Pienkustantamot pyristelevät monipolisoituvassa kirjamaailmassa

14.12.2007  

111.jpg

Laatuun panostavat pienkustantamot ovat Suomessa vaikeuksissa. Kirjavälitys vetää välistä huikeita summia eikä ketjuuntuva kirjakauppa-ala suostu pitämään hyllyssä kuin uutuuksia. Voisiko ratkaisu löytyä uudesta tekniikasta? Tai pienten kustantajien yhteistyöstä? Vai onko vain odotettava, että maailma ympärillä muuttuu hyvälle kirjallisuudelle myötämielisemmäksi?

Kun helsinkiläinen Loki-Kirjat alkuvuodesta ilmoitti lopettavansa toimintansa, asiasta uutisoitiin laajasti sekä kulttuuri- että sanomalehdissä. Lukuisia klassikkoja kääntäneen viisitoistavuotiaan kustantamon kirjoille on satanut palkintoja vielä lopettamispäätöksen jälkeenkin; viimeksi pari viikkoa sitten Italian kulttuuriministeriö palkitsi kustantamon italialaisklassikkojen ansiokkaasta käännöstyöstä.

Syyksi lopettamiseen kustantamon perustaja Niko Aula ilmoitti toiminnan kannattamattomuuden: ei ole mukavaa olla jatkuvasti miinuksella. Edellisvuonna lopettamispäätöksen oli niin ikään tehnyt monia kaunokirjallisuuden klassikkoja kustantanut Desura. Kuitenkin esimerkiksi Loki-Kirjojen palkittu käännös Geogres Perecin romaanista Elämä käyttöohje on myynyt hyvin ja useat Desuran kustantamista teoksista on loppuunmyyty. Missä siis on vika?
”Pienten kustantamojen tilanne on vaikeutunut viime vuosina, monellakin tapaa”, sanoo kustantaja Hannu Salmi turkulaisesta Faros-kustannuksesta.

”Kirjamyynti on keskittynyt aiempaa enemmän suuriin kirjakauppaketjuihin, ja alalla on tapahtunut monenlaista fuusioitumista ja monopolisoitumista. Esimerkiksi SanomaWSOY omistaa media-alalla monia vahvoja toimijoita.”
Saadakseen kirjan myyntiin kustantaja voi joutua antamaan kirjakauppaketjulle alennusta jopa yli puolet teoksen hinnasta.
”Välitysporras sieppaa entistä suuremman osan kirjan hinnasta, sillä käytännössä Kirjavälityksellä on monopoli pienten kustantamojen kirjojen levitykseen. Niinpä vaikka kirjojen myyntihinta on noussut, kustantajan käteen jäävä osuus on entistä pienempi.”

Salmen mukaan nykyinen kustannuspolitiikka suosii suuria kustantamoja, jotka voivat muun muassa isoja painoksia ottamalla alentaa kulujaan.
”Valtaosa kirjamyynnistä keskittyy isänpäivän ja joulun väliseen aikana. Suuret kustantamot, jotka haluavat tuottaa tulosta omistajilleen, tekevät kirjasta kulutushyödykkeen”, Salmi kritisoi. Helmikuun alennuksissa edellisen kauden myymättä jääneistä tuotteista pyritään sitten pääsemäään halvalla eroon.
”Tällainen suhtautumistapa ei sovi pienten kustantamojen profiiliin. Emme halua kirjan olevan sesonkituote vaan pysyvää kulttuuria”, Salmi sanoo.

