Turkulaista todellisuutta tutkimassa

Kaupungin eri yhdistysten haastatteluihin perustuva teatteriproduktio tuo lavalle talkoohengen.

”Turussa on tarmokkaita ihmisiä, jotka haluavat saada jotain aikaan”, helsinkiläinen dramaturgi Maria Kilpi sanoo.

Hän toteuttaa yhdessä helsinkiläisen ohjaaja Janne Saarakkalan ja Turun kaupunginteatterin kanssa Ny loppu löhöily -teatteriesitystä, jonka tavoitteena on tutkia turkulaista talkoohenkeä.

Alun perin Saarakkalan Suomi-teatteriprojektin piti olla vuonna 2003 toteutettava esitys, joka olisi tarjoillut kokonaiskuvan kansakunnan silloisesta tilasta.

Eri kaupungeista oli tarkoitus kerätä haastatteluaineistoa, jonka pohjalta Saarakkala olisi työryhmänsä kanssa työstänyt tarkan ajankuvan Suomesta.

Näin ei käynyt.

”Suomi-projektista tuli minulle ikuinen odysseia”, Saarakkala nauraa.

Ensin Saarakkala lähti Joensuun kaupunginteatteriin. Mukanaan hänellä oli kysymys siitä, missä piilee Joensuun voima. Se löytyi rohkeista yksilöistä ja jalostui teatteritulkinnaksi.

Seuraavaksi Saarakkala matkusti Lahteen, missä teatteri Vanhan Jukon valmiissa esityksessä käsiteltiin yksilöiden jaettua rakkautta kaupunkia kohtaan.

Sitten Saarakkala meni Poriin, missä Rakastajat-teatteri pyysi ohjaajaa tutkimaan rakkautta.

Porissa Saarakkala myös kohtasi dramaturgi Maria Kilven.

Lappeenrannan ja vapauden tutkimisen kautta Saarakkalan Suomi-projekti ajautui lopulta myös Turkuun. Teatteriesitys saa ensi-iltansa syksyllä, ja kevään aikana luvassa on vielä kaksi Turku-aiheista klubi-iltaa.

Mukanaan kaupunkiin Saarakkala toi dramaturgi Kilven.

”Porissa vaikutuksen minuun oli tehnyt Rakastajat-teatterin elämäntapa ja ajatus siitä, että kuulutaan johonkin perhettä laajempaan yhteisöön. Osittain sen takia päätimme Turussa käsitellä yksilöiden sijaan yhteisöjä”, Kilpi sanoo.

Niinpä Turun-teemaksi valikoitui talkoohenki.

Todellisuusefektejä
lavalla

Saarakkala on taiteilijakollektiivi Todellisuuden tutkimuskeskuksen perustajajäsen.
Ryhmän tavoitteena on toteuttaa produktioita, joissa pohditaan, miten todellisuus on tutkittavissa teatterin keinoin. Ryhmällä on tallissaan jäseniä noin 30, joista aktiivisia on noin kymmenen. Joka vuodelle on oma tutkimusaiheensa ja tutkimusvastaavansa.

”Todellisuus on myös itsessään esitys”, Saarakkala maalaa.

Alusta saakka Todellisuuden tutkimuskeskuksen Suomi-projektissa on ollut ideana kerätä haastatteluaineistoa teatteriesitysten käsikirjoittamista ja dramatisointia varten. Valmiit esitykset on toteutettu yhteistyössä kaupunginteattereiden kanssa.

Turussa haastatteluaineistoa on kerännyt käsikirjoitustiimi, johon on kuulunut kaksi Turun yliopiston ja kaksi Taideakatemian opiskelijaa.  Haastateltavien joukkoon haettiin ihmisiä teemaa mukaillen eri yhteisöistä. Opiskelijat tekivät haastatteluja yhteensä 11 yhteisölle, joiden joukkoon lukeutuivat muun muassa Turun VPK, Estelle, Yliopistosäätiö, Kaarle Knuutinpojan Jousiampujat ry ja Uusi tuuli ry.

”Haastatteluissa pitää saada ihmiset innostumaan ja puhumaan. Hauskaa on ollut se, että yhteisöistä on ollut paikalla enemmän kuin yksi henkilö. Se on ollut kollektiivinen puheenvuoro”, Saarakkala sanoo.

Nyt haastatteluaineisto on litteroitu. Kilven ja Saarakkalan mukaan tarkoitus ei ole tuottaa fiktiota, vaan käsitellä haastatteluaineistoja dokumentteina.

”Esityksessä aidon puheen käyttö luo todellisuusefektin, vaikka hahmot ovat fiktiivisiä”, Saarakkala selittää.

Kiinnostava
kaupunki

Minkälaista turkulainen talkoohenki sitten on?

”Ainakin sitä on”, Saarakkala nauraa.

Maaliskuun lopussa järjestettävällä Pist töpinäks -klubilla turkulaista yhteisöllisyyttä peilataan 80-luvun turkulaiseen jälkitaistolaisuuteen. Klubin taustamateriaalina ovat muun muassa Estellen ja Kirjakahvilan toimijoiden haastattelut.

Toukokuun klubilla fokus on nykypäivässä, ja tarkoitus on pohtia, miten hallitsemattomasta yhteiskunnasta vallataan oma nurkka. Teeman haastatteluaineistoa on kerätty muun muassa Livonsaaren yhteisökylästä.

Aikaisemmin helmikuussa järjestettiin jo yksi klubi, jossa tarkasteltiin 1900-luvun alun turkulaista järjestötoimintaa.

”Emme tee sosiologista tutkimusta. Teemme taidetta ja ajattelemme silloin, että esitykset on tarkoitettu inspiraation lähteiksi”, Saarakkala huomauttaa.

