Suhteellinen Paratiisi

”Ollaanko me nyt sen taidemeedion pään sisällä?” kysyy tanssitaiteilija Maija Reeta Raumanni. ”Onko se nyt päätetty?”
”Ehkä”, vastaavat taiteen sekatyömies Antti Helminen ja mediataiteilija Lasse Ilano.

Oroliga-kollektiivi valmistaa Ehkä-tuotannon valoisassa salissa esitystä nimeltä Paratiisi. Kollaasinomainen maanpäällisiä paratiiseja lavalle luova teos syntyy kollektiivisen aivomyrskyn tuloksena ja avantgarden hengessä. Lue lisää

Etnoloinen – johdatus kaiken maailman musiikkiin (II)

Rai rai! Kuulaassa kesäyössä kajahtava humalanutuinen hyvän meiningin ilmaus on monelle tuttu. Mutta mitä tämä mystinen hokema tarkoittaa ja mistä se on peräisin?
Selitystä voi hakea Algeriassa 1930-luvulla syntyneestä raï-musiikista. Beduiinipaimenten keskuudessa kehittynyt raï sekoitteli Länsi-Euroopan, Afrikan ja arabialaisen musiikin piirteitä ja toimi uuden sukupolven äänitorvena. 1900-luvun lopulle tultaessa musiikkiin sekoittui myös länsimaisia konemusiikin, rockin ja popin elementtejä. Nykyään puhutaan myös raï rockista. Lue lisää

Rasisti on tyhmä

Tarkkasilmäiset todistavat näillä tienoin kopulaatiota. Runoilija ja yhteiskuntatieteskelijä vapauttavat nuijapäänsä vuoroviikoin.

Ennakkoluulot ovat väistämättömyytensä ohella perin tarpeellisia. Ilman niitä törmäilisimme seiniin oviaukkoja etsiessämme, kuten tapaavat toimia objektifikaatiokykynsä aivovaurion vuoksi menettäneet henkilöt; emme saattaisi ottaa huomioon uskonnollisten vieraidemme ruokavalioita; suututtaisimme ulkomaisen isäntäväkemme kaikissa käänteissä; ja ihmettelisimme kaupassa asioidessamme, miksi rumasti pukeutuneet prekaarit seisovat epämukavan näköisesti liukuhihnojensa takana. Lue lisää

Elokuvat: Ponyo rantakalliolla

Ponyo rantakalliolla on taidokas animaatio, mutta ei palkitse aikuiskatsojaa Miyazakin aikaisempien töiden tavoin.

Japanilaisen Hayao Miyazakin (Naapurini Totoro, Prinsessa Mononoke) Studio Ghibli -yhtiön elokuvat tavoittavat hämmästyttävän tarkkanäköisesti lapsen sielunmaiseman, jossa kaikki on mahdollista eikä mielikuvituksella ole rajoja. Hellyttävä kirkasotsaisuus on virkistävää vaihtelua vaikkapa Disney-animaatioiden mustavalkoiselle ja piilokonservatiiviselle arvomaailmalle.

Miyazakin uusi teos Ponyo rantakalliolla kertoo ihmiseksi haluavasta tyttökalasta, joka pakenee vedenalaisesta maailmasta ja ystävystyy nuoren Sosuke-pojan kanssa. Ponyon isä sattuu kuitenkin olemaan mahtava velho ja asiat mutkistuvat tämän ryhtyessä toimiin saadakseen tyttärensä takaisin huostaansa. Lue lisää

Elokuvat: Kuulustelu

Jörn Donnerin uusi ohjaustyö Kuulustelu on tositapahtumiin perustuva kertomus neuvostovakooja Kerttu Nuortevasta (Minna Haapkylä). Nuorteva eli tekaistulla identiteetillä toisen maailmansodan aikaisessa Suomessa, kunnes jäi oman virheensä johdosta kiinni ja päätyi viranomaisten käsiin. Elokuva rakentuu näiden kuulusteluiden ympärille. Lue lisää

