Amerikan luonnonihmeitä pelastamassa

American Conservation Experience -järjestö tarjoaa ainutlaatuisen mahdollisuuden työskennellä vapaaehtoisena luonnonsuojeluprojekteissa Yhdysvaltojen lounaisosien upeissa maisemissa. Vaikka ilmastonmuutos sekä elinympäristöjen ja lajien tuhoutuminen hallitsevat luonnonsuojelukeskustelua, konkreettista suojelutyötä täytyy tehdä myös itse luonnonsuojelualueilla.

Herään lähistöllä ulvovan kojootin huutoon erämaan keskellä kuuden aikaan aamulla. Yöllisen ukkosmyrskyn jäljiltä leirimme on vetinen vaikka taivas onkin jo kirkas. Ilma on aamulla viileää ja hengitys höyryää. Väsymyksestä huolimatta aamutoimet on suoritettava ripeästi, jotta ehdimme ajoissa töihin Grand Canyonin etelärinteelle.
Työnohjaajamme Sam Keller kyyditsee meidät, 11 nuorta vapaaehtoista eripuolilta maailmaa, Yaki Pointin näköalapaikalle, josta aloitamme 15 minuutin patikoinnin alas kanjoniin South Kaibab polun varrelle. Maisemat ovat henkeäsalpaavat ja kanjonin ällistyttävä koko herättää edelleen ihmetystä vaikka olen viettänyt sen reunoilla lähes kuukauden. Ei ole mikään ihme, että Grand Canyonia pidetään yhtenä maailman seitsemästä luonnonihmeestä: 450 km pitkä, 15-20 km leveä ja 1,6 kilometriä syvä Coloradojoen uurtama kanjoni on jotain, joka jokaisen ihmisen tulisi nähdä edes kerran elämässään. Lue lisää

Ilmastonmuutos taipuu farssiksi

Iloinen ilmastonmuutos on näytelmäkirjailijan ilmastoteko.

Kokemäkeläisen näytelmäkirjailija Pentti Anttilan yhdestoista näytelmä, Iloinen ilmastonmuutos (2009), tarttuu yhteen maailman keskustelluimmista aiheista. Tuore käsikirjoitus on parhaillaan luettavana eri puolilla Suomea. Anttila luottaa siihen, että teatterit ja katsojat haluavat nähdä maailmanlaajuisen ongelman näyttämöllä. Ilmastonmuutokselle on kerrankin lupa nauraa.

Anttilan mielestä nykyinen ilmastonmuutoskeskustelu liikkuu tavallisten ihmisten ajatusmaailman yläpuolella. Komedian keinoin voidaan vaikuttaa asenteisiin. Lue lisää

Vähähiilinen keittiö on ekoperheen sydän

Peloton-hankkeen tuoreille äideille suunnattu työpaja juhlisti vähähiilistä elämäntapaa kokkaamalla itselleen kasvisravintoloitsija Maija Silvennoisen avustuksella kasvisvoittoisen juhlaillallisen. Tekemisen tuoksinassa tuli selväksi millaista ekoystävällinen ruoka on.

Kesäkurpitsaletut paistuvat hitaasti pannulla. Ne ovat hyvä esimerkki vähän ilmastoa rasittavasta murkinasta: läheltä tuotua, kasvisperäisistä raaka-aineksista valmistettua kausiruokaa. Lettuja tehtailevat Anu Suominen ja Terhi Raumala keskustelevat samalla ilmastoystävällisen elämäntavan haasteista.
Tärkeysjärjestyksessä liikenteen ja asumisen jälkeen tuleva ruokakysymys on tuoreille äideille ajankohtainen. Toisaalta he ovat huolissaan lastensa ravinnonsaannista, toisaalta ekologisesta jalanjäljestä.
”Lapset oppii pienestä pitäen tietyn tyyppiseen ruokakulttuuriin”, sipulia pilkkova Raumala myöntää.
”70-luvullahan kaikkein ’ravitsevimpana’ ruokana pidettiin sitä, missä oli mahdollisimman paljon voita, täysmaitoa ja lihaa.” Lue lisää

Elokuvat: Varoitus tulevaisuudesta

The Age of Stupid on vangitseva, mutta turhan hampaaton ilmastodokumentti.

Indie-rumpalista dokumentaristiksi kasvaneen Franny Armstrongin kolmas pitkä ohjaustyö The Age of Stupid on hätähuuto ihmiskunnalle, joka ei ymmärrä reagoida ilmastonmuutoksen aiheuttamaan uhkaan. Elokuva koostuu eri puolilla maapalloa kuvatusta dokumenttimateriaalista, jonka näyttelijä Pete Postletwhaiten esittämä fiktiivinen hahmo esittelee katsojalle. Kertoja tarkastelee nykypäivää vuodesta 2055 käsin, jolloin kehityksen aiheuttamat katastrofit ovat jo ehtineet pyyhkiä sivilisaation maan kamaralta.

