Humanistit eivät halua uuteen Jusleniaan

Opiskelijat menettävät tilojaan uudelleenjärjestelyssä, jossa tiedekunta tiivistää mieluummin olemassa olevia tilojaan kuin siirtyy pysyvästi uudisrakennukseen.

Arimo Laakkonen (vas.), Anna Rantala, Mari Mäkilä, Klaus Kurki, Juuso Suutari ja Kukka-Maaria Wessman kävivät luovuttamassa humanistisen tiedekunnan dekaanille Risto Hiltuselle Humanitas-edunvalvontajärjestön vaatimuslistan opiskelijoiden aseman parantamiseksi tiedekunnan päätöksentekoelimissä

Humanistisen tiedekunnan laitokset ja oppiaineet eivät aio siirtyä Juslenian uudisrakennukseen.

Tahtotila ilmaistiin ensin tiedekunnan laitosten johtoryhmissä, joista asia eteni päätettäväksi tiedekunnan dekaanille Risto Hiltuselle.

Laitosten johtoryhmissä ei ole opiskelijaedustusta.

Tämänhetkisten tietojen mukaan uusiin tiloihin olisivat siirtymässä ainoastaan kirjasto, tiedekunnan kanslia, dekaanin työhuone, kielikeskus ja opetustiloja.

Humanistisen tiedekunnan dekaani Risto Hiltusen mukaan kevään aikana tehdylle periaatepäätökselle on monia syitä.

”Uudet tilat olisivat olleet vuokriltaan noin kaksinkertaiset nykyiseen verrattuna. Toiseksi tilat olisivat joka tapauksessa olleet liian pienet kaikille niille oppiaineille, jotka on tällä hetkellä sijoitettu Jusleniaan. Kolmanneksi olemme onnistuneet osoittamaan henkilökunnalle tilat olemassa olevista rakennuksista ja vielä siten, että vakinaisella henkilökunnalla on omat työhuoneet”, Hiltunen sanoo.

Dekaanin mukaan opetus- ja tutkimushenkilökunnan yhteisiä työhuoneita ei uudelleenjärjestelyjen jälkeen tule olemaan lähimainkaan niin paljon kuin alkuperäisessä suunnitelmassa, jonka mukaan Juslenian uudisrakennukseen olisi tulossa avokonttoreita.

Suunnitelmien mukaan Juslenian uudisrakennuksen vuokrattava pinta-ala olisi noin 9100 neliömetriä. Uudisrakennuksen koko vastaisi suunnilleen nykyisen Juslenian kokoa.

Humanistisen tiedekunnan edunvalvontajärjestö Humanitas ei katso hyvällä tilojen uudelleenjärjestelyjä.

Turun ylioppilaslehden saamien tietojen mukaan opiskelijat menettävät järjestelyissä kaikki Fennicumilla sijainneet tilat. Lisäksi Sirkkalan tällä hetkellä kolmesta olemassa olevasta opiskelijatilasta jäljelle jää yksi opiskelijoiden käyttöön.

Tiloja on toistaiseksi suunniteltu järjestettävän uudestaan siten, että Fennicumissa tällä hetkellä sijaitsevat historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen laitoksen oppiaineet muuttavat Sirkkalaan. Vastaavasti Jusleniassa tällä hetkellä toimivat kielten oppiaineet siirtyisivät Fennicumiin.

”On pöyristyttävää, että tiedekunnan yli 4000 opiskelijan tarpeisiin määritellään vain muutama epäkäytännöllinen huone. Jos tiedekunnan tahtotilana on saada opiskelijat tekemään työtä ja suorituksia nopeammin, olisi kohtuullista myös tarjota tiloja tämän työn tekemiseen. Opiskelijat tulee myös ottaa selkeästi mukaan tilasuunnittelua koskevaan keskusteluun ja päätöksentekoon, eikä vain tarjota opiskelijoille mahdollisuutta kirjoittaa asiaan kannanottoa”, todetaan Humanitaksen dekaanille jättämässä kirjeessä.

Turun yliopiston hallituksen puheenjohtaja Hannu Kokkonen ei ollut tietoinen tiedekunnan periaatepäätöksestä olla muuttamatta uuteen Jusleniaan.

”Kyllä tämä kuulostaa hieman erikoiselta. Ensin rakennetaan viimeisen päälle hienot uudet tilat, ja sitten sinne ei haluta mennä”, Kokkonen kommentoi Tylkkärille.

