Yliopistojen laadun takeet

Korkeakoulujen tason mittaaminen on yksi keskustelluimpia aiheita akateemisessa maailmassa. Kovenevassa kilpailussa yliopistoilta vaaditaan laatua ja vastinetta rahalle, mutta vääristääkö mittausjärjestelmä tieteen edistystä ja monipuolisuutta?

Suomen profiilejaan etsivissä yliopistoissa on painetta tutkimuksen huipulle. Sijoittuminen korkealle kansainvälisissä vertailuissa antaa etulyöntiaseman kilpailtaessa huippututkijoista ja rahoituksesta.

Mutta miten tieteellistä laatua voidaan mitata? Ja johtaako resurssit huippuihin satsaava tiedepolitiikka perustan murentumiseen?

Oulun yliopiston Sinikka Eskelinen on toiminut pitkään tieteentekijöiden yhdistyksissä ja nähnyt eri maiden rahoitusmalleja. Vuoden tieteentekijäksi vuonna 2005 valittu tohtori suhtautuu kriittisesti tiedekulttuurin trendeihin. Hänen mukaansa ulkomailla on todettu, että sekä vertaisarviointiin että numeerisiin kriteereihin perustuvat rahoitusmallit tukevat riskitöntä selvitystutkimusta, pakottavat julkaisemaan merkityksettömiä tuloksia ja pahimmillaan estävät todelliset tieteen läpimurrot.

”Toistaiseksi ei ole näkyvissä mitään merkkejä siitä, että yliopistojen perusrakenteiden ja toimintojen rapautuminen estettäisiin ja laadukkaan opetuksen antamista arvostettaisiin”, Eskelinen toteaa Suomen tilanteesta.

Eskelinen kertoo, että yliopistojen perusrahoitus on viime laman jälkeen reaalisesti alentunut, opettajien määrä suhteessa opiskelijoiden määrään on laskenut ja opettaja-tutkijoiden työajasta entistä suurempi osa kuluu varainhankintaan. Eskelinen muistuttaa, että näiden kehityskulkujen seurauksena pitkään kasvanut Suomen kansainvälisten julkaisujen määrä kääntyi laskuun 2000-luvun puolivälissä.

Eskelinen toivoisi kurssin kääntyvän vain huippujen tukemisesta ja nopean taloudellisen hyödyn tavoittelusta. Muun muassa Isossa-Britanniassa niistä on jo luovuttu.

”Tieteessä on käynnissä valtava murros, kun Kiina ja Intia ovat kasvamassa tieteen suurvalloiksi.  Jos Suomessa unohdetaan, että lahjakkuutta esiintyy kaikissa yhteiskuntaluokissa ja kaikkien tulisi saada opiskella niin pitkälle kuin heidän lahjakkuutensa ja innostuksensa riittävät, Suomi vajoaa niin henkisesti kuin taloudellisesti.  Suomi muuttuu aivovientimaaksi ja täällä sinnittelevät tutkimusryhmät muuttuvat kansainvälisten tutkimuskonsortioiden apulaisiksi.”

Korkeakoulujen laatua mitataan paitsi viittausten ja suoritettujen tutkintojen määrällä, myös käytänteiden laadulla.

Korkeakoulujen arviointineuvosto (KKA) on avustanut korkeakouluja ja opetusministeriöitä yliopistojen arvioinneissa vuodesta 1996. Sen auditoinneissa ei keskitytä tuloksiin sinänsä, vaan pyritään kohentamaan kansainvälisesti vertaillen menettelytapoja joilla niihin päästään.

”Voiko olla korkeaa laatua ilman laadunvarmistusjärjestelmää? Sitä me pyrimme selvittämään auditointiprosessin edetessä erilaisin analyysein”, Korkeakoulujen arviointineuvoston puheenjohtaja Riitta Pyykkö sanoo.

”Toimintamme lähtökohta on, että hyvin toimiva laadunvarmistus myös edistää laadukkaiden tulosten syntyä.”
Korkeakoulujen arviointineuvoston rahoitus tulee opetusministeriöltä, jonka yliopistopolitiikkaa on kritisoitu varsin paljon. Uuden yliopistolain hengessä ”laadun” pelätään vastaavan elinkeinoelämän tarpeisiin monipuolisen tieteen kustannuksella.

