Utupaikalla: Dolce vita
Tarkkasilmäiset todistavat näillä tienoin kopulaatiota. Runoilija ja yhteiskuntatieteskelijä vapauttavat nuijapäänsä vuoroviikoin.
Ihmisellä, joka ehtii käydä shoppailemassa hyperbolisia etuliitteitä ”market”-sanan eteen yhä mittavammin kasaavissa puoskareiden paratiiseissa, on liian paljon vapaa-aikaa ja liian vähän vapautta. Kun Järjestelmälle™ ei enää riitä, että opiskelu- ja työpaikoissaan aivottomiksi masinoidut solukoneet ovat hallittavissa kahdeksan tuntia päivässä, heidät otetaan ylitöihin uudenlaisiin hallinnan halleihin. Pahimmillaan ne muistuttavat sci-fi -elokuvien ihmiskasvattamoita, joissa aivoton orgaaninen kuona lilluu omassa liemessään aina uunituorein lobotomialaite luottokortille kirjattuna.
Kommunistinen systeemi korosti yhteisöä, mutta murhasi julmasti yksilöitä; liberaalimerkantilistinen systeemi korostaa yksilöä, mutta murhaa sumeilematta kokonaisia yhteisöjä houkuttelemalla laatutiedottomia segmenttejä aivokuolleisuuden auvoon – ja segmentit suostuvat, sillä niille luvataan ettei tarvitse muuta kuin tyytyä, myydä Faustin lailla jo rusinaksi kurtistunut sielunsa Ideaparkin paholaiselle, minkä jälkeen saa olla rauhassa.
Aivotyö on uuden Suomen paarialuokan paskaduuni.
Kirjoitan tätä Coimbrassa, jonka idyllisen vanhan kaupungin ja vanhan yliopiston aiemmin topografisesti määrittelemä alue on levitetty keinotekoisesti kohti kehäteitä rakentamalla kaksi valtavaa ostoskeskusta kaupungin eri laidoille. Suurempi niistä, Roomassa vielä julkisille keskusteluille varattu Forum, puhuu tätä nykyä lähinnä pakaralihasten rentouttamislaitteiden surinalla.
Toinen, jalkapallostadioinin yhteydessä sijaitseva Dolce Vita, lupaa nimeään myöten ihanaa elämää sille, joka myy yksilöllisyytensä viimeiset rippeet hankkimalla yksilöllisiä tuotteita ja liittyy samalla maattomien, ostoskeskusten labyrinttipromenadeilla vetelehtivien paimentolaisheimoon, yhteisöön joka klikkautuu ostarin wi-fi -alueella Facebookiin muistaakseen oman nimensä ja sen miltä näyttää.
Työ- ja vapaa-aika eivät eroa toisistaan: kaupungilla näkee runsain mitoin muodikkaita lasiseinäisiä rakennuksia täynnä tismalleen samanlaisia toimistoja. Arkistoapinat nakuttavat koneitaan kaikkien ohikulkijoiden nähtävillä. On kuin Jeremy Benthamin panoptikon-vankilan idea olisi käännetty nurin: ihmiset sisäistävät muiden kansalaisten katseen ja pysyvät poissa pehmopornosivustoilta virka-aikana.
Me rakkaan Järjestelmämme™ viljelemät, läkähdyttävän joutavat kuluttajat olemme yhteisöllisempiä kuin höyrypäisimmätkään utopiasosialistit koskaan uskalsivat uneksia. Olemme onnistuneet siinä vaihtamalla ajattelunvapautemme labyrinttikokeiden valkoisen rotan vapauteen: sillä on kaksi tietä valittavanaan, molemmat saman kehikon sisällä, ja koska se ei vaivaudu kiipeämään labyrintin reunan yli, se kuolee lopulta hillittömän vauhdikkaan tylsyytensä saattelemana saman homeisen juustopalan ääreen kuin edeltäjänsäkin.
Ja rottia, niin kuin ihmisiäkin, syntyy aina lisää jatkamaan tätä ketjua.
Ville-Juhani Sutinen
Turun ylioppilaslehti 2/2009 (30.1.)
Kauppat. yo.: Kun raha ei kelpaa
Tässä kolumnissa maailmaa tarkastellaan kauppatieteellisestä näkökulmasta.
TV:n katsominen ulkomailla on herkkua, koska jokaisen maan oma kulttuurituotanto kuvaa jopa kliseisyyteen asti kansallista minäkuvaa. Opiskelen tämän lukukauden Nizzassa, joten tälle sesongille on tiedossa paljon keskusteluohjelmia, masentunutta eksistentialistista elokuvaa sekä ruokamainoksia.
