Päätös lakkauttaa kirjasto tuntuisi hätiköinniltä. TYYllä on takanaan monia menestyksekkäitä vuosia ja ylioppilaskuntamme rahoitus on kohdallaan, rahat vain odottavat uutta nostetta sijoitustileillä. Yhdistyminen Turun kauppakorkeakoulun ylioppilaskunnan kanssa vuoden vaihteessa nostaa TYYn jäsenten määrän lähelle viimevuotista, jolloin taloustilanne jälleen paranee.
TYYn kirjaston ylläpitäminen maksaa vuosittain reilut 45 000 euroa. Tämä tarkoittaa, että kirjasto maksaa vuodessa reilut 3 euroa opiskelijaa kohden. Kyse ei ole mistään järin suuresta summasta.

On kysyttävä minkä arvoinen TYYn kirjasto todella on, ja minkä arvoinen se on TYYn jäsenille. Kirjasto on yksi TYYn näkyvimpiä jäsenpalveluita. Lakkauttamisen sijaan kirjastoselvitystyöryhmän raportissa esitellään erilaisia kehittämisvisioita, joihin huomio olisi kiinnitettävä
Maamme  vanhimpana ja tällä hetkellä ainoana  ylioppilaskunnan kirjastona TYYn kirjasto täytti viime vuonna 80 vuotta ja on toivottavaa, että 19 vuoden kuluttua se täyttää sata vuotta.

Teksti: Jani Sipilä

Vihainen jatko-opiskelija.

Jatko-opiskelijoiden YTHS-etu lähti, mitä jäi? Varsin vähän. Muutama hassu palvelu ja alennus. Assarin lounas neljäkakskytviidellä. Vain harvat kokevat enää tarvetta kuulua ylioppilaskuntaan, ehkä syystäkin.
Jatko-opiskelijafoorumin puheenjohtaja, hoitotieteen jatko-opiskelija Johanna Olli kommentoi jatko-opiskelijoiden asemaa ylioppilaskunnassa kuulostaen hieman pettyneeltä.
”YTHS oli monelle se varsinainen syy viitsiä maksaa jäsenmaksu.”
Jatko-opiskelijat ovat heterogeeninen ryhmä, jonka tarpeita ja ongelmia on hankala yleistää. Monilla ei ole yksinkertaisesti mitään tarvetta ylioppilaskunnan täytettäväksi. On kuitenkin myös monia, jotka toivoisivat enemmän panostusta ylioppilaskunnalta.

TYY on järjestänyt oma-aloitteisesti jatko-opiskelijoille suunnattuja infotilaisuuksia, ja tarjonnut kaksi vuotta sitten perustetulle jatko-opiskelijafoorumille tiloja ja viestintäkanavan. Muuten käytännön toimet ovat olleet vähäiset.
Jatko-opiskelijoilta puuttuu selkeä yhteinen edunvalvonta, Olli ynnää ongelmaksi.
”Opiskelijan asemaa ei aja kukaan.”
Suurelta osalta jatko-opiskelijoista löytyy rahalliset edellytykset jatko-opiskelulle, sekä työsuhdeterveydenhuolto. On kuitenkin monia, joilla tarvetta ylioppilaskunnan etuisuuksille olisi.
Olli toivoo, että TYY voisi kohdentaa etuja edes osalle jatko-opiskelijoista.
”Jonkinlaista välimuotoa ja kompromissia olisi realistista hakea.”
Olli ei kuitenkaan syytä yksin ylioppilaskuntaa, vaan osaa myös kääntää katseensa peiliin.
”Tämä on osin oma vikakin. Meidän olisi pitänyt olla enemmän aktiivisia ja pitää ääntä itsestämme.”

TYYn hallituksen koulutuspoliittinen vastaava Elias Laitinen kiemurtelee tuolillaan vastatessaan kysymyksiin jatko-opiskelijoiden asemasta.
”Seuraavan kuukauden aikana pyritään paneutumaan aiheeseen.”
Laitinen korostaa että jatko-opiskelijakysymys on ollut TYYssä tapetilla koko vuoden, ja kohta olisi tarkoitus ryhtyä toimeen. Laitinen tunnustaa, että ongelmia on.
”Oma käsitys on se, että sosiaalipoliittisella puolella jatko-opiskelijat on huomioitu niin kuin pystytään, mutta edunvalvontapuolella on ehkä parantamisen varaa.”
Vika ei ole Laitisen mukaan yksin TYYssä. Jotta jatko-opiskelijoiden asioita voidaan tehokkaasti ajaa, tulee heidän olla TYYssä aktiivisesti mukana ajamassa niitä.
”Toinen vaihtoehto on se, että jatko-opiskelijat perustavat oman järjestön, joka toimisi yhteistyössä TYYn kanssa.”

