Politiikkaako?

Kädessäsi on tämän lukuvuoden viimeinen Tylkkäri. Vuoteen on mahtunut kaikenlaista.
Tylkkäriä on sekä syytetty että kehuttu ”poliittisuudesta”, sitä on sanottu jopa kaikista ylioppilaslehdistä poliittisimmaksi. Jyväskylästä käsin turkulainen ylioppilaslehtemme sai jo lempinimenkin: Pikku-Voima.
Poliittisuuden sijaan puhuisin kuitenkin mieluummin yhteiskunnallisesta kantaaottavuudesta. Arkipuheessa poliittisuutta ja yhteiskunnallisuutta voidaan käyttää synonyymeina, mutta varsinaisesti poliittisuus tarkoittaisi jonkun tietyn poliittisen suunnan, puolueen tai ideologian kannattamista. Tätä Tylkkäri ei suinkaan tee.
Mielestäni tietty yhteiskunnallinen kantaaottavuus kuuluu kaikkiin lehtiin ja varsinkin ylioppilaslehtiin.
Ylioppilaslehtien pääasiallinen tehtävä on palvella ensisijaisia lukijoitaan,  yliopisto-opiskelijoita: seurata opiskelija-, koulutus- ja tiedepolitiikkaa, mutta myös käsitellä ennakkoluulottomasti yhteis­kunnan muita osa-alueita. Ylioppilaslehtien ei tarvitse yrittää miellyttää kaikkia, ne saavat myös ärsyttää pyrkiessään virittämään keskustelua ja ajattelua.
Pitää myös muistaa, että lehden linja on aina eri asia kuin yksityisten ihmisten käsitys lehdestä. Pääasia kuitenkin on, että lukijoilla on jokin oletus lehdestä jo ennen kuin se ilmestyy.

”Poliittisuuden” ohella olemme täällä Tylkkärissä kuitenkin aika hyvin onnistuneet pitämään yllä monipuolisuutta ja kriittisyyttä, vaikuttaahan lehden sisältöön ja linjaan toimituksen ulkopuolelta noin 30 avustajaa. Heitä ilman Tylkkäri ei olisi sitä, mitä se nyt on.

Uusi lukuvuosi Tylkkärin osalta alkaa jälleen syyskuun puolivälissä. Varmaa on, että samansuuntaisesti jatketaan, mutta tietysti muutoksia on edessä, kun lehden toimitus päätoimittajaa lukuunottamatta vaihtuu. Kiitän Visaa ahkerasta ja hyvästä työstä Tylkkärin harjoittelijana. Siinä on toimittaja, jolla on näkemystä ja intoa. Larille erityiskiitos sujuvasta kynästä ja valvovasta silmästä. Ammattitaitoisen sivarimme “noinkin voi tehdä, mutta se ei ole kyllä sitten lehtijuttu” -tyyppiset huomiot ovat pelastaneet monta juttua tässäkin lehdessä.
Syksyllä jatketaan. Hyvää kesää kaikille, mitä ikinä sitten teettekin.
Teksti: Jani Sipilä

Turun ylioppilaslehti 9/2009 (8.5.)

