Ismit: Yodaismi
Spoilereita sisältää saattaa
900 vuotta pimeän puolen ja kielenhuoltajien kauhu tämä suurmestari olla jaksoi, mutta vasta elämänsä ehtoolla populaarikulttuurin sankariksi muuttui. Yo-Yo-Yoda osakseen niin lauluja kuin sketsejäkin sai, kun ensiesiintymisensä Imperiumin vastaiskussa vihreä ukkeli tehnyt oli.
Jedifilosofian lukemattomille nuorille jedeille tässä ja kaukaisessa, kaukaisessa galaksissa opetti, ja jopa suuren jedinalun, Luke Skywalkerin vaatimattomalla koollaan hämäsi. Voima koosta riipu ei, eikä jedimestaria korvakarvoihin katsominen ole. Vaan pienuus mikään tekosyy subjekti-objekti-verbi-lauserakenteelle ole ei.
Uudessa vanhassa trilogiassa Yoda todellisen luontonsa paljasti, kun valosapelinsa yleisön edessä ensimmäistä kertaa käynnisti. Osa digitaalimössötrilogian totuudesta vihreään superpalloon sillä hetkellä kiteytyi: Voimalle kiitos Lucas itsevaltias vanhan trilogian aikaan ollut ei, ja Voimalle kiitos käsikirjoitusta erikoisefekteillä tuolloin vielä korvata voinut ei. Menestys johtaa rahaan, raha johtaa valtaan ja omaan erikoistehostelabraan, valta johtaa kritiikittömyyteen, kritiikittömyys johtaa pimeälle puolelle (korvanhöristys).
Lucas keisari on, joka Star Warsit itselleen kuin Sidious senaatin kaappasi: ainoa toivo rakkaan henkiinherättämiselle olla lupasi, mutta unlimited… powaahh! todellisen luonnon parran alta paljasti: huonoja, aina harhaan ampuvia klooneja enää tarjolla on, ja laatu määrää taaskaan korvaa ei.
Pieni vihreä superpallo, meidät pelasta!
Teksti: Visa Kurki
Turun ylioppilaslehti 7/2009 (3.4.)
Harha-askeltaja VII: Roskakasalöydöstä kellarigalleriaksi
Kun bostonilainen antiikkikauppias Scott Wilson penkoi keväällä 1993 tien varteen jätettyjä roskia, pani hän alulle tapahtumaketjun, jonka seurauksena syntyi yksi kaupungin erikoisimmista nähtävyyksistä.
Wilson löysi roskien joukosta iäkästä, kukkaniityllä kulkevaa naista esittävän taulun, jota koristivat puiset kehykset. Keräilijä ei juuri maalauksesta välittänyt, mutta kaupitteli kehyksiä ystävälleen Jerry Reillylle, joka innostuikin teoksesta ja alkoi esitellä sitä kotonaan täydellisenä esimerkkinä huonosta taiteesta.
Lucy kukkien kanssa niityllä oli tuo maalaus, jonka rinnalle Reillyn esimerkin innoittama Wilson löysi pian toisen, omien sanojensa mukaan ”yhtä ihastuttavan” teoksen. Näin sai alkunsa huonon taiteen kokoelma, jota Wilson, Reilly ja tämän vaimo Marie Jackson alkoivat esitellä jälkimmäisten omakotitalon kellarissa.
Kolmikon keräämä ja runsaasti lahjoitettuja teoksia saanut kokoelma kasvoi pian niin laajaksi, että se oli siirrettävä läheisen Dedhamin harrastajateatterin kellariin. Näin syntyi Huonon taiteen museo eli MoBA (Museum of Bad Art).
Museon kokoelmissa on tänä päivänä yli neljäsataa taideteosta, jotka on sijoitettu asiaankuuluvalla pieteetillä teatterin miestenhuoneen viereiseen saliin, mikä Boston Globe -lehden toimittajan mukaan tuo ”oman, sopivasti hajullisen lisänsä”, teosten esittelyyn. Ihastusta herättävien epämestariteosten joukosta löytyvät muun muassa Sunnuntai pöntöllä Georgen kanssa- ja Jonglöörikoira hulahameessa -maalaukset.
