössä luonnostelema kokonaisratkaisu opintotuen kehittämisestä ja opintojen nopeuttamisesta.

”Opiskelijat olivat valmiita myöntymään tiettyihin tiukennuksiin, mutta vain sovitun kokonaisratkaisun puitteissa”, Laitinen toteaa.

Teksti: SAMULI MAXENIUS

TYY järjestää tiistaina
14. syyskuuta klo 12–14
Yliopistonkadulla mielen-
osoituksen teemalla ”Antakaa meidän opiskella!” vastalauseena hallituksen budjettiesitykselle.

Taiteidentutkijat yhä kodittomina

Taiteiden tutkimusten laitoksen oppiaineryhmä muutti Jusleniasta Sirkkalan vanhalle kasarmialueelle viime joulukuussa. Samalla Juslenian tilat jätti taakseen myös viisi ainejärjestöä.
Ainejärjestöille luvattiin käyttöön Sirkkalan sisäpihan keltainen puurakennus. Tilojen remontointi on myöhästynyt kertaalleen, eikä opiskelijoille ole kerrottu tilanteen etenemisestä.

”Tiedotus asiasta on ollut surkeaa”, toteaa kotimaisen kirjallisuuden ainejärjestön Muusan puheenjohtaja Jonna Tolonen.

”Meidän tavarat olen vienyt säilytykseen kotini vintille”, yleisen kirjallisuustieteen ainejärjestön Prometheuksen puheenjohtaja Kalle Lintunen puolestaan kommentoi.
Ainejärjestöjen käytössä on keväästä saakka ollut vain muutama kaappi Sirkkalan opiskelijahuoneesta. Musiikkitieteen ainejärjestö Tritonus on saanut oppiaineeltaan pienen studiotilan väliaikaiseen käyttöön tavaroiden säilytystä varten.

Vaikka remonttisuunnitelma on olemassa, työt Sirkkalassa seisovat kustannussyistä edelleen. Turun yliopiston kiinteistöpäällikkö Ari Nisonen ei osaa sanoa, milloin ainejärjestöt pääsevät muuttamaan.

Lupausten lunastamista odottavat Muusan, Prometheuksen ja Tritonuksen lisäksi myös Mediatutkimuksen ainejärjestö Hurma sekä taidehistorian ainejärjestö Kuvatus.

Teksti: VENLA PÖYLIÖ

Se ei pelaa, joka pelkää

Itsevarma, seurallinen ja sosiaalisesti taitava
– sellainen on pelimies.  Nykygigolo saa aina haluamansa. Tai sitten ei.

Pelimieheys voi olla elämäntapa tai vaihe ennen vakavaa suhdetta. Don Juan ja Auervaara olivat yksittäisiä tapauksia, mutta nykyään pelimiehet liikkuvat myös ryhmissä. Pienen alakulttuurin jäsenet eivät lähde ulos keilaamaan, vaan metsästämään naisia (tai sargaamaan, kuten sama kuuluu alan slangilla). He osallistuvat gurujensa istuntoihin ja kirjoittavat nettifoorumeille onnistuneista kaadoistaan. Kaverit kannustavat.

Yhä useammin pokausopeilla pyöritetään kannattavaa bisnestä. Nettiyhteisöt, opetusvideot ja useat pokausgurut niin ulkomailla kuin Suomessa tekevät rahaa kertomalla, kuinka saada seksiä upeilta naisilta. Teorioiden mukaan naisia voi oppia käsittelemään, eikä hurmaustaito ole pelkkä synnyinlahja. Ja kauppa käy.

”Naistensaanti on kuitenkin asia, minkä takia miehet on valmiita tekee kirjaimellisesti mitä vaan, mikä auttaa erilaisia huijareita höynäyttämään hyväuskoisia nettirunkkareita”, kommentoi nimimerkki Mr. D suljetulla suomalaisella Pelimies-nettifoorumilla.

Pokausteollisuuden selkärankaa ovat seuraavat ohjeet: pitää tehdä aloitteita, olla erikoinen ja käyttäytyä röyhkeästi.

Neil Straussin Pelimies-kirja (The Game, 2005) esittelee seuraavia Mystery-nimisen pelimiesgurun niksejä: mikäli tuntemattomassa seurueessa on nainen, jonka liiveihin haluaa uida, kannattaa jutella muille porukan jäsenille huomaamatta naista. Liiallinen innokkuuden osoittaminen tappaa tunnelman.