Paitsi ei enää mainoksia. Tammikuun 5. päivästä lähtien Ranskan valtion kanavat eivät näytä enää mainoksia iltakahdeksan ja aamukuuden välillä. Uudistus koskee viittä ranskalaista tv-kanavaa.
Vaikka harva meistä on varsinaisesti mainosten ystävä, on silti pakko ihmetellä, miten ihmeessä viisi tv-kanavaa voi lopettaa mainosten näyttämisen ilta-aikaan? Ja ennen kaikkea, kuka maksaa moisen huvin?
Ranskalaiset ovat moniselitteistä porukkaa. Toisaalta ranskalaisuuden ydintä on individualismi ja l’espritcritique, tuo Descartes’lta opittu jalo taito kyseenalaistaa kaikki mahdollinen. Toisaalta sosialismi on yhtä lailla ranskalaista – jopa siinä määrin että maan oikeistolaispresidentti voi ehdottaa ja kannattaa mainosten kieltämistä (!).
Ranskalaiset ovat myös itsetietoista porukkaa, suoraan sanottuna. Mutta se on itsetietoisuutta, joka perustuu vuosisatojen mittaiseen johtoasemaan Euroopassa, varsinkin kulttuurin alalla. Ja kun ranskalaista kulttuurielämää uhkaavat ulkoiset vaikutteet, tässä tapauksessa markkinavoimat mainoksiksi kääriytyneinä, ei ole mikään ongelma luopua useiden satojen miljoonien eurojen mainostuloista. Koska kulttuuri on vielä arvokkaampaa. Sen ymmärtää täällä jokainen.
Budjettivajeongelma on myös ratkaistu kulttuuriveron nostolla. Kansalaisethan ne tämänkin reformin maksaa. Syökööt kakkua ja katsokoot televisiota ilman mainoksia.
Päivi Surakka
Pakina: Nuhteita
Tällä palstalla asioidaan politiikan ja yhteiskunnan välimaastossa.
Menneen viikon uutiset pakottivat positiivisluontoisenkin pakinoitsijan kaunaiseksi. Välähdyksiä vallasta kolmessa näytöksessä, olkaa hyvät.
Osa 1. Median moitinta.
Helsingin Sanomien pääkirjoitustoimittaja Erkki Pennanen lyttäsi kolumnissaan (21.1.) pääministeri Matti Vanhasen talous- ja tulevaisuuspuheet mediatemppuilevaksi hötöksi. Tekstin joukkoon oli kuitenkin sujahtanut harmillinen lipsahdus. ”Ja tulevaan presidentinvaaliin kokoomuksella on tarjolla – ainakin äänestäjien mielissä – vahva ennakkosuosikki, puhemies Sauli Niinistö, joka näyttää ladanneen akkunsa uudelleen.” En valitettavasti pysty aivan täysin ymmärtämään Pennasen logiikkaa suhteessa viime aikojen tapahtumiin. Jos puhuu politiikkaa, se on mediakikkailua. Mutta jos menee naimisiin, istuu juhlissa prinsessan vieressä tai vaikka luistelee liukauttaa muutaman minuutin täyspökkelönä Hartwall-areenan jäällä, niin sitten on ladannut akut presidenttikisaan. ”Sauli pysyi pystyssä.” Upeaa.
Kun juttu saa juurensa puhemiehestä, toimituksissa kaivetaan silkkihansikkaat ja pahvi-Saulit esiin. Tikkunekku suuhun ja maireutta adjektiiviautomaatista. Suomalainen media on Sauli Niinistöä kohtaan luokattoman kritiikitön.
Toisaalta, on varmaankin huomattavasti inspiroivampaa tehdä juttuja, gallupeja ja ennustuksia vuoden 2012 presidentinvaaleista kuin viiden kuukauden päässä häämöttävistä eurovaaleista. Presidentinvaaleihin kun on kansan mielestä sentään edes yksi kunnon nimi tarjolla – eurovaaliehdokkaaksi taas ei kuulemma halua oikein kukaan.
Osa 2. Miesten moitinta, lievähkö.
Samalla kun uutisvirrasta tulvahtelee taukoamatta tietoa irtisanomisista ja lomautuksista, on satunnaisilla kansalaisilla asiat sentään paremmin. Muun muassa tähmäiset kouransa naisen rinnoille männävuonna asettanut ex-valtiosihteeri Stefan Johansson on tämän taantuman keskellä taistellut itselleen uuden työpaikan. Onnea RKP:n uudelle kehityspäällikölle. Lehtitieto antaa ymmärtää Johanssonin keskittyvän työssään metropolipolitiikkaan. Korppoolaiseksi juntiksi leimatun Johanssonin aluevaltaus hämmentänee puolueen niin kutsuttuja sivistyneempiä piirejä, ankkalammen nuuskamuikkusia.
