TuKY tavoittelee 8 paikkaa

Edustajistovaaleissa kaksi uutta ryhmää ja kaksi vaalirengasta.

TYYn edustajistovaaleissa on kaksi uutta tulokasta: humanistien Humanistilista sekä kauppatieteilijöiden TuKY-lista. Kauppatieteilijöiden nykyinen edustajisto asettui hyvin yhtenäisenä rintamana uuden tiedekuntalistan taakse, joskin muutama kylteriedaattori meni poliittisten ryhmien listoille.

Ryhmät Lex, TuKY ja TYY terveeksi ovat muodostaneet vaalirenkaan. Tämä tarkoittaa sitä, että näiden kolmen ryhmän äänet lasketaan yhtenä listana ja saatujen paikkojen lukumäärä määräytyy siis vaalirenkaan saaman äänisaaliin mukaan. Todennäköistä on, että vaalirenkaasta hyötyvät kaikki osapuolet. Toisen vaaleihin osallistuvan vaalirenkaan muodostavat luonnontieteitä edustava Hybridiaani ja Humanistilista.
Lexin Tuomas Fonselius näki vaalirenkaan luonnollisena valintana.
”Lex on perinteisesti tehnyt hyvää yhteistyötä muiden sitoutumattomien ryhmien kanssa. Näissä vaaleissa teemat osuivat yksiin sekä TuKY:n että TYY terveeksi -ryhmän kanssa, emmekä näin ollen nähneet estettä yhteiselle vaalirenkaalle.”
TuKY liittyi vaalirenkaaseen yhteneväisten mielipiteiden takia.
”LEX- ja TYY terveeksi -listojen mielipiteet, kärjet ja linjat ovat lähimpänä TuKY:n omia. Näistä tärkeimpiä ovat TYYn talouden kuntoon saattaminen ja poliittinen sitoutumattomuus. Yhteistyö jatkunee uudessa edustajistossa”, sanoo tukylainen Niklas Mannfolk.
Hybridiaanien Jaakko Ilvonen perustelee humanistien ja luonnontieteilijöiden vaalirengasta samoin.
”Vaalirengas humanistien kanssa on varsin looginen ratkaisu, olemmehan molemmat tiedekuntiemme sitoutumattomia vaaliliittoja ilman poliittisia kytköksiä. Luonnontieteilijöiden ja humanistien ainejärjestöjen välillä on myös paljon yhteistyötä.”

TuKY sai vaalilistalleen kolmanneksi eniten ehdokkaita eli 46. Vaikuttaa siltä, että nykyinen kauppakorkeakoulun ylioppilaskunnan edustajisto on melko vahvasti asettunut tiedekuntaryhmänsä taakse.
”Nykyisessä edustajistossamme on joidenkin poliittisten ryhmien linjauksia myötäileviä ryhmiä. Näiden ryhmien edaattoreista osa on uuden edustajiston vaaleissa poliittisten ryhmien listoilla, mutta osa on kokenut nimenomaan TuKY:n asiat omakseen ja on siksi sitoutumattomalla TuKY-listalla”, Mannfolk tarkentaa.
TuKY pitää realistisena tavoitteena edustajiston 41 paikasta kahdeksaa paikkaa.

Teksti: Jani Sipilä
Kuva: Jussi Vierimaa

Turun ylioppilaslehti 6/2009

TYY&TuKY: Vaalikone avattu

Suomen ylioppilaskuntien liitto (SYL) on avannut vaalikoneen huhtikuussa pidettäviä edustajistovaaleja silmällä pitäen. Koneessa vastataan 20 kysymykseen, joista puolet on valtakunnallisia ja puolet Turun yliopiston ylioppilaskuntaa koskevia kysymyksiä. Koneessa on kysymyksiä muun muassa alkoholin roolista opiskelijakulttuurissa ja opiskelijoiden terveydenhuollosta. TYYn osiossa pohditaan muun muassa, mitkä ovat ylioppilaskunnan tärkeimmät tehtävät ja palvelut alayhdistyksille.
”Pyrimme tuomaan esiin sekä TYYtä että kauppakorkeakoulua koskevia ajankohtaisia kysymyksiä sekä ylioppilaskunnan eri toimintakenttiä”, kertoo Turun paikallisista kysymyksistä vastaavan keskusvaalilautakunnan puheenjohtaja Reima Välimäki (Vihreä lista). SYL:n laatimat valtakunnalliset kysymykset ovat jossain määrin hankalia ylioppilaskuntaa tuntemattomalle sisältäen kysymyksiä muun muassa duaalimallista sekä SYL:n ja paikallisten ylioppilaskuntien suhteesta.
”Emme ole täysin tyytyväisiä valtakunnallisiin kysymyksiin, eivätkä vaalilautakunnat saaneet kommentoida niitä lainkaan”, toteaa Välimäki.