Eri kaupungeissa projektia toteuttanut Saarakkala kertoo yllättyneensä, kuinka jokaisesta kaupungista löytyy mielenkiintoisia ihmiskohtaloita, tarinoita, tragedioitakin.

Yksi projektin tavoitteista on saada teatteriyleisö tajuamaan, kuinka mielenkiintoisessa ympäristössä yksilö elää. Saarakkalan mukaan median välittämänä katse kohdistuu usein Helsinkiin tai New Yorkiin, jolloin synnytetään kuva siitä, että ”täällä meillä ei tapahdu mitään”.

”Joka kaupungista löytyy oma Benito Casagrandensa, joka saa hirveästi aikaan ja joka herättää voimakkaita tunteita. Tämä on tunnistettava hahmo suomalaisessa kaupungissa”, hän antaa esimerkin.

Teksti: LAURA MYLLYMÄKI
Kuvat: JARI POHJONEN JA LAURI HANNUS

PIST TÖPINÄKS! II, 80-luvun talkoohenki: Rajat auki, maailmaa on muutettava omin avuin! ti 27.3.
klo 19 Sopukassa.
PIST TÖPINÄKS! III, 21. vuosisadan alun talkoohenki: Pelastautukoon ken voi!
ke 16.5. klo 21
urun Kirjakahvilassa
Käsikirjoitus:Maria Kilpi
Ohjaus: Janne Saarakkala
Vapaa pääsy.

Nyky-Juslenialla armonaikaa vajaa vuosi

Juslenian purkutyöt aloitetaan todennäköisesti alkuvuodesta 2013.

Rakennuksen omistaja Suomen Yliopistokiinteistöt Oy:n asiakkuusjohtaja Jarno Hellman kertoo, että kesän ja syksyn aikana tarkoitus on luonnostella uudisrakennuksen ensimmäisen osan piirustukset, joiden pohjalta rakennus- ja purkulupaa haetaan.

”Tavoitteena on, että uudisrakennuksen rakennustyöt voitaisiin aloittaa kesällä 2013”, Hellman sanoo.

Uudisrakennuksen suunnittelussa mukana ovat SYK Oy:n ja yliopiston edustajat. Niin sanotun visiosuunnitelman mukaan uudisrakennuksen ensimmäinen osa on suunnilleen nykyisen Juslenian kokoinen. Uuden rakennuksen suunnittelussa pyritään ottamaan huomioon kirjaston tarpeet, tilojen saavutettavuus ja käyttö, uudenlaisten oppimisympäristöjen mahdollisuudet, viihtyvyys ja valoisuus, tilojen joustavuus ja monikäyttöisyys, tilatehokkuus ja kustannukset. Uudisrakennukseen suunnitellaan myös ravintolaa.

”Ennen purkamisen aloittamista yliopiston kanssa tehdään vielä varsinainen vuokrasopimus”, Hellman sanoo.

Yliopiston hallitus hyväksyi helmikuun kokouksessaan Juslenian uudisrakennusta koskevan esivuokrasopimuksen SYK Oy:n kanssa.

SYK Oy omistaa Turun yliopiston 211 000 huoneistoneliömetristä 160 000 neliömetriä. Esivuokrasopimuksella yliopisto sitoutuu vuokraamaan SYK Oy:n omistamaa Juslenian uudisrakennusta 1 896 000 euron vuosivuokralla 20 vuoden vuokra-ajalla.

Uudisrakennuksen arvioidut investointikustannukset ovat 23,3 miljoonaa euroa. Nykyisen Juslenian vuosivuokra on 884 472 euroa.

Yliopistonmäellä sijaitseva Juslenia on rakennettu vuonna 1975. Jusleniassa on kielitieteiden ja kulttuurien tutkimuksen oppiaineita sekä kielikeskuksen tiloja. Rakennuksen kunnostaminen nykyvaatimusten mukaiseksi on todettu selvityksissä kustannuksiltaan liian kalliiksi ja riskialttiiksi.

Teksti: LAURA MYLLYMÄKI

Oikis leikkasi 70 000 euroa harjoittelusta

Tiedekunnat hakevat säästöjä etenkin henkilöstö- ja tilakustannuksista, kun valtion menokuri tiukentaa yliopiston taloutta.

Oikeustieteellisen tiedekunnan johtokunta joutui leikkaamaan 70 000 euroa opiskelijoiden harjoittelumäärärahoista. Käytännössä se tarkoittaa, että tiedekunta tarjoaa harjoittelupaikalle vain yhden kuukauden palkkatuen aiemman 1–3 kuukauden sijaan.

Oikeustieteellisen tiedekunnan harjoittelupaikkojen määrä laski alle puoleen leikkauksen seurauksena. Tänä vuonna tarjolla on reilut kaksikymmentä työpaikkaa.

”Harmillista on työelämää ajatellen, että harjoittelupaikkojakin on noin vähän. Tutkintomme on kuitenkin varsin teoreettinen. Kilpailu paikoista lienee kovaa”, oikeustieteen opiskelijoiden ainejärjestön LEX ry:n kopo-vastaava Mikael Lustig arvioi.

Palkkatuki suunnataan vuonna 2012 vain julkisen sektorin tehtäviin. Opiskelijan itse hankkimassa työpaikassa tehdystä lakimiesharjoittelusta on mahdollista saada vastaisuudessa opintopisteitä.
Päätöksen taustalla on oikeustieteellisen tiedekunnan tiukka taloustilanne.

”Rahat eivät yksinkertaisesti riitä kaikkeen siihen, mitä ennen on tehty”, oikeustieteellisen hallintopäällikkö Mia Fager sanoo.