Jos nainen avaa keskustelun, voi nolata tämän pehmeästi: ”Iisisti, beibi, älä käy päälle!”. Monimerkityksellisen, usein negatiivissävyisen, kommentin (neghit) tarkoitus on herättää naisen huomio. Hän on saattanut tottua kehuihin ja drinkkien tarjoajiin. Nolaus saa hänet pysähtymään.
Kehuva kaveri (wingman) on hyvä lisä ja kirjava pukeutuminen (peacock) jättää tilan muut miehet varjoonsa.

Kaikki voi kuitenkin mennä pieleen, vaikka kuinka lukisi oppaita. Tai juuri siksi.
”Olin tanssimassa baarissa. Eräs mies pysäytti minut ja sanoi olevansa pahoillaan siitä, että tanssin niin kehnosti. Jäin kuuntelemaan tämän omahyväisen äijän jorinoita. Hän vaikutti tosi epäaidolta. Keskustelun edetessä kävi ilmi, että hän ’lämmitteli’ minua kaverilleen, joka ei ollut saanut aikoihin.Eipä saanut silloinkaan”, kertoo 25-vuotias humanististen tieteiden kandi.

”Tuntematon jätkä tuli viereeni, ja kertoi miten on niin jumalattoman älykäs, ja kietoi samalla käden suvereenisti ympärille. Haloo, älykäs hemmo viestittää siitä älystään jollain muulla tavalla kuin sikailemalla! Piti sitten läpsiä sormille ihan kunnolla ennen kun tajusi, että muhun ei kosketa jollen anna itse siihen lupaa”, jatkaa 22-vuotias filosofian ylioppilas.

Tylkkärille avautuneet opiskelijanaiset eivät tunnu lämpenevän juuri millekään pelimiesten metkuille. Roolin vetämistä pidettiin vastenmielisenä. Omilla saavutuksillaan leveileminen, aseman korostaminen ja rahoilla rehentely saivat miinuksia.

”Viimeisin oli surullinen yritys lähestyä baarin ulkopuolella vedoten valtavaan määrään rahaa, joka löytyy lompakosta. Ei kiinnosta, jos haluan seksiä, en halua sitä lompakolta”, lataa 26-vuotias filosofian ylioppilas.

Röyhkeyden sijaan kampuksen naiset kannustavat kohteliaisuuteen. Se on piirre, josta pelimiesyhteisöt puhuvat halveksien. Oppien mukaan kiltit nössöt jäävät ilman, kun todelliset pelimiehet vievät naiset. Oven avaaminen on kuitenkin vain yksi kohteliaisuuden muoto.

”Kohteliaisuudella en tarkoita välttämättä korrektia käytöstä tai konservatiivisuutta vaan muiden huomioon ottamista. Mies, joka kunnioittaa muita, kuuntelee muiden mielipiteitä ja ottaa ne vakavasti on viehättävä. Hhänen seurassaan tahtoo viipyä pitkään”, muistuttaa 23-vuotias teologian opiskelija.

Vaikka pelimiesoppaat pursuvat gigolo-ohjeita, pohjimmiltaan niissä on kyse epävarmuudesta eroon pääsemisestä. Ehkäpä neuvoista olisi hyötyä muillekin jännittäjille. Oppaat nimittäin pitävät mokaamista ainoana mahdollisena keinona karaista itseään. Ääriratkaisuna ujouden kitkemiseen voi käyttää karaokeharrastusta tai sitä, että soittelee tuntemattomille ihmisille ja pyytää näiltä leffavinkkejä.

Itselleen nauraminen voi tosiaan toimia. Vaaleanpunaiseen cowboy-hattuun ei kuitenkaan ole pakko pukeutua. Vähempikin riittää.
”Mene mukaan mahdollisimman monenlaiseen toimintaan, järjestöihin ja urheilupiireihin, joissa on molempia sukupuolia. Näin on helpoin tutustua vastakkaiseen sukupuoleen”, neuvoo lääketieteen kandi, 24.

”Jos hakee tuntemattomista samanhenkistä seuraa, esimerkiksi bändipaita voi olla hyvä valinta baariin. Mä ainakin voisin kiinnostua jos näkisin pojalla oman lempibändin paidan päällä”, ehdottaa filosofian ylioppilas, 22.

