Toimittajalta

Arvosanatehdas

Toimitukseen tuli Valtion taloudellisen tutkimuslaitoksen VATT NYT -julkaisu. Noin kolmen sekunnin silmäily laukaisi vitutuksen.

Valtion taloustehtaan ensimmäisellä aukeamalla otsikkona on ”Perusopetuksen ja lukioiden tuottavuus laskenut – ammatillisen peruskoulutuksen tuottavuuskehitys parempi”. Piti räpäyttää pari kertaa silmiään.
Kuvittelin joskus kouluissa kasvatettavan yleissivistyneitä kansalaisia. Tohtoritehtaiden tuotokset ovat ilmeisesti katkeroituneet ohjauksen puutteesta ja haluavat tartuttaa pahan olonsa koko Suomeen. Päiväkodissa saadaan käsittääkseni vielä kasvaa lapsina – peruskoulusta lähtien tuotetaan työvoimaa teollisuudelle.

Siis peruskoulujen ja lukioiden tuottavuus? Kaksi sivua naiivimpi minäni kuvitteli, ettei tällaista voisi mitata. Vaan voidaan – sillä parhaalla tavalla: miten pienellä rahasummalla saadaan mahdollisimman hyviä arvosanoja. Koululaiset ovat sijoitus. Pörssiin listautumista odotellessa.

Lukioiden tuottavuus on siis laskenut. Ongelmana on ”yksikkökustannusten nousu”. Jos ette arvanneet, ”yksikkö” = koululainen. Sen sijaan ammattikouluissa tehokkuus on kasvanut; ”positiivinen tuottavuuskehitys liittyy maltilliseen kustannusten nousuun ja opiskelijamäärän kasvuun.” Enemmän oppilaita, vähemmän rahaa; vähemmän yksilöllistä huomiota, enemmän yksinäisyyttä ja mielenterveysongelmia.

Onneksi myös lukioiden tuottavuusongelmiin esitetään ratkaisu. Esimerkiksi ryhmäkokojen kasvattaminen kymmenestä kahteenkymmeneen alentaa huomattavasti kuluja per yksikkö – anteeksi, ihminen. Samoin sadan oppilaan luomukoulut kelpaa korvata useamman sadan yksikön tehokasvattamoilla. Kustannustehokkuus kasvaa, pulpetit täyttyvät ja kasvot hukkuvat valtamereen.

Tehomaatalouden puolustajien teeseihin kuuluu, että koska kymmenen kanaa neliömetriltä tuottaa enemmän kuin yksi, eläinten on pakko olla onnellisia: onnettomat lypsy- ja munintakoneet eivät toimi. Päättäjät ovat ilmeisesti innostuneet samasta argumentaatiosta. Kun ällä paperissa vilahtaa, niin mielenterveys kuntoon kilahtaa.

Jos ylioppilastutkintoa voisi nimittää kypsyyskokeeksi, niin tutkimuksen vielä käsittäisi. Koulujärjestelmän päätehtävähän on kypsyttää raaoista keltanokista salonkikelpoisia broilereita, joiden kotkotus kattaa elektronikehät ja dadaismin. Kirjoitukset ovat kuitenkin pikku hiljaa muuttuneet korkeakoulujen rekrytointitilanteeksi, ja päähän kaadetulla tiedolla pääsee arvosanojen herkkupöytään.
Käytännössä kustannustehokkainta älläkoipea kypsytetäänkin painekattilassa kansankynttilän hiillostuksessa – ja samalla kulut ulkoistetaan kunnan mielenterveyspalveluille.

VISA KURKI
Kirjoittaja on Turun ylioppilaslehden toimittaja