Osa 3. Miesten moitinta, vakava.
Kauneudella on hintansa ja ulkonäöllä uhrinsa. Tyhmänröyhkeän lipsauttelun mestari Silvio Berlusconi on vakuuttunut valtakuntansa leidien viehättävyydestä siinä määrin, että uskoo naisiin kohdistuvan seksuaalirikosten syiden kumpuavan kauneudesta. Miehisellä himolla on oleva oikeutuksensa, aina. Edes sotilasvartija per nainen ei Berlusconin mielestä kykenisi estämään Italiaa kuohuttaneita raiskauksia. B puolusteli sanomistaan kevyenä läppänä ja moittinee asiasta kiehahtaneita naisia nyt huumorintajuttomuudesta. Hänhän vain sanoi ääneen sen, mitä moni muu ajattelee. Samaan aiheeseen tosin viittasi jo Paavo Lipponenkin joitakin vuosia sitten. Hän niin ikään asetti naisten turvallisuuden tunteen ehdolliseksi pusikoista pois pysymiselle. Ruma mies voi mennä mihin vaan, kaunotar pysyköön kotonaan.
Annika Saarikko
Turun ylioppilaslehti 2/2009 (30.1.)
Toimittajalta: Sukupolvenvaihdoksesta amputaatioon
On ounasteltu, että taantuman myötä työmarkkinoilla tapahtuisi viimeinkin sukupolvenvaihdos, kun suuret ikäluokat saatellaan yt-neuvotteluissa eläkkeelle. Tässä on kuitenkin totta vain toinen puoli. Vanhat kyllä lähtevät, mutta jos heidän paikkojaan ei täytetä, sukupolvenvaihdos jää amputaatioksi.
Taantuma iskee erityisen raskaasti nuoriin. Pahimmassa asemassa ovat vastavalmistuneet, joiden ajoitus työmaailmaan siirtymiselle ei voisi olla huonompi. Yhä useampi maisteri sujahtaa suoraan kortistoon. Se on aika tyly palkkio parinkymmentä vuotta kestäneestä kouluttautumisesta.
Vielä vaikeampi tilanne saattaa olla edessä niillä, joiden pitäisi nyt hakea ensimmäistä kertaa oman alan työkokemusta kesätöistä. Kesätyömarkkinoiden työkierto kun ei toimi tällä hetkellä normaalisti. Normaalisti osa edellisen kesän työläisistä on määräaikaistettu tai vakinaistettu joko aiempaan kesätyöpaikkaan tai muualle.
Määräaikaistamiset ja vakinaistamiset ovat kuitenkin ensimmäisiä asioita, joista laskusuhdanteen aikana on tingitty. Taantuman takia kesätöitä hakeekin nyt moni sellainen työntekijä, joka normaalioloissa tekisi töitä vakituisesti tai ainakin määräaikaisesti.
Kun kesätyöpaikkojen määrää on vielä vähennetty lähes joka lafkassa, jäänee kesätyöläisten vaihtuvuus monessa paikassa lähes olemattomaksi. Laskusuhdanteen vuoksi vähennetyt kesätyöpaikat ovat pois ennen kaikkea uusilta työnhakjoilta, kun jäljelle jääneet paikat täytetään aiemmilta kesiltä tutuilla kasvoilla.
Kortistossa ja hanttihommissa homehtuvat osaajat saavat tätä menoa seurakseen ikäryhmän, josta ei ehkä koskaan tule osaajia, koska he eivät ole päässeet kiinni työelämään edes kesäisin.
Jotain tarttis tehdä. Nykymenolla meillä on puolen vuosikymmenen päästä käsissämme taas tuhansia nuoria, jotka ovat vieraantuneet työmaailmasta ennen kuin ehtivät siihen edes tutustua.
Lari Vesander
Turun ylioppilaslehti 2/2009 (30.1.)
Apurahahaku on alkanut
1 343 euroa puhtaana käteen.
Turun Yliopistosäätiön kevään apurahojen haku käynnistyi tammikuun 26. päivänä ja jatkuu helmikuun 26. päivään saakka. Apurahoja voivat hakea perustutkinnon suorittaneet Turun yliopiston jatko-opiskelijat, tutkijat ja tutkimusryhmät sekä opettajat.
Tutkimusapurahojen lisäksi apurahoja myönnetään keväällä muun muassa väitöskirjojen ja tutkimusten kielentarkastus- ja painatuskuluihin, ulkomaille suuntautuviin kongressi- ja tutkimusmatkoihin sekä vierailevien luennoitsijoiden ja tutkijoiden kutsumiseen.
Apurahoja myönnetään vuosittain noin 400 kappaletta ja niiden yhteissumma on yli miljoona euroa.