”Opetusministeriön rahoitus on seikka, jota kansainvälisissä yhteyksissä joutuu aina selittämään”, Pyykkö myöntää.
”Näissä yhteyksissä korostan aina KKA:n täyttä toiminnallista riippumattomuutta. Me teemme itse toimintasuunnitelmamme, eikä opetusministeriö tai kukaan muukaan voi vaikuttaa päätöksentekoomme. Toisaalta arviointielimien rahoitus tulee kaikissa maissa joltakin sidosryhmältä, ja pohjoismaisittain tuntuu, että veronmaksajien raha antaa suuremman riippumattomuuden.”

Teksti: Petri Rautiainen

Kuvitus: Milla Nybondas

Yliopistolaki muuttui – entä seuraavaksi?

Opiskelijoiden ja henkilöstön yhteisen keskustelutilaisuuden anti kiteytyi kahteen kysymykseen: mistä yliopisto saa rahaa ja kuinka se pitäisi käyttää?

YLIOPPILASKUNTA JA Turun yliopiston henkilöstöjärjestöt järjestivät 12. huhtikuuta Mikä yliopistoa vaivaa, vai vaivaako mikään? -keskustelutilaisuuden. Yliopistokentän viimeaikaiset mullistukset eivät saaneet osakseen kiitosta sen paremmin alustuspuheenvuoroissa kuin paneelikeskustelussakaan.

Uuden yliopistolain lupaama itsenäisyyden lisääntyminen kyseenalaistettiin useissa puheenvuoroissa.

”Taloudellinen itsenäisyys on merkinnyt vapautta hankkia itse rahoitus, jonka käyttämisestä joku muu sitten päättää”, kärjisti Turun yliopiston tieteentekijöiden puheenjohtaja Maija Peltola.

Paneelikaskustelussa opiskelijoita edustanut Tuomo Liljenbäck käänsi tilaisuuden otsikon toisin päin.

”Pikemminkin voisi kysyä, miksi yliopistoa vaivataan. Yliopistoa kontrolloidaan ulkoapäin rahan keinoin.”

Valtio-opin yliassistentti Juha Vuori rinnasti tieteen nykyisen ahdingon reaalikapitalismin ja managerialismin puristuksessa menneiden vuosisatojen kiistoihin, joissa tieteellisen maailmankuvan kanssa vastakkain on asettunut milloin alkemia tai katolinen kirkko, milloin fasistinen hallinto.

Useissa puheenvuoroissa koulutuksen maksuttomuutta pidettiin suomalaisen yliopiston kivijalkana. Toisaalta ainakin henkilökunnan suunnasta kuultiin myös päinvastaisia kantoja. Koko ikäluokan pitkää ja maksutonta kouluttamista pidettiin haaskauksena ja nyky-yliopistossa opittujen taitojen hyödyllisyys yhteiskunnalle asetettiin kyseenalaiseksi.

Professori Timo Soikkanen kritisoi yritysmaailman toimintatapojen apinoimista. Yliopistouudistuksen suurimpana heikkoutena hän piti kiirettä ja huonoa valmistelua.

”Ensin tehdään ja sitten vasta saadaan ohjeet”, hän kuvaili parin viime vuoden toimintaa.

Henkilökuntaa edustanut tietoturvapäällikkö Mats Kommonen piti ongelmana sitä, ettei yliopistolla kukaan enää hallitse koko kokonaisuutta, ja siksi suuret päätökset tehdään hyvin vähällä tiedolla. Kommonen piti yliopiston henkilöstön virkasuhteista luopumista merkittävänä muutoksena.

”Täällä ei olla enää tekemässä töitä isänmaalle ja ihmiskunnalle, vaan työnantajalle”, hän muistutti.

Resurssien rajallisuudesta huolimatta yliopistojen tulisi sekä kouluttaa työvoimaa yhteiskunnan tarpeisiin että tuottaa huippututkimusta. Sosiologian dosentti Anu-Hanna Anttila muistutti, että tämä ristipaine on esimerkiksi Iso-Britanniassa johtanut siihen, että ”huippututkijat” ja opetushenkilökunta ovat eriytyneet kahdeksi eri joukoksi.

Timo Soikkanen piti yrityksiä saada opiskelijat pois töistä ja valmistumaan nopeammin typerinä. Hän piti päinvastoin opintojen loppuvaiheen ja työelämän limittymistä ”nerokkaana systeeminä”, josta muissakin maissa kannattaisi ottaa mallia.

ANNA-ELINA MATILAINEN

Kuka saa kantaa valkolakkia?