Lopuksi terveisiä kampuksella ja kaupungin yössä liikkuville pelimiehille:
”Sinkkuna arvostan hyviä playereitä, jotka antavat naisen heti ymmärtää että kyse on vain seksistä. Ei tule ongelmia, ja molemmat ovat tyytyväisiä. Huono playeri pelaa naisen tunteilla, ja aiheuttaa mennessään surua ja murhetta. Keskeistä on siis puhua totta, tai vähintäänkin puhua vain mitä tarkoittaa. Lipevät sänkypuheet on siis paras unohtaa, ja keskittyä hetkeen.”

Tylkkärin kyselyyn osallistui kolmekymmentä 20–30-vuotiasta naista eri koulutusaloilta. Vastaajien joukossa oli niin sinkkuja kuin sitoutuneitakin.

Teksti: HEINI KILPAMÄKI
Kuvitus: ELLI VUORINEN

______________________________________________________________________

Peli ei ole mentetty

Suomalainen pelimiesyrittäjä ilmoittaa päivätaksakseen 10 000 euroa, lisäkustannuksina hotelli-, matka- ja ruokailukulut. Kyseinen pokausvalmentaja kuuluu 2000-luvun medianäkyvimpiin suomalaisguruihin, mutta ei ole alan ainut yrittäjä. Opetus tapahtuu ryhmissä, mutta kurssimaksu nousee silti satoihin euroihin osallistujaa kohden.

Ohjelma lupaa eheämmän itsen löytämistä. Hinnoittelu kertoo, että kysyntää löytyy. Onko kyse arkuuden markkinoista?
YTHS:n psykologi Minna Martinin mukaan noin kolmasosa opiskelijoista jännittää esiintymistä, ja hiukan pienempi prosentti sosiaalista kanssakäymistä. Merkille pantavaa on, että erilaisissa jännittäjäryhmissä sukupuolijakauma menee tasan. Ei voida puhua kummankaan sukupuolen ongelmasta.
”Vastaanotolla käy paljon nuoria miehiä ja naisia, jotka kertovat, etteivät ole koskaan seurustelleet tai olleet sängyssä. Ihmiselle saattaa vahvistua fantasia siitä, että hän on yksin ongelmansa kanssa. Mutta olen sanonut vastaanotolla usein, että olen kuullut saman jutun todella monta kertaa. Olisi tärkeää, että ihmiset pystyisivät olemaan levollisesti asian kanssa.”
Standardi siitä, mikä on missäkin elämänvaiheessa normaalia, muodostuu pienen mutta äänekkään ryhmän perusteella.

Teksti: HEINI KILPAMÄKI

Suurisuruinen

Ohjaaja Milla Minerva Mertanen haluaa tehdä teatteria, joka puhuttelee.

Pikkutyttönä Milla Minerva Mertanen kirjoitti ystävänsä slämäriin haluavansa olla isona presidentti tai näyttelijä. Nyt 27-vuotiaana hän on toiminut teatterissa tanssijana, puvustajana, näyttelijänä, dramaturgina ja ohjaajana, mutta ei enää halua Suomen keulakuvaksi.

Mertanen toteuttaa teatterin kautta omia visioitaan, mutta se on hänelle myös yhteiskunnallisen herättelyn väline.

”Mielestäni teatterin tarkoitus ei ole viihdyttää. Parhaimmillaan se synnyttää katsojassa todellisia tunteita ja nostaa esiin ristiriitoja ja ongelmakohtia, mutta ei anna valmiita vastauksia”, ohjaamisesta oman erityisalansa löytänyt Mertanen sanoo.

Nuori teatteritaiteilija kokee nyky-yhteiskunnan kertakäyttöajattelun ahdistavana. Hänen mielestään on surullista katsoa vierestä, kun kulutuskulttuuri on levittänyt lonkeronsa materiasta ihmissuhteisiin saakka.

”Ihmisten elämänfilosofia lähentelee määräaikaisuutta. Mikään ei ole enää pyhää. Välinpitämättömyys kaikkea kohtaan on valitettavan yleistä. Kuplassa elämistä perustellaan sillä, että emme ole täällä enää näkemässä, kun jäävuoret sulavat.”