Teksti: Visa Kurki

Turun ylioppilaslehti 6/2009 (27.3.)

Lyhyesti

IT-laitoksen riidan tutkintapyynnöt valmisteilla

Turun yliopiston hallinnon ja informaatioteknologian laitoksen johdon välinen riita on kovaa vauhtia kärjistymässä poliisiasiaksi. Sekä yliopiston hallinto että IT-laitoksen johto valmistelevat toisistaan tutkintapyyntöä.
Molemmat tutkintapyynnöt perustuvat epäselvyyksiin it-laitoksen rahankäytössä. Julkisuuteen tihkuneiden tietojen mukaan IT-laitosta käsittelevä tutkintapyyntö koskisi ryhmäpäällikkö Mikko Jalosen edustuskuluja, jotka laitoksen johtaja Ari Paasio on hyväksynyt. Jalosen ja Paasion tekemä tutkintapyyntö kohdistuu puolestaan yliopiston rehtorin Keijo Virtasen ja henkilöstöpäällikkö Risto Hovirinnan toimintaan.
Tilannetta kiristää myös se, että matemaattis-luonnontieteellinen tiedekunta on vaatinut jopa 10 prosentin leikkausta laitoksen 2,5 miljoonan euron budjettiin.
Turun ylioppilaslehti seuraa tilanteen kehittymistä.

Wallin: Nopeille valmistujille jopa 2400 euroa

Kulttuuriministeri Stefan Wallin ehdottaa Aamulehdessä, että tavoiteajassa korkeakoulusta valmistuvat voisivat saada ylijäävät opintotuet viimeisen vuoden aikana tavallisen opintotuen päälle.
Viiden vuoden ajan yhdeksältä kuukaudelta tukea nostaneelta opiskelijalta jää kymmenen tukikuukautta käyttämättä. Wallinin mukaan tämän ylijäävän opintorahan, kuitenkin enintään yhdeksältä kuukaudelta, voisi maksaa viimeisenä opiskeluvuotena tavallisen opintotuen lisäksi. Tämä tarkoittaisi verot huomioon ottaen 2413,80:aa euroa.

YTHS-palvelut poistumassa jatko-opiskelijoilta

YTHS poistaa jatko-opiskelijoilta oikeuden palveluihinsa. Päätös tullee näillä näkymin voimaan jo ensi lukuvuodeksi ja sen taustalla on YTHS:n tiukentunut taloudellinen tilanne.
”YTHS:ää rahoittavat SYL ja Kuntaliitto ovat tulleet siihen lopputulokseen, että jatko-opiskelijat eivät ole se ydinryhmä, jolle palveluita halutaan tarjota. Ydinryhmä on perustutkinto-opiskelijat”, YTHS:n talouspäällikkö Olli-Pekka Luukkonen kertoo.
YTHS:n käyttäjämäärät ovat pysyneet ennallaan, vaikka maksajia on viime vuoden valmistumissuman jälkeen aiempaa vähemmän. Luukkosen mukaan on kuitenkin lähinnä sattumaa, että tutkintouudistus ja jatko-opiskelijoiden palveluiden leikkaaminen osuvat näin lähekkäin.
”Jatko-opiskelijakysymys on lähtenyt liikkeelle jo ennen tutkintouudistusta. Jatko-opiskelijoiden YTHS:n käyttöoikeuksia on yritetty rajata ennenkin: puhuttiin suuterveydenhuoltopalveluiden rajaamisesta jatko-opiskelijoilta tai jopa kaikkien palveluiden lopettamisen viidennen opiskeluvuoden jälkeen. Molemmat todettiin laittomiksi. Niinpä päätimme rajata jatko-opiskelijat kokonaan terveydenhuollon ulkopuolelle kuntasopimuksen kautta.”