Toimittajalta: Omalla alalla

Oman alan työt saivat syksyllä kohdallani aivan uuden ulottuvuuden, kun aloitin siviilipalvelukseni Tylkkärissä. Olin kesällä valmistunut journalistiikasta filosofian maisteriksi, työskennellyt niin paikallis- kuin maakuntalehdissä, toiminut olympialiitteen toimitussihteerinä, taittanut lehteä ja pitänyt blogia. Luulin nähneeni jo jokseenkin kaiken tällä alalla.
Itse asiassa en ollut nähnyt vielä mitään – en ennen kuin näin Tylkkärissä aivan uuden puolen lehtialasta: lehtien jakamisen.
En nyt aio valehdella teille – parhaimpinakin päivinä olen inhonnut lehtien jakamista niin että ikeniä vihloo. Kuten ammatinvalinnastani voi ehkä päätellä, kroppaani ei ole suunniteltu fyysistä työtä varten. Lisäksi inhoan kaupunkiliikenteessä ajamista. Lehtien jakamisessa yhdistyvät somasti nämä kaksi syvästi vihaamaani aspektia. Kun tähän lisätään vielä tuuliset sadepäivät, keskitalven pakkaset ja liukkaat pihat, niin unohtumaton elämys alkaa olla valmis.
Eikä tässä vielä kaikki. Tylkkärin lehtiständit koostuvat koriosasta, johon laitetaan lehdet, ja kehikosta, johon laitetaan mallilehti roikkumaan hienolla metallisella nipsulla. Etukäteen pelkäsin, miten moinen irtaimisto säilyisi ständeissä esimerkiksi nuorison kansoittamassa Forumissa.
Toisin kuin pahat kielet väittävät, nuoriso on ollut kuitenkin, ainakin tässä asiassa, läpensä kunnollista porukkaa. Mutta humanistit sen sijaan… Jusleniasta hopeanhohtava lehtinipsu katosi viikossa. En tiedä mihin tarkoitukseen humanistipelle on nipsun tarvinnut, mutta jos törmään tähän näpistelijään kadulla, harkitsen oman käden oikeuden käyttämistä vasta ensimmäisenä vaihtoehtona.
Toki ongelmia on ollut muuallakin. Taideakatemiasta Tylkkärin ständi katosi ja sai ilmeisesti paremman elämän modernina taiteena. Taideakatemia sai kuitenkin uuden ständin tilalle, koska taitelijoita ja heidän luomistuskaansa pitää ymmärtää.
Näiden tapausten lisäksi ständejä ovat sabotoineet laiskat flaijereiden jakajat sekä ne tyypit, jotka ovat heittäneet kerran lukemansa lehden rytättynä takaisin ständiin. Kaunis kierrätysajatus, mutta arvatkaapa vain viitsiikö kukaan ottaa rytättyä lehteä tai edes siirtää sitä sivuun ottaakseen toisen lehden sieltä alta.
Tämän lehden jälkeen jakelijanurani on ohitse, mutta joku ne lehdet teille silti tuo. Ja jos hän ei tekisi duuniaan, te ette lukisi nyt tätä lehteä. Te ette itse asiassa lukisi mitään paperille painettua.

Teksti: Lari Vesander

Turun ylioppilaslehti 9/2009 (8.5.)

Mediamaksu iskee opiskelijaan

Ylen rahoitusta pohtinut kansanedustaja Mika Lintilän (kesk.) johtama työryhmä esittää, että nykyisen tv-maksun sijalle tulisi mediamaksu, joka pitäisi maksaa riippumatta siitä, onko taloudessa televisiota vai ei. Vuonna 2011 käyttöön otettavan maksun suuruus olisi noin 175 euroa asuntokuntaa kohden.
Ajatus sai monen opiskelijan varpailleen. Miltei kaksi kolmasosaa kuukauden opintorahasta syövää maksua ei enää voisi välttää luopumalla televisiosta tai kaapissa piileskelyllä.
Suomen ylioppilaskuntien liitto (SYL) pitääkin maksua harkitsemattomana ja liian suoraviivaisena ratkaisuna.
”175 eurolla opiskelija syö opiskelijahintaisen lounaan kerran arkipäivässä yli kolmen kuukauden ajan”, sanoo SYL:n puheenjohtaja Jussi Rauvola.

Myös Turun yliopiston ylioppilaskunnan puheenjohtaja Jukka Vornanen näkee maksun olevan liian kova vähätuloisille.
”Opiskelijoille ja muille vähävaraisille pitäisi olla jonkinlainen porrastus maksuun.”
Esimerkiksi Helsingin yliopiston ylioppilaskunta vaatii, että maksu perittäisiin vain yli 25 000 euroa vuodessa tienaavilta talouksilta.
Samoin eri poliittiset nuorisojärjestöt kritisoivat maksua. Pisimmälle kritiikissään meni Kokoomusnuoret, joka kyseenalaisti kannanotossaan Ylen tarpeen ylipäätään.
Kritiikistä huolimatta mediamaksu mennee eduskunnassa läpi, sillä Lintilän työryhmässä oli edustettuna suurin osa eduskuntapuolueista.