Kokkonen huomauttaa, että uuden Juslenian rakennuttamispäätös on jo pitkällä ja esivuokrasopimus on allekirjoitettu.

”Ei ole järkeä, että uutta investointia käytetään sen valmistuttua puoliteholla. Pyrimme neuvottelemaan asiasta vielä”, Kokkonen sanoi.

Juslenian purkutyöt on suunniteltu aloittaa alkuvuodesta 2013. Uudisrakennuksen rakennustyöt aloitetaan aikaisintaan kesällä 2013.

Yliopiston hallitus hyväksyi helmikuun kokouksessaan Juslenian uudisrakennusta koskevan esivuokrasopimuksen Suomen Yliopistokiinteistöt Oy:n kanssa. Esivuokrasopimuksella yliopisto sitoutui vuokraamaan SYK Oy:n omistamaa Juslenian uudisrakennuksen 1 896 000 euron vuosivuokralla 20 vuoden vuokra-ajalla.

Opiskelijoiden perusoikeudet uhattuina?

Tilakysymys nosti jälleen tapetille opiskelijoiden edustuksen yliopiston hallintoelimissä.

Laitosneuvostojen lakkauttamispäätöksen jälkeen opiskelijaedustusta ei enää ole laitosten tasolla.

Tiedotusvajeesta närkästyneet Humanitaksen edustajat marssivat tiedekunnan dekaanin puheille tänään keskiviikkona.

Avoimessa kirjeessään Humanitas toteaa, että tilakeskustelu on viimeisin ja räikein esimerkki ajattelutavasta, jossa opiskelijoilla ei ole mitään sananvaltaa tiedekunnan yhteisiin asioihin.

Tavoitteena oli saada opiskelijoitten valmistelemaan vaatimuslistaan dekaanin allekirjoitus, jota ei vielä kuitenkaan saatu.

”Päätimme tässä johtajakeskeisessä mallissa tulla suoraan puheille tänne, missä valta on”, pohjusti hallinnon opiskelijaedustaja, humanistisen tiedekunnan johtokunnan jäsen Juuso Suutari.

Kenties konkreettisimpana vaatimuksenaan opiskelijat esittivät dekaanille, että opiskelijoiden tulisi saada vähintään kaksi opiskelijaedustajaa varajäsenineen jokaiseen työryhmään ja muuhun elimeen.

Dekaanin tapaamisessa keskustelu keskittyi mahdolliseen opiskelijaedustukseen laitosten johtoryhmissä.

Dekaani Hiltunen piti kuitenkin ongelmallisena, että vaikka opiskelijat saisivatkin edustuksen johtoryhmiin, muut henkilöstöryhmät saattaisivat kokea tilanteen epäreiluksi.

Hiltunen lupasi yrittää viedä asiaa eteenpäin siten, että asiasta keskustellaan tiedekunnan johtokunnan toukokuun lopun kokouksessa.

”Tämä on kuultu niin monta kertaa aiemminkin. Asiaa luvataan viedä eteenpäin, mutta opiskelijat eivät koskaan näe konkreettisia tuloksia. Nyt todella toivomme enemmän”, Suutari alleviivasi.

Teksti ja kuva: LAURA MYLLYMÄKI

Lue Humanitaksen dekaanille osoittama vaatimuslista kokonaisuudessaan täältä.

Herätys, liike!

Turun yliopiston ylioppilaskunta täyttää tänä vuonna 90 vuotta. Juhlallisuuksien myötä kaupunkilaisten katse halutaan kiinnittää uudelleen opiskelijaliikkeeseen ja opiskelijakulttuuriin, joka on elimellinen osa turkulaista kaupunkikuvaa.

Vappua kaupungilla juhlineen näkövinkkelistä saattaa olla liioiteltua väittää, että opiskelijan ääni hautautuisi jonnekin yleisen älämölön ja välinpitämättömyyden välimaastoon – niin tiukassa istuvat opiskelijaliikkeen vappuperinteet turkulaisessa katukuvassa.

Omalla asialla olevien ylioppilaitten aika on kuitenkin joidenkin mielestä ohi. Vähiten aiheesta ei ole keskusteltu TYYn edustajistossa, joka halutessaan palaa debattiin yhteiskunnallisen vaikuttamisen merkityksestä aihetta kuin aihetta käsitellessään. Minimalistisen ylioppilaskunnan kannattajat katsovat, että TYYn tehtäviin ei kuulu laaja-alainen yhteiskunnallinen vaikuttaminen, sillä se ei ole ylioppilaskunnan erityisosaamisaluetta.