TYYn sosiaalipoliittisen vastaavan Vappu Niemisen mukaan ratkaisua helpotti se, että valtaosa jatkotutkinto-opiskelijoista käy töissä ja on sitä kautta työterveyshuollon piirissä.
Kaikkien jatko-opiskelijoiden, kuten esimerkiksi apurahatutkijoiden kohdalla näin ei kuitenkaan ole. Tästä johtuen YTHS-päätös on herättänyt TYYssäkin kiivasta keskustelua.
”Tällä hetkellä olemme sitä mieltä, että tämä on hyväksyttävä leikkaus, jotta perustutkinto-opiskelijoiden peruspalvelut pysyvät ennallaan”, Nieminen sanoo.
Täysin varmaa takuuta tästäkään ei tosin ole.
”Rahoitusta meiltä häviää väistämättä, kun opiskelijamäärät vähenevät. Kulutason leikkaus on suunnitteilla, mutta se ei missään nimessä ylitä opiskelijatason laskemista”, talouspäällikkö Luukkonen toteaa.
Tulonvähennykset uhkaavat myös TYYtä. Turun yliopistossa on runsaat 2 000 jatko-opiskelijaa. Tähän asti iso osa heistä on maksanut TYYn jäsenmaksun. Tänä vuonna jatko-opiskelijoiden jäsenmaksuista kertyi TYYn kassaan noin 16 000 euroa. Ilman YTHS:n palveluita moni jatko-opiskelija saattaa jättää jäsenmaksun maksamatta, kun jatko-opiskelijan kortilla ei saa esimerkiksi matka-alennuksia.
”Meidän pitää miettiä, mitä TYY pystyy jatko-opiskelijoille jatkossa oikein tarjoamaan”, Nieminen myöntää.

Teksti: Lari Vesander

Turun ylioppilaslehti 6/2009 (17.3.)

Opiskelijat eivät syö lautasiaan tyhjäksi

Varsinkin syömätöntä leipää heitetään pois.

Kampusalueen opiskelijaravintoloissa kipataan huimia määriä ruokaa roskikseen. Esimerkiksi ravintola Macciavellissä biojätettä tulee jopa 40 kiloa päivässä. Tämä tekee 44 grammaa per nenä.
Sellaiseen tilanteeseen tuskin koskaan päästään, ettei biojätettä tulisi lainkaan – kaikki ottavat joskus enemmän kuin jaksavat syödä. Joillakin on kuitenkin tapana ottaa joka kerta turhan reiluja annoksia.
”Kun tulee ravintolaan, niin on tietysti hirveä nälkä, jolloin ’silmät syövät’”, pohtii ravintoloita pitävän Unica Oy:n toimitusjohtaja Sanna Hovi.
Biojäteastialla näkee kuitenkin, ettei maha vedä saman verran. Varsinkaan leipä ei tunnu mahtuvan.
”Jotkut heittävät viisikin palaa leipää pois. Kyllähän se nuukuuteen tottunutta henkilökuntaa kirpaisee”, Hovi kertoo.
Nälkäisen ei kuitenkaan tarvitsisi lapata leipää ja salaattia kuin viimeistä päivää: niitä saa nimittäin kaikissa Unican ravintoloissa hakea lisää.

Unican ravintoloissa järjestetään biojätteen punnitukset keväisin ja syksyisin. Punnituksista on kuitenkin tiedotettu puutteellisesti.
”Ravintoloissa pitäisi organisoida tiedotus aiheesta, ja opiskelijoille pitäisi keksiä jokin porkkana, jolla vähentää roskikseen menevän ruuan määrää”, pohtii Macciavellin ravintolapäällikkö Maritta Lehmusviita.
Yksi ilmaan heitetty ajatus on ollut, että jätemäärälle asetettaisiin jokin julkinen tavoite, jonka täyttyessä kaikille asiakkaille tarjottaisiin esimerkiksi ilmaiset jälkiruuat.

Teksti: Visa Kurki

Turun ylioppilaslehti 6/2009 (27.3.)

Kuka pelkää lamamörköä?

Taloudellista taantumaa vastaan taisteleva mainoskampanja kerää  kritiikkiä.

Nyt se tekee taas tuloaan. Lamasta on alettu puhua tiedotusvälineissä ja työpaikoilla. Lama on enemmän kuin todellista talouden taantumaa – se on myös psykologinen ilmiö. Mutta miten ihmisten tulisi suhtautua siihen? Ruokkiako verenhimoista lamapossua vai ei?