YLIOPPILAAT SAAVAT pitää valkolakkia vapaasti vapusta syyskuuhun, mutta kuinka onkaan sen ulkopuolella? Vaikka valkolakista on tullut kansallista omaisuutta ja kaikkien ylioppilaiden päähine, muodollisen käyttöoikeuden valkolakkiin myöntää Helsingin yliopiston ylioppilaskunta.

”Ylioppilaslakki on alun perin Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan lakki, ja sen takia lakinkäyttöoikeus on HYYn myönnettävissä”, HYY:n varapuheenjohtaja Jussi Nuortimo vahvistaa.

”Ei meillä ole kuitenkaan lakkipoliisia tarkistamassa asiaa”, hän huomauttaa.

Turun ylioppilaslehti suositteleekin vaihtamaan vappuun mennessä ylioppilaslakkiin TYYn siipisoihdun helsinkiläisen Apollo-lyyran tilalle. Tylkkäri kysyy samalla, mikä tulee olemaan ylioppilaskuntamme suhde entisen ylioppilaskunnan, nykyisen tiedekuntajärjestön TuKY ry:n lakkimerkkeihin?

Teksti ja kuva: Heikki Isotalo

Pedagogisia vaatimuksia yliopistossa opettaville?

Yliopiston työntekijöiden ei ole pakko käydä pedagogista koulutusta voidakseen opettaa. Opetuksesta ja pedagogisista vaatimuksista kuitenkin keskustellaan aikaisempaa enemmän myös yliopistoyhteisössä.

”SUOMESSA VAADITAAN lastentarhasta ammattikorkeakouluun saakka muodollisena pätevyytenä pedagogiset opinnot, yliopistossa nämä opinnot perustuvat täysin vapaaehtoisuuteen”, toteaa yliopistopedagogiikan erikoistutkija Mari Murtonen.

Opetusansiot toki huomioidaan rekrytoinnin yhteydessä, mutta muodollisen pätevyyden puute ei ole yliopistossa opettamisen este. Tämä käytäntö on kirjattu myös uuteen,  viime syksynä hyväksyttyyn Turun yliopiston johtosääntöön.

Yliopiston työntekijät voivat kuitenkin vapaaehtoisesti suorittaa pedagogisia opintoja laajimmillaan jopa 60 opintopisteen verran. Koulutusta  alettiin tarjota suppeassa muodossa vuonna 1996 ja laajinta kokonaisuutta on voinut suorittaa viime syksystä lähtien.

Murtonen on yksi opintokokonaisuuden vastuuhenkilöistä. Hänen mukaansa koulutukseen hakeutuva joukko on monenkirjavaa.

”Kaikista tiedekunnista on osallistujia melko tasaisesti, jatko-opiskelijoista tutkijoihin. Enemmistö on jo pitempään opetustehtävissä toimineita. Koulutusta hankkivat jonkin verran myös professorit.”

Murtonen on vakuuttunut  opintojen hyödyllisyydestä.

”Kun opettajalla on valmiudet tunnistaa omia ja opiskelijoiden käsityksiä oppimisesta ja opettamisesta, hänen on helpompaa tietää miten toimia. On hyvä pohtia miten opiskelijan oppimista arvioidaan: pyritäänkö pinnallisuuteen vai asiantuntijuuden kehittymiseen.”

Samoilla linjoilla on biologian laitoksen assistentti Christina Nokkala, joka suorittaa yliopistopedagogiikan 60 opintopisteen kokonaisuutta.

Nokkala päätyi aikoinaan ensimmäisen kerran opettamaan pikakomennuksella ilman teoreettista tietoa opettamisesta. Pedagoginen koulutus on helpottanut opetuspainotteista työtä.

”Olen saanut paljon virikkeitä ja uusia ajatuksia ja tapoja opettaa. Koulutuksen yhteisöllinen puoli on myös ollut erittäin tärkeä.”

Nokkala ei kuitenkaan kannata pedagogisten opintojen tekemistä pakollisiksi. Myös Murtonen suhtautuu ajatukseen varauksella.

”Kannattaisin, että vakituisia virkoja täytettäessä suositeltaisiin opintoja. Yliopiston strategiaan on kirjattu tavoite, että tarjotaan opettajille mahdollisuus hankkia koulutus.”

Myöskään ylioppilaskunnan tavoitelistalla ei ole opettajan pedagogisten opintojen pakolliseksi tekeminen.

