Kampusalueelta saa kunnon rullaa!

Ennen kaupungin joka korttelissa oli kampaamo, kukkakauppa ja grillikioski. Nykyään kaikkialta löytyy edelleen kampaamoita ja kukkakauppoja, mutta kebab–pizzeriat ovat syrjäyttäneet snagarit kaupunkikuvasta.
Muutos on ollut nopeaa. Kebab rantautui Suomeen 1980-luvulla ja vuosituhannen vaihteeseen mennessä turkkilaislähtöinen varraslihaan perustuva ruoka-annos oli syrjäyttänyt makkaraperunat ja lihapiirakat varsinkin opiskelijanuorien ruokalistalta.
Turkua on joskus väitetty Suomen kebab-pääkapungiksi. Sitä se ei aivan ole. Kebabille.com-sivustolle on arvosteltu Turusta 66 kebab-ravintolaa. Enemmän arvosteluja on tehty vain Helsingissä (muhkeat 177) sekä Tampereella (67, hitto vieköön!).
Sen sijaan Turku voi hyvinkin olla Suomen rullakebabpääkaupunki. Toki rullaa saa muualtakin, mutta monessa muussa kaupungissa rullakebab on korkeintaan annos muiden joukossa. Turussa monessa kebab-paikassa on erikseen rullalista, josta voi valkata mieluisimman käärekebabin noin kymmenestä vaihtoehdosta.
Tästä syystä Tylkkärin kebab-testissä keskitytään nimenomaan rullakebabeihin. Testiin valittiin mukaan mukaan kolme kebabpaikkaa kampusalueen läheisyydestä ja kaksi suosittua keskustan mestaa. Tulokset yllättivät testaajat itsensäkin.

Kebab-testi tehtiin seuraavasti. Jokaisesta kohteesti käytiin hankkimassa anonyymisti yksi tavallinen rullakebab. Kysyttäessä kastikevaihtoehdoista valittiin mieto, muuten luotettiin ravintoloiden perusasetuksiin.
Kebabit temperoitiin huoneenlämpöisiksi, punnittiin ja leikattiin kolmen sentin paksuisiksi siivuiksi. Slaisseja lämmitettiin mikroaaltouunissa 30 sekuntia täydellä teholla (800 w). Kummallekin testimaistajalle tarjoiltiin kaksi siivua kustakin kebabista satunnaisessa järjestyksessä sokkotestiperiaatetta noudattaen.
Toisin sanoen testaajilla ei ollut mitään tietoa siitä, minkä paikan rullaa he milloinkin laittoivat suuhunsa. Testaajat arvioivat aistielämystään asteikoilla 1–5. Kebabien välillä testaajat neutraloivat makuhermonsa kevytmaidolla.
Kun kaikista rullista oli syöty molemmat näytteet, testaajille paljastettiin mistä mikäkin näyte oli kotoisin. Keskiarvojen laskemisen jälkeen oli päivittelyjen vuoro.
”Pitää varmaan lopettaa Pronton dissaus”, testiduon virallinen asiantuntija ja TYYn projektisihteeri ja kebab-vastaava Tuomo Liljenbäck toteaa makutestin voittajasta.
Myös Sydney ja varsinkin Ylioppilaskylän keskellä sijaitseva Tasty yllättivät positiivisesti. Sen sijaan keskustan paikoilla pyyhki heikommin.
Taksimin kebabin rasvaisuus alkoi tökkiä jo toisella testikierroksella – saatikka sitten siinä vaiheessa kun sitä pitäisi syödä koko 900-grammaisen mättötykin verran. Selkeästi edullisimman kilohinnan tarjoava Sisilia puolestaan kärsi selvästi testaajien miedon kastikkeen politiikasta.

Teksti: Lari Vesander
Kuva: Jussi Vierimaa

Tulokset:

Pronto
Testin paras paketti! Paljon lihaa ja kastiketta. Sakea ja miellyttävän makuinen kastike on hyvä esimerkki siitä, mietous ei tarkoita mauttomuutta. Salaattia on vähän, mutta se on oikeaa. Hyvin tasapainoinen kokonaisuus, joka painii tässä testissä omassa sarjassaan.
Arvosana: 3,75. Hinta: 6 €.
Paino: 610 g. Kilohinta: 9,84 €.