Useimmat ihmiset ovat varmaankin jo nähneet ”Älä ruoki lamaa” -tv-mainoksen. Siinä näkymätön lamapeikko tulee asustamaan perheisiin ja syö kotitalouksien varoja. Röhkivä otus kasvaa säästötoimista kunnes lomautusten perumisuutiset ja iloinen kuluttaminen päästävät kuvitteellisesta olennosta ilmat pihalle.
Jos mainoksen viesti jäi epäselväksi, niin sen lopussa neuvotaan vielä käymään Älä ruoki lamaa -kampanjan nettisivuilla. Siellä huolestuneelle kuluttajalle tarjotaan pelkistettyä lamatietoutta muun muassa lamalaskurin ja yksinkertaisen kaavion avulla.
Nykytrendeille tyypilliseen tapaan lamapeikkoa selätetään yksinkertaistettujen, mainosmaisten keinojen eikä faktojen tai asiantuntijoiden avulla. Voima-lehden Teppo Eskelinen ehti kutsumaan sivuston kulutuksen ja työpaikkojen suhdetta koskevaa lamamatematiikkaa ”absurdiksi”.
”En pidä tätä kauhean onnistuneena, vaikka onkin ymmärrettävää, että tällaisissa oloissa näitä kampanjoita lähtee liikkeelle”, sanoo kansantaloustieteen emeritysprofessori Paavo Okko, joka tutustui lamaan 1990-luvulla sitä koskevan tutkimusohjelman johtoryhmän puheenjohtajana.
Hänen mukaansa kampanjan perusperiaate on tietyssä mielessä pätevä. Tarpeeton kulutuspessimismi syventää lamaa turhaan. Kotimaista kysyntää lisäämällä voidaan myös korvata ulkomaisen viennin tyrehtymistä ja turvata kotimaisia työpaikkoja, mutta vain hyvin pieniltä osin.
”Ei sitä oikein voi ajatella, että kuluttamisella voitaisiin kompensoida tätä viennin menetystä. Ne ovat sellaisia tavaroita, mitä Suomessa ei voida ollenkaan kuluttaa.”

Kampanjan pyrkimys saada kuluttajat suosimaan suomalaista saa Okolta kovempaa kritiikkiä. Viattomalta vaikuttava idea on hyvin heppoisella pohjalla ja sitä on kritisoitu pitkään taloustieteilijöiden toimesta.
”’Suosi suomalaista’ -idea toimisi sillä edellytyksellä, että missään muussa maassa ei toimittaisi samalla tavalla”, Okko kritisoi.
”1930-luvun suuri lama itse asiassa syntyi siitä, että saatiin joka puolella torjuttua tuontia ja samalla vienti supistumaan. Maailmankauppa laski sitten oikein rajusti. Vienti on erittäin tärkeä asia sellaiselle maalle kuin Suomi, jonka BKT:sta vientikysyntä on 45 %. Siihen ei mitenkään auttaisi se, että jokainen maa ottaisi saman ’suosi kotimaista’ -tyylin.”
Erityisesti kampanjan on kritisoitu syyllistävän pihtailevia kuluttajia, joiden niskaan globaalin talouden taantuman pehmentäminen jää.
”Kuluttajan pitäisi kaiken aikaa suhtautua omaan kuluttamiseensa ja velkoihinsa vastuullisesti”, Okko linjaa.
”Ei siinä ole mitään edesvastuutonta tai epäisänmaallista, että epävarmoissa oloissa varautuu vielä pahempaan. Kun se on yksilön kannalta järkevää, niin ei sitä minusta kannata valtiovallan taholta syyllistää. Tai kenenkään muunkaan.”