Nykyisessäkin muodossaan mediamaksussa on olemassa porsaanreikä. Opiskelukaupunkiin muualta muuttanut opiskelija, joka on edelleen kirjoilla kotikunnassaan, kuuluu samaan talouteen vanhempiensa kanssa. Vanhemmat oletettavasti maksavat maksun, jolloin opiskelijan ei tätä tarvitse tehdä.
Tämän on jo epäilty muuttavan Turun ja muiden opiskelijakaupunkien väestörakennetta. Turusta voisi tulla jopa muuttotappiollinen.

Teksti: Visa Kurki

Maksatko tv-lupamaksua?

Jarno Setä
Yritysjuridiikka, 4. vuosikurssi
”Maksan. Olen rehellinen kansalainen.”

Sanni Isometsä
Kätilötiede, 5. vuosikurssi
”En maksa. Minulla ei ole telkkaria ja kuulin vasta, että läppäristäkin pitäisi maksaa lupamaksu.”

Pauli Nissi
Filosofia, 5. vuosikurssi
”En maksa. Ei ole tarpeeksi pakotteita. Mediamaksu ei kuulosta hyvältä.”

Juha-Pekka
Henkilökuntaa
”En maksa, kun ei oo televisiota. Mediamaksu on turha. Jokainen voisi maksaa siitä mitä katsoo. Ei luulisi tv-korttijutun järjestämisen olevan nykytekniikalla mikään ongelma.”

Marja Nikkari
Kemia, 1. vuosikurssi
”En maksa. En käytä Ylen kanavia niin paljon, että olisi syytä maksaa. Mediamaksu on kyseenalainen – siihen pitäisi saada ainakin opiskelija- ja eläkeläisalennukset.”

Teksti: Visa Kurki

Turun ylioppilaslehti 9/2009 (8.5.)

Jatko-opiskelijaksi ilmoittautuminen vie toimeentulotuet

Jatko-opiskelija voi menettää toimeentulotukensa ja sivutoimiset tulonsa, jos ilmoittaa työvoimatoimistolle olevansa jatko-opiskelija.

Työttömyysturvajärjestelmän tarkoitus on turvata työmarkkinoiden käytössä olevien työttömien toimeentulo silloin, kun he pyrkivät aktiivisesti saamaan työtä tai pääsemään työllistymistään tukeviin toimenpiteisiin, kirjoittaa vuoden 2007 työttömyysturvaselvityksessään selvitysmies Pasi Järvinen.
Jatko-opiskelupaikan saamisesta ja yli kaksi viikkoa kestäneestä sivutoimisesta työstä onkin ilmoitettava työvoimatoimistoon. Työvoimatoimiston ohjeiden mukaan toimiva jatko-opiskelija voi kuitenkin menettää sekä toimeentulotukensa että työllä ansaitut sivutoimiset tulonsa.
Toimeentulotuen tarkoitus ei ole toimia opintotuen jatkeena. Työvoimatoimisto voi näin ollen katkaista jatko-opiskelijaksi ilmoittautuneen tuen, jos hänet tulkitaan kokopäivätoimiseksi opiskelijaksi.
Samaan aikaan jatko-opiskelija on kuitenkin vain harvoin oikeutettu opintotukeen ja vielä harvemmin saa apurahaa, jotka mahdollistaisivat kokopäiväisen opiskelun.
Näin ollen hän on usein samanaikaisesti sivutoiminen opiskelija ja kokopäiväinen työnhakija – jolloin lain mukaan hänellä tulisi olla oikeus toimeentulotukeen.

