Ajassa
13.03.2014

Lopulta

Ihmisen taival kuolinvuoteelta haudan rauhaan on pitkä.

Se voi sattua yllättäen tai odotetusti. Verenkierto aivoissa lakkaa, tai sydän pysähtyy. Homeostaasi, eli tasapainotila järkkyy, ja elimet sammuvat. Lääketieteellisesti on olemassa kahdenlaista kuolemaa. Kliinisessä kuolemassa sydän seisahtuu ja verenkierto ruumiissa pysähtyy. Aivokuolemassa verenkierto loppuu vain aivoista, mutta hengitysrefleksi katoaa.

Teho-osaston ylilääkäri Minna Tallgren Turun yliopistollisesta keskussairaalasta kertoo, että aivokuolemia on viime vuonna sattunut sairaalassa noin kymmenen. Aivokuolema voidaan todentaa esimerkiksi tarkoitukseen kehitetyllä testisarjalla. Nämä potilaat ovat elinsiirron kannalta mielekkäitä, sillä verenkierto elimiin jatkuu, kunhan potilas pidetään hengityskoneessa.

"Useimmissa tapauksissa tehdään elinsiirto, ellei ole esimerkiksi muuta sairautta, joka vaikuttaisi elimiin", Tallgren sanoo.

Vuonna 2010 voimaan tulleen kudoslain mukaan jokainen meistä on mahdollinen elinluovuttaja, ellei ole eläessään ilmoittanut toisin. Erillistä elinluovutuskorttia, jossa ilmaistaan halukkuus elinluovutukseen, ei siis enää tarvita. Viime vuonna elinsiirtoja tehtiin koko maassa muutama sata.

Aivokuolematapauksissa potilas pidetään kytkettynä hengityskoneeseen, kunnes elinsiirto voidaan toteuttaa. Kun kone sammutetaan, hengitys lakkaa välittömästi. Kymmenen minuutin kuluttua myös sydän pysähtyy.

Hautaaminen2

 

Kuoleman jälkeen

 

Läheiset pyritään pitämään tilanteen tasalla, jotta yllätyksiltä säästyttäisiin. Lähdön läheisyys on siis usein tiedossa etukäteen. "Yritämme kertoa omaisille mahdollisimman aikaisin, miltä tilanne näyttää. Emme halua pelotella, vaan kuvailemme rehellisesti, miten asiat ovat", Tallgren sanoo.

Joissain tapauksissa vainajalle tehdään ruumiinavaus. Tällaisia tilanteita voivat olla yllättävät, äkilliset kuolemantapaukset, jolloin suoritetaan oikeuslääketieteellinen ruumiinavaus. Myös sairaalan lääkärit voivat avata ruumiin esimerkiksi jatkotutkimuksia varten, mutta tällöin omaisten lupa on pakollinen.

Ruumista pääsee halutessaan katsomaan joko osastolla tai ruumishuoneella. Molemmista löytyy tarkoitukseen pyhitetyt tilansa, joissa omaiset saavat olla rauhassa vainajan kanssa. Sitä ennen ruumiista kuitenkin irrotetaan kaikki vieraat esineet, kuten tippakanyylit.

Usein kuolleen omaisen näkeminen helpottaa.

"Monet kertovat, että henkilö on kuoltuaan erinäköinen kuin elossa. Tämä varmaan johtuu siitä, että ilmeet katoavat", Tallgren kertoo. Hän myös mainitsee, että jos mielessä pyörii ajatus kuolleen läheisen näkemisestä, se kannattaa toteuttaa.

Mahdollisen ruumiinavauksen jälkeen myönnetään hautauslupa. Sen jälkeen hautajaiset voidaan järjestää ja ruumis saattaa viimeiseen leposijaansa. Kuolinsyyn kertovan kuolintodistuksen saaminen saattaa kestää joissain tapauksissa jopa vuoden.

Tallgrenin mukaan suomalaisten suhtautuminen kuolemaan on muuttunut. "Harva kuolee kotonaan. Ehkä sairaalaympäristö koetaan turvallisemmaksi", hän pohtii.