Mertanen ei kuitenkaan halua tuomita yleisöä iskemällä omia totuuksiaan vasten kasvoja. Hän pyrkii rakentamaan esityksensä niin, että kohtaamista tapahtuu roolihenkilöiden lisäksi myös lavan ja katsojan välillä. Löytyy varmasti ihmisiä, joita hänen tapansa tehdä teatteria ärsyttää.
”Haluan ajatella, että kaikki produktiot, joita teen, saavat ainakin yhden ihmisen ajattelemaan. En halua päästää katsojaa helpolla. Uskon, että taiteella on mahdollisuus näyttää asioita, joista ei muuten uskallettaisi puhua”, hän sanoo.

Mertanen on ohjannut ja käsikirjoittanut Turun ylioppilasteatterille syyskuussa ensi-iltansa saavan 7,5 kuolemansyntiä -esityksen. Produktiossa tuodaan syntiinlankeemus nykypäivään ja pohditaan oikeata ja väärää. Repliikkejä on harvassa ja draaman keinoina on käytetty verbaliikan sijaan fyysistä kehonilmaisua. Mertanen pyrkii kertomaan ruumiillisuuden kautta, eikä hän ohjaajana noudata perinteistä, näyttelijän kasvoihin ja puhuttuun dialogiin keskittyvää esitystapaa. Hiljaisuudella ja tyhjillä ilmeilläkin on omat merkityksensä.

Teatteri on omalta osaltaan tehnyt Mertasesta valveutuneemman. Hän ei halua elää laput silmillä. Mässäileekö Mertanen esityksissään ihan tarkoituksella maailman tuskalla?

”Paatoksella saarnaaminen ei ole lähtökohtani. Esitysteni aiheet tulevat varmasti jatkossakin olemaan synkkämielisiä, mutta optimistina haluan uskoa, että vaikka maailma on mätä, ihminen on pohjimmiltaan hyvä.”
7,5 kuolemansyntiä Turun ylioppilasteatterissa 11.9. alkaen.

Teksti: VENLA PÖYLIÖ

Kuva: LAURI HANNUS

Oikeusoppinut yleissivistyksen asialla

Vuoden opettajaksi valittu professori Lars Björne kannustaa oikeustieteilijöitä
laaja-alaiseen opiskeluun.

Vuoden opettaja -nimitys julkistettiin 2. syyskuuta yliopiston avajaisissa. Ylioppilaskunta ja yliopisto päättivät yhteistuumin antaa tänä vuonna kunniamaininnan vuodesta 1976 saakka Turun yliopistossa työskenneelle professori Lars Björnelle.

Oikeushistoriaan tutkimuksessa ja opetuksessa erikoistunut Björne ei osannut odottaa kunniamainintaa.
”Tuen laajuus yllätti. Kun luin valinnan perusteluja, ihmettelin, että olenko todella tehnyt tuollaisia asioita”, hän kertoo.

Opiskelijoiden ja henkilökunnan antamien perustelujen mukaan Björne on ”ansioitunut, innostava ja aktiivinen opetuksen kehittäjä”, jonka ”kirjallinen tuotanto on laaja ja erittäin korkealaatuinen.” Tämän lisäksi Björne on osallistunut aktiivisesti oman alansa koulutuksen uudistamishankkeisiin niin opettajana kuin oppikirjojen tekijänäkin.

Työssään Björne sanookin nauttivansa sekä tutkimuksesta että kirjoittamisesta. Uransa varrella hän on julkaissut kymmenen kirjaa ja 70–80 artikkelia.

Opetuksessa Björne keskittyy omien sanojensa mukaan mieluiten perinteiseen opettamiseen, eli puhumiseen ja keskusteluun, eikä teknisiin apuvälineisiin. Miellyttävimpiä kursseja ovat hänen mukaansa erikoistumisjaksojen seminaarit, joissa opiskelijoita on vain parikymmentä.
Mitään varsinaista opetusfilosofiaa vuoden opettaja ei noudata. ”On mukava puhua itselle tutuista aiheista ja välittää sitä kautta kiinnostusta niihin.”

Lähimpänä Björnen sydäntä on Suomen ja Pohjoismaiden oikeushistoria ja niiden keskinäinen vertailu. Kokonaisuuksien hallitseminen on hänestä tärkeää, ja sitä hän haluaa painottaa myös opiskelijoille.