”Tämä on tiedostettu ongelma jatko-opiskelussa”, myöntää Turun työ- ja elinkeinotoimiston korkeakoulujen toimipisteen erikoistyövoimaneuvoja Sanna Virta avoimesti.
Ratkaisuja jatko-opiskelijan tukiongelmaan on useita.
”Pysy työttömänä tai opiskelijana”, ”nyt olisi helppo kadota vain kortistoon” ja ”jos tuet viedään niin siirryt vaan sosiaalikeskuksen asiakkaaksi” ovat joitain nimettöminä pysyttelevien työvoima- ja sosiaalitoimiston henkilökunnan ohjeita jatko-opiskelijan tukiongelmiin.
Usein jatko-opiskelijaksi ilmoittautunut joutuukin siirtymään sosiaalitoimiston asiakkaaksi. Tämä tarkoittaa useiden viikkojen odotusta ilman mitään toimeentulotukea, sillä tukikäsittelyt sosiaalitoimistoissa ovat laman takia ruuhkautuneita.
Niin ikään sosiaalitoimiston asiakkaana jatko-opiskelijan tuesta pidätetään euro jokaisesta sivutoimisella työllä ansaitusta eurosta, kun vastaavasti Kelan asiakkaana yrittämistä palkitaan pidättämällä vain 50 senttiä ansaitusta eurosta.

Jatko-opiskelijoiden kohdalla tukikäytäntö ja sen tulkitseminen sotiikin työ- ja elinkeinoministeriön ohjeita vastaan. Niiden mukaan työttömyysturva- ja elinkeinotoimistoissa asioivilla tieteentekijöillä tulee olla samat oikeudet ja etuudet kuin muillakin toimeentuloa hakevilla.
Silti työvoimatoimiston ohjeiden mukaan jatko-opintopaikkansa ilmoittanut jatko-opiskelija voi menettää ainoan toimeentulotukensa viikoiksi – ja kaikki sivutoimiset tulonsa – toisin kuin esimerkiksi passiivinen ja pitkäaikainen työnhakija.

Teksti: Rami Kolehmainen

Turun ylioppilaslehti 9/2009 (8.5.)

TYY&TuKY: Hallitukseen ei välttämättä ulkopuolista enemmistöä

Yliopistokollegio, jonka tehtävänä on päättää uuden Turun yliopiston hallitus, valittaneen toukokuun aikana.
Kollegion ensimmäiseksi merkittäväksi tehtäväksi tulee hankkia yliopiston ulkopuolisia jäseniä hallitukseen. Ulkopuolisia jäseniä ovat kaikki, jotka eivät ole yliopiston henkilökuntaa, professoreita tai opiskelijoita.
Yliopistolakiehdotuksen mukaan yliopiston hallituksesta puolet, mukaan lukien puheenjohtajan, tulee olla yliopiston ulkopuolisia jäseniä. Eduskunnan perustuslakivaliokunnan käsittelyssä heräsi kuitenkin kysymys, onko tämä perustuslain mukaista. Suomen perustuslaissa taataan tieteen itsenäisyys ja yliopistojen itsehallinto.
Tätä kirjoitettaessa ei perustuslakivaliokunta vielä ollut antanut aiheesta lausuntoa.

Teksti: Visa Kurki

Turun ylioppilaslehti 9/2009 (8.5.)

Suuntaviivoja tulevaisuuteen

Edustajiston huhtikuun kokouksen pääaiheiksi nousivat lähetekeskustelussa olevat strategiapaperit. Taloustoimikunnan ja kielistrategiatoimikunnan luonnoksista käytiin kiivasta keskustelua.