Sisilia
Kääretorttukebab, jossa on paljon kuorta. Rehupuolta dominoiva kaaliraaste jyrää raa’asti muita makuja. Lihapuoli on kunnossa, mutta kastike on mitäänsanomatonta. Voimakkaammalla kastikkeella ja kaalin vaihtamisella salaatiksi tästä voisi tulla hyväkin.
Arvosana: 1,75. Hinta: 4 €.
Paino: 622 g. Kilohinta: 6,43 €.

Sydney
Pizzakebab. Rullassa on paljon maukasta lihaa, mutta pohja ja oreganolta maistuva  kastike ovat suoraan pizzasta. Rehupuolella oikeaa salaattia ja tomaattia. ”Tuoreena” varmastikin melko raikas vaihtoehto.
Arvosana: 3,25. Hinta: 5 €.
Paino: 508 g. Kilohinta: 9,84 €.

Tasty
Salaattikebab. Rullan leikkaaminen makupaloiksi kuulemma vaikeaa. Rehupuolella oikeaa salaattia ja tomaattia ja molempia aika paljon. Kastikkeen maku on rikkaampi ja maistuvampi, jälkimaussa kuminaa. Liha on hieman valjua. Rullakebabeista ainut, jonka arvosana nousi toisella testikierroksella.
Arvosana: 3,25. Hinta: 6 €.
Paino: 676 g. Kilohinta: 8,88 €.

Taksim
Mättökebab. Rullan koostumus on kiinteä. Maku on rasvainen ja tomaattinen. Yli puolet sisällöstä on lihaa. Rehupuolella on tarjolla vain kaalia. Tuhti ja yksinkertainen peruskebab, jonka rasvaisuus alkaa kuitenkin puuduttaa pidemmän päälle.
Arvosana: 2.5. Hinta: 8 €.
Paino: 896 g. Kilohinta: 8,93 €.

Teksti: Lari Vesander
Turun ylioppilaslehti 1/2009 (16.1.)

Kauppat.yo.: Ikävä miesfeminismiä

Tässä kolumnissa maailmaa tarkastellaan kauppatieteellisestä näkökulmasta. 

—
Kauppatieteilijän yksinkertaisessa maailmassa ihmiset jakaantuvat kulutusymmärryksensä mukaan innovoijiin, varhaisiin omaksujiin, varhaiseen enemmistöön, myöhäiseen enemmistöön sekä vitkastelijoihin. Koska ihmiset eivät lähtökohtaisesti innostu mistään uudesta, kestää aina hetken ennen kuin markkinat ottavat uuden tuotteen omakseen. Siksi varhaiset omaksujat, nuo kehityksen edelläkävijät, ovat niin tärkeitä – he saavat muutkin haluamaan tuotetta.

Aatteet ovat tuotteita siinä missä tavaratkin. Feminismi on tuote, joka innovoitiin aikaa sitten, mutta varhaisten omaksujien vähäinen määrä on pitänyt tuotteen menekin alhaisena. Feminismi tuntuu monesta vielä riskaabelilta.

Feminismin varhaisia omaksujia edustaa ministeri Stefan Wallin, kaapista tullut profeministi. Wallin kannattaa koti-isyyttä, koska ”se parantaa naisten työmarkkina-asemaa, perheiden sisäistä tasa-arvoa ja on hyväksi miehille itselleenkin”. Eipä tuo nyt niin radikaali ajatus ole, mutta miehen suusta kuultuna erottuu kuitenkin joukosta.

Kysymys kuuluukin: Missä ovat kaikki miesfeministit? Elämme maassa, jossa edes naiset eivät ymmärrä olevansa feministejä ja yleinen konsensus hyrisee tyytyväisenä muka-saavutetusta tasa-arvosta. Todellisuudessa naiset kuitenkin tienaavat edelleen mitä sattuu, koska eivät osaa pyytää kunnon palkkaa.
Naisten palkkatason alennustila sekä kasvatuksesta kumpuava toiseksi tyytyminen ovat epäkohtia, joista kärsii koko yhteiskunta. Koska ongelma on yhteinen, lienee ratkaisun työstäminenkin yhteinen asia. Feminismin tulevaisuus on synkkä ja marginaaliin tuomittu, mikäli miehet eivät aatteeseen sitoudu.

