Henkilö
09.04.2015

Vailla vaihtoehtoa

Teksti:
Jaakko Mikkola
Kuvat:
Aleksi Malinen

Saana-Maria Inkilä on rationaalinen vegaani. Hänen puolueensa tekee kaikkensa, jotta sinäkin olisit.

Suomalainen puoluekenttä on pysynyt pitkään suhteellisen stabiilina. Kuluvan vuoden aikana kuudentoista rekisteröidyn puolueen pakkaa yrittää hämmentää kaksikin uutta yrittäjää. Kannattajakortteja parhaillaan keräävä Kansallinen Viskipuolue on ”sääntö-Suomea” rusikoiva libertaristien yhteenliittymä.

Puoluekentän toinen uusi tulokas pyrkii ravistelemaan suomalaista yhteiskuntaa vielä radikaalimmin. Kevättalven aikana julkisen toimintansa aloittanut Suomen Eläinoikeuspuolue ilmoittaa tavoitteekseen vegaanisen Suomen – siis yhteiskunnan, jossa ei käytettäisi mitään eläinperäisiä tuotteita.

Liikkeen tuore varapuheenjohtaja Saana-Maria Inkilä tarpoo vielä kevään ajan Turun yliopiston kampusalueen portaita. Viittä vaille valmiin filosofian maisterin lähikuukaudet ovat kiireisiä, loppusuoralla olevan gradun ja uuden kansanliikkeen vastuuaseman ristipaineessa.

Inkilä ei ole aikaisemmin ollut minkään puolueen tai yhdistyksen toiminnassa aktiivisesti mukana. Siirtyminen keskiverto-äänestäjästä puolueen varapuheenjohtajaksi on ollut nopea prosessi, jossa ovat vaikuttaneet osaltaan niin oman vakaumuksen vahvistuminen kuin puhtaat sattumatkin.

”Olen ollut vegaanikin vasta kymmenisen kuukautta, ja lisäksi olen meidän puoluetoimijoista nuorin. Ajattelin vielä vähän aikaa sitten hakea gradun jälkeen alani tutkijakoulutukseen, mutta eläinoikeustyö taitaa nyt viedä liikaa aikaa sitä silmällä pitäen.”

Eläinoikeusaktivistin perikuvaa hänestä on vaikeaa tehdä. Rauhallisella äänellä keskusteleva, siro freelancer-kustannustoimittaja tuli vielä opintojensa alkuvuosina vihaiseksi eläinoikeusjärjestöjen valistustyöstä. Hän loukkaantui ilmoitustauluille ja sähköpylväisiin levitellyistä sikatilakuvista nimenomaan aktivisteille, ei tehotuotannolle.

 

Aatteellinen herääminen

Ulvilasta lähtöisin oleva Inkilä kertoo tunteneensa aina voimakasta yhteyttä eläimiin. Tunne syntyi jo lapsuudenkodissa, missä perheenjäseninä olivat vanhempien lisäksi myös kolme lemmikkikissaa. Aikuisiän asuinkumppanina Inkilällä on saaristosta pelastettu, mökkiläisten oman onnensa nojaan jättämä kesäkissa.

Jo lapsena syttyneestä eläinrakkaudesta huolimatta aatteellinen herääminen eläinoikeustyöhön tapahtui vasta aikuisiällä yliopisto-opintojen ja oman lukemisharrastuksen inspiroimana.

”Kuusi vuotta yliopiston moniarvoisessa ympäristössä on pitkä aika, eikä näihin asioihin voi olla törmäämättä humanistisen tiedekunnan opiskelijana myöskään seminaareissa ja kurssikirjojen sivuilla. Mutta yksilö tekee tietysti aina itse ne valinnat, alkaako hän pyöritellä näitä asioita aktiivisesti mielessään ja tehdä niille konkreettisesti jotakin.”

Inkilän vakaumus on ehdoton. Hän ei salli itselleen pieniäkään kiellettyjä mielitekoja. Aistin hänen kokevan aiheeseen liittyvän kysymykseni, jos ei suoranaisen hyökkääväksi, niin ainakin hieman yksinkertaiseksi.