”Vaikka opiskelutahti on kiristynyt, haluan korostaa opiskelijoille yleissivistyksen merkitystä. Oikeushistoria ja -teoria ovat tärkeitä, mutta olisi hyvä opiskella myös muita kuin oikeustieteen opiskelijoille pakollisia kursseja.”

Björne ei usko, että vuoden opettajan titteli vaikuttaa hänen työhönsä. Hyviksi havaittuja opetuskäytäntöjä on turha lähteä muuttamaan.
”Minulla on kaksi vuotta jäljellä eläkeikään, joten tässä kohtaa opetuksen kehittäminen ei liene ajankohtaista.”

Teksti: MINNA UUSIVIRTA

Hakijamäärät kasvoivat

Turun yliopistoon haki tänä vuonna kaikkiaan 16 134 ihmistä. Hakijoita oli 770 enemmän kuin viime vuonna, kun lasketaan kauppakorkeakoulun viime vuoden hakijamäärä osaksi yliopistoa. Turun yliopisto ja kauppakorkeakoulu yhdistyivät tämän vuoden alussa.

Hakijamääräänsä kasvattivat tänä vuonna selvästi humanistiset, kasvatustieteelliset ja matemaattis-luonnontieteelliset alat sekä kauppakorkeakoulun oppiaineet.
Yhteiskuntatieteellisten alojen hakijamäärät puolestaan vähenivät noin sadalla.

Suosituimmiksi aloiksi nousivat tänä vuonna psykologia, erityispedagogiikka ja kasvatustiede, joihin jokaiseen tuli noin kolmekymmentä hakemusta yhtä opiskelupaikkaa kohti.

Alhaisin hakijamäärä oli Porin yksikön maisematutkimuksen koulutusohjelmaan, jonne hakemuksia oli vain kolme yhtä opiskelupaikkaa kohden. Turussa helpoiten sisään pääsi tietojenkäsittelytieteisiin, suomalais-ugrilaisessa kielentutkimukseen ja italian kieleen.

Turun yliopistonuusista opiskelijoista enemmistö on naisia. Miesten osuus on kuitenkin ollut viimeiset pari vuotta kasvussa ja nousi tänä vuonna 38 prosenttiin.

Teksti: Samuli Maxenius

Välivuoden kautta yliopistoon

Vain joka kolmas Turun yliopiston uusista opiskelijoista on viime kevään ylioppilas.

Suomalaisnuoret aloittavat ammattikorkeakoulu- tai yliopisto-opinnot keskimäärin 21-vuotiaina, vaikka kolme neljäsosaa tuoreista ylioppilaista hakee korkeakouluun heti lukion jälkeen.

Turun yliopistossa tänä syksynä aloittavista opiskelijoista 34,1 prosenttia on tämän vuoden abiturientteja. Viimeisten neljän vuoden aikana uusien opiskelijoiden osuus Turun yliopistossa aloittavista on jopa vähentynyt.

Tiedekuntakohtaiset erot ovat huikeat. Uusia ylioppilaita hyväksyttiin eniten matemaattis-luonnontieteelliseen tiedekuntaan, jonka opiskelijoista yli puolet tulee tänäkin vuonna suoraan lukion penkiltä.

Toinen ääripää on kasvatustieteellinen tiedekunta, jonka uusista opiskelijoista vain 13 prosenttia on kevään ylioppilaita. Yhteiskuntatieteilijöistä 16 prosenttia tulee suoraan lukiosta.
Esimerkiksi logopedian, hoitotieteen ja suomalais-ugrilaisen kielentutkimuksen opintoja ei aloita tänä syksynä Turussa yksikään viime kevään abi.

Tiedekuntien ja oppiaineiden väliset erot selittyvät osin oppiaineiden erilaisilla sisäänottotavoilla.
Matemaattis-luonnontietellisillä aloilla painotetaan ylioppilastodistusta, joten sisään on helppo päästä suoraan lukiosta.

”Lisäksi on ikävä tosiasia, että muutamalle matemaattis-luonnontieteelliselle alalle nuoret tulevat suoraan lukiosta opiskelemaan vain vain vuodeksi tai pariksi ja pyrkivät sitten muille aloille”, tiedekunnan opintopäällikkö Tiina Mäkynen toteaa.