Levyt: Smalltown: Implosion

Siitä, mitä punk on tai ole, on kiistelty viimeiset 30 vuotta. Konsensusta ei ole vieläkään: vääntö jatkunee varmasti pitkään.
Ja voisin kuvitella, että ruotsalaistrio Smalltown herättää keskustelua siitä, onko tämä nyt sitten punkkia vai mitä. Perinteinen punkin kappalekesto eli minuutti pari ylittyy reippaasti Implosionin jokaisella kappaleella. Karjuminen ja systeemin toivottaminen alimpaan helvettiin loistavat poissaolollaan. Lue lisää

Kirjat: Laadukas lesbodekkari

“Kirjoitin muistiinpanot Kemeristä puhtaaksi ja laadin raportin Kismetille. Niin rauhallinen ja tyytyväinen kuin olinkin, Kismetin ajatteleminen sai minut kihelmöimään. Hänen tiikerienergiansa kantautui Berliinistä Frankfurtiin pelkän ajatuksen voimalla.”

Suomalaissyntyisen Kassandra Blockin toinen Renate Kress -dekkari sijoittuu Saksan turkkilaisten keskuuteen. Yksityisetsivä Kress palkataan etsimään kadonnutta Songülia, joka on saatettu kunniamurhata lesboutensa takia, tai kenties vain paennut sukulaisiaan. Aihevalinnasta huolimatta kyseessä on nimenomaan perinteinen salapoliisitarina, jossa outo tapaus avautuu kerros kerrokselta monimutkaisemmaksi ja mukaan tulee lisää potentiaalisia epäiltyjä. Block hallitsee tämän tyylilajin tekemisen erinomaisen hyvin, osaten vilauttaa luontevasti hahmoja joihin sitten paljon myöhemmin palaa tarkemmin, oleellisina osina tarinaa. Lue lisää

Tohtori Huuhaa: Hopi-Intiaanien korvakynttilät

Tohtori HuuHaan jungilainen enneagrammi kertoo tällä viikolla, että nyt pitäisi keskittyä itseensä ja kuunnella. Syksy on itsetutkiskelun aikaa, ja lääketieteellisten tutkimusten lomassa pitäisi osata myös rentoutua. Siispä luontaistuotekauppaan ja rahaa tiskiin.
Tällä kertaa käteen tarttuu hopi-intiaanien korvakynttiläsetti. Syksyn kynnyksellä korvat ovat olleet vähän tukossa. Kynttilän pitäisi samalla tepsiä myös stressiin ja särkyyn, avata nenää, parantaa hajuaistia ja ennen kaikkea rentouttaa. Unohdat arjen, rentoudut, rauhoitut, voimistut, luvataan jo pakkauksessakin. Lue lisää

Gradukulma: Koti, kirkko ja isänmaausko

Armeija ylläpitää myyttistä virkaa tosimiesten tekijänä. Vuodesta toiseen kumarrellaan Mannerheimille, kersanteille ja kovalle työlle. Kansallisen identiteetin symbolit ovat vahvoja osoituksia siitä, kuinka ihminen vetää rajoja meidän ja muiden välille nähdäkseen paremmin itsensä.

Uskontotieteilijä Jere Kyyrö on tutkinut uskonnollisia piirteitä Kristian Smedsin Tuntematon sotilas -näytelmässä ja sen vastaanotossa. Hänen gradunsa Suomi on kuollut tarkastelee näytelmän tiimoilta käytyä lehtikirjoittelua ja yleistä kansalaiskeskustelua.
”Kiinnostuin näytelmän ympärillä olleesta kohusta, ja koska uskontotieteilijät löytävät uskontoa myös sieltä, mistä normaalit terveet ihmiset eivät sitä löydä, löysin minä sitä näytelmän vastaanotosta. Tutkimuksen edetessä sitä alkoi löytyä myös itse näytelmästä”, Kyyrö pohtii.

