Maisteri Toivo Suulas vastaa

Kerro Toivo, Moro. Kuin mont mitallii Suomi saa olympialaisista, voittaako Leijonat viimeinki kultaa ja miten käy Virpi Kuitusen?
Raipe

Mutta entäs karpaasit, nuo kivivesurilla veistetyt jykevät jäälohkareet, Suomen mäntyisten petäjien kasvattamat happi-ihmeet, nuo Salpausselän voidellut sankarit… Vai oliko sittenkin kysymys karpaateista? Nämä esteistä suurimmat, viimeiset hiljaiset, kevyt rapa poskilla yskivät vuosituhantista vertaan mättäälle alppimajan juurelle, missä odottavat kisaoluensa perimmäiseen pisaraan imuttaneet suurlähettiläät, lippu tanassa vartoaa kansa ja huutaa nyrkki ruotsalaisen aristokraatin poskessa: missä olet LapinMies, ja Hartsa, pää kenossa kohti uusia seikkailuja, kymppikassi ja matkaradiossa telluksen lauluja. Ja missä olet Mika, kuivatettuna Suopursussa (?); fingerporillisiin vaihdetut kullatut kokardit, katkennut sauva cocktailtikkuna ja sen päässä sokerisompa, oman maan juurikkaista tottakai. Kyllä karpaattien kelpaa levätä, antaa kansan odottaa, kyyneleitä ne vain ovat, jotka jäätyvät kotiterassin muovituoleille. Vaan mitä noista muista, toteaa optimistinen kisaturisti ja ruttaa samalla myös tanskalaisten pulkat: Eläköön kotimaa, Vennamo ja Saaristomeri, lippujen iskulauseet ja neitomme kurvit, siellä alhomme sankarit ovat kypsyneet vastaamaan avokämmenellä julman globaalin maailman haasteisiin ja tässä on sulle ja tässä on sulle!
Vaan ei auta edelliskesän talit olaksissa, ei pidä liisteri sohjosäällä. Proteiinipuuro paloi pohjaan ja siitäkös iso parku syntyy. Onneksi on lama ja yhteiskunnassa syvä hätä, kas säästyy kunnilta tonttimaat ja heeroksilta autoverot. Nimimerkki kysyy, minne nyt rakennetaan kivipuutarha ja auringon mukaan kääntyvä erkkarilapa, ketä kansa nyt palvoo? Taas(han) meitä poloisia, sorrettuja fennomaaneja syrjitään ranskalaisten ja hollantilaisten ja korealaisten toimesta ja ruotsalaisten tuomareiden toimesta, ja voi sitä ikävää kun starttipyssyllä osoittelevat. Kyllä nyt vanha Thunberg kääntyisi sinkkiarkussaan jos kurjan tilanteemme tietäisi. Vanhat kansiin ja uutta lunta tykkiin, sillä onneksenne ei Suomen maasta supisuuresta lopu sankarit, ei katoa katajaiset kipsipatsaat eikä mynthonpastillit. Huraa, huraa, huraa!