Myös kielissä uusia ylioppilaita on paljon. Humanistisen tiedekunnan opintopäällikkö Sanna Mäkilä arvelee, että kielet ovat selkeä ja tuttu valinta suoraan lukiosta tuleville.
”Lukiolaisille vieraat alat kuten kansatiede ja mediatutkimus eivät aukene samalla tavalla kuin lukion penkiltä tutut kielet.”

Opetusministeriössä mietitään kuumeisesti, kuinka nuoret saataisiin aloittamaan korkeakouluopinnot nykyistä aikaisemmin. Opetusministeri Henna Virkkunen tarjosi viime keväänä lääkkeeksi ylioppilastodistuksen painoarvon lisäämistä pääsykokeiden kustannuksella.

Turun yliopiston kasvatussosiologian professori Osmo Kivinen ei lämpene ajatukselle.
”Nyt korjataan järjestelmää, joka ei ole rikki. Tieteen kannalta ei ole aina parasta, että lukiossa eniten päntänneet ovat etulyöntiasemassa yliopistoon pyrittäessä”, hän toteaa.

___________________________________________________________________________

”HOMMIA SAI TEHDÄ RUNSAASTI”

Välivuosi kuluu usein töitä tehden, akkuja ladaten tai väärää alaa opiskellen.

“Halusin pitää välivuoden jotta jaksan taas opiskella lukion jälkeen”, Turun yliopistossa historian opinnot tänä syksynä aloittava Sakari Muurinen sanoo. Hän vietti sapattivuotensa interreilaamalla ympäri Eurooppaa. Myös Muurisen uudella opiskelutoverilla Joose Nurmisella on takanaan muutama välivuosi.

“Olin vuoden Kajaanissa opiskelemassa tietojenkäsittelytieteitä, mutta se ei lopulta kiinnostanutkaan”, hän toteaa.
Vantaalainen Liisa Antila aloittaa tänä syksynä ranskan kielen opinnot Turun yliopistossa. Hän pääsi sisään haluamaansa oppiaineeseen toisella yrittämällä. Välivuoden lukion jälkeen hän vietti töitä tehden.

“Olin vuoden vaihdossa Ranskassa Le Mansin lähellä, jossa oikeasti opin ranskan kielen.”
Vaihtovuonna opittu kielitaito auttoikin yliopiston pääsykokeissa lukio-opetusta enemmän.

Katriina Matikainen ja Maija Sappinen aloittavat molemmat tänä syksynä opintonsa Turun kauppakorkeakoulussa. Ruokolahtelainen Matikainen haki pääsykokeisiin vauhtia opiskelemalla ensin vuoden Kuopion ammattikorkeakoulussa. Turussa hän aloittaa kansainvälisen liiketalouden opinnot.”Hommia sai pääsykokeisiin tehdä runsaasti”, Matikainen kuvailee pääsykokeisiin valmistautumistaan.

Kansantaloustieteen opinnot aloittava Sappinen puolestaan kuuluu siihen vähemmistöön, joka pääsi haluamalleen alalle suoraan lukion penkiltä. Helsingissä käydyn valmennuskurssin jälkeen kauppakorkean pääsykoe tuntui hänestä suhteellisen helpolta.

Lukio-opetusta tuoreet kauppatieteilijät pitävät hyödyllisenä pääsykoetta ajatellen – eivät tosin tiedon omaksumisen, vaan työrutiinin oppimisen kannalta.

Teksti:  SAMULI MAXENIUS

Kuvat: LAURI HANNUS

Ylioppilaskunnan virkamies

TYYn pääsihteeriksi valittu Tomi Nyström haluaa tehdä asiat niin kuin ne on kirjoitettu.

‘”Pääsihteerin tärkein tehtävä on tukea ylioppilaskunnan päättävien elinten, eli edustajiston ja hallituksen työtä”, TYYn tuore pääsihteeri Tomi Nyström määrittelee.

Nyström, 26, valittiin TYYn pääsihteeriksi edustajiston ylimääräisessä kokouksessa 18. elokuuta. Hän aloitti työt heti seuraavana maanantaina.