Palkkaisin tältä seisomalta Wallinin kaltaisen humaanin älykön konsernini toimitusjohtajaksi ja tekisin kunnon PR-numeron Stefanin profeministisyydestä. Naisia ja miehiä yhtä lailla arvostavaan yritykseen olisi helppo kahmia maailmanlaajuisilta työmarkkinoilta parhaat työntekijät. Olisi myös ilo seurata tyytyväistä työyhteisöä, joka arvostavasta kohtelustaan motivoituneena tekisi hyvää jälkeä, viettäisi laadukasta vapaa-aikaa, sairastaisi siksi vähän ja olisi muutenkin työnantajalle edullista ajan oloon.

Profeministi tulee olemaan työmarkkinoiden halutuinta kauraa, koska hän ymmärtää, että mies voi haluta vastuullisia tehtäviä myös kotona yhtä lailla kuin nainen voi haluta vastuuta työelämässä. Feministiseksi koko hommaa kutsutaan lähinnä vain siksi, että valinnanvapaus vastuualueista suodaan vihdoin myös naiselle.

Päivi Surakka
Turun ylioppilaslehti 1/2009

Pääkirjoituksesta

Päätoimittaja Jani Sipilä kirjoittaa hallituksen valintaa pohtivassa pääkirjoituksessaan (TYL 12.12.2008) edellisten edustajistovaalien päätyneen ”oikeiston voittoon”. Hän jatkaa: ”Ryhmä Lex ja TYY Terveeksi onnistuivat houkuttelemaan  kannattajansa äänestämään ja ansaittu voitto tuli.”
Oikeistoksi ymmärtäisimme Kokoomusopiskelijat ja ehkä myös Keskustaopiskelijat, jotka molemmat kokivat edellisissä vaaleissa vaalitappion. Sitä vastoin paikkamääräänsä kasvattivat Hybridiaani, Lex ja TYY terveeksi. Vaikuttaa, että päätoimittaja pitää sitoutumattomia tiedekuntaryhmiä oikeistona?
TYY terveeksi on puoluepoliittisesti sitoutumaton ryhmä. Ryhmä koostuu lääketieteellisen tiedekunnan eri koulutusohjelmien opiskelijoista. Ryhmän jäsenten henkilökohtaiset puoluepoliittiset asenteet kattavat koko puoluepoliittisen spektrin. TYY terveeksi ei aja mitään tiettyä puoluepoliittista näkemystä vaan sen tehtävä on edistää jäsenistön edunvalvontaa ja jäsenpalvelua.

MATIAS RANTANEN
ryhmäpuheenjohtaja
SARA VALANTO
ryhmän varapuheenjohtaja
TYY TERVEEKSI

Turun ylioppilaslehti 1/2009 (16.1.)

Elämä vie ikiopiskelijaa

Maisterilauman kasvaessa on yliopistoelämän tarkoituksena alettu yhä enemmän nähdä verkostoituminen ja kokemusten kerääminen. Välillä opiskelu vain tuppaa unohtumaan lähes kokonaan tai sitten titteleitä haalitaan taskuun liikaakin.

Yksi maailman kuuluisimpia ikiopiskelijoita on yhdysvaltalainen ”ammattiopiskelija” Benjamin B. Bolger. Hänelle yliopistosta on tullut toinen koti ja uuden oppimisesta näköjään elämäntehtävä. Bolger on tähän mennessä suorittanut 13 tutkintoa mukaan lukien yhden tohtoritutkinnon. Muun muassa Harvardin, Cambridgen ja Columbian yliopistoista papereita kerännyt ikiopiskelija ei tyydy tähän, vaan tällä hetkellä hänellä on työn alla kuusi uutta tutkintoa. Ensimmäisen tutkintonsa hän suoritti vuonna 1992.