Hautaaminen6

 

Huolenpitoa

 

Sairaalassa ruumis puetaan – joko omiin vaatteisiin tai hautaustoimiston tarjoamaan albaan. Se on pitkä ja vaalea, puuvillasta, silkistä tai pellavasta kudottu vaate. Kun hautauslupa on saatu, ruumis yleensä siirretään ruumishuoneelta kappeliin, odottamaan hautajaispäivää.

Hautajaiset pidetään yleensä muutaman viikon sisällä kuolemasta.

Hilkka Silvennoinen hautaustoimisto Pietétistä kertoo, että toimistoon saapuvat omaiset ovat usein hämillään. Läheisen menetys on monille tilanteena vieras. Hautaustoimisto tarjoaakin kaikki tarpeelliset palvelut vainajan kuljetuksista kukkatilauksiin, jotta omaisten ei tarvitse huolehtia kuin muutamista seikoista, kuten puhelinsopimusten ja lehtitilausten lakkauttamisesta.

"Eräs nuorempi asiakas luuli kerran, että säilytämme ruumiita hautaustoimiston takahuoneessa. Eihän se tietenkään niin ole, mutta harvalla on käsitystä siitä, miten asiat etenevät", Silvennoinen sanoo.

Hautaustoimisto on pienen yksiön kokoinen. Sisään astuva omainen huomaa ensimmäisenä rivin pienoiskokoisia arkkuja sekä lattialla seisovat hautakivet. Arkut esittävät tavanomaista tilausvalikoimaa, jossa hintahaarukka vaihtelee muutamasta sadasta eurosta pariin tuhanteen.

Silvennoinen kertoo, että suosituimpia ovat keskihintaiset mallit, mutta myös raskaita tammiarkkuja valitaan. Arkun halutaan kuvastavan vainajaa. Saatavilla on myös esimerkiksi ekologisempia vaihtoehtoja, joissa on normaalin pintakäsittelyn sijaan käytetty ympäristöä säästäviä, biohajoavia ratkaisuja.

Samankaltainen skaala löytyy myös uurnista, joihin krematoriossa tuhkatun vainajan maalliset jäänteet siirretään.

Hautaaminen5

 

Suurella kunnioituksella

 

Ennen kuin omainen valitsee arkkua tai uurnaa, hän istahtaa alas. Hautaustoimiston työntekijä kirjaa ylös kaikki tarvittavat tiedot ja selvittää vainajan ja omaisen toiveet.

"Monilla on kova huoli asioiden järjestymisestä, ja usein omaiset ovat ulos astuessaan huojentuneita", Hilkka Silvennoinen sanoo.

Yleinen luulo on, että hautajaiset ovat kalliit järjestää, mutta todellisuudessa hautaan saattamisen hinta riippuu useista seikoista. Esimerkiksi sanomalehdessä julkaistava kuolinilmoitus saattaa nostaa loppusummaa yllättävänkin paljon, normaalin kokoinen ilmoitus paikallislehdessä kun voi maksaa monta sataa euroa.

Jos haluaa jättää lehti-ilmoitukset väliin, myös pienemmällä rahalla saa aikaiseksi arvokkaat hautajaiset. Jos vainaja puolestaan on vailla omaisia tai omaisuutta, sosiaalitoimisto järjestää sosiaalihautajaiset. Tällöin valitaan edullisin arkku ja uurna, ja ellei vainajalla ole sukuhautaa, tuhkat levitetään muistolehtoon.

"Järjestämme kaikki tilaisuudet yhtä suurella kunnioituksella", Silvennoinen huomauttaa.

Hautaustoimisto voi hoitaa myös perunkirjoituksen omaisten puolesta. Perunkirjoituksessa selvitetään kuolinpesän osakkaat, eli perilliset, ja luetteloidaan vainajan ja tämän mahdollisen puolison omaisuus varoineen ja velkoineen. Perunkirjoitus tulee pitää kolmen kuukauden kuluessa kuolemasta.

Asiakirjaa varten vainajasta tarvitaan katkeamaton sarja virkatodistuksia 15 ikävuodesta kuolemaan saakka. Todistuksia kerätään kaikista seurakunnista tai väestörekistereistä, joissa vainaja on ollut kirjoilla.