Vuonna 2007 laadittua talousstrategiaa päivitetään nyt ensimmäisen kerran. Strategialuonnos sai kritiikkiä Vihreältä vasemmistolta ja Vihreältä listalta arvojen linjaamisen puutteesta.
”Strategiassa on jätetty pois arvoja ja politiikkasuosituksia, joita ei missään muualla linjata. Erityisesti Unican osalta”, Ville Lahtivuori (ViVa) huomioi.
Sini Terävä (Vihr) oli samoilla linjoilla ja korosti, että Unicaa käsittelevässä luvussa olisi syytä tuoda esiin luomu- ja lähiruoka ja reilun kaupan tavoitteet. Taloustoimikunnan Toni Eklund oli samaa mieltä luomutavoitteiden mukaan tuomisesta lopulliseen paperiin.
TYY Terveeksi -edaattori Juho Hurmeen mukaan strategiassa olisi hyvä linjata ruokien terveellisyydestä ja allergikkojen huomioon ottamisesta ruokavaihtoehdoissa.
Vihreät ja ViVa kritisoivat myös, etteivät TYYn tavoitteet Unicassa ole edistyneet.
Eklund oli eri mieltä, samoin kuin keskustaopiskelijoiden Tuomas Vanhanen, jonka mukaan lähi- ja luomuruoan merkitys on selvästi ollut Unicassa matkalla hyvään suuntaan. Kehittämisen varaa ravintolatoiminnassa kuitenkin riittää, etenkin reilun kaupan tuotteiden tasa-arvoisessa asemassa.
”Pahimmassa tapauksessa reilun kaupan kahvivaihtoehto on murukahvia”, totesi Saara Uotila (Vihr).
Eklundin mukaan reilun kaupan tavoitteiden hidas edistyminen on johtunut siitä, ettei asiasta ole yhteisymmärrystä Unican hallituksessa.

Kielistrategialuonnoksen esitteli strategiaa valmistelleen toimikunnan puheenjohtaja Saara Uotila. Kv-opiskelijoiden asemasta on linjattu jo yhdenvertaisuusohjelmassa. Nyt käsitellyn kielistrategian päämääränä on vahvistaa englannin kielen asemaa ylioppilaskunnassa.
Pääsihteeri Katja Sauvola muistutti, että kielistrategiaa toteuttaessa on syytä ottaa huomioon sen vaikutukset henkilökunnan työajoille, koska virkatyönä kääntäminen vaatii resursseja myös toimistolla.
Ryhmä Lexin Antti Vaaja oli skeptisempi kääntämisen laajuudesta ja realistisuudesta. ”Kiinnostaako kv-opiskelijoita edustajiston päätöksenteko ja linjapaperit? TYYn rivijäsenkään ei tiedä näiden kaikkien olemassaolossa – kun ei kiinnosta.”
Demariopiskelijoiden maailmankansalainen Pasi Ahola oli pettynyt Vaajan kyynisyydestä, ja totesi englannin kielen – lingua francan – rinnakkaisen aseman olevan hyvä tulevaisuudentavoite.
Myös Juho Hurme ja Antti Toponen (Lex) kritisoivat käännöstyön laajuuden olevan pienen ryhmän ehdoilla pelaamista. Satu Airas (Lex) oli eri mieltä ja totesi jo automaatiojäsenyyden velvoittavan tasa-arvoisiin osallistumismahdollisuuksiin myös kielen osalta. Uotila totesi, että kysymys on sadoista TYYn jäsenistä, jotka on otettava huomioon.
Edustajisto päättää molemmista strategioista toukokuun kokouksessaan.

Teksti: Jari Pitkä
Kuva: Jani Sipilä

Turun ylioppilaslehti 9/2009 (8.5.)

AMK:n käyneet työllistyvät paremmin

Ammattikorkeakoulusta valmistuneet työllistyvät yliopistosta valmistuneita paremmin. Työttömyys on AMK:n käyneillä muutaman prosenttiyksikön yliopintotutkinnon suorittaneita pienempi. Lisäksi vakituiset työsuhteet ovat huomattavasti yleisempiä ammattikorkeakoululaisilla.
Tämä selviää kolmen ammattikorkeakoulun ja kolmen yliopiston tekemästä tutkimuksesta. Tutkimuksesta selvisi myös, että ammattikorkeakoulusta valmistuneet työllistyvät useammin opiskelualueelleen. Esimerkiksi AMK:sta lähes 80 % vastaajista on työllistynyt Varsinais-Suomeen, Turun yliopistosta vain vajaa puolet.