Turun yliopistossa edelleen opiskeleva Ari ”Hämis” Hämäläinen on sen sijaan viihtynyt opiskelijana Bolgeriakin pidempään. Tosin häntä ei voi ”ammattiopiskelijaksi” nimittää sillä se ensimmäinenkin maisterintutkinto on vielä suorittamatta.
”Tein 90-luvulla sähköasentajan töitä TYKS:llä vanhempieni toivomuksesta. Silloin 1987 yliopistoa aloittaessani olinkin ollut varsinainen taivaanrannanmaalari”, Hämis kertoo.
Aluksi Hämis viettikin paljon aikaa opiskelijatoiminnassa, muun muassa Turun vasemmisto- opiskelijajärjestöä Avantia perustamassa. Oma sairastuminen pysäytti ja myöhemmin läheisen sairaus on hidastanut opintoja. Opiskelijatoiminta on nyttemmin vähentynyt, sillä Hämiksen mukaan ”uusille sukupolville on annettava tilaa”. Sohon Torwissa hän on kuitenkin edelleen aktiivisesti mukana.

Miten Turun Yliopisto on sitten muuttunut vuodesta 1987?
”Yliopisto on tietokoneistunut ja kampus kansainvälistynyt, saanut väriä vaihto-oppilaista. Minulle tarpeeksi kansainvälisyyttä on ruotsinkielisessä puhallinorkesterissa”, Hämis hörähtää.
Kokenut opiskelija on huolissaan nykyopiskelijoista.
”Yliopistosta valmistuu maistereita silmälappututkinnolla”, Hämis toteaa.
”Tietokoneistuminen on mahdollistanut tutkinnon suorittamisen kotoa käsin. Opiskelijan sosiaaliset kontaktit jäävät vähäisiksi.”
Viime vuonna tutkinnonuudistuksen aikarajan mentyä umpeen myös muutama ikiopiskelija saattoi valmistua.
”Vähän aikaa sitten törmäsin entiseen kämppikseen, joka kertoi saaneensa tutkinnon suoritettua 26 vuotta yliopistoon kirjautumisen jälkeen.”

Teksti: Mari Kuosmanen
Kuvitus: Antti Laako

YTHS: “Valmistuminen saattaa pelottaa”
YTHS:n johtajaylilääkäri Markku Kanerva ei näe yhtä syytä opiskelujen pitkittymiseen.
”Joillekin harvoille valmistuminen aiheuttaa ikään kuin hypyn pimeään, eli ei oikein tiedä, mitä sitten pitäisi ruveta tekemään. Työpaikan saanti on epäselvää tai vaikeaa, ja tämäntyyppisistä syistä halutaan valmistumista pitkittää”, hän toteaa.
Opintotukea on vaikea saada riittämään ilman lainaa tai vanhempien tukea.
”Osalla työ ja harrastukset vievät ajan, mutta halutaan ikään kuin roikkua opiskelijana silti varalta, että jossain vaiheessa tulisi hetki, jolloin haluaisikin viedä opinnot loppuun”, huomauttaa Kanerva.
Läsnäolevaksi opiskelijaksi kirjaudutaan etuuksien vuoksi.
”Erittäin harvoin tulee esiin, että opiskeluolosuhteet, opetuksen järjestelyt tai opetukseen liittyvät muutokset olisivat syynä opintojen pitkittymiseen.”

Teksti: Mari Kuosmanen
Turun ylioppilaslehti 1/2009 (16.1.)

Missä korkeakoulumajailee, osa II: Taideakatemia

Taideakatemia on vanhan Köysiradan ja modernien ainesten hybridi.

Taideakatemian pitkä rakennus löytyy Turun itärannalta. Boheemit nuoret voivat opiskella taidetta alueella, jolla on ollut teollisuustoimintaa 1700-luvulta lähtien. Paikalla oli silloin enimmäkseen telakka- ja satamateollisuutta. Modernia telakka-aluetta alettiin valmistella vuonna 1926, kun arkkitehti Gunnar Wahlroos sai Ab Crichton Vulcan Oy:ltä tehtäväkseen suunnitella alueen.
Käytävän muotoinen Köysirata, joka johtaa suurempaan telakkahalliin, valmistui vuosina 1934–35. Myöhemmin Wahlroos suunnitteli monia muitakin keskeisiä turkulaisrakennuksia, kuten Martinkirkon.
”Köysitehtaana toiminut 270-metrinen Köysirata oli pitkään Pohjoismaiden pisin rakennus”, kertoo kulttuurihistorian professori Kari Immonen.
Nykyään tittelin on vienyt yli kilometrin mittainen Vakka-Suomen kuntoputki Uudessakaupungissa.