Silvennoinen mainitsee, että hautauskulttuuri on pysynyt pitkään samanlaisena. Pieniä muutoksia ovat tuoneet muiden uskontokuntien edustajien kasvava määrä sekä uudenlaiset hautakivi- ja arkkumallit. Siunaustilaisuuksiin kutsutaan avoimella lehti-ilmoituksella enää hyvin harvoin.

Hautaaminen3

 

Pyhällä maalla

 

Ruumis odottaa siunaamistaan kappelin kylmiössä muutaman viikon. Kylmäkaapista se nostetaan esille yleensä hautajaisia edeltävänä päivänä, ja arkku valmistellaan hautajaisia varten. Kappelin ruumishuoneen yhteydessä on myös tila, jossa omaiset voivat nähdä vainajan viimeisen kerran.

"Välillä sairaalasta kerrotaan, että vainajaa ei välttämättä kannata näyttää. Tällöin kerromme omaisille, että henkilön ulkonäkö on kuoleman jälkeen muuttunut", kertoo ylivahtimestarin sijaisena toimiva Ari Kostiainen.

Kostiainen opastaa meidät ruumishuoneelta Ylösnousemuskappelin sakastiin, jossa pappi valmistautuu siunaamiseen. Huoneessa pappi pukeutuu albaan ja stoolaan, jonka värin osoittaa kirkkokalenteri. Näitä suorakaidehuiveja on olemassa vihreitä, violetteja, punaisia, mustia ja valkoisia.

Tilaisuus noudattaa yleensä samaa kaavaa. Ensin on alkusoitto, jonka jälkeen lauletaan virsi. Seuraavaksi kukat lasketaan arkun likelle, lauletaan toinen virsi, ja pappi siunaa vainajan. Lopuksi arkku kannetaan hautausmaalle, tai omaiset poistuvat ja ruumis viedään takaisin säilöön, josta se myöhemmin kuljetetaan tuhkattavaksi. Tilaisuus kestää yleensä noin 45 minuuttia.

Koska Erik Bryggmanin suunnittelema kappeli on siunattu kirkoksi, sitä koskevat tarkat säännöt. Uskonnottomien hautajaistilaisuuksia saa pitää vain alkuviikosta, kun taas pienemmissä kappeleissa niitä on mahdollista järjestää viikon jokaisena päivänä.

Uskonnottomien tilaisuus eroaa perinteisestä kaavasta hieman. Kirkkoon kuulumatonta ei siunata, ja papin tilalla on puhuja. Vainaja voidaan kuitenkin haudata kirkon maaperälle, ja hautapaikasta peritään sama hinta kuin uskontokuntaan kuuluvaltakin.

Useimmilla vainajilla on omaisia, mutta aina näin ei ole. "Välillä on siunaustilaisuuksia, joissa läsnä ovat vain pappi, kanttori ja vainaja. Se on todella surullista", Kostiainen huokaa.

 

Tuhannen asteen kuumuus

 

Krematorion uuni on päällä yötä päivää. Se ottaa sisuksiinsa korkeintaan kuusi ruumista päivässä, polttaa ne tuhkaksi uurnaa varten.

Uunin ääressä työskentelevä Kari Heikkilä sanoo, että vainajan tuhka on enimmäkseen luista koostuvaa ainesta. Lähes tuhannen asteen kuumuudessa kudokset katoavat, ja jäljelle jää isoimpien luiden kappaleita ja esimerkiksi titaanista valmistettuja tekoniveliä.

"Titaaniset kappaleet viedään ulkomaille sulatettaviksi, jotta ne saadaan uusiokäyttöön", Heikkilä kertoo. Metallista voidaan myöhemmin valaa vaikkapa lentokoneen osia.

Uunista maalliset jäänteet kulkevat myllyn kautta uurnaan. Koneessa kolme pienen nyrkin kokoista kuulaa jauhaa materian hienoksi jauhoksi, ja arkun ruuvit ja muut metalliosat eritellään pois.

Lopulta ihmisestä jää jäljelle noin neljä litraa tuhkaa.