Lähtöasetelma vaikuttaa melkoisen suoraviivaiselta sormen heristelyltä, mutta Armstrong ymmärtää välttää turhaa saarnaamista. Kerronta on tiivistä mutta iskevää, ja dokumentin henkilöt täydentävät osuvasti toinen toistaan. Lue lisää

Levyt: Jesse – TUM TUM TUM

Pari vuotta sitten Jesse-kaksikko löi läpi hauskana kuriositeettina, joka oli ilmiönä yhtä hauska kuin ironisesti kasvatetut tsekkitukat. Kuten jokainen oppiaineensa pikkujouluissa spedeillyt tietää, vitsejä tarvitaan aina välillä jännittyneen ilmapiirin rentouttamiseen. Jessen spiidielektroa olikin kiva diggailla ironisen värikkäissä kirpparikledjuissa ja samalla naureskella niille, jotka eivät kovan linjan musafanituksessaan aktin huumoria tajunneet.
Vitsit kuluvat kuitenkin varsin nopeasti loppuun. Toisella levyllä yllätysmomentin menettänyt Jesse joutuu jo karistamaan liiat parodiset lainausmerkit musiikkinsa ympäriltä ja todistamaan ironian ulottuvan vain nakkikioskin ja pakokaasun käryisiin kulisseihin. Lue lisää

Kirjat: Evoluutiofaktoja, asenteella

”Muualla maailmassa ei ole makeja eikä Madagaskarilla ole apinoita. Miten ihmeessä 40 prosenttia väestöstä käsittävät historiankieltäjät kuvittelevat tämän levinneisyyden syntyneen? Marssivatko kaikki kolmekymmentäseitsemän makilajia ja rapiat joukkona Nooan arkin laskuportaita ja painuivat suorinta tietä Madagaskarille jättämättä ainuttakaan yksilöä matkan varrelle koko Afrikkaan?”

Meemiteorian isän ja tunnetun ateismin esitaistelijan Richard Dawkinsin tuorein teos on suora evoluution puolustuspuhe. Se on valtava joukko todistusaineistoa siitä, miten luonto kykenee muodostamaan uusia elämänmuotoja sopeutumalla muutoksiin, ja miten siksi mitään ohjaavaa älyä ei lopulta tarvita. Ensisijaisesti kyseessä on kuitenkin hyökkäys kreationismia vastaan, niin tieteellisillä aseilla kuin mahdollista.

Aihevalikoima on todella laaja, solukokeista mannerlaattoihin ja saarten erityispiirteisiin. Käytetyt esimerkit ovat todella hienoja, varsinkin kun pysytään eksoottisemmissa kasveissa ja eläimissä. Runsas, näyttävä kuvitus tukee niitä erinomaisesti. Ja monesta kohdasta voisi suoraan lukea ääneen ihania katkelmia luonnon ihmeistä.
Kirja on silti varsin vieraannuttava, kahdestakin syystä. Ensinnäkin, Dawkins on huono kirjoittaja. Hän ei kirjoita tietokirjoja, vaan pikemminkin luennoi paperilla, harhaillen ja heittäen sekaan muka-hauskoja anekdootteja ja sarkastista vastustajiensa pilkkaamista. Hänen loistava kykynsä selittää terminsä ja käsitteensä aina erittäin kansantajuisesti ei korvaa ilmaisun jatkuvia heikkouksia. Lue lisää

Päästörajoja asettamassa

Maapallon keskilämpötilan nouseminen johtuu siitä, että auringosta lähtöisin olevasta lämpösäteilystä heijastuu takaisin avaruuteen vähemmän kuin sitä maapallolle jää. Sinänsä tämä on onni: jos ei näin olisi, planeettamme keskilämpötila olisi arviolta 20–30 astetta kylmempi kuin se nyt on.
Yksi syy lämpösäteilyn epätasapainoon on kasvihuonekaasuissa, kuten hiilidioksidissa, jotka ikään kuin muodostavat ilmakehään muurin, joka estää säteilyä karkaamasta takaisin avaruuteen. Nykyinen tai oikeastaan tuleva ongelma on siinä, että muurista on tulossa liian suuri ja säteilyä jää entistä enemmän vangiksi maapallolle. Tämä ei sinällään ole planeetan ongelma, eihän maapallo minnekään ole vielä katoamassa. Ongelma on ihmisten, sillä lämpenemisen myötä asuminen useilla nykyisillä alueilla käy mahdottomaksi. Lue lisää

SYL sai uuden hallituksen

Suomen ylioppilaskuntien liitto valitsi uuden hallituksen, sekä vahvisti poliittisen linjapaperin ja ensi vuoden toimintasuunnitelman liittokokouksessaan 21. marraskuuta.