Älä ruoki lamaa -kampanjan yksiäänistä rintamaa vastaan on noussut mielenkiintoinen Ruoki lamaa! -Facebook-ryhmä. Se kääntää alkuperäisen kampanjan asetelman päälaelleen: nyt kuluttaja on ohjaksissa. Hän päättää ostopäätöksillään siitä, mitkä ylikasvaneen talouden osat saavat jatkaa laman jälkeen.
”Nyt jos joskus on oikea aika käyttää omia rahoja viisaasti ja määrittää millaista taloudellista toimintaa haluaa tukea”, ryhmän perustaja Olli Sirén tiivistää.
Hänen mukaansa lama olisi myös hyvä hetki pysähtyä miettimään asioiden todellista arvoa. Älä ruoki lamaa -sivun esimerkin paheneva lamakierre lähtee liikkeelle siitä, ettei esimerkin mies kustanna vaimolleen kauneushoitolan hemmottelupakettia, vaan tyytyy poskisuudelmaan.
”Mielenkiintoista on nimenomaan se, että yhtäkkiä nousukauden puhe kestävästä kehityksestä korvattiin heti lama-aikana sokealla kuluttamisen eetoksella. Todellista välittämistä ja todellista antamista on kampanjan mukaan nimenomaan kuluttaminen eikä yhdessäolo tai muut aineettomat arvot.”
Mielekkään elämän ja talouden epäsymmetrinen suhde tiivistyy Paavo Okon näyttämissä kaavioissa: ihmisten kokema onnellisuus ei vastaa juurikaan BKT:n kasvua, mutta toisaalta terveen talouden romahtaminen aiheuttaa valtavia sosiaalisia ongelmia.
Voi vain toivoa, että lamaa torjuttaisiin tällä kertaa järkevästi eikä möröillä pelotellen.

Teksti: Petri Rautiainen
Kuvitus: Elli Vuorinen

Turun ylioppilaslehti 6/2009 (27.3.)

Synti saapuu kaupunkiin

Vice on ehkä maailman tärkein lehti. Nyt sitä saa myös Turusta.

Oletko koskaan törmännyt kaupalliseen lehteen, jonka artikkelit perehdyttäisivät yksityiskohtaisesti vastakeksittyihin huumeisiin, oikeaoppiseen pillun nuolemiseen tai istukkaomeletin valmistamiseen? Kuinka usein tulee luettua bagdadilaisesta heavy metallista, muslimipornosta tai hautausmailla asuvista kulteista?
Tietääkseni vain Vice on tarjonnut sivuillaan kaiken tämän ja paljon muuta. Lehti syntyi vuonna 1994 paikallislehtenä Voice of Montreal ja levisi vuotta myöhemmin maailmalle.
Kanadalaisten nistien työllistämisohjelman tuloksena syntyneeksi lehdeksi tarina on uskomaton.

Hunningolle ajautuneiden pöytälaatikkokirjoittajien paikallissanomalehdestä on reilussa kymmenessä vuodessa tullut maailmanlaajuinen tyyliraamattu, kartoittamattoman kulttuurin tarkin tutka, kiiltäväpaperinen paketti huutonauruviihdettä ja vaiettua tietoa.
Lehteä painetaan ja jaetaan ilmaiseksi nimekkäiden muotifirmojen mainostuloilla. Seassa vittuillaan avoimesti muotipelleille ja suurille firmoille. Mikään ei ole pyhää tai koskematonta.

Vice käsitteli ilmestyessään tiukasti kirjoittajia ympäröivää maailmaa: päihteitä, musiikkia, rikollisuutta, pop-kulttuuria ja seksiä. Näitä teemoja se kartoittaa edelleen, mutta kirjo on kasvanut muun muassa politiikkaan, uskontoon ja ilmastonmuutokseen. Mukana on myös oikeasti fiksuja ja vakavia juttuja.
Lehti on onnistunut pysymään aina hiukan aikaa edellä ja osaa yllättää. Kerran mukana tuli American Apparelin kalsarit.

Vice etsii alakulttuurien totuutta, yhteiskunnallisia rajapintoja ja informaatioaukkoja lähes maanisella uteliaisuudella. Välillä aiheet keikkuvat sekä lain että hyvän maun rajoilla, mutta juuri siksi ne toimivat.
Suuressa maailmassa vastaavaan human interest -journalismiin voi kenties törmätä, mutta Suomessa lehti on varmasti ainoa laatuaan – tuntui ansiokas Image tai kekseliäs Nyt-liite kuinka rohkealta ja uraauurtavalta tahansa.
Maailmalla Vice-lehdestä on tullut niin iso juttu, että sitä kytätään ilmestymispäivän aikoihin oikeissa paikoissa. Levikki ei ole kovin suuri ja lehti viedään käsistä. Vice on tarkka jakelupaikoistaan: liikkeet ovat usein pieniä ja putiikin asenteen tulee olla kohdallaan.