Museon maine on kasvanut vuosi vuodelta, eikä vähiten sen teoksiin kohdistuneiden rikosten vuoksi. Viimeksi vuonna 2004 sen kokoelmista vietiin Rebecca Harrisin akvarelli Omakuva räystäskouruna, josta varkaat vaativat 10 dollarin lunnaita. Tilanne päättyi kuitenkin onnellisesti, sillä varkaat, jotka olivat unohtaneet jättää yhteystietonsa, palauttivat maalauksen ja sen mukana kymmenen dollarin lahjoituksen museolle. Rosvoja ei kuitenkaan koskaan saatu kiinni, huolimatta museon henkilökunnan asentamista valvontakameroista, joiden yhteyteen on ripustettu kyltti: ”Varoitus, tätä galleriaa suojelevat valekamerat”.
Teksti: Juuso Janhunen
Turun ylioppilaslehti 7/2009 (3.4.)
Puoluepolitiikalla vai ilman?
Ylioppilaskuntien edustajistot muodostuvat poliittisista puolueista ja sitoutumattomista tiedekuntaryhmistä. Kumpaa kannattaa äänestää?
Kun ylioppilaskunnista puhutaan yhteiskunnallisina toimijoina, tulee väistämättä mieleen 1960- ja 1970-luvut. Silloin ylioppilaskuntien vaikuttaminen yliopistojen rajoja pidemmälle oli itsestäänselvyys. Tästä kertovat esimerkiksi vanhat Turun ylioppilaslehdet, joissa toistuvasti kirjoitellaan huolestuneena siitä, kuinka sitoutumattomat tiedekuntaryhmät saavat lisää valtaa edustajistosta. Tämän pelättiin heikentävän ylioppilaskuntien yhteiskunnallista otetta.
Turun ylioppilaslehti kysyi nykyisiltä edustajistovaaleihin osallistuvilta ryhmiltä heidän näkemyksiään poliittisuudesta ja sitoutumattomuudesta.
Kokoomuksen Miira Leinosen mielestä edustajiston toiminta on aina poliittista.
”Poliittiset ryhmät ovat sitoutuneita tiettyyn aatemaailmaan. Aate- ja arvomaailmat ohjaavat niitä valintoja, joita teemme ylioppilaskuntapolitiikassa, politiikkaa kun sekin pohjimmiltaan on.”
Matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan edustajistoryhmän Hybridianin Jaakko Ilvonen näkee asian eri tavalla.
”Sitoutumattomia ryhmiä ei johdeta puoluetoimistoista, mikä antaa ryhmälle vapauden keskustella asiasta ja punnita kaikkia vaihtoehtoja tarkkaan.”
”Poliittisista puolueista poiketen sitoutumattomilla ryhmillä on yleensä äänestysvapaus eli ryhmäkuria ei ole. Tämä antaa edaattorille mahdollisuuden äänestää juuri niin kuin omatunto käskee ja mieli tekee”, hän jatkaa.
Tiedekuntaryhmät vetoavat juuri päätöksenteon vapauteen. Heidän mielestään sitoutumattomat kykenevät paremmin toimimaan tavallisen opiskelijan asialla.
”Sitoutumaton ryhmä toimii ilman puolueiden määrittelemiä ehtoja, joten päätökset voidaan tehdä ajatellen ensisijaisesti nimenomaan opiskelijoiden etua. Alakohtaista edunvalvontaa tarvitaan myös ylioppilaskunnassa, minkä osoitti TYYn viimevuotinen lausunto, jossa vastustettiin tidekuntien pakkoyhdistämisiä”, sanoo ryhmä Lexin Tuomas Fonselius.
Samaa mieltä on TYY terveeksi -ryhmän Hanna Hietalampi.
”Tiedekuntaryhmää kannattaa äänestää, jos ei halua, että tietyn puolueen linja ohjaa TYYn toimintaa. Puolueiden ehdokaslistat toimivat taustapuolueiden alaisina ja saavat rahoitusta muun muassa vaalikampanjointiin puolueeltaan. Tiedekuntapohjaiset ryhmät saavat tukensa ainejärjestöiltä. Tämä tuo myös edustajiston toimintaa lähemmäksi rivijäseniään.”