Palkatonta harrastustoimintaa

Onko siis niin, ettei taiteellisesti ja kulttuurisesti kunnianhimoinen pienkustannustoiminta yksinkertaisesti enää kannata? Faroksen lisäksi Turussa toimii useita muitakin pienilevikkisen kirjallisuuden kustantamoita. Kotimaiseen nykyrunouteen, esseisiin ja klassikkokäännöksiin keskittyvän Savukeidas Kustannuksen kustannuspäällikkö Ville Hytönen vastaa sähköpostiin lyhyesti Odessasta, Ukrainasta.
“Uuden runouden kustantaminen on itsemurhapeliä niin kotimaisen kuin käännosmateriaalinkin puolesta”, hän toteaa. “Klassikkokäännokset kääntyvat yleensä plussalle, mutta niiden myyntiaika on pitkä.”
Hytönen syyttää tilanteen “surkeudesta” pientä kielialuetta sekä kouluopetusta, joka vieraannuttaa nuoret runoudesta. “Opetukseen nykyrunoutta, paljon vaihtoehtoja – sitä kautta Suomi sivistyy.”
Hannu Salmen mukaan Faroksella ei ole varaa palkata kustantamoonsa yhtäkään työntekejää.
”Vain siten pystymme kustantamaan kirjamme ja maksamaan kääntäjille ja tekijöille. Vaikka olemme osakeyhtiö, taloudellisesti tämä on täysin kulttuurista harrastustoimintaa. Kirjamme ovat menestyneet suhteellisen hyvin, mutta ideaali tietenkin olisi, että voisimme luoda edes yhden työpaikan. Nykyisillä kustannuksilla se ei onnistu”, Salmi sanoo.
Faros on ollut mukana perustamassa Turkuun kuuden pienkustantamon Kustannusyhdistys Lukuvaloa. Mukana ovat lisäksi Enostone, Kirja-Aurora, K&H, Lurra Editions ja Turbator.
”Lukuvalon perustaminen lähti liikkeelle juuri olosuhteiden muuttumisesta pienkustantamoille epäedullisemmiksi. Taustalla oli kuitenkin pitkään kytenyt ajatus yhteistyöstä turkulaisten kustantajien kesken.”
”Minua ihmetyttää, miksi täällä ei haluta maksaa klassikoista, kirjoista, joihin voi palata uudestaan ja uudestaan. Ehkä suuret kustantamot ovat opettaneet ihmiset siihen, ettei kuolleiden kirjailijoiden teoksia tarvitse ostaa täysihintaisina, kun niitä kohta saa halvalla alekorista.”

Tarkoituksena on markkinoinnin edistäminen: Yhdistämällä voimansa pienilevikkisen kirjallisuuden kustantajat voivat pärjätä paremmin esimerkiksi ketjujen sisäänostoissa. ”Olemme todenneet, etteivät pienet kustantamot lopultakaan kilpaile keskenään. Sen sijaan yhteistyötä tekemällä voimme ehkä auttaa toisiamme.”
Salmen mukaan yhdessäkään Lukuvalo-yhdistyksen kustantamossa ei ole päätoimista kustantajaa.
”Jotta laatuun – tai hm – kirjallisuuteen, joka meidän mielestämme on hyvää – kannattaisi panostaa, maailman ympärillä pitäisi muuttua”, Salmi tokaisee.
”Suomessa ihmiset eivät osta kirjoja itselleen vaan saavat niitä lahjaksi. Minua ihmetyttää, miksi täällä ei haluta maksaa klassikoista, kirjoista, joihin voi palata uudestaan ja uudestaan. Ehkä suuret kustantamot ovat opettaneet ihmiset siihen, ettei kuolleiden kirjailijoiden teoksia tarvitse ostaa täysihintaisina, kun niitä kohta saa halvalla alekorista”, Salmi harmittelee.

Kustannusalalle uusia tuulia on tuonut niin sanottu ”book on demand” eli kirja kerrallaan tai kirja tilauksesta -kustantaminen. Kirjat painetaan digitekniikalla, jolloin kustantamo, yksittäinen omakustantaja, ostaja tai kirjakauppa voi tilata kirjaa vaikka vain yhden kappaleen kerrallaan, eikä suuria etukäteispainoksia tarvita.
Helsingin Lasipalatsissa sijaitsevan Kirja kerrallaan -kustantamon ja kirjapainon aloittaessa toimintansa vuosituhannen vaihteessa tämän tyyppinen kustantaminen oli Suomessa vielä uutta ja tuntematonta. Saksalaisen Books on Demand -kustantamon rantautuessa maahan viime toukokuussa toimintaperiaate oli monille jo tuttu.
”Kauttamme on tullut Suomessa ulos jo useita kymmeniä kirjoja ja kiinnostusta on ollut paljon. Uskon, että kirja kerrallaan tulee vielä haastamaan perinteisen kustantamisen. Painosriskiä ei ole, joten kirjoja voi ottaa myyntiin pienenkin määrän kerrallaan. Myös marginaalisemmat aiheet pääsevät paremmin esille”, perustellaan Suomen Book on Demandista.