Apurahalla eläjän leipä ei ole tolkuttoman leveä. Työskentelyapurahan suuruus on tällä hetkellä 1 343 euroa kuukaudessa. Mikäli apurahan saajalla ei ole muita tuloja, hänen ei tarvitse maksaa apurahastaan veroa.
”Verohallitushan määrittelee vuosittain verovapausrajan (ns. taiteilija-apuraha), jonka säätiöt ja rahastot sitten usein omaksuvat kriteeriksi. Voisi apuraha luonnollisesti olla isompikin, mutta siitä voisi olla seurauksena, että apurahaa verotettaisiin ja huomattavasti harvempi nuori tutkijanalku pääsisi rahoista osalliseksi. Kaikkien myöntäjien jaettavissa oleva kokonaispotti on sama riippumatta miten suurina tai kuinka monelle se jaetaan”, Turun Yliopistosäätiön toimistopäällikkö Rauno Mannilla sanoo.
Lisätietoja apurahoista on tarjolla keskiviikkona 4.2. järjestettävässä informaatio- ja keskustelutilaisuudessa. Educariumissa kello 14.15 alkavassa tapahtumassa käsitellään jatko-opiskelijan tutkimusrahoitusta sekä apurahansaajien sosiaaliturvaa.
Asiantuntevaa näkemystä apurahoihin tarjoavat tuolloin eläkelaitos Melan yhteyspäällikkö Henri Virtanen sekä Turun Yliopistosäätiön toimistopäällikkö Rauno Mannila. Tilaisuuden puheenjohtana toimii kansleri Eero Vuorio.
Lari Vesander
Turun ylioppilaslehti 2/2009 (30.1.)
Kuinka käy TYYn kirjaston
Turun kaupunginhallitus päätti kaksi viikkoa sitten, että Martin ja Mikaelin kirjastot lopetetaan. Näillä näkymin kirjastot sulkevat ovensa maaliskuun 13. päivänä. Kirjastojen tilalle Portsaan ja Marttiin perustetaan kirjastoautojen pysäkit.
Kirjastotoimen säästöt eivät jää Mikaeliin ja Marttiin. Kaupunki suunnittelee Härkämäen, Jyrkkälän ja Lausteen kirjastojen siirtämistä nuorisotalojen yhteyteen vielä tänä vuonna. Myös Varissuon ja Ilpoisten kirjastot joutunevat luopumaan osasta tilojaan, mutta aikaisintaan ensi vuonna.
Turun kaupungin lakkautusvalta ei ylety TYYn kirjastoon, mutta tämä ei tarkoita, etteikö Ylioppilastalo B:ssä sijaitsevan kirjaston kohtalo olisi jälleen kerran vaakalaudalla. TYYn edustajisto pui keskiviikon kokouksessaan esitystä, jossa ehdotetaan selvityksen tekemistä kirjaston toimintaedellytyksistä.
”Tarkoituksena on perustaa selvitystä varten työryhmä, jossa on edustaja kaikista edustajistoryhmistä. Ryhmä tekee mahdollisimman objektiivisen ja faktoihin perustuvan selvityksen ja katsoo sitten miten menetellään”, TYYn hallituksen puheenjohtaja Jukka Vornanen sanoo.
Kirjaston kohtalo on TYYssä ikuisuusaihe, jota on puitu 1980-luvulta lähtien. Vuonna 1985 vanha edustajisto jopa lakkautti kirjaston työryhmän esityksestä viimeisessä kokouksessaan, mutta päätös peruttiin heti uuden edustajiston ensimmäisessä kokouksessa. Kaikkiaan TYYn kirjasto ehti olla tuolloin lakkautettuna kuukauden ajan.
Ote TYYn hallituksen esityksestä edustajistolle:
”Laaditaan selvitys kirjaston toimintaedellytyksistä. Selvityksen pohjalta laaditaan kirjastoa koskevat toimenpidesuositukset. Selvityksen apuna voidaan käyttää strategiatyöryhmän laatimaa suunnitelmaa kirjastoselvityksestä.
Toimikuntaan valitaan puheenjohtaja sekä 6–9 jäsentä edustajiston jäsenten ja varajäsenten keskuudesta. Toimikunnan tulee tehdä selvitys sekä esittää erilaisia malleja kirjastotoiminnan kehittämiseksi syyskuun edustajistossa. Toimikunnassa olisi hyvä olla monipuolinen edustajistoryhmien edustus.”
Lari Vesander
kuva Turun ylioppilaslehti
Turun ylioppilaslehti 2/2009 (30.1.)
Taantuma vaikeuttaa vastavalmistuneiden työllistymistä
Tutkija: ”Valmistumisajankohdan yhteiskunnallisella tilanteella on suuri merkitys juuri valmistuneen työllistymiselle”.