Kokoomuksen Miira Leinosen mielestä sitoutumattomuudessa on kuitenkin ongelmia.
”Sitoutumattomien listojen suurin ongelma on siinä, että näennäisen sitoutumattomuuden taakse kätkeytyy monen eri aatteen edustajia. Suhteellisen vaalitavan käytöstä johtuen sitoutumattomille annettu ääni saattaa näin ollen mennä täysin vastakkaista aatetta edustavalle ehdokkaalle.”
Demariopiskelijoiden Vesa Niemi painottaa poliittisuuden merkitystä tietyissä päätöksissä.
”Tiedekuntaryhmien jäseniä yhdistää oppiaine, poliittisten jäseniä arvomaailma. Yksittäistä tiedekuntaa koskevassa asiassa kyseinen tiedekuntaryhmä varmaan löytää yhteisen kannan helposti, kun taas yleisemmän tason asioissa tiedekuntalistan jäsenillä voi olla hyvinkin erilaisia lähtökohtia.”
”Esimerkiksi maksuttoman koulutuksen osalta äänestäjä tietää, mitä mieltä tietyn poliittisen ryhmän edustajat asiasta ovat. Tiedekuntalistojen on vaikeaa, ellei mahdotonta, muodostaa tällaisista asioista yhteisiä kantoja”, Niemi jatkaa.
Viime viikolla TYYn edustajiston kokouksessa puitiin jo pitkään vellonutta kysymystä: pitääkö ylioppilaskuntien ottaa yhteiskunnallisesti kantaa, ja mihin kannanotot on rajattava? Puoluepoliittisilla ryhmillä olisi luonnollisesti halua ulottaa ylioppilaskuntamme vaikuttavuutta yliopiston rajoja pidemmälle.
”Poliittisilla on enemmän yhteyksiä ja kontakteja, joita TYYn pitäisi ymmärtää käyttää enemmän hyväkseen. Poliittiset eivät ole vain yhden ryhmän etujen takana, vaan pystyvät ajamaan TYYn etua laajemmin”, sanoo keskustaopiskelijoiden Elina Helmanen.
Teksti: Jani Sipilä
Kuva: Jussi Vierimaa
Turun ylioppilaslehti 7/2009 (3.4.)
Poliittisilla suurimmat budjetit
Tiedekuntapohjaiset ryhmittymät lähtevät vaaleihin huomattavasti pienemmällä rahallisella panostuksella.
Puoluepoliittisesti sitoutuneet ryhmät lähtevät edustajistovaaleihin suurimmilla budjeteilla. Suurin budjetti on Avanti-järjestön yhteydessä toimivalla Vihreällä vasemmistolla, joka saa lähes tuhannen euron verran tukea Vasemmistoliitolta. Toiseksi eniten tukea antaa Akateemiset Kansalliset Nuoret, jonka vaaliliitto Kokoomus saa 900 euroa.
Ero budjeteissa näkyy varsinkin mainostuksessa. Poliittiset vaaliliitot eivät voi keskittää kampanjointiaan tiettyyn tiedekuntaan, joten heidän budjetistaan osa menee mainostukseen Turun ylioppilaslehdessä. Vain yksi tiedekuntapohjainen ryhmä, Hybridiaani, käyttää rahaa Tylkkärissä mainostamiseen.
Perinteisten vaalimateriaalien ja soppakanuunoiden lisäksi vaalikampanjointiin on käytetty myös uudenlaisia keinoja. Esimerkiksi TYY terveeksi lähetti Turun lääketieteen kandidaattiseuran (TLKS) jäsenille mainostekstiviestin.
Tekstiviestimainostus herätti närää Turun ylioppilaslehden verkkosivuilla. Nimimerkki C. Villi tivasi, mistä TYY terveeksi on saanut puhelinnumerot.
Ryhmän Sara Valanto kertoi tekstiviestien lähetetyn TLKS:n osoitekirjan mukaisesti.