”Asiasta keskustellaan ylioppilaskuntien liitossa. Pedagogisen koulutuksen pakollisuus jakaa mielipiteitä. Konsensus on siitä, että opetusansiot on huomioitava”, TYYn hallituksen koulutuspoliittisen vastaavan Rauli Elenius kertoo.

TYYn linja on kannustaa pedagogiseen kouluttautumiseen velvoittamisen sijaan.

YLIOPISTO-OPISKELIJAN ASEMA on erityinen verrattuna muiden suomalaisten oppilaitosten opiskelijoihin, sillä opiskelija määritellään yhteisössä nuoremmaksi kollegaksi, joka osallistuu tieteellisen tiedon tuottamisen prosessiin. Tämä ajatus on myös taustalla opettajien pedagogisten meriittien arvioinnissa. Asiantuntijoiden yhteisön on ajateltu kykenevän siirtämään tietoa eteenpäin ilman muodollista pedagogista koulutusta.

Mari Murtonen kuitenkin kyseenalaistaa tämän käsityksen.

”Olisi käytävä keskustelua vanhasta käsityksestä, että asiantuntijuus yksin riittäisi opetustaitojen takaajaksi, sillä tietoa opettamisesta on nykyään huomattavan paljon.Oppiminen on opiskelijan pääasia, mutta siitä ei puhuta riittävästi.”

Yliopisto-opetuksen erityiseen asemaan on vaikuttanut se, että yliopisto-opettajat ovat pääsääntöisesti myös tutkijoita. Asiantuntemus omalla alalla katsotaan ensisijaiseksi hyvän tiedeyhteisön jäsenen ominaisuudeksi.

Yliopiston suurin henkilöstoyhdistys Turun yliopiston tieteentekijät ry. ei näe tässä ajatuksessa erityistä ongelmaa. Yhdistyksen hallituksen puheenjohtaja Maija S. Peltola painottaa tutkijuuden ja opettajuuden tasapainoista huomioimista.

”Vapaaehtoisuuden taustalla on yliopiston historia. Tieteentekijät ei kannata pedagogisten opintojen pakollisuutta tulevaisuudessakaan, sillä opettaja ei parane pakottamalla. Jos joku ei ole hyvä opettaja, on tarkasteltava miten hän pärjää tutkijana.”

PEDAGOGISTA KOULUTUSTA yliopisto-opettajille on nyt enemmän tarjolla kuin kuin aikaisemmin Turun yliopiston historiassa. Koulutuksen käyneiden määrän kasvu lisää epäilemättä myös uusien hakijoiden määrää, sillä harva haluaa jäädä alakynteen työnhaussa meriittien puutteen vuoksi.

”Pedagogisen koulutuksen lisääminen on Suomessa kirjattuna tavoitteena ja koulutus on tuottanut hyviä kokemuksia. Turun yliopistossa koulutusta on tarkoitus tarjota kaikille halukkaille. Toivoisin, että kymmenen vuoden päästä kaikilla opettajilla olisi käsitys siitä mitä yliopistopedagogiikka on, ja että tämä ymmärrys välittyisi myös opiskelijoille”, Mari Murtonen sanoo.

Myös Turun yliopiston vararehtori, perusopetuksen kehittämisestä vastaava Tapio Reponen korostaa opetustaitojen kasvavaa merkitystä tulevaisuudessa.

”Keskustelun suunta on vaatimusten lisääminen. Turun yliopistolla ei kuitenkaan ole valmista suunnitelmaa asiaan liittyen. Yliopisto on juuri perustanut opintoasiain neuvoston, jonka agendalle tämä kysymys mahdollisesti tulee. Katson, että koulutuksen tarjoaminen on tärkeä yliopiston tehtävä”, Reponen muotoilee.

Yliopisto-opettajien pedagogiset taidot on nostettu tärkeäksi kehittämiskohteeksi ja niiden painoarvo kasvaa. Kykyä välittää eteenpäin tieteellisen ajattelun taitoa ei enää pidetä itsestäänselvyytenä.

Teksti: Veikka Lahtinen

Kuva: Lauri Hannus

Tutustu TYYn kehitysyhteistyöhankkeisiin

Kampuksella vietetään 8.–16.4. Meksiko-viikkoa, jonka tavoitteena on tiedottaa ylioppilaskunnan kehitysyhteistyöprojekteista.