Fagerin mukaan tiedekunnassa on haettu säästöjä kaikista mahdollisista kohteista, joista niitä voi saada vaarantamatta perustehtäviä, eli tutkimusta ja opetusta. Tästä huolimatta toinen finanssioikeuden professuuri jouduttiin jättämään täyttämättä, kun tehtävän edellinen haltija jäi eläkkeelle. Myös yksi toimistosihteerin paikka on täyttämättä.

Säästöjä
henkilöstöstä

Myös muissa Turun yliopiston tiedekunnissa on taloudellisesti tiukkaa.

Tiedekunnat saavat tänä vuonna yliopistolta jonkin verran enemmän rahoitusta kuin viime vuonna. Samaan aikaan yleinen kustannustaso on kuitenkin noussut: palkankorotukset ovat kasvattaneet henkilöstökuluja vajaat kolme prosenttia ja vuokrankorotukset tilakustannuksia pari prosenttia. Tiedekuntien menoista suurimmat koituvat juuri henkilöstö- ja tilakustannuksista.

Talouspäällikkö Anna Järven arvion mukaan tiedekuntien kulut ovatkin kasvaneet rahoituksen nousua enemmän. Siksi yksiköissä on jouduttu etsimään säästökohteita.

”Taloudessa on jouduttu tekemään sopeuttamisia. Käytännössä tämä on tarkoittanut tehtävien pitämistä avoinna tai hoidattamista tuntiopetuksena”, humanistisen tiedekunnan dekaani Risto Hiltunen toteaa.
Hiltunen arvioi, että tiedekunnan säästötoimenpiteet koskevat tänä vuonna noin puoltakymmentä tehtävää. Niiden joukossa on sekä hallintohenkilökuntaa että tutkimus- ja opetushenkilökuntaa.

”Toistaiseksi tehtäviä ei ole jouduttu pysyvästi vähentämään, joskin tehtävien täytön suhteen noudatetaan erityistä suunnitelmallisuutta ja varovaisuutta”, muotoilee kauppakorkeakoulun hallintopäällikkö Jani-Matti Lehto.

Kauppakorkeakoulun tämän vuoden budjetti on laadittu suosiolla alijäämäiseksi, sillä miinusmerkkinen tulos pystytään kattamaan edellisten vuosien säästöillä.

”Virkoja on täyttämättä myös siksi, että toimintaa on suunnattu uudelleen. Toinen fakta on se, että tiedekunnissa eletään aina niukkuudessa”, tiivistää tilanteen kasvatustieteellisen tiedekunnan hallintopäällikkö Meri Louhi.

”Kyllähän se niin on varmasti kaikissa tiedekunnissa, että se raha, mitä valtiolta saadaan, ei riitä”, sanoo myös matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan dekaani Reijo Lahti ja viittaa ulkopuolisen rahoituksen merkitykseen.

Lahden mukaan tiedekunnan varoissa tapahtui kuitenkin suurin pudotus jo vuonna 2010, eikä tämän vuoden budjetissa ole enää samanlaista ”dramatiikkaa”.

Joka tiedekunnassa ylimääräiselle rahalla tietenkin keksittäisiin käyttöä: missäpä ei tahdottaisi palkata yhtä lisäprofessoria tai järjestää enemmän kontaktiopetusta luentokurssien sijaan.

Ulkopuolinen raha
korostuu

Tiedekuntien tiukan taloustilanteen takana on osaltaan maan hallituksen päätös puolittaa niin sanottu yliopistoindeksi vuonna 2012.

Vuonna 2010 voimaan tullut uusi yliopistolaki loi yliopistoille niiden rahoitusta vuosittain korottavan yliopistoindeksin. Se olisi tuonut yliopistoille tänä vuonna noin 54 miljoonan euron lisärahoituksen. Hallitus kuitenkin leikkasi summasta noin puolet pois osana valtiontalouden muita säästöjä.

Säästöt eivät myöskään välttämättä ole vielä ohitse, sillä hallituksen kehysriihessä haetaan parhaillaan uusia säästökohteita.

Tiedekuntien varat koostuvat yliopiston myöntämästä rahoituksesta ja niin sanotusta täydentävästä rahoituksesta, joka on pääasiassa tutkijoiden hankkimaa ulkopuolista rahoitusta. Valtion perusrahoitus on noin kaksi kolmannesta yliopistojen rahoituksesta.

Ulkopuolista rahoitusta saavat erityisesti teknilliset alat, lääketiede ja luonnontieteet. Näillä aloilla täydentävän rahoituksen määrä lähentelee valtion perusrahoituksen suuruutta. Esimerkiksi matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan budjetista vajaa 40 prosenttia tulee ulkopuolisista rahoituslähteistä.

”Mutta ei se ole mikään uutuus, että kuluja katetaan ulkopuolisista rahoituslähteistä”, Reijo Lahti muistuttaa.

Lahti pitääkin selvänä, että ulkopuolisen rahoituksen osuuden täytyy tulevaisuudessa kasvaa.

”Etenkin kansainvälistä rahoitusta on mahdollista kasvattaa.”

Teksti: Anna-Elina Matilainen

Kuva: Lauri Hannus

Kehitysyhteistyö kuumensi tunteita TYYssä

0,7 prosenttia ylioppilaskunnan varoista ohjataan tulevaisuudessakin kehitysyhteistyöhön.

Turun yliopiston ylioppilaskunta palauttaa 0,7 prosentin kehitysyhteistyölinjauksen poliittiseen linjapaperiinsa.

Asiasta päätti ylioppilaskunnan edustajisto keskiviikon kokouksessaan äänin 28−12. Yksi edustajiston jäsen äänesti tyhjää.

