Vaalipuhetta

Tämä lehti ilmestyy aivan presidentinvaalien toisen kierroksen korvalla. Oli lopputulos mikä tahansa, moni varmaan huokaisee helpotuksesta. Vaaleilta saadaan taas hetkeksi rauha – kunnes kampanjointi syksyn kuntavaaleihin käynnistyy.

Viimeksi kuluneen vuoden aikana ei ole voinut välttyä tunteelta, että politiikkaa puhutaan nyt enemmän kuin koskaan mediaani-ikäisen yliopisto-opiskelijan elinaikana.
Kevään eduskuntavaalien ja perussuomalaisten nousun sanotaan palauttaneen politiikan politiikkaan. Presidentinvaalikampanjat käynnistyivät pian eduskuntavaalien ympärillä käydyn keskustelun laannuttua.

Silti ylioppilaskunnissa ehdittiin pitää vielä edustajistovaalit kaksien valtakunnallisten vaalien välissä. Monelle kuntalaiselle koko ruljanssi jäi epäilemättä etäisiksi tai jopa näkymättömiksi, mutta ylioppilaslehden toimituksesta katsottuna se moninkertaisti yhteiskunnallisen keskustelun määrän.

Presidentinvaalien ympärillä käyty mediasirkus ei tietenkään ole missään suhteessa valittavan henkilön tulevaan valtaan – sehän rajoittuu lähinnä hallituksen kanssa hoidettavaan ulkopolitiikkaan.

Presidentinvaalit ovat kuitenkin sirkus, josta harva tahtoo luopua. Suora kansanvaali, jossa vastakkain ovat henkilöt, eivät puolueet, on politiikkaa yksinkertaistetussa ja viihdyttävässä muodossa. Presidentin rooli ”arvojohtajana” antaa äänestäjälle luvan keskittyä konkreettisten ratkaisuehdotusten sijaan ehdokkaan maailmankatsomukseen ja presidentin tuleva edustustehtävä oikeuttaa takertumisen henkilökohtaisiin ominaisuuksiin.

Presidentin valtaoikeuksien vähäisyys tai keskustelun viihteellisyys ei kuitenkaan tee puheesta tyhjänpäiväistä.

Presidentinvaalit ja viime eduskuntavaalit olivat ensimmäisiä vaaleja, joissa sosiaalisella medialla oli merkittävä rooli. Esimerkiksi Facebookissa aktiivisimmin kampanjoivat ketkäpä muut kuin toiselle kierrokselle tiensä selvittäneet Sauli Niinistö ja Pekka Haavisto. Etenkin Haaviston ympärille luotua nostetta kiitetään onnistuneesta verkkokampanjoinnista.

Perinteisessä mediassa suhtautuminen sosiaaliseen mediaan on ollut kahtalaista. Toisaalta verkko tarjoaa ehtymättömän uutisaitan: kirjoitetaan uutisia siitä, mistä verkossa juuri nyt vaahdotaan. Toisaalta lehtien kolumneissa on keskitytty paheksumaan sosiaalisen median turhaa hölinää ja tyhjästä paisuvia kuplia – joita perinteinen media paisuttaa ja hyödyntää.

Molempia suhtautumistapoja voi kuvata laiskoiksi. Demokratian ja keskustelukulttuurin eittämättömän muutoksen äärellä ei kannata käpertyä siilipuolustukseen. Uusi media on demokratisoinut sitä, kenellä on mahdollisuus nostaa aiheita yleisen keskustelun aiheeksi. Vaalien vuosi on osoittanut, että halua vaikuttaa yhteiskuntaan löytyy.

ANNA-ELINA MATILAINEN
tyl-paatoimittaja@utu.fi

Elävää sekasotkua

KUN äitini vietti 1950-luvun lopulla lapsuuttaan Jyväskylässä, hänen kotitalonsa jokaiselle ikkunalle piti sytyttää itsenäisyyspäivänä kaksi kynttilää. Talonmies antoi kynttilöiden sijainnista sentintarkat ohjeet. Mikäli asukkaat eivät olleet juhlapäivänä kotona, talkkari tuli omilla avaimillaan sisään sytyttämään juhlavalaistuksen.
Nyky-Suomessa ajatus tuntuu mahdottomalta. Kynttilät koristivat Turussa tiistai-iltana joitakin ikkunoita. Kukaan kuitenkaan tuskin kehtaisi vaatia asukkaita päästämään talonmiehen tyhjään asuntoonsa kynttilöitä sytyttelemään.
Suomi, jossa palaa itsenäisyyspäivänä kaksi kynttilää joka kodin ikkunalla, on kuitenkin se Suomi, jota moni tänään muistelee kaiholla.