”Alueen uudesta asemakaavasta järjestettiin arkkitehtikilpailu vuonna 1987. Sen voittivat Kenneth ja Marianne Lundell ideallaan, jonka mukaan alue muodostuisi uusista asuintaloista sekä vanhoista teollisuuskiinteistöistä. Jälkimmäiset uusiokäytettiin taidekasvatuksen hyväksi”, Immonen kertoo.
Arkkitehtitoimisto Laiho-Pulkkinen-Raunio suunnitteli vanhaa ja uutta yhdistävän kokonaisuuden. Vuonna 1994 valmistui Konservatorio, ja sen jatkoksi Taideakatemia 1997. Turun piirustuskoulu sekä taiteen ja viestinnän oppilaitokset muuttivat alueelle jo vuotta aikaisemmin. Muuton jälkeen yhdistetyillä taideoppilaitoksilla on perinteitä vuodesta 1830 saakka.
Ulkoapäin rakennus näyttää mielenkiintoiselta yhdistelmältä vanhaa tiiltä ja modernia lasia.
”Rakennuksessa on yhdistetty teollisen ja taiteellisen elementtejä taitavasti keskenään”, ihastelee Immonen.

Taideakatemian rahoituksesta käydään nykyään kovaa kiistaa. Tilat omistaa Kuntien Eläkevakuutus Oy, joka on vuokrannut ne Turun kaupungille. Kaupungin säästäessä vuokrarahoissa opiskelijoilla saattaa olla muutto edessään niinkin historiallisesta paikasta.
”Visioita ammattikorkeakoulun keskittämistä samaan paikkaan on ollut pitkään. Uskon kuitenkin, että saamme pitää vanhan paikan ainakin vielä 10 vuoden ajan”, toivoo Taideakatemian viestintäpäällikkö Anne Lehikoinen.
Teksti: Paavo Ihalainen
Kuva: Jussi Vierimaa
Turun ylioppilaslehti 1/2009 (16.1.)

Totuus on Toivossa

Hei miksi lumet sulavat? Tahdon lumen takaisin!
Sisko

Niin, lumet sulavat, koska isäsi ajaa kissantappomaasturilla eikä huolehdi renkaanpaineistaan eikä muistakaan paineista. Ilmastointikin on koko ajan päällä. Lisäksi isäsi syö enemmän lihaa kuin keskivertotiikeri paavin pidoissa tahi Onassiksen häissä.
Äitisi taakkana on kerskakulutus ja lentomatkat rakastajien luo Espanjaan ja Espooseen. Veljeäsi voimme syyllistää kertakäyttöastioista ja vesipulloista ja sinua ihan muuten vain. Voimme myös syyttää Yhdysvaltoja, Googlea, Espoota, Matteja, Israelilaista fosforia ja suomalaista mentaliteettia sekä kiinalaisia patohankkeita ynnä puolalaisia veljeksiä. Vähinten syypäitä ovat Jumalat, jotka tämän kaiken ovat kursineet kasaan.
Tökätkäämme tikulla silmään myös sosialisteja, jotka pilasivat vesistöt ja kapitalisteja, jotka pilasivat sosialistit. Joulupukkia emme kaiketi voi syyttää, sillä hän ajaa reellä mikäli vain mahdollista.
Valitan, mutta lumi, itäsaksalaiset lastenohjelmat ja art nouveau ovat katoavia luonnonvaroja, joita nähdään pian enää postikorteissa ja kiertelevien posetiivareiden soittimissa.