Teksti: Visa Kurki
Edustajistoon pyrkivien vaaliliittojen budjetit
Huom: taulukossa mainittu matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan tiedekuntajärjestö on nimeltään Hybridi ry, ei Hybridiaani.
Turun ylioppilaslehti 7/2009 (3.4.)
Vaalipaneelissa puitiin TYYn taloutta
Palveluita on karsittava tai jäsenmaksua on korotettava.
Edustajistovaalipaneelissa pohdittiin TYYlle erilaisia säästötoimenpiteitä, kuten ylioppilaskunnan palvelujen karsimista. Näillä palveluilla viitattiin lähinnä TYYn kirjastoon ja Turun ylioppilaslehteen.
”Ensin on tietysti pohdittava, minkä arvoinen mikäkin palvelu on. Mitään suoraa karsimista tai leikkaamista eivät Kokoomusopiskelijat kannata”, sanoi Maija Niskala.
Samaa mieltä olivat monet muutkin panelistit.
”Vaihtoehtoina on joko nostaa jäsenmaksua tai sitten leikata palveluita”, huomautti Soihdunkantajien Henrik Manner.
”Pitää muistaa, että tässä organisaatiossa tehdään paljon pienillä resursseilla”, sanoi Laura Heinonen.
TYYn kirjaston lakkauttaminen on jo pitkään ollut esillä edustajiston puheissa, mutta panelistit suhtautuivat asiaan varoen ja mieluummin puhuttiinkin kirjaston kehittämisestä. Turun ylioppilaslehti sen sijaan sai keskustaopiskelijoilta tylyn tuomion.
”Haluamme kehittää Turun ylioppilaslehteä verkkolehdeksi”, sanoi Matias Ollila.
Keskustaopiskelijoiden ehdotus sai muilta panelisteilta kritiikkiä, ja Ollila tarkensikin ajatustaan:
”Emme halua, että Tylkkäri kuivuu kokoon. Ennen se ilmestyi 24 kertaa lukuvuodessa ja tänä vuonna vain 16 kertaa. Siirtyminen verkkoon voisi taata lehden säilyvyyden.”
Kaikki panelistit olivat samaa mieltä siitä, että jotain TYYn talouden korjaamiseksi on tehtävä.
Teksti: Jani Sipilä
Kommentti
TYY panostaa edunvalvontaan
Edustajistovaalien alla usein, kuten tänäkin vuonna, herää keskustelu siitä, että TYY ei käytä jäsenmaksutulojaan jäsenistönsä edunvalvontaan vaan johonkin muuhun täysin ”turhaan” toimintaan. Jäsenistön keskuudesta kuullaan usein myös viestiä, ettei jäsenillä ole tarkkaa tietoa siitä, mihin heidän maksamaansa jäsenmaksua käytetään. Tuomas Fonselius kirjoittaa Turun ylioppilaslehden nettisivuilla: “Ryhmä Lex tahtoo vaikuttaa siihen, että opiskelijoiden edunvalvontaan tullaan jatkossa kiinnittämään entistä enemmän huomiota. TYY kerää vuosittain opiskelijoiltaan pakollisina jäsenmaksuina n. 600 000 euroa. Tästä menee sektorivaroihin n. 22 000 euroa. Edunvalvonnan ollessa vain yksi sektoreista, voidaan todeta, että edunvalvontaan totisesti on keskitettävä resursseja lisää.”
Kun tarkastellaan TYYn edunvalvontatyötä pelkästään tilinpäätöksen sektorivarojen kannalta, johtaa tällainen ajattelu helposti harhaan. Suurimman osan edunvalvontatyöstähän tekevät ylioppilaskunnan jäsenistön valitsema edustajisto, sen luottamusta nauttiva hallitus sekä työsuhteeseen palkattu sihteeristö. Vuonna 2008 TYYn nk. edunvalvontasihteeristön (kopo-, sopo-, kv- ja järjestö- ja tiedotussihteeri) palkkoihin ja henkilösivukuluihin käytettiin n. 113 800 euroa. Huomioitavaa on, että tähän summaan eivät sisälly pääsihteerin eikä toimistosihteerin palkat, jotka myös mitä suurimmassa määrin palvelevat jäsenistöä ja valvovat jäsenistön etuja.