Erityisesti Kyyrö tutkii sitä, miten kansalaisuskonto ilmenee aineistossa. Smedsin tulkinta näyttäytyy suomalaisten arvojen ja symbolien häpäisynä, siitä käyty keskustelu on puolestaan pyrkinyt kansallisuuden rakentamiseen ja rajanvetoon hyvän ja pahan, tutun ja vieraan välillä.
”Näytelmässä sota toimi nyky-yhteiskunnan metaforana: sodan metonymiat eli aseet on korvattu lekoilla, kuulosuojamilla ja työkäsineillä, eli työn metonymioilla. Suomalainen yhteiskunta näyttäytyy näytelmässä raakana kuriyhteiskuntana, jossa ainoa tapa ansaita sen jäsenyys on osallistua turhaan työhön, pesukoneiden murjomiseen”, Kyyrö tulkitsee.
Kyyrö muistuttaa, että Smedsin tulkinnan tapaan myös Väinö Linnan romaani on ollut oman aikansa kuvainraastaja. Monille tarina on kuitenkin tutumpi Edvin Laineen elokuvasovituksena, sillä sen voi katsoa televisiosta joka itsenäisyyspäivä.
”Laineen elokuva popularisoi ja pehmensi romaania ja lopulta siitä tuli osa itsenäisyyspäivän kansalaisuskonnollista rituaalia. Myös Smedsin näytelmä nojaa suomalaisen kansalaisuskonnon pyhään postulaattiin, Linnan Tuntemattomaan häpäistessään tiettyjä nykyään vallitsevia arvoja, hyvin samalla tavalla kuin Linna itsekin aikoinaan teki.”

Teksti: Jantso Jokelin
Kuvat: Kansallisteatteri

Sirkus palaa kaupunkiin

Kirjamessuilla myydään kirjoja ja lehtiä miljoonalla eurolla vuosittain. Markkinahumun sekamelskasta voi kuitenkin löytyä jotakin muutakin.  “On tärkeää, että osalla messuohjelmaa ei ole mitään tekemistä kaupallisuuden kanssa”, sanoo Turun kirjamessujen ohjelmapäällikkö Kari J. Kettula.

Lokakuun ensimmäisenä viikonloppuna esitellään yleisölle taas neljä messuhallillista asiaa kirjoista, kirjojen vierestä ja vähän kauempaakin. Lavoilla ja kokoustiloissa on pitkin kolmipäiväistä tapahtumaa niin keskustelua päivänpolttavista aiheista kuin ajoittaisia musiikkiesityksiä, ja tänä vuonna laajennettuun iltaohjelmaan on kiinnitetty muun muassa Tuomari Nurmio, joten ulkokirjallista virikettä riittää. Lisäksi samoissa tiloissa on Keräily 2009 -tapahtuma, Levymessut sekä Ruokamessut, jonka maistiaisia sopii käydä närppimässä vaikka Knut “Hiuko” Hamsunin juhlavuosiohjelman päätteeksi.
Itse kirjallinen anti rakentuu klassikoiden ja uutuuksien, kotoisan ja eksoottisen vastapoolien varaan. Kiinnostavaa uutta on esimerkiksi vehreää kirjoittajapolvea esittelevä Reviiri-antologia, maailman videorunoutta luotaava basaari sekä keskustelut taas kiitettävästi päätään nostaneen esseekirjallisuuden tiimoilta. Paikallisuutta painottava tarjonta leviää skaalalle Turun underground-liikkeen historiikista Hesburger-Salmeloiden tarinaan, ja toisaalta kirjailijavieraita on kahdeksasta maasta.
Teemalokaaleiksi on tänä vuonna poimittu Intia sekä Turun kanssa enemmänkin kulttuurivaihtoa harrastava Pietari. Pietarista tarjolla on niin undergroundia, sarjakuvaa, lastenkirjallisuutta kuin “virallisempaakin” materiaalia muun muassa. Brodski- ja historiaseminaarien muodossa. Aiemminkin messuille teemalavoja orkestroinut elämäntapaintiaani  J.K. Ihalainen taas on huolehtinut Intia-lavalle ohjelmaa meditaatio-oppitunneista lähtien. Ja joo, kirjallistakin asiaa on.
“Tavoitteena on elämyksellinen kokonaisuus, ei mikään turisti-Intia”, lupailee messujenohjelmapäällikkö Kari J. Kettula.
Vaikka Pietari-teemaa vaatimattomampi Intia-ohjelma jatkuu lauantaihin, jonkinlaista huipennusta uskaltaa toivoa perjantaisesta, Kirjakahvilassa Brinkkalan pihalla järjestettävästä Bollywood-diskosta. Bindi otsaan ja baanalle!