Teksti ja kuvitus: Heikki Isotalo

Lähes ikuisuusprojektiksi muotoutunut tenttiakvaario on askeleen lähempänä toteutumista. Opiskelijoiden vahvasti ajama tenttiakvaariohanke on edennyt Turun yliopiston, Turun Kauppakorkeakoulun ja Åbo Akademin yhteiseen testausvaiheeseen. Sekä tekninen työryhmä että käyttäjätyöryhmä on perustettu hiomaan tenttiakvaario toimintavalmiiksi jo ensi syksyyn mennessä.
”Tavoite on että keväällä 2010 pilottitenttejä voi tehdä, ja tarvittavien parannusten jälkeen 2010 syksyllä tenttiakvaario otetaan laajempaan käyttöön”, tenttiakvaariohanketta valmisteleva konsortiokoordinaattori Riitta Koskimies kertoo hankkeen aikataulusta.
Turun yliopiston, Turun Kauppakorkeakoulun sekä Åbo Akademin yhteisellä Tenttiakvaarioprojektilla ei pitäisi Koskimiehen mukaan olla enää suuria kompastuskiviä.
”Yliopistoissa on budjettiin varattu rahaa. Kyse on enää monikielisyydestä ja monista toimijatahoista johtuvat viivästykset.”
Tenttiakvaarioiden käyttöönottoa viivästyttävät enää käytännön ongelmat. Avoimia kysymyksiä ovat tenttiakvaariotilojen valinta, tenttiakvaariossa käytettävä ohjelmisto sekä varsinaista tenttimistapahtumaa koskevat järjestelyt.
Tenttiakvaarion käyttäjätyöryhmän jäsen Maria Ruuskanen toteaa hankkeen etenevän nyt hyvässä tahdissa.
”Kun tahtoa on löytynyt, asiat ovat menneet aika nopeasti eteenpäin. Ajatuksen myyminen täällä Turussa oli haastavin osuus. Lobbaukseen osallistuivat niin ylioppilaskunta kuin tiedekuntajärjestötkin monen vuoden ajan.”

Teksti: Heikki Isotalo

Mikä akvaario?

- Akvaariotentissä opiskelija voi suorittaa tentin omavalintaisena aikana valvotussa tilassa tietokoneella kirjoittaen
- Tenttiakvaario helpottaa tenttien päällekkäisyydestä koituvia ongelmia
- Tentaattorin ei tarvitse tulla paikalle valvomaan tenttiä tai järjestämään tenttitilaisuutta
- Tenttikysymykset arvotaan erikseen kullekin tenttijälle

Humanistit ovat aina muita edellä.

Alustavien tietojen mukaan valmisteilla olevassa opintojohtosäännössä ei olisi velvoitteita periodijaon käytöstä. Opintojohtosäännön olisi määrä astua voimaan ensi vuoden alusta.
Tiedekunnille annettaisiin mahdollisuus nykyisenkaltaisen periodijaon säilyttämiseen tai paluuseen käyttämään vanhaa perioditonta järjestelmää. Mahdollisia olisivat myös molempia malleja hyödyntävät ratkaisut.
Asia tulee akuutiksi vasta loppuvuodesta, kun opintojohtosääntöehdotus valmistuu ja opintojohtosäännön lausuntokierros alkaa. Humanistinen tiedekunta on kuitenkin päättänyt olla varhain liikkeellä, ja on jo pyytänyt laitoksilta lausuntoa periodijaon säilyttämisestä tai kuoppaamisesta.

Humanistisen tiedekunnan opintopäällikkö Nea Oförsagd kommentoi tiedekunnan toimintaa.
”Tiedekunnassa tehdään suunnitelmat sen varalle, että jos periodijako poistuu, mitä sitten tehdään. Oltaisiin valmiit heti toimimaan.”
Syyksi aikaiseen kuulemiseen Oförsagd sanoo sivuainekokeiden ajankohdasta päättämisen.
”Nyt päätetään jo ensi kesän valintaperusteet. Samalla päätetään sivuainekokeiden aikataulut, jotka liittyvät periodisointiin. Jos ei ole periodisointia, sivuainekokeita voidaan ehkä myöhäistää.”
Oförsagd myöntää, ettei loppuen lopuksi asialla olisi ollut kiire, koska opintojohtosääntöäkään ei vielä virallistettu.
”Ei ehkä olisi tarvinnut olla ihan näin hyvissä ajoin liikkeellä.”
Oförsagd painottaa, ettei ripeän aikataulun taustalla vaikuttaneet muut kuin käytännön syyt.

