Luottamuspula

Professorini kannusti aikoinaan meitä opiskelijoita kutsumaan opinnäytetöitämme tutkimuksiksi proseminaarityöstä (nyk. kandiseminaari) alkaen.
Eivät ne tietenkään mitään kunnon tutkimuksia olleet. Kyse olikin asennekasvatuksesta. Ohjaaja halusi meidän tavoittelevan samoja tieteen ihanteita kuin oikeat tutkijatkin. Hän halusi meidän pyrkivän osaksi tieteellistä keskustelua ja sisäistävän sen arvot ja tavoiteet.
Olen kuullut, että toisissa oppiaineissa harjoitustyön kutsumisesta tutkimukseksi saa osakseen naurut.
Uskon, että ohjaajan luottamus sai opiskelijat ponnistelemaan tutkielmiensa eteen.

Solidaarisuuttaan parhaillaan työehdoistaan taistelevalle yliopiston henkilökunnalle voi osoittaa Me olemme yliopisto -rintamerkillä. Toistaiseksi opiskelijat tosiaan ovat osa yliopistoyhteisöä. Opiskelijaliike toimii sen puolesta, että opiskelijat vastaisuudessakin otettaisiin päätöksenteossa mukaan yhteisön täysivaltaisina jäseninä.
Opiskelijat toivovat siis luottamusta.
Ottamalla opiskelijat mukaan päätöksentekoon heidät saadaan sitoutumaan opiskeluun ja oppimiseen. Jättämällä opiskelijat sivuun heidät saadaan ajattelemaan yliopisto-opiskelua koulunkäyntinä. Jos täällä ollaan vain suorittamassa tutkinto, se kannattaa varmaan pyrkiä suorittamaan mahdollisimman vähällä työllä.

Luottamusta vaatiessa pitää olla luottamuksen arvoinen. Yliopistoyhteisöllä tulee olla yhteiset arvot ja tavoitteet.
Tiukka valmistumisaikataulu yhdistettynä tiukkaan taloudelliseen tilanteeseen johtaa siihen, että opintopisteet on raavittava sieltä, mistä niitä helpoimmin saa. Opiskelijan valinnat eivät enää perustu siihen, miten hän kokee oppivansa parhaiten.
Siten pakkokeinot ajavat opiskelijat ja opetushenkilökunnan eri puolille kenttää.
Sotii pahan kerran homman tarkoitusta vastaan, jos yliopistosta pyritään pääsemään mahdollisimman vähällä työllä ja mahdollisimman nopeasti. Helpot kurssit ovat opiskelijan vihollisia. Jos opiskelijoilta ei vaadita sitoutumista tieteen tavoitteisiin, on turha kuvitella, että heillä nähdään oikeutta myöskään vaikuttaa yliopiston päätöksentekoon.

Anna-Elina Matilainen

PS. Oluen panemista ja juomista, sikarinpolttoa, arvopaperisijoittamista, viiksiseuraa, pokeriklubia… Alayhdistysten perustamisessa ovat tänä talvena aktivoitunet etenkin miehekkäitä asioita harrastavat miehet.
Maailma toimii verkostoilla – älä siis jätä verkostoitumista sikariportaan tai viiksiseuran yksinoikeudeksi. Valtaosa yhdistyksistä on ainejärjestöjä, mutta joukkoon mahtuu myös osakuntia, poliittisia järjestöjä sekä harrastusmahdollisuuksia roolipeleistä väittelyyn. Etsi itsellesi 130 alayhdistyksen joukosta akateeminen yhteisö tai perusta vaikka oma!

Koulutustuotteita

OPETUSMINISTERIÖ JULKAISI tällä viikolla työryhmänsä laatiman koulutusvientistrategian. Tavoitteena on perustaa viennin edistämiseksi ”yritysklusteri” ja tehdä suomalaisesta korkeakoulutuksesta vientituote. Jarruna viennin aloittamiselle on toistaiseksi yliopistoväen heikko liiketoimintaosaaminen ja se, että vientituote ei ole kyllin myyvä paketti. Nämä asiat on tarkoitus panna vauhdilla kuntoon, sillä varsinainen ”sisältöosaaminen” yliopistolaisilla on ministeriön mukaan jo hyvin hallussa.
Vientistrategiassa uutta on korkeintaan rivakka aikataulu. Korkeakoulutuksen kauppaaminen on johdonmukaista jatkoa muille yrityksille tehdä tieteestä Suomen talouskasvun veturi hiljenneiden konepajojen ja paperitehtaiden tilalle.

