Ruotsalainen katsoo feministipornonsa hiljaa pimeässä

Tuottaja Mia Enberg halusi luoda naisen tekemän kuvan naisten seksuaalisuudesta ja tuoda esille naisten näkökulman pornoon.

Olen yhdessä Ruotsin vanhimmista elokuvasaleista Slottsbiografenissa Uppsalan lyhytelokuvajuhlilla. Sali on täynnä hiljaisia ruotsalaisia. Harvinainen näky sinänsä. Nämä ruotsalaiset eivät diskuteeraa keskenään kuten vain ruotsalaiset sen osaavat. He istuvat vakavina, koska nyt katsotaan pornoa. Eikä mitään perusnylkytystä vaan feminististä pornoa.

Ensimmäisessä elokuvassa kaksi ihmistä koskettelevat toisiaan, molemmat ovat pukeutuneet asuun, joka peittää kantajansa kokonaan. Se on kuin toinen iho. Elokuvan nimi onkin Skin. On vaikea erottaa hahmojen sukupuolia ja muukin informaatio asujen kantajista on niukkaa. Koskettelua jatkuu pitkään ja intensiivisesti. Lopussa asut kuitenkin leikataan ja revitään pois päältä ja katsojan voyerismi saa täyttymyksensä.
Kommentoin vierustoverille elokuvaa. Edessä oleva ruotsalainen ottaa asiakseen kääntyä ja suhista minulle. Ruotsalainen tapa kehottaa olemaan hivenen hiljempaa on yhtä tökerö kuin lahden toisellakin puolella. Tätä katsotaan kuten feministisiä teoksia pitäisikin: vailla mitään kommentoinnin ja huumorin sijaa.

Ennen elokuvaa olen ollut festivaalin vieraille tarkoitetussa tilaisuudessa, jossa EU:n edustaja markkinoi EU:n elokuvan tekijöille tarjoamaa Media-tukea. Mahtavaa, että EU joutuu markkinoimaan avustuksiaan, jotta niitä joku hakisi.
Korruptioviinin humalluttamana keskustelen festivaalin johtajan Niclas Gillbergin kanssa feministisestä pornosta. Festivaaleille tuotu porno aiheutti ruotsissa pienimuotoisen kohun.
”Valtion elokuvainstituutti on rahoittanut sitä. Julkisuudessa luultiin, että veronmaksajien raha meni pornoelokuviin. Oikeastihan se meni taiteilijoille, jotka tekivät taidepornoa, jolla ei ole muun pornon kanssa juurikaan mitään yhteistä”, kertoo Gillberg.
”Valtavirtapornofilmit ovat miehiltä miehille. Naisten tekemää pornoa jaksavat molemmat sukupuolet katsoa”, Gillberg maalailee.

Neljännen lyhytelokuvan aikana yleisökin Slottsbiografenissa alkaa lämmetä ja ymmärtää, ettei taidepornonkaan katsominen ihan niin vakavaa puuhaa ole. Animoidussa Dildoman -elokuvassa miestä käytetään kokovartalodildona. Seitsemännessä On Your Back Woman! -elokuvassa useat naiset heittelevät toisiaan selälleen kuin parhaimmatkin machorakastajat.
Kahdeksantena lyhytelokuvana näytetään Body Contact, jossa nainen löytää nettisivuilta miehen, joka etsii panoseuraa. Miehen nimimerkki on Lex Luthor. Nainen kutsuu miehen kotiinsa, jossa on paikalla myös toinen nainen kameran kanssa. Ensin mies on perääntymässä huomattuaan kameran, mutta lähtee silti mukaan peliin. Seuraa miehisen seksin kuvaus niin kuvottavana miehisen pornon kuvauksena, kuin vain olla voi. Asennot ovat miehen dominointia ja meininki on korostetun kömpelöä ja penetraatioon keskittyvää. Alun epäuskoisuuden jälkeen yleisössä alkaa löytyä yhteinen naureskelusävel. Tältäkin se seksi välillä näyttää.

Näissä elokuvissa ainakin näkyy se, kuinka vahvasti miehinen ote on hallinnut pornon maailmaa koko sen olemassaolon ajan. Visuaalisuuteen ja suoritukseen keskittyminen vaihtuu näissä elokuvissa johonkin vähemmän selkeään ja vaikeammin hahmotettavaan. Feminismi näkyy yleisen sumeuden lisäksi korostetun stereotyyppisesti ajelemattomissa kainalokarvoissa ja ihmisten ”luonnonmukaisuudessa”. Eli hopeakankaalla seksiä harrastavat karvaiset keskivertoellit ja einot. Tämä olikin juuri feminismin ilmenemismuoto, jota miehet ovat oppineet

Teksti: Konsta Weber
Kuva: Dirty Diaries