Ajassa
04.11.2016

Syyrian meemisota

Teksti:
Riku Vihervirta
Kuvat:
Ruu Aho

Syyrian sisällissotaa käydään myös meemeillä. Miten kopioiduista kuvista ja vitseistä tuli osa 2010-luvun kriisiä?

Internetillä oli merkittävä rooli vuonna 2011 alkaneessa arabikeväässä, jossa mielenosoittajat Lähi-idässä vaativat poliittisia ja taloudellisia uudistuksia. Syyria ei ollut poikkeus. Aktivistit organisoivat mielenosoituksia sosiaalisessa mediassa, kun taas salainen poliisi pyrki vangitsemaan aktivisteja tekaistuilla profiileilla ja tapahtumilla.

Kriisin pahentuessa netistä tuli kanava, jonka kautta aktivistit julkaisivat todisteita mielenosoitusten murskaamisesta. Sosiaalisen median merkitys korostui, kun Syyriasta tuli vaarallinen ulkomaisille toimittajille.

Syyrian hallitus vastasi protestilauluihin kidutuksella ja murhilla, mikä johti aseelliseen vastarintaan. Samalla, kun kriisiä vuonna 2012 alettiin kutsua sisällissodaksi, sosiaaliseen mediaan muodostui oppositiota ja hallitusta kannattavia leirejä.

Esimerkiksi Twitterissä eri puolten some-aktiivit seuraavat Syyrian tapahtumia ja tiivistävät niitä englanniksi. Osa twiittaajista on länsimaalaisia, jotka vaihtavat aihetta sujuvasti sisällissodasta e-sportsiin. Keskustelua käydään lähinnä samanmielisten kanssa, ja vastakkaisia näkemyksiä solvataan.

Taistelevat leirit yrittävät muokata yleistä mielipidettä sodan syistä ja oikeutuksista omien tarkoitusperiensä mukaisiksi. Yksi ase ovat nettimeemit, joilla monimutkaista sotaa yksinkertaistetaan.

Lopputuloksena kopioidut kuvat kiertävät kehää vastakkaisilla viesteillä varustettuina. Kun kapinallisilla oli sotaonni myötä, videopalvelu Youtubeen ladattiin uusi Hitler kuulee -video. Presidentti Bashar al-Assadia ivaavassa videossa Hitlerin ’roolissa’ on iranilainen kenraali, joka vaikeroi liittolaisensa kyvyttömyyttä: “Tämä kakkosluokan diktaattori saa kaiken mahdollisen avun, mutta häviää silti”. Kun Syyrian hallitus pääsi voitolle, nettiin ladattiin toinen Hitler-video, jossa raivokohtauksen saakin tunnettu kapinallisjohtaja.

Syyrian sisällissodasta on valtava määrä tietoa, ja sodan etenemistä voi seurata melko luotettavasti noin päivän viiveellä. Jotta se on onnistuu, on kuitenkin suodatettava paljon propagandaa, vääriä väittämiä ja toisensa kumoavia tilannetietoja. Syvä ymmärrys sodan syistä vaatiikin kirjallisuuteen paneutumista.

Ehkä työmäärästä johtuen sodan syiden ja tapahtumien tulkinta jää usein pinnalliseksi. Pienen kyläpahasen valtaus näyttää merkittävältä, jos sitä säestävät hienot videot, selkääntaputtelevat twiitit ja hurmoksellinen me-henki.

Osalle tuntuu olevan tärkeintä myötäelää tapahtumat oman nettiyhteisön parissa. Ehkä joskus sodan päätyttyä voi sitten sanoa, että minä kannatin oikeaa puolta.

Syyrian sisällissota tuntuu osoittavan, että tiedon saatavuudesta huolimatta ihmiset ovat yhä alttiita propagandalle. Verkon valtamerestä on helppo poimia omia mielikuvia tukevia ’faktoja’ sekä luoda oma historia ja todellisuus.

Syyrian sisällissodassa kuolleiden tarkkaa määrää ei tiedä kukaan. YK lakkasi laskemasta uhrien määrää 250 000 kuolleen jälkeen. Suurimpien arvioiden mukaan yli 400 000 ihmistä on saanut sodassa surmansa.