TYY on jo pitkään tehnyt yhteistyötä Meksikon alkuperäiskansojen oikeuksia puolustavan AJAGI-järjestön kanssa. Tänä keväänä aloitettiin uusi metsäprojekti meksikolaisen wixarika-alkuperäiskansan parissa. Kolmivuotisen kehitysyhteistyöhankkeen tavoitteena on edistää wixarikojen kestävää ja omaehtoista luonnonvarojen käyttöä sekä metsäalan koulutusta. Ylioppilaskunnan Meksiko-ryhmäläiset kertovat hankkeesta Educariumin aulassa 13.-15.4. klo 11-14.

Educariumin aulassa avataan TYYn kehitysyhteistyöstä Sierra Madren vuoristossa kertova valokuvanäyttely. Viikon ohjelmaan kuuluu myös esimerkiksi elokuvanäytös, Fiesta Latina -bileet Klubilla sekä Unican ravintoloiden kehy-lounaat, joiden tuotosta osa menee kehitysyhteistyöhön.

Katso viikon ohjelma TYYn tapahtumakalenterista osoitteesta http://tyy.fi/tapahtumat/2010/1116.

Anna-Elina Matilainen

Pääsykokeet jäämässä historiaan

Opetusministeriön työryhmä esittää lisää opinto-ohjausta ja ylioppilaskirjoitusten painoarvon kasvattamista.

Vuonna 2013 yliopiston ovet aukenevat pelkällä ylioppilastutkinnolla, jos hallituksen kehysriihessään asettamat tavoitteet toteutuvat sellaisenaan. Hallitus esittää opetusministeriön työryhmän tulosten perusteella pääsykoejärjestelmän tuntuvaa muokkausta ja korkeakoulujen pääsykokeiden asteittaista alasajoa muutamia poikkeusaloja lukuun ottamatta. Anita Lehikoisen vetämän työryhmän tulokset ja niiden tulkinta jakavat mielipiteet yliopistolla ja opiskelijajärjestöjen keskuudessa.

Työryhmä pyrki pidentämään työuria alkupäästä aikaistamalla työelämään siirtymistä. Suomessa valmistutaan korkeakouluasteelta kansainvälisesti vertailtuna myöhään ja Lehikoisen työryhmä tarjosi ratkaisuksi sujuvampaa siirtymistä toiselta asteelta korkeakouluihin. Keinoina olisivat parempi opintojen ohjaus lukioissa ja ammattikouluissa sekä ylioppilastutkinnon painoarvon kasvattaminen. Myös yliopistoilta edellytettäisiin tehokkaan opiskelun järjestämistä sekä kesäopintojen sujuvoittamista.

Yliopistot torppaavat liian pitkälle viedyt ehdotukset jyrkästi, mutta kannattavat varauksella työryhmän ajatuksia.
”Kun on olemassa yhteismitallinen vaativa ylioppilastutkinto, on kohtuullista että siinä menestymisestä palkitaan”,  Turun yliopiston opintohallinnon päällikkö Petri Sjöblom toteaa.

”Ei voida kuitenkaan ajatella että yliopistoihin tultaisiin pelkästään ylioppilastutkintojen perusteella. Valinnassa tarvitaan rinnalle myös valintakoemenettely.”

Turun yliopiston ylioppilaskunnan hallituksen koulutuspoliittinen vastaava Rauli Elenius suhtautuu lähtökohtaisesti myönteisesti työryhmän esityksiin.

”Pääpiirteissään esitys on onnistunut ja siinä on paljon asioita, joita TYY on jo aiemmin ilmaissut haluavansa”, hän kommentoi. Elenius pitää ylioppilastutkinnon suurempaa huomioimista hyvänä asiana, kunhan pidetään ”järki päässä”.

”Ylioppilastutkinto ei saa olla ainoa, tai edes lähes ainoa tapa päästä opiskelemaan korkeakouluihin”, Elenius painottaa.

Samoilla linjoilla on myös Suomen ylioppilaskuntien liiton kansallisesta koulutuspolitiikasta vastaava Jukka Vornanen.
”Suurin ongelma joka aiheuttaa pitkiä opiskeluaikoja ovat välivuodet toisen asteen ja korkeakoulutuksen välissä. Opintojen ohjaukseen liittyvillä toimenpiteillä ja valintakoejärjestelmää muuttamalla voidaan parhaiten vaikuttaa opiskeluaikoihin. Valmennuskurssit ja uusien ylioppilaiden heikot läpäisyprosentit kertovat nykyisen pääsykoejärjestelmän ongelmista. Hallituksen esitys on turhan yksioikoinen, mutta kyllä tässä on uudistusten paikka”, Vornanen sanoo.