Tämän jälkeen uurna viedään odottamaan kappeliin. Tuhkat voidaan normaalisti haudata aikaisintaan kahden viikon kuluttua tuhkaamisesta.

Jotta uurnan saa mukaansa, krematoriolle täytyy ilmoittaa tuhkien sijoituspaikka. Krematorio kerää tiedot rekisteriin, josta kunkin vainajan tuhkien sijainti on mahdollista paikantaa. Tuhkat täytyy lain mukaan sirotella tai haudata viimeistään vuoden kuluttua tuhkaamisesta.

"Välillä tuhkat ovat kuitenkin säilössä yli vuoden, milloin mistäkin syystä", vahtimestari Kostiainen toteaa.

Hautausmaan sijaan viimeinen lepopaikka voi olla myös muistolehto, aava meri tai vaikkapa oma mökkipiha. Maastoon levitettyjen tuhkien sijaintia ei kuitenkaan saa merkitä hautamuistomerkillä, ja levitykseen tarvitaan aina maanomistajan lupa.

Jos hautapaikan haluaa merkitä, omaisella on mahdollisuus perustellusta syystä perustaa yksityinen hauta. Luvan myöntää paikallinen aluehallintovirasto eli avi, joka vaatii, että asianomaisella on selvitys hautapaikan hoidosta ja maa-alueen rauhoittamisesta hautausmaakäyttöön.

Hautaaminen4

 

Viimeinen leposija

 

Maaliskuinen hautausmaa on karu paikka. Sulavia kinoksia on siellä täällä, mutta enimmäkseen näkyy harmaata ja kosteaa.

Turun hautausmaa on lajissaan Suomen toisiksi suurin. Sen pinta-ala on noin 60 hehtaaria, ja se pitää sisällään arviolta 45 000 hautaa.

Viime vuonna näille kummuille saatettiin yhteensä 1289 vainajaa. Heistä 196 on haudattu arkuissa, loput uurnissa. Tuhkahautauksien osuus on näin ollen lähes 85 prosenttia kaikista hautauksista.

"Tuhkaamisten määrä ylitti arkkuhautaukset ensimmäisen kerran vuonna 1994", hautaustoimen päällikkö Markku Mannerkorpi Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymästä mainitsee, kun saavumme talviteloilla olevaan uurnalehtoon. Paikasta on vaikea saada kunnollista käsitystä, sillä esimerkiksi suihkulähde on pois käytöstä. Kesällä pensaat vihannoivat ja lähde solisee.

"Tuhkaus on tilankäytöltään taloudellista, sillä uurnia mahtuu yhteen kerrokseen enimmillään yhdeksän. Luku on kuitenkin teoreettinen, eikä niin montaa uurnaa taida missään haudassa olla", Mannerkorpi sanoo ja osoittaa tiuhaan pystytettyjä hautakiviä. Hauta kaivetaan vain 80 sentin syvyyteen, ja uurna vie tilaa 33 senttiä suuntaansa.

Hautaoikeuden saa kerrallaan 25 vuodeksi. Oikeutta voidaan jatkaa saman verran, jos hauta on pidetty kunnossa. Muutoin paikka palaa kiertoon, kivi poistetaan, ja lopulta samoille sijoille haudataan joku toinen.

Astumme seuraavaksi muistolehtoon, jossa ei ole minkäänlaisia hautakiviä tai -merkkejä.

"Näille terasseille tuhkat haudataan", Mannerkorpi näyttää. "Tämä ei katso säätyä, vaan tänne on haudattu ihmisiä kaikista yhteiskuntaluokista", hän jatkaa.

Vaikka luumme joskus unohtuvat, on lohduttavaa, että kaikista huolehditaan. Että kaikki johdatetaan lepoon.

Ja että lopulta saamme levätä rauhassa.

 

Teksti: Aleksi Malinen
Kuvat: Lauri Hannus

Muokattu 20.5.2014. Alkuperäisessä tekstissä oli maininta, että hengityskoneen sammuttua hengitys pysähtyisi kymmenen minuutin kuluttua. Koneen sammuttua hengitys kuitenkin lakkaa välittömästi.