ESU tuomitsi korkeakoulu- rankingin

Yhdentoista miljoonan eurooppalaisen korkeakouluopiskelijan kattojärjestö European Students’ Union (ESU) tuomitsi huhtikuun liittokokouksessaan korkeakoulujen rankkauksen ja luokittelun. ESU:n mukaan rankingit ja luokittelut asettavat korkeakoulut paremmuusjärjestykseen hyvin satunnaisten ja epäolennaisten mittareiden mukaan ja jättävät huomiotta monipuolisuuden, joka on yksi Bolognan prosessin tavoitteleman yhtenäisen eurooppalaisen korkeakoulutusalueen kulmakivistä.

Viimeiset savut

Tupakointi ravintoloissa päättyy lopullisesti. Kesäkuun alusta lähtien kahden vuoden jatkoajan saaneet kapakatkin muuttuvat kokonaan savuttomiksi. Lainsäädäntö ottaa oikeutetusti kantaa baarityöntekijöiden ja asiakkaiden terveyteen, mutta miten käy suomalaisen sikarikulttuurin?

Turun Tupakkakauppa ja ravintola Pikku Havanna ovat uuden tupakkalainsäädännön kourissa kärvistelevän turkulaisen sikari- ja piippukulttuurin viimeinen henkireikä. Kaupan puolelta löytyy mittava valikoima sikareita, piippuja ja piipputupakkaa, papukahvia ja teetä. Baarin puolella tupakkatuotteita nautitaan muun muassa portviinin, rommin ja espresson kanssa.

Yrityksen toinen omistaja Simo Suokas polttaa pönäkkää Joya de Nicaragua Antaño -sikaria. Antaño on espanjaa ja merkitsee mennyttä aikaa. Puheenaiheena on Suomen uusi tupakkalainsäädäntö sikariasiantuntijan näkökulmasta. Suokakselle sikarit ja piiput eivät ole pelkkä sunnuntaiharrastus, vaan elämäntapa ja elinkeino.
”Ei tämä lainsäädäntö ole ainakaan negatiivisesti vaikuttanut kaupan myyntiin. Päinvastoin myynti tuntuu vain kasvavan. On hämmästyttävää, että esimerkiksi piippuja ostetaan paljon, vaikka piipun polttajia ei näy oikein missään”, Suokas pohtii.
Uusi tupakkalainsäädäntö ajaa sikaristit pihalle tai lasiseen koppiin. Voisi kuvitella, että tilanne vaikuttaa tupakoinnin ja sitä kautta maksavien asiakkaiden määrään. Suokas ei kuitenkaan pidä tätä realistisena uhkana.
”Olen aika luottavainen. Kyllä vannoutuneet harrastajat sikarinsa aina jossain polttavat, ja lähinnä harrastajat meillä asioivatkin. Kesällä sikareita myydään aina enemmän, kun ulkonakin voi polttaa”, Suokas kertoo.
Pikku Havanna vaikuttaa asiaan vihkiytyneen väen olohuoneelta. Asiakaskunta on osaksi vakiintunutta. Tyypillistä sikarin polttajaa Suokas ei kuitenkaan osaa määritellä.
”Elitistisen leiman voi karistaa heti kättelyssä. Meillä asioi aivan kaikenlaisia ihmisiä, nuoria ja vanhoja, jotka tahtovat nauttia hyvästä. Sukupuolten välillä on kyllä selvä ero, miesten harrastushan tämä lähinnä on. Poikkeuksia tietysti löytyy.”

Pikku Havannaan rakennetaan sikarihuone heti kesäkuun alussa. Koppiin on kuitenkin turha yrittää edes kahvikupin kanssa. Kaiken juoman nauttiminen samassa tilassa tupakan kanssa on kiellettyä. Suokaksen suosikkikombo, sikari portviinin kera, on uuden lainsäädännön silmin mahdoton yhtälö.
Sikaribaarin pitäjää lainsäädäntö ei miellytä. Tupakkaa hän itse ei ole polttanut koskaan.
”Epäkohta on se, että tupakoitsijat niputetaan yhteen sikariharrastajien kanssa. Ensimmäinen ryhmä hakee nikotiinia, toinen makunautintoa. Holhousyhteiskunta ei erota näitä kahta toisistaan. Ei sille mitään voi, mutta ei se oikeinkaan ole.”
Suokaksen tarjoama Joya de Nicaragua sauhuaa uljaasti Pikku Havannan eteerisessä nurkassa. Savu muodostaa narkoottisen verhon, jota on nautinto katsella. Tästä hetkestä luopuminen on varmasti monelle vaikeaa.

