Maisteri Toivo Suulas vastaa

Moi.
Näin pääsiäisen jälkeen ois kiva tietää mitä Toivo sulle usko merkitsee? Mihin sä uskot?
Lammas

Tzervuska haidus, Toivohan uskoo tietysti toivoon ja rakkauteen, siihen pyhään kaksijakoon, jossa toivomalla saa rakkautta ja rakkaudella toivoa, ja sitten vähän erikseen vielä rakkautta ja toivoa. Kas kuulkaa, mitä meille jää käteen jos luovumme toivosta? Ajatelkaahan nyt jos vaikka Pikku-Raymond Naantalista luopuisi toivosta saada Bretagnen keksejä ja Petit Écolier keksejä vaan sen takia, ettei hänen julmettu isänsä suostu niitä ostamaan (on hän myynyt sielunsa Marielle). Tai että jos Hilda ketturepussaan lakkaisi toivomasta, ettei isot aina ostaisi pienempiä, että joskus saisi vielä olla ajamatta autolla hallimarketin kassalle ja olla tilaamatta monta kiloa Sirkka-eineksiä. Nuo kirotut einekset, kuka ne keksi, miksi, oi te isot vain nitistätte pienempiänne, te vapaan markkinatalouden koulukiusaajat, te hyperleipomoiden mauttomat ruispalat, te kurkkujen kaktustajat. Eläköön pienten ihmisten vallankumoukset, eläköön alakerran leipomot ja korttelin maitokaupat ja pienet hattuliikkeet akateemisilla kaduilla!

Vaan on se rakkauskin hienoa. Miettikää nyt, onko muka mikään niin mukavaa kuin mennä sen ihanan tyypin kanssa joen penkalle syömään jäätelöä ja puhaltelemaan lehtipilliä, ja sitten sillä oikealla hetkellä voi sanoa toiselle, että sä oot tosi kiva. Sellaista on se rakkaus; ensin kehutaan uutta väriä tukassa ja pian jo nukutaan yhdessä, valitaan sohvalle kaveriksi Maijan verhoja ja sitten pohditaan sitä, että kehtaako pikkuserkut jättää häähipoista kutsumatta. Sanon kyllä voi. Niin, rakkautta on heittää leipäkiviä Ruissalon rannasta ja juosta kilpaa pirtille syömään hernerokkaa, vaikka oikeasti voittajalla ei ole väliä, koska rakkaudessa ei voi kilpailla, niin kuin voi laulussa ja voimistelussa. Samalla voi myös rakastaa ja tykätä muista ihmisistä, sellaisista kivoista, jotka istuvat viereisellä tuolilla kapakassa, estetiikan luennolla, bussissa ja monessa muussa paikassa, niin kuin vaikka kirjastossa. Eikä tarvitse olla musta sukat jalassa, eikä aina tarvitse sormustaa.

Rakkaat ystävät, uskokaa rakkauteen ja toivoon. Ja uskokaa Toivoa.