Toimittajan näkökulmasta vaikuttamisesta pidättyminen tuntuu kummalliselta: Miksi volyymiltaan massiivinen joukko ei haluaisi ajaa etujaan aktiivisesti? Pahimmillaan opiskelijapolitiikan aktiivit näyttäytyvät ulkopuoliselle tarkastelijalle opportunisteina ja oman uransa edistäjinä.

Väite on kuumottava erityisesti syksyn kuntavaalien alla. Luottamustehtävien virkamiesmäistyminen ei nimittäin varsinaisesti sysää uskottavuuden viittaa opiskelijaliikkeen harteille. Paikallistasolla jonkinlaisesta kredibiliteettivajeesta kielinee myös epäonnistunut lobbaustyö Ylioppilastalojen osakuntatilojen pelastamiseksi.

On totta, että opiskelijat eivät ole samasta puusta veistetty, homogeeninen joukko. Mukaan mahtuu suomalaisen puoluepolitiikan koko kirjon lisäksi spektrin muitakin sävyjä. Osa meistä osaa määritellä itsensä oppikirjamääritelmin, osa ei. Osa ei vielä edes tiedä, mitä sitä oikein haluaisi edustaa.

Vappupuheessaan ylioppilaskunnan hallituksen puheenjohtaja Jukka Koivisto antoi yksiselitteisen viestin: Älkää tyytykö olemaan hiljaisia objekteja, vaan vaatikaa paljon yliopistoltanne, ylioppilaskunnaltanne ja koko yhteiskunnalta!

Tyytymisen trendi on murrettavissa juuri aktiivisella vaikuttamisella, mikä paikallistasolla tarkoittaa energian keskittämistä syksyn kuntavaaleihin. Yhteiskunnallisen vaikuttamisen ei tarvitse olla tasapäistävää, päinvastoin. Parhaimmillaan opiskelijan ääni kuuluu moniäänisenä ja säihkyy spektrin joka sävyssä. Ja ehkä näin saadaan takaisin myös osa menetetystä uskottavuudesta.

Jos 60- ja 70-lukujen opiskelijaliikkeen hurmostilaan onkin vaikea päästä, voi halutessaan pysytellä faktoissa. Opiskelijat nimittäin käyttävät päivittäin opiskelukaupunkinsa palveluita.

LAURA MYLLYMÄKI
tyl-paatoimittaja@utu.fi

Postmoderni puurokattila kiehuu yli

Seuraavan päivän lehdessä on kuva Afroditesta esittelemässä huomionarvoista tissivakoaan ja teksti: “Kaikki maailman seksityöläiset, yhtykää!”

KIRJA. Laura Gustafssonin esikoisromaani selvisi männä vuoden finlandiakähinöissä finaaliin asti. Sen, ettei palkinto lopulta langennut Gustafssonille, voi tulkita kertovan enemmän suomalaisen kirjallisuusestablishmentin arvomaailmasta, kuin tekijän kirjallisista kyvyistä.

Huorasatu kun on ideologisesti kohtalaisen rohkea johdatus jälkimodernin kertomakirjallisuuden tyylikeinoihin. Korkea ja matala – taide ja roska – menevät teoksen kutkuttavissa asetelmissa iloisesti sekaisin. Antiikin jumaltarut vääntyvät proosallisiksi irvikuvikseen juorulehtipuheenparsien ristitulessa.

Romaanin kerronta on tungettu paitsi lauseen, myös visuaalisen ilmeen tasolla kertakaikkisen täyteen. Erilaiset fonttilajit, tekstiä alleviivaava kuvitus sekä mustiksi värjätyt, lukujen alkuun sijoitetut vinjettisivut ovat sekä ilo että myös etäännyttävä rasite silmälle.

Juonenkuljetuksen sujuvuus jää Gustafssonin esikoisessa toissijaiseksi hyveeksi. Liitoksissaan natiseva paketti pursuaa sivupolkuja ja yllätyksellisiä rönsyjä.
Kertomuksen jonkinlaisessa keskiössä seurataan paitsi prostituoiduiksi ryhtyvien Millan ja Kallan mielikuvituksellisia, väkivaltaisiksi äityviä edesottamuksia, myös pissishenkiset lööppijulkkisidentiteetit omaksuneiden jumalhahmojen toilailuja maan kamaralla ja manalassa.