Vertailun vuoksi lähdemme ulos polttamaan sikarit loppuun. Rantabulevardilla polttelukin on mukavaa, mutta suljetun tilan tuoma intimiteetti ja savun tarina jäävät puuttumaan. Tuulen tuiverrus käristää pölliä loppuun kilvan polttajan kanssa. Tuulisessa keväässä terassikaan ei tunnu hyvältä ajatukselta.
Nikotinisti sauhuttelee savukkeensa tottuneesti ulkoilmassa ja ahtaissa tupakkakopperoissa. Sikaristille savuttomuus on varmasti kovempi isku. Nähtäväksi jää, kotiutuvatko harrastajat heille tarjottuihin sikarikoppeihin, vai siirtyykö sikarikulttuuri suljettujen ovien taakse pienten kuppikuntien herrainherkuksi.

Teksti: Jantso Jokelin & Otto Köngäs
Kuva: Jussi Vierimaa

Turun ylioppilaslehti 9/2009 (8.5.)

Verhot eteen, kyttääjä vaanii

Erään määritelmän mukaan kyttääjät ”ovat tunnollisia kansalaisia, jotka valvovat vapaa-aikanaan kerrostalossa naapuriensa elämää ja taloyhtiön järjestystä”. Valvova silmä ja kuuleva korva ei silti aina tunnu turvallisuustekijältä. Ajatuskin valvovasta naapurista häiritsee yksityisyyttä.

Ylioppilaskylässä on rakennettu pienkerrostaloja vieri viereen, ikkuna ikkunan eteen. Kaupunginosassa, joka koostuu pitkälle opiskelijoista, luulisi löytyvän oiva kasvualusta naapurikyttäykselle. Ja mikä jottei! Seinille virtsataan, bassot mouruavat ja autot pysäköidään miten sattuu, kertovat anonyymit havainnoitsijat Ylioppilaskylän liikkeistä Kyttääjät.net-verkkosivuilla.
Humoristinen nettisivu toimi vilkkaasti 2000-luvun ensimmäisen puoliskon ajan, kunnes kommentointi tyrehtyi loppukesästä 2005 ”resurssien puuttuessa”.
Saitin voimavarana oli toiminut ennen kaikkea kasvoton kansalaisaktivismi. Täällä ei puhuttu nimellä ja naamalla, mutta sitäkin suoremmin nimimerkin takaa.

Kyttääjät eivät tarvitse verkkosivua jatkaakseen paheksuvia puheitaan opiskelijakylässä. Huutia saavat ohuiden seinien takana elämöivät vaihtarit ja hetekan jousia kuluttavat pariskunnat. Ja tietenkin kaikki, jotka eivät tajua vetää verhoja ikkunan eteen:
”Kerran meikkasin rauhassa kotona peilin äärellä. Yhtäkkiä huomasin, että peilistä heijastui vastapäisen kämpän asukas. Hän oli alasti ja masturboi peilin edessä. Kieltäydyin traumatisoitumasta tästä. Sen sijaan pyysin yhden kaverin kanssa katsomaan tämän pojan pervoiluja”, kertoo kyttäystä vahingossa harrastanut entinen Ylioppilaskylän asukas.

Suomen lain mukaan kyttäämisen tulee olla ilmeisen häiritsevää ennen kuin siitä voi tehdä rikosilmoituksen.
Kotirauhan rikkomisen kriteereihin kuuluvat muun muassa turvallisuuden uhkaaminen ja toisen kotiin tunkeutuminen, ei niinkään anonyymi ikkunasta toiseen tiirailu. Uteliaisuus ei vielä toistaiseksi ole kuolemansynti.

Teksti: Heini Kilpamäki
Kuva: SXC

Turun ylioppilaslehti 9/2009 (8.5.)

Seuraava sivu »