Veganismi ei anna mahdollisuutta kompromisseihin eläinkunnan tuotteiden kanssa, eikä asialleen omistautunut ihminen sellaisia myöskään halua.

”No siis, sanalla sanoen olen vegaani. Se koskettaa niin ruokavaliota ja pukeutumista kuin kaikkea muutakin. Tietysti mulla on kaapeissa aikoinaan ostettuja nahkaisia vaatteita ja laukkuja. Mutta meidän liikkeen ajatus ei ole syyllistää ketään menneisyydestä, vaan katsoa eteenpäin”, Inkilä hymähtää.

Hän on lopen kyllästynyt siihen, että hänen viiteryhmänsä ihmiset sivuutetaan monissa keskusteluissa yliherkkinä sieluina, jotka ovat katsoneet liikaa Leijonakuningasta.

”Vegaaneja syytetään sensitiivisyydestä ja eläinten inhimillistämisestä, mikä on typerää. Kyllä eläinoikeusihmiset ymmärtävät kovin hyvin, että eläimet eivät ole ihmisiä. Lajit ovat erilaisia, mutta me emme saisi riistää ylimielisyydessämme mitään tuntevaa olentoa.”

Mainitsen, että oma viisivuotisjaksoni vegetaristina tuntuu jälkikäteen ajatellen lähinnä pitkältä selibaatilta. Tiedostan lihatuotannon ekologis-eettiset ongelmat, mutta myönnän olevani liian hedonisti muuttaakseni kokonaan nykyisiä kulutustottumuksiani.

Tiedän myös sen, että monet sekasyöjät kokevat asian samoin. Miten vegaaniaktiivit aikovat kääntää kaltaiseni nahkakengissään viihtyvän ja sisäfileepihvistä nauttivan keskivertokansalaisen pään? Miten he muuttavat marginaali-ilmiön uudeksi normiksi?

”Meidän mielestämme yksilöllä ei ole tarpeeksi hyvää rationaalista argumenttia, miksi hän hyväksikäyttäisi eläimiä. Lähdemme esimerkiksi Oikeutta eläimille -järjestön tavoin siitä liikkeelle, että jokainen rationaalinen ihminen tekee oikeat valinnat, kunhan hänellä on tietoa saatavilla.”

 

Lihantuotannon loppu

Veganismi kasvattaa vähitellen suosiotaan erityisesti yliopistokaupungeissa. Eläinten oikeudet lienevät yhtenä vaikuttavana tekijänä jo tuhansien ihmisten äänestyspäätöksessä tämän kevään eduskuntavaaleissa. Vihreiden taustajoukot kosiskelivat Saana-Maria Inkilää asiaan perehtyneeksi ehdokkaakseen.

Turkulaisnainen kiitti kunniasta, mutta kieltäytyi nopeasti. Päätöksen tekeminen oli helppoa, sillä perinteinen ympäristöpuolue on muutostahtoiselle naiselle käytännön politiikaltaan liian vaaleanvihreä vaihtoehto.

”Vihreiden puolueaktiivit houkuttelivat kertomalla, että pääsisin puhumaan eläinasioista. Heidän tavoitteensa lihateollisuuden olojen parantamisesta eivät kuitenkaan riitä mulle alkuunkaan. Meidän lähtökohtamme eläinoikeuspuolueessa on se, että tehotuotannon seurauksia ei pitäisi ylipäätään olla olemassakaan”, Inkilä perustelee.

”Minun mielestäni vanhat puolueet käsittelevät näitä asioita aika pintatasolla. Pitää saada aikaan syvempiä muutoksia kuin mihin he pyrkivät.”

Nuo ”syvemmät muutokset” tarkoittavat konkreettisesti esimerkiksi turkistarhauksen ja lihatuotannon alasajoa Suomessa pitkällä aikavälillä. Alan kansalaisjärjestöt ovat ajaneet vastaavia tavoitteita jo 1990-luvulta alkaen.