Tarkoitushakuinen skenaario ja sarkastinen ote kytkevät Gustafssonin teoksen yhteiskunnallisen kirjallisuuden traditioon. Ennemmin kuin äksynä pamflettina, lienee romaania kuitenkin järkevää lähestyä feministisenä diskurssianalyysina, sukupuoliroolien 2000-lukulaisia representaatioita osuvasti pöyhivänä provokaationa.

Tekstin terävin kärki osoittaa kohti keltaisen lehdistön alati köyhtyvää mainoshuoraamista. Romaanin liioitteleva ilmaisu kiinnittää huomion niihin tapoihin, joilla niin median kuin esimerkiksi polittisen päätöksenteon piireissä tuotetaan ihmisparkaa esineellistävää todellisuutta.

Huorasatu on herkullisen räikeä ja groteski, mutta samalla harmillisen sekava ja töksähtelevän toisteinen. Kun postmoderni puurokattila kiehuu kunnolla yli, jää lukijan ajoittain puisevaksi tehtäväksi tekstuaalisen kuonan kokoaminen järjellisiksi tarinalinjoiksi.

Teoksen lukeminen käykin paikoin työstä. Tämä ei vielä itsessään ole miinus, mutta ilmaisun naivistinen tahmeus aavistuksen kuivattaa tekstipullan runsaana vyöryviä rusinoita. Se on sääli, sillä Gustafssonin esikoisessa on enemmän asiaa ja asennetta kuin keskivertokustantajan syyskatalogissa yhteensä.

MIIKKA LAIHINEN

Laura Gustafsson: Huorasatu. Into 2011. 294 s.

Sokerihuurrettu eläintarha

Amerikkalainen hattaramaisuus pilaa dramaattisen lähtökohdan elokuvassa Koti eläintarhassa.

ELOKUVA. Hollywoodissa osataan tuottaa siirappia, vaikka alkuperäistarinassa olisi ainesta varteenotettavalle draamalle. Vanhaan kaavaan luottaa sitä aikaisemminkin harrastanut ohjaaja Cameron Crowe elokuvassa Koti eläintarhassa. Tositarinaan perustuvassa pätkässä juuri leskeksi jäänyt mies pakkaa kaksi lastaan autoon, ostaa vanhan ränsistyneen eläintarhan ja laittaa paikan kuntoon. Todellisuudessa tämän teki brittiläinen toimittaja, mutta jenkit aloittivat muutokset siirtämällä tarinan Kaliforniaan.

Lopputulosta voi luonnehtia kesyksi perhe-elokuvaksi. Erilaiset eläinkohtalot ja kevyet vitsit kuljettavat tarinaa yllättävän sujuvasti. Traagisessakin elokuvassa on kuitenkin ikävällä tavalla hyödynnetty Hollywoodin sokerointitekniikkaa, joten juoni tuntuu epätodelliselta, vaikka käsikirjoituksessa on hyödynnetty täyttä faktaa.

Koti eläintarhassa on silti näyttelijöiden elokuva. Hurmuripoika Matt Damonista on viimein kasvanut lähes uskottava jokamies. Lähinnä flirttailevat tai toisinaan jopa pökkelömäiset ilmeet ovat vaihtuneet huolista uurtuneisiin kasvoihin. Vaikka Scarlett Johansson on jälleen raikas oma itsensä, kaunotar ei silti sovi työkseen paskaa lapioivan rooliin. Suurin plussa on kuitenkin lapsinäyttelijä Maggie Elizabeth Jones, joka jopa ärsyttävän pirteänäkin on suunnattoman suloinen.

Kun ääniraidalle on ovelasti vielä lisätty muun muassa Jónsia, Wilcoa ja Bon Iveria, onnistuu elokuva hieman sulattamaan jenkkiläisen sokerikuorrutuksen kovertamaa tarinaa. **1/2

IDA KANKAANPÄÄ

Koti eläintarhassa (We Bought a Zoo. USA 2011)
O: Cameron Crowe
N: Matt Damon, Scarlett Johansson, Thomas Haden Church, Colin Ford, Maggie Elizabeth Jones

Unilukkari arkitodellisuuden rajoilla

”Nopeammat ja viisaammat ovat jo tehneet valintansa. Mehiläiset. Ne ovat vaienneet, sillä kohta on yö.”

KIRJA. Johanna Sinisalo kuuluu siihen harvalukuiseen kirjailijajoukkoon, jonka vastuulla on laadukkaan suomalaisen, suurelle yleisölle asti välitetyn tieteisfiktion nykytila. Realistisen kerronnan routainen hegemonia kun tapaa sysätä spekulatiivisemman proosan herkästi kustannusohjelmien marginaaliin.