OPISKELIJALIIKETTÄ yliopiston kääriminen kauppatavaraksi kylmää. Jos koulutus nähdään palveluna, jota yliopisto tuottaa, on pelkästään loogista, että siitä ryhdytään ennemmin tai myöhemmin perimään maksua kaikilta opiskelijoilta.
Jos tiede sen sijaan nähdään koko yhteiskuntaa hyödyttävänä toimintana, joka lisää meidän kaikkien tietoa ja ymmärrystä maailmasta, tuntuu selvältä, ettei siltä voida vaatia taloudellista tuottoa. Silloin nähdään, että on kaikkien etu tarjota jokaiselle kansalaiselle mahdollisuus kilvoitella tieteen kentillä niin pitkälle kuin omat rahkeet ja into riittävät.
Yliopistoista tuskin tulee koskaan lyhyellä aikavälillä talou-dellisesti tuottavia. Niihin kuluu rahaa. Mutta ne ovat myös tärkeitä.

SIINÄ EI TIETENKÄÄN ole mitään vikaa, että Saudi-Arabian hallitus tahtoo lennättää suomalaisia asiantuntijoita kouluttamaan maansa sairaanhoitajia. Sekään ei ole kai pahaksi, jos suomalaiset asiantuntijat perustavat näiden tarjoamiensa koulutuspalveluiden markkinoimiseksi yrityksen. Kyllä valtio kehnompiakin liikeideoita tukee.
Se vain on perin harmillista, jos korkeakoulutuksen näkeminen myyntituotteena johtaa siihen, ettei ulkomaalaisia opiskelijoita saavu Suomeen nykyisiäkään rippeitä ja suomalainen opiskelija joutuu  tulevaisuudessa maksamaan opiskelustaan.
Koulutusvientisuunnitelmien lähtökohdaksi pitäisikin ottaa, etteivät lukukausimaksut saa koskaan langeta opiskelijan maksettaviksi – sen paremmin suomalaisen kuin saudiarabialaisenkaan. Suomen valtti on tasa-arvoinen ja turvallinen yhteiskunta. Koulutuksen lisäksi silläkin olisi oivat vientimarkkinat.

Anna-Elina Matilainen

Ammattiylpeyttä

LAMA ON SAANUT jotkut opiskelijat viivyttämään valmistumistaan. Moni pitää parempana vaihtoehtona opiskella vielä vähän lisää vaikka opintolainan tai satunnaisten hanttihommien turvin kuin valmistua suoraan työttömäksi työnhakijaksi.
Taantuma liittyy opintojen venymiseen kuitenkin myös toisella tapaa. Kun työllistymismahdollisuudet vaikuttavat toivottomilta, katoaa opiskelusta helposti mieli. Opiskelijat pänttäävät paitsi puhtaasta tiedonjanosta, myös turvatakseen tulevaisuutensa.
Monen opiskelijan gradu saa ympärilleen kannet nopsasti, kun luvassa on työpaikka, jonka edellytyksenä on maisterinpaperit. Jos työmarkkinat imevät, opiskelijat siirtyvät työelämään. Työryhmille tiedoksi: työuramme pitenevät kyllä, jos vain tarjolla on työtä jota tehdä.
Ja monella opiskelijallahan työura on jo aika päivää sitten alkanut.

SOSIAALIPOLIITTISIIN kysymyksiin rohkeasti kantaa ottava talousmies Björn Wahlroos kutsui Turussa syksyllä järjestetyssä keskustelutilaisuudessa seitsemättä vuotta jatkuvaa opiskelua rikokseksi veronmaksajia kohtaan. Häneltä kuitenkin unohtui, että opiskelija ja veronmaksaja ovat sama henkilö. Valtaosa opiskelijoista tekee työtä kesäisin ja opintojensa ohella ja maksaa palkastaan veroa siinä missä kaikki muutkin.
Se, että opiskelijat tutustuvat työelämään jo opintojensa ohessa, on hyvä asia.  Työn oppii tekemällä. Opintojen pitkittyminen vuodella tai kahdella ei ole keneltäkään pois, vaikka meille niin yritetään uskotella.
Opintojen viimeistely rinnakkain koulutusta vastaavan työn kanssa takaa sulavan siirtymän työelämään. Rekrytointipalvelujen kartoituksen mukaan lähes joka toinen vuonna 2005 Turun yliopistosta valmistuneista maistereista oli koulutustaan vastaavassa työssä paperit kouraan saadessaan.

