Nuoret ja nuorten tulevaisuusajattelu

13.11.2009    
 14/09, Vieraskynä

kolumni

Saara-Sofia Sutela, kirjoittaja on Turun kaupunginvaltuutettu ja liikuntalautakunnan puheenjohtaja (kok).

Poliittista uraa aloitellessani olen saanut tottua olemaan ennen kaikkea nuori. Välillä se tarkoittaa, että täytyy huutaa vähän kovempaa, mutta yleensä kaupunginvaltuuston nuorinkin jäsen otetaan päätöksenteossa vakavasti. Vastakkainasettelua syntyykin lähinnä silloin, kun eri osapuolten ajatusmaailmat eivät syystä tai toisesta kohtaa. Erään eroavaisuuden voisi liittää ikäeroon.
Olen nimittäin talouskeskusteluun osallistuessani huomannut, miten eri-ikäiset ihmiset katsovat asioita erilaisella aikakäsityksellä. Yleensä nuoret edustavat pidemmän aikavälin näkökulmaa: osataan katsoa yli ensi vuoden ja yli vaalikauden. Varmaankin juuri siksi, että tulevaisuus koskettaa meitä enemmän. Me löydämme edestämme ne kymmenien miljoonien velat, jotka nyt päätetään ottaa.

Sen sijaan, että keskitytään pohtimaan miten kasvavat sosiaali- ja terveysmenot saadaan ensi vuonna kustannettua, tulisikin keskustelua laajentaa pidemmälle eteenpäin.
Kun kaikki ymmärrämme, ettei Turun taloutta tasapainoteta hetkessä, pitäisi keskustelun painopisteenkin olla kauempana tulevaisuudessa. Se ei tarkoita sitä, ettei tasapainottamiseen tähtääviä päätöksiä pitäisi tehdä heti. Jo kuntalain alijäämän kattamisvelvoite määrää, että vaikeiden päätösten aika on nyt. Mutta tasapainoon voidaan pyrkiä useammalla tavalla: keinoilla, jotka näkyvät heti, mutteivät ole kovin kestäviä, tai vähän pidemmän tähtäimen keinoilla, joiden säästövaikutukset näkyvät tulevaisuudessa. Esimerkiksi satsaukset ennaltaehkäisevään nuoriso-, kulttuuri- ja liikuntatyöhön tuottavat moninkertaiset säästöt 5-8 vuoden viiveellä. Siinä olisi jo sitä tulevaisuusnäkökulmaa.

Tulevaisuussuuntautuneella otteella päätöksentekoa katsoo myös 30 000 turkulaisen opiskelijan joukko. Ryhmä 30 000 julkaisi ennen vaaleja kunnallispoliittisen ohjelman, jossa tartutaan tärkeisiin asioihin nimenomaan pidemmän tähtäimen näkökulmasta.
Esimerkiksi liikennejärjestelyjen kestävä kehittäminen ja nuorten työllistymisen tukeminen vaativat kaupungilta pieniä satsauksia, mutta maksavat itsensä takaisin tulevaisuudessa. Aktiivinen ryhmä 30 000 on tuonut opiskelijoiden näkökulmaa ohjelman muodossa ansiokkaasti esiin, mutta päätöksentekoon täytyy vaikuttaa myös suoraan. Sen olen jo ehtinyt oppia, että hyvät ohjelmakirjaukset sellaisenaan eivät kehitä yhtään mitään. Kannattaa myös muistaa, että tulevaisuudestamme päättävät sellaiset henkilöt, jotka saavat vaaleissa ääniä. 30 000 opiskelijan äänellä olisi ehkä voinut saada valtuustoon useammankin opiskelijan, tai alta kolmekymppisen.

Onneksi yhteinen näkökulma on kuitenkin mahdollista löytää myös sukupolvien välillä. Toisinaan olen saanut käydä oikeinkin rakentavia tulevaisuuskeskusteluja eri-ikäisten ihmisten kanssa. Pian nähdään jääkö ”tulevaisuuden Turku” -ajattelu vain hienoiksi strategisiksi ohjelmakirjauksiksi.