Sinisalon tuoreimmassa teoksessa unelmoidaan paremmasta maailmasta globaalin katastrofin kynnyksellä. Enkelten verta sitoo toisiinsa hätkähdyttävän eläinoikeusmoraliteetin ja mytologisiin puitteisiin kirjoitetun yliluonnollisen uuskumman.

Tarinan keskiössä vaikuttaa liki klassinen henkilökohtaisen ja yhteiskunnallisen kriisin välinen yhteys; menetyksen perhepiirissä kokeva mehiläistarhaaja joutuu osalliseksi kansainvälisestä pesäkatoilmiöstä.

Mehiläisyhdyskuntien selittämättömät katoamiset tarjoavat teoksen maailmassa hedelmällisen kasvualustan osin arkitodellisuuden kahleista karkaavalle kerronnalle.

Romaanin synkkä, autenttiseen tutkimustietoon pohjaava visio vihjaa mehiläisten katoamisen vaarantavan ravintokasvien pölytyksen. Ketjureaktion loppupäässä odottavat ruuan hinnan hallitsematon nousu, mellakat ja nälänhätä.

Keskushahmonsa monologimuotoisen ajatuksenjuoksun ohella Sinisalon teos rakentuu kuvitteellisten, eläinoikeuskysymystä provokatiivisesti ruotivien blogimerkintöjen ympärille. Alati aggressiivisemmiksi äityvät kirjoitusten kommenttiketjut tihentävät tekstin uhkaavaa, lopulta väkivaltana purkautuvaa jännitettä.

Teknisesti taidokas ja hyvin rytmitetty romaani rakentaa spekulaationsa epäilyn ja toivon motiivien varaan. Tarinan yliluonnolliset elementit kirjoitetaan myös teoksen maailmassa yliluonnollisiksi. Lukijan fiktiota kohtaan mahdollisesti suuntaama epäusko saa tukea kertomuksen protagonistin epäileväisestä asenteesta.

Ansiokkaan Sinisalon teoksesta tekee myös se, miten näennäisen simppelin tarinan kehyksiin on saatu ujutettua vaikuttava joukko tärkeitä teemoja. Eläinoikeusetiikan ja tehotuotannon kritiikin ohella romaanin voi tulkita pureutuvan esimerkiksi erilaisten kuolemakäsitysten eroihin.

Perinteikkään ja jälkimodernin hämärällä raja-alueella häilyvät kerrontaratkaisut myötäilevät romaanin ajankohtaisten ja ajattomien teemojen tasapainottelua.
Siinä, missä spekuloiva unilukkarikirjallisuus tuntuu toisinaan kiipeävän eetos edellä puuhun, on ilahduttavaa havaita, että Sinisalon romaani ottaa huomioon myös taiteelliset lähtökohtansa.

MIIKKA LAIHINEN

Johanna Sinisalo: Enkelten verta. Teos 2011. 274 s.

Tyylipuhdasta tylsyyttä

LEVY. Avaruusrockin pioneeriyhtye Spacemen 3:n raunioille 90-luvun alussa perustettu englantilainen Spiritualized on julkaissut seitsemännen studioalbuminsa, Sweet Heart Sweet Light. Mahtipontisista, gospelista ammentavista kappaleista ja albumi albumilta – nokkamies Jason Pierceä lukuunottamatta – vaihtuvasta miehistöstä tunnetun Spiritualizedin uusin on yhtyeen seesteisin ja pitkästyttävin albumi.

Sweet Heart Sweet Light starttaa mallikkaasti: intron pohjustama kakkosraita, sinkkulohkaisu Hey Jane on yhdeksän minuuttia vuoden toistaiseksi parasta rock-musiikkia. The Velvet Undergroundille kumartava poljento avaa albumin upeasti, mutta taso ei valitettavasti pysy yllä kauaa. Kehnolta mainosmusiikilta kuulostavan Little Girlin ja mitäänsanomattoman, turhan pitkäksi venytetyn Get What You Deserven myötä korkealle nousseet odotukset latistuvat nopeasti.