Saana-Maria Inkilä tukee periaatteessa kolmannen sektorin vakiintuneiden toimijoiden työtä, mutta suhtautuu kriittisesti niiden käyttämien keinojen tehokkuuteen. Puolue on uudenlainen väylä samoihin tavoitteisiin pääsemiseksi.

”Animalia ja Oikeutta eläimille olivat jo parikymmentä vuotta sitten hyvin varmoja siitä, että veganismin läpimurto toteutuu nopealla aikataululla. Jotenkin se heidän työnsä vain hiipui matkan varrella. Yritämme tuoda tuoreutta tähän keskusteluun.”

Puolueen työ keskittyy alkuvaiheessa tietoisuuden lisäämiseen ja suomalaisten kuluttajien omantunnon herättelyyn. Tarkkoja aikatavoitteita vegaaniselle yhteiskunnalle he eivät halua asettaa.

”Voin heittää esimerkiksi, että 50 vuoden kuluttua puolet väestöstä olisi vegaaneja, mutta sellaisen ajatteleminen on vielä kaukaista. Muutos on hidasta, ja haluamme ennen kaikkea tällä hetkellä lisätä keskustelua näistä aiheista.”

Viholliskuvia ja sidosainetta

Inkilä mainitsi haastattelutapaamista sopiessamme, että arvovaltaiset tahot vastustavat heidän puolueensa perustamista. Väite puoluepoliittisen toiminnan tahallisesta vaikeuttamisesta kuulostaa kovalta suomalaisessa yhteiskunnassa vuonna 2015. Mitä tällaiset viralliset tahot sitten ovat?

”Sanotaan nyt näin, että Suomessa kotimaista maataloustuotantoa lähellä olevilla järjestöillä on aika paljon valtaa”, eläinoikeusnainen maalailee.

”On yrityksiä, joilla on huomattavia varoja käytössään, jos tällaiset projektit halutaan estää. Sen takia olemme halunneet varmistaa, että kaikki pienetkin yksityiskohdat ovat kunnossa. Ettei millään pikkujutulla voida ajaa koko juttua alas.”

Varovaisuus näkyy toiminnassa esimerkiksi siten, että julkaisuissa käytetään vain sellaisia lähteitä, joihin voi liittää uskottavaa tutkimustietoa. Mutta miten vastustus on sitten todellisesti näkynyt?

”Eläinoikeuksien eteen työskentelevät ihmiset yritetään aina saattaa naurunalaiseksi. Esimerkiksi Oikeutta eläimille -järjestöstä yritettiin luoda 90-luvulla sellaista kuvaa, että siellä on toimijoina vain syrjäytyneitä ihmisiä. Moni haluaisi varmasti marginalisoida meidätkin”, puolueensa tiedotusta tekevä varapuheenjohtaja pohtii.

Hän korostaa kuitenkin, että uusi toimija on saanut toistaiseksi olla vielä melko rauhassa, ja heidät on otettu jopa positiivisesti vastaan. Suunnittelutyön alkuvaiheessa oli kuitenkin paljon yksittäisiä henkilöitä, jotka yrittivät heittää kapuloita toiminnan rattaisiin. Aktiivien perustamissa suljetuissa Facebook-ryhmissä oli havaittavissa Inkilän mielestä jopa suunnitelmalliselta vaikuttavaa kiusantekoa.

”Kun asioita vähän selvitteli, niin paljastui, että ihmiset toimivat peitenimillä. Toki on sellaisia henkilöitä, jotka ovat tosi muutosvastarintaisia ja istuvat koneella trollaamassa huvikseen.”

Eläinoikeuspuolueella on olemassa sisarpuolueita jo lukuisissa Länsi-Euroopan maissa. Ruotsin Djurens parti osallistui ensimmäistä kertaa viime vuoden valtiopäivävaaleihin, mutta onnistui ensi yrittämällä viemään ainoastaan muutaman tuhannen äänen potin perinteisiltä puolueilta.