USEIMPIEN KOHDALLA huoli tulevaisuudesta on onneksi turha. Samasta vuonna 2005 valmistuneiden joukosta 83 prosenttia löysi valmistumisen jälkeen jotain työtä. Työttömänä oli kahdeksan prosenttia.
Tämä on Tylkkärin rekry-numero. Tarjolla on vinkkejä työnhakuun, vastavalmistuneiden tunnelmia ja yhden itsensä rohkeasti yrittäjänä työllistäneen kannustava esimerkki.
Opetuksista tärkein lienee tämä: tunnista taitosi ja arvosta niitä. Kuten rekrytointipalvelujen Sanna Tuominen muistuttaa, työnhaku alkaa ammatillisesta itsetunnosta. Seitsemän vuoden opiskelua ei tarvitse hävetä, mutta jos opiskelija ei itse osaa kertoa, mitä siinä ajassa olet oppinut, ei arvostusta voine odottaa muiltakaan.

Anna-Elina Matilainen

päätoimittaja kevään 2010

Samassa veneessä

Sinua ja minua panetellaan. Me opiskelemme liian hitaasti ja vääriä asioita, emmekä edes maksa nauttimistamme opetuspalveluista. Me olemme lihavia ja huonoryhtisiä, emmekä ymmärrä aikuistua ajoissa ja lisääntyä kylliksi.
Etenkin meitä paheksutaan siitä, ettemme ole poliittisesti aktiivisia. Edelliset sukupolvet taistelivat meille itsenäisen valtion ja kolmikannan yliopiston hallintoon. Me olemme niin yltiöindividualisteja, ettei yhteiskuntapaatin kurssi tai vedenpitävyys kiinnosta meitä. Väitetään, että sinulla ja minulla ei ole yhteisiä tavoitteita.
Ja pah.

Todellisuudessa sinulla ja minulla on yhteisiä ongelmia ja siksi myös yhteisiä intressejä. Me  elämme ja opiskelemme maailmassa, jossa korkeakoulutus ei enää takaa työpaikkaa, tiede valjastetaan palvelemaan yhteiskunnassa aivan uusia päämääriä ja päälle päätteeksi puoli palloa on vaarassa jäädä vedenpaisumuksen alle.
Kööpenhaminan ilmastokokouksen alla Turun ylioppilaslehti päästi hätähuudon ilmaston lämpenemisen vuoksi. Kuten tästäkin lehdestä saamme lukea, kunnianhimoisilla tavoitteilla ladattu tapahtuma meni pahasti penkin alle. Tappiosta huolimatta työ kuitenkin jatkuu. Yksi asia nimittäin tiedetään. Meidän aikanamme päätetään planeettamme kohtalosta.

Tylkkäri ei tietenkään ole julistautumassa sukupolvensa ääneksi. Meitä on nyt, Turun yliopiston ja Turun kauppakorkeakoulun yhdistyttyä, yhteensä 21 000. Sen paremmin Tylkkäri kuin TYYkään ei pysty kokoamaan kaikkia opiskelijoita saman lipun alle. Eikä se ole tarkoituskaan. Sen sijaan Tylkkäri on toivottavasti tulevaisuudessa paikka, jossa voidaan käydä keskustelua siitä, mikä meitä yhdistää ja erottaa.
Planeetan kohtalonkysymysten lisäksi on paljon pieniä ja arkisia asioita, jotka yhdistävät turkulaisia opiskelijoita yli tiedekuntarajojen. Näkökulma on vähintään yhtä tärkeä kuin aihe.
Monelle voi olla yllätys, että Turun ylioppilaslehdellä on historia kolmen turkulaisen ylioppilaskunnan yhteisenä, kaksikielisenä opiskelijalehtenä.  Kylterien liittyminen lehden lukijakuntaan on siis paluuta vanhaan.
Tämän numeron myötä käynnistyy Tylkkärin 80. vuosikerta. Omasta puolestani toivotan kauppakorkean opiskelijat lehden lukijoiksi ja toivottavasti myös tekijöiksi.

