Kampus
20.04.2016

Jäähyväistuho

Teksti:
Wilhelmiina Palonen
Kuvat:
Lauri Hannus

Ylioppilastalo A:n toimistokäytävällä on nähty ainejärjestöjen välistä käytäväsotaa ja ystävystytty yli oppiainerajojen. Remontin takia toimistoista täytyy luopua. Opiskelijat hyvästelevät toimistonsa puhein, suitsukkein ja hakkaamalla seiniin reikiä.

 

On niin valoisaa, että kynttilöiden liekit erottuvat vain vaivoin. Ylioppilastalo A:n eteen on kokoontunut reilu 70 ihmistä, joista suuri osa on pukeutunut mustiin. Joillakin on politiikan opiskelijoiden haalarit.

Entiset ja nykyiset opiskelijat viettävät ainejärjestönsä P-klubin toimiston hautajaisia. Tilasta joudutaan luopumaan, koska se otetaan ylioppilastalon remontin yhteydessä muuhun käyttöön.

Opiskelija siisteissä juhlavaatteissa lukee väkijoukon edessä haikun: “Haista vittu TYS. Olet tosi perseestä. T. P-klubi.”

Vanhat järjestötoimijat kertaavat puheissaan järjestön ja ylioppilastalojen historiaa. 90-luvulla toiminnassa mukana ollut Antti Pajala muistelee, miten silloiset opiskelijat olivat jotakin tapahtumaa varten täyttäneet toimistoon lasten kahluualtaan vedellä. Tempaus muuttui vesivahingoksi, kun vettä roiskui lattialle ja se vuoti rakenteiden lävitse ja valui mustana lietteenä silloisen pääsihteerin, nykyisen ministerin Petteri Orvon, työpöydälle.

Puheiden jälkeen erilaiset seurueet käyvät laskemassa muistokukkia kynttilöiden viereen.

Tunnelma on hämmentävä yhdistelmä haikeutta ja juhlien aloittelun tuntua.

“Yhä etsin yhtä ikkunaa / Klubivuodet jääneet ovat taa / Kuljen iltaan tummuvaan / Lehvät kertoo muistojaan / Ja tiedän: en voi sua unohtaa”, laulaa juhlaväki Moskovan valojen keinuvalla sävelmällä. Ilmassa tuoksuvat suitsukkeet, joita ihmisillä on käsissään.

Ylioppilastalo A:n käytävällä on ollut usean aine- ja harrastejärjestön tilat. P-klubin toimiston vieressä on historian opiskelijoiden ainejärjestön Kritiikin ja suomen kielen opiskelijoiden Kannan yhteinen toimisto. Käytävän päässä oli aikaisemmin oikeustieteilijöiden Lexin toimisto.

Toimistonaapureina olevat ainejärjestöt ovat yhdessä järjestäneet vuosittain Neighbours from Hell -tapahtuman, jossa järjestöt ovat kisailleet toisiaan vastaan. Myös jatkossa toimistot ovat lähekkäin, kunhan järjestöt pääsevät syksyllä uusiin tiloihinsa ylioppilastalo B:hen.

Lisäksi käytäväkulttuuriin on kuulunut akateeminen varastelu. Kadonneita lippuja ja muita esineitä on pitänyt välillä anella takaisin naapuritoimistosta.

Vuosia sitten käytävillä käytiin lexiläisten ja klubilaisten välillä suoranaista sotaa. Oikeustieteilijät veivät yhden klubilaisen panttivangiksi ja käytävälle kasattiin irtaimistosta barrikaadi.

“Rintamalinja liikkui välillä meidän toimiston kohdalta niiden toimiston luokse, kunnes siihen vakiintui sitten demarkaatiolinja, jossa käytiin neuvotteluja panttivangista. Vanki tosin viihtyi ihan hyvin Lexin toimistolla, eikä mekään oltu ihan varmoja halutaanko sitä takaisin”, nauraa vuosia sitten järjestötoiminnassa mukana ollut poliittisen historian opiskelija.

Hän muistaa myös yhteisiä illanviettoja historian opiskelijoiden kanssa:

“Kerran me huispattiin humanismia kritiikkiläisistä irti harjoilla.”

Toimistokäytävällä ovat tutustuneet myös Vihreiden nykyinen puheenjohtaja Ville Niinistö ja puoluesihteeri Lasse Miettinen, jotka toimivat aikoinaan P-klubin ja Kritiikin puheenjohtajina.

Historian ja suomen kielen opiskelijat ovat viettäneet oman toimistonsa hautajaisia jo edellisellä viikolla. He ovat jättäneet terveisiään tusseilla seiniin.

Juhlaväki oli historian opiskelija Ida Ijäksen mukaan silloinkin mustissa, vaikka tapahtuma ei ollut sinänsä surullinen:

“Kovin hilpeää oli loppujen lopuksi, vaikka varmaan itse kunkin mielessä kävi, että jotakin tässä nyt oikeasti tapahtuu.”

Paikalle toimistoa hyvästelemään oli tullut myös opiskelija, joka oli samana päivänä mennyt naimisiin.

Nytkin seinille jätetään viestejä. Toisen vuoden opiskelija sutaisee seinään TYS:iä kritisoivan tekstin samalla, kun keskustelee ympärillä seisovien kanssa.

Neljännen vuoden opiskelija on lentänyt Istanbulista kesken vaihdon Suomeen päästäkseen hyvästelemään toimiston.

Myöhemmin seiniin kohdistuva tuho yltyy. Joku iskee nyrkillä seinään ja saa aikaan halkeamia. Pian juomalasiin lentää kyprokkia, kun nuoret miehet tulevat seinästä läpi. Eristeet repsottavat, kun tulevat virkamiehet kokeilevat rakenteiden purkamista.

Ympärillä seisovat näyttävät huvittuneilta ja varautuneilta samaan aikaan. Ei ole helppoa päättää, miten purkuvimmaan pitäisi suhtautua. Joku varoittelee sähköjohdoista.

Osa opiskelijoista on huolestuneempia, kun toimistolta kaivetaan esiin itse rakennettu puukelkka, jonka jalaksina ovat sukset. Sillä halutaan laskea portaita alas. Neuvottelujen jälkeen kelkka kuitenkin kannetaan takaisin toimistolle.

Joku saa puhelun ja lähtee kiireesti toimistolta. Raskaana olevalta puolisolta on kuulemma mennyt lapsivedet. Pariskunta on alun perin tavannut P-klubissa.

Kaiken hälinän keskellä jo melkein valmistuneet opiskelijat kuuluvat käyvän nostalgisia keskusteluja.

Paljon myöhemmin kelkka kannetaan kokonaan ulos. Riehakkuus on sitä luokkaa, että kelkalla on päätetty laskea Tiedon portaat. Vauhti on itsetuhoinen ja sukset iskevät pimeässä kipinöitä. Kukaan ei onneksi kuole.

Toimistokäytävä on seuraavana päivänä häkellyttävän aurinkoinen. Se johtuu siitä, että kokonainen seinä on käytännössä revitty alas. Aukon kyljessä seisova ovi on kuitenkin muistettu lukita.

“Huomenta”, huikkaa yksin toimistossa sinisissä haalareissa makaava nuori mies, eikä nouse ylös.

Seinään on hakattu myös pieni reikä, josta näkee naapuritoimistoon. Kirkkaassa valossa tila näyttää saastaiselta tyhjältä huoneelta.