Kahteen viimeksi mainittuun raitaan tiivistyy nyky-Spiritualizedin ongelma: kappaleet ovat liian tyylipuhtaita ja kliinisiä pop-rallatuksia. Levyn tuottajanakin toimineen Piercen studioperfektionismin kuulee, ja kumartelematon kokeellisuus, joka aikanaan nosti yhtyeen ja sen läpilyöntialbumin Ladies and Gentlemen We Are Floating in Spacen maailmanlaajuiseen suosioon on korvattu mielikuvituksettomilla ja tarpeettoman täyteenahdetuilla sovituksilla. Ironista on, että Pierce on maininnut kyseisen mestariteoksen toimineen suurena inspiraationa uusimman albuminsa teossa.

Vaikka Sweet Heart Sweet Light on helposti unohdettava tusinatuotos, ei loistava Hey Jane jää albumin ainoaksi onnistumiseksi. Levyn parhaan kappaleen jatko-osa Headin’ for the Top Now soi koko kahdeksan ja puolen minuutin kestonsa koukuttavan hypnoottisesti. Tunnelatautunut tilitys Mary sekä komeasti täyteen mittaansa kasvava So Long You Pretty Thing puolestaan päättävät albumin tyylikkäästi.

JOEL HAAPAMÄKI

Spiritualized:
Sweet Heart Sweet Light
Double Six Records 2012

Kulttuurikesän menotärpit

Tylkkärin toimitus tutustui kaupungin kesään ja poimi sieltä ehdotuksen lukijoille.  Tässä se tulee, kreisikesä 2012!

Jokke Jokijuna

Mitä? Turkuun on viimein saatu turistikaupungin tunnusmerkit täyttävä elementti: kaupunkijuna! Junalla pääsee kulkemaan joen itäistä ja läntistä puolta sekä matkaamaan Logomoon ja Turun linnaan. Jokijunalla ei ole tarkkoja aikatauluja, ja arvioitu matka Turun linnalta tuomiokirkolle kestää noin puolisen tuntia. ”Jokijuna tarjoaa kaupunkilaisille uuden tavan nauttia jokirannasta”, muotoilee Johanna Karppinen tapahtumatoimisto Happeningista.

Milloin? Heti.

Kenelle? Spontaaneille junaan nousijoille. Turisteille. Laiskoille kävelijöille.

Kukkarorasitus: Aikuiset 4 euroa ja lapset 2 euroa. Lipulla saa matkustaa niin paljon kuin haluaa kello 9–15, minkä jälkeen junalla saa tehdä yksittäisen matkan.

Kaupunginosaviikot

Mitä? Laita Kaupunginosaviikot to do -listallesi, jos olet hurahtanut lähimatkailuun tai muuten vain fanitat kotikaupunkisi meininkiä. Kulttuuripääkaupunkivuodesta henkiin jäänyt Kaupunginosaviikot tarjoaa viikon mittaisia kunnianosoituksia Turun eri kaupunginosille. Tänä vuonna mukana ovat ainakin Kärsämäki-Takakirves, Martti, Länsi-Turku, Nummenpakka ja Koroinen. Osallistuja istuttaa perunoita, kiertää Heidekenin, stalkkaa Pohjolan puutaloalueen pihoja ja silittää tuotantoeläimiä. ”Kaupunginosaviikot ovat tänä vuonna kaupunginosien identiteettejä vahvistavia”, sanailee tapahtuman koordinaattori Venla Heinonen.

Milloin? 9.5.–15.5. Kärsämäki–Takakirves, 14.5.–20.5. Martti, 20.5.–26.5. Länsi-Turku, 21.5.–27.5. ja 4.6.–10.6.

Kenelle? Perheellisille ja kotoilijoille. Turun-rakastajille.

Kukkarorasitus: 0 euroa toukokuussa. Myöhemmin kuluvana vuonna erilaisista työpajoista saatetaan periä maksu.

Urbaani kesäloma

Mitä? Kaipaatko kesäiltoihisi elävää taidetta tai älykästä jutteluseuraa? Urbaani kesäloma levittäytyy tänä kesänä Brinkkalan sisäpihalta ja Kirjakahvilasta koko kaupunkiin ja valtaa kahvilat, galleriat ja puistot. Luvassa on ainakin teatteria, musiikkia, elokuvaa ja keskustelutilaisuuksia. Tapahtumat järjestetään turkulaisten pienten ja vaihtoehtoisten toimijoiden yhteistyönä ja ohjelma on kuuleman mukaan aina järjestäjiensä näköistä. ”Urbaani kesäloma on matalan kynnyksen kaupunkifestivaali, jossa kulttuuria ja muuta ohjelmaa viedään paikkoihin, joissa sitä ei ole totuttu näkemään”, Jari Pohjonen Urbaanin kesäloman työryhmästä sanoo.