SYL:n vuoden 2010 puheenjohtajaksi valittiin helsinkiläinen 23-vuotias kauppatieteiden yo Matti Parpala Helsingin kauppakorkeakoulun ylioppilaskunnasta (KY). Parpala voitti vastaehdokkaansa Jukka Vornasen (TYY), sekä Kaisa Myllylän (Tampereen yliopiston ylioppilaskunta Tamy) äänin 75-38-28.
SYL:n hallituksen rivijäseniksi valittiin Ville Impiö (Oulun yliopiston ylioppilaskunta OYY), Hannu Jaakkola (Kuopion yliopiston ylioppilaskunta KYY), Laura Keski-Hakuni (Helsingin yliopiston ylioppilaskunta HYY), Juha Töyrylä (HYY), Anni Vesa (Lapin yliopiston ylioppilaskunta LYY) ja puheenjohtajavaalissa hävinnyt Jukka Vornanen.
”Kuluneen vuoden aikana liitossa on ollut paljon sisäisiä ristiriitoja. Kaikesta huolimatta saatiin nyt hyvä hallitus kasaan”, Vornanen kommentoi liittokokouksen lopputulosta.
Tulevan vuoden tärkeimpänä SYL:n tehtävänä Vornanen pitää tuleviin eduskuntavaaleihin vaikuttamista maksuttoman koulutuksen puolustamisena.

Ensimmäisenä päivänä työskentely kesti aamuyhdeksästä puoli kahteen yöllä, ja toisena päivänäkin lähes kellon ympäri.
SYL:n päätti ottaa poliittisessa linjapaperissaan kantaa lukuisiin yhteiskunnallisiin kysymyksiin, vaikka sopivista aiheista kannanotoille taitettiin liittokokouksessa kovastikin peistä. Liittokokous muun muassa poisti 0,7 prosentin kehitysyhteistyötavoitteen tiukan keskustelun jälkeen, mutta päätyi kannattamaan korkeakoulujen duaalimalliratkaisua sekä vaatimaan ilmastorajoituksia Suomeen. SYL ei enää vastusta veroparatiiseja, vaan kohta poistettiin linjapaperista. Maksullista koulutusta vastustanut kannanotto löysi tiensä linjapaperiin.

TYY:n yhtenä liittokokousedustajana toiminut TYYn hallituksen koulutuspoliittinen vastaava Juha Isotalo on osin tyytyväinen lopputulokseen.
”SYL:n linjapaperissa on aika paljon pätkiä TYYn linjapaperista”, Isotalo kommentoi. Puheenjohtajavaalin tulos kuitenkin turhauttaa Isotaloa. SYL:n hallituspaikoista ei ollut tarkoitus käydä kabinettineuvotteluja ennen itse liittokokousta.
”TYY päätti olla neuvottelematta hallituspaikoista ja se väistämättä vaikutti lopputulokseen. TYYssä päätettiin äänestää parhaita ehdokkaita eikä neuvotella kokonaisratkaisua hallituksen suhteen”, Isotalo toteaa.
SYL on noin 135 000 yliopisto-opiskelijaa edustava valtakunnallinen edunvalvontajärjestö.

Teksti: Heikki Isotalo

Vihreä vallankumous?

Syväekologinen Vihreä Puolue haluaa vallankumouksen ja uuden yhteiskunnan.

Vihreän Puolueen nettiin vuotanut ohjelmaluonnos alkaa pahaenteisesti: Biosfääri, ainoa kehä planeetallamme, jota kutsumme vaikeasti määriteltävällä sanalla Elämä, on tuhoutumassa. Hiljattain julkisuuteen ilmaantunut Vihreä Puolue tekee jyrkän pesäeron Vihreään liittoon ja haluaa pyyhkiä pois nykyiset valtarakennelmat.
Virheän Puolueen takana on toistaiseksi vain muutamia kymmeniä aktiiveja, jotka ovat pääasiassa jo aikaisemmin radikaaleissa ympäristöjärjestöissä toimineita. Radikaalivihreät eivät pyri hankkimaan laajaa kansan kannatusta, vaan ennemmin värväämään joukkoihinsa aatteelle uskollisia kaadereita. Lue lisää

Ilmasto on sovinisti

Maailman luonnonsuojeluliiton IUCN:n gender-asiantuntija Lorena Aguilar Revelo kävi luennoimassa Turun yliopistossa ilmastonmuutoksen vaikutuksesta naisten asemaan.

Ilmastonmuutoksen aikaansaamat luonnonkatastrofit eivät koettele ihmiskuntaa tasapuolisesti. Ilmastonmuutokselle herkäksi altistavia tekijöitä ovat niin köyhyys, lääkkeiden puute, ikä, ammatti, sijainti kuin sukupuolen asemakin. Naiset kautta maailman ovat kuolonuhrien määrässä mitattuna suurimpia luonnonmullistuksista kärsijöitä Lorena Aguilar Revelon korostaa.
”Kun tulimme ilmastonmuutoskentälle, suurin osa ihmisistä alalla oli tiedemiehiä. Ilmastonmuutoksen pehmeämpien puolien esiintuominen on hankalaa”, Revelo kertoo.
”Pitkään ympäristöpiireissä puhuttiin vain päästöjen pienentämisestä. Ilmastonmuutoksen käytännön vaikutuksista puhutaan hyvin vähän.”

Ympäristökatastrofien esiintymistiheys kasvaa jo nyt huolestuttavalla nopeudella. Lue lisää

« Edellinen sivu — Seuraava sivu »