Teksti: Heikki Isotalo

Teksti: Heikki Isotalo

Aapo Rantanen.

Aapo Rantanen valittiin TYYn uudeksi järjestö- ja tiedotussihteeriksi. Rantaselle on ehtinyt karttua jo pitkä kokemus niin ainejärjestötasolta kuin ylioppilaskuntatoiminnastakin.
”Minä olen hengannut täällä yliopistolla niin kauan, etten osaa sanoa mistä minä tulen. Olen ollut TYYn toiminnassa mukana vuodesta 2004.”
Kemian opinnot Rantanen aloitti ”viime vuosituhannella”, jotka kuitenkin vaihtuivat sosiologiaan 2004 syksyllä.
”Gradua vaille valmis, niin kuin aina kuuluu sanoa”, Rantanen kuittaa opinnoistaan.
Järjestö- ja tiedotussihteerin tehtävä on Rantaselle mieluisa tehtävä. Aikanaan vuonna 2005 TYYn hallituksessakin istuessaan Rantanen toimi alayhdistys- ja tiedotusvastaavana.
”Alayhdistysasiat ovat aina olleet ykkösjuttu.”
Järjestö- ja tiedotusasiat ovat ylioppilaskunnan kannalta tärkeitä, ja limittyvät monessa suhteessa tiiviisti yhteen.
”TYYllä ei ole suoraa kontaktia jäsenistöön, joten on pidettävä hyvät yhteydet alayhdistyksiin”, Rantanen jatkaa.
Sihteerin pestin ohella Rantanen vaikuttaa myös sekä useammassa poliittisessa järjestössä että kaupungin nuorisolautakunnassa.

Teksti: Heikki Isotalo
Kuvat: Lauri Hannus

Ewert Kupiaisen kaksoisolento Tylkkärissä vuonna 1957.

Mustaan Eden-hattuun ja samanväriseen ulsteriin pukeutunut Ewert Kupiainen marssi vuonna 1957 Turun ylioppilaslehden toimitukseen ja haukkui pystyyn Turun yliopiston yliopistoelämän, ja etenkin yliopiston ”ylioppilastytöt”. Tilityksen pohjalta julkaistun lehtijutun (27.2.1957) ohella julkaistiin kuva Ewertin kaksoisolennosta – itse Kupiaista ei ole tiettävästi koskaan saatu ikuistettua filmille.

Kupiaisen elämän varhaisvaiheet tunnetaan heikosti. Ilmeisesti vuonna 1930 syntynyt Kupiainen oli ennen yliopistolle kirjautumista ehtinyt toimia ainakin kansakoulunopettajana. Ensimmäinen varma havainto Kupiaisesta on vuodelta 1954, jolloin Ewert ilmoittautui Turun yliopiston Savo-Karjalaisen kerhon seniorijuhlaan. Seuraavina vuosina Ewert ilmottautui kyllä innokkaasti tentteihin, mutta ei koskaan saapunut itse tenttipaikoille.
Ewert ilmoitettiin alkuvuodesta 1958 julkistettuun Viikkosanomien Suosituin suomalainen kilpailuun, jossa hän ylsi noin 50. sijalle. Saman vuoden heinäkuussa oli Kupiainen myös mukana Lapissa sijaitsevan Kevon tutkimusaseman vihkiäistilaisuudessa. Vihkiäistilaisuuden vieraskirjan ensimmäisenä nimenä komeili Urho Kekkonen, sijalla 27 Ewert Kupiainen.

Seuraavat kaksi vuosikymmentä Kupiainen eli ilmeisesti hiljaiseloa, mutta vuonna 1977 kokivat monet yllätyksen. Ewert Kupiainen valmistui germaanisen filosofian maisteriksi! Promoottori Väinö Hovi ei kuitenkaan suostunut allekirjoittamaan Kupiaisen maisterinpapereita promootiotilaisuudessa.
Valmistuminen ei missään nimessä tarkoittanut Kupiasen katoamista yliopistolta.
Kupiaisen arvo yliopistoväen keskuudessa oli selkeästikin nousussa, sillä yliopiston henkilökunta vietti ensimmäistä kertaa ”Ewertin ehtoot” -kevätjuhlaa vuonna 1981. Jokavuotinen juhlaperinne katkesi vuonna 1992, mutta se herätettiin vuonna 2000 uudelleen henkiin.