Pääsihteeri toimii ylioppilaskunnan henkilökunnan esimiehenä. Äkkinäisille muutoksille pääsihteerin tontilla Nyström ei näe tarvetta. Edeltäjänsä Katja Sauvolan tavoin hän aikoo jatkaa henkilöstöjohtamisen kehittämistä.

”Ylioppilaskunta on kehittynyt viime vuosina työnantajana ammattimaisemmaksi”, Nyström kiittelee.
Millaisen pomon TYY Nyströmistä sitten saa? Ainejärjestöajoilta hänet muistetaan tiukkana johtajana.

”P-klubin puheenjohtajana aloittaessani ainut johtamiskokemukseni oli armeijasta”, valtio-oppia opiskeleva Nyström hymähtää legendalle. Sittemmin hän vakuuttaa kehittyneensä myös keskustelijana.

”Haluan kuunnella eri kantoja. Sitten kun tulee päätöksenteon aika, pyrin olemaan reilu ja oikeudenmukainen.”

Nyström toimi ennen pääsihteerin pestiään TYYn koulutuspoliittisena sihteerinä sekä luottamustehtävissä ylioppilaskunnassa. Hän on edustanut aina yhteiskuntatieteilijöiden sitoutumatonta Soihdunkantajat-ryhmää. Sitoutumattomuus on ollut jopa niin linjakasta, että läheisetkin työtoverit osaavat vain arvailla hänen puoluekantaansa.

”Tähän asti olen enemmän tutkinut politiikkaa kuin osallistunut siihen. En ole tarvinnut enkä löytänytkään itselleni sopivaa puoluetta”, hän muotoilee.

Osaltaan Nyströmin johdonmukaiseen sitoutumattomuuteen liittyy mielikuva hänen virkamiesmäisyydestään. Väriä tunnustamaton Nyström myöntääkin auliisti, että hänessä on annos harmaata virkamiestä.
”Otan virkamieheksi kutsumisen kohteliasuutena. Tapani tehdä ja ilmaista asioita on aina ollut pedantti. Haluan tehdä asiat niin kuin ne on kirjoitettu.”

Nyström myöntää, että edunvalvontatyö on opettanut realismia. Tarkoittaako virkamiesmäisyys sitä, ettei hänessä ole tippaakaan ylioppilaspoliitikon idealismia?
”Ei kai idealismia saisi koskaan kokonaan hylätä”, hän kiertää kysymyksen.
Nyström tuntuukin olevan aidosti ylpeä ylioppilasliikkeestä.

”Joitain vääntöjä olemme hävinneet, mutta olemme saaneet myös paljon aikaan opiskelijan hyvinvoinnin eteen.”

Teksti: ANNA-ELINA MATILAINEN

TVO:n kohtalo yhä vaakalaudalla

Ylioppilastalo C:n remontti on muuten valmis, mutta kellarikerroksen vanhat osakuntatilat ovat toimenpidekiellossa. Legendaarisesta Teviksestä tulee pyöräkellari, ellei sitä viime hetkellä pelasteta rakennussuojelulain nojalla.

Turun Varsinaissuomalaisen Osakunnan tiloissa vietettiin huhtikuun lopussa Lopunajan festivaaleja. Ylioppilastalon remontti oli etenemässä TVO:n C-talon kellariin, jossa osakunta oli majaillut viimeiset 54 vuotta.

TVO oli saanut määräyksen poistua Turun ylioppilaskyläsäätiön omistamista tiloistaan kesäkuun alussa. Remontin yhteydessä niihin oli määrä rakentaa polkupyörävarasto ja pesutupa. Tapahtumat saivat kuitenkin uuden käänteen, kun osakunta teki vanhoista tiloistaan rakennussuojeluhakemuksen Varsinais-Suomen ELY-keskukselle.

TVO perusteli rakennussuojeluhakemustaan rakennus- ja kulttuurihistoriallisin arvoin. Ylioppilastalot ovat Erik Bryggmanin suunnittelemat ja sisätiloissa on monia arkkitehtonisesti arvokkaita yksityiskohtia. Kellari on alun perin suunniteltu opiskelijoiden kerhotilaksi ja siellä on järjestetty yli viidenkymmenen vuoden ajan ainutlaatuista kulttuuritoimintaa punk-keikoista runoiltoihin.