Vuonna 2005 Tukholman päämaja saatiin vakuuttuneeksi siitä, ettei Tampere ole surkea tuppukylä. Vicea lähetettiin tuhti annos paikalliseen skeittikauppaan. Auton puutteessa lehti levisi aluksi jalat ja kädet maitohapoilla. Tatuoijat ja levykauppiaat ottivat lehtipinkan vastaan joka kerta innostuneemmin.
Uskoakseni olimme Vicesta samaa mieltä. Ihmisten piti saada tietää.

Teksti: Jantso Jokelin
Kuva: Vice

Turun ylioppilaslehti 6/2009 (27.3.)

Taantuma vaikeuttaa opiskelijan kesätyönsaantia

Suomessa koettu irtisanomisten ja lomautusten aalto vaikuttaa myös opiskelijoiden kesätyönsaantiin. Mitä jos edes aikaisemmilta kesiltä tuttu yritys ei suostu tarjoamaan työtä taantuman seurauksena?

Taantuma on kiihtynyt entisestään kuluneen kevään aikana, mikä on näkynyt tuotannon laskuna niin isoissa kuin pienissä yrityksissä ympäri Suomea. Nokia ilmoitti helmikuussa lakkauttavansa Jyväskylän toimipisteensä ja lomauttavansa jopa kolmanneksen Salon tehtaan työntekijöistä. Tämä on paha takaisku opiskelijoille, sillä Nokia on ollut yksi suurimmista kesätyön tarjoajista Turun seudulla.
Kesätyöhaun käydessä kiivaimmillaan myös opiskelija kohtaa taantuman vaikutuksen työpaikkoihin. Työtä hakiessa voi lopputuloksena olla katkera pettymys, kun välttämättä hätävaraksi suunniteltu entinen työnantaja ei edes suostu palkkaamaan opiskelijaa.
Turun yritykset pystyvät tarjoamaan rajallisen määrän kesätyöpaikkoja, jotka kaupungin suuren opiskelijamäärän vuoksi ovat jo valmiiksi kovan kilpailun kohteena. Nuoremmat opiskelijat eivät usein edes pyri saamaan oman alansa töitä tai harjoittelupaikkaa vaan tyytyvät mihin tahansa tehtävään pärjätäkseen kesän. Nyt kun päälle lisätään vielä taantuman aiheuttama kesätöiden katoaminen, onko seurauksena kenties velaksi eläminen tai joukkopako takaisin vanhempien huomaan?

Turun akateemisten rekrytointipalveluiden johtavan suunnittelijan Erkki Härkösen mukaan tilanne ei kesätöiden suhteen ole paras mahdollinen muttei myöskään täysin toivoton.
”Tilanne näytti itse asiassa pitkään kohtalaisen hyvältä. Viime viikkojen aikana tapahtui kuitenkin suuri muutos huonompaan, kun esimerkiksi Nokia joutui perumaan jo sovitut kesätyöt Salossa.”
Työllistyminen tällaisella hetkellä on ongelmallista, sillä työnantaja ei saa palkata kesätyöntekijöitä tai harjoittelijoita, jos käynnissä on lomautuksia tai irtisanomisia koskevat yt-neuvottelut.

Sama tilanne on myös valmistumisvaiheessa olevilla opiskelijoilla. Rekrytointipalveluiden tarjoamassa urasuunnittelussa on Härkösen mukaan nähtävissä keskusteluiden muuttuminen synkempiin teemoihin.
”Tämä tapahtui jo viime syksynä, jolloin taloustilanne alkoi heiketä. Opiskelijat miettivät yhä useammin, pitäisikö valmistumista lykätä ja lukea kenties tutkintoon vielä ylimääräinen sivuaine”. Yleensä samaan aikaan tapahtuva työnhaku vaikeutuu kuitenkin huomattavasti, jos hakijalla ei vielä ole esittää tutkintotodistusta.
Härkönen kuitenkin muistuttaa, että oli taloussuhdanne mikä tahansa, on oma osaaminen pidettävä ajan tasalla ja työmarkkinakelpoisena. Nykypäivänä ei ole mahdollista valita ”turvallista” työnantajaa, joka tarjoaa varman työpaikan eläkeikään saakka, vaan tämän turvan luo työntekijä itse osaamisellaan.
Kesätöiden suhteen Härkönen valaa vielä uskoa opiskelijoihin. Työnhaku ei ole milloinkaan helppo prosessi ja siihen on valmistuttava aina huolella. Lisäksi tämän hetkisen tilanteen vuoksi vaivaa täytyy nähdä moninkertaisesti. Hän muistuttaa myös, että näkyvät työpaikat ovat vain pieni osa tarjolla olevista paikoista. Onkin tärkeää käyttää omaa verkostoitumistaan – ystäviä, sukulaisia ja entisiä työnantajia – ja pyrittävä löytämään ne työpaikat, jotka jäävät näkyvän lehti- ja netti-ilmoittelun ulkopuolelle.