Milloin? 13–17.6., 11.–15.7. ja 1.–5.8.

Kenelle? Valveutuneille fiilistelijöille. Ohikulkijoille. Kaupunkilomailijoille.

Kukkarorasitus: Valtaosa tapahtumista 0 euroa, joihinkin musiikkitapahtumiin on pieni pääsymaksu.

Turku Design Festival

Mitä? Toista kertaa järjestettävä Turku Design Festival kokoaa tapahtumasateenvarjonsa alle turkulaisten muotoilijoiden kädenjäljen. Toukokuun toisella viikolla käynnistyvä festivaali niputtaa yhteen muun muassa muotoilun opinnäytetyönäyttelyt, graffitinäytöksen ja loppuseminaarin sekä festivaalin päättävän muotinäytöksen. Erityistäkynä mainittakoon B-galleriassa järjestettävä ilmainen 5 minuutin klubi, jossa 10 artistia soittavat 5 minuutin mittaisen keikan. Mukana ovat muun muassa Jori Hulkkonen, Burning Hearts ja Nightsatan. ”Festivaalin tarkoitus on tehdä turkulaista muotoilua ja kaupunkikulttuuria tunnetuksi”, ajatukset tiivistää tapahtuman tuottaja Moona Tikka.

Milloin? 9.5.–15.5.

Kenelle? Designista innostuneille ja muotifriikeille. Niille, jotka ajattelevat, että kesä alkaa toukokuussa.

Kukkarorasitus: Pääosin 0 euroa. Brunssi, Sheikki Sheikki -klubi ja työpajojen materiaalimaksut ovat maksullisia.

ILMIÖ

Mitä? Yksipäiväinen ILMIÖ-monitaidefestivaali järjestetään neljättä kertaa heinäkuisella Turun Uittamolla. Festivaalin musiikkilavoille nousee tänä vuonna yli 40 artistia, muun muassa virolainen Pastacas, islantilainen reggaepumppu Hjálmar sekä kotimaisista artisteista Liljan Loisto ja Ville Leinonen & Majakanvartijat. Ensimmäiset artistit nousevat lavalle jo keskipäivällä ja viimeinen lopettaa kahdelta yöllä. Musiikin lisäksi ILMIÖssä on menneinä vuosina muun muassa järjestetty animaatiotyöpajoja ja taidehuutokauppa sekä leikitty tyynysotaa.  Yllätysohjelmaa on luvassa myös tänä vuonna. ”Hyödynnämme entistä enemmän Uittamon hienouksia. Ilmaisalueelle rantaan tulee myös oma esiintymislava”, ILMIÖn vastaava tuottaja Tuomas Sara paljastaa.

Milloin? 21.7.2012 klo 12–02.

Kenelle? Hyvän (uuden) musiikin & leppoisan tunnelman ystäville. Elämäntapataiteilijoille. K-18.

Kukkarorasitus: Liput Tiketistä 30 euroa. Festivaalialueella myös maksuton ja ikärajaton RantaILMIÖ.

Teksti: VENLA PÖYLIÖ JA LAURA MYLLYMÄKI

Ylioppilaskunta, kyiden pesä

Ylioppilaskuntia tunnutaan kaupungista riippumatta pitävän sisäänpäin lämpiävinä kahvettelukerhoina, joissa heitellään ylävitosia, ylenkatsotaan tavallisia opiskelijoita eikä tiedetä mitään siitä, mitä opiskelijat todella tarvitsevat. Ylioppilaskuntatoimintaan on vaikea päästä sisälle, sillä piirit ovat pienet ja ahtaat.

Tunnistatko ajatuksen? Moni tunnistaa. ”Kyiden pesä” on korniudestaan huolimatta TYYsta tosielämässä käytetty atribuutti.

Tunsin itsekin märkäkorvaisena järjestötoimijana vastenmielisyyttä kuntatoiminnan Proffan kabinettisuhmurointia kohtaan, joka tuntui sulkevan järjestelmällisesti ulkopuolelle ne, jotka eivät tunteneet oikeita ihmisiä tai olleet valmiita nuolemaan persettä. Nyt alan ymmärtää, mikä saamaani vaikutelmaa selittää.