Kupiainen harrasti 1990-luvulla ainakin suunnistusta, sillä Yliopistoliikunta-palstalla mainittiin Ewert Kupiaisen osallistuneen Turku-Rasteihin. Kupiainen ilmeisesti ansioitui korpiurheilun saralla, sillä vuonna 2000 nimitti Turun yliopiston metsäliikuntatieteellinen tiedekunta Ewert Kupiaisen tiedekunnan kunniatohtoriksi, honoris ciusa.

Kupiainen ei ole levännyt tälläkään vuosituhannella laakereillansa. Vuonna 2008 nimimerkki ”E. Kupiainen” kirjoitti Turun ylioppilaslehteen (28.3.) kommentin yliopiston ydintehtävistä, jossa korostettiin tieteellisen perustutkimuksen tärkeyttä.
Kupiainen on pysynyt myös ajan hermoilla: Ewert Kupiaisella on nykyään oma Facebook-profiili. Kupiainen ei hyväksynyt toimittajan lähettämää kaveripyyntöä. Lieneekö kenties syynä syvä ylenkatse Turun ylioppilaselämää kohtaan?

Teksti: Heikki Isotalo
Kuvat: Turun ylioppilaslehden arkisto

Sanna Brunilan hääkakkuveistoksia Manillalla.

”Täällä tapahtuu maalaustaidetta ja grafiikkaa”, puhelias Helena Ruusulaakso-Norima esittelee työhuonettaan Eerikinkadun Artagon-tiloissa. Huoneessa työskentelee myös 2006 valmistunut Joel Sievers.
”Me tykätään olla tässä niinku cityssä.”
Kaksikon keskeneräisten ja valmistuneiden töiden täyttämä valoisa huone on yksi monista Artagonin työtiloista. Käytävän toisella puolella tehdään animaatiota, viereisessä työtilassa yleisö saa ottaa muotokuvia.
Muun muassa Artagonissa ihmisillä oli viikonlopun ajan lupa kysellä taiteilijoilta kysymyksiä, joita gallerioissa ei uskalla tai yksinkertaisesti voi kysyä. Samalla vierailijat pääsevät näkemään keskustelua herättäneet työtilat sekä kokeilemaan itse materiaalien työstämistä kohti valmista taideteosta.
Vierailijat ovatkin hyödyntäneet erityisvapauttaan.
”Ihmiset ovat kyselleet kaikkea: mitä me tehdään, viihdytäänkö me tässä, onko meillä valoa tarpeeksi, kauanko ollaan oltu ja kauanko saadaan olla”, Ruusulaakso-Norima luettelee.

Kulkulupa tarjosi avoimien ovien lisäksi myös muun muassa opastettuja kierroksia gallerioiden ja työpajojen pariin. Näissä vieraillut Oona Parviainen kiitti tapahtumaa kierroksen jälkeen:
”Opastettu kierros oli paras kimmoke lähteä, yksin ei varmaan olisi tullut kyseltyä ja kuultua niin paljon kuin nyt oppaan turvin. Oli kiva päästä kurkkaamaan taiteen takahuoneisiin, nähdä erilaisia työhuoneita ja tekijöitä kuvien takana.”
Avoimuudelle on kysyntää. Taiteeseen jos johonkin liitetään ylevän elitistisiä mielikuvia. Ylhäässä yksinäisyydessään teoksia itsestään ammentava taiteilijaneron hahmo on omiaan luomaan muuria kuvitteellisten rahvaan ja taidetta ymmärtävän kerman välille.
”Monesti taiteilijat voidaan kokea myyttisiksi ja omituisiksi hahmoiksi”, tapahtumaa järjestävän Varsinais-Suomen Taidetoimikunnan Milla Järvipetäjä toteaa.
”Kun heidät kuitenkin näkee työhuoneella juomassa kahvia, lapset pyörimässä jaloissa, niin he paljastuvat tavallisiksi ihmisiksi. Toisin kuin galleriassa, työhuoneella taiteilija voi helpommin sanoa: tästä teoksesta tuli tällainen, kun mä lopetin sen kesken tavallaan viisaudenhammasleikkauksen takia.”

Vaikka taiteilijoista saattaakin siis paljastua luontevissa työskentely-ympäristöissään normaaleja ihmisiä, ei myyttisen kehän himmeneminen suinkaan johda taiteen arvostuksen katoamiseen. Päinvastoin: taideteosten eri luonnosten, versioiden ja työlään syntymisprosessin nähdessä ymmärtää miten paljon taitoa ja panostusta teoksiin uppoaa.
”Vaikka luominen saattaa tuntua aika vaivattomalta, niin työtilassa näkee sen, miten monta eri asiaa pitää hallita ja miten pitää olla aika erikoisia tarvikkeitakin”,  Järvipetäjä kertoo.
”Esimerkkinä Linnankiinteistön Teija Lehto, joka tekee puupiirroksia. Olen itse kokeillut kerran tehdä niitä ja se on hirveän vaikeaa saada puusta lovettua sellaiset palat kuin haluaa. Ja Lehto siis tekee monimutkaisia, jättimäisiä puupiirroksia. Voi kuvitella kuinka monta kertaa sillä on veitsi livenny ja se on joutunut aloittaamaan alusta.”