”Sivistysmaa sotii terroristeja vastaan”

Syyrian hallituksen kannattajat

Syyrian hallituksen kannattajien iskulauseena on “vain Jumala, Syyria ja Bashar”. Heidän mukaansa Syyria on maallinen sivistysmaa, joka kamppailee ulkovaltojen masinoimaa uskonnollista terrorismia vastaan. Väite on yhdistelmä Syyriaa hallitsevan baath-puolueen propagandaa ja historiaa. Vuonna 1963 vallankaappauksella huipulle noussut baath perustui tasa-arvon ihanteelle, mutta käytännössä puolue ei pystynyt irtaantumaan Syyrian sisäpolitiikkaan vaikuttavista suku- ja aluesidoksista. Niinpä Assadin presidenttisuvun edustamat alaviitit, eli syrjityn uskonnollisen vähemmistön jäsenet, saivat etulyöntiaseman yhteiskunnassa.

Hallituksen kannattajien jakamat kuvat ja viestit heijastavat hallituksen linjaa, ja osa niistä onkin valtion palkkaamien nettiaktiivien luomia. Syyrian hallituksen selviytymisstrategiana on, että länsimaiden poliitikkojen epämääräinen huoli islamilaisesta terrorismista on suurempi kuin länsimaiden kansalaisten järkytys Syyrian hallituksen sodasta kansaansa vastaan. Tilannetta sekoittaa se, että kapinallisten riveissä todella taistelee ääri-islamistisia ryhmittymiä, joita on saapunut Syyriaan sodan pitkittyessä. Hallituksen kannattajat niputtavat kaikki kapinallisryhmät saman jihadistilipun alle ja vääristelevät lähihistoriaa todistellakseen, että kriisissä on aina ollut kyse jihadisteista.

Valtaosa hallituksen kannattajien meemeistä keskittyykin korostamaan ääri-islamistien toimintaa ja sotarikoksia. Tarinan roistoja ovat jihadistijohtajien lisäksi Syyrian tilannetta seuraavat ulkomaalaiset tutkijat, joita syytetään ääriryhmien äänitorviksi ja puolustajiksi. Hallituksen kannattajien sankareita ovat erinäiset armeijan komentajat, joiden kuvia jaetaan ja joille toivotaan korkeimman varjelusta. Eräs esimerkki on puolisotilaallisia ”tiikerijoukkoja” komentava eversti Suheil al-Hassan, jonka kuvat kiertävät tiuhaan. Yhtäältä puolisotilaallisten joukkojen merkityksen kasvua voi hyvin pitää Syyrian valtion hajoamisen oireena, toisaalta Assadin nettikannattajien on helpompi samaistua henkilöihin kuin instituutioihin.

”Kansalla on oikeus puolustautua”

Syyrian kapinallisten kannattajat

Syyrian kapinallisten kannattajien meemit julistavat yleensä diktaattori Assadiin kohdistuvaa inhoa ja ilkkuvat hallituksen joukkojen kärsimille tappioille. Lisäksi opposition tukijat parodioivat mielellään vastapuolen väitettyjä ihanteita. Lojalistien ylistämien hallituksen upseereiden pilkka näkyy lapsellisimmin “botoksitiikeriksi” kutsutussa komentajassa al-Hassanissa, jonka kuvia jaetaan ivallisesti.

Sarkasmista huolimatta kapinallisten kannustajien mieliala on usein alakuloinen. Opposition ongelma on, että länsimaat ovat haluttomia puuttumaan sisällissotaan, vaikka Syyrian hallituksen monia sotarikoksia on dokumentoitu. Edes netissä jaettavat kuvat siviiliuhreista tai YK:n päämajassa ollut näyttely Syyrian vankiloissa kuolleista eivät ole johtaneet presidentti Assadin vastaisiin väliintuloihin tai rauhanturvaoperaatioihin.

Sodan jatkuminen ja voimaton protestointi onkin katkeroittanut monia opposition tukijoita. Syyrian hallitusta kohtaan tunnettu inho ja viha näkyvät siinä, miten osa oppositiosta on ryhtynyt jakamaan ja hurraamaan kapinallisryhmien videoita. Kaikkein näyttävintä videopropagandaa tuottavat jihadistiryhmät, jotka eivät edes halua ulkovaltojen väliintuloa ja uskovat ainoastaan aseellisiin ratkaisuihin. Osa oppositiosta ei kuitenkaan enää välitä siitä, kuka Assadia vastaan hyökkää, kunhan sen tekee joku. Tämä puolestaan pelaa suoraan hallituksen kannattajien pussiin. He voivat valita kirjavasta oppositiosta jyrkimmät mielipiteet ja julistaa, että tätä mieltä ovat kaikki kapinallisten tukijat.