Taloudellinen taantuma on ohraista aikaa vastavalmistuneille. Tämä käy ilmi myös Anne Maria Rouhelon tammikuun 30. päivänä tarkastettavasta väitöskirjasta Akateemiset urapolut. Humanistisen, yhteiskuntatieteellisen ja
kasvatustieteellisen alan generalistien urapolkujen alkuvaiheet 1980- ja 1990-luvuilla.
Rouhelo tutki väitöskirjassaan generalistien – eli maisterien jotka eivät valmistu tiettyyn ammattiin – työllistymistä 1980- ja 1990-luvun puolivälissä ja huomasi näissä olevan merkittäviä eroja.
”1990-luvun lama heikensi uran alkuvaihetta. Silloin oli enemmän työttömyyttä ja useat työllistyivät koulutustasoa vastaamattomiin tehtäviin. Lisäksi määräaikaiset tehtävät lisääntyivät, mikä vaikutti 1990-luvun puolivälissä työllistyneiden urapolkuihin”, Rouhelo sanoo.
Hän uskoo myös nykyisen taantuman vaikuttavan vahvasti vastavalmistuneiden työllistymiseen.
”Uskon, että nyt valmistuvilla tulee olemaan uransa alussa työllistymisongelmia. Väestörakenteen muutos kuitenkin tasaa tilannetta, joten en usko, että tilanteesta tulee yhtä paha kuin 90-luvulla”, Rouhela sanoo viitaten suurten ikäluokkien eläköitymiseen.
Valmistumisen jälkeinen aika voi olla ratkaiseva korkeakoulutetun uraputkea ajatellen. Tämä selviää puolestaan Minna Suutarin muutama vuosi sitten tekemästä, niin ikään korkeakoulutettujen työllistymistä käsittelevästä tutkimuksesta. Suutarin mukaan korkeakoulutettujen työelämään siirtymiseen liittyy usein epävarmuutta työllistymisestä ja pelkoa koulutusta vastaamattomiin tehtäviin joutumisesta.
Hyvässä suhdannetilanteessa nämä ongelmat eivät yleensä pitkity, mutta huonona työllistymisaikana tilanne voi olla toisenlainen. Ja jos työttömyys tai koulutusta vaatimattomamissa tehtävissä oleminen pitkittyy, se voi Suutarin tutkimuksen mukaan aiheuttaa vaikeuksia myöhemmin työuralla.
Tarkoittaako tämä sitten sitä, että valmistumisen partaalla olevan opiskelijan kannattaisi mieluummin vaikka vetkutella gradunsa kanssa kuin syöksyä suin päin taantuman epävarmuuteen?
”En halua ruveta neuvoja antamaan, mutta sen sanon, että suhteita ja kontakteja kannattaa hyödyntää. Yksi tutkimuksen tuloksista oli se, että kontaktien merkitys työllistymisessä on kasvanut merkittävästi ja esimerkiksi määräaikaiset työsuhteet voivat poikia uusia työsuhteita, kun paikkoja jaetaan sisäisten työmarkkinoiden kautta”, Rouhelo vastaa.
Lari Vesander
kuvitus Antti Laakso
Turun ylioppilaslehti 2/2009 (30.1.)
Yliopistot yhdistyvät
Turun yliopiston ja Turun kauppakorkeakoulun yhdistämisessä riittä vielä tekemistä.
Turun yliopiston ja Turun kauppakorkeakoulun hallitukset päättivät viime viikolla uuden Turun yliopiston perustamisesta. Tämä tarkoittaa sitä, että 1. tammikuuta 2010 lähtien Turussa on vain kaksi yliopistoa: Turun yliopisto ja Åbo Akademi.
”Vaikka hallitusten tekemät päätökset olivat tulevan yliopistolain pakottamia ja siten muodollisia, pääsemme nyt toden teolla toteuttamaan kauppakorkeakoulun ja yliopiston yhdistymistä. Tähän mennessä olemme toimineet lähinnä yliopistolakiluonnoksen pohjalta ilman mitään varsinaista päätöstä”, Turun yliopiston rehtori Keijo Virtanen sanoo.
Turun kauppakorkeakoulun asema uudessa yliopistossa on vielä kuitenkin auki. Hallitusten päätösten mukaan yksi vararehtoreista tulee kauppakorkeakoulusta. Varsinainen liittymissopimus on tarkoitus hyväksyä maaliskuun aikana.
”Esitys liittymissopimuksesta tuli kauppakorkeakoulusta. Kauppakorkeakoulu menettää yhdistymisen mukana itsenäisyytensä, mutta on kuitenkin kaikkien etu, että se ei menetä identiteettiään. Turun yliopisto koostuu tulevaisuudessa kuuden tiedekunnan ja kauppakorkeakoulun kokonaisuudesta”, sanoo Virtanen.
