Mies opiskelijan olohuoneessa

Ravintola Proffan kellari muodostaa erottamattoman osan Turun yliopiston opiskelijaelämää. Maanalaisen keitaan pöydissä ovat viihtyneet jo useat sukupolvet. Ravintolan ruorissa on ollut jo vuodesta 1993 monelle proffankävijälle tuttu Teppo Toivanen.

Alun perin Siilinjärveltä kotoisin oleva Teppo aloitti Turun yliopistolla maantieteen opintojen parissa syksyllä 1972. Hän päätyi mukaan osakuntatoimintaan ja toimi Savokarjalaisella järjestysmiehenä, josta ravintola-ala sitten nappasi mukaansa.
Järjestysmiehen hommat jatkuivat ylioppilaskunnan ravintolassa Iskerissä. Vuorot pidentyivät muutamasta vuorosta viikossa kokopäivätyöksi ja opinnot jäivät kesken.Ylioppilaskunnan ravintolatoiminnan päätyttyä 1980 työt jatkuivat samassa paikassa Aila Harjanteen koko ylioppilastalon kattaneessa ravintolakompleksissa, viimein Seminaarin sali-isäntänä.
Vuonna 1993 Harjanteen liiketoiminta loppui lamavuosiin ja Teppo siirtyi yksityisyrittäjäksi, ottaen huomaansa jo aikaisemmin perustetun Proffan kellarin.

Olohuone kampuksella

Teppo on keskittynyt alusta alkaen nimenomaan korkeakouluopiskelijoihin asiakaskuntana.
”Opiskelijapaikassa täytyy olla opiskelijapaikan luonne tai henki. Muitakin saa käydä, mutta heitä ei saa olla liikaa. Moni muussa kaupungissa opiskeleva on tullut kertomaan, ettei heillä ole mitään vastaavaa paikkaa. Turussa kampusalueen yhtenäisyys luo mahdollisuuden, että eletään pelkillä opiskelija-asiakkailla.”

Teppo onkin tietoisesti pyrkinyt tekemään Proffasta opiskelijan olohuoneen. Viihtyä voi lautapelien parissa, tikkaa heittämällä tai pelaamalla biljardia. Päivän lehdet ovat käden ulottuvilla ja televisiotakin voi seurata.
Toisaalta opiskelijoihin asiakaskunnassa luottavan yrittäjän on otettava huomioon myös yliopiston rytmi. Joulun aika on hiljaista, ja kesällä Proffa on kuukauden kiinni yliopiston toiminnan hiljentyessä.
Kiinteäksi osaksi opiskelijayhteisöä Proffan tekee myös sen ilmaiseksi varattavat kabinettitilat. Monet ulkopuoliset ihmettelevät tätä vuokramaksutonta käytäntöä, mutta Tepon mukaan se on molemmin puolin hyödyllistä toimintaa. Kokoustamisen jälkeen jäädään monesti istumaan iltaa ja tullaan ehkä viihtymään myöhemminkin.

Bilekulttuurin tarkkailijana

Teppo on seurannut opiskelijoiden juhlakulttuuria aitiopaikalta jo 15 vuoden ajan. Viime aikoina opiskelijajuhlat ovat siirtyneet keskustaan päin, mikä on tietenkin näkynyt ravintolatoiminnassa.
”Onhan se vaikuttanut jonkin verran myyntiin, oli niitä päiviä kuin paikka oli haalaripukuisia täynnä, kun Montussa oli bileet. Nykyään käy sitten vain kymmenkunta käymässä. Toisaalta taas perusasukkaat, jotka eivät osallistu viihtyvät paremmin.”
Laskiaistiistaissa tilanne näkyy konkreettisimmin – päivä oli vielä 1990-luvulla vuoden vilkkaimpia, nykyään se vastaa lähinnä tavallista tiistaipäivää.

Teppo toivoo, että yhteistyö opiskelijoiden kanssa jatkuu tulevaisuudessa entiseen malliin hyvissä merkeissä. Ennen ylioppilastalojen remonttiin menemistä 2010 Proffassa ehtii vielä viettämään monet tovit.

JARI PITKÄ