Morjensta pöytään, Toivo! Mikä on Suomen Laki kuusenkaatoasioissa? Saako naapurin metsästä hakea, jos ei jää kiinni?
Havuisten metsien kaveri

Tottahan toki ja halolla perään saa naapurin metsästä hakea. Muistan kuinka jo aikoinaan Foinikiassa asuessani hain aina naapurilta purppuranväristä kangasta ja humustahnaa ja korianteria.
Kerran yritin hakea vaimoakin, mutta siitähän metakka syntyi ja Toivon oli pakko muuttaa Suomeen, vaikka Suomessa oli jo silloin hiton kylmiä ja kalseita ihmiskäsiä ja pahoja katseita. Sellaisen ikävän päälle Toivo sylki aina kolmesti ja lauloi ranskalaisia lauluja iloisista belgialaisista, jotka istuivat pöydän ääressä nauraen saksalaisten kulmikkaille hatuille ja hollantilaisten pyörille, joista edes Veksi ei suostu maksamaan kuin kenties loput savukkeensa.
Vaan kolme vuotta siinä meni kunnes Toivo ymmärsi naapurilta varastamisen jalon peurapaistin, mikä on lopultakin ihan oikein, koska naapurit eivät kuitenkaan puhu sinulle mitään, eivät ainakaan auta sokerin loppuessa, tuskin edes moikkaavat. Lakiasioista en tiedä mitään, kysy avioerojuristiltasi.

Lopullinen loppu taas

”Maailman lopusta ei ole yhtään pelkoa niin kauan kuin pakanoita maan päällä löytyy”, totesi jo Aleksis Kiven Seitsemän veljeksen Eero. Jostain syystä tiedon lisääntyminen ja kulttuurien maallistuminen eivät näytä lopettavan lopunajan profetioita.

Keväällä 2008 suomalaisissa tiedotusvälineissä uutisoitiin Keski-Venäjällä sijaitsevaan luolaan linnoittautuneista lahkolaisista, jotka uskoivat maailmanlopun olevan lähellä.
Puolen vuoden ajan maailman tuhoutumista ja Jeesuksen toista tulemista odottaneen lahkon ja viranomaisten välisistä neuvotteluista heidän ulossaamisekseen syntyi omituista uutisdraamaa, joka huipentui lahkon johtajan yritykseen surmata itsensä puupölkyllä päähän lyömällä. Lue lisää

Lama voi lisätä kirpputorien kysyntää

Kun lama tulee, kansa ei enää ole rahoissaan ja silloin on ostettava sieltä, mistä halvalta saa. Kirpputorit hyötyvät yleensä talouden taantumista.

Kirpputorien tulevaisuutta on Turun Kirppis Center Manhattanin omistajan Janne Vähämikon mukaan vaikea ennustaa. Yleensä taloustaantuma on kuitenkin ollut hyväksi käytetyn tavaran myyjille.
”En näe, että meidän ala olisi kärsimässä. Tietenkin tilanne vaikuttaa paikkojen vuokraamiseen, jos hinnat ovat korkeat. Uskon, että asiakasmäärät tulevat nousemaan ja samalla tavaraa tuodaan enemmän. Etenkin lasten vaatteita ostetaan enemmän”, hän toteaa.
Kuitenkin Vähämikon mukaan negatiivisena vaikutuksena voisi olla se, että tavaraa tulisi kirpputoreille vähemmän. Kun rahaa on vähemmän käytettävissä, ollaan tarkempia ja koitetaan säästää.
”Ihmiset käyttäisivät kenkänsä niin loppuun, ettei niitä voisi tuoda edes myyntiin”, hän pohtii.

UFF-myymälöihin tavarat tulevat lahjoituksina. Lahjoitusten määrä on UFF:n viestinnän suunnittelijan Minna Auravuon mukaan kasvanut.
”Tähän aikaan vuodesta on aika hiljaista. Kuitenkin lama-aikaan myydään hyvin, koska ihmiset haluavat säästää”, hän toteaa.
”1990-luvulla toiminta oli meillä pienempää. Nyt tavaramäärä on kasvanut joka vuosi. Kyllä meillä on selvä kasvu viime vuodesta. Myös keräyspisteitä on enemmän”, hän muistuttaa.
Halpaketjujen suosio ei ole Auravuon mielestä hyvä asia. Neuvoksi kuluttajalle hän antaa, että ihmisten olisi laman alla hyvä kiinnittää huomiota vaatteiden kestävyyteen.
”Naiset ostavat enemmän kuin miehet ja naistenvaatteita menee eniten. Ympäristön kannalta olisi tietyllä tavalla hyvä, että naiset ottaisivat mallia miehistä”, Auravuo antaa neuvoksi.
Esimerkiksi Marimekko on hänen mukaansa usein käyttökelpoinen pitkän kestävyytensä puolesta.
”Meille tulee aika paljon sellaista, mikä ei ole enää käyttökelpoista ja ehjää eli lumppua. Se aiheuttaa meille kustannuksia”, Auravuo harmittelee.
Teksti: Tanja Kröger
Kuva: Jani Sipilä
Turun ylioppilaslehti 1/2009 (16.1.)