Esityksessä on muitakin problemaattisia puolia. Työryhmän esitys vakiinnuttaisi avoimen yliopiston väylän maksulliseksi tieksi yliopisto-opintoihin, mitä kumpikaan TYY tai SYL ei toivo.

Työryhmä pohti alun perin myös maksullisen koulutuksen muotoja keinona saada korkeakouluopiskelijat kiirehtimään opinnoissaan. Asian vuodettua julkisuuteen ja saatua laajaa kritiikkiä jätettiin maksullinen koulutus pois itse esityksestä pelkäksi liitteeksi.

”Tämän työryhmän yhteydessä ei enää keskustella lukukausimaksuista, mutta lukukausimaksukeskustelu ei tule päättymään tähän. On edelleenkin tahoja jotka näkevät lukukausimaksut väistämättömänä kehityksenä”, Vornanen korostaa.

Teksti: Heikki Isotalo

Kuva: Lauri Hannus

Barrikadeille maksuttomuuden puolesta

Suomen ylioppilaskuntien liitto ja Suomen ammattikorkeakouluopiskelijakuntien liitto järjestävät Helsingissä 21. huhtikuuta mielenosoituksen maksuttoman koulutuksen puolesta. TYY ja ÅAS tarjoavat jäsenilleen bussikuljetuksen mielenosoitukseen.

”Opiskelijaliikkeen on aika ajoin näytettävä voimansa, että saadaan päättäjät kuuntelemaan”, toteaa TYYn hallituksen puheenjohtaja Elias Laitinen.

”Ylioppilasliikettä syytetään usein ei-liikkeeksi. Olemme tällä kertaa liikkeellä positiivisessa hengessä, koska maksuton koulutus on jo olemassa, ja kaikki puolueet ovat toistaiseksi sitoutuneet kannattamaan sitä.”

Maksuttomuuskeskustelu muiden yliopiston kokemien muutosten ohella on aiheena myös TYYn ja yliopiston henkilöstöjärjestöjen järjestämässä ”Mikä yliopistoa vaivaa” -keskustelutilaisuudessa yliopiston päärakennuksen luentosali II:ssa maanantaina 12.huhtikuuta klo 16.

Heikki Isotalo

Kirjastosta opiskelijoiden olohuone?

Työryhmä ehdottaa TYYn kirjaston siirtämistä Assarin ullakon naapuriksi.

Viime vuonna muodostettu kirjaston kehittämistyöryhmä esitteli edustajiston maaliskuun kokouksessa väliraporttinsa. Se sisälsi niin konkreettisia jo toteutettuja toimia kirjaston käytön parantamiseksi kuin mahdollisen suunnitelman tulevaisuuden uudeksi sijainniksi.

Työryhmä on tähän mennessä keskittynyt kirjaston tiedotuksen parantamiseen. Kirjaston käyntikortit toimivat niin mainoksina kuin lompakkoon mahtuvana muistilappuna kirjaston aukioloajoista. Suunnitteilla on myös levittää lentolehtisiä kampukselle. Uusien opiskelijoiden tietoisuutta kirjaston sijainnista kirjaston kehittämistyöryhmä pyrkii parantamaan tutor-kouluttautuville suunnattavalla tietopaketilla.

Edustajistoa eniten vakuuttanut anti oli arkkitehti Panu Savolaisen kehitystyöryhmän pyynnöstä laatima ehdotelma kirjaston uudeksi sijainniksi. Kirjaston nykyiset tilat Ylioppilastalo B:ssä ovat epäkäytännölliset ja sijainniltaan hankalat, joten Savolainen ehdottaa sen siirtämistä A-talon toiseen kerrokseen nykyisen ainejärjestökäytävän paikalle. Kirjasto joutuu nykyisistä tiloistaan joka tapauksessa evakkoon, kun ylioppilastalojen remontti etenee.

Savolaisen suunnitelma noudattaa ylioppilastalojen arkkitehdin Erik Bryggmanin alkuperäissuunnitelman henkeä. Avonainen lukutila isoine ikkunoineen yhdistäisi nyt suljetun yhteyden A-talon porraskäytävästä Assarin ullakolle. Vastaavia tilaratkaisuja voi nähdä esimerkiksi niin ikään Bryggmanin suunnittelemalla Kårenilla ja uuden kaupunginkirjaston kadunpuoleisilla lukupaikoilla.

