Omaa lomaa

02.09.2011  

Vietitkö kesällä viikon loman? Jos et, niin varo, köyhyys saattaa uhata sinuakin.

Yli 70 prosenttia korkeakouluopiskelijoista vietti tämänkin kesän töissä. Lomaa olisi kuitenkin parasta ehtiä viettää, sillä EU:kin määrittelee vuosittaisen viikon loman yhdeksi köyhyyden kriteeriksi. Se, joka ei ehdi tai pysty lomailemaan viikkoa kodin ulkopuolella, on köyhä.

Kriteeriä on kartoitettu myös maakohtaisesti. Keskustelua on kesällä herättänyt se, että jopa 15 % suomalaisista kokee vuosittaisen viikon loman olevan taloudellisesti mahdotonta. Kuulostaa yllättävältä, että halpalennoista, leirintäalueista ja maamme puolimiljoonaisesta mökkikannasta huolimatta lähes yksi kuudesosa suomalaisista kokee, ettei pääse pois kotoa viikoksi. Ilkeämmälle tulee mieleen, että onko kyse vain mielikuvituksettomuudesta ja lomalle asetetuista liian kovista vaatimuksista.

Suomalaisten vapaa-aikaa ja ajankäyttöä tutkineen sosiologian dosentin Anu-Hanna Anttilan mielestä tutkimustuloksen tarkempi pohtiminen on perusteltua. Hän pitää kuitenkin täysin mahdollisena sitä, että korkea prosenttiluku kertoo myös kasaantuvasta köyhyydestä ja toimeentulovaikeuksista. Anttila mainitsee, että on esimerkiksi eläkeläisiä ja yksinhuoltajaperheitä, joille jopa sosiaalisia lomia tarjoavien järjestöjen kylpylä- tai mökkilomien omavastuuosuus on liian korkea.

Anttila painottaa, että kasaantuvan köyhyyden lisäksi lomanviettoon vaikuttaa paljon ylipäätään ajankäyttö, jossa vuosittainen vapaa-aika on kyllä lisääntynyt, mutta se on kestoltaan kerrallaan lyhytaikaisempaa. Etenkin epätyypillisissä työsuhteissa työskentelevät ja itsensä työllistäjät saavat palkallista vuosilomaa vähän, jos ollenkaan.

Lisäksi monella työ silppuaa vapaa-ajan, eikä lomaa voi välttämättä pitää kesäaikana. Itselle tarkoitettu leppoisa vapaa-aika, oli se lyhyempi tai pidempi vapaa, ei sekään toteudu stressaavassa tilanteessa vaikkapa kahden työn välissä. Epävarmuus toimeentulosta ja turvattomuus tulevaisuudesta pakottavat usein valitsemaan vapaa-ajan sijaan lisätulon, sanoo Anttila.

Anttilan ajatuksia kuunnellessa tulee mieleen, että suomalaisten luterilainen suhde työntekoon painaa myös tässä päälle. Olemme liian tunnollisia lomailemaan, jos vapaalle ei vuosilomatyyppisesti suorastaan määrätä. Mutta miten sitten persaukiset korkeakouluopiskelijat tuntuvat matkustelevan ympäri palloa, ainakin sen minkä kotimaissa suoritetulta juhlimiseltaan ehtivät? Köyhimmätkin humanistit kun käyvät säännöllisesti ainakin Berliinissä ja Barcelonassa.
Anttila vastaa, että toki myös elämäntavalla on merkitystä, ja opiskelijoilta löytyy usein lomailulle laajemmat vaihtoehdot mahdollistavaa sosiaalista ja kulttuurista pääomaa. Esimerkiksi vaihto-opiskelun luomat verkostot sekä kulttuurin ja kielen tuntemus avaavat paljon ovia. Hän toteaa esimerkiksi perheellisyyden monimutkaistavan vaikkapa vaihtoon lähtemistä.

Onko viikon lomassa sitten lopulta kyse monelta puuttuvasta perusoikeudesta vai itseään toteuttavasta köyhyysprofetiasta? Esimerkiksi itse en ole viettänyt tänä vuonna viikon lomaa kodin ulkopuolella. En myöskään omista autoa (joka on eräs toinen EU:n köyhyyskriteeri), joten virallisia kriteerejä kuunnellessa alkaa pelottaa, että horjun jo köyhyyden partaalla.
Tosin tiedostan, että omalla kohdallani kyse on paljon laiskuuden motivoimasta elämäntapakotoilusta ja ilman vaimoa kävisin luultavasti kerran parissa vuodessa lähinnä päivämatkalla Parolan panssarimuseossa. Luovatko kriteerit kuitenkin painetta lähteä kotoa, vaikka ei oikein edes huvittaisi reissata, ainakaan viikkoa kerralla?

Anttilan mielestä loma elintason ja elämänlaadun mittarina on pohjimmiltaan hyvä, vaikkakin vaikeasti määriteltävä. Kriteeriksi asetettu viikon loma poissa kotoa tarkoittaa tutkimuksissa etenkin perinteisempää turismia, kuten viikon mittaista etelän turistimatkaa, ja voi sekoittaa tilanteen hahmottamista. Hänestä tärkeä on ennen kaikkea selkeä vapaa-aika, jonka yksilö voi kokea juuri omana vapaa-aikanaan,
eikä ulkoisia määritteitä pitäisikään liikaa tuijottaa esimerkiksi eksaktin keston tai etäisyyden suhteen.

Ehkä onkin hyvä myöntää, että vaikka elämäntapa vaikuttaa loman ja köyhyyden kokemukseen, joutuu moni kohtaamaan myös aidon mahdollisuuksien puutteen. Esimerkiksi viikon telttaretki saattaa olla oikeanlaiselle henkilölle passelia lomailua, mutta stressaantuneelle ja huonotuloiselle yksinhuoltajaäidille se ei välttämättä takaa mieluisaa kokemusta vapaa-ajasta.

Teksti & kuvitus: JUSSI LATVALA

Myös muita kesätilastoja voit käydä lukemassa osoitteesta:
www.stat.fi/tup/tilastokirjasto/kesatilastot2011.html

Kommentit