Porkkanamafia iskee

Uusi, positiivinen kuluttaja-aktivismi haastaa yrityksiä ottamaan ympäristön huomioon. Nyt tarjotaan boikotin sijaan porkkanaa – positiivista imagoa ja ympäristötietoista asiakasvirtaa.

Tavallista isompi joukko kokoontuu kaupan edustalle. Hetkeä myöhemmin joukkio siirtyy sisälle ”suostuttelemaan” kauppiasta mafian ehtoihin. Sekalainen joukko lähtee kaupasta vakuuttuneena voimastaan. Tarkastuskäynti muutaman viikon päästä varmistaa asian olevan oikealla tolallaan.
Kauppiaan polvilumpiot eivät kuitenkaan ole missään vaiheessa vaarassa, eikä mafian toiminta tapahdu vaikenemisen verhon takana – päinvastoin. Tämä mafia on porkkanamafia, uusi positiivinen tapa vaikuttaa kuluttajina yritysten toimintaan.

Koko järjestäytyneen toiminnan takaa löytyy oikeastaan yksi tempaus ja siitä tehty Youtube-video.
Kalifornialainen Brent Schulkin mietti, miten voisi vaikuttaa konkreettisesti ilmastonmuutokseen omalla panoksellaan. Hän keksi kilpailuttaa lähialueensa viinakauppoja ovelalla tavalla. Hän lupasi houkutella joukon ympäristöstä huolestuneita ihmisiä siirtämään ostoksensa siihen kauppaan, joka lupautui käyttämään suurimman prosenttiosuuden tempauksen mukanaan tuomista tuloista ekologisen jalanjäljen pienentämiseen.
Ensimmäinen tempaus onnistui yli odotusten. Siitä tehty Youtube-video saavutti suuren suosion. Sanan levitessä netissä yhä suuremmat joukot keräävät paikallisesti yhteen kulutusvirtansa ja houkuttelevat paikallisia yrityksiä ekologiseen muutokseen.

Nyt porkkanamafia, eli Carrotmobbing on löytänyt tiensä myös Suomeen. Helsingin ”käänteisboikotti” toi Juttutupa-ravintolalle voittoa yhdessä illassa yli 6000 euroa, joista hieman yli puolet on luvattu käyttää energiatehokkuuden parantamiseen. Turussa toimintaa on käynnistetty marraskuussa ja kilpailutettavat ravintolat on valittu. Ensimmäisen iskun kohteen valitseminen on liikkeelle elintärkeää.
”Ensimmäisessä kokouksessa punnittiin eri ”iskukohteita” ja päädyttiin siihen, että on helpointa aloittaa tutulla konseptilla ja valita kohteeksi ravintola”, Turun Carrotmobin Satu Kilpinen vastaa.
”Ravintolasta saa sekä ruokaa että juomaa. On myös helppo pyytää kaikkia mahdollisia tuttuja mukaan. Kynnys osallistumiselle on siis kovin pieni.”
Ensimmäisen iskun tuoman positiivisen huomion, medianäkyvyyden ja uusien mobbaajien kautta porkkamafian vaikutus kasvaa. Uusia iskuja toteutetaan erityisesti netin yhteisöjen kautta.