Ehdotelma kuvastaa uudenlaista kirjastokonseptia – kirjastoa kohtaamispaikkana ja lehtilukusalityyppisenä oleskelutilana. Kirjaston roolia voitaisiin monipuolistaa tarjoamalla kokoustilaa ja mahdollisesti myös juhlatilaa alayhdistysten käyttöön kirjaston aukioloaikojen ulkopuolellakin.

Visio uudesta kirjaston sijainnista sai edustajistolta myönteistä palautetta. Kriittistä huomiota kiinnitettiin lähinnä meluhaittoihin, joita yhteyden avaaminen Assarin ullakolle ja kirjaston muuttuminen läpikulkuväyläksi saattaisi aiheuttaa. Savolaisen käymien keskusteluiden mukaan kirjastonhoitaja J. Tuomas Harviainen ei kuitenkaan näe asiaa ongelmana. TYYn kirjasto ei nytkään toimi varsinaisesti hiljaisena lukusalipaikkana, ja tällaisia tiloja löytyy jo muualta kampusalueelta.

Suunnitelma on tässä vaiheessa vasta kehitystyöryhmän ehdotelma. Hallituksen puheenjohtaja Elias Laitinen totesi, että Turun ylioppilaskyläsäätiö on vasta hiljattain aloittanut rakennusselvitykset A-talon tiloissa ja keskustelut ovat vielä suurimmaksi osaksi edessäpäin. Laitisen mukaan tulevaisuuden suunnitelmista, myös A-talon ainejärjestökäytävän kohtalosta, pidetään yhteyttä alayhdistyksiin hallituksen puheenjohtajan ja alayhdistysvastaavan kautta.

Teksti: Jari Pitkä

Kuvat: Panu Savolainen

Eroon soveltumattomista

Lakiesitys ehdottaa kovia toimia sellaisia opiskelijoita kohtaan, joiden ei katsota soveltuvan alalleen. Keinoja on karsittu sitten edellisen esityksen, mutta opiskeluoikeuden peruutus säilyi työkalupakissa.

OPETUSMINISTERIÖN soveltumattomuuden ratkaisuja pohtineen SORA-työryhmän opetusministeri Henna Virkkuselle (kok) luovuttamaan esitykseen sisältyy mahdollisuus opiskeluoikeuden peruuttamiseen, jos opiskelija osoittautuu alalleen soveltumattomaksi. Lakiesitys antaisi mahdollisuuden myös päihdetestaukseen työturvallisuutta vaativilla aloilla. Esityksen tavoitteena on opiskeluturvallisuuden kasvattaminen.

Esitys mahdollistaisi myös yhden vuoden määräaikaisen erottamisen kurinpidollisena toimena. Työryhmän alkuperäisessä esityksessä olleesta pysyvästä erottamisesta luovuttiin ja esitystä lievennettiin sen herättämän laajan kritiikin vuoksi.

Lakimuutoksen juuret ovat viime vuosina tapahtuneissa äärimmäisissä veriteoissa, jotka herättivät tarpeen lisätä korkeakoulujen turvallisuutta. Vaikka toimenpide-ehdotukset ovat uudessa esityksessä ensimmäistä versiota maltillisempia, ne herättävät yhä vastustusta.

”Koko ehdotus on yhä opiskelijan kannalta melko huono”, TYYn koulutuspoliittinen vastaava Rauli Elenius toteaa.
”Ehdotus ei poista perusongelmaa. Ratkaisun pitäisi pureutua siihen, miten psyykkisiä ongelmia hoidetaan, eikä vain poistamaan niistä kärsiviä meidän silmistämme.”

Esityksessä annettaisiin korkeakouluille oikeus peruuttaa opiskeluoikeus sellaisissa opinnoissa, joihin sisältyy alaikäisten turvallisuutta tai potilas-, asiakas- tai liikenneturvallisuutta koskevia vaatimuksia. Peruuttaminen tulisi kyseeseen myös, jos opiskelija on vaarantanut toisen henkilön turvallisuuden toimillaan tai mahdollisesti vaarantaa sen terveydellisten seikkojen vuoksi.

”Opiskelijan, jolla on psyykkisiä ongelmia tai ahdistusta, tulisi voida hakeutua hoitoon ilman että hänen täytyy pelätä opiskeluoikeutensa peruuttamista”, Elenius korostaa.

