Sirkus palaa kaupunkiin

Kirjamessuilla myydään kirjoja ja lehtiä miljoonalla eurolla vuosittain. Markkinahumun sekamelskasta voi kuitenkin löytyä jotakin muutakin.  “On tärkeää, että osalla messuohjelmaa ei ole mitään tekemistä kaupallisuuden kanssa”, sanoo Turun kirjamessujen ohjelmapäällikkö Kari J. Kettula.

Lokakuun ensimmäisenä viikonloppuna esitellään yleisölle taas neljä messuhallillista asiaa kirjoista, kirjojen vierestä ja vähän kauempaakin. Lavoilla ja kokoustiloissa on pitkin kolmipäiväistä tapahtumaa niin keskustelua päivänpolttavista aiheista kuin ajoittaisia musiikkiesityksiä, ja tänä vuonna laajennettuun iltaohjelmaan on kiinnitetty muun muassa Tuomari Nurmio, joten ulkokirjallista virikettä riittää. Lisäksi samoissa tiloissa on Keräily 2009 -tapahtuma, Levymessut sekä Ruokamessut, jonka maistiaisia sopii käydä närppimässä vaikka Knut “Hiuko” Hamsunin juhlavuosiohjelman päätteeksi.
Itse kirjallinen anti rakentuu klassikoiden ja uutuuksien, kotoisan ja eksoottisen vastapoolien varaan. Kiinnostavaa uutta on esimerkiksi vehreää kirjoittajapolvea esittelevä Reviiri-antologia, maailman videorunoutta luotaava basaari sekä keskustelut taas kiitettävästi päätään nostaneen esseekirjallisuuden tiimoilta. Paikallisuutta painottava tarjonta leviää skaalalle Turun underground-liikkeen historiikista Hesburger-Salmeloiden tarinaan, ja toisaalta kirjailijavieraita on kahdeksasta maasta.
Teemalokaaleiksi on tänä vuonna poimittu Intia sekä Turun kanssa enemmänkin kulttuurivaihtoa harrastava Pietari. Pietarista tarjolla on niin undergroundia, sarjakuvaa, lastenkirjallisuutta kuin “virallisempaakin” materiaalia muun muassa. Brodski- ja historiaseminaarien muodossa. Aiemminkin messuille teemalavoja orkestroinut elämäntapaintiaani  J.K. Ihalainen taas on huolehtinut Intia-lavalle ohjelmaa meditaatio-oppitunneista lähtien. Ja joo, kirjallistakin asiaa on.
“Tavoitteena on elämyksellinen kokonaisuus, ei mikään turisti-Intia”, lupailee messujenohjelmapäällikkö Kari J. Kettula.
Vaikka Pietari-teemaa vaatimattomampi Intia-ohjelma jatkuu lauantaihin, jonkinlaista huipennusta uskaltaa toivoa perjantaisesta, Kirjakahvilassa Brinkkalan pihalla järjestettävästä Bollywood-diskosta. Bindi otsaan ja baanalle!

Kaiken kaikkiaan kyseessä on siis aikamoinen sekametelisoppa, jossa aika- ja kulttuurikerrostumat kitkuttavat toisiaan.
Kettula itse puhuu mielellään Sherwoodin metsästä, josta jokaiselle löytyy jotain.
Mutta eikö tuossa nyt ole vähän outo klangi, kyse kun on kuitenkin markkinahumusta? Vuosittain kirjoja ja lehtiä menee noin miljoonalla eurolla. Tavaran määrä käy jo mielenterveydelle. Miten on, Kettula, kulttuuria vai kapitalismia?
“On tärkeää, että osalla messuohjelmaa ei ole mitään tekemistä kaupallisuuden kanssa”, Kettula huomauttaa, viitaten mm. Intia-lavan antiin. Lisäksi Turun kirjamessut ovat hänen mukaansa onnistuneet pitämään pienemmätkin tekijät ja kustantamot poissa isojen varjosta.
“Ei tarvitse marssia suuruusjärjestyksessä, voi miksata vapaammin.”
Kirjamessuja lähes 20-vuotisen matkan ajan kätilöinyt Kettula vastaanotti tänä vuonna Turun kaupungin taidepalkinnon. Messut ovat iso kala Turun kulttuurielämässä. Kuitenkin Kettula painottaa talkoomeinikiä ja ruohonjuurisiteitä, kytköksiä Turun “vilkkaaseen alakulttuurimeinkiin”. Monipuolisuudesta ja järjestäjien määrästä taitaakin löytyä se tekijä, joka erottaa Turun messuja 2000-luvulla käyntiin vedetyistä veljistään. Vaikka suuret kustantamot panostavat Helsinkiin, liputtavat kirjailijat ja muu kirja-alan ammattiväki Kettulan mukaan Turun puolesta. Mainittava on tietty myös antikvariaattien iso osa tapahtuman tunnelmassa.

Talouden alamäki ei ole päässyt pahasti tapahtumaa kolhaisemaan, sillä messut ovat tänä vuonna laajemmat kuin koskaan. Lamasyksyn depiksestä pusketaan läpi keskustelemalla mm. pahuutta, masennusta ja uupumusta käsittelevistä tietokirjoista osiossa nimeltä “Nyt on lokakuu ja meistä näkee sen”. Kai tälle saa nyt edes hymyillä?
“Todella masokistisen hieno pläjäys!” huudahtaa Kettula.
Messumaassa kaikki hyvin, siis. Vain opiskelijoita ohjelmapäällikkö näkisi mieluusti hieman runsaammin, kävijöiden keski-ikä kun on lerpahtanut kymmenellä alun 27:stä vuodesta. Siispä nyt joukolla kuulemaan, miten Isä Mitro vastaa kysymykseen “Onko kapitalismia olemassa?”
Tai ihmettelemään, miten fantsu juttu messut ovat ne avaavan Alexander Stubbin mielestä.
Tai katsomaan, osaako Kari Hotakainen pelata potkupalloa.
Tai etsimään sitä kirjallista leipää sirkushuvien seasta, sillä sitäkin todella löytyy.

Teksti: Jouni Teittinen
Kuvat: Lauri Hannus