Teksti: Pekka Seppälä
Kuva: sxc

Vastavalmistuneelta vaaditaan nyt joustavuutta

Taantuma on asettanut vastavalmistuneille kovan pähkinän purtavaksi: jo ennestään hankala työllistyminen on nyt entistä haasteellisempaa. Tilanne ei kuitenkaan ole yhtä huono kaikilla aloilla.
”Eniten työllistymiseen vaikuttaa se, miten paljon omalta alalta löytyy töitä ja miten paljon on valmis joustamaan muiden hommien suuntaan. Esimerkiksi markkinointiin liittyvät työt eivät nyt vedä, mutta it-alan hommia on käsittääkseni hyvinkin tarjolla.”, Academic Workin konsulttipäällikkö Kristina Hakala muistuttaa.
Hakala kehottaa vastavalmistuneita katsomaan rohkeasti oman alan ulkopuolelle.
”Usein pelätään, että muun alan hommat eivät näytä hyvältä cv:ssä, mutta kaikki työkokemus on plussaa. Se osoittaa, että henkilö on valmis tekemään muutakin kuin unelmatöitään.”

Hakalan mukaan töiden löytäminen ei ole tällä hetkellä mitenkään mahdotonta, vaikka siinä onnistuminen vaatiikin todennäköisesti huomattavasti useamman yrityksen kuin aiemmin.
”Ei saa lannistua, vaikkei heti tärppäisikään. Nyt pitää olla työnhakuprosessissa tavallistakin kärsivällisempi ja luottaa itseensä. Hakemuksiin kannattaa panostaa ja perustella, miksi sopisi juuri tähän työpaikkaan.”
Lisäksi Hakala muistuttaa, että tilanne saattaa helpottaa lähikuukausina jonkin verran. Työmarkkinat ovat olleet alkuvuoden odottavassa tilassa ja epävarmuuden takia ratkaisuja tehdään myöhään.
”Uskon, että tilanne tulee jossain määrin muuttumaan piankin, koska yritykset tarvitsevat työvoimaa. Monet odottavat alkuvuoden, että mikä tilanne oikein on ja saattavat palkata esimerkiksi kesätyöntekijöitä vasta huhtikuussa.”

Ja jos työpaikkoja ei näytä aukeavan sittenkään, niin aina voi harkita valmistumisen viivästyttämistä.
”Sitä voi harkita, jos ei halua joustaa alastaan ja työpaikkavaatimuksistaan. Silloin yksi mahdollisuus on hankkia osa-aikainen työ opiskelujen rinnalle ja katsoa, miten sen kautta saisi töitä. Valmistuneille löytyy kyllä töitä, jos he eivät katso vain yhtä tietyntyyppistä työpaikkaa.”

Teksti: Lari Vesander
Turun ylioppilaslehti 6/2009 (27.3.)

Totuus on Toivossa

Hän on saapunut tulivaunujen kanssa kaupunkiin. Hän on paikantanut surumielisen kansan, jota kalvaa tieto tietävyytensä riittävyydestä. Hän on kaiken informaation absolutismi ja Folke Westin kalakaveri ja hauki. Hän on kryptoniittia ongelmille ja sulaa sananvapautta. Hän on Maisteri Toivo Suulas.

Rakas Toivo,
tiedon ehtymätön sampo. Mieltäni on painanut kaikki yliopistovuoteni seuraava kysymys. Miksi Turun YTHS:llä on vain MIESgynekologi? Ahdistaa!
170/63 onks ok?