”Ehdotus ei edes tee ympäristöä todellisuudessa yhtään turvallisemmaksi, sillä korkeakoulujen tilat ovat avoimia. Se että opiskelijaa kielletään tulemasta tänne, ei poista vaaraa mitenkään.”

Kyseenalaista on myös yliopiston hallituksen rooli päätöstä tekevänä tahona, jonka tulisi arvioida opiskelijan terveydentilaa.

Myös itse opetusministeriön työryhmä saa Eleniukselta kritiikkiä.

”Esitystä on ollut laatimassa ministeriö, jonka ei kuuluisi käsitellä oikeusturvaan ja terveyteen kuuluvia asioita. Koulutus- ja sosiaalipolitiikkaa ei saisi sekoittaa toisiinsa, vaikka niillä on toki tietyissä asioissa yhteistä”, Elenius huomauttaa.

Julkisuudessa opetusministeriön ehdotuksia on käsitelty melko ongelmattomina. Helsingin Sanomissa esitystä nostettiin puolustamaan kaksi terveydenhoidonopiskelijaa. Turun Sanomien pääkirjoituksessa (11.3.2010) painotettiin tarvetta ”ihmisten yleistä turvallisuutta suojaavien normien ja sanktioiden soveltamisesta myös opiskelijoihin”.

”Uutisoinnissa on keskitytty liikaa niihin puoliin jotka on helppo esittää hyvinä asioina”, Elenius toteaa harmistuneena.
Esitys on vielä valmisteluvaiheessa. Lakimuutoksen on tarkoitus tulla voimaan syksyllä 2011.

Työryhmän ehdotukset pähkinänkuoressa:

- Opiskeluoikeuden peruuttaminen tulisi mahdolliseksi
- Kurinpitosäännöksiä ja opiskelijaksi ottamisen esteitä tarkennettaisiin
- Päihdetestaus tulisi mahdolliseksi esimerkiksi työharjoittelun yhteydessä
- Säädettäisiin oikeudesta turvalliseen opiskeluympäristöön myöskorkeakoulusektorilla
- Voimaantulo 1.8.2011

Teksti: Heikki Isotalo

Kuva: Lauri Hannus

Sähköinen työpöytä kokoaa työkalut yhteen

TURUN YLIOPISTON INTRANET uudistuu. Tavoitteena on koota kaikki yliopistolaisten työssään ja opiskelussaan käyttämät verkkopalvelut yhdeksi sähköiseksi työpöydäksi.

Tulevaisuudessa yliopiston henkilökunnan ja opiskelijoiden ei toivottavasti enää tarvitse kirjautua erikseen esimerkiksi sisäiseen verkkoon, sähköpostiin, NettiOpsuun ja erilaisille ryhmätyöalustoille. Kun työkalut on koottu sähköiselle työpöydälle, kertakirjautuminen järjestelmään riittää.

Nykyisin hajallaan olevat sähköiset palvelut ja tiedekunnan, laitoksen ja oppiaineen uutisoinnit löytyvät tulevaisuudessa jokaisen käyttäjän omalta työpöydältä. Käyttäjä voisi itse vaikuttaa työpöytänsä näkymään ja lisätä siihen itselleen tärkeitä palveluita ja linkkejä.

Hanketta kehitetään yhdessä yliopistolaisten kanssa. Tänä keväänä järjestettävissä työpajapäivissä kerätään kokemuksia ja toiveita suunnittelun tueksi.

Ensimmäiseen tilaisuuteen osallistui enimmäkseen hallintohenkilökuntaa. Työpajoja pidetään kevään aikana vielä ainakin kaksi: perjantaina 23.4. klo 8.30-12.00 opettajille ja opiskelijoille sekä keskiviikkona 5.5. 12.00 – 16.00 tutkijoille. Työpajoihin pitää ilmoittautua erikseen.

Työpajoihin osallistuneille lähetetään käyttäjäkyselyt, ja toukokuussa toteutetaan koko henkilökunnalle ja kaikille opiskelijoille suunnattu kysely.

Tavoitteena on, että sähköistä työpöytää päästään pilotoimaan vuoden 2011 alkupuolella ja vuonna 2012 se on täydessä käytössä. Lisätietoa työn etenemisestä ja vaikutusmahdollisuuksista löydät hankkeen blogista osoitteesta http://blogit.utu.fi/sahkoinentyopoyta/.

ANNA-ELINA MATILAINEN

Seuraava sivu »