Kaiken kaikkiaan kyseessä on siis aikamoinen sekametelisoppa, jossa aika- ja kulttuurikerrostumat kitkuttavat toisiaan.
Kettula itse puhuu mielellään Sherwoodin metsästä, josta jokaiselle löytyy jotain.
Mutta eikö tuossa nyt ole vähän outo klangi, kyse kun on kuitenkin markkinahumusta? Vuosittain kirjoja ja lehtiä menee noin miljoonalla eurolla. Tavaran määrä käy jo mielenterveydelle. Miten on, Kettula, kulttuuria vai kapitalismia?
“On tärkeää, että osalla messuohjelmaa ei ole mitään tekemistä kaupallisuuden kanssa”, Kettula huomauttaa, viitaten mm. Intia-lavan antiin. Lisäksi Turun kirjamessut ovat hänen mukaansa onnistuneet pitämään pienemmätkin tekijät ja kustantamot poissa isojen varjosta.
“Ei tarvitse marssia suuruusjärjestyksessä, voi miksata vapaammin.”
Kirjamessuja lähes 20-vuotisen matkan ajan kätilöinyt Kettula vastaanotti tänä vuonna Turun kaupungin taidepalkinnon. Messut ovat iso kala Turun kulttuurielämässä. Kuitenkin Kettula painottaa talkoomeinikiä ja ruohonjuurisiteitä, kytköksiä Turun “vilkkaaseen alakulttuurimeinkiin”. Monipuolisuudesta ja järjestäjien määrästä taitaakin löytyä se tekijä, joka erottaa Turun messuja 2000-luvulla käyntiin vedetyistä veljistään. Vaikka suuret kustantamot panostavat Helsinkiin, liputtavat kirjailijat ja muu kirja-alan ammattiväki Kettulan mukaan Turun puolesta. Mainittava on tietty myös antikvariaattien iso osa tapahtuman tunnelmassa.

Talouden alamäki ei ole päässyt pahasti tapahtumaa kolhaisemaan, sillä messut ovat tänä vuonna laajemmat kuin koskaan. Lamasyksyn depiksestä pusketaan läpi keskustelemalla mm. pahuutta, masennusta ja uupumusta käsittelevistä tietokirjoista osiossa nimeltä “Nyt on lokakuu ja meistä näkee sen”. Kai tälle saa nyt edes hymyillä?
“Todella masokistisen hieno pläjäys!” huudahtaa Kettula.
Messumaassa kaikki hyvin, siis. Vain opiskelijoita ohjelmapäällikkö näkisi mieluusti hieman runsaammin, kävijöiden keski-ikä kun on lerpahtanut kymmenellä alun 27:stä vuodesta. Siispä nyt joukolla kuulemaan, miten Isä Mitro vastaa kysymykseen “Onko kapitalismia olemassa?”
Tai ihmettelemään, miten fantsu juttu messut ovat ne avaavan Alexander Stubbin mielestä.
Tai katsomaan, osaako Kari Hotakainen pelata potkupalloa.
Tai etsimään sitä kirjallista leipää sirkushuvien seasta, sillä sitäkin todella löytyy.

Teksti: Jouni Teittinen
Kuvat: Lauri Hannus

« Edellinen sivu — Seuraava sivu »