Lintuinfluenssa ja muita leikkejä

Kouluikäiset lapset leikkivät kuvitteluleikkejä kaiket päivät, vaikkeivät sitä välttämättä myönnä. Ideoita leikkeihin poimitaan mediasta, mutta vain tarpeen mukaan.

Helsingin yliopiston tutkija Reeli Karimäki on tutkinut koululaisten kuvitteluleikkejä tekeillä olevaan folkloristiikan väitöskirjaansa. Folkloristiikan alalla vähän tutkittuun aiheeseen Karimäki tarttui, koska piti vallitsevaa keskustelua mustavalkoisena.
”Olin kyllästynyt jatkuvaan puheeseen siitä, kuinka suomalaiset lapset eivät enää leiki.”
Karimäki teetti vuosina 2001–2003 yhteensä 800 helsinkiläisellä ja tallinnalaisella 7-13 -vuotiaalla koululaisella leikkikuvauksia.

Biseksuaalit barbit

Karimäki korostaa tutkimuksensa eettisyyttä, koska kokee olevansa vastuussa mukana olleille lapsille. Hän toivoo, ettei lasten leikeistä etsittäisi väkisin sellaista, mitä niissä ei ole.
”Eräät tytöt kertoivat leikkivänsä barbeilla, jotka ovat biseksuaaleja. He kuitenkin painottivat sen johtuvan vain siitä, ettei heillä ollut miespuolisia nukkeja. ”

Lapset poimivat leikkeihinsä paljon aiheita ympäristöstään. Toisin kuin väitetään, media ei Karimäen mielestä passivoi lapsia, vaan antaa virikkeitä.
”Leikkien sisällöt kuvastavat lasta kiinnostavia asioita, ja niitä ilmiöitä, joita he mielessään pohtivat.”
Karimäen mukaan monesti on vaikea sanoa, kuinka paljon medialla on vaikutusta. Lapset kun valikoivat mediatulvasta aineksia tarpeen mukaan.
”Leikkien toimijoiden nimet saattavat olla mediasta tuttuja, mutta sisältö voi olla täysin eri.”

Joskus yhtymäkohdat todellisuuteen ovat kuitenkin päivänselvät. Tutkimuksentekoaikana monien pihojen ykkösleikki oli Lintuinfluenssa, joka on mukailu hipasta.
”Siinä yksi on lintu, joka yrittää tartuttaa muihin lintuinfluenssaa. Tartutetuilla on kuitenkin myös mahdollisuus parantua, jos he saavat rokotetta ajoissa”, kertoo Karimäki.

LEIKKI ON HAUSKAA!

Koululaiset eivät vain istu kaiket päivät tietokoneruudun ääressä. He myös siirtävät digitaaliset pelit kuvitteluleikkeihin. Karimäen mukaan digitaalisten pelien ja leikin rajat ovat entisestään hämärtymässä.

Toisin kuin tietokonepeleissä, lapset luovat itse säännöt ja muuttavat leikin tarinaa sen edetessä.
”Lapset eivät toista pelien valmiita tarinoita, vaan luovat niiden pohjalta uuden, oman leikin.”
Karimäen mielestä aikuiset helposti arvioivat leikkejä vain hyödyn kannalta. Vanhempien näkökulmasta leikkiessäänkin lapsi opettelee asioita tulevaisuutta silmällä pitäen.

Siksi esimerkiksi sotaleikit nähdään usein haitallisina. Karimäki kyseenalaistaa käsityksen.
”Lapset eivät sen paremmin sota- kuin kotileikeissäkään harjoittele oikeaa elämää varten. He leikkivät, koska se on hauskaa.”

PIRITA MÄNNIKKÖ