Tuntematon lähetys

Mitä tapahtuu postille, jossa ei ole minkäänlaista osoitetta?

POSTIIN PÄÄTYY VUOSITTAIN kymmeniä tuhansia kirjeitä ja paketteja, joita osoitetietojen perusteella ei pystytä lähettämään mihinkään. Lähetys ristitään tällöin perille saamattomaksi. Mutta mitä anonyymeille lähetyksille lopulta tapahtuu?
”Me emme saa avata postilähetyksiä. Perille saamaton posti lähetetään Viestintävirastoon. He pyrkivät selvittämään yhteystiedot, jos voivat”, kertoo Itellan logistiikkakeskuksen liiketoimenjohtaja Juha Koskinen.
Kirjesalaisuus koskee siis myös Itella Oyj:tä. Vuodesta 2002 alkaen Itella on toimittanut perille saamattomat lähetykset suljettuina Viestintäviraston postipalvelujen erilliseen varmennusyksikköön Jyväskylässä.
Näiden seinien sisällä kirjesalaisuus lakkaa. Lähetyksiä avataan siinä toivossa, että sisältä löytyisi edes jokin yhteystieto, johon postin voisi osoittaa.
Salaperäisten kirjeiden availeminen kuulostaa ehkä maailman siisteimmältä ammatilta. Viestintäviraston postipalvelun varmennuspäällikkö Seppo Laine on kuitenkin tottunut kaikenlaiseen.
”Tuntuu, ettei enää ihmettele mitään. Eihän me millään ehditä lukemaan kaikkea, eikä saadakaan”, Laine kertoo.
Varmennustyö on eettisesti velvoittavaa. Sisältöön ei saa puuttua, eikä kirjeitä ja paketteja koskaan avata yksin. Laineen suhde lähetyksiin on asiantunteva, jopa etäinen.
”Ammattisilmä rupeaa huomaamaan heti löytyykö yhteystietoja vai ei. Eikä me niitä sen enempää tutkita, meillähän on oikeus katsoa vain lähettäjän tai vastaanottajan tiedot”, Laine summaa.
Varmennusyksikköön tulevista kirjeistä noin 60 prosenttia saadaan joko toimitettua oikeaan paikkaan tai palautettua lähettäjälleen. Loput 40 prosenttia päätyvät silppuriin. Tavarat, joille ei löydy oikeaa osoitetta myydään pois.

ON VAIKEA USKOA, että joku voi unohtaa kirjeestä kaikki yhteystiedot. Perille saamaton posti herättääkin kysymyksiä henkilöistä lähetysten takana. Myös uskomusolennot ja postiosoitteettomat henkilöt saavat lähetyksiä.
”Jumalalle tulee postia. Ja kyllä meillä sellaisia vakioasiakkaita on. Valtio rupesi säästämään jossain vaiheessa ja siirsi mielenterveyspotilaita enemmän avohoitoon, niin meille alkoi tulla paljon enemmän kirjeitä”, Laine kertoo.
Usein taustalla on kuitenkin melko tavallinen tarina.
”Opiskelijat ovat aika suuri ongelma. He eivät tee osoitteenmuutoksia, eikä posti oikein pysy perässä. Muistaisivat pistää lähetyksiin edes lähettäjän nimen”, Laine pohtii.
”Rahaa ei pitäisi lähettää postissa lainkaan, se on houkutus monelle välikädelle. Mutta rahaakin tänne päätyy. Puoli vuotta sitä säilytetään kuten muutakin perille saamatonta postia, sitten posti hävitetään ja rahat tilitetään valtion kukkaroon.”

JUMALALLE OSOITETTU POSTI saattaa aiheuttaa postivirkailijalle päänvaivaa, mutta muutamalle henkilölle Suomessa posti kulkee pelkällä nimellä tai statuksellakin.
Joulupukki saa aina kirjeensä, vaikka kuoressa ei osoitetta olisikaan.
”Asianmukaisesti maksettu lähetys menee Joulupukin postikonttoriin, vaikka joku lapsi nyt olisi kirjoittanut kuoreen vain että Joulupukille. Hänelle on kyllä myös virallinen postiosoite”, kertoo Koskinen.
Joulupukki on henkilönä ainutlaatuinen, sillä hän saa pelkällä ”toiminimellään” yli 700,000 kirjettä vuodessa. Pukki peittoaa jopa Suomen tasavallan presidentin, jota kansa lähestyy vuosittain vain noin 7500 lähetyksellä, sähköposti mukaan lukien. Lapset muistavat presidenttiä noin 200 kirjeellä.
Muista varmennusyksikköön pelkällä nimellä tulevista kirjeistä yleinen on muun muassa Tuttiritari. Kirjeet eivät kuitenkaan mene näyttelijä Jukka Leistille, sillä tutteja sisältävät kirjeet on osoitettu tutteja vievälle uskomusolennolle.

Teksti: Jantso Jokelin

Kuva: Natanael Sinisalo / Jyväskylän ylioppilaslehti

Kadonnutta lähetystä kannattaa kysellä
ensisijaisesti Postista.