ELY-keskus asetti osakuntatilan kesäkuussa toimenpidekieltoon ja pyysi museovirastolta lausuntoa suojelun tarpeellisuudesta. Lausuntoja pyydetään vielä myös rakennuksen omistajalta ja Turun kaupungilta, joten ratkaisua ei kannata odotella vielä pariin kuukauteen.

Ylioppilastalojen omistajan TYS:n näkökulmasta kyse on tietenkin jo kertaalleen hyväksytyn remontin ikävästä ja kalliista viivästymisestä. TYS anoikin saman tien korkeimmalta hallinto-oikeudelta toimenpidekiellon kumoamista.

TYS:n kiinteistöjohtaja Ismo Aaltonen pitää uusia kartoituksia tiloista turhina.  C-talon uudet asukkaat pääsivät muuttamaan remontoituihin asuntoihin elokuun lopulla.

”Onhan se ikävää, ettei saada asukkaille pyörävarastoa ja pesutupaa”, Aaltonen pahoittelee.
Tevisläiset eivät Aaltosen perusteluja niele.

”Olisi mukava tietää, mihin pyöräkellaria ja pesutupaa oikeastaan tarvitaan. Ylioppilastaloissa on alusta alkaen ollut pesutupa ja pyöräkellarina on toiminut kellari. Niissä ei ole ollut tungosta”, TVO:n jäsen eli civis Jaakko Salminen ihmettelee.

Perimmäinen syy siihen, että osakunta joutui lähtemään vanhoista tiloistaan, olivat meluhaitat. TYS:n mukaan kyllin pitävän äänieristyksen ja tarvittavan ilmastoinnin rakentaminen tilaan olisi erittäin työlästä ja kallista.

Mikäli TVO:n säilyttäminen keikkapaikkana on mahdotonta, toivovat osakuntalaiset tilaan edes jonkinlaista opiskelijoiden yhteisöllistä käyttöä. Ismo Aaltonen ei pidä suunnitelmia mahdollisina.

”Tila vaatisi suuria muutoksia, jotta se täyttäisi nykyisen talotekniikan vaatimukset. Ne eivät kannata, sillä sellaiseen käyttöön löytyy valmiitakin tiloja.”

1950-luvulla rakennetut Turun ylioppilastalot ovat valmiiksi maakuntakaavassa suojeltu kokonaisuus. Nykyiseen suojelufilosofiaan myös kuuluu, että mikäli mahdollista, tilat tulisi pitää siinä käytössä, johon ne on suunniteltu.

Ylioppilastaloihin viime viikolla tutustunut museoviraston tutkija Timo Kantonen ymmärtää näkökulman, mutta muistuttaa, ettei yhteisöllisyyttä voi lailla edellyttää.

”Rakennussuojelu ei ota kantaa käyttötarkoitukseen.”

Pohjimmiltaan erimielisyydet koskevat sitä, vaarantaako pyöräkellarin rakentaminen ylioppilastalon kulttuurihistoriallisen arvon. Kantonen pitää tärkeänä, että sisätilojen piirteet tulevat huomioiduiksi. Hän kuitenkin muistuttaa, että Ylioppilastaloja on katsottava kokonaisuutena. Sisätilat voidaan suojella monella tavalla.

Esimerkiksi kellarissa olevan kappelin kohdalla tulisi korostaa hienovaraista remontointia.
”Ratkaisu voi olla hyvä, vaikka tilat eivät päätyisikään suojeltujen listalle.”

Timo Kantosen mukaan tilat tulee kuitenkin olla myöhemmin palautettavissa alkuperäiseen käyttöön, jos niin halutaan. TYS:n Ismo Aaltonen vakuuttaa, ettei tiloissa ole tuhottu mitään peruuttamattomasti.

”Työt tiloissa on keskeytetty. Tilat ovat siinä kunnossa, mihin ne TVO:n väen lähtiessä jäivät.” Jotain peruuttamatonta tiloissa on kuitenkin jo ehditty tehdä.

ELY-keskuksen toimenpidekiellossa mainitaan erikseen tiloissa oleva lasitiiliseinä. Kysyttäessä se palaa Aaltosenkin mieleen. Sen kohdalla remonttimiehille sattui toimenpidekiellosta huolimatta Aaltosen mukaan ”työtapaturma” ja seinä tuhottiin.

Teksti: Anna-Elina Matilainen

Kuvat: Lauri Hannus

« Edellinen sivu