Hallituksen ja edustajiston puheenjohtajiston palkkiot olivat yhteensä n. 54 400 euroa. Jäsenistöä palvelee myös TYYn kirjasto, jonka kulut vuonna 2008 olivat n. 45 500 euroa. Tärkeänä jäsenistön tiedotus- ja viestintäkanavana toimivaan Turun ylioppilaslehteen käytettiin ylioppilaskunnan varoja n. 89 600 euroa. Valtakunnallista edunvalvontatyötä tekevän SYL:n jäsenmaksuja perittiin n. 60 500 euroa.
Edustajistovaalikoneen perusteella suurin osa ehdokkaista pitää myös yhtenä TYYn tärkeimmistä rahan käyttökohteista alayhdistyksille jaettavia avustuksia. Näihin avustuksiin käytettiin vuonna 2008 yhteensä n. 83 400 euroa.
Muutamia kuluja vielä mainitakseni: Hallitus ja henkilöstö matkustaa vuosittain esimerkiksi SYL:n sektoritapaamisiin, joista matkakuluja vuonna 2008 syntyi n. 5 100 euroa ja SYL peri osallistumismaksuja n. 2 600 euroa. SYL:n liittokokouskuluja TYYlle syntyi n. 3 100 euroa. Näiden merkitystä edunvalvontatyön kannalta ei myöskään voida pitää vähäisinä.
Yllä mainittujen lukujen toivon valottavan jäsenistön ja äänestäjien käsityksiä siitä, mihin kerättyjä jäsenmaksuja todellisuudessa käytetään. Allekirjoittanut on myös aina jäsenistön käytettävissä, mikäli kysymyksiä rahankäytöstä ilmenee. TYYn taloustietojen on tarkoitus olla mahdollisimman avoimia eikä mitään tietoa ole syytä jäsenistöltä ”pimittää”.
Tuulikki Grönholm
TYYn taloussihteeri
TYYn henkilöstön luottamusvaltuutettu
Turun ylioppilaslehti 7/2009 (3.4.)
Lukukausimaksut rantautumassa Suomeen
Hallitus kokeilee, ovatko ulkomaalaiset valmiita maksamaan opiskelustaan.
Eduskunnan käsittelyssä olevaan yliopistolakiehdotukseen sisältyy mahdollisuus periä lukukausimaksuja englanninkielisistä maisteriohjelmista Euroopan unionin ja Euroopan talousalueen ulkopuolisilta opiskelijoilta. Lukukausimaksullisista ohjelmista päätettäisiin opetusministeriön asetuksella.
Pääministeri Matti Vanhanen on perustellut maksuja sillä, että aika niille ”on nyt kypsä”. Samaan aikaan hallitusohjelmaan sisältyvässä korkeakoulujen kansainvälistymisstrategiassa tavoitellaan kansainvälisten tutkinto-opiskelijoiden määrän kaksinkertaistamista vuoteen 2015 mennessä. Vanhasen mukaan lukukausimaksuilla saataisiin houkuteltua opiskelijoita esimerkiksi arabimaista.
Toisaalta opetusministeri Henna Virkkusen mukaan lukukausimaksuissa on kyse vain viisivuotisesta kokeilusta.
Maksuton koulutus on ollut vastatuulessa Euroopassa laajemminkin – esimerkiksi Britanniassa yliopistoille on sallittu lukukausimaksujen periminen kaikilta opiskelijoilta. EU-opiskelijoille maksuun on tosin asetettu katto. Maksujen asettamisen jälkeen yliopistoon hakijoiden määrä väheni 12 000 henkilöllä.
Saksassa taas vastaavan kokeilun jälkeen tuhannen euron lukukausimaksut on monissa osavaltioissa ulotettu koskemaan kaikkia opiskelijoita.
Suomen ylioppilaskuntien liitto (SYL) on vastustanut lukukausimaksuja kaikissa muodoissaan.