Vieraiden joukossa oli ensimmäistä kertaa myös taidekuraattoreita Pariisista ja Chicagosta. Ulkomailla avoimien ovien päivät ovat nousseet erityisen tärkeiksi tulonlähteiksi osallistuville taiteilijoille.
”Se on ollut oikeastaan porkkana taiteilijoille”, tapahtuman tiedottaja Niina Tanskanen kertoo. ”Ollaan hyödynnetty sitä ajatusta, että taiteilijat laittavat Kulkulupaa varten portfoliotaan hiukan kuntoon ja siivoavat sitä työhuonetta kävijäystävällisemmäksi.”

Teksti: Petri Rautiainen
Kuvat: Lauri Hannus

Oroliga-kollektiivin Linda Granlund (vas.), Maija Reeta Raumanni ja Antti Helminen.

”Ollaanko me nyt sen taidemeedion pään sisällä?” kysyy tanssitaiteilija Maija Reeta Raumanni. ”Onko se nyt päätetty?”
”Ehkä”, vastaavat taiteen sekatyömies Antti Helminen ja mediataiteilija Lasse Ilano.

Oroliga-kollektiivi valmistaa Ehkä-tuotannon valoisassa salissa esitystä nimeltä Paratiisi. Kollaasinomainen maanpäällisiä paratiiseja lavalle luova teos syntyy kollektiivisen aivomyrskyn tuloksena ja avantgarden hengessä.
Lattialla on paperilappusilla kuuluisia elokuvarepliikkejä. Niitä on tarkoitus kirjoittaa puhekupliin, joita esiintyjät lavalla kantavat. Siitä, mitkä teksteistä, ensi-iltansa 24. syyskuuta saavassa esityksessä näkyvät, ei päästä vielä yhteisymmärrykseen. Oroliga-kollektiivissa kun ei kenelläkään varsinaisesti ole viimeistä sanaa.
”Ensemblen kaikkien jäsenten kaikki persoonat pääsevät esille, kun päätöksiä tehdään”, valaisee esitystaiteilija-muusikko Linda Granlund päätöksentekoa.
”Asioita työstetään niin kauan kuin on aikaa”, jatkaa Helminen.
”Mitään ei lukita”, lisää Raumanni.
Teosta tehdessä yhteisymmärrystä haetaan ja valmistuva teos piirtyy yhä tarkemmaksi keskustelujen ja kokeilujen kautta.
”Ryhmän kokoontuminen luo esityksen”, avaa Raumanni tekoprosessia.

”Show me the money!” lukee yhdessä kollektiivin hylkäämässä paperinpalassa. Ensemblen työskentelylle on usein hankala saada rahoitusta. Oroliga sai tukensa Läntisen tanssin aluekeskuksen järjestämän haun kautta. Ensembleille rahoituksen hankkiminen on usein hankalampaa kuin vakiintuneille ryhmille tai yhdistyksille.
”Rahoitusta on yritetty saada jos jonkinmoisilla poppoilla”, kertoo Helminen.
Kun projektiin saatiin rahoitus, Granlund ja Raumanni lähtivät etsimään sopivia tyyppejä kollektiivin jäseniksi. Granlundin ja Raumannin lisäksi kaivattiin Helmisen osaamista. Ilano ja muusikko Juho Koski löytyivät myös kollektiiviin täydennykseksi.

Tekijöille oli tärkeää haastaa omat tutut osaamisalueensa, eikä kukaan saanut pysyä niin sanotusti lestissä. Oma erikoisosaaminen tuotiin osaksi yhteisöä, jota kautta löytyi yllättävämpiäkin ratkaisuja.
Tuloksena katsojien aistien eteen tuodaan humoristisen kieroutunut assosiaatioketju. Esityksessä leikitellään paratiisin teemalla arkisena ja maanpäällisenä tapahtumana ja tilana.
”Teos rakentuu erilaisista kummallisista ja riisutuista paratiiseista”, valottaa Raumanni esitystä. ”Paratiisin synonyymi voisi olla elämä”. Ajatus ja kokemus paratiisista on suhteellinen. Yhden ihmisen paratiisi on toisen helvetti.

Teksti: Konsta Weber
Kuvat: Lauri Hannus