Tohtori Huuhaa: Mäkikuisma

Tohtoria on jo syntymästä saakka vaivannut pahanlaatuinen usko, että kaikki on lopulta ulostetta.
Toisinaan vaiva on kadonnut lähes täysin, ja silloin on elämä näyttäytynyt kullasta taottuna monumenttina, joka kimmeltää ikuisen auringonnousun hohteessa.
Usein niskan päälle pääsee kuitenkin tuo epäusko elämän mielekkyydestä. Musta syksy jäytää käpyrauhasta, ja kaikki paitsi tiede ja kontemplatiivinen rakastelu tuntuvat merkityksettömältä.

Tähän vaivaan HuuHaa on syönyt viimeiset kolme viikkoa mäkikuismaa, joka on luonnon oma antidepressantti. Suomessa tätä luonnontuotetta myydään apteekeissa ilman reseptiä. Kolme pahanhajuista puristetta päivässä ja ahdistuksen pitäisi lähteä.
Kasvin voimaan on alkanut uskoa kaikkia odotuksia vastaan myös länsimainen lääketiede. Esimerkiksi Saksassa lähes kolmannes lääkäreiden määräämistä lääkkeistä on mäkikuismaa. Ei huonosti hyvin huuhaa-vastaiselta ammattikunnalta.

Parin viikon mäkikuismakuurin jälkeen alkoi naurattaa ehkä rahtusen enemmän. Lieneekö johtunut placebosta, piikkimatolla makoilusta vai itse lääkkeestä, mutta tunsin oloni hieman onnellisemmaksi. Nauroin myös vitseille, joihin ei liittynyt sovinismia, lasten hyväksikäyttöä tai rasismia, mikä on ennenkuulumatonta.
Vaikutus oli kuitenkin lyhytaikainen. Raivo kaikkea huonoa vastaan on taas nostanut päätään. Maailmankatsomukselliseen närkästykseen eivät yrtit ilmeisesti auta. Epäilen, onko tästä todellista apua 2000-luvun alussa diagnosoidun mystisen vitutuksen hoitoonkaan.
Mäkikuisma aiheuttaa myös vatsakipua ja herkistää auringonvalolle. Muutaman päivän aktiivisen ulkoilun jälkeen kasvoissani kulki punertavat viirut.

Teksti: Jantso Jokelin