”On väärin, ettei kaikille ihmisille tarjota samaa tasavertaista mahdollisuutta opiskeluun”, sanoo SYL:n koulutuspoliittinen sihteeri Juuso Leivonen.
SYL on myös todennut kannanotossaan lukukausimaksujen rikkovan YK:n taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevaa yleissopimusta. Yleissopimuksessa jäsenvaltiot tunnustavat, että korkean asteen opetus on asteittain tehtävä maksuttomaksi.
Virkkunen muistuttaa, että lukukausimaksujen lanseeraamisen ohessa tulee luoda myös stipendijärjestelmä lahjakkaille opiskelijoille.
Stipendijärjestelmää on toisaalta kritisoitu siitä, ettei Suomessa ole vastaavaa stipendiperinnettä kuin maissa, joissa opetus on perinteisesti ollut maksullista.
Vanhasen väitteet siitä, että lukukausimaksut houkuttelisivat ulkopuolisia opiskelijoita paremmanlaatuisella opetuksella, kuulostavat Leivoselta omituiselta.
”Niin kauan kuin opetushenkilökunta pysyy samana, niin en keksi, miten pieni lukukausimaksuja maksava joukko opetuksen tasoa parantaisi”
Myös Virkkunen myöntää, että lukukausimaksukokeilu tuskin tulee olemaan merkittävä lisätulon lähde yliopistoille.
”Kyse on enemmän kokeilusta, että nähdään, miten tällainen malli toimisi Suomessa”, Virkkunen toppuuttelee.
Kokemukset muistakaan maista eivät tue Vanhasen väitettä lukukausimaksujen houkuttelevuudesta.
”Esimerkiksi Tanskassa ulkomaalaisten opiskelijoiden määrä väheni 40 % maksujen käyttöönoton jälkeen”, Leivonen kertoo.
Tanska luopuikin tämän jälkeen maksuista.
Myös Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan selvityksessä yli kaksi kolmasosaa Suomeen tulleista yliopisto-opiskelijoista piti ilmaista koulutusta vähintään melko tärkeänä syynä opiskella suomalaisessa yliopistossa.
Teksti: Visa Kurki
Kuvitus: Elli Vuorinen
Suomen kieli on ongelma
Ulkomaalaisille lukukausimaksuja kannattavat vetoavat usein siihen, että ulkomaalaiset voivat hyödyntää Suomen ilmaista koulutusta ja palata sen jälkeen takaisin kotimaihinsa. Moni lähteekin koulutuksen jälkeen, muttei välttämättä halukkaasti.
Suomen ylioppilaskuntien liiton ulkomaalaisille opiskelijoille tekemässä kyselyssä kaksi kolmasosaa vastaajista oli halukkaita jäämään Suomeen. EU-maiden ulkopuolelta saapuneet olivat tosin epävarmempia jäämisestään ja vastasivat usein ”haluaisin jäädä, mutta se riippuu”. Suurin kysymysmerkki oli työnsaanti, jonka suurimpana esteenä vastaajat pitivät puutteellista suomen tai ruotsin kielen taitoa.
Akavan kansainvälisten asioiden asiamies Liisa Folkersman mukaan esimerkiksi teknillisillä aloilla voi selvitä myös englannilla, mutta humanistisilla ja yhteiskuntatieteellisillä aloilla suomen kielen taito on lähes välttämätön.
”Välillä työnantajat vaativat liiallista kielitaitoa, vaikka tehtävä ei edellyttäisi kielen täydellistä hallintaa”, Folkersma kertoo.
Kyse voi olla työnantajan syrjivistä asenteista tai tietämättömyydestä.
Folkersma huomauttaa kuitenkin, että monilla akateemisilla aloilla kielitaito on välttämättömyys.
”Varsinkin valmistumisen jälkeen ulkomaalaisten on kuitenkin hyvin vaikea löytää tarpeeksi korkean tason suomen kielen kursseja. Ei toimi, jos lukutaidottomat ja korkeakoulutetut istuvat samoilla kursseilla.”
Teksti: Visa Kurki
Turun ylioppilaslehti 7/2009 (3.4.)
Loading ...