Ruotsalainen katsoo feministipornonsa hiljaa pimeässä

13.11.2009    
 14/09, Ilmiöt

Tuottaja Mia Enberg halusi luoda naisen tekemän kuvan naisten seksuaalisuudesta ja tuoda esille naisten näkökulman pornoon.

ddOlen yhdessä Ruotsin vanhimmista elokuvasaleista Slottsbiografenissa Uppsalan lyhytelokuvajuhlilla. Sali on täynnä hiljaisia ruotsalaisia. Harvinainen näky sinänsä. Nämä ruotsalaiset eivät diskuteeraa keskenään kuten vain ruotsalaiset sen osaavat. He istuvat vakavina, koska nyt katsotaan pornoa. Eikä mitään perusnylkytystä vaan feminististä pornoa.

Ensimmäisessä elokuvassa kaksi ihmistä koskettelevat toisiaan, molemmat ovat pukeutuneet asuun, joka peittää kantajansa kokonaan. Se on kuin toinen iho. Elokuvan nimi onkin Skin. On vaikea erottaa hahmojen sukupuolia ja muukin informaatio asujen kantajista on niukkaa. Koskettelua jatkuu pitkään ja intensiivisesti. Lopussa asut kuitenkin leikataan ja revitään pois päältä ja katsojan voyerismi saa täyttymyksensä. Lue lisää

Reissuamisen halusta halki Balkanin

13.11.2009    
 14/09

Kosovon pääkaupunki Pristinassa ei suomalaisen bongaaminen väkijoukosta ole vaikeaa. Vaaleat hiukset ja Marimekko-laukku ilmiantavat Maria Kankkusen kahviloiden täyttämän pääkadun kulmalta. Kankkunen johdattaa meidät täkäläisen ”birran” äären. Turistina seuraan kiltisti paikallisopastani.

kosovokeskusta

Pristinan kahvilakuhinan liepeiltä löytyy myös sodan jälkiä. Kaupunkia pommittivat niin serbi-

Sattumalta Maria Kankkunen, 25,  ei Kosovossa hengaile. Hän valmistui tammikuun lopussa poliittisesta historiasta. Heti sen jälkeen Suomen Turku sai vaihtua Kosovon Pristinaksi. Ei niin, että Kankkusta olisi Yliopistonmäellä juuri edellisvuosinakaan näkynyt.
”Onnistuin viettämään miltei puolet opiskeluvuosistani ulkomailla, lähinnä itäisessä Euroopassa vaihdoissa, vapaaehtoistöissä ja harjoitteluissa”, Kankkunen laskeskelee.
”Ehkä menetin jotain, koska Proffassa istumisen sijasta istuin usein junassa matkalla jonnekin?”

Kaikista maailman paikoista Kosovo tuntuu oikealta määränpäältä Balkan-addiktiksi tunnustautuvalle Kankkuselle. Onnekkaasti sopiva paikka työelämävalmennukseen löytyi Pristinan Suomen suurlähetystöstä. Politiikan tutkijan näkökulmasta sodasta toipuva, tuoreeltaan itsenäistynyt valtio on antoisa paikka elää.
”Opiskellessani olin kiinnostunut kansallisidentiteeteistä, ja Kosovossa nämä mallit ovat vasta muotoutumassa. Eihän täällä ole yhtenäistä yhteiskuntajärjestelmää, vaan arvopohjaa ja sääntöjä vasta luodaan. Kosovo on sillisalaatti”, Kankkunen toteaa.
Kosovon nykytila näkyy värikkäässä katukuvassa. Albaanivaltaväestön lomassa lompsivat muina miehinä italialaiset karabinieerit, saksalaiset rauhanturvaajat, yhdysvaltalaiset diplomaatit ja kaikenkarvaiset järjestötyöntekijät. Itsensä Kankkunen asemoi jonnekin ulkomaalaisasukkien ja kosovolaisten nuorten välimaastoon.
Monet muualta tulleet eivät edes yritä tutustua paikallisiin. Minä en tahdo jämähtää ulkomaalaisten omaan kuplaan. Koitan ottaa osaa paikalliskulttuuriin mitä vain pystyn. Eihän täällä voisi mitään ymmärtää, ellei halua tuntea maan kulttuuria ja historiaa!”