Päätöksen taustalla on edustajiston viime marraskuun kokouksessaan tekemä ristiriitainen päätös säilyttää 0,7 prosentin varat talousarviossa mutta poistaa linjaus poliittisesta linjapaperista.

TYYn hallituksen mukaan tilanne oli kestämätön, sillä 0,7 prosentin linjausta ei mainittu missään muussa dokumentissa kuin talousarviossa.

0,7-toiminnan globaalina päämääränä on YK:n vuosituhattavoitteiden saavuttaminen. TYY määrittelee linjapaperiin lisätyssä tekstissä 0,7-toiminnan tarkoitukseksi myös jäsenistöön vaikuttamisen ja poliittisen vaikuttamisen.

Vääntöä yhteiskuntaan vaikuttamisesta

0,7-toiminta sai edustajistossa aikaan puheenvuororyöpyn.

Kiivaimmin 0,7-toimintaa vastusti TuKY-listan Joona Rauhamäki. Hän kuvasi kehitysyhteistyövaliokunnan valmistelutyötä käänteisen natsikortin eli AIDS-orpokortin esittämiseksi, piti kehitysapua tehottomana ja linjapaperiin kajoamista huolestuttavana. Hän esitti muutosehdotuksenaan 0,7 prosentin poistamista myös talousarviosta.

”Ylioppilaskunta ei ole valtio, eikä se voi ottaa tehtäväkseen mitä tahansa tehtäviä”, Rauhamäki veisteli.

Vihreän listan Tikli Loivaranta otti Rauhamäen kopin vastaan ja totesi, että monet opiskelijat ovat äänestäneet edustajistovaaleissa juuri sen takia, että TYY on vastuullinen yhteiskunnallinen toimija.

”Pitkäjänteistä päätöksentekoa ei nimenomaan ollut 0,7 prosentin poistaminen linjapaperista”, Loivaranta totesi.

0,7 % = valiokunnan koko toiminta?

Iltaan mahtui myös toinen muutosehdotus. TuKY-listan Jussi Nieminen esitti, että 0,7 prosenttiin tulisi laskea mukaan niin sanotut sektorivarat, jotka koostuvat pääasiassa hallinnollisista kuluista kuten kehitysyhteistyövaliokunnan kokousjärjestelyistä ja asiantuntijakoulutuksista. Nykymallissa sektorivarat on pidetty erillään hankebudjetista.

”Jos sektorivarat yhdistetään 0,7 prosenttiin, kehy-valiokunta joutuisi oikeasti miettimään, juommeko kokouksissa vettä vai annammeko puhdasta vettä niille AIDS-orvoille”, Loivaranta kärjisti.

Kehitysyhteistyön historiallisena velanmaksuna ja sitä kautta velvollisuutena näki muun muassa Ryhmä Lexin Vesa Puisto. TYY Terveeksi -listan Joel Holmén puolestaan kertoi, kuinka Lääketieteen Kandidaattiseuran kehitysyhteistyötoiminta on toimittanut lääkiksessä jäsenpalvelutyön virkaa.

”Mitä tulee siihen, voiko ylioppilaskunta tehdä kehitysyhteistyötä, niin kyllä voi. Ylioppilaskunnat ovat paljon vanhempia kuin kansallisvaltiot, joten voimme antaa vähän myös kehitysyhteistyöhön”, muotoili Vihreän listan Reima Välimäki.

Edustajisto äänesti ensin Niemisen ja Rauhamäen esityksen välillä Niemisen esityksen hyväksi ja lopulta TYYn hallituksen ja Niemisen muutosehdotuksen välillä hallituksen esityksen hyväksi.

TYL

Kirjastolaisia joka lähtöön

Tylkkärin tyyliä tarkastelevassa juttusarjassa kysytään, minkälaisissa vaatteissa yliopistolla uurastetaan. Kevään neljännessä osassa vaatekaappinsa ovia raottavat yliopiston pääkirjaston työntekijät.

Mika Penttinen, kirjastoamanuenssi
Pukeudun töihin tällaisiin perusvaatteisiin. Minulla on yleensä musta tai tumma paita ja farkut tai reisitaskuhousut. Tyylini on varmaan aika ajaton, sillä sen pysynyt samanlaisena jo parikymmentä vuotta. Kirjastolaisilla ei ole mitään yhtenäistä tyyliä, sillä ihmiset ovat päätyneet tänne töihin aika erilaisista taustoista. Täällä on porukkaa joka lähtöön. Pukeutumiseen tuskin puututtaisiin, ellei pukisi ylleen printtipaitaa, jossa on joku loukkaava teksti.

Kaisa Kesonen, suunnittelija
Minulla on töissä aika usein hame tai mekko, joskus farkut. Kesäisin pukeudun värikkäämmin, näin talvisin enemmän mustaan, harmaaseen ja valkoiseen. Viime aikoina olen alkanut käyttää myös koruja töissä. Minulla ei ole erikseen arki- ja työvaatteita, vaan pukeudun aina näin. Talvisin täällä on aika viileää, joten jos aamulla on pukenut ohuet sukkahousut, sitten palelee.

Tuula Kähäri, osastosihteeri
Tyylini vaihtelee, mutta yritän pukeutua töihin suhteellisen asiallisesti. En juuri pukeudu räikeisiin väreihin, kuten vaikka vaaleanpunaiseen tai kirkkaan vihreään. Kaikki pukeutuvat täällä oman tyylinsä mukaan. Joskus ammoin, ennen minun aikaani, kirjaston työntekijöiden pukeutumiskoodi oli tarkka: naisilla piti ehdottomasti olla hame ja sukkahousut. Housut eivät tulleet kuuloonkaan.