Vihjaako Inkilä, että toiset puolueet pelkäävät heitä?

”En mä sellaista väitä. Mutta eilen huomasin, että eräskin vihreiden ehdokas käyttää puolueemme slogania omassa vaalijulisteessaan. Sattumaa tai ei, en voi tietää.”

Hän epäilee, että vastustus tulee varmasti jossain vaiheessa kasvamaan, kun ihmiset tajuavat millaisiin mittasuhteisiin puolueella on ajan kanssa mahdollisuudet kasvaa. Eri maiden sisarpuolueiden väliset suhteet ovat hyvin läheiset ja tiiviit.

”Meillä on hyvin suoria yhteyksiä esimerkiksi Alankomaihin. Toinen perustajajäsenemme on naimisissa  Djurens partietin jäsenen kanssa, joten yhteydet ovat länsinaapuriin hyvinkin läheiset. Kaikki nämä puolueet haluavat tietysti todella voimakkaasti auttaa toisiaan, mikä on näkynyt ilahduttavasti meidänkin alkutaipaleella.”

 

Yhden asian liike

Ennen vaalityöstä puhumista eläinoikeuspuolueen tulee kerätä 5000 kannattajakorttia, jotta uusi liike hyväksytään puoluerekisteriin. Heidän manifestissaan ei puhuta sanaakaan esimerkiksi sotesta, Natosta tai energiapolitiikasta. Miten uusi toimija asemoi itsensä perinteisellä vasemmisto-oikeistoakselilla?

”Tuolla perinteisellä jaottelulla ei ole meidän kannalta mitään merkitystä. Ei me asemoiduta sillä janalla mihinkään”, Inkilä täräyttää.

Mutta kyllähän vegaaninkin arvomaailma muodostuu muistakin asioista kuin lihatuotannosta ja turkistarhauksesta. Miten äänestäjät voivat tietää, mitä he saavat, jos puolueella ei ole linjaa politiikan asiakysymyksiin?

”Me haluamme osallistua kaikkeen päätöksentekoon siinä missä muutkin puolueet. Muodostamme yhteiset linjaukset asiakysymyksiin sitten siinä vaiheessa, kun ensimmäinen vaalityö alkaa.”

”Haluamme muuttaa myös päätöksen- teon tapoja. Meidän mielestämme nykyään politiikkaa käydään vähän niin kuin väärillä käsitteillä. Aina kuulee vasta-argumenttina, että ei tässä taloustilanteessa voida tehdä tällaisia päätöksiä. Tätä diskurssia haluaisin muuttaa siihen suuntaan, että jos me ei tehdä näitä päätöksiä, niin meillä ei ole taloutta, johon peilata sitä.”

Eläinoikeuspuolue ei ehtinyt mukaan vielä tämän kevään vaalivääntöihin. Toistaiseksi vähälukuinen aktiivijoukko aikoo kuitenkin luotsia puolueensa nopealla aikataululla todelliseksi poliittiseksi vaihtoehdoksi, joka näkyy vaalimainosstandeissa, ehdokastenteissä ja äänestyskopin  numerolistoilla.

”Oikeusministeriö on jo hyväksynyt meidän yhdistyshakemuksemme, eli käytännössä me voisimme alkaa kerätä kannattajakortteja vaikka välittömästi. Aiomme kuitenkin aloittaa sen vasta vappuna.”

Tähtäimessä ovat ensimmäiseksi vuoden 2017 kunnallisvaalit, joiden ehdokasasettelu pitää tehdä vuoden 2016 syksyllä.

”Meille tämä aate on ohjenuora myös ihmisten väliseen tasa-arvoon. Ihmisellä on suuremmat kyvyt kuin muilla eläimillä, joten se tuo myös vastuuta. Näiden asioiden aiempaa parempi huomioiminen on jopa evolutiivinen seuraava askel ihmisen historiassa”, Inkilä visioi ja ottaa viimeisen siemauksen soijamaidolla maustettua kahviaan.