Paras tapa tutustua paikallisiin sekä oppia albanian kieltä on tehdä sitä mitä muutkin. Istua naapureiden terasseilla ja kahviloissa ja juoda sievistä kupeista macchiato-kahvia.
”Esimerkiksi sotakokemuksista puhutaan täällä usein avoimesti. Silti harva on katkera kovistakin menetyksistä. Päinvastoin, ihmisillä riittää uskoa tulevaisuuteen. Luottamus poliitikkoihin tosin heikkenee heikkenemistään, etenkin nuorilla.
Kankkusen lähetystöpesti päättyy helmikuussa, mutta Kosovoon hän tahtoo jäädä senkin jälkeen. Suomeen paluu ei houkuta.
”Harvoin on mahdollista asua paikassa, joka elää jatkuvassa liikkeessä. Voin oppia ja kokea todella paljon. Aurinkoisten päivien lukumäärällä ja macchiaton laadulla on myös oma vaikutuksensa.”

Teksti & kuvat: Samu Valleala

Kansainvälistyminen
käytännössä

Vaivattomin tie ulkomaille käy jonkin opiskelu-tai harjoitteluohjelman kautta. Yksi väylä on myös kansainvälinen vapaaehtoistyö. Poliittista historiaa opiskellut Maria Kankkunen käytti näistä mahdollisuuksista jokaisen. Erasmus-vaihdossa hän oli kahdesti. Ensin Unkarissa, sitten Sloveniassa pro gradua työstäen.
”Vaihdon päätteeksi jäin Sloveniaan vielä Erasmus-harjoitteluun. Siihen haku on helppoa, jos vaan löytyy harjoittelupaikka”,  Kankkunen suosittelee.
Näiden oheen mahtuivat myös vapaaehtoistyöt Makedoniassa European Voluntary Servicen kautta, sekä Hollannissa Service Civil International -järjestön toimistossa. Valmistumisen jälkeen aukesi vielä tilaisuus työelämävalmennukseen Kosovon Suomen suurlähetystössä.
Toisin sanoen: jos vain intoa riittää, niin mahdollisuuksiakin. Apurahoja on tarjolla laaja valikoima. Suosituimman Erasmus-ohjelman opiskelijavaihtopaikat tulevat hakuun keväällä. Kaukaisempien maiden, esimerkiksi Pohjois- ja Etelä-Amerikan ISEP-haku on parhaillaan päällä 16. marraskuuta asti. Vaihtokohteen voi myös etsiä ja hyväksyttää itse.
Opiskelun ohella muutamasta kuukaudesta vuoteen kestävän pätkän voi ulkomailla kuluttaa tutkintoon sisällytettävässä työharjoittelussa. Esimerkiksi Erasmus-harjoittelun seuraavat hakupäivät ovat 16.11. ja 14.12. Harjoittelupaikkaa voi etsiä esimerkiksi CIMOn tai Allianssin kautta, tai kysyä rekrytointipalveluista. Tuorein kansainvälistymisen väylä on kulttuuri- ja taidealoilta valmistuneille tarkoitettu liikkuvuushanke CALM. Apurahalla kannustetaan kyseisiltä aloilta kahden vuoden sisällä valmistuneiden työllistymistä eripituisten kv-harjoittelujaksojen avulla.

Teksti: Samu Valleala

Lisätietoa vaihto-opiskelusta:
http://www.utu.fi/opiskelu/kv/

Sohvalla kertyy kokemuksia

13.11.2009    
 14/09, Ilmiöt

Couchsurfing on hyvä tapa majoittautua matkoilla, mutta pientä varovaisuutta sekin vaatii.

sohva2

Matkoillaan voi majoittautua myös toisten sohville majatalon sijaan.