Runoilija Leevi Lehdon keväällä perustaman ntamo-kustantamon kaikki kirjat painetaan digitekniikalla ja ostajat tilaavat kirjat itse netin kautta.
”Netti ja digitaalinen painaminen lisäävät kirjan mahdollisuuksia – ihan fyysisesti ja taloudellisesti kirjan tekeminen on muuttunut ratkaisevasti helpommaksi. Minua kiinnostaa, miten näiden uusien mahdollisuuksien maksimaalinen käyttäminen vaikuttaa kirjallisuuteen ja kustantamiseen instituutioina”, Lehto sanoo sähköpostihaastattelussa.
Ntamo on kustantanut lyhyen olemassaolonsa aikana jo lähes parikymmentä teosta ja toinen samanlainen on odottamassa. Lehto heittää puolitosissaan, että jo ensi keväänä ntamo saattaa olla maan suurin runokustantamo.
“Kesän ja syksyn 2007 aikana monet nuoret tekijät, joiden ‘kentällä’ tiedetään olevan esikoisteoksen kynnyksellä, ovat oma-aloitteisesti päätyneet ntamoon – ei enää vaihtoehtona sen jälkeen, kun perinteisiltä kustantamoilta on tullut hylkäävä päätös, vaan melkein jo itsestäänselvästi ykkösvaihtoehtona”, Lehto kehaisee. Hänestä se jo kertoo tietynlaisesta institutionaalisesta muutoksesta kirja-alalla.
”Yleisesti ottaen en näe mitään syytä, miksi digitekniikka ei löisi läpi lähivuosina. Yksi suuri muutos – joka samalla on jo nyt tärkeä ntamon ‘kilpailuvaltti’ – on, että digitekniikalla tehtyjen kirjojen ‘painokset eivät koskaan lopu’. Niinpä ntamon runokirjat pysyvät myynnissä vielä silloinkin kun perinteisten kustantamojen poistuvat. Tämä antaa vaikeammillekin teoksille aikaa löytää yleisönsä.”

Ei sovi kaikille
Savukeitaan Ville Hytönen ei ole vakuuttunut digitekniikan käänteentekevästä vaikutuksesta.
”Tarvepainatus on niin pientä volyymiltaan, etta kirja saattaa mennä helposti ‘hukkaan’. Kirjan olemassaolo syntyy siitä, etta sitä on ihmisten hyllyissä, kirjakaupoissa, kirjastossa sekä divareissa. Tarvepainatuksen kautta tehty kirja harvemmin löytyy näistä kaikista pienen painosmääränsä takia.”
Hytösen tapaan Hannu Salmi Farokselta suhtautuu varauksella digipainettujen kirjojen mahdollisuuksiin saavuttaa suuria lukijamääriä.
”Netin kautta tilattavat kirjat tavoittavat kyllä ne ostajat, jotka tietävät mitä haluavat ja osaavat niitä etsiä. Suurin osa ihmisistä kuitenkin tekee ostopäätöksensä vasta kirjakaupassa.” Jotta kirja myisi, sitä olisi oltava myös esillä.
Ntamolle vähäiset painosmäärät ei ole ongelma, “onhan yhtenä ajatuksena juuri se, että voin julkaista kirjoja, joilla ei välttämättä koskaan tule olemaan kovin suurta levikkiä”, Lehto huomauttaa. Ntamon kirjat ovat kuitenkin myyneet enemmän kuin kustantaja odotti, ja tiedotusvälineiden kiinnostuskin on hieman yllättänyt.
“Ihan viime aikoina on alkanut tulla tilauksia kirjastoilta ja kirjakaupoilta, joten tieto alkaa levitä vakiintuneitakin kanavia pitkin”, Lehto sanoo.
Salmi näkee digitekniikalla painamisen periaatteessa hyvänä mahdollisuutena ja uskoo sen voivan soveltua tietyn tyyppisten kirjojen, kuten juuri runojen ja muiden pienimuotoisten teosten kustantamiseen.
”Toisaalta tuotantokustannukset kirjaa kohti nousevat kuitenkin väistämättä suuremmiksi kuin perinteisellä painotekniikalla. Suurten kirjojen kohdalla yksittäisen kirjan hinnasta tulee liian korkea.”
”Suomessa tarvitaan monipuolista kirjallista kulttuuria, ja tällaisena digitaalinen kustantaminen on erinomainen asia, mutta esimerkiksi meille se ei sopisi”, Salmi sanoo viitaten Faroksen klassikkojärkäleisiin.
”Olisi surullista, jos kirja kerrallaan -painaminen jäisi pienten kustantamojen ainoaksi mahdollisuudeksi.”
Myös Lehto, joka on ollut ”aktiivisesti kehittämässä nettiä julkaisukanavana”, uskoo, että digikustannuksen rinnalla ”perinteinen kirjamuoto jatkaa elämäänsä ja sitä tarvitaan edelleen.”

SILJA YLITALO

Kommentit