Turun kauppakorkeakoulun rehtori Tapio Reponen sanookin kauppakorkeakoulun pitävän kiinni omasta profiilistaan.
”Kyseessä on kahden yliopiston liittyminen yhdeksi yliopistoksi. Kauppakorkeakoulun asema määritellään kauppakorkeakouluja koskevien kansainvälisten esimerkkien mukaisesti”, Reponen tähdentää.
Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että Turun kauppakorkeakoulu tulee esimerkiksi hallinnoimaan omaa budjettiaan ja toteuttamaan kauppatieteellistä tutkimusta ja koulutusta uudessa yliopistossa.
”Mikäli kauppakorkeakoulu ja sen profiili heikkenisi yhdistymisen myötä, olisi se tappio koko kaupungille”, Reponen sanoo.
Turun yliopiston ja kauppakorkeakoulun liittymissopimuksessa tullaan määrittelemään keskeisiä asioita hallinnon tasolla.
”Tällä hetkellä käymme keskusteluja uuden yliopiston hallinnon kuvioiden järjestelemisestä. Eli esimerkiksi siitä, mitä hallinnon palveluja keskitetään ja mitä hajauteen”, Virtanen täsmentää.
Kun liittymissopimus on hyväksytty, edessä on vielä kiireinen vuosi yliopistoilla.
”Syksyllä tilanne on mielenkiintoinen, kun täällä toimii kolme hallitusta samaan aikaan. Uuden yliopiston hallitus on mielestäni nimettävä jo elokuussa. Kauppakorkeakoulun ja yliopiston nykyiset hallitukset toimivat vuodenvaihteeseen saakka”, Virtanen sanoo.
”Listassa on kuitenkin sata muutakin asiaa, jotka pitää vielä hoitaa ennen vuodenvaihdetta. Kyllä hommat ehditään hoitaa, mutta työtä riittää ja näkemystä tarvitaan”, sanoo Virtanen.
Jani Sipilä
kuva Jani Sipilä
Turun ylioppilaslehti 2/2009 (30.1.)
Vastalakitetuilla vaikeaa
Opetusministeriön tavoitteena on, että uusista yliopisto-opiskelijoista puolet olisi vuosittain uusia ylioppilaita.
Tavoitteet ovat kuitenkin kaukana eikä ratkaisuehdotuksiin löydy yksimielisyyttä.
Alle puolet ylioppilaista pääsee heti opiskelemaan. Kaikki eivät myöskään halua heti jatkaa koulutusputkessa, mutta väliin jää noin 12 000 nuorta, jotka eivät tahdostaan huolimatta pääse koulutukseen. Kauas on tultu ajoista, jolloin ylioppilastutkinto oli yliopiston pääsykoe.
Turun yliopistossa on vastalakitettujen osuus opiskelupaikan vastaanottaneista pysynyt 30 prosentin tuntumassa. Uudet ylioppilaat menestyivät viime vuoden haussa muita huonommin kaikissa muissa paitsi oikeustieteellisessä ja matemaattis-luonnontieteellisessä tiedekunnassa.
Tuoreiden ylioppilaiden tilanne heikkeni entisestään monessa yliopistossa reilu vuosi sitten, kun eduskunnan apulaisoikeusasiamies totesi uusien ylioppilaiden lisäpisteiden olevan syrjiviä. Päätös herätti myös julkista kritiikkiä.
Suomen ylioppilaskuntien liiton koulutuspoliittinen sihteeri Juhana Harju painottaa, että nimenomaan opiskelemaan tosissaan haluavien abien sisäänpääsyä pitäisi helpottaa – opiskelusta lomaa kaipaavat eivät ole hänestä ongelma, vaikka valtionhallinnossa toivotaan ihmisten valmistuvan nuorempina.
”Ongelma on, jos nuoret joutuvat pitämään useita turhia välivuosia.”
Harjun mukaan joillain aloilla on jopa väärinkäytöksiä, joissa miltei valmistuneet hakevat uudestaan vain opiskelijaetuuksien takia.
”Esimerkiksi tietojenkäsittelytieteisiin hakee jonkin verran melkein valmiita ja jo valmistuneita diplomi-insinöörejä.”
Aikuisopiskelijat saattavat myös haluta opiskelemaan lähinnä täydennyskoulutusmielessä, jolloin tutkinnon suoritus voi jäädä kesken.
”Vaikkapa poliisi saattaa tarvita oikeudellista osaamista perus- tai aineopintojen verran, mutta työpaikalla ei olla valmiita maksamaan täydennyskoulutusta. Tällöin työantaja voi jopa kannustaa pyrkimään pääsykokeiden kautta sisään”, kertoo Suomen lukiolaisten liiton edunvalvonta-asiamies Ari Mattila.