Teksti: ANNA-ELINA MATILAINEN
Kuvat: LAURI HANNUS

Vaikuttavaa?

Vaikuttaminen. Kas siinä sana, joka saa monet kavahtamaan tai vähintäänkin hörähtämään. Vaikuttaminen on puisevaa kuin pyramidin pykääminen, vaikuttaminen on itseriittoisten pyrkyrien touhuja, vaikuttaminen on turhaa taistelua turhien asioiden puolesta. Vaikuttaminen on kähmintää ja puolilaillisia koplauksia. Vaikuttaessa selkiin ilmestyy puukonmentäviä aukkoja ja kaksi naamaa ei riitä alkuunkaan. Vaikuttaminen on säälittävää ajantuhlausta, koska asioihin ei kuitenkaan voi vaikuttaa.

Vaikuttaminen on varmasti kaikkea edellä mainittua – ja tuhottomasti muuta. Meillä kaikilla on ennakkoluulomme vaikuttamisesta. Oli kuvasi vaikuttamisesta sitten miten ruusuinen tai rosoinen, tosiasia on, että vaikuttamista et pääse karkuun. Sitä on kaikkialla: Sinuun vaikutetaan ja Sinä vaikutat. Joka päivä. Joka sanalla, jonka sanot ja joka Sinulle sanotaan. Joka lailla, joka säädetään ja joka määräyksellä, jonka tuleva esimiehesi jyrähtää. Joka kuiskauksella, jonka mielitiettysi korvaasi supattaa.

Maailmassa harva saa ansionsa mukaan. Onneksi omaan onneensa voi jokseenkin hyvin vaikuttaa, mikäli osaa vaikuttamisen taidon. Politrukki livauttaa itsensä asemaan, johon pelkällä asiantuntemuksella ei olisi mitään asiaa. Rautainenkin tietotaitaja jää nurkkaan nyhjäämään, jos ei ymmärrä kuka, missä, milloin ja miksi asioista päättää.

Kaikki ihmisrakennelmat parisuhteesta ja alatason puuhaseurasta suuryritykseen ja Kiinan kansantasavaltaan toimivat samojen periaatteiden mukaan: asioita ideoidaan, valmistellaan, niistä päätetään ja ne toteutetaan. Kaikkien vaiheiden välissä hyörii tietty määrä vaikuttajia. Mittasuhteet muuttuvat, mutta ketju on sama.

On älyllistä epärehellisyyttä ajatella, että vaikuttamiskyky kehittyisi mitenkään muuten kuin vaikuttamalla. Opiskeluajat tarjoavat mainioita mahdollisuuksia kehittyä tässäkin taiteessa – tartu tarjottuun. Oli syysi vaikuttaa sitten oma ura, seesteinen perhearki tai parempi maailma, aloita ihmeessä oman itsesi ja maailman vuoksi vaikuttamisharjoittelu mahdollisimman aikaisin. Tee se määrätietoisesti ja avoimin mielin.

Vaikuttaminen. Kas siinä sana, joka saa jotkut ilahtumaan tai vähintäänkin hymyilemään. Vaikuttaminen on kallisarvoista perustyötä yhteiskunnan eteen, vaikuttaminen on suursieluisten ihmisten kamppailua oikeudenmukaisen huomisen puolesta. Vaikuttaminen on sovittelua ja arvojen etsintää. Vaikuttaessa luonteeseen kaivertuu kauniita piirteitä ja arkijärki riittää pitkälle. Vaikuttaminen on ihmisyyttä syvimmillään, koska kaikki mitä koskaan saadaan aikaan, on vaikuttamisen tulosta.

VILLE VALKONEN

Kirjoittaja on vaikuttaja ja vaikutettava – kuten meistä jokainen.
Tällä hetkellä hän palvelee TYYn edustajiston puheenjohtajana.

Fuksille oman alan työ olisi lottovoitto

Kauppatieteitä ensimmäistä vuotta opiskeleva Samuli Raitmaa on hakenut vanhaan kesätyöpaikkaansa Koffille menekinedistäjäksi.

Lähellä opiskelualaa olevat työt kiinnostaisivat myös, ja Raitmaa aikoo kokeeksi hakea myös pankkeihin ja vakuutusyhtiöihin.

”Olisi hienoa saada oman alan töitä, mutta näen sen aika mahdottomana, kun paperilla ei ole kokemusta vielä näyttää”, Raitmaa pohtii.

Rahan lisäksi työnhakuun motivoivat kaverit.

”Ei sitä kotona jaksaisi koko kesää olla, kaverit kuitenkin ovat töissä.”

Työnhaku ei aina tunnu helpolta.

”Helposti sorrun liikaan itsekriittisyyteen, ja hakemus saattaa jäädä kokonaan lähettämättä”, hän tunnustaa.

Kesätyö on kuitenkin tärkeää myös oman mielenterveydenkin vuoksi.

”Tuskin kesällä opiskeltuakaan tulisi”, Samuli naurahtaa.

Tilastotieteen opiskelija kiertää yrityksiä

Toista vuotta tilastotieteitä opiskeleva Matti Rantanen on aloittanut kesätöiden haun perinteisesti käymällä yrityksissä ja kyselemällä.

Rantasen suurin syy työnhakuun on toimeentulon turvaaminen. Hän aikoo hakea pitkälti oman alansa töitä esimerkiksi biostatistiikan laitokselta.

”Tähän mennessä työnhaku on ollut mukavaa. Opiskelukaverin kanssa olemme yhdessä kiertäneet yrityksiä”, rakennuksilla aikaisempina kesinä työskennellyt Rantanen toteaa.

