ISMIT: Pikkujouluismi

Janoinen joulupukki. 

Pikkujoulun juuret ovat adventin vietossa, johon sisältyi harrasta Kristuksen odotusta ja jouluun päättyvää paastoa. 1800-luvulla adventtia kutsuttiin jo toisinaan pikkujouluksi, mutta varsinaisesti pikkujouluilu alkoi vakiintua ensimmäisen maailmansodan jälkeen.

Pikkujoulukehityksen lähtökohtina olivat koulujen kuusijuhlat sekä ylioppilaskuntien syyskauden viimeiset iltamat, jotka myös puurojuhlana tunnettiin. Kaikki tyynni, vielä toisen maailmansodan tienoilla pikkujouluilu keskittyi Tuomaan päivän (21. joulukuuta) ja aikaisimmillaankin Lucian päivän (13. joulukuuta) tienoille.

Sen jälkeen pikkujouluilu on karannut suomalaisilta lapasesta kuin yliviritetty mopo. Nykyisellään pikkujoulusesonki alkaa lokakuun lopussa. Menoa ei haittaa edes se, että tuolloin eletään vielä kesäaikaa, eikä maassa olen lunta edes nimeksi. Tosin ei sitä lunta ole usein joulunakaan.

VARSINAISESTA joulusta pikkujoulut eroavat siinä, että hartaus on korvattu vapaamuotoisuudella. Joululaulujen sanatkin on usein sorvattu maistuvampaan muotoon. Pikkujoulut onkin juhla, jossa tontut sammuu mutta pukki vielä ryyppää.
Salaliittoteoreettikojen mukaan pikkujoulut ovat pomojen salaliitto työntekijöiden heikkouksien paljastamiseksi. Asiantuntijat sen sijaan eivät ole vielä päässeet yksimielisyyteen siitä, ovatko pikkujoulut suurempi uhka työ- vai parisuhteelle.

Pikkujouluihin kuuluu usein etkot, joilla otetaan ns. pohjat eli valetaan betoninen perusta illan onnistumiselle. Varsinaisia juhlia seuraa yleensä jatkot, joissa sananmukaisesti jatketaan siitä, mihin pippaloissa jäätiin. Kokonaisvaltaisen pikkujouluelämyksen täydentää aina niin jännittävä taksinmetsästys, jonka vaikeusaste hipoo mahdottomuutta.

USEIMMITEN pikkujouluilu loppuu jouluaattoon, mutta kunnon pikkujouluisti ei tähän tyydy. Niinpä pikkujouluja järjestetään nykyään pitkälle tammikuulle saakka. Perusteeksi riittää vaikka se, että joulun jälkeen pikkujouluilu on halvempaa, kun kinkutkin ovat sikamaisessa alennuksessa tai se, että venäläisetkin viettävät joulua vasta tammikuun 7. päivänä.

Toki pikkujoulujen venyttämiselle on olemassa historialliset perusteet.  Joulunajan on Suomessa perinteisesti laskettu alkavan Tuomaksen päivästä ja päättyvän joko loppiaiseen (6. tammikuuta) tai Nuutin päivään (13. tammikuuta). ”Hyvä Tuomas joulun tuopi, paha Nuutti pois sen viepi”, sanoo vanha kansa – ja jos kansa tietää, niin vanha kansa se vasta tietääkin.

Kaiken kaikkiaan suomalaisten (pikku)joulunviettotavat ovat palailemassa entiselleen, vaikka kiireinen nykymeno ei siihen juuri siimaa ja saumaa annakaan. Jossain välissä kun pitäisi ehtiä juhlistamaan uuttavuottakin.

Teksti: LARI VESANDER
Kuva:  SUVI KORHONEN

Julkaistu alunperin Turun ylioppilaslehden numerossa 17/2008 (28.11.2008)