Yliopiston johdon suunnalta korviimme kantautui kaksi toivotusta uudelle vuodelle. Rehtori Keijo Virtanen kannusti jokaiselle yliopistoyhteisön jäsenelle lähettämässään viestissä joukkojaan kilpailukykyyn, kansainvälisyyteen ja menestykseen. Yliopiston hallitus peräänkuulutti ensimmäisessä kokouksessaan tiukkaa kulukuria.
Minä puolestani haluaisin toivottaa teille oppimisen iloa.

Anna-Elina Matilainen

Päästörajoja asettamassa

Maapallon keskilämpötilan nouseminen johtuu siitä, että auringosta lähtöisin olevasta lämpösäteilystä heijastuu takaisin avaruuteen vähemmän kuin sitä maapallolle jää. Sinänsä tämä on onni: jos ei näin olisi, planeettamme keskilämpötila olisi arviolta 20–30 astetta kylmempi kuin se nyt on.
Yksi syy lämpösäteilyn epätasapainoon on kasvihuonekaasuissa, kuten hiilidioksidissa, jotka ikään kuin muodostavat ilmakehään muurin, joka estää säteilyä karkaamasta takaisin avaruuteen. Nykyinen tai oikeastaan tuleva ongelma on siinä, että muurista on tulossa liian suuri ja säteilyä jää entistä enemmän vangiksi maapallolle. Tämä ei sinällään ole planeetan ongelma, eihän maapallo minnekään ole vielä katoamassa. Ongelma on ihmisten, sillä lämpenemisen myötä asuminen useilla nykyisillä alueilla käy mahdottomaksi. Lue lisää

Opintotukea uudistetaan vihdoinkin, mutta…

Vuonna 1992 Suomessa toteutettiin laaja opintotukiuudistus, josta on nykypäi­vään mennessä tullut ”monimutkainen, keinotteluun kannustava – ja edelleen taloudellisesti riittämätön”, kuten toimittaja Ninni Myllymaa keväällä Tekniikka & Talous -lehdessä hyvin huomioi.
Viisitoista vuotta ylioppilaskunnat ja muut opiskelijatahot pyrkivät vaikuttamaan riittämättömään ja liian monimutkaiseen opintotukijärjestelmään. Viidentoista vuoden vaikuttamisen tulos oli lopulta se, että syksyllä 2008 opintotukea ja opiskelijoiden tulorajoja nostettiin.
Voitoksi tätä ei voida kutsua, sillä kuten historianopiskelijoiden uusimmasta Kritiikki-lehdestä käy ilmi, opintotuen ostovoima on viime vuotuisesta korotuksesta huolimatta pienentynyt noin 15 prosenttia vuodesta 1992. Lue lisää

Halutaan monialaosaajia

Yliopistoilla pohditaan kovasti, miten opiskelijat saataisiin paremmin työelämään. Muinoin maisterin papereilla pötkittiin hyvinkin pitkälle, mutta nyt ajat ovat toiset.
Onneksi yliopistot ovat täynnä innovatiivista väkeä ja uusia keinoja opiskelijoiden arvonnostamiseksi työmarkkinoilla keksitään jatkuvasti. Lue lisää

Kirjastoa ei saa lakkauttaa

TYYn kirjaston asemasta on puhuttu edustajistossa vuosikausia. Vuonna 1985 kirjasto jo kerran lakkautettiinkin, mutta päätös peruttiin heti seuraavan vuoden alussa. Nyt kirjasto on jälleen puheena, kun TYYn edustajiston asettama kirjastoselvitystyöryhmä jätti raporttinsa. Tutkinnonuudistuksen myötä valmistuneen noin 2000 jäsenen lähteminen TYYstä aiheutti loven budjettiin ja edustajisto ryhtyi etsimään säästökeinoja. TYYn kirjasto nousi näistä suurimpana yksittäisenä kohteena esiin. Lue lisää

Ketä kuunnellaan?

Uusi yliopistolaki on nyt hyväksytty ja yliopistot ovat siirtymässä uuteen aikakauteen. Turun yliopiston hallitukseen valittiin neljä yliopiston ulkopuolista jäsentä, eli lain vaatimat 40 prosenttia. Loput kuusi paikkaa jaettiin opiskelijoiden ja yliopistolaisten kesken. Kaikki hyvin siis.