Ylioppilaskuntatoimijana pääsee karuimman kautta näkemään, mitä ”yksi kaikkien puolesta – kaikki yhtä vastaan” tarkoittaa. Julkisoikeudellisena ja lakisääteisenä yhteisönä ylioppilaskunta on vastuussa kaikille jäsenilleen, ei yksittäisille järjestöille tai muille ryhmittymille. Arjessa tämä tarkoittaa sitä, ettei kukaan oikein tunne kokevan, että ylioppilaskunta olisi hyvien puolella. Edunvalvontatyössä saavutetuista voitoista harvoin kiitoskortteja ilmaantuu kenenkään pöydälle, mutta virheet ja kipeisiin kompromisseihin johtavat päätökset nostattavat poikkeuksetta paskamyrskyn.

Onko kumma, että tällaisessa asetelmassa ihmiset muodostavat tiheän vertaistukipiirin? Onko se todella niin ihmeellistä, että asenne muuttuu puolustelevaksi? Kun tarkastelee koko yliopistoa ja sen opiskelijoita tarpeineen ja ongelmineen kokonaisuutena, lienee ymmärrettävää, että russutus yksittäisen parin huntin projektiavustuksen hylkäämisen määräämättömästä kauheudesta saattaa tuntua triviaalilta ja itsekkäältä.
Vitutus on oikeutettu mutta välttämätön tunne. Jokaisella opiskelijalla ja jokaisella järjestöllä on oikeus oman eturyhmänsä raivokkaaseen puolustamiseen ja tunteeseen siitä, että ne omat ongelmat ovat tärkeimpiä ja suurimpia. Heidän tehtävänsä on tuoda esille oman taustaryhmänsä arvomaailma ja päämäärät – vain siten ylioppilaskunta muodostuu aidosti oikean näköiseksi ja kehittyy oikeaan suuntaan. Ylioppilaskunnan luottamushenkilöiden ja työntekijöiden on nieltävä ärhäkkä debatti, taputeltava kyrpä takaisin otsan sisäpuolelle ja työskenneltävä kaikkien eteen tasapuolisesti.

Ylioppilaskunta, kuten mikä tahansa muu taustoja, tavoitteita ja maailmankatsomuksia yhdistävä yhteisö rikastuttaa elämää enemmän kuin mikään kuviteltavissa oleva inhimillinen toiminta. Yhteisten tavoitteiden puolesta työskenteleminen ja yhdessä kritiikkiin vastaaminen auttaa näkemään samankaltaisuutta siellä, missä ei ennen olisi uskonut sitä olevankaan. Tutustukaa, hämmästykää, masentukaa, ilahtukaa – kaiken vuoksi ja siitä huolimatta se on sen arvoista.

LOTTA AARIKKA

TYY alkaa tukea Sambian viljelijöitä

Ylioppilaskunta alkaa tukea 0,7 prosentin kehitysyhteistyöbudjetillaan Viljelijän markkinat – tuottaville markkinoille -hanketta Sambiassa ensi vuonna. Virallisen päätöksen tukikohteesta tekee ylioppilaskunnan hallitus loppukeväästä tai alkusyksystä.

Kehitysyhteistyökohteen valinnan taustalla on ylioppilaskunnan linjaus ohjata 0,7 prosenttia toimintataloutensa budjetista kehitysyhteistyöhön. 0,7 prosentin osuus perustuu YK:n vuosituhattavoitteisiin.

Sambian kohde valittiin ylioppilaskunnan kehitysyhteistyövaliokunnan järjestämässä äänestyksessä, jossa opiskelijat saivat antaa äänensä haluamalleen kohteelle muutaman vaihtoehdon joukosta.

Äänestys järjestettiin Facebookissa ja eri puolilla kampusta.

”Yhteensä ääniä tuli noin 300, joista Sambian viljelijöitä tukeva hanke sai 106 ääntä”, kertoo kehitysyhteistyövaliokunnan puheenjohtaja Marika Helin.

”Kohdetta valitessamme halusimme kuulla, mitä mieltä jäsenistö on siitä, mihin kehitysyhteistyövaroja käytetään.”

Hankkeessa paikallisille viljelijäklubeille järjestetään koulutusta markkinoinnissa. Klubeille kustannetaan aasi, jonka hoitoon annetaan tarvittavaa koulutusta.

Valiokunta supistaa myös 0,7-budjetilla rahoitettavia kehitysyhteistyökohteita neljästä kahteen.

Toisena 0,7-kohteena TYY jatkaa Zimbabwen Aids-orvot -yhdistyksen toiminnan tukemista.

Teksti: LAURA MYLLYMÄKI

Teekkareista monialataitajia ensi syksynä

Turun yliopiston insinöörikoulutus saa kokonaan uuden muodon. Lue lisää

Seuraava sivu »