Lokakuun lopulla englantilaistuomioistuin langetti Abdelali Nachetille, 34, 10-vuoden tuomion raiskauksesta. Nachet oli tutustunut uhriinsa, 29-vuotiaaseen hongkongilaisnaiseen, verkossa toimivan Couchsurfing -yhteisön kautta. Sivusto toimii yöpaikkaa matkallaan etsivien ja niitä tarjoavien yksityishenkilöiden kohtaamispaikkana, jolla on maailmanlaajuisesti yli 600 000 käyttäjää, joten raiskaustapaus sai paljon huomiota myös verkon keskustelupalstoilla ja alan yhteisöissä.
Väittelyä siitä, onko sohvasurffailu turvallinen tapa yöpyä matkoilla, oli käyty aiemminkin, mutta raiskaustapaus herätti lisää kysymyksiä järjestelmän luotettavuudesta. Harva tuntui muistavan, että todellinen vastuu omasta turvallisuudesta on kuitenkin aina matkustajalla itsellään.
Sivusto tarjoaa käyttäjistään esitetyn profiilitiedon lisäksi takausjärjestelmän, jossa luotettavaksi todetut jäsenet voivat taata toisia käyttäjiä. Lisäksi käyttäjien on mahdollista jättää majoittajistaan ja vieraistaan palautetta ja kommetteja, joten yöpaikkaa etsivällä on monia keinoja onnistuneen vierailun varmistamiseen.

Raiskaustapaus oli surullinen sivujuonne ilmiössä, jonka ympärillä käyty keskustelu kuitenkin vaikutti osoittavan, että sohvasurffaajien ikävät kokemukset ovat harvassa. Pikainen haastattelukierros suomalaisten palvelun käyttäjien keskuudessa kertoo samaa.
”Ikävintä, mitä minulle on sohvasurffatessa sattunut, oli se kun unkarilaisen isäntäperheen kanssa illallista nautittaessa erehdyin kommentoimaan paikallisen politiikan jyrkkää oikeistolaisuutta ja nationalismia. Perheen isä oli oikeistopuolueen kannattaja, ja onnistuin epäkohteliaisuudellani vaientamaan ystävälliset majoittajani koko loppuillaksi”, kertoo Liisa Särkkä, 29, mutta toteaa heti perään, että on jokseenkin vaikea keksiä tätä jännittävämpiä tarinoita pieleen menneistä surffailuista.
”Kerran espanjalaisen majapaikkani kissa raateli passini, mutta ei siitäkään mitään todellista haittaa ollut, koska matkustin EU:n alueella. Rahalla sai uuden”, yli kaksikymmentä kertaa Couchsurfing-sivuston kautta yöpaikkansa löytänyt matkaaja toteaa.
”Lähes kaikki kokemukseni ovat olleet miellyttäviä ja epämukavatkaan tilanteet eivät ole olleet kovin vakavia”, pohtii 27-vuotias Samuli Kantola.
Vuoden ajan sohvaansa matkailijoille tarjonnut Kantola muistaa pienen miettimisen jälkeen yhden erikoisen vieraan.
”Luonani yöpyi hieman alle parikymppinen kreikkalaisnuorukainen, joka ei pitänyt nukkuessaan alusvaatteita. Oli hieman kiusallista tulla aamiaiselle kun ei tiennyt mitä keittiön viereiseltä sohvalta silmien eteen pomppaisi. Ehkä olisin voinut olla vähemmän suomalaisittain häveliäs ja huomauttaa asiasta, mutta en kehdannut”, Kantola pohtii ja muistuttaa, että sohvasurffatessa suurin osa omituisista tai ikävistä tilanteista on vältettävissä käyttämällä tervettä maalaisjärkeä ja ottamalla huomioon kulttuurien väliset erot.
Samaa sanoo myös kokeneempi surffaaja. Kolumbialainen Jaime Yela kiersi maapalloa yli vuoden käyttäen yöpymiseen ainoastaan Couchsurfingin kautta löytyneitä majapaikkoja. Hänellä on selkeä käsitys siitä, miten sohvasurffata turvallisesti.
”Terve järki ja asioihin etukäteen perehtyminen. Tyhjät profiilit kannattaa sivuuttaa ja ihmisten tietoihin tutustua kunnolla. Ihmisille kannattaa kirjoittaa selkeitä ja henkilökohtaisia yöpaikkapyyntöjä. Tottakai on työlästä kirjoittaa pitkiä viestejä, mutta pienellä vaivannäöllä selviää,  onko henkilö tosissaan ja miten hän suhtautuu toimintaan”, Yela kertaa, ja muistuttaa, että muiden käyttäjien kommentit ovat paras tietolähde uutta isäntää tai emäntää matkallaan etsivälle.
”Suurin osa surffaajista on ystävällisiä ja vilpittömästi uusista ihmisistä kiinnostuneita. He vastaavat mielellään kysymyksiin ja kertovat itsestään enemmän, joten myös heidän kommenttinsa muista käyttäjistä kannattaa huomioida”, hän sanoo ja toteaa lopuksi, että paljon matkaava joutuu kuitenkin aina kohtaamaan myös ihmisten erilaisuuden.
”Kaikki eivät aina tule keskenään toimeen ja ihmisillä voi myös olla muita huolia, jotka pilaavat majoituskokemuksen. Täytyy muistaa että kyse on vapaaehtoisesta toiminnasta. Kaikesta oppii kuitenkin uutta. Omat matkani olisivat olleet tuhat kertaa tylsempiä ilman näitä kokemuksia”, iloinen maailmanmatkaaja vakuuttaa.