Yhteistyöstä huolimatta kilpailuasetelmaa ei ole Rantasen mukaan kavereiden välille syntynyt.

Rantanen ja hänen kaverinsa ovat saaneet tietoa työpaikoista esimerkiksi vanhemmilta opiskelijoilta, kavereilta sekä omasta oppiaineesta. Motivaatio päästä töihin on kova.

”Kesätyöt ovat mielestäni tärkeä väylä oppia omaa alaa lisää ja soveltaa jo opittua.”

Kirjallisuuden opiskelija viestii valtiolla

Kolmannen vuoden kotimaisen kirjallisuuden opiskelija Emilia Vähätalo on hakenut tänä vuonna ainoastaan oman alansa harjoittelupaikkoja.

Vanha kesätyö leipomossa enää tänä kesänä houkuttele. Motiivina työnhaussa olikin alan työkokemuksen saaminen.

Paikkojen metsästäminen netistä ja panostaminen hakemusten persoonalliseen ilmeeseen kannatti.

”Sain juuri kuulla pääseväni ympäristöministeriöön viestintäharjoittelijaksi”, Vähätalo iloitsee.

Vaikka harjoittelupaikka tuntui tulevan helposti, oli hakuprosessi haastava.

”Vie aikaa paneutua jokaiseen paikkaan yksityiskohtaisesti, vaikka olisi valmis hakemuspohja.”
Samalla hakuprosessi oli Vähätalon mielestä opettavainen: siinä ymmärsi, mikä hakemuksen merkitys todella on.

Teksti: NOORA LEHTIMÄKI
KuvaT: LAURI HANNUS

Kokopäivätyönä kesätyönhaku

Etenkin kaupan ja tekniikan aloilla kesätyötilanne on tänä vuonna hyvä.

Kesätyönhaku on vilkkaimmillaan vuoden alussa, ja mitä lähemmäs kesää tullaan, sitä epätoivoisemmaksi taistelu työpaikoista käy.

Monet kääntyvät ammattilaisen puoleen, mikä näkyy Turun yliopiston työelämäpalveluiden Rekryn nettisivuilla tuhansina kävijöinä. Lisäksi Rekryn järjestämien cv-klinikoiden osallistujamäärät moninkertaistuvat.

Opetus- ja kulttuuriministeriön tutkimuksen mukaan 78 prosenttia yliopisto-opiskelijoista oli kesätöissä vuonna 2009. Tänä vuonna tilanne paikkojen suhteen on kohtalainen. Esimerkiksi Rekryn sivuille on kertynyt tammikuun aikana yli sata kesätyöpaikkaa ja harjoittelupaikkoja on reilu 600.

”Yhdessä työilmoituksessa saatetaan hakea kymmeniä kesätyöntekijöitä”, Rekryn suunnittelija ja kotimaan harjoitteluvastaava Hannele Kaitaranta muistuttaa.

Ilmoituksia löytyy myös muiden hakusivujen kautta.

”Kaikki verkot kannattaa heittää vesille ja käyttää eri hakukanavia”, Kaitaranta kehottaa.
Monet saavat paikan myös avoimilla hakemuksilla oman kiinnostuksen pohjalta haetuista paikoista.

Hyvä kesätyötilanne on tekniikan ja kaupan aloilla, kun taas kulttuurialoille työllistyminen on vaikeampaa.

”Ole avarakatseinen, sillä kaikki työ kartuttaa työelämän taitoja. Hanttihommat motivoivat opiskelemaan ja esimerkiksi asiakaspalvelu on aina valttia työmarkkinoilla”, Kaitaranta kannustaa.

Rekryn johtavan suunnittelijan Sanna Tuomisen mukaan omalle alalle kesätöihin työllistyminen on harvinaista. Usein alan työkokemusta kartutetaan harjoittelun kautta.

Vaikka suurin osa opiskelijoista ei työllisty oman alan tehtäviin kesäksi, noin 350 opiskelijaa saa yliopiston tukirahan harjoittelupaikkaa varten.

Turun yliopiston tiedekunnat ovat budjetoineet opiskelijoiden harjoittelun tukemiseen tänä vuonna yhteensä noin 650 000 euroa. Tämä jakaantuu tiedekuntiin opiskelijamäärän mukaan.

Suomen yliopistojen harjoitteluvastaavat ovat kuitenkin pohtineet tukien yhtenäistämistä, jolloin kaikki opiskelijat ympäri Suomea olisivat tasa-arvoisessa asemassa.

Opiskellen tai
vapaaehtoistyössä

Kesän käyttäminen opiskeluun voi olla varavaihtoehto tai harkittu päätös. Vuonna 2011 kesäopintotukea nosti 2600 opiskelijaa.

”Monelle työkokemuksen kerryttäminen on tärkeää ja pääsääntöisesti opiskelijat hakevat töitä kesäksi”, Tuominen sanoo.

Vaikka työ- tai harjoittelupaikka ei osuisi kohdalle, työkokemusta voi haalia myös muilla keinoin kuten järjestö- ja vapaaehtoistoiminnalla.

Lisäksi Rekryn kautta on mahdollisuus osallistua Turun yliopiston mentorointiohjelmaan, jossa opiskelija saa apua työnhakuun ja verkostoitumiseen samalta alalta valmistuneelta ja työelämään siirtyneeltä mentorilta.

Oman alan työkokemusta saa myös Projektiässät-hankkeesta, jonka hakuaika alkaa keväällä.

Ponnistuslauta
tulevaisuuteen

Kesätyöt antavat tärkeää kokemusta työelämän lainalaisuuksista ja ne madaltavat kynnystä työelämään siirtymisessä valmistumisen jälkeen.