Epämotivoituneet vanhemmat opiskelijat vievät aina paikan joltain toiselta. Tällaisten rakenteellisten ongelmien poistamiseksi SYL:ssä on pohdittu ylioppilastodistuksen merkityksen lisäämistä hakuprosessissa sekä pääsykoekäytäntöjen kehittämistä.
Myös rankempia konsteja on esitetty: esimerkiksi Elinkeinoelämän keskusliitto on vaatinut toisen tutkinnon tekemistä maksulliseksi.
Pääsykoekäytäntöihin on esitetty monenlaisia muutoksia, jotka parantaisivat uusien motivoituneiden ylioppilaiden mahdollisuuksia päästä sisään.
Huolimatta halusta aikaistaa valmistumista ei opetusministeriö ole linjannut asiasta kovinkaan vahvasti.
”Ministeriön mukaan opiskelijavalintoja pitäisi kehittää siten, etteivät ne perusteettomasti asettaisi samana vuonna ylioppilaaksi kirjoittaneita muita hakijoita epäedullisempaan asemaan”, kertoo Turun yliopiston ylioppilaskunnan koulutuspoliittinen sihteeri Tomi Nyström.
Suomen lukiolaisten liitto kannattaa menettelyä, jossa pääsykoekirjat julkistetaan vasta ylioppilaskirjoitusten jälkeen.
Tätä sovelletaan ainakin Turun yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa.
”Asiaan kiinnitettiin 1990-luvulla huomiota, ja nykyään tiedekunnan itse toimittamat pääsykoekirjat vaihtuvat joka vuosi. Ne myös julkistetaan vasta huhtikuun alussa,” kertoo tiedekunnan opintopäällikkö Irkka Mäkinen.
Viime vuoden perusteella malli tuntuisi toimivan – lakkinsa vasta saaneet pärjäsivät lukupainotteisina tunnetuissa oikeustieteellisen pääsykokeissa jopa muita paremmin. Aikaisempien vuosien tilastoissa tilanne ei tosin ole samanlainen.
Mattila pitää kuitenkin ongelmallisena, että tiedekunnat tekevät bisnestä pääsykoekirjoillaan: ainakin Turun ja Helsingin oikeustieteellisissä kirjat ovat tiedekunnan laatimia. Turun pääsykoekirjapaketti maksoi viime keväänä yli 100 euroa.
Toinen, SYL:n suosittelema muutos pääsykokeisiin olisi tehdä niistä entistä soveltavampia ja aineistopohjaisempia.
”Siinä tarvittaisiin sellaisia taitoja, joita lukiossa nimenomaan opitaan”, pohtii Harju.
Myös opetusministeriö on Nyströmin mukaan suositellut aineistopohjaisuuden lisäämistä.
Muitakin lääkkeitä on esitetty, esimerkiksi pääsykokeiden yhteydessä järjestettäviä motivaatiokeskusteluja sekä jopa ilmaisia valmennuskursseja, jotta rahan merkitys sisäänpääsyssä vähenisi. Edellisessä on kuitenkin ongelmana subjektiivisuus ja molemmissa niiden vaatimat resurssit.
Ainereaali ei ole lyönyt läpi
Ainereaaliuudistuksen, jossa vanha reaalikoe eriytettiin eri kokeisiin, toivottiin lisäävän ylioppilastodistuksen merkitystä yliopistohaussa. Suurta muutosta ei kuitenkaan ole näkynyt: pelkällä todistuksella pääsee edelleen sisään lähinnä teknisille ja luonnontieteellisille aloille, eikä oman alan ainereaalista yleensä ole hyötyä esimerkiksi humanistisilla tai yhteiskuntatieteellisillä aloilla.
Poikkeuksen muodostaa historian laitos, jonne hakiessa historian tai yhteiskuntaopin arvosanasta voi saada jopa 40 pistettä maksimipistemäärän ollessa 150.
”Kyse on filosofiasta, jossa näemme historian opiskelun pidempänä, jo koulussa alkavana kasvamisprosessina”, kertoo historian laitoksen johtaja, professori Hannu Nurmi.
Kouluopetus otettiin historian laitoksella huomioon jo ennen ainereaalia antamalla pisteitä koulun historiankursseista. Näin ollen ainereaali ei ole tuonut varsinaista muutosta, ja sen vaikutusta opiskelijamateriaaliin on vaikea vertailla.
Turun yliopiston yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan opintopäällikkö Hanna Pietilä kertoo, että ainereaalin hyödyntämiseen ei ole tiedekunnassa ollut intoa, koska mikään reaaliaine ei suoraan vastaa tiedekunnan opintotarjontaa. Poikkeus on psykologia, jossa saa tänä vuonna ensimmäisen kerran pisteitä psykologian ainereaalista.