Liikkeen tarjoaman porkkanan pitäisi herätellä yrityksiä vielä suurempaan ekologisuuteen ja vastuuntuntoon. Kun kuluttajat heräävät valitsemaan ekologisimman kaupan, myös yritysten on pakko seurata kuluttajien kukkaroita. Eikö mobbaus toisaalta voi toimia myös unilääkkeenä yrityksille, jotka voivat nyt uinahtaa ja odotella kuluttajajoukkojen maksavan ekologisuuteen tähtäävät investoinnit?
”Porkkanamafia tulee mielestäni nähdä vain yhtenä vaikutuskeinona muiden joukossa. Yritysten omaa vastuuta sen ei tule tietenkään poistaa”, Kilpinen toteaa.
”Tuomalla ympäristöasiat myönteisellä tavalla julkisuuteen se kannustaa kaikkia toimimaan ympäristön hyväksi. Porkkanamafia viestii yritysmaailmalle, että ympäristötekoja pidetään satsaamisen arvoisina. Toteutettujen iskujen kautta leviävät myös tieto ja ideat siitä, miten ympäristöystävällisiä ratkaisuja voidaan toteuttaa.”

Kilpisen mukaan porkkamafian vaikutusmahdollisuudet riippuvat siihen kuuluvien ihmisten määrästä. Ihmisten liittyessä mukaan myös rahapusseilla tapahtuvaa ”kiristystä” voidaan harjoittaa yhä isompien yritysten kanssa. Muutoksia voitaisiin kenties hakea myös ekologisuuden ulkopuolelta,: pyrkiä esimerkiksi työehtojen parantamiseen.
”Vapaassa kansanliikkeessä kaikki on mahdollista”, Kilpinen myöntää. ”Halutun vaikutuksen tulee kuitenkin olla tarpeeksi selvästi rajattu ja perusteltu.”
Porkkanamafiassa kiehtookin juuri konkretia. Ekologisen jalanjäljen pieneneminen näkyy selvästi sekä muutoksen aikaansaaville mobbaajille että myyntiään kasvattavalle kauppiaalle.

http://porkkanamafia.wordpress.com

Teksti: Petri Rautiainen
Kuva. Elli Vuorinen

Turun ylioppilaslehti 1/2009 (16.1.)

Tiskijukat kilpasilla

4X400 metrin dj-viestit juoksuttavat Linnankadun levynpyörittäjiä.

Innovatiivisista baaritapahtumisistaan tunnetut Dynamo ja Bar Kuka asettavat vakiotiskijukkansa  samalle lähtöviivalle 28. tammikuuta. Illan aikana eri ravintoloiden muodostamien dj-joukkueiden on tarkoitus ravata aina tunnin välein Linnankatua pitkin viihdyttämään toisen ravintolan yleisöä.
Urheilujuhlan tuntua ovat luomassa baarien juontotehtävissä harjaantuneet Karo Konkka ja Kalle Taivainen. Kisastudiot viimeistelee videoyhteys baarien välillä, josta yleisö voi seurata toisen ravintolan tapahtumia.
Dynamon ja Bar Kukan tiskijukkien välistä mittelöä ei käydä veren ja dopingin maku suussa. Palkintoja jaetaan levynpyörittäjien sijaan yleisölle.
Dj-kisailulla on hieno historiansa. Tiskijukkien ja bilejärkkärien väliset kisailut ovat olleet keskeinen osa sekä 1950-luvun jamaikalaista reggaeta että 1980-luvun hiphopkulttuuria. Kisailu johti suuriin kehitysaskeliin muun muassa remix-kulttuurissa, rap-ilmaisun muotoutumisessa ja skrätsäyksen kaltaisissa dj-tekniikoissa.
Levynpyörittäjän paremmuutta onkin mitattu yleensä kahdella mittarilla: soitettava materiaali ja soittotekniikat. Kumpaan valttikorttiin Dynamon tiimi panostaa?
”Ehdottomasti panostamme lähdemateriaaliin”, paikan omistaja Jussi Lehtinen alias DJ Fog linjaa.
”Loppu on ainakin meidän tapauksessa pelkkää sattumankauppaa.”
Entä miten joukkueet ratkaisevat tiskijukille yleisesti ongelmallisen visuaalisen puolen?
”Illan aikana kumpikin joukkue joutuu panostamaan näyttävyyteen ennennäkemättömällä tavalla, mutten tohdi paljastaa etukäteen mistä on kyse.”
Teksti: Petri Rautiainen
Kuva: Tomi Tuominen
Turun ylioppilaslehti 1/2009 (16.1.)

« Edellinen sivu — Seuraava sivu »