Lue lisää

Yksityisesti julkista

Yliopiston pääkirjaston miestenvessan seinäkirjoituksessa pohditaan, ovatko vessakirjoitukset katoava kulttuuri-ilmiö sosiaalisen median aikana. Huolensa ilmaissut kirjoittaja on pannut merkille, miten Facebookin virtuaaliseinälle suolletaan sellaisia ajatuksia, joita on tyypillisesti voinut bongailla yleisten vessojen seiniltä pyttyistunnon aikana.
Samalla virtuaalitodellisuudesta tutut hymiöt, peukuttava käsi ja erilaiset tekstiviestisukupolven kirjainyhdistelmät ovat tehneet esiinmarssinsa julkisten käymälöitten seinille. Vaikka media vaihtuisi vanhasta uuteen, ihmisen tarve käydä keskustelua ja jakaa erilaisia sisältöjä näyttäisi pysyvän ennallaan.
Sekä virtuaaliyhteisö Facebook että yleinen vessa voidaan nähdä julkisina tiloina, joissa tilojen käyttäjät voivat käydä keskustelua toinen toistensa kanssa. Toimintaympäristöinä molemmat, Facebook ja julkinen vessa, ovat hedelmällisiä alustoja uudenlaisten ajatuskulkujen synnyttämiselle. Poliittinen kirjoittelu äityy pahimmillaan vihaksi niin URL- kuin IRL-ympäristöissäkin. Eri asia on, jalostuvatko sanat koskaan teoiksi.

Lue lisää

Opiskelupalkkaa vai toimeentulon tae?

Lokakuussa Facebookiin pulpahti Ahkeralle opiskelijalle vapaa työssäkäyntioikeus -ryhmä, jossa vaaditaan opintotuen tulorajojen poistamista.
Lue lisää

Kukapa nyt järkeä vastustaisi?

Ylioppilaspolitiikan ikiaikainen jakolinja kulkee poliittisten ja sitoutumattomien ryhmien välillä. Kehitys opiskelijaliikkeessä on seuraillut muun yhteiskunnan epäpolitisoitumista. Sitoutumattomat tiedekuntalistat ovat kasvattaneet edustajamääräänsä ja poliittista väriä tunnustavat opiskelijajärjestöt ovat ottaneet etäisyyttä puolueisiin.
Lue lisää

Äänestit tai et – he edustavat sinuakin

TYYn edustajistovaalien ehdokasmäärä romahti tänä syksynä noin neljänneksellä verrattuna kahden vuoden takaisiin vaaleihin. Syitä voi vain arvailla. Verottivatko viimekeväiset eduskuntavaalit kampanjointipuhtia tai uskoa vaikutusmahdollisuuksiin? Vai vaikuttavatko tutkintoaikojen rajaukset niin, ettei opintojen ulkopuoliseen ”vapaaehtoistyöhön” tunnu enää yksinkertaisesti olevan aikaa? Lue lisää

Tiedettä kaduille, taidetta kampukselle

Pidät parhaillaan käsissäsi Turun ylioppilaslehden tuoretta kaupunkinumeroa. Tavanomaisen posti- ja ständijakelun lisäksi lehteä jaetaan kaupunkilaisille suoraan käteen toreilla, kaduilla ja kauppakeskuksissa. Lue lisää

Työ ei ole kaiken mitta

Korkeakoulussa opiskeleva tuttavani sairastui ensimmäisenä opiskeluvuotenaan masennukseen.

Alkoi vuosien terapia- ja lääkityskierre, josta ei kuitenkaan tuntunut olevan hyötyä. Hiljalleen mielenterveysongelmat veivät tuttavaltani opiskelukyvyn. Lue lisää

Opiskelijan vastuu

Tylkkäri aloitti syksynsä kysymällä Turun yliopiston opetushenkilökunnalta, mikä opiskelijoissa ärsyttää.

Vastausinnosta päätellen aihetta on sivuttu useammassa kuin yhdessä kampuksen kahvipöytäkeskustelussa. Moni vastaaja tuntui vain odottaneen tilaisuutta päästä purkamaan tunteitaan. Erästä heistä lainaten, on ”ihanaa kun saa murista”.

Lue lisää

Sisäinen persu

Perussuomalaisten vaalivoitto oli juhla joka viidennelle äänestäjälle. Loppu Suomi ryhtyi pelonsekaiseen itsetutkiskeluun. Lue lisää

Seuraava sivu »