Tohtori Huuhaa: Hopi-Intiaanien korvakynttilät

Tohtori HuuHaan jungilainen enneagrammi kertoo tällä viikolla, että nyt pitäisi keskittyä itseensä ja kuunnella. Syksy on itsetutkiskelun aikaa, ja lääketieteellisten tutkimusten lomassa pitäisi osata myös rentoutua. Siispä luontaistuotekauppaan ja rahaa tiskiin.
Tällä kertaa käteen tarttuu hopi-intiaanien korvakynttiläsetti. Syksyn kynnyksellä korvat ovat olleet vähän tukossa. Kynttilän pitäisi samalla tepsiä myös stressiin ja särkyyn, avata nenää, parantaa hajuaistia ja ennen kaikkea rentouttaa. Unohdat arjen, rentoudut, rauhoitut, voimistut, luvataan jo pakkauksessakin.

Aluksi käydään makaamaan kylkiasentoon ja tuetaan pää tyynyllä. Korvakynttilä ruuvataan tukevasti korvakäytävään ja sytytetään vastakkaisesta päästä. Hankalan tutkimusasetelman vuoksi Tohtori HuuHaa ei kykene observoimaan liekin laatua, mutta komeasti näyttää assistentin mukaan loimuavan.
Kuulen liekkien huminaa ja poksahtelua. Pääni yläpuolella lepattava liekki ei suoranaisesti rauhoita, vetää vain jäykäksi ja herättää kauhua. Mitä enemmän kynttilä palaa, sitä lähemmäs liekki tulee ja korvan seutu lämpenee. Tunnen koko vartaloni hikoavan. Asiaa ei helpota assistenttini epäilyt siitä, että kynttilän tuhkapää näyttää putoavan päälleni. Katastrofilta kuitenkin vältytään.
Kynttilä palaa ehkä varttitunnin, minkä jälkeen assistenttini työntää kynttilän vesilasiin. Hoito tulee kuitenkin testata molemmilla korvilla, onhan pakkauksessa kaksi kynttilää.

Toisen korvan kohdalla kauhu on jo laantunut. Kuuntelen tulen miellyttävää kohinaa korvakäytävässäni. Huomattavaa on edelleen koko vartalossa tuntuva kuumuus. Kynttilän jälkeen pidän ohjeiden mukaisen puolen tunnin levon, minkä aikana nukahdan nautinnollisesti.
Mysteerioksi jää, onko kynttilöillä minkäänlaisia läntisen tieteen tunnustamia fysikaalisia vaikutuksia. Omintakeisella aistien stimuleerauksella korvatuli kuitenkin vie mukanaan suoraan mielen antipodeille.

Teksti ja kuvitus: Jantso Jokelin