”Työkokemusta kannattaa hankkia ennen valmistumista. Akateemisesti koulutettujen täytyy kyetä näyttämään, että on valmis tekemään työtä”, Tuominen neuvoo.

Opiskelun merkitystä ei voi kuitenkaan sivuuttaa. Opinnot kerryttävät tärkeää pääomaa, jonka hyvä työnantaja näkee pikkuosaamisen läpi.

”Luota siihen, että opiskelu kantaa ja käytä sitä vahvuutenasi kesätyön haussa”, Tuominen sanoo.
”Vielä kannattaa hakea kesätyöpaikkaa!”

Lue, mitä kauppatieteen, tilastotieteen ja kirjallisuustieteen opiskelija suunnittelee tekevänsä kesällä.

Teksti: NOORA LEHTIMÄKI
Kuva: LAURI HANNUS

TYYn yritystoiminta tekee hyvää tulosta

Ylioppilaskunnan puolentoista miljoonan euron sijoitusvarallisuutta hoidetaan Univertas Oy:n kautta.

Ravintolatoimintaa Turun korkeakoulukampuksilla pyörittävä Unica Oy teki maaliskuussa valmistuneen tilinpäätöksensä mukaan viime vuonna noin 330 000 euron tuloksen.

Unican hyvä tulos hyödyttää suoraan Turun yliopiston ylioppilaskuntaa, sillä TYYn liiketoimintaa hoitava Universtas Oy omistaa vuonna 2000 perustetusta Unicasta 51 prosenttia. Loput 49 prosenttia omistaa Fazer Food Services Oy. Yhtiön vuosittainen liikevaihto on noin 5,9 miljoonaa euroa.

TYYllä on Universtaan kautta myös muuta liiketoimintaa. Se omistaa 50 prosenttia vuonna 2008 perustetusta UniGe Oy:stä, jonka toimialaa on liiketilojen omistaminen ja vuokraaminen. UniGe teki viime vuonna voittoa vajaat 60 000 euroa.

TYY omistaakin yritystensä kautta yhteensä noin 4000 neliötä liiketilaa Turussa. Opiskelijoille tuttuja kiinteistöjä saattavat olla esimerkiksi Humalistonkadun UFF-kirpputorin huoneisto ja Silver Moon -baarin tilat.

”Karkeasti voidaan sanoa, että yritystoiminta tuottaa TYYlle noin 200–300 tuhatta euroa vuodessa”, Universtas Oy:n toimitusjohtaja, oikeustieteen opiskelija Toni Eklund kertoo.

Universtas Oy perustettiin vuonna 1990 hoitamaan ylioppilaskunnan liiketoimintaa. TYYn taloustoimikunta toimii Universtaan yhtiökokouksena ja nimittää sen hallituksen jäsenet.

TYYn tavoitteena
omavaraisuus

TYYn taloudenhoidon tavoite on saavuttaa kolmenkymmenen vuoden kuluttua omavaraisuus. Sillä tarkoitetaan, että ylioppilaskunnan liiketoiminnan ja sijoitusten tuotolla voitaisiin pyörittää koko toimintaa.

TYYn talous koostuu kolmesta lohkosta: järjestötaloudesta, yritystaloudesta ja sijoitustaloudesta.

Järjestötaloudella tarkoitetaan vuosittaista noin 750 000 euron budjettia, jolla kustannetaan kaikki TYYn toiminta. Siihen saadaan varat valtaosin jäsenmaksutuloista. Jäsenmaksutulot käytetään järjestötalouteen, eikä niitä sijoiteta.

Yritystaloudella tarkoitetaan Universtas Oy:n kautta hoidettua liiketoimintaa. Universtaan varallisuuden arvo on noin 1,6 miljoonaa euroa.

Ylioppilaskunnan sijoitusvarallisuuden arvo taas on noin 1,3 miljoonaa euroa. Se on 80-prosenttisesti korkosijoituksia ja 20-prosenttisesti osakesijoituksia.

TYYn sijoituksista päättää TYYn hallitus sijoitusjaoston esityksen mukaan. Sijoitusjaokseen on tavoitteena kutsua tulevaisuudessa myös talousalan ammattilaisia.

Teksti: ANNA-ELINA MATILAINEN
Kuva: LAURI HANNUS

Huom! Tämä on oikaistu artikkeli. Aiemmassa tekstissä väitettiin virheellisesti, että omavaraisuutta tavoitellaan jo kahdenkymmenen vuoden kuluessa.

Noin 150 vaihtaria uhkaa jäädä syksyllä asunnotta

Asuntopula voi johtaa Turun yliopiston vaihto-opiskelijoiden kiintiön pienentämiseen.

Turkuun saapuville vaihto-opiskelijoille asuntoja perinteisesti osoittanut Turun Ylioppilaskyläsäätiö vähentää vaihto-opiskelijoille tarkoitettujen asuntojen määrää.

Ensi syksynä asuntojen määrä vastaa noin 72 prosenttia todellisesta vaihtareitten asunnontarpeesta, jolloin vailla määrättyä asuinpaikkaa olisi noin 130–150 vaihto-opiskelijaa.

TYS on luvannut turkulaisille korkeakouluille yhteensä 500 vaihto-opiskelijoille tarkoitettua asuntopaikkaa, joista Turun yliopistoon saapuville vaihto-opiskelijoille on jyvitetty yhteensä 255 asuntoa.

Turun yliopiston kansainvälisten asioiden päällikkö Irinja Paakkanen kertoo, että korvaavista tiloista käydään parhaillaan keskusteluja kaupungin ja naapurikuntien kanssa. Mukana keskusteluissa on ollut myös koulutuksen ja opetuksen kehittämisestä vastaava vararehtori Tapio Reponen.