Teksti: Juuso Janhunen
Kuva: Maija Kurki

3rd Rail Music – alusta lähtien poleeminen

13.11.2009    
 14/09, Kulttuuri

Salaliittoja, epäviihteellistä päihdekäyttöä ja gangstaräppiä. Viiden vuoden ikään varttunut hiphoplevy-yhtiö 3rd Rail Music ei kaihda kiistanalaisia aiheita. Tylkkäri haastoi suorapuheisen levy-yhtiön artistit kertoilemaan mistä on todella kyse.

3rd

Räppäri Jontti käyttää mieluusti hyödyksi tilaisuuden kertoa salaliittoteorioista.

Vuonna 2004 3rd Rail Music julkaisi ensimmäisen levynsä, Monelt ne tulee-mixtapen. Kannessa poliisi noutaa henkilön mukaansa artistien seuratessa vieressä.
Nyt, sopivasti juhlavuonna, legendaarinen levy saa toisen osan. Näiden kahden merkkipaalun väliin mahtuu niin Jontin ja Shakan Rata-äänite, OG Ikosen onnistunut suomigangstalevy kuin salaliittoteorioita kolunnut Uuden Ajan Avaruususkonto-projekti.
Tänä aikana 3rd Rail Music on onnistunut tallaamaan oman polkunsa suomiräpin kentälle.

Merkkivuotta juhlistettiin kiertueella. Tavoitin levy-yhtiön artisteja ja toimijoita Pikku-Torressa ottaakseni selvää, mistä vahvoja mielikuvia herättävässä levy-yhtiössä on kyse.
”Räppi on yhteisön musiikkia”, levy-yhtiössä toimiva ja sillä levyttävä Joni OG Ikonen selventää.
”Ei ole niinkään kyse pelkistä artisteista, vaan ihmisistä jotka jakavat samoja intressejä keskenään ja kokoontuvat dokumentoimaan niitä kanssaeläjille, ja jopa jälkipolville kuunneltavaksi.”
Näihin dokumentteihin on tallentunut harvan median käsittelemä kuva pahoinvoivasta yhteiskunnan sakasta ja systeemin salatuista puolista. ”Raiteen” levyillä puhutaan suoraan huumeista, ongelmista poliisin kanssa ja 9/11-salaliitoista. Osittain niitä käsitellään humoristisesti, ironian varjolla.
”Me ollaan räppäilty tyypeille, joita ei tarvii hirveesti kannustaa alennustilassa rypemiseen – ne osaa sen ihan itse”, räppäri Jontti kertoo.
”Me ollaan puhuttu asioista, jotka on todellisia omalla kohdalla. Ihmisen suhde päihteisiin, systeemin valheellisuus tai poliisivaltiokehitys nyt vaan sattuu olemaan teemoja, jotka iskevät päin ikeniä kun astuu kämpiltä pihalle.”