Yliopiston hallituksen tasolla en näe ongelmia. Olen varma, että myös ulkopuoliset jäsenet ovat sitoutuneita toimimaan yliopistomme parhaaksi.
Päätöksentekoa yliopistossa ollaan kuitenkin yksipuolistamassa, kun 1970-luvulta lähtien toimineet kolmikantaiset laitosneuvostot halutaan nyt lakkauttaa. Tämä tarkoittaisi sitä, että laitostasolla tehtävät päätökset (joihin lukeutuvat muun muassa toiminta- ja taloussuunnitelmat, opetussuunnitelmat ja henkilöiden esittäminen laitoksen virkoihin) tekisi laitoksen johtaja kaikessa yksinäisyydessään.
Tällainen järjestely näyttää tähtäävään tehokkuuden parantamiseen yhteisen päätöksenteon kustannuksella. Opiskelijat opiskelkoon, henkilökunta tehköön työnsä ja pomot tekevät kaikkia koskevat päätökset. Toimintamalli taitaa olla otettu suoraan yrityselämästä. Ennen päätöksiä tehtiin opiskelijoiden ja henkilökunnan kanssa yhteistyössä. Lue lisää

Politiikkaako?

Kädessäsi on tämän lukuvuoden viimeinen Tylkkäri. Vuoteen on mahtunut kaikenlaista.
Tylkkäriä on sekä syytetty että kehuttu ”poliittisuudesta”, sitä on sanottu jopa kaikista ylioppilaslehdistä poliittisimmaksi. Jyväskylästä käsin turkulainen ylioppilaslehtemme sai jo lempinimenkin: Pikku-Voima.
Poliittisuuden sijaan puhuisin kuitenkin mieluummin yhteiskunnallisesta kantaaottavuudesta. Arkipuheessa poliittisuutta ja yhteiskunnallisuutta voidaan käyttää synonyymeina, mutta varsinaisesti poliittisuus tarkoittaisi jonkun tietyn poliittisen suunnan, puolueen tai ideologian kannattamista. Tätä Tylkkäri ei suinkaan tee.
Mielestäni tietty yhteiskunnallinen kantaaottavuus kuuluu kaikkiin lehtiin ja varsinkin ylioppilaslehtiin.
Ylioppilaslehtien pääasiallinen tehtävä on palvella ensisijaisia lukijoitaan,  yliopisto-opiskelijoita: seurata opiskelija-, koulutus- ja tiedepolitiikkaa, mutta myös käsitellä ennakkoluulottomasti yhteis­kunnan muita osa-alueita. Ylioppilaslehtien ei tarvitse yrittää miellyttää kaikkia, ne saavat myös ärsyttää pyrkiessään virittämään keskustelua ja ajattelua.
Pitää myös muistaa, että lehden linja on aina eri asia kuin yksityisten ihmisten käsitys lehdestä. Pääasia kuitenkin on, että lukijoilla on jokin oletus lehdestä jo ennen kuin se ilmestyy.

”Poliittisuuden” ohella olemme täällä Tylkkärissä kuitenkin aika hyvin onnistuneet pitämään yllä monipuolisuutta ja kriittisyyttä, vaikuttaahan lehden sisältöön ja linjaan toimituksen ulkopuolelta noin 30 avustajaa. Heitä ilman Tylkkäri ei olisi sitä, mitä se nyt on.

Uusi lukuvuosi Tylkkärin osalta alkaa jälleen syyskuun puolivälissä. Varmaa on, että samansuuntaisesti jatketaan, mutta tietysti muutoksia on edessä, kun lehden toimitus päätoimittajaa lukuunottamatta vaihtuu. Kiitän Visaa ahkerasta ja hyvästä työstä Tylkkärin harjoittelijana. Siinä on toimittaja, jolla on näkemystä ja intoa. Larille erityiskiitos sujuvasta kynästä ja valvovasta silmästä. Ammattitaitoisen sivarimme “noinkin voi tehdä, mutta se ei ole kyllä sitten lehtijuttu” -tyyppiset huomiot ovat pelastaneet monta juttua tässäkin lehdessä.
Syksyllä jatketaan. Hyvää kesää kaikille, mitä ikinä sitten teettekin.
Teksti: Jani Sipilä

Turun ylioppilaslehti 9/2009 (8.5.)

Seuraava sivu »