Vaikka tarvittavat kiinteistöt löytyisivätkin, tulee Paakkasen mukaan huomiota kiinnittää myös vaihto-opiskelijoitten turvallisuuteen ja solmittavien vuokrasopimuksen ehtoihin.

”Toivomme ratkaisun löytyvän maaliskuun aikana. Kesäkuun alussa yliopiston on tiedettävä asunnoista, sillä silloin hyväksymme tänne pääosan meille hakeneista vaihto-opiskelijoista”, Paakkanen kertoo.

Asuntoja tyhjillään
TYS:llä

Turun Ylioppilaskyläsäätiön asuntotoimenjohtaja Pirjo Lipponen-Vaitomaan mukaan TYS hakee päätöksellään tasapainoa syksyn ja kevään asuntotilanteeseen.

”Viime syksynä asunnon sai 700 vaihto-opiskelijaa, joista 500 jäi Turkuun myös kevätlukukaudeksi. 200 asuntoa jäi tyhjäkäyttöön, mikä tarkoittaa noin 200 000 euron vuokravajetta”, hän sanoo.

Asuntojen tyhjillään pitäminen kohdistaa 0,11 euron vuokrankorotuspaineen yhtä TYS:n asukasta kohti vuodelle 2013.

Varsinaiset vaihto-opiskelijoiden asuntokiintiöt TYS aikoo ottaa käyttöön aikaisintaan ensi vuonna. Ensi syksyn vaihto-opiskelijoille osoitetut 500 asuntoa on jaettu turkulaisille korkeakouluille vertailemalla kolmen viimeisen vuoden vaihto-opiskelijatilastoja.

Helpotusta tilanteeseen on etsitty siirtämällä osa Turkuun saapuvien vaihto-opiskelijoitten kiintiöstä ensi keväälle. Yliopisto ei myöskään ota vaihto-opiskelijoita enempää, kuin tämänhetkisissä kiintiöissä on sovittu.

”Suurin ongelma koskeekin ensi syksyä, sillä voimassa olevia vaihtosopimuksia ei voi irtisanoa kesken opiskelijoiden hakuprosessin”, Paakkanen sanoo.

Tieto TYS:in uudesta asuntojen kiintiöittämisestä tuli yliopistolle verrattain myöhään vuodenvaihteessa. Aikaisempina vuosina vastaavaa ongelmaa ei ole ollut, sillä kaikki vaihto-opiskelijat on normaalisti saatu majoitettua TYS:n asuntoihin.

Paakkasen mukaan pitkän tähtäimen ratkaisuna pohditaan vaihtopaikkojen kiintiömäärän pienentämistä tai niiden kohdentamista kevätlukukaudelle. Paikkojen määrän karsiminen vaikuttaa kuitenkin automaattisesti myös siihen, kuinka monta turkulaista opiskelijaa voidaan lähettää vaihtoon ulkomaille.

Tällä hetkellä voimassa oleva seitsenvuotinen Erasmus-sopimuskausi lähenee loppuaan, ja yliopiston tarkoituksena on arvioida uudelleen kaikki Erasmus-vaihtosopimukset.

”Yliopiston uuden strategian mukaisesti karsimme pois käyttämättömät yhteistyösopimukset ja pyrimme siihen, että jäljelle jäisi sellaisia kohteita, joissa suoritetut opinnot integroitu entistä paremmin tiedekuntien tarjoamiin tutkintoihin ”, Paakkanen sanoo.

Rakenteellinen
ongelma

Joissain suomalaisissa korkeakouluissa vastaavia ongelmatilanteita on ratkottu järjestämällä ylioppilaskunnan hätämajoituksia. Turussa ylioppilaskunta ei kuitenkaan pysty hätämajoitusta järjestämään, sillä resursseja siihen ei ole.

”TYY ei voi lähteä yksin ratkomaan asioita, joista se ei ole vastuussa”, ylioppilaskunnan hallituksen sosiaalipoliittinen vastaava Salla Mistola sanoo.

TYYn hallituksen kansainvälisten asioiden vastaava Juuso Suutari näkee ongelman myös rakenteellisena. Ministeriötasolla asuminen kuuluu ympäristöministeriön hallinnonalaan, kun taas korkeakoulujen kansainvälisyydestä vastataan opetus- ja kulttuuriministeriössä.

”Nämä sektorit eivät kommunikoi keskenään. Lisäksi yliopiston uudessa strategiassa painotetaan kansainvälisten opiskelijoitten määrän lisäämistä. Tämänhetkinen tilanne saattaa kuitenkin ajaa jopa päinvastaiseen kehitykseen”, hän sanoo.

Suutarin ja Mistolan mukaan vaihto-opiskelijan on hyvin hankala löytää asuntoa yksityisiltä markkinoilla muutamien kuukausien vaihtoajaksi.

”Sosiaaliturvatunnuksen puuttuminen ja yhden vuoden määräaikaisuus vuokrasuhteissa tekee asunnon löytämisestä vaikeaa. Haastetta tuovat myös kielitaidottomuus ja mahdolliset asenteet”, Mistola listaa.

Teksti: LAURA MYLLYMÄKI

Kuva: LAURI HANNUS

Tämä juttu on toinen versio. Alkuperäisen jutun kuvatekstissä väitettiin, että jatko-opiskelija ei enää voi asua opiskelija-asunnoissa. Jatko-opiskelija on kuitenkin oikeutettu asumaan TYS:n asunnossa, jos hänen tulonsa eivät ylitä asumistuen tulorajaa.

« Edellinen sivu — Seuraava sivu »