3rd Railin yleissäätäjä Tommi Koistinen painottaa, ettei epämiellyttävää elämäntyyliä glorifioida. Jonkinlaista vertaistukea retkuräppäily kuitenkin antaa: Jontti kertoo kuulleensa Rata-äänitteen pelastaneen jonkun kuulijan hengen.
”Mekin saatiin Reilukerhon MySpaceen tuossa reilu vuosi sitten viestii, että meidän biisi ’Rospuuton jälkeen’ oli saanut jonkun nuorukaisen luopumaan itsariaikeistaan ja skarppaamaan elämässään”, Koistinen kertoo.
”En tiedä tarinasta ja sen todenmukaisuudesta enempää, mutta kyllähän tollanen palaute pistää ainakin miettimään.”

Ajatus hiphopmusiikista syrjään sysättyjen ihmisten musiikkina ei ole uusi. 1980-luvulla räpistä toivottiin ”katujen CNN-uutiskanavaa”, joka välittäisi kuvaa muun median unohtamasta tai mustamaalaamasta todellisuudesta.
Gangstaräpissä ongelma tiivistyy: entä jos välitetty kuva ei ole mieleinen? Avoimen väkivaltainen, usein naisvihamielinen ja rikollisia aiheita käsittelevä gangstarap on alusta lähtien jakanut mielipiteitä: toisten mielestä kyseessä on autenttisen paljastava kuva jengisotien ja huumeiden täyttämästä nihilistisesta kamppailusta. Toisille se on alimmilla yhteisillä nimittäjillä ratsastavaa miljoonabisnestä.

3rd Rail Musicin artistit ovat tehneet välejä selviksi hiphop-perinteen kanssa. Erityisesti OG Ikonen – lyhenne tulee sanoista Original Gangsta – hyödyntää gangstarapin estetiikkaa, muttei kritiikittömästi.
”Lainailu ei ole tekosyy millekään”, Ikonen linjaa.
”Jokainen kantakoon vastuun omista tekemisistään. Jenkkiapinointihan on just sitä mitä me ollaan parjattu.”
Kaikki haastattelemani artistit painottavat musiikin mahdollisuutta vaikuttaa asioihin. Mutta millainen olisi paras mahdollinen levyn aikaansaama vaikutus?
”Semmoinen joka johtaisi Alexander Stubbin, Martti Ahtisaaren, Paavo Lipposen, Sauli Niinistön, Sirkka Hämäläisen ja muiden globalisaatio-agendan suomalaisten sätkynukkejen maanpetos-syytteisiin”, suorasukainen Jontti pamauttaa.

Teksti: Petri Rautiainen
Kuva: Marja Saleva

Etnoloinen: Huuliharppu

13.11.2009    
 14/09, Kulttuuri

pilipaliukkoMuuan eteläsaksalainen Matthias Hohner keksi valmistaa sarjatuotantona 10-reikäisiä virityspillejä, joita kutsuttiin nimellä mundharmonika. Taskukokoisen patukan sävelet oli viritetty diatoniseen asteikkoon siten, että vierekkäiset reiät muodostivat harmonisia sointuja. Instrumentilla saattoi soittaa yksinkertaisia polkkasävelmiä ja nuotiolauluja.

Huuliharppu ei myynyt Saksassa, joten Hohner vei soittimensa Yhdysvaltoihin. Taskusoitin löi läpi jatkuvassa muutoksessa elävän kansan keskuudessa. Erityisen suosion se sai mustan väestön parissa, jolla ei ollut varaa kalliisiin soittimiin. Lue lisää

Elokuvat: Tissejä ja räjähdyksiä

13.11.2009    
 14/09, Arviot

Bitch Slap haluaa olla hyvä huono elokuva, mutta on pelkästään huono.

leffa

WAU!

1960-luvun eksploitaatio oli vielä jokin aika sitten lajityyppi, josta nauttivat lähinnä camp-huumorista innostuneet leffanörtit. Nyt lajityyppi on sen sijaan kovasti muodissa – kiitos ohjaaja Quentin Tarantinon sille suomien hulvattomien kunnianosoitusten. Ilmiön väistämättömänä haittapuolena ovat kuitenkin puolivillaisemmat pastissit, joissa alkuperäisteosten henkeä ei ole tavoitettu millään tavalla. Tätä trendiaallon pohjamutaa edustaa Rick Jacobsonin Bitch Slap.

