Gradukulma: Debattia namiviinasta

SALMIAKKIKOSKENKORVA tuli ja lähti Alkon valikoimasta vuonna 1993 suuren julkisen keskustelun siivittämänä. Karkin makuinen väkijuoma nähtiin turmiollisena nuorisolle. Alko päätyi vetämään tuotteen markkinoilta, vain palauttaakseen sen myyntiin kahta vuotta myöhemmin kohun laannuttua. Filosofian maisteri Tero Ranki tutki gradussaan Salmiakkikoskenkorvasta lehtien palstoilla käytyä debattia diskurssianalyysin keinoin.
Alko toi Salmiakkikoskenkorvan valikoimaansa vastauksena maustetuille tuontiviinoille, mutta sen saama suunnaton menestys yllätti jopa Alkon. Suunnatonta menestystä seurasi kuitenkin vilkas väittely.
Ranki löysi neljä päädiskurssia jotka hallitsivat keskustelua: nuoriso, terveys, holhous sekä asian tekeminen poliittiseksi kysymykseksi.
”Salmiakkikoskenkorvaa pidettiin nuorempaan makuun sopivana sekä houkuttelevana tavallista koskenkorvaa halvemman hinnan vuoksi. Nämä olivat hallitsevat näkökulmat ennen kuin tuote vedettiin markkinoilta”, Ranki kertoo. Salmiakkikoskenkorvaa luonnehdittiinkin lehtikirjoituksissa muun muassa ”karkinmakuiseksi”, ”karamelliksi”, ”karamelliviinaksi”, ”namiviinaksi”, ”tikkunekuksi” ja ”mustaksi makiaksi”.
”Kohun jälkeen osa kuitenkin katsoi tuotteen markkinoilta vetämisen olleen holhousta, ja syyllisten etsintä alkoi”, Ranki huomauttaa.
”Keskustelua syntyy herkästi, sillä jos alkoholi aiheuttaa ongelmia, vaaditaan kieltoja, mutta kun rajoitetaan alkoholinmyyntiä herää laaja keskustelu yksilön vapaudesta.”
Salmiakkikoskenkorvan aiheuttama julkinen keskustelu alkoholista ei ollut uusi ilmiö, sillä yhtymäkohtia on muun muassa vuoden 1969 keskioluen ruokakauppamyynnin vapauttamiseen. Ranki kuitenkin arvelee, ettei vastaavanlaista tapahtuisi nykyään.
”Alkoholikulttuuri on vapautunut viidessätoista vuodessa, meillä on ihan eri aika ja kulttuuri kuin silloin. Toisaalta nykyään on enemmän keskustelua myös alkoholin käytön haittapuolista”, Ranki pohtii.
HEIKKI ISOTALO