Suomen lukiolaisten liiton edunvalvonta-asiamies Ari Mattilan mukaan ainereaalin heikko menestys johtuu lähinnä yliopistojen konservatiivisuudesta.
Todistusvalinnan vaikutus on selkeä: matemaattis-luonnontieteellinen tiedekunta on kirkkaasti ensimmäisenä uusien ylioppilaiden osuudessa hyväksytyistä. Tiedekuntaan viime vuonna sisään päässeistä 57,7 % oli vastalakitettuja ja opiskelupaikan vastaanottaneistakin noin puolet.
Tiedekunnan opintopäällikkö Tiina Mäkynen näkee luvuille syiksi paitsi mahdollisuuden päästä pelkällä todistuksella sisään, myös vähäisemmän karsinnan sisäänottovaiheessa.
”Meillä ei ole karsinta sitä luokkaa, että ihmisen, joka osaa vaadittavat asiat, tarvitsisi vuodesta toiseen yrittää sisään.”
Vaikka todistusvalinta parantaa uusien opiskelijoiden mahdollisuuksia, näkyy se Mäkysen mukaan negatiivisesti opiskelijoiden motivaatiossa.
”Paljon on lääketieteelliseen haluavia, jotka tulevat meille todistuksella vuodeksi pariksi.”
Tämän takia muissakaan tiedekunnissa ei olla innostuneita todistusvalinnasta.
”Kyllä todistusvalinnasta aina vuosittain puhutaan. Käytännössä kuitenkin pääsykoe vaaditaan, jotta opiskelijat saavat realistisen kuvan aineesta, johon pyrkivät”, kertoo humanistisen tiedekunnan opintopäällikkö Nea Oförsagd.
Suomen ylioppilaskuntien liiton koulutuspoliittisen sihteerin Juhana Harjun mukaan todistusvalintaa vastustetaan nimenomaan opetustyötä tekevien joukossa.
”Asiassa on kuitenkin myös muita näkemyksiä. On havaittavissa taloudellis-poliittinen paine saada ihmiset nopeasti koulutukseen. Motivaatiota kohennettaisiin tällöin muilla keinoin, esimerkiksi opintoaikojen rajauksilla ja verohelpotuksilla ajallaan suoritetusta tutkinnosta.”
Visa Kurki
kuvitus Antti Laakso
Turun ylioppilaslehti 2/2009 (30.1.)
Raja- vai sahajoogaa?
Joogasuuntauksia on nykyään joka lähtöön. Mutta miten ne eroavat toisistaan? Esittelyssä kolme eri joogatyyppiä.
Rajajoogan ohjaaja Heli Sarparannan mukaan joogasuuntauksien määrä kertoo tarpeesta löytää elämälle toisenlaista merkitystä, kuin mitä esimerkiksi shoppaileminen voi tarjota. Ihmiset ovat alkaneet arvostaa muutakin kuin kuluttamista.
”Joogan menetelmien avulla nähdään ja koetaan elämän syvempi merkitys”, Sarparanta väittää.
Rajajoogassa suuri painotus on filosofialla. Siihen kuuluvat jooga-asanoiden – eli asentojen – lisäksi erilaiset hengitys-, meditaatio- ja henkiset harjoitukset. Rajajoogassa eettisten periaatteiden avulla tarkastellaan koko elämää.
”Ylipäätään kannattaa harrastaa joogaa, jotta oma tietoisuus kehittyisi ja eettinen suhtautuminen ympäristöön toteutuisi. Itsestä löytyvät usein ne asiat, mitkä voisi kuvitella löytyvän ulkopuolelta”, Sarparanta kertoo.
Hot Jooga taas tarjoaa fyysisen vaihtoehdon joogata. Lämpöjooga toimii siten, että huoneen lämpötila nostetaan 37–40 asteeseen. Lämpöjooga on voimaa ja energiaa tuottava liikuntalaji.
”Idea lämpötilan nostamisessa on lämmittää lihaksia, jänteitä ja koko kehoa. Aineenvaihdunta kiihtyy hikoilun kautta”, joogaopettaja Harriet Honkanen Yoga Nordic Studiosta kertoo.
Sahajajooga puolestaan perustuu yksinkertaiseen meditaatioon.
”Sahajajoogassa rentoudutaan ja tutustutaan omaan kehoon fyysisesti ja henkisesti. Opitaan olemaan stressaamatta pikkuasioista”, sahajajoogi Katja Kantanen kertoo.
Tanja Kröger
Turun ylioppilaslehti 2/2009 (30.1.)
Loading ...