Russ Meyerin Faster, Pussycat! Kill! Kill! -teoksen suuntaan kumarteleva tarina kertoo kolmesta kurvikkaasta antisankarittaresta, jotka ovat päätyneet autiomaalle etsimään rikollispomon timanttikätköä. Lue lisää

Elokuvat: Demoni kotivideolla

13.11.2009    
 14/09, Arviot

Paranormal Activity on paikoin jännittävä, mutta tahattoman koominen säikyttely.

Käsivarakameralla kuvatut valedokumentit astuivat kauhugenreen vuoden 1999 Blair Witch Projectin myötä. Pienellä budjetilla kaveriporukassa kyhäilty elokuva oli ovelan internet-promootionsa ansiosta pitkään maailman tuottoisin elokuva. Samaisen ennätyksen on nyt rikkonut Oren Pelin debyyttiohjaus Paranormal Activity, joka pelaa pitkälti samoilla panoksilla. Elokuvan mainoskampanjaan kuuluvat testiyleisöjen kauhistuneita reaktioita kuvaavat trailerit, jotka lupailevat vaatimattomasti teoksen olevan kaikkien aikojen pelottavin kokemus. Kohtuuttoman ennakkohypen valossa on kuitenkin todettava, että kyse on melko keskinkertaisesta tekeleestä. Lue lisää

Levyt: Liekehtivä sikiö

13.11.2009    
 14/09, Arviot

pesism

Liekehtivä sikiö: Pesismaila ja Ananas, Monsp Records, 2009

On hämmentävää huomata, miten suuri osa viime aikojen suomiräpistä on ollut satiirista piikittelyä tai suoranaista parodiaa saman genren sisällä. Provokatiivisena Steen1-artistina tunnettu aktiivi Seppo Lampela liittyy mm. Teflon Brothersien ja Huge L:n piikittelevään joukkoon Liekehtivä sikiö-alter egolla.
Tuuletus onkin paikallaan, erityisesti artistille itselleen. Steen1 on tavallaan vakiintunut hiphopmaailman äärivasemmistolaiseksi Jouni Hynyseksi, jonka voi odottaa reagoivan miehisen aggressiivisesti hänelle heitettyihin aiheisiin. Vihaisuus on ihan puhdistavaa kuultavaa, mutta monipuolisempi ja älyllisempi ilmaisu antaisi kuulijoille enemmän pontta haastaa omia näkökulmiaan. Lue lisää

Kirjat: Tajunnanvirtaa taiteesta

13.11.2009    
 14/09, Arviot

”Kulttuurien välistä dialogia pitää käydä, koska aina pitää käydä kulttuurien välistä dialogia. Mutta mitä pitää yrittää seuraavaksi, jos romaani, elokuva ja pilakuva ovat jo johtaneet tappouhkauksiin, mellakointiin ja murhiin?”

putte

Putte Wilhelmsson: Turmio ja perikato, Savukeidas 2009

”Varoitus! Sisältää esseistiikkaa”, vitsailee kansi, mutta oikeasti olisi pitänyt varoittaa siitä, että lehdissä käyty Putte Wilhelmssonin henkilökohtainen vääntö kirjoittajakollegoiden kanssa jatkuu myös esseekirjan sivuilla. Kun sapelien kalistelu Asko Sahlbergin kanssa on nyt päätynyt Wilhelmssonin kirjaan, odotamme enää koska Sahlbergin romaaniin ilmestyy henkilöhahmona turkulainen kriitikko, salanimellä Aku Ankka -tyyliin tietysti.
Mutta millainen esseekirja on Turmio ja perikato? Alaotsikon mukaan teos pyrkii näyttämään, miten ”taiteesta puhutaan hyvin”. Vaikka pääpaino kenties estetiikassa onkin, vaihtelevat esseiden aihepiirit ekofasismista muotiin, Leni Riefenstahliin ja tekijänoikeuksiin. Samoin vaihtelee tekstien taso. Ominaista on hyppivä, ehkä enemmän teemojen kuin aiheiden tasolla assosioiva tyyli, joka olisi kaivannut vähintään lähdeviitteitä selkiyttämään tekstiä. Lue lisää

« Edellinen sivuSeuraava sivu »