Nyt pörähdettiin sellaiselle alueelle, josta Toivo tietää yhtä vähän kuin pähkinäpesunkestävä humanisti nanoteknologiasta, kuulopuheita kaikki tyynni. Tähän tarvitaan kyllä hieman pasuunaa ja ukrainalaista vodkaa, hilpeää iloa ja kolme nokaretta voita. Miesten työllisyys, sitä kenttää on vaikeaa hahmottaa. Kenties kyseinen gynis on joko pirun kiinnostunut naisten vaginoista, että oikein palkkaa vastaan haluaa hoitaa sellaisia asioita, joista kirjoissa hävetään, ja jotka terveydenopin tunnilla saa posket ja tukat punottamaan, Erkki ei tiuski siellä takana yhtään! Tahi sitten hän on saanut työnsä reservin kauluslaattojen ansiosta, sillä johan sitä upseeriin voi luottaa, on se kova koulu se ruk, on se! JOHTAJAKOULU! Aseet tanassa ja muutkin, sano. Sulle, mulle ja kaverille kanssa, palkintopokaali ja edustuskaara, vaimon sai bensatankillisella.
Eikä sitä kannata hävetä ollenkaan. Ei ollenkaan, laisinkaan älä anna ahdistukselle tilaa. Päinvastoin voit yrittää seuraavalle kerralle pientä piristystä, arjen ruisketta hämärään päivään: koristele auringonkukkasi pienillä koruilla, piirroksilla tahi abstraktimmalla taiteella. Kenties voit jopa yrittää kirjoittaa treffikutsun tai lasagneohjeen reiden alkuun tunnelman keventämiseksi. Tai vielä parempaa eli parahinta, kirjaile nimimerkkisi sinne niin saat ehkä vastauksen, hipan ja hikan.

Jos syö monta päivää nuudeleita niin voiko siihen kuolla? Kuulin jostain, että siihen voi kuolla. Mahtaneeko olla totta?
Nuudeleilla elelevä

Arvoisa levä, kaikkeen voi kuolla ja vielä nopeasti, nuorena nukkua pois pois postin tieltä. Kerran kuoli ukko saappaat jalassa, mamma kinkkuvoileipään ja lapset ilkeän sedän torniin, ei siinä pääse karkuun kukaan kun vanha vihtahousu ratsastaa joulupukin poroilla ja niittää ihmisheinää vaihtovirran soittaessa taustamusiikkia pienessä taskurasiassa. Ja jos ei vihtahousu niin vähintäänkin tulinen kastike sinut korventaa. Mikäli nuudeleilla lähdet, niin syömäpuikot hautaas tuodaan ja kunniavartio otetaan. Kas, jokainen meistä ja kaikki tyylillään.

Turun ylioppilaslehti 6/2009 (27.3.)

Kampustaide: Genius ohjaa nuoruutta

Olet varmasti käynyt Turun yliopiston pääkirjastossa. Kuka esiintyy sen edessä suihkualtaassa seisovassa patsaassa, jota rehtorit ovat ylistäneet yliopiston aatteen symbolina ja vertauskuvana ikuisesta ja korkeasta pyrkimyksestä, jolle länsimaisen yliopiston koko olemassaolo rakentuu? Entä minne kyseinen Wäinö Aaltosen (1894–1966) patsas Genius ohjaa nuoruutta osoittaa?
”En tiedä. Nuori nainen siinä ainakin on”, arvelee nimettömänä pysyttelevä nainen häpeillen.
Ei ole. Voitte korjata senkin Wikipediaan. Toukokuun 12. vuonna 1961 paljastettu patsas esittää kaakkoon tai etelään osoittavaa nuorta miestä, jonka takana on feminiininen henki. Rehtori T. K. Nurmelan mukaan henki oli kuiskiva, uskollinen ja ei-ihmisolento. Olento on nuorukaista ohjaava genius. Pronssipatsaan alkuperäinen nimi olikin Muusan kuiskaus – taiteiden ja tieteiden haltijattariin viitaten.
”Nuoren miehen osoittama suunta on tärkeä. Uskon sen osoittavan tiedon kulkua eteenpäin kohti päärappusia, josta nuori vie tietoa Turkuun, kansalle ja maailmalle”, arvioi tutkija ja Wäinö Aaltosen museon amanuenssi Riitta Karmano.
Ehkä. Vai osoittaako se kuitenkin lahjoittajan käymän Teknillisen korkeakoulun suuntaan? Vai Kreikkaan? Tähän ei pysty vastaamaan ainakaan vappuna patsasta pesulla kunnioittava biologian ja maantieteen opiskelijoiden ainejärjestö Synopsis ry.
Teksti: Rami Kolehmainen
Kuva: Jussi Vierimaa

Turun ylioppilaslehti 6/2009